Lue keskustelun säännöt.
Liian ujo työelämään
Tällaista palautetta saan jatkuvasti. Toivoisin asiallista keskustelua, tämä on minulle jaksamista koetteleva asia.
Olen äärimmäisen ujo ja punastelen helposti. Tähän olen hakenut vuosia psykiatrista apua tuloksetta. Saan palautetta jatkuvasti työelämässä asian vuoksi, koska vuorovaikutus on äärettömän vaikeaa tämän vuoksi. Punastelu töissä myös miesten kanssa puhuessa tietenkin johtaa väärintulkintoihin ja kun olen perheellinen, on soppa entistä pahempi. Kaikki asiat halutaan selittää ujoudella, esim. meillä on määrä pyytää kollegoilta apua, jos työmäärä paisuu liian suureksi. Kun pyydän, apua ei heru MINULLE, muille kyllä. MInua sensijaan kuormiteen jatkuvasti muiden työllä. Sitten kun minua ei auteta, taivastellaan, että etkö sä taaskaan uskaltanut pyytää apua ujoutesi vuoksi.
Voiko tällaisen asian vuoksi päästä eläkkeelle. Mitään masennus diagnoosia yms. ei ole koskaan ollut, tämä ujous vaan lähinnä. Yksin työskentely ei oikein tule kyseeseen, siis kotoa käsin, alallani se olisi oikeataan ihan mahdotonta.
Ongelma ei siis ole pelkästään minä itse, vaan muiden reagointi asiaan ja todella epäasialliselle tasolle on menyty joidenkin taholta, esim. ujouteni aiheuttamia eleitä matkitaan, kävelytyyliäni ym. Asenteet eivät kuitenkaan muilla muutu ja tähän samaan törmää jokaisessa työpaikassa. Monesti ujoja syytetään ylimielisyydestä, minua ei tästä ole moitittu, eli tämäkään ei voi olla syynä.
Auttakaa.
Kommentit (314)
Mulla myös tuo punasteluongelma,tosin en ole ujo,puhua pälpätän kaiken aikaa.Olen myös kova laskemaan leikkiä,myös tuhmia vitsejä.
Pari vuotta sitten haittasi enemmän,googlauksella selvisi että voidaan leikata, myös suomessa. Jos on isokin ongelma niin ehkä kantsis sun miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot olevasi perheellinen, siis suhteessa jonkun kanssa. Miten se onnistui? Ottiko joku sinut puolisoksi, vaikket tehnyt yhtään mitään muuta kuin ujoilit?
Käytä samoja taitoja töissä kuin mitä käytät kumppanisi kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Www.pihlajalinna.fi
Hakusana: hermosalpaukset
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden rohkean naisen joka on aina punastunut, siis aina.
Verenpaine?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, luin ensimmäisen sivun ja siinä kyllä kiteytti hyvin suomalainen sielunmaailma. Heti ollaan ilkkumassa ja lyttäämässä. Huonon itsetunnon syytä eittämättä.
Työterveyden kautta voi pyytää sellaisen työpaikkaselvityksen. En nyt muista nimeä, mutta siinä käydään läpi tilanne ammattilaisen avustuksella hyvin syvällisesti ja tilannetta seurataan niin joitain kuukausia.
Käy siis puhumassa työterveydessä, että teillä on työpaikalla tällainen ongelma (sinuun kohdistuva epäasiallinen käytös) ja ettei esimies tee asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla on perhe, olet hankkinut perheen, niinhän kerrot, kuinka voit olla liian ujo! Aika ristiriitaista.
Kasvata itseäsi,vahvistä itsetuntoasi, katso peiliin ja ole ihmisyyteesi tyytyväinen.
Opettele rajasi, mene kursseille missä ladataan sinuun rohkeutta ja itsetunnon kohennusta. Jokainen ihminen on tarpeellinen ja arvokas ja vastuussa myös itsestään. Älä anna pyörittää ja kuormittaa itseäsi, ne rajat otat rohkeasti, punastuit tai et.
Eikös tässä ole kyse työpaikkakiusaamisesta enemmän kuin APn ujoudesta? Minä tunnen montakin ujoa ihmistä, jotka on suhteessa. Vastaavasti itse olen muuten rohkea, mutta ujo miesten kanssa ja siksi sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano niille, että maksatteko mieluummin minulle työttömyystuet loppuikäni jos jättäydyn työttömäksi.
Tämä on hyvä keino.
Eikös se ole työterveys... sinne aika. Kerro kaikki. He puuttuvat työpaikkakiusaamiseen. Se on työhyvinvointiin liittyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano niille, että maksatteko mieluummin minulle työttömyystuet loppuikäni jos jättäydyn työttömäksi.
Eli muiden pitäisi sopeutua ja muovata maailman ujon mukaiseksi ilman, että tämä joutuisi ottaamaan todellista vastuuta?
Kerro mitä vastuuta olen jättänyt ottamatta? Olen puhunut asiasta, ei tulosta, käynyt terpiassa, ei tulosta. Ap
Siinä terapiassa pitää myös itse tehdä töitä. Joskus vuosia. Ei siellä vain käydä jatisemassa ja taikaiskusta muututa toiseksi ihmiseksi. Ihan ekana sun tekstistä näkee että et edes ole viitsinyt opetella sanomaan "ei" kun sulle työnnetään toisten ylimääräisiä töitä. Jos muut ei auta sinua, älä sinäkään ota toisten töitä.
Ja jos olet nuin ujo, miksi edes olet alalla, jossa vaaditaan kanssakäymistä toisten kanssa? Tämä on sitä vastuuta: alat etsiä työpaikkaa, joka sopii sulle TAI kouluttaudut uudelleen alalle, joka sopii sulle. Ei yhteiskunnan tehtävä ole kantaa vastuuta sun pieleen menneestä alanvalinnasta ja siitä ettet ole tehnyt sen vertaa töitä terapiassasi että osaisit sanoa "ei".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano niille, että maksatteko mieluummin minulle työttömyystuet loppuikäni jos jättäydyn työttömäksi.
Eli muiden pitäisi sopeutua ja muovata maailman ujon mukaiseksi ilman, että tämä joutuisi ottaamaan todellista vastuuta?
Kerro mitä vastuuta olen jättänyt ottamatta? Olen puhunut asiasta, ei tulosta, käynyt terpiassa, ei tulosta. Ap
Siinä terapiassa pitää myös itse tehdä töitä. Joskus vuosia. Ei siellä vain käydä jatisemassa ja taikaiskusta muututa toiseksi ihmiseksi. Ihan ekana sun tekstistä näkee että et edes ole viitsinyt opetella sanomaan "ei" kun sulle työnnetään toisten ylimääräisiä töitä. Jos muut ei auta sinua, älä sinäkään ota toisten töitä.
Ja jos olet nuin ujo, miksi edes olet alalla, jossa vaaditaan kanssakäymistä toisten kanssa? Tämä on sitä vastuuta: alat etsiä työpaikkaa, joka sopii sulle TAI kouluttaudut uudelleen alalle, joka sopii sulle. Ei yhteiskunnan tehtävä ole kantaa vastuuta sun pieleen menneestä alanvalinnasta ja siitä ettet ole tehnyt sen vertaa töitä terapiassasi että osaisit sanoa "ei".
Mitä jos aloittaja tykkää työstään ja tienaa mukavasti? Tai työpaikka voi olla omalla kylällä ainoa fiksu pesti.
Työpaikkakiusaamiseen ratkaisun pitäisi muutenkin olla jotain muuta kuin se, että kiusattu vaihtaa työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras apu tommosessa tilanteessa on käsittää maailma, ympäröivät ihmiset ja itsensä täysin uudella tavalla, joka johtaa havahtumiseen siitä, että muut ihmiset ja asiat eivät ole kovin vakavasti otettavia.
Tai edes se oma itse ja rooli mitä melkeinpä tietämättään esittää ja on koko elämänsä ollut samaistuneena siihen, ei ole mitään vakavaa.
Samaan aikaan vaan on siellä työelämässä muitten kanssa, niin kyllä se siitä avautuu.
Mitään kamalaa tai pahaa ei tapahdu!
Toiset ihmiset myös lakkaavat olemasta "jumalia" jotka tuomitsevat ja päättävät tunteistamme ja siitä mitä teemme elämässämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano niille, että maksatteko mieluummin minulle työttömyystuet loppuikäni jos jättäydyn työttömäksi.
Eli muiden pitäisi sopeutua ja muovata maailman ujon mukaiseksi ilman, että tämä joutuisi ottaamaan todellista vastuuta?
Kerro mitä vastuuta olen jättänyt ottamatta? Olen puhunut asiasta, ei tulosta, käynyt terpiassa, ei tulosta. Ap
Siinä terapiassa pitää myös itse tehdä töitä. Joskus vuosia. Ei siellä vain käydä jatisemassa ja taikaiskusta muututa toiseksi ihmiseksi. Ihan ekana sun tekstistä näkee että et edes ole viitsinyt opetella sanomaan "ei" kun sulle työnnetään toisten ylimääräisiä töitä. Jos muut ei auta sinua, älä sinäkään ota toisten töitä.
Ja jos olet nuin ujo, miksi edes olet alalla, jossa vaaditaan kanssakäymistä toisten kanssa? Tämä on sitä vastuuta: alat etsiä työpaikkaa, joka sopii sulle TAI kouluttaudut uudelleen alalle, joka sopii sulle. Ei yhteiskunnan tehtävä ole kantaa vastuuta sun pieleen menneestä alanvalinnasta ja siitä ettet ole tehnyt sen vertaa töitä terapiassasi että osaisit sanoa "ei".
Alaa ei tässä kerrottu eikä se vaikuttanut olevan ongelma, vaan ongelma oli työpaikan ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan kannustavia viestejä tässä ketjussa, näitä on toisenkin ujon miellyttävä lukea :)
Minulla on sillä tavalla erilainen tilanne, ettei ujous ole kovin suuresti työelämässä haitannut. Olen tehnyt perus asiakaspalvelutyötä ja saanut työstäni kehujakin. Myöskään työhaastatteluissa ei ole ollut ongelmia. Ongelmat alkavat silloin, kun mennään kahvihuoneeseen ja pitäisi olla "oma itsensä" ja osallistua keskusteluun. Työssä on helppo mennä sen työroolin taakse, työn ulkopuolella roolia ei ole ja ujous alkaa vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan kannustavia viestejä tässä ketjussa, näitä on toisenkin ujon miellyttävä lukea :)
Minulla on sillä tavalla erilainen tilanne, ettei ujous ole kovin suuresti työelämässä haitannut. Olen tehnyt perus asiakaspalvelutyötä ja saanut työstäni kehujakin. Myöskään työhaastatteluissa ei ole ollut ongelmia. Ongelmat alkavat silloin, kun mennään kahvihuoneeseen ja pitäisi olla "oma itsensä" ja osallistua keskusteluun. Työssä on helppo mennä sen työroolin taakse, työn ulkopuolella roolia ei ole ja ujous alkaa vaikuttaa.
En sanois, että kyse on ujoudesta.
Tota mä tossa vähän ylempää tarkoitin sillä tiedostamattomalla rooliinsa ja "itseensä" samaistumisella, että tuhlaa elämänsä ahdistukseen siitä, että miten olla ja käyttäytyä toisten mielen mukaisesti tai yleisesti hyväksyttävästi.
Miksi pitää osallistua kahvipöytä keskusteluihin ja esittää "omaa itseään" ja väkisin yrittää sanoa jotain fiksua, että muut pitäisivät varmasti osana porukkaa tjsp.?
Löytäkää itsenne ja miellyttäkää ITSEÄNNE, älkääkä menkö lauman mukana kuin päättömät kanat konsanaan, omasta voimasta luopuneena, kun kokoajan pitää olla varuillaan siitä, antaako oikeanlaisen kuvan itsestään muille.
Emme me sitä oikeasti tarvitse!:)
Vierailija kirjoitti:
Kun sinulla on perhe, olet hankkinut perheen, niinhän kerrot, kuinka voit olla liian ujo! Aika ristiriitaista.
Kasvata itseäsi,vahvistä itsetuntoasi, katso peiliin ja ole ihmisyyteesi tyytyväinen.
Opettele rajasi, mene kursseille missä ladataan sinuun rohkeutta ja itsetunnon kohennusta. Jokainen ihminen on tarpeellinen ja arvokas ja vastuussa myös itsestään. Älä anna pyörittää ja kuormittaa itseäsi, ne rajat otat rohkeasti, punastuit tai et.
Tämä on surullisen typerä kirjoitus.
Ihmisen ujous voi tulla/tulee eri tavoin esille eri tilanteissa. Ujo ihminen voi pärjätä erinomaisesti työhaastattelussa, jos haastattelija on kohtelias ja asiallinen. Hän voi hallita ujouden niin, ettei se nouse ongelmaksi, jos ympäristö on hyväksyvä ja salliva.
Jos ympärillä on ivaavia ja pilkkaavia ihmisiä, ujo voi mennä täysin lukkoon. Hän voi mennä niin lukkoon, ettei siinä mikään onnistu. Tiedon ujoja, jotka ovat pyörtyneet ja oksentaneet heille ns. väärissä työpaikoissa, mutta heille ns. sopivissa työpaikoissa he menestyvät hyvin.
Ujous on monesti tilannekohtaista. Ujo voi perustaa perheen jne. Hän voi silti olla ujo.
Ihminen ei voi kasvattaa itsetuntoa, jos häntä kiusataan. Kiusaamisen pitää loppua ja kiusatun pitää saada tukea. Miten ajattelet itsetunnon kasvattamisen käytännössä tapahtuvan? Aivan idioottimaisia neuvoja työpaikkakiusatulle nämä "katso peiliin, ole itseesi tyytyväinen".
Ja "olet vastuussa itsestäsi". SItähän Ap tässä kyselee, että mitä HÄN voisi tehdä. Hänhän nimenomaan haluaa tehdä itse, ottaa vastuuta tilanteesta.
Itse olen sellainen ns. keskitason ujo, jolle kahdenkeskiset tilanteet eivät ole kovin vaikeita. Siis työhaastattelut sujuu yms. Samoin sujuu esitelmän pito 200-henkiselle yleisölle. Minulle on vaikeinta ryhmätilanteet, kokoukset, kahvipöytätilanteet. Näissä tulee hikoilua, vapinaa, sanat menevät solmuun yms.
Toivon, että Ap löytää ihmisen (terveydenhuollosta, työsuojeluvaltuutetusta yms.), joka ymmärtää hänen tilanteensa. On varmasti hyvin raskasta yrittää selittää asiaa jos ei ymmärrystä saa. Voisitko yrittää es. tk-lääkäriä, joka ei tunne kyseistä yritystä ja esimiestä eikä sillä tavalla joudu olemaan lojaali sille/hänelle.
Kaikki, joille olet puhunut asiasta, näyttävät ajattelevan työpaikan kokonaisetua eikä sinun pahoinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanan kannustavia viestejä tässä ketjussa, näitä on toisenkin ujon miellyttävä lukea :)
Minulla on sillä tavalla erilainen tilanne, ettei ujous ole kovin suuresti työelämässä haitannut. Olen tehnyt perus asiakaspalvelutyötä ja saanut työstäni kehujakin. Myöskään työhaastatteluissa ei ole ollut ongelmia. Ongelmat alkavat silloin, kun mennään kahvihuoneeseen ja pitäisi olla "oma itsensä" ja osallistua keskusteluun. Työssä on helppo mennä sen työroolin taakse, työn ulkopuolella roolia ei ole ja ujous alkaa vaikuttaa.En sanois, että kyse on ujoudesta.
Tota mä tossa vähän ylempää tarkoitin sillä tiedostamattomalla rooliinsa ja "itseensä" samaistumisella, että tuhlaa elämänsä ahdistukseen siitä, että miten olla ja käyttäytyä toisten mielen mukaisesti tai yleisesti hyväksyttävästi.
Miksi pitää osallistua kahvipöytä keskusteluihin ja esittää "omaa itseään" ja väkisin yrittää sanoa jotain fiksua, että muut pitäisivät varmasti osana porukkaa tjsp.?
Löytäkää itsenne ja miellyttäkää ITSEÄNNE, älkääkä menkö lauman mukana kuin päättömät kanat konsanaan, omasta voimasta luopuneena, kun kokoajan pitää olla varuillaan siitä, antaako oikeanlaisen kuvan itsestään muille.
Emme me sitä oikeasti tarvitse!:)
On työpaikkoja, joissa ei siedetä yhtään erilaisuutta. Jos kahvihuoneessa et osallistu poissaolevan työntekijän haukkumiseen, kohta sinua aletaan kiusata.
On ihania työpaikkoja, joissa saa olla ns. oma itsensä. Voit kahvitauolla vaikka selata kännykkää tai kuunnella napeilla musiikkia eikä siitä kukaan suutu. On työpaikkoja, joissa tällaista ei siedetä.
Yleisimmin 50-60-vuotiaat naiset nousevat heti takajaloilleen, jos et silitä heitä joka hetki joka asiassa myötäkarvaan. Olen tk:ssa töissä ja jos en kahvilla ota lääke-esittelijän tuomaa pullaa, 50+ työkaverit nostavat niin hirveän äläkän, että työnteosta ei enää mitää tulee. Eli työilmapiiri pysyy siedettävänä, jos JOKA asiassa nuolet näiden rouvien peräpäätä. Eräs rouvashenkilö raivosi minulle kerran siitä, että olin "liian ystävällinen" potilaalle ja toinen siitä, että palvelin potilasta heti. Potilaan pitää kuulemma "joutua odottamaan".
Joku tod.näk. kommentoi, että älä välitä. On vaikea tehdä töitä, jos työkaveri rupeaa esim. pimittämään tärkeää tietoa, antamaan tahallaan väärää tietoa, levittämään töitäni haittaavia täysin perättämiä juttuja yms. Kyse ei ole välittämisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että työntekoedellytykset menevät mahdottomiksi.
Itse olen tällaisista työpaikoista lähtenyt pois, koska alallani helposti uusi työpaikka löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, miten ilkeitä täällä ollaan aloittajalle. Hänhän on hakenut apua monelta taholta. Hänhän nimenomaan yrittää jaksaa käydä töissä. Hänestä tehdään täällä joku pummi.
Ap:ta kiusataan töissä. Tuollainen toisen matkiminen on aivan sairasta. Jos esimies ei puutu asiaan, koska kiusaajat ovat ns. hyviä työntekijöitä, esimies laiminlyö törkeästi velvollisuuksiaan.
Ole, Ap, yhteydessä esimiehen esimieheen ja työterveyteen. Muistaakseni et maininnut työterveyttä. Puhu ensin tästä kiusaamisasiasta. MIkäli kiusaaminen saadaan kuriin, voisit jaksaa aivan kohtuullisesti töissä. Nyt jotkut oikeesti sairaat työkaverit ovat tehneet sinusta ja ujoudestasi syntipukin. Jos asiaan ei saada muutosta, olet kohta aivan lopussa.
Ja oikeasti teille kommentoijat: ujoutta on monenlaatuista. Punastelua on monenlaatuista. Jotkut punastuvat helposti, mutta eivät varsinaisesti ole ujoja. Jotkut ovat ujoja, mutta eivät punastele eivätkä kädet vapise. Jos on sekä ujo että voimakkaat fysiologiset reaktiot, tilanne on monesti todella vaativa. Jos muut vielä pilkkaavat ja matkivat, uskon kyllä, että tilanne on melko kestämätön.
On täysin eri asia olla ujo hyväksyvässä ympäristössä kuin pilkkaavien ihmisten läsnäollessa. Hyväksyvien ihmisten läsnäollessa ujo voi rauhassa olla ujo, hänen ei tarvitse kuluttaa energiaansa ujouden peittelemiseen. Ujohan voi olla loistava työntekijä.
Ap:na yrittäisin siis esimiehen esimiestä ja ehdottamasti työterveyslääkäriä. Jos ensimmäinen lääkäri ei kuuntele, mene toiselle, vaikka tk-lääkärille tai yksityiselle psykiatrille. Jos tilannetta ei saa parannusta, et jaksa kauan.
Tsemppiä!
Kiitos, tämä oli tosi hyvä vastaus. Olen puhunut työterveydessä ongelmasta ja esimiehen suhtautumisesta, niin minulle alettiin puhua työterveydessä hyvistä alaistaidoista, siitä, että minun pitäisi siis opetella näitä hyviä alaistaitoja. Esimiestä kohtaan sieltä löytyi paljonkin ymmärrystä, koska hän tekee niin paljon töitä. Nyt täytyy olla yhteydessä esimiehen esimieheen, josko hän tähän asiaan voisi puuttua. Silloin kun olin palkkasimputuksen vuoksi tähän esimiehen esimieheen yhteydessä, oli tulos ihan nolla. Kerran tein niin, että kun olin ihan lopussa, hain yksityislääkäriltä saikkua, kun työterveydestä en saanut. Niin tämän yksityisen saikkulapun esimies hyväksyi, mutta ilmoitti, että jatkossa ei enää yksityisen hyväksy, vaan pitää olla työterveydestä mahdollinen jatko. Ap
Sä vaikutat aika sitkeältä tyypiltä. Oisko mahdollista, että toi sun työpaikka vaan on ihan mätä ja vaikka tekisit mitä, niin sä et löydä paikkaasi sieltä? Mä en ainakaan jaksa alkaa muuttamaan organisaatiota, jos on jo selvä kokemus, että homma ei toimi. Vaan lähden pois. On olemassa myös hyviä työpaikkoja.
Oletko mahdollisesti töissä julkisella, koska siellä on avointa kiusaamista, jota usein johtaa ylin johto ja työterveys komppaa. Käytännössä hankaliksi koetuista ihmisistä yritetään päästä eroon savustamalla, koska yt:tä ei voida järjestää tuosta vaan. Hankalia ihmisiä taas syntyy esim., kun esimiehet eivät ole itse palkanneet omaa väkeään vaan joku edellinen, jolla oli eri linja "hyvistä tyypeistä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanan kannustavia viestejä tässä ketjussa, näitä on toisenkin ujon miellyttävä lukea :)
Minulla on sillä tavalla erilainen tilanne, ettei ujous ole kovin suuresti työelämässä haitannut. Olen tehnyt perus asiakaspalvelutyötä ja saanut työstäni kehujakin. Myöskään työhaastatteluissa ei ole ollut ongelmia. Ongelmat alkavat silloin, kun mennään kahvihuoneeseen ja pitäisi olla "oma itsensä" ja osallistua keskusteluun. Työssä on helppo mennä sen työroolin taakse, työn ulkopuolella roolia ei ole ja ujous alkaa vaikuttaa.En sanois, että kyse on ujoudesta.
Tota mä tossa vähän ylempää tarkoitin sillä tiedostamattomalla rooliinsa ja "itseensä" samaistumisella, että tuhlaa elämänsä ahdistukseen siitä, että miten olla ja käyttäytyä toisten mielen mukaisesti tai yleisesti hyväksyttävästi.
Miksi pitää osallistua kahvipöytä keskusteluihin ja esittää "omaa itseään" ja väkisin yrittää sanoa jotain fiksua, että muut pitäisivät varmasti osana porukkaa tjsp.?
Löytäkää itsenne ja miellyttäkää ITSEÄNNE, älkääkä menkö lauman mukana kuin päättömät kanat konsanaan, omasta voimasta luopuneena, kun kokoajan pitää olla varuillaan siitä, antaako oikeanlaisen kuvan itsestään muille.
Emme me sitä oikeasti tarvitse!:)On työpaikkoja, joissa ei siedetä yhtään erilaisuutta. Jos kahvihuoneessa et osallistu poissaolevan työntekijän haukkumiseen, kohta sinua aletaan kiusata.
On ihania työpaikkoja, joissa saa olla ns. oma itsensä. Voit kahvitauolla vaikka selata kännykkää tai kuunnella napeilla musiikkia eikä siitä kukaan suutu. On työpaikkoja, joissa tällaista ei siedetä.
Yleisimmin 50-60-vuotiaat naiset nousevat heti takajaloilleen, jos et silitä heitä joka hetki joka asiassa myötäkarvaan. Olen tk:ssa töissä ja jos en kahvilla ota lääke-esittelijän tuomaa pullaa, 50+ työkaverit nostavat niin hirveän äläkän, että työnteosta ei enää mitää tulee. Eli työilmapiiri pysyy siedettävänä, jos JOKA asiassa nuolet näiden rouvien peräpäätä. Eräs rouvashenkilö raivosi minulle kerran siitä, että olin "liian ystävällinen" potilaalle ja toinen siitä, että palvelin potilasta heti. Potilaan pitää kuulemma "joutua odottamaan".
Joku tod.näk. kommentoi, että älä välitä. On vaikea tehdä töitä, jos työkaveri rupeaa esim. pimittämään tärkeää tietoa, antamaan tahallaan väärää tietoa, levittämään töitäni haittaavia täysin perättämiä juttuja yms. Kyse ei ole välittämisestä vaan yksinkertaisesti siitä, että työntekoedellytykset menevät mahdottomiksi.
Itse olen tällaisista työpaikoista lähtenyt pois, koska alallani helposti uusi työpaikka löytyy.
Olen huomannut useimmissa työpaikoissa saman. Sitä joutuu äkkiä muiden työntekijöiden silmätikuksi, jos ei osallistu juoruiluun. En yksinkertaisesti ole se ihminen, joka heti alkaa ryhmässä naureskelemaan naureskelemisen ilosta sille, joka on just poistunut huoneesta. Näihin keskusteluihin en koskaan edes yritä osallistua, olen ennemmin hiljaa. Tästä syystä en työntekijöiden keskuudessa ole koskaan ollut kovin pidetty. En osaa (enkä halua) integroitua siihen juorukerhoon. Tässä nyt ei varmaan enää olekaan kyse ujoudesta vaan syvemmistä eroista ajatusmaailmoissa.
Minä olen myös ollut ja olen edelleen tosi ujo, ja esim vieraille miehille puhuminen on tosi vaikeaa.
Hakeuduin kuitenkin hoitoalalle jossa ollaan ihmisten kanssa kanssa koko ajan tekemisissä. Pahin ujous on kyllä taittunut, kun on ollut pakko puhua ja olla tekemisissä ihmisten kanssa, vaikka edelleen työpäivät kuormittavatkin paljon.