Lue keskustelun säännöt.
Liian ujo työelämään
Tällaista palautetta saan jatkuvasti. Toivoisin asiallista keskustelua, tämä on minulle jaksamista koetteleva asia.
Olen äärimmäisen ujo ja punastelen helposti. Tähän olen hakenut vuosia psykiatrista apua tuloksetta. Saan palautetta jatkuvasti työelämässä asian vuoksi, koska vuorovaikutus on äärettömän vaikeaa tämän vuoksi. Punastelu töissä myös miesten kanssa puhuessa tietenkin johtaa väärintulkintoihin ja kun olen perheellinen, on soppa entistä pahempi. Kaikki asiat halutaan selittää ujoudella, esim. meillä on määrä pyytää kollegoilta apua, jos työmäärä paisuu liian suureksi. Kun pyydän, apua ei heru MINULLE, muille kyllä. MInua sensijaan kuormiteen jatkuvasti muiden työllä. Sitten kun minua ei auteta, taivastellaan, että etkö sä taaskaan uskaltanut pyytää apua ujoutesi vuoksi.
Voiko tällaisen asian vuoksi päästä eläkkeelle. Mitään masennus diagnoosia yms. ei ole koskaan ollut, tämä ujous vaan lähinnä. Yksin työskentely ei oikein tule kyseeseen, siis kotoa käsin, alallani se olisi oikeataan ihan mahdotonta.
Ongelma ei siis ole pelkästään minä itse, vaan muiden reagointi asiaan ja todella epäasialliselle tasolle on menyty joidenkin taholta, esim. ujouteni aiheuttamia eleitä matkitaan, kävelytyyliäni ym. Asenteet eivät kuitenkaan muilla muutu ja tähän samaan törmää jokaisessa työpaikassa. Monesti ujoja syytetään ylimielisyydestä, minua ei tästä ole moitittu, eli tämäkään ei voi olla syynä.
Auttakaa.
Kommentit (314)
Moni ehdottaa työpaikan vaihtoa, mutta on tässä varmaan joku muukin ongelma kuin nykyisen työpaikan ilmapiiri, kun AP kertoo, että jokaisessa työpaikassa päätyy kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ehdottaa työpaikan vaihtoa, mutta on tässä varmaan joku muukin ongelma kuin nykyisen työpaikan ilmapiiri, kun AP kertoo, että jokaisessa työpaikassa päätyy kiusatuksi.
Liian hyvät ja hyväntahtoiset ihmiset joutuvat monesti kiusatuiksi, heihin on sairaiden helppo purkaa aggressioitaan. Ap on varmastikin valinnut itselleen mieluisan alan, jolla pärjää, mutta jolle sitten on pesiytynyt mätiä yksilöitä paljon jostain syystä. Mikä ala on, ap ei ole kertonut, eikä sinänsä ole oleellistakaan. Ongelmana ilmeisesti on oman tilan ottaminen ja rajojen vetäminen. Tämä voi johtua monista syistä, mutta toivottavasti ap oppii nämä terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No johan oli vastaus. Kyllä hoidan lasten asiat. Niistä ei ole tullut huomauttelua mistään suunnasta. Ymmärrät kiusaajia? Miksi? Ap
Miksi pidät kaikkia muita kiusaajina? Kirjoittaja, jolle vastasit, nimenomaan tuomitsi matkijat ja pilkkaajat. Mutta et voi voi tuomita kiusaajiksi kaikkia, joiden käytöksestä et jollain tavalla pidä - eivät hekään varmaan pidä sinun käytöksestäsi. Näissä työpaikkakiusaamisasioissa on se ongelma, että kiusatuksi itsensä kokeva kuvittelee olevansa täysin virheetön, ja kaikkien muiden käytöksen johtuvan pelkästä pahantahtoisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No johan oli vastaus. Kyllä hoidan lasten asiat. Niistä ei ole tullut huomauttelua mistään suunnasta. Ymmärrät kiusaajia? Miksi? Ap
Miksi pidät kaikkia muita kiusaajina? Kirjoittaja, jolle vastasit, nimenomaan tuomitsi matkijat ja pilkkaajat. Mutta et voi voi tuomita kiusaajiksi kaikkia, joiden käytöksestä et jollain tavalla pidä - eivät hekään varmaan pidä sinun käytöksestäsi. Näissä työpaikkakiusaamisasioissa on se ongelma, että kiusatuksi itsensä kokeva kuvittelee olevansa täysin virheetön, ja kaikkien muiden käytöksen johtuvan pelkästä pahantahtoisuudesta.
No tuota, kyllä se matkiminen on aika törkeää kiusaamista, puhumattakaan muusta, luitko tuon aloituksen? Varmaan itse olisin mennyt nuorempana ihan lukkoon ensin, mutta nyt kun on kokemusta ja oon oppinut pitämään puoliani, en sietäisi tuollaista ja varmaan jossain vaiheessa mulla tulisi mitta täyteen ja räjähtäisin niille, näin on käynytkin ja siinä vaiheessa tämä kiusaaja heittäytyi uhriksi ja piti mykkäkoulua, mikä toki sopii mulle. Eihän ne usein kestä että joku sanoo jotain takaisin, kummasti muuttuu ääni kellossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No johan oli vastaus. Kyllä hoidan lasten asiat. Niistä ei ole tullut huomauttelua mistään suunnasta. Ymmärrät kiusaajia? Miksi? Ap
Miksi pidät kaikkia muita kiusaajina? Kirjoittaja, jolle vastasit, nimenomaan tuomitsi matkijat ja pilkkaajat. Mutta et voi voi tuomita kiusaajiksi kaikkia, joiden käytöksestä et jollain tavalla pidä - eivät hekään varmaan pidä sinun käytöksestäsi. Näissä työpaikkakiusaamisasioissa on se ongelma, että kiusatuksi itsensä kokeva kuvittelee olevansa täysin virheetön, ja kaikkien muiden käytöksen johtuvan pelkästä pahantahtoisuudesta.
No tuota, kyllä se matkiminen on aika törkeää kiusaamista, puhumattakaan muusta, luitko tuon aloituksen? Varmaan itse olisin mennyt nuorempana ihan lukkoon ensin, mutta nyt kun on kokemusta ja oon oppinut pitämään puoliani, en sietäisi tuollaista ja varmaan jossain vaiheessa mulla tulisi mitta täyteen ja räjähtäisin niille, näin on käynytkin ja siinä vaiheessa tämä kiusaaja heittäytyi uhriksi ja piti mykkäkoulua, mikä toki sopii mulle. Eihän ne usein kestä että joku sanoo jotain takaisin, kummasti muuttuu ääni kellossa.
Mitä? Luitko itse kirjoitustani?? Puolustinko matkimista ja pilkkaamista? EN, vaan tuomitsin! Mutta työyhteisössä on varmasti monenlaista väkeä, ja osan työntekoa voi esimerkiksi vaikeuttaa yhden ihmisen jatkuva kommunikointikyvyttömyys. Ujous ei tietenkään ole oma vika, ja on surullista, että se kuormittaa aloittajaa niin paljon, eikä apua ole löytynyt. Mutta kuten sanoin, on typerää uskoa tilanteen olevan täysin yksipuolinen - että yksi olisi kiusattu, ja KAIKKI muut pahantahtoisia kiusaajia. Ap:n käytös voi yhtä lailla aiheuttaa harmaita hiuksia osalle työtovereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No johan oli vastaus. Kyllä hoidan lasten asiat. Niistä ei ole tullut huomauttelua mistään suunnasta. Ymmärrät kiusaajia? Miksi? Ap
Miksi pidät kaikkia muita kiusaajina? Kirjoittaja, jolle vastasit, nimenomaan tuomitsi matkijat ja pilkkaajat. Mutta et voi voi tuomita kiusaajiksi kaikkia, joiden käytöksestä et jollain tavalla pidä - eivät hekään varmaan pidä sinun käytöksestäsi. Näissä työpaikkakiusaamisasioissa on se ongelma, että kiusatuksi itsensä kokeva kuvittelee olevansa täysin virheetön, ja kaikkien muiden käytöksen johtuvan pelkästä pahantahtoisuudesta.
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No tuossa jotain, jotka mielestäni kertovat kiusaamisen ymmärtämisestä. En ole ap, mutta hain mielenkiinnon vuoksi viestin. En muuten ole ap:n nähnyt viesteissä väittävän olevan itse täydellinen eikä syytön, tämä lienee sitten vaan omaa tulkintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No johan oli vastaus. Kyllä hoidan lasten asiat. Niistä ei ole tullut huomauttelua mistään suunnasta. Ymmärrät kiusaajia? Miksi? Ap
Miksi pidät kaikkia muita kiusaajina? Kirjoittaja, jolle vastasit, nimenomaan tuomitsi matkijat ja pilkkaajat. Mutta et voi voi tuomita kiusaajiksi kaikkia, joiden käytöksestä et jollain tavalla pidä - eivät hekään varmaan pidä sinun käytöksestäsi. Näissä työpaikkakiusaamisasioissa on se ongelma, että kiusatuksi itsensä kokeva kuvittelee olevansa täysin virheetön, ja kaikkien muiden käytöksen johtuvan pelkästä pahantahtoisuudesta.
Kai lastesi asiat sentään hoidat? Mulla on toivottoman ujo ja kykenemätön äiti, ja jos piti esim lapsena vartata lääkäriaika, piti odottaa isää kotiin töistä soittamaan. Äidillä ei ole mitään vakuutuksia, koska jonkun muun olisi pitänyt ne hänelle soittaa ja hankkia. Oli vähällä, että mustakin tuli samanlainen, kun opin siihen normaaliin, mutta teininä vihdoin kyr*piinnyin siihen, että äitini oli ja pysyi niin toivottoman avuttomana eikä pystynyt vuosikymmentenkään aikana auttamaan itseään. Tavallaan ymmärrän työkaveriesi ja muiden tunteita, vaikka tilanteesi ei olisikaan oma vikasi. Matkiminen ja pilkkaaminen on silti väärin, mutta ymmärrän, jos jollakin tapaa ärsytät heitä, ovat ehkä ensin yrittäneet sietää, mutta pikku hiljaa ongelmainen henkilö alkaa syödä muidenkin jaksamista sisäisesti.
No tuossa jotain, jotka mielestäni kertovat kiusaamisen ymmärtämisestä. En ole ap, mutta hain mielenkiinnon vuoksi viestin. En muuten ole ap:n nähnyt viesteissä väittävän olevan itse täydellinen eikä syytön, tämä lienee sitten vaan omaa tulkintaasi.
Aikamoisia tulkintoja teet Ap:sta sun oman kokemuksen perusteella. Ketään ei saa kiusata, vaikka ärsyttäisikin. Muakin ärsyttää moni tyyppi töissä, muttei tulisi mieleenkään alkaa kohtelemaan sitä epäasiallisesti. Ap kuitenkin suoriutuu töistä, jos kerran sille kaadetaan koko ajan muidenkin töitä, eli ei voi olla kyse siitä että ujous vaikeuttaa suoriutumista työstä ja söisi jotenkin muiden jaksamista??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkitystä kannattaa ehdottomasti kokeilla punastumisen, ahdistukseen ja jännittämiseen. Voit sitä paitsi ottaa lääkettä vain tarvittaessa mm. Propral. Itse olen nimenomaan lääkkeiden avulla päässyt siihen tilanteeseen että uskallan töissä palavereissa puhua ilman punastumista ja äänen tärinää yms. Lääkemäärää olen pystynyt koko ajan vähentämään sitä mukaa kun olen saanut itsevarmuutta sosiaalisista tilanteista selviämiseen.
Ainut mikä kaduttaa on se miksi en jo aiemmin elämässäni ole turvautunut lääkkeisiin näihin ongelmiin liittyen, olisi opiskelut ja muut työt sujuneet paremmin..
Hmm, kerron tässä joitakin omia kokemuksia, en siis tarkoita, että toimisivat sinulla, enhän sinua tunne.
Hakeuduin itse hyvin sosiaaliselle alalla, jossa työskentelin hyvissä ja erittäin huonoissa typaikoissa. Lopulta uuvuin, mikä oli varmasti monen asian summa. Tein paljon töitä, että löysin uuden alan, vähemmän sosiaalisen, jonne hakeuduin ja lopulta pääsin opiskelemaan. Tietynlainen stressitaso laski heti. Alavalinta todellisuudessa harvoin osuu kerralla nappiin.
Kiusaaminen on iso ongelma, ehdottoman väärin ja se tekee kelle tahansa pahaa.
Itselläni on taustalla elämänhistoriaan, erityisesti lapsuuteen liittyviä asioita, joita olen terapiassa työstänyt. Ei mitään raffia, lähinnä vuorovaikutussuhteiden ongelmiin omiin vanhempiin liittyen. Terapia on ollut rankkaa ja edelleen on tarve sitä jatkaa. Olen kuitenkin saanut siitä apua ahdistus- ja ujousongelmiin. Halusin itse aktiivisesti työskennellä terapiassa ja haluan edelleen. Kognitiiviset terapiat ovat tutkituimpia ja hyödylliseksi todettuja, antavat tilaa myös elämänhistoriasta syiden etsimiselle ja sitä kautta ymmärryksen lisääntymiselle omiin ongelmiin.
Sitten lääkityksestä, jolla tietenkään ei ratkaista perimmäisiä ongelmia, mutta jolla voi helpottaa omaa oloa, eikä se ole väärin. Oletko kokeillut masennuslääkkeitä? Vaikka yleisnimitys on masennuslääkkeet, ei niillä hoideta ainoastaan masennusta, vaan mm. ahdistuneisuutta, kipuja ym. Itse sain säännöllisestä masennuslääkityksestä apua ahdistuneisuuteen, paniikkioireisiin ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Bentsot eivät ole pidemmän aikavälin ratkaisu suuren riippuvuusriskin vuoksi (toleranssi kasvaa, tarvitsee suurempia määriä hyötyäkseen, haitat kasvaa). Verenpainelääkkeissä on tosiaan usein haittavaikutuksia, eivät itsellenikään säännölliseen käyttöön sopineet, otan lähinnä esiintymistilanteita varten, kuten monet muutkin.
Ujous ei ole sairaus, mutta jos se estää tekemästä normaaleja toimia arjessa tai aiheuttaa suurta henkistä tuskaa, silloin puhutaan ongelmasta. Henkilökohtaisesti itse yleisesti pidän enemmän ujoista ihmisistä, tuntuvat usein jollain tapaa kiinnostavammilta ja aidommilta, kun pääsee tutustumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on vain ja ainoastaan kiusaajien. Kumma etteivät voi tehdä työtänsä vaan pitää häiriintyä muiden ihmisten erilaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitystä kannattaa ehdottomasti kokeilla punastumisen, ahdistukseen ja jännittämiseen. Voit sitä paitsi ottaa lääkettä vain tarvittaessa mm. Propral. Itse olen nimenomaan lääkkeiden avulla päässyt siihen tilanteeseen että uskallan töissä palavereissa puhua ilman punastumista ja äänen tärinää yms. Lääkemäärää olen pystynyt koko ajan vähentämään sitä mukaa kun olen saanut itsevarmuutta sosiaalisista tilanteista selviämiseen.
Ainut mikä kaduttaa on se miksi en jo aiemmin elämässäni ole turvautunut lääkkeisiin näihin ongelmiin liittyen, olisi opiskelut ja muut työt sujuneet paremmin..
Sama täällä! Propral satunnaisesti käytössä, jos on palavereja yms muuta normiarjesta poikkeavaa tulossa, lisäksi antistress tarvittaessa. Joskus otan näitä jos olo muutenkin jotenkin epävarma esim. pms aikaan. Mulla myös liikunta auttaa jännitykseen, esim. kuntosalilla treenaaminen tai aerobinen hikitreeni, siitä saa muutenkin itsevarmuutta, muuttaa aivojen toimintaa, lisäksi parantunut ulkomuoto tuo itsevarmuutta. Mäkin oon päässyt siihen pisteeseen että lääkkeitä tarviin koko ajan harvemmin. Myös muut elämäntavat kannattaa tarkistaa, mulla esim liikaa kofeiini ja alkoholi sekä sokeri aiheuttaa jännittyneisyyttä/ahdistusta, pms aikaan saatan myös punastua helpommin, kun en normaalisti juuri koskaan, oon huomannut että kofeiini aiheuttaa mulla punastella, juon vaan vihreää teetä maltillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kerron tässä joitakin omia kokemuksia, en siis tarkoita, että toimisivat sinulla, enhän sinua tunne.
Hakeuduin itse hyvin sosiaaliselle alalla, jossa työskentelin hyvissä ja erittäin huonoissa typaikoissa. Lopulta uuvuin, mikä oli varmasti monen asian summa. Tein paljon töitä, että löysin uuden alan, vähemmän sosiaalisen, jonne hakeuduin ja lopulta pääsin opiskelemaan. Tietynlainen stressitaso laski heti. Alavalinta todellisuudessa harvoin osuu kerralla nappiin.
Kiusaaminen on iso ongelma, ehdottoman väärin ja se tekee kelle tahansa pahaa.
Itselläni on taustalla elämänhistoriaan, erityisesti lapsuuteen liittyviä asioita, joita olen terapiassa työstänyt. Ei mitään raffia, lähinnä vuorovaikutussuhteiden ongelmiin omiin vanhempiin liittyen. Terapia on ollut rankkaa ja edelleen on tarve sitä jatkaa. Olen kuitenkin saanut siitä apua ahdistus- ja ujousongelmiin. Halusin itse aktiivisesti työskennellä terapiassa ja haluan edelleen. Kognitiiviset terapiat ovat tutkituimpia ja hyödylliseksi todettuja, antavat tilaa myös elämänhistoriasta syiden etsimiselle ja sitä kautta ymmärryksen lisääntymiselle omiin ongelmiin.
Sitten lääkityksestä, jolla tietenkään ei ratkaista perimmäisiä ongelmia, mutta jolla voi helpottaa omaa oloa, eikä se ole väärin. Oletko kokeillut masennuslääkkeitä? Vaikka yleisnimitys on masennuslääkkeet, ei niillä hoideta ainoastaan masennusta, vaan mm. ahdistuneisuutta, kipuja ym. Itse sain säännöllisestä masennuslääkityksestä apua ahdistuneisuuteen, paniikkioireisiin ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Bentsot eivät ole pidemmän aikavälin ratkaisu suuren riippuvuusriskin vuoksi (toleranssi kasvaa, tarvitsee suurempia määriä hyötyäkseen, haitat kasvaa). Verenpainelääkkeissä on tosiaan usein haittavaikutuksia, eivät itsellenikään säännölliseen käyttöön sopineet, otan lähinnä esiintymistilanteita varten, kuten monet muutkin.
Ujous ei ole sairaus, mutta jos se estää tekemästä normaaleja toimia arjessa tai aiheuttaa suurta henkistä tuskaa, silloin puhutaan ongelmasta. Henkilökohtaisesti itse yleisesti pidän enemmän ujoista ihmisistä, tuntuvat usein jollain tapaa kiinnostavammilta ja aidommilta, kun pääsee tutustumaan.
Itse en suosittele kenellekään missään nimessä masennuslääkkeitä, ellei ole vakavasti masentunut. Jäin lääkekierteeseen ja yritin lopettaa ne 3 kertaa ja jouduin aloittamaan ne uudelleen. Sain aikoinaan paniikkihäiriön energiajuomien ja kahvin käytön johdosta, olisi riittänyt että olisin niistä luopunut mutta lääkäri toki suositteli lääkkeitä ja en silloin tajunnut mihin olen lähdössä mukaan. Lääkkeet kyllä auttoi myös ”masennukseen” eli ajoittaiseen alakuloisuuteen, mulla pms:stä johtuvaan, myös jännittämiseen, olin siis paljon rohkeampi, mutten ollu oma itseni, vaan tein asioita joita en normaalisti tekisi, koen siis että persoonani muuttui paljon.
Kun yritin lopettaa ne tunsin itseni tosi masentuneeksi, en enää tiennyt minkälainen oon oikeasti ja jokaiset mielialavaihtelut koin masennuksensa ja olin ihan varma että oon ilman lääkkeitä masentunut ja masennus uusiutui jne. Söin lääkkeitä yhteensä 4v, välissä muutaman kk taukoja. Lopettamisesta on jo yli 5v, aluksi pärjäsin propralilla ja antistressillä (kirjoitin jo ylempänä), ja nykyään pärjään hyvin satunnaisilla propralilla. Varmaan myös ikä on auttanut asiaan, oon saanut itsevarmuutta ja käsiteltyä asiat. Kävin myös lääkeaikoina terapiassa 3v kelan tukemana, enempää en jatkanut kun on aika kallista ja koen että pärjään ilmankin. Mulla myös taustalla huono isäsuhde ja koulukiusaamista, näitä käsiteltiin terapiassa ja käsittely jatkui ja jatkuu edelleen omatoimisesti.
Töissä saadut roolit vaan pysyvät. Olet saanut ujon roolin ja siinä sinun halutaan pysyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkitystä kannattaa ehdottomasti kokeilla punastumisen, ahdistukseen ja jännittämiseen. Voit sitä paitsi ottaa lääkettä vain tarvittaessa mm. Propral. Itse olen nimenomaan lääkkeiden avulla päässyt siihen tilanteeseen että uskallan töissä palavereissa puhua ilman punastumista ja äänen tärinää yms. Lääkemäärää olen pystynyt koko ajan vähentämään sitä mukaa kun olen saanut itsevarmuutta sosiaalisista tilanteista selviämiseen.
Ainut mikä kaduttaa on se miksi en jo aiemmin elämässäni ole turvautunut lääkkeisiin näihin ongelmiin liittyen, olisi opiskelut ja muut työt sujuneet paremmin..
Mistä tätä lähtis hakemaan, toisi varmaan avun kun en uskalla tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitystä kannattaa ehdottomasti kokeilla punastumisen, ahdistukseen ja jännittämiseen. Voit sitä paitsi ottaa lääkettä vain tarvittaessa mm. Propral. Itse olen nimenomaan lääkkeiden avulla päässyt siihen tilanteeseen että uskallan töissä palavereissa puhua ilman punastumista ja äänen tärinää yms. Lääkemäärää olen pystynyt koko ajan vähentämään sitä mukaa kun olen saanut itsevarmuutta sosiaalisista tilanteista selviämiseen.
Ainut mikä kaduttaa on se miksi en jo aiemmin elämässäni ole turvautunut lääkkeisiin näihin ongelmiin liittyen, olisi opiskelut ja muut työt sujuneet paremmin..
Sama täällä! Propral satunnaisesti käytössä, jos on palavereja yms muuta normiarjesta poikkeavaa tulossa, lisäksi antistress tarvittaessa. Joskus otan näitä jos olo muutenkin jotenkin epävarma esim. pms aikaan. Mulla myös liikunta auttaa jännitykseen, esim. kuntosalilla treenaaminen tai aerobinen hikitreeni, siitä saa muutenkin itsevarmuutta, muuttaa aivojen toimintaa, lisäksi parantunut ulkomuoto tuo itsevarmuutta. Mäkin oon päässyt siihen pisteeseen että lääkkeitä tarviin koko ajan harvemmin. Myös muut elämäntavat kannattaa tarkistaa, mulla esim liikaa kofeiini ja alkoholi sekä sokeri aiheuttaa jännittyneisyyttä/ahdistusta, pms aikaan saatan myös punastua helpommin, kun en normaalisti juuri koskaan, oon huomannut että kofeiini aiheuttaa mulla punastella, juon vaan vihreää teetä maltillisesti.
Mulla käytössä tuo luontaistuote antistress vahva, auttaa hyvin jos joku jännittävä tilaisuus tai meno (mulla kaikki kodin ulkopuoliset..) harmi, on vaan niin kallista.
En tiedä toimiiko lumelääkkeen tavoin mutta olen paljon rennompi vaikka jännittääkin se ei näy muille punastumisena tai tärinänä.
En ole uskaltanut mennä lääkäriin siksi itsehoito..luultavasti mulla sos.tilanteiden pelko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitystä kannattaa ehdottomasti kokeilla punastumisen, ahdistukseen ja jännittämiseen. Voit sitä paitsi ottaa lääkettä vain tarvittaessa mm. Propral. Itse olen nimenomaan lääkkeiden avulla päässyt siihen tilanteeseen että uskallan töissä palavereissa puhua ilman punastumista ja äänen tärinää yms. Lääkemäärää olen pystynyt koko ajan vähentämään sitä mukaa kun olen saanut itsevarmuutta sosiaalisista tilanteista selviämiseen.
Ainut mikä kaduttaa on se miksi en jo aiemmin elämässäni ole turvautunut lääkkeisiin näihin ongelmiin liittyen, olisi opiskelut ja muut työt sujuneet paremmin..
Sama täällä! Propral satunnaisesti käytössä, jos on palavereja yms muuta normiarjesta poikkeavaa tulossa, lisäksi antistress tarvittaessa. Joskus otan näitä jos olo muutenkin jotenkin epävarma esim. pms aikaan. Mulla myös liikunta auttaa jännitykseen, esim. kuntosalilla treenaaminen tai aerobinen hikitreeni, siitä saa muutenkin itsevarmuutta, muuttaa aivojen toimintaa, lisäksi parantunut ulkomuoto tuo itsevarmuutta. Mäkin oon päässyt siihen pisteeseen että lääkkeitä tarviin koko ajan harvemmin. Myös muut elämäntavat kannattaa tarkistaa, mulla esim liikaa kofeiini ja alkoholi sekä sokeri aiheuttaa jännittyneisyyttä/ahdistusta, pms aikaan saatan myös punastua helpommin, kun en normaalisti juuri koskaan, oon huomannut että kofeiini aiheuttaa mulla punastella, juon vaan vihreää teetä maltillisesti.
Mulla käytössä tuo luontaistuote antistress vahva, auttaa hyvin jos joku jännittävä tilaisuus tai meno (mulla kaikki kodin ulkopuoliset..) harmi, on vaan niin kallista.
En tiedä toimiiko lumelääkkeen tavoin mutta olen paljon rennompi vaikka jännittääkin se ei näy muille punastumisena tai tärinänä.
En ole uskaltanut mennä lääkäriin siksi itsehoito..luultavasti mulla sos.tilanteiden pelko
Mä itse asiassa vaihdoin viimeksi Vidan l-teaniiniin, sama aine mutta halvempi, otan pari kapselia kun siltä tuntuu. Propral ei myöskään maksa montaa euroa ja saa helposti reseptin, tosi moni esiintyjä käyttää sitä. Sitä otan vaan kun on joku oikeasti jännittävä tilanne.
Ai, täytyykin kokeilla, toivottavasti toimii yhtä hyvin! Jos pärjäis vielä ilman propral.
Mistä saa halvimmillaan, netistä?
Kiitos tiedosta!
Mullakin tuo Propral autto, käytännössä vielä puolitoista vuotta sitten asiat jäi tekemättä tai sitten kun oli vaan pakko tehdä, tein ne todella pahoista oireista (sydän hakkasi, oksetti, rintaa puristi, huimasi) kärsien. Käytin tuolloin Propralia joka päivä ja todellakin sostilanteiden pelko alkoi lievittymään.
Nykyään edelleen vatsa saattaa vaivata, mutta usein pärjään ilman Propralia ja esim jännityksestä aiheutuvia rintakipuja mulla ei enää ole. Kädet ei tärise, sydän ei hakkaa. Esiintyminen ei enää juurikaan jännitä kun fyysiset oireet ovat hävinneet.
Vierailija kirjoitti:
Ai, täytyykin kokeilla, toivottavasti toimii yhtä hyvin! Jos pärjäis vielä ilman propral.
Mistä saa halvimmillaan, netistä?
Kiitos tiedosta!
Netistäkin saa, en oo vertaillut, ostin itse sokokselta
Mihin perustat ylimmän väitteesi? Missä kohtaa ap haukkuu? En huomaa ainoassakaan vastauksessa tällaista.
Mistä päättelet, ettei ap ole noita kaikkia alempia ja toimi juuri niin? Onko sulla nyt joku kiusaamasi henkilö ajatuksissa ja kuvittelet ap:n olevan kyisenen henkilö?