Lue keskustelun säännöt.
Liian ujo työelämään
Tällaista palautetta saan jatkuvasti. Toivoisin asiallista keskustelua, tämä on minulle jaksamista koetteleva asia.
Olen äärimmäisen ujo ja punastelen helposti. Tähän olen hakenut vuosia psykiatrista apua tuloksetta. Saan palautetta jatkuvasti työelämässä asian vuoksi, koska vuorovaikutus on äärettömän vaikeaa tämän vuoksi. Punastelu töissä myös miesten kanssa puhuessa tietenkin johtaa väärintulkintoihin ja kun olen perheellinen, on soppa entistä pahempi. Kaikki asiat halutaan selittää ujoudella, esim. meillä on määrä pyytää kollegoilta apua, jos työmäärä paisuu liian suureksi. Kun pyydän, apua ei heru MINULLE, muille kyllä. MInua sensijaan kuormiteen jatkuvasti muiden työllä. Sitten kun minua ei auteta, taivastellaan, että etkö sä taaskaan uskaltanut pyytää apua ujoutesi vuoksi.
Voiko tällaisen asian vuoksi päästä eläkkeelle. Mitään masennus diagnoosia yms. ei ole koskaan ollut, tämä ujous vaan lähinnä. Yksin työskentely ei oikein tule kyseeseen, siis kotoa käsin, alallani se olisi oikeataan ihan mahdotonta.
Ongelma ei siis ole pelkästään minä itse, vaan muiden reagointi asiaan ja todella epäasialliselle tasolle on menyty joidenkin taholta, esim. ujouteni aiheuttamia eleitä matkitaan, kävelytyyliäni ym. Asenteet eivät kuitenkaan muilla muutu ja tähän samaan törmää jokaisessa työpaikassa. Monesti ujoja syytetään ylimielisyydestä, minua ei tästä ole moitittu, eli tämäkään ei voi olla syynä.
Auttakaa.
Kommentit (314)
Jostain tän kaltaisesta kurssista olisi sulle hyötyä https://rohkeuskoulu.fi/ Ei ole siis henkilökohtaista kokemusta kyseisen yrityksen toiminnasta, mutta joku ton kaltainen kurssi varmaan olisi hyvä ponnahduslauta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuatko et olet Suomelle pelkkä kulu, haitta josta ei ole mitään hyötyä?? Ajattelu nyt muitakin, älä ole noin itsekäs. Jossain vaiheessa joku joutuu tekemään tuplatyötä että saa maksettua sinun sossutuet, prkl.
Ihan oikeasti nyt, OLE HILJAA! ihmisen arvo ei liity siihen mitä rahallista hyötyä hänestä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö punasteluun ole jotain lääkettä?
On. Rauhoittavia en saa. Betasalpaajat eivät sovellu minulle. Muita lääkkeitä ei asiaan kai ole. Ap
Kyllä tähän on muitakin lääkkeitä. Mielialalääkkeitä käytetään myös sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon. Ne yhdessä psykoterapian kanssa toimivat parhaiten. Ne eivät tee oloasi turraksi toisin kuin rauhoittavat eivätkä aiheuta riippuvuutta
En jaksa lukea, mutta katso
sympatix.fi
Sympaattisen hermon salpaus
Ttöterveyshuolto voi puuttua myös kiusaamiseen. Oletko ottanut siellä asiaa esiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillisesti tuo voi aiheuttaa työkyvyttömyyden.
Olin ujo lapsi. Yläasteella tuli sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkikohtaukset. En näistä silloin tiennyt mitään. Ei mistään saanut tietoa.
Koulunkäynti muuttui piinaksi. Lukio oli jo pakko lopettaa, koska en pystynyt olemaan enää tunnilla. Aloin käydä mielenterveystoimistossa ja sain rauhoittavia. Tutustuin myös alkoholiin.
Kasarilla pääsi vielä hanttihommiin ilman koulutusta. Itsekin menin tehtaaseen töihin ja hyvästelin akateemisen uran, jollaista olin itselleni suunnitellut.
Tapasin alkoholista pitävän miehen, jonka kanssa naimisiin, mutta lapsia en uskaltanut haluta.
Silloin "sai" rauhoittavia. Kävin mielenterveystoimistossa, mutta apua en saanut. Olen elänyt elämäni täysin eri tavalla kuin olisin halunnut.
Jossain vaiheessa iski hirveät masennukset ja ahdistukset ja lopulta muutuin erakoksi ja jouduin eläkkeelle.
Kutakuinkin kaikki mielialalääkkeet olen kokeillut.
Oikeaa terapiaa en ole saanut.
Ujoudestahan tämä lähti ja nyt vain odottelen kuolemaa. Yksin, turhana ja tarpeettomana.Toivottavasti nykyään apua saisi kaikki sitä tarvitsevat.
Eläkepaperien jälkeen loppui kaikki kuntoutusyritykset. Välillä käyn lataamossa ja kotona vetelen mömmöjä, että pääsen päivästä toiseen. Ainoa hoitokontakti on lääkäri, joka kirjoittaa vuoden reseptit.
Ei tämä elämältä tunnu.
valehtelet..kukan lääkäri ei kirjoita rauhoittavia.
Psyykenlääkkeitä kyllä saa.
Millä terveysasemalla asioit?
Ihmispelkoinen..hmmm..ihminen on llaumaeläin...aijaijai
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten AP on löytänyt miehen ja saanut jopa lapsia aikaiseksi?
Aikas kapeakatseista ajattelua! Kyllä monikin sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä löytää puolison ja saa lapsia. Riittää, että toinen on lähestyvämpi.
Myös minä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen perheellinen. Toivottavasti viestisi oli provo! Jos ei, niin suosittelisin ajattelemaan hieman laajemmasta näkökulmasta.
En ole jaksanut lukea ihan koko ketjua läpi, mutta mielestäni ujous ja sosiaalisten tilanteiden pelko kulkevat käsikädessä. Itse olen molempia. Jouduin aikaisemmin itse olemaan paljonkin sosiaalisuutta vaativissa työtehtävissä jotka eivät sopineet minulle ollenkaan.
Onneksi pelastuksekseni tuli etätyö jota saatoin tehdä pelkästään kotoa käsin. Tämä työ oli tekstinkäsittelyä - eli kirjoitin lääkäreiden saneluita puhtaaksi tietokoneella kotoa käsin. Työhän vaatii hyvää kirjoitusnopeutta ja lääketieteellisen sanaston tuntemusta ja siihen kyllä oppii. Että jos vaan on kiinnostusta ja halua niin eikun hakemaan vaan ko. paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko harkinnut työpaikan vaihtoa? Toiseen duuniin puhtaalta pöydältä ja heti alkuun teet selväksi, ettet katsele mitään kiusaamista. Ei kaikissa duunipaikoissa edes ole tuontasoisia ääliöitä kuin aloitusviestissä kuvailtiin. Itse ollut monessa paikassa töissä ja törmännyt tuollaisiin henkisesti lapsen tasolle jääneisiin kiusaajaidiootteihin tasan yhdessä työpaikassa.
Kiusaamistilanteita voi esim. nauhoittaa puhelimelle niin saa todisteita esimiehelle ja liittoon niin sitten siihen on pakko puuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten AP on löytänyt miehen ja saanut jopa lapsia aikaiseksi?
Aikas kapeakatseista ajattelua! Kyllä monikin sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä löytää puolison ja saa lapsia. Riittää, että toinen on lähestyvämpi.
Myös minä kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja olen perheellinen. Toivottavasti viestisi oli provo! Jos ei, niin suosittelisin ajattelemaan hieman laajemmasta näkökulmasta.
Epäilemättä koskee lähinnä naisia. Mies samassa tilanteessa voi heittää parisuhteille yms. hyvästit.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuu myötätunnosta, tiedän miltä tuntuu. Olin nuorempana niin ujo, että haukuttiin mykäksi ja ilmeitä ja eleitä matkittiin. Siihen vielä peruskoulun läpi kestänyt fyysinen ja henkinen kiusaaminen päälle, niin ihmettelen vieläkin, miten selvisin vain yhdellä romahduksella (lopetin syömisen ja vatsakipuihin vedoten olin monta kuukautta kotona, vanhemmille en uskaltanut kertoa totuutta, kun tunsin kotonakin olevani ei-toivottu ja huudettiin). Olin työttömänä pari vuotta, sitten menin siivoamaan toimistoja. Vähitellen opiskelemaan ja hirveän harjoittelukokemuksen jälkeen päädyin kirjoittamaan ohjeita työkseni. Monet humalat join kotona ja itkin pahaa oloa, mutta jostain kumman syystä ujous alkoi iän myötä väistymään ja tein jopa aspa-töitä. Nyt pidän puoleni ja juttelen kaikille, nauran ja kestän rajummankin huumorin. Yksi teoria muutoksessa on minulla ollut vanhempien kuolema. Jospa se lopetti jonkun miellyttämisen ja jännittämisen aikakauden, avasi lukot ja antoi tilaa kasvaa omaksi itsekseni?
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, älä pakoile.
Toisekseen älä missään nimessä mitään nappeja ala vetämään. Ne ei poista koskaan aiheuttajia.
Kolmannekseen, tarviisit räväkkää ja rentoa seuraa jossa oppisit vapauttaan itsesi.
Ja...
Älä ainakaan välitä punastelustasi, tiedän että se tunne kun puna helahtaa korvia myöden on kauhea, mutta kun ei vaan välitä. Aikansa päästä se loppuu kun et enää jännitä että punastutko jossain tilanteessa.
Itse käytin myös meikissä voiteita jotka peitti punastumista, korviinhan sitä ei saanut tietenkään mutta pidin pitkät hiukset auki ja korvat piilossa.
Hanki vaatteita joissa tunnet itsesi kauniiksi ja itse varmaksi. Kampaaja jne voi auttaa myös.
Eli hae hyvää itsetuntoa ja vahvista itseäsi.
Ja siihen että muut sysää sinulle hommia tulikin hyvä neuvo, opettele sanomaan ei.
Terapiasta ei välttämättä ole apua. Se on niin siitä terapeutistakin kiinni.
Ja toisaalta sitten, ujokin saa olla, mutta älä ole kynnysmatto.
Tarvitset onnistumisia ja rohkaisua.
Ei välttelyä ja pakoilua.
Ja jos oikein punastuttaa, vedä huumorilla tilanne. Tyyliin "taitaa olla vaihdevuodet" tai sitten ihan rohkeasti sanot että ei ole helppoa olla ujo kun täytyy punastella kokoajan.
Eli nyt vaan pusket mennä eteenpäin ja viisveisaat muiden mietteistä etkä mieti mahdatko punastua :)
Tässä oli todella paljon hyvää asiaa. Miksi näin paljon alapeukkuja? Olen itsekin ollut äärimmäisen ujo sekä saanut diagnoosin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ja juuri nämä luetellut ovat olleet parhaita lääkkeitä. Toki se on rankkaa, mutta kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole. On vaan pakko puskea eteenpäin niin kauan, kunnes pääsee eteenpäin.
Itseluottamus on se avain. Se pitää saada kuntoon.
Hankala tilanne. Mäkin olin nuorempana tosi ujo, sain sen vuoksi yhdestä työpaikasta potkut. Sitten hain ja pääsin lääkärikouluun ja mulla on vaan "pakon edessä" se ujous pikkuhiljaa väistynyt kun koulun myötä on tullut lukuisia uusia ihmiskohtaamisia ja varmaan lähemmäs 20 kertaa pitänyt mennä johonkin uuteen työ- tai harjottelupaikkaan tai esimerkiksi päivystykseen oppimaan jossa on ollut pelkkiä vieraita ihmisiä. Alussa olikin todella vaikeaa ja kaikki nää asiat jännitti mua niin paljon. Ne jännittää edelleen mutta jotenkin sitä on vuosien varrella oppinut pärjäämään paremmin eikä enää tunnu niin vaikealta. Tosin en tiedä onko mun kohdalla kyse enemmän ihan sosiaalisten tilanteiden pelosta kun ujoudesta. Mutta on mulla se ujous vielä sillä tavalla läsnä, että esimerkiksi uusien siviili-ihmisten kanssa ja esim puolison perheen ja sukulaisten kanssa olen todella ujo. Siitä on vaan tullut semmonen ammatti-identiteetti. Että ainakin jollain tasolla sitä voi ihan "oppia". Tosin sun tapauksessa varmaan vähintään psykologin luona käynnit olis ihan avuliaita, ihan vaan jo sen takia että tilanne vaikuttaa vaivaavan ja häiritsevän sua todella paljon, niin ois hyvä päästä juttelemaan siitä jollekin, vaikka se ei varsinaista ongelmaa ratkasisi :)