Liian ujo työelämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös aika ujo ihminen. Minulla on paha kiusaamistausta ja vieläkin jännitän ihmisten kanssa olemista ja varsinkin kaikkia uusia tilanteita. Esillä olo on kamalaa ja mieluummin haluaisin tehdä työtä omassa rauhassa. Myös kaikki stressi ja kiire saavat minut vielä huonompaan kuntoon ja jännitän myös paljon sitä, että jos teen jonkun virheen. Olen vasta nuori ihminen ja ollut vielä aika vähissä työpaikoissa. Silti olen nyt jo huomannut sen kuinka ihmiset ovat monesti kommentoineet kuinka ujo olen, vitsailleet kuinka "tuo ei puhu mitään" ja muutenkin naureskelleet jos esim olen tauolla istunut vaan omissa oloissani. Joku jopa kerran pukkasi leikillä kylkeen, kun muut nauroivat jotain asiaa ja itseä se ei naurattanut ja istuin totisena. No, saivat muut ainakin lisää aihetta nauruun. Joskus eräs ihminen myös neuvoi minua kuinka pitää puhua ja missä pitäisi istua ja hänestä tein kaiken väärin. Haukkui myös kuinka hidas olen ja hän sitten näytti kuinka pitäisi hommat hoitua. Olin vasta harjoittelija tuolloin ja olen aina halunnut tehdä asiat kunnolla ja tarkasti. Tässä tilanteessa ei myöskään ollut niin kiire ja tuo hänen neuvontansa ei ollut asiallista.

Olen luontaisestikin introvertti ja toisaalta ikävät kokemukset vielä tehneet lisää haittaa. Minua myös pelottaa se miten tulen pärjäämään. Osaan olla ihan asiallinen ihminen ja haluan tehdä työni hyvin. En vaan hanki jaksaa toisten ilkeilyä ja jään helposti muiden jalkoihin, kun olen liiankin myöntyväinen ja en osaa tarpeeksi pitää puoliani. Stressiä en jaksa kauaa. En tiedä mihin minunkin pitäisi suunnata. Asiaa ei helpota se, etten meinaa päästä opiskelmaan ja monet duunariammatit ovat tunnettuja siitä, että pitää olla sosiaalinen ja sietää stressiä. Tietysti lähes kaikki ammatit jo tällaisiä. En tiedä miten minun oikein käy. Olen miettinyt lähes kaikkea ja yrittäjäksi ryhtymistäkin, mutta ei minulla ole resursseja siihenkään. Mitään "myrkkyjä" en halua syödä ja en ole edes mitenkään sairas. Itse en sentään punastele, mutta muuten pää "hajoaa" helposti ja väsyn nopeasti stressiin. En taida mitenkään olla unelma työntekijä. Tosin muuten tunnollinen, tarkka, ystävällinen ja muuten minun kanssani ei olisi ongelmia.

Törmäsin aikaisempaan viestiini. Nyt oma tilanne on mennyt aika huonoksi ja en tiedä miten enää pystyn hakemaan töitä. En pärjää niissä sosiaalisissa tilanteissa enää kovinkaan hyvin ja nyt on alkanut ahdistaa myös muuten. Opiskelemaan yritän hakea, mutta pelkään miten käy. En tiedä mitä tästä elämästäni oikein tulee. Varmaan olen jotenkin masentunut ja ahdistunut ainakin tällä hetkellä. Pari ikävää asiaa vielä sattunut ja ne ajatukset pyörivät mielessä. Välillä häpeän itseäni niin paljon, etten pysty siihen mihin muut. Tosin minulla on todella ikäviä kokemuksia ihmisistä ja senkin takia olen tavallaan huonommassa tilanteessa ja itsetunto huonompi muutenkin. Yksinäinen olen myös ja uusiin ihmisiin on vaikeaa silti tutustua ja tästä syntyy ikävä kierre.

En voi olla tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Jotenkin tulevaisuus pelottaa kauheasti ja pelkään, että elämäni mene vaan huonommaksi. Ei tämä ole mitään tavallisen nuoren elämää ja en toivoisi tällaista kenellekään. Itsestä tietysti asiat ovat kiinni, mutta pelkään todella terveyteni puolesta ja sen vuoksi ettei minusta tule mitään. Kerran on "pää pettänyt" jo aiemmin ja siihen tilanteeseen pelkään kohta taas joutuvani. En vaan haluaisi kokea enää sitä uudestaan. Nukkumisen kanssa jo hirveitä ongelmia ja tämä valoisuus ei ainakaan auta. Sori, valitus. En vaan voi kovin hyvin tällä hetkellä ja muutenkin olen todella yksinäinen. 

Voimia sinulle. Toivottavasti jaksat hakea apua.

On kiusaannuttavaa, kun puheliaat puhuvat puuta heinää, enkä missään nimessä kehtaa korjata, vaikka puhuvat vääryyksiä/törkeyksiä jne...  Haluan vaan vetäytyä nurkkaan ja mieluummin kokonaan pois jos mahdollista... En jaksa vaatia mitään, ottakaa rahat ja ylennykset jne... en halua, jaksa, pysty. Inhottaa ja ällöttää kaikki se pelaaminen, mielistely, seläntakana puhuminen, kieroilu, pyrkyriys, itsekkyys jne. Olen mieluummin ikuisesti köyhä kuin ns. mukana menossa.  

Hyvä yritys ap:lta! Mitäs muita hienoja syitä olisikaan päästä eläkkeelle, koska tämän takia ei voi tehdä töitä?

Liian pitkä/lyhyt?

Liian kaunis/ruma?

Liian viisas/tyhmä?

V*ittu kys tommoisia täällä ei rueta elättämää sitä päätä vaa pystyy ja esimiehen puheille jos ”työkaverit” sinua kiusaavat... ihan oikeasti

Vierailija kirjoitti:

Hyvä yritys ap:lta! Mitäs muita hienoja syitä olisikaan päästä eläkkeelle, koska tämän takia ei voi tehdä töitä?

Liian pitkä/lyhyt?

Liian kaunis/ruma?

Liian viisas/tyhmä?

Ap:n puolesta en voi vastata, mutta sinusta voi sanoa: Liian tyhmä. Ehkä nuo muutkin oikeanpuoleiset vasihtoehdotkin sopivat sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä yritys ap:lta! Mitäs muita hienoja syitä olisikaan päästä eläkkeelle, koska tämän takia ei voi tehdä töitä?

Liian pitkä/lyhyt?

Liian kaunis/ruma?

Liian viisas/tyhmä?

Ap:n puolesta en voi vastata, mutta sinusta voi sanoa: Liian tyhmä. Ehkä nuo muutkin oikeanpuoleiset vasihtoehdotkin sopivat sinuun.

Vaihtoehdot siis. Noin tyhmälle on pakko selventää. Sama

Itse tuossa tilanteessa etsisin varmaan muita töitä. Siis tyyliin jotai varastohommia/pakkaustöitä voi tehdä melko itsenäisesti (työpaikalla). Onhan siellä muitakin työntekijöitä, mutta ei niitä hommia jaeta yhdelle enemmän kuin muille. Ja miehet on usein aika kivoja työkavereita... myös jotain tuotantotyötä voisit kokeilla. Jokainen tekee omaa juttua... onhan ihmisiä noissa, mutta niitä ei monessakaan työssä voi välttä = joten sun täytys löytää joku paikka missä kiva olla töissä punastelusta huolimatta.

Palkanlaskenta/ sihteerin työt on myös aika itsenäisiä, riippuu tietty toimenkuvasta. Merkonomin tutkinnon voi aikuispuolella suorittaa monimuoto-opiskeluna työn ohessa.

Jospa aloittaja pystyisi unohtamaan itsetarkkailunsa, jos siihen vaivaan ei terapiatkaan auta, ei sitä vavaa todellisuudessa ole, asianomainen vain kuvittelee ja luulee,saadakseen olla keskipiste. Siis lakkaa tuijottamasta omaan napaasi ja näe muut ihmiset ympärilläsi, ilman että luulet heidän välittävän tuon taivaallista punastelustasi, minä en ainakaan välittäisi.

Mikä sussa on sellaista, että tunnet olevasi huonompi/arvottomampi/ujompi/tyhmempi kuin muut? Mitä sussa on sellasta hävettävää mitä mussa ei ole? Miksi tarvitset toisten hyväksynnän?

Jos et vielä tiennyt niin KAIKKIA ujottaa monikin asia enemmän tai vähemmän. Sun ongelma on sellainen josta voi oikeesti oppia pois - tai se ainakin helpottaa.

Älä ota itseäsi niin vakavasti. Mitä jos otat tehtäväksi kerran päivässä tehdä jotain tosi noloa ja tyhmää, ihan tahallaan. Ja ottaa se paheksunta/ihmetys/nauru vastaan? Tunnustele sitä tunnetta, kunnolla. Ala työksesi nolaamaan itseäsi niin pian ei hävetä enää mikään kun huomaat, ettei se ole niin vakavaa! So what!? Se unohtuu hetkessä mitä ikinä olikin.

Vierailija kirjoitti:

Jospa aloittaja pystyisi unohtamaan itsetarkkailunsa, jos siihen vaivaan ei terapiatkaan auta, ei sitä vavaa todellisuudessa ole, asianomainen vain kuvittelee ja luulee,saadakseen olla keskipiste. Siis lakkaa tuijottamasta omaan napaasi ja näe muut ihmiset ympärilläsi, ilman että luulet heidän välittävän tuon taivaallista punastelustasi, minä en ainakaan välittäisi.

Olipa typerä kommentti. Etkö ymmärtänyt aloitusta, vai haluatko vain ilkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sussa on sellaista, että tunnet olevasi huonompi/arvottomampi/ujompi/tyhmempi kuin muut? Mitä sussa on sellasta hävettävää mitä mussa ei ole? Miksi tarvitset toisten hyväksynnän?

Jos et vielä tiennyt niin KAIKKIA ujottaa monikin asia enemmän tai vähemmän. Sun ongelma on sellainen josta voi oikeesti oppia pois - tai se ainakin helpottaa.

Älä ota itseäsi niin vakavasti. Mitä jos otat tehtäväksi kerran päivässä tehdä jotain tosi noloa ja tyhmää, ihan tahallaan. Ja ottaa se paheksunta/ihmetys/nauru vastaan? Tunnustele sitä tunnetta, kunnolla. Ala työksesi nolaamaan itseäsi niin pian ei hävetä enää mikään kun huomaat, ettei se ole niin vakavaa! So what!? Se unohtuu hetkessä mitä ikinä olikin.

En ole ap, mutta tosiaan pelkoja päin meneminen auttaa. Mua kiusattiin koulussa ja nolattiin kun olin niin ruma kuulemma ja pelkäsin vastakkaista sukupuolta myös. Nämä kiusaajat olivat kumpaakin sukupuolta. No, kului vuosia ja yhä pelkäsin miehiä, kunnes tosiaan päätin mennä pelkoa päin ja iskin itselleni yhden pahimman pissisnaureskelijan poikaystävän vähäksi aikaa. Siinä meni kaksi kärpästä samalla iskulla, hävisi pelko miehiin ja entinen teinipissis sai mitä ansaitsi.

Ainakin cliniquella, joe blascolla ja macillä on sellasia meikkovoiteita, joiden alta ei punastelut näy. Oikeesti, yhtään.

Just saying.

Hei! Olen ollut joskus itse ihan samanlainen, joten ei hätää. Tietenkin ihmisten puheet eivät auta asiaa yhtään, mutta on mentävä vain eteenpäin. Sinun täytyy muuttaa ajatusmalliasi niin, että olet yhtä hyvä kuin muutkin ja pääset pitkälle, jos niin haluat. Asiaa ei saa miettiä koko ajan eikä vatvoa, koska muuten se ei vie mihinkään. Ylös, ulos ja eteenpäin. Ja luota itseesi. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sussa on sellaista, että tunnet olevasi huonompi/arvottomampi/ujompi/tyhmempi kuin muut? Mitä sussa on sellasta hävettävää mitä mussa ei ole? Miksi tarvitset toisten hyväksynnän?

Jos et vielä tiennyt niin KAIKKIA ujottaa monikin asia enemmän tai vähemmän. Sun ongelma on sellainen josta voi oikeesti oppia pois - tai se ainakin helpottaa.

Älä ota itseäsi niin vakavasti. Mitä jos otat tehtäväksi kerran päivässä tehdä jotain tosi noloa ja tyhmää, ihan tahallaan. Ja ottaa se paheksunta/ihmetys/nauru vastaan? Tunnustele sitä tunnetta, kunnolla. Ala työksesi nolaamaan itseäsi niin pian ei hävetä enää mikään kun huomaat, ettei se ole niin vakavaa! So what!? Se unohtuu hetkessä mitä ikinä olikin.

Itse ainakin olen joutunut aikoinaan koulussa niin monta kertaa muiden nolaamaksi ja nauramaksi etten enää ihan vapaa-ehtoisesti haluaisi olla se naurun kohde tai naurattaa muita. Ei kukaan ihminen halua olla mikään muita huvittava pelle kuitenkaan ja en koskaan ryhtyisi itse sellaiseen ja käyttäytyisi tahallani typerästi. Kaikki nämä jutut eivät myöskään unohdu äkkiä ja itsellä on kyllä kokemusta kuinka muut muistelevat jotain mokaa vielä pitkään. Itse haluaisin sen takia muiden hyväksyvän minut, kun olen aina muutenkin saanut niin ikävää kohtelua ja olisi itsellekin armollisempaa olla edes sellainen, joka saa sitä asiallista kohtelua, kun kuitenkin itse purkii siihen, että huomioi muut. En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sussa on sellaista, että tunnet olevasi huonompi/arvottomampi/ujompi/tyhmempi kuin muut? Mitä sussa on sellasta hävettävää mitä mussa ei ole? Miksi tarvitset toisten hyväksynnän?

Jos et vielä tiennyt niin KAIKKIA ujottaa monikin asia enemmän tai vähemmän. Sun ongelma on sellainen josta voi oikeesti oppia pois - tai se ainakin helpottaa.

Älä ota itseäsi niin vakavasti. Mitä jos otat tehtäväksi kerran päivässä tehdä jotain tosi noloa ja tyhmää, ihan tahallaan. Ja ottaa se paheksunta/ihmetys/nauru vastaan? Tunnustele sitä tunnetta, kunnolla. Ala työksesi nolaamaan itseäsi niin pian ei hävetä enää mikään kun huomaat, ettei se ole niin vakavaa! So what!? Se unohtuu hetkessä mitä ikinä olikin.

Itse ainakin olen joutunut aikoinaan koulussa niin monta kertaa muiden nolaamaksi ja nauramaksi etten enää ihan vapaa-ehtoisesti haluaisi olla se naurun kohde tai naurattaa muita. Ei kukaan ihminen halua olla mikään muita huvittava pelle kuitenkaan ja en koskaan ryhtyisi itse sellaiseen ja käyttäytyisi tahallani typerästi. Kaikki nämä jutut eivät myöskään unohdu äkkiä ja itsellä on kyllä kokemusta kuinka muut muistelevat jotain mokaa vielä pitkään. Itse haluaisin sen takia muiden hyväksyvän minut, kun olen aina muutenkin saanut niin ikävää kohtelua ja olisi itsellekin armollisempaa olla edes sellainen, joka saa sitä asiallista kohtelua, kun kuitenkin itse purkii siihen, että huomioi muut. En ole ap.

Minulla on myös liki kymmenen vuoden kokemus kiusattuna olemisesta, joten todellakin tiedän mistä puhut. Olen kuitenkin käsitellyt asian enkä enää ota loukkauksia raskaasti. Kun on kuullut jo kaikki pahimmat, ei mikään kommentti enää hetkauta.

Kiusattuna tuli varsin tehokkaasti opittua, mitkä ne omat "virheeni" ulkopuolisen silmään ovat. Ujous on näistä yksi. Koskaan en kuitenkaan ole pyrkinyt niitä muuttamaan, vaan opetellut ennemmin ajattelemaan huumorin kautta. Sekin voi olla toimiva tapa suojella omaa psyykeä. Kyllähän minusta saisi helkkarin hyvän sketsihahmon tällaisenaan, ei tarvitsisi kärjistää edes :D Ihmiset ehkä ajattelevat, etten itse hahmota omia ongelmakohtiani, mutta niin tyhmä en ole - todellisuudessa hahmotan ne erittäin hyvin mutten suhtaudu niihin vakavasti. Ajattelen ennemmin, että sehän on vaan hyvä että herätän hilpeyttä enkä itketä.

Voisin suuttua kun minulle naureskellaan, mutta se ei ole koskaan ollut tapani toimia. Kerran ehkä mainitsen asiasta ja jos ei mene jakeluun (yleensä näille ei mene), en enää välitä. Varmaan pitävät minua pellenä sitten kun "alistun" naureskelulle mutta ihan sama. On ihmisiä, joiden kanssa vääntäminen on täysin hyödytöntä - näiltä on turha edes vaatia asiallista kohtelua, eivät he siihen kykene. Niinpä heidän tasolleen on myöskään turha alentua ja jutuista provosoitua. Minulle riittää että itse tiedän, missä ne pellet oikeasti ovat.

Saattoi nyt mennä vähän aiheen ohi mutta tämä nousi kirjoituksestasi pintaan :)

"Tähän olen hakenut vuosia psykiatrista apua tuloksetta"

Entä psykologista? Ujouden piilottaminen lääkityksellä kuulostaa kestämättömältä, kuten tuossa nyt itsekin jo totesit.

Voiko apua pyytää sähköpostilla naamatusten tapaamisen sijaan? Ei punastelu haittaa.

Vierailija kirjoitti:

"Tähän olen hakenut vuosia psykiatrista apua tuloksetta"

Entä psykologista? Ujouden piilottaminen lääkityksellä kuulostaa kestämättömältä, kuten tuossa nyt itsekin jo totesit.

En ole ap, mutta jossain vaiheessa hän mainitsi kyllä terapiasta, joka on psykologista apua.

Ujot ihmiset eivät ole ongelma, vaan juuri nämä matkija-apinat, joilla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja opetettu, yleensähän juuri matkija-apinoilla, selän takana naureskelijoilla, näillä sosiaalisuutta suureellisesti liputtavilla on nimenomaan sairaus eli huono itsetunto. Huonoa itsetuntoa sitten yritetään paikkailla luomalla tekemällä tehtyjä nokkimisjärjestelmiä, joissa yllätys yllätys itseä ei ikinä aseteta alimmalle portaalle, koska se pikkuinen itsetunnon murunenkin silloin häviäisi kuin tuhka tuuleen.Kivempaa on näiden näennäissosiaalisten matkija-apinoiden luoda itsestään kuvitelma olevansa jotain parempaa kastia ihmispopulaatiossa ja heidän pääasiallinen tehtävänsä koko heidän surkean elämänsä ajan on etsiä päähänpotkittavia ihmistyyppejä, jotka eivät suurta meteliä itsestänsä pidä, kun ei tarvitse, kun on terve itsetunto.

Turpa umpeen ja alan vaihtoon