Lue keskustelun säännöt.
Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.
28.03.2019 |
Mitäpä siihen sanotte prisma-mammat?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006050549.html
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Prismaperhepainajainen - tuttua. Käyn prismassa ehkä pari kertaa vuodessa pakon edessä (yleensä käyn päivittäin lähikaupassa keskustassa). Erityisesti viikonloppuisin prismat ovat kamalia. Täynnä perheitä räkänokkineen, kitiseviä lapsia, jäätävät jonot kun farmariauton kanssa tullaan tekemään koko viikon ruokaostokset. Hihnalle lastataan kauheita määriä ruokaa - yleensä sitä epäeettisintä laatua. 10 maitotölkkiä kerralla koska kakarat ei osaa muuta juoda, sika-nautajauhelihaa, arkijuustoa ja leikkeleitä. Järkkyjä määriä eläinperäisiä tuotteita. Kakaroille viikonloppukarkkia.
Mieluummin käyn lähikaupassa.
Hyi olkoon. Jos sika-nautaa ja arkijuustoa syö opiskeluajan jälkeen, on jossain epäonnistunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D
Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.
Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.
Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.
En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.
Se vela
Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.
Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.
En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)
Se vela taas
Mutta koskeeko tuo "vapaudenkaipuu" kaikkia ihmissuhteita? Et halua auttaa vanhenevia vanhempia, pulassa olevaa ystävää tms? Esim. itse koen tällä hetkellä että vanhenevat vanhemmat+appivanhemmat sitovat paljon enemmän kuin peruskouluikäiset lapseni.
Ei koske. En ymmärrä miten nuo asiat voisi edes rinnastaa keskenään. Lapseton ihminen ei pakosti ole kylmä ja yksinäinen, vaikka sinä niin selvästi ajatteletkin.
/vela
Tämä liittyi siihen ajatukseen että vela on vapaa, kuitenkin (sinunkin mielestäsi?) myös heillä on usein ihmissuhteita, joita ei noin vain jätetä ja muuteta hetken mielijohteesta vuodeksi Tiibetiin tms.
Olen asunut vuosia (lapsettomana) ulkomailla. En ole silti mitenkään jättänyt ihmissuhteitani - voisin muuttaa vuodeksi Tiibetiin eikä se millään tavalla päättäisi suhteitani. T. Eri
Olen minäkin vela, mutta en oikein usko että miesystäväni katsoisi hyvällä vuoden erossaoloa...
No sittenhän se on sinun valintasi olla siinä parisuhteessa koska se on sinulle parempaa kuin vuosi Tiibetissä. Olet kuitenkin vapaa jäämään tai lähtemään sekä parisuhteen että asuinmaan suhteen ihan koska itse haluat.
Joku erityinen syy miksei sinne Tiibetiin tai ylipääteen ulkomaille voisi lähteä lapsen/perheen kanssa? Huoltaja määrää lapsen asuinpaikan, ei lapsi itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsykkä kirjoitti:
Sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan, ei osaa kaivatakaan.
Mielikuvat harvoin vastaavat todellisuutta.
Kun ystävät tai muu maailma pettää/luhistuu/mitälie, niin Prismaperheillä on kuitenkin SE PERHE.
Mikään ei nosta suosta niin kuin oma perhe. Se on syy, jonka vuoksi on jaksettava jatkaa. Se on syy, joka tekee onnelliseksi kaiken pahan keskellä. Vaikka että sydäntä ja mieltä särkee jonkun asian takia, niin pienen lapsen halaus tai syliinottaminen ja sanan 'ÄITI!' kuuleminen.... Ei siihen sanat riitä.
Olkoot hankkimatta lapsia, jos haluaa. Hän ei tiedä (onnekseen) mitä menettää.
Minun valintani ovat lapset.Juuri tällaiset viestit ovat osa ongelmaa ja niitä asenteita joita velat joutuvat kohtaamaan. Voi sinua ressukkaa kun et tiedä mitä menetät. Voi sinua kun et tiedä mitä 3v unettomuuden jälkeen on niin ihanaa kun lapsi sanoo aamulla äiti. Voi sinua kun et ymmärrä rakkaudesta mitään.
Sinä olet ollut järjettömän onnekas että olet löytänyt puolison, onnistunut tulemaan raskaaksi, synnyttänyt eläviä lapsia ja vielä nautit heidän kanssaan olostaan. Se on hienoa mutta niin monet eivät ole yhtä onnekkaita jossain kohtaa kyseistä prosessia vaikka olisivat lapsia halunneet. Ja mikä tärkeintä - vela ei halua kokea mitään noista.
Vela ei "ole tietämättä mitä menettää". Vela nimenomaan tietää mitä menettää. Vela ei halua kokea mitään osaa lapsien saannista, hyvää tai pahaa. Lapsen halaus ei ole hänestä mukavaa, tai jos olisikin, hän ei halua kokea sitä oman lapsen kanssa. Tämä ei tee hänestä kylmää tai huonoa ihmistä vaan ihmisen joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa ja mitä ei.
Väärin. Nimenomaan hän ei tiedä mitä menettää. Sitä ei pysty etukäteen kuvittelemaan millaisia tunteita ja elämyksiä oma lapsi antaa. Näin vaikka kuinka olisi tottunut toisten ihmisten lasten kanssa olemaan. Oikeastaan säälittäää nämä ihmiset, jotka itse tieten tahtoen typistävät elämästään tämän ulottuvuuden.
Ja vastaavasti sinä typistät elämästäsi sen ulottuvuuden, että mitä elämä voisi sinulle tarjota ja sinä sille, jos huomiosi, aikasi, energiasi ja muutkin resurssisi eivät menisi lapsiin.
Turhaan säälit ihmisiä jotka eivät halua samaa kuin sinä. Heille sinun unelmasi olisi painajainen. Ja toisinpäin.
No mutta, kyllähän jokainen perheellinen on jossain vaiheessa ollut lapseton. Varsinkin nykypäivänä kun lapset hankitaan usein vasta kolmenkympin jälkeen niin sitä "huoletonta" elämää on kyllä kokeiltu jo.
Itsekin matkustin, monta ulkomaanmatkaa vuodessa, biletin, nukuin kavereiden sohvilla jne. mutta en minä sitä elämää enää kaipaa. Nyt on kaksi lasta, okt, kiva piha ja kissa. Tämä on parasta juuri nyt.
Takinkääntäjä kirjoitti:
Minä olen ollut kolmenkympin molemmin puolin erittäin äänekäs omasta lapsettomuudesta. Minen niitä halua tai siedä enkä kestänyt yhtään kitiseviä lapsia julkisilla paikoilla. Ja olin pitkään ollut sitä mieltä että lapsia en tähän maailmaan hanki.
Lähempänä 35 vuoden ikää rupesin enemmän miettimään missä haluan olla 55-vuotiaana ja mitä haluan elämääni kuuluvan. Sen vuoksi päätimme lasta yrittää ja saimmekin helposti kaksi. Ennemmin ihminen katuu asioita, joita jättää tekemättä kuin joita on tehnyt, enkä halunnut loppupeleissä jättää tätä korttia kääntämättä. Toki, vauva-aikana olen useasti haaveillut niistä pitkistä ja rauhallisista aamuista ilman lapsia ja miettinyt minkä virheen tein, mutta nämä ovat kuitenkin aika mitättömiä asioita kokonaisuuden kannalta. Pidän siitä kuinka paljon lasten hankkiminen on pehmentänyt omia jyrkkiä mielipiteitä/mielikuvia, ja tehnyt minusta avarakatseisemman. Nyt kitisevät kakarat ei haittaa ollenkaan, kun oma huutaa normaalisti paljon kovempaa 😉
Joku voi sanoa, että siinäkin oli taas nainen, joka julisti lapsettomuutta mutta niin vain hankki lapsia. Itse kutsun sitä mielen muuttamiseksi. Se että halusin nyt lapsia, ei poista sitä, että 15 vuotta olin täysin vakuuttunut niiden hankkimatta jättämisestä.
Sinulla meni noin mutta kaikki eivät vain halua niitä lapsia 15 vuoden jälkeenkään.
Ja muuten, sinun lastesi huuto rasittaa ihan varmasti muiden ihmisten korvia, vaikka sinusta se olisikin toosi ihkua.
Tiedän parikin velaa jotka ovat ulkoistaneet koko homman lahjoittamalla sukusolujaan. Osa taas toimii somen mukaan sijaiskoteina. Vanhemmuus voi olla muutakin kuin biovanhempana oloa ja hienointa tässä kaikessa on nykyisellään se ettei sun tarvi olla missään tekemisissä lasten kanssa, ellet sitten välttämättä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tekee isolle sakille ruokaa niin silloin pitää ollakkin sika-nautaa ja arkijuustoa ja hyvä kokki osaa niistä herkkuja taikoa. Ei siinä ole kenelläkään varaa hifistellä millään kalleimmilla raaka-aineilla. Perunat ja juurekset isoimmissa säkeissä. Viikon ruuat pitää etukäteen suunnitella ja kerran viikossa hakea kaikki. Kalliiksi käy olla suunnittelematta ja rampata harvase päivä kaupassa.
Itse olen vela ja suurtalouskokki jotenka tiedän jotain :) Tuntuu että meillä kahden hengen taloudessakin on ihan järkky määrä ruokaa plus sitten talous, hygieniatarvikkeet lisänä kun vaan kerran viikossa käy ja suunnittelen puute listan tai unohdan puolet. Mies kerää sinne vielä omat herkkunsa, sika-nautaa, lenkkimakkaraa kaksi jätti pakettia ja leikkeleitä, monta pakettia, vähän kanaa ja kalaa koska ei syö salaattia ollenkaan paitsi jos on joskus laihdutuskuurilla kesän jälkeen kun on mennyt paljon kaljaa. Tekee niin raskasta työtä ja liikkuu paljon. Itselleni teen salaatit ja kevyempää kasvisruokaa. Joka päivä en tarvitse eläinperäistä ja sairauden takia en liiku niin paljoa että kuluttaisin.
Tiedän monia jotka ovat tehneet lapsia ja ulkoistaneet koko hoidon muille ja veronmaksajat elättävät sekä sinkku elämää elävät vanhemmat ja niiden lapset.
Toinen ryhmä on sitten näitä tapauksia että erotaan vain paperilla, mies poste restantteen ja nainen hakee kaikki yh tuet ym. harkinnan varaiset tuet. Pakolaisetkin oppii äkkiä ettei ole kannattavaa avioparina elää tuilla ja eroo paperilla.
Ketä enään kiinnostaa raataa ja maksaa veroja kun näiden elätettävien perheiden määrä vain lisääntyy. Jos jotkut valitsevat lapsettomuuden ja tulevat halvimmiksi veronmaksajille, viitsii vielä käydä työssä niin miksi haukutaan vapaamatkustajaksi. Mun järkeeni ei mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas haaveilen siitä prismamamman elämästä. N24
Aivan. Jos on insinöörimies, voi ehkä käydä jo K-kaupassa. Mikäs siinä kun heittelee miehen rahoilla maksettuja luomu tuotteita kärryihin ja postailee leveilykuvia someen. Kiva iso turkkilainen personal trainer välillä pitämässä simpukkalihat lämpimänä, kun lapest on päivähoidossa. Ei paljon nuttura sinkkujen työssä tuhlaama elämä kadehtita.
Valinnanvapaus kirjoitti:
Tiedän parikin velaa jotka ovat ulkoistaneet koko homman lahjoittamalla sukusolujaan. Osa taas toimii somen mukaan sijaiskoteina. Vanhemmuus voi olla muutakin kuin biovanhempana oloa ja hienointa tässä kaikessa on nykyisellään se ettei sun tarvi olla missään tekemisissä lasten kanssa, ellet sitten välttämättä halua.
Eihän sijaisvanhempi ole vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsykkä kirjoitti:
Sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan, ei osaa kaivatakaan.
Mielikuvat harvoin vastaavat todellisuutta.
Kun ystävät tai muu maailma pettää/luhistuu/mitälie, niin Prismaperheillä on kuitenkin SE PERHE.
Mikään ei nosta suosta niin kuin oma perhe. Se on syy, jonka vuoksi on jaksettava jatkaa. Se on syy, joka tekee onnelliseksi kaiken pahan keskellä. Vaikka että sydäntä ja mieltä särkee jonkun asian takia, niin pienen lapsen halaus tai syliinottaminen ja sanan 'ÄITI!' kuuleminen.... Ei siihen sanat riitä.
Olkoot hankkimatta lapsia, jos haluaa. Hän ei tiedä (onnekseen) mitä menettää.
Minun valintani ovat lapset.Juuri tällaiset viestit ovat osa ongelmaa ja niitä asenteita joita velat joutuvat kohtaamaan. Voi sinua ressukkaa kun et tiedä mitä menetät. Voi sinua kun et tiedä mitä 3v unettomuuden jälkeen on niin ihanaa kun lapsi sanoo aamulla äiti. Voi sinua kun et ymmärrä rakkaudesta mitään.
Sinä olet ollut järjettömän onnekas että olet löytänyt puolison, onnistunut tulemaan raskaaksi, synnyttänyt eläviä lapsia ja vielä nautit heidän kanssaan olostaan. Se on hienoa mutta niin monet eivät ole yhtä onnekkaita jossain kohtaa kyseistä prosessia vaikka olisivat lapsia halunneet. Ja mikä tärkeintä - vela ei halua kokea mitään noista.
Vela ei "ole tietämättä mitä menettää". Vela nimenomaan tietää mitä menettää. Vela ei halua kokea mitään osaa lapsien saannista, hyvää tai pahaa. Lapsen halaus ei ole hänestä mukavaa, tai jos olisikin, hän ei halua kokea sitä oman lapsen kanssa. Tämä ei tee hänestä kylmää tai huonoa ihmistä vaan ihmisen joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa ja mitä ei.
Väärin. Nimenomaan hän ei tiedä mitä menettää. Sitä ei pysty etukäteen kuvittelemaan millaisia tunteita ja elämyksiä oma lapsi antaa. Näin vaikka kuinka olisi tottunut toisten ihmisten lasten kanssa olemaan. Oikeastaan säälittäää nämä ihmiset, jotka itse tieten tahtoen typistävät elämästään tämän ulottuvuuden.
”Tulin äidiksi - nyt tiedän mitä on rakkaus”. Voi kliseiden klisee.
Ehkä klisee, mutta niin yleinen hokema kulttuurista ja ajasta toiseen... tuskin sattumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset yli kolmekymppisenä. Ehdin bilettää ja matkustella. Lasten lapsuus- ja teini-ikä...mihin se aika meni? Mutta nyt on 2 ihanaa nuorta aikuista, jotka välillä.lähtee äipän kanssa reissuun..yhdessä kummankin kanssa tai erikseen..käydään risteilyillä tai kaupunkilomilla..se on niin laatuaikaa ja aivan erityistä!
Läheisriippuvuutta tuo on. Hyi saatana. Samat geenit, samat perseet.
Jep. Jonkin sortin insestiä.
Jos vierailet tai matkustat jossain oman vanhempasi kanssa, onko se tosiaan mielestäsi insestiä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuo on nyt vähän erikoista kun joku 30 v (tai jopa alle) vela alkaa julistaa perheelliselle että et tiedä mitä menetät, et voi olla vapaa jne.
Heh, minä olin lapseton ja "vapaa" yli 30-vuotiaaksi, miten niin en siis tiedä mitä lapseton elämä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.
Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?
Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.
Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.
Mistä tulee tämä iänikuinen ja tylsä oletus, että kaikki lapsettomat elävät jotain villiä ja jännittävää raikulielämää? Hemmetti, itse en ole koskaan astunut jalallanikaan yökerhoon enkä käynyt ulkomailla. Arkeni on ihan tavallista ja tylsää niin kuin muillakin ihmisillä, elämäni ei ole mitään jännittävää ilotulitusta ja seikkailua. Mistä lähtee tällainen voimakas vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus? Olemassa oloni ei poikkea tavallisen ihmisen elosta millään tavalla. Siihen ei vain sisälly lapset, mikä on henkilökohtainen päätös, joka ei vaikuta muiden ihmisten elämään yhtään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja lapset ovat vain hetken lainassa et sen jälkeen on lapseton. Lähihoitajat hoitavat loppupäästä kaikki vaikka olisi kymmenen lasta tehty. En tiedä nykyään ketään joka hoitaisi omat vanhempansa. Eroa on vain siinä että toisilla voi käydä lapsia katsomassa koska se kurppa alkaa kuolemaan että vihdoin päästäisi perintöä jakamaan.
Minä en kyllä taida olla Prisma-mamma, mutta vastaan kuitenkin, että tämähän on ihan Heinin oma asia, ja toivottavasti on valintoihinsa tyytyväinen. Mitäpä ne kenellekään kuuluvat - vaikka hän ilmeisesti ihan itse on alkanut asiaa toitottaa.
Niinhän se on minullakin helvetin tylsää tämä elämä mutta ei voi kun ihmetellä jos sitä kadehditaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapseton ei työssäkäyden kartuta omaa eläkettään niin miksi sitten käydä töissä ollenkaan vaan alkaa yhteiskunnan pummiksi nostelemaan tukia. Antaa lapsiperheellisten elättää kun "elättejä" heidän mielestään lapsettomat ovat kaikessa tapauksessa. Pienipalkkaiset työt nyt ainakin kannattaa jättää lapsiperheellisille. Saavat veronmaksajansa elätettyä itse ja tehtyä paljon veronmaksajia kaikille veronkuluttajille pakolaisillekkin. Tyhmä paljon tekee, viisas pääsee vähemmälläkin.
Lapsetoman velan kuten kaikkien muidenkin eläkemaksuista noin 1/3 menee omaksi hyväksi. 2/3 osaa menee aiemmin eläkkeelle jääneiden eläkkeiden maksuun ja tulevaisuuden varalle sijoituksiin. Kun systeemi alkoi, ensimmäiset eläkkeelle päässeet ikäluokat eivät maksaneet eläkkeestään yhtään mitään ja aina ne työssäkäyvät maksavat edellisten eläkkeet. Meidän lapsemme maksavat 2/3 sinunkin eläkkeestäsi. Kannattaa toivoa, ettei nekin heittäydy yhteiskunnan eläteiksi, vai mitä.
Itse ostan päivittäin Lidlestä jotain ruokaa reppuun samalla kun käyn salilla/kaupungilla. Viikonloppuna mies käy autolla kaupassa.
Jos on vapauden kaipuuta kannattaa olla kumppani joka osaa ottaa vetovastuun ja rahaa tarpeeksi että voi käyttää lapsenhoito palveluja. Nämä asiat mahdollistavat sen että jos päässä keittää kiinni voi lähteä sinne Lappiin viikoksi jos siltä tuntuu.
Mutta yleisesti ottaen omassa elämässä ei varmaan ole tarpeeksi sisältöä jos pitää arvostella muiden ihmisten elämää. Kaikki saavat elää niinkuin parhaaksi näkevät.
Vierailija kirjoitti:
Monta yötä lapsen yskän takia taas valvoneena sanon ettei tämä perhe-elämä mitään herkkua ole.
Ei elämä muutenkaan mitään herkkua oo.
Sepä se. Jokainen perheellinen, joka ei petä itseään, tietää, että ilman lapsia on helpompaa.