Lue keskustelun säännöt.
Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.
28.03.2019 |
Mitäpä siihen sanotte prisma-mammat?
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006050549.html
Kommentit (402)
Olen vela. En kyllä velanakaan ole niin vapaa kuin haluaisin. Haluaisin matkustaa ympäri maailmaa kaikki talvet. Se joka pitää minut jumissa on, yllättäen, hyvä vakityö-olen jo yli viisikymppinen, ja pelottaa ajatus, että uutta työtä ei löydykään, jos vain lähtisin. Ärsyttävästi me kaikki olemme tietyssä mielessä Prisma-muotissa, josta on vaikea irroittautua. Muun kuin 9-5 -elämän eläminen vaatisi todella paljon rohkeutta ja kekseliäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain lapset yli kolmekymppisenä. Ehdin bilettää ja matkustella. Lasten lapsuus- ja teini-ikä...mihin se aika meni? Mutta nyt on 2 ihanaa nuorta aikuista, jotka välillä.lähtee äipän kanssa reissuun..yhdessä kummankin kanssa tai erikseen..käydään risteilyillä tai kaupunkilomilla..se on niin laatuaikaa ja aivan erityistä!
Läheisriippuvuutta tuo on. Hyi saatana. Samat geenit, samat perseet.
Jep. Jonkin sortin insestiä.
Ootko ihan ok? Tuo.kommenttisi vaikuttaa vähän hölmöltä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti oma valinta tekeekö lapsia vai ei, mutta se, että maksattaa lapsiensa hoidon, ruoat, koulutukset yms jne...muilla - siinä kohtaa se alkaa kiinnostaa niitä maksajia.
Jos lapsiperheet itse maksaisivat lapsistaan aiheutuvat kustannukset, silloin ei tarvitsisi keskustellaan. Nyt käsi käy toisten kukkarolla.
Jos lasten ei tarttisi maksaa sun eläkkeitä ja vanhuspalveluja,, sinulla olisi oikeus tuohon narinaan.
Käytännössä minä maksan oman eläkkeeni, koska olen aiemmin maksanut jonkun toisen eläkkeen. Ei lapseton yhtään sen kalliimmaksi tule - päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.
Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....
Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.
Mutta ei se perheen vastakohta ole mikään vapaus. Kun kuitenkin useimmilla on se työ, opiskelupaikka, asunto jne. Toisaalta on mys paljon perheitä jotka ovat ottaneet täydellisen irtioton, lähteneet vuodeksi maailmalle purjehtimaan tms. Ei pienetkään lapset ole mikään kahle jalassa.
No perheen vastakohta on sitten mahdollisuus vapauteen, hyväksytkö semmoisen sanavalinnan? Vaikka velallakin olisi työpaikka, niin halutessaan hän voi sanoa adios ja lähteä. Perheellinen ei oikein voi. Vela voi irtisanoa asuntonsa, heittää kamat varastoon ja vaikka nukkua pelkissä yöjunissa seuraavat puoli vuotta ja kaikki tämä parin viikon varoajalla, perheellinen ei oikein voi.
Vela voi syödä kuukauden vaikka pelkkää makaronia jos töpeksii vapaudenhimoissaan raha-asiansa, perheellinen ei voi. Ja vapaus voi tässä tapauksessa tarkoittaa vaikka irtisanoutumista paskasta työstä ja kolmen kuukauden karenssia ja nuudelikuuria.
Eli vaikka tietysti meillä kaikilla on ne omat arjen riippakivet, on työpaikat ja laskuja maksettavana, niin vela voi ratkaista tilanteet sellaisilla tavoilla mitkä eivät yksinkertaisesti ole perheellisille mahdollisia. Ehkä villeimmissä unelmissa ja teorian tasolla ("joo, minä pidän lapselle sitten kotikoulua siellä yöjunassa, kyllä se onnistuu"), mutta käytännössä ei.
Huh aika hitonmoiseksi menee ihmisten perustelut ja malliesimerkit omille elämänvalinnoille, molemmin puolin.
Okei, ymmärrän, ettei joku halua sitoutua hetkeksikään hoitamaan lasta. Ei siis haluta omaa rakasta lasta koska se jonkin verran rajoittaa elämää ja sitä lasta pitää hoitaa. Lisäksi kaikki voi mennä päin p:tä kaikilla mahdollisilla tavoilla ja oletkin siinä sitten pallo jalassa loppu ikäsi. Lapseton välttää monta riskiä.
Ja toisaalta joku haluaa oman rakkaan lapsen, mutta kyllä se nyt hitto vie sitoo itseensä ja muuttaa elämää. Se on taas perheelliselle ok koska hän onkin halunnut sen rakkauspakkauksensa ja on lähtökohtaisesti valmis laittamaan lapsen kaiken muun edelle. Kaikki kiva mikä säilyy ennallaan tai paranee lapsen myötä on vain mukavaa bonusta, muttei sillä ole perheelliselle niin väliäkään.
Meillä on lapsia, neljä ja lisää on tulossa eli nykymittarein ollaan aivan extrajättisuurprismaperhe, kohta tarvitaan jeesusbussi jne... Jos siis ihmisten on vaikea ymmärtää valintaa elää lapsettomana, hoksaatte pian mistä on kyse.
Kovin harva haluaa neljää, viittä, kuutta... lasta. Miksi? No siksi, niin ei vaan ole kaikkien juttu. Vaikka tämä on hirveän antoisaa ja ihanaa niin on tässä aika paljon hommaa, jota kaikki eivät halua tehdä. Ja vaikka saan elämässä kaiken minkä haluan niin en koska vain ja yhtä aikaa. Jos haluaisin just nyt lähteä bailaamaan Balille niin en lähtisi koska olen taas paksuna enkä voi lentää taikka bailata. Totta, tämä ei sovi sellaiselle joka haluaa bailaamaan Balille. Tai sellaiselle, joka haluaa bailaamaan ikinä muutenkaan.
Mutta kuten näette, on minullakin vapaus roikkua av:ssa heti kun lapset on saatu nukkumaan, joten ehtisin hyvin tässä elämässä opiskella avoimen opintoja, perustaa verkkokaupan tai hoitaa parisuhdetta. Ja niinhän mun nyt kyllä kannattaisikin tehdä.
Typeriä on nuo biletys- ja kaverien kanssa hengaamisjutut. Olen vela moninaisista syistä, mutta yksi syy on nimenomaan introverttiys ja tarve omaan aikaan. En jaksa ihmisiä ympärilläni koko ajan. Toinen syy on se, että joko teen asiat kunnolla tai en ollenkaan, ja työni on senlaatuista, että olisi hyvin vaikea tehdä sitä maksimiteholla ja olla perheellinen. Matkustaminen on kivaa, mutta teen sen mieluiten yksin ja aika kohtuulllisesti työn ulkopuolella normaaleina loma-aikoina, enkä vietä mitenkään villiä elämää matkoilla vaan hyvin perusjuttuja ja paljon myös unta ja ruokaa. Se olisi luultavasti täysin mahdollista sovittaa perhe-elämään jos rahat vaan riittää. Kolmas selvä syy on oma perheeni jossa lasten hankkiminen ei mihinkään positiiviseen johtanut, vaan vanhempien hermojen jatkuvaan kireyteen. Tiedostan että suurimmalla osalla kokemukset ovat erilaisia, enkä väitä tietäväni mitään heidän elämänsä onnellisuudesta.
Joillakin ihmisillä (tekisi mieli sanoa naisilla, mutta varmasti miehiäkin on) on kauhea tarve vakuutella itsensä siitä, että muut heitä kadehtivat ja miettiä vahingoniloisena miten kauhea kohtalo heillä on. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, suurimmalla osalla ei ole aikaa kadehtia suht tavallisia ihmisiä, tai sitten kadehdittavat löytyvät niistä jotka ovat oleellisesti samanlaisia kuin he, mutta jossain asiassa kummasti onnistuneet huomattavasti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti oma valinta tekeekö lapsia vai ei, mutta se, että maksattaa lapsiensa hoidon, ruoat, koulutukset yms jne...muilla - siinä kohtaa se alkaa kiinnostaa niitä maksajia.
Jos lapsiperheet itse maksaisivat lapsistaan aiheutuvat kustannukset, silloin ei tarvitsisi keskustellaan. Nyt käsi käy toisten kukkarolla.
Jos lasten ei tarttisi maksaa sun eläkkeitä ja vanhuspalveluja,, sinulla olisi oikeus tuohon narinaan.
Käytännössä minä maksan oman eläkkeeni, koska olen aiemmin maksanut jonkun toisen eläkkeen. Ei lapseton yhtään sen kalliimmaksi tule - päinvastoin.
Ei, sinä et maksa omaa eläkettä ainakaan suomalaisessa työeläkejärjestelmässsä.
Lapseton ei tuota uusia eläkkeenmaksajia. Jos kaikki olisivat lapsettomia, et saisi työeläkettäsi. Etkä myöskään sellaista vanhuudenturvaa, mitä työssäkäyvien verorahoilla rahoitetaan.
Kummallinen kirjoitus, joka oli ristiriidassa otsikon kanssa. Itse jutussahan ei mainittu Prismaa puolella sanalla.
"Maksimaisesta erityisen kiinnostavaa on ollut miettiä sitä, millainen elämästä tulee, jos ei halua lapsia. Hänestä itsestään on tuntunut siltä, ettei sellaiselle elämälle ole olemassa mallia." Mitä "mallia" sellaiseen elämiseen tarvitaan?
Tai entä kun Maksimainen itte reissasi ja samaan aikaan viisi kaveria oli kotimaassa raskaana, hän suri yhteisen nuoruuden loppua ja murehti sitä, ettei jatkossa perheetön "voisi" tavata perheellisiä. Nuoruus loppuu ihan kaikilta ja miksei perheetön "voisi" tavata perheellisiä?
Taitava ja onnekas on se ihminen, joka pystyy keräämään ympärilleen kaikissa elämänvaiheissa eri-ikäisiä läheisiä. Silloin ei ole tyydytty siihen ilmeisimpään ratkaisuun, joka on oma perhe ja suku. Appivanhemmista näkee, kuinka mieli muuttuu. Sen parikymmentä vuotta kun lapsenlapset olivat pieniä, he mieluummin keskittyivät matkailuun ja ystäviin. Nyt sitten kun matkailu ei enää ota sujuakseen, muukin elämä alkaa takuta ja ikätoverit laota ympäriltä, katse kääntyy lapsiin ja lapsenlapsiin. Sääli vaan että he ovat jääneet vähän vieraiksi kun mielenkiinnon kohteet ovat pitkään olleet toisaalla.
Maksimainen saattaa jossain vaiheessa havahtua että joo, ehkä se ylenkatsottu prisma-arki lasten kanssa olis sittenkin tarjonnut jotain enemmän kuin meksikonmatkoja, jonne ilmeisesti ei voi lasten kanssa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.
Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....
Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.
Mutta ei se perheen vastakohta ole mikään vapaus. Kun kuitenkin useimmilla on se työ, opiskelupaikka, asunto jne. Toisaalta on mys paljon perheitä jotka ovat ottaneet täydellisen irtioton, lähteneet vuodeksi maailmalle purjehtimaan tms. Ei pienetkään lapset ole mikään kahle jalassa.
No perheen vastakohta on sitten mahdollisuus vapauteen, hyväksytkö semmoisen sanavalinnan? Vaikka velallakin olisi työpaikka, niin halutessaan hän voi sanoa adios ja lähteä. Perheellinen ei oikein voi. Vela voi irtisanoa asuntonsa, heittää kamat varastoon ja vaikka nukkua pelkissä yöjunissa seuraavat puoli vuotta ja kaikki tämä parin viikon varoajalla, perheellinen ei oikein voi.
Vela voi syödä kuukauden vaikka pelkkää makaronia jos töpeksii vapaudenhimoissaan raha-asiansa, perheellinen ei voi. Ja vapaus voi tässä tapauksessa tarkoittaa vaikka irtisanoutumista paskasta työstä ja kolmen kuukauden karenssia ja nuudelikuuria.
Eli vaikka tietysti meillä kaikilla on ne omat arjen riippakivet, on työpaikat ja laskuja maksettavana, niin vela voi ratkaista tilanteet sellaisilla tavoilla mitkä eivät yksinkertaisesti ole perheellisille mahdollisia. Ehkä villeimmissä unelmissa ja teorian tasolla ("joo, minä pidän lapselle sitten kotikoulua siellä yöjunassa, kyllä se onnistuu"), mutta käytännössä ei.
Nimenomaan paino sanalla "voi". Todellisuus harvemmin kuitenkaan poikkeaa perheellisistä, ainakaan noissa mainitsemissasi asioissa. Lyön vaikka vetoa, että aniharva veloistakaan on aikuisten oikeasti valmis lähtemään huonosta työpaikasta, jos vaihtoehtona on kodittomuus tai edes makaronikuuri. Omastakin kaveripiiristä löytyy paljon veloja, jotka kituuttavat vuosi toisensa jälkeen duuneissa joita vihaavat, koska muuten heidän taloutensa menisi kuralle.
- eri
Aivan vatun sama mitä suurin osa tekee, pointti oli siinä että vela - kuten sanoit - voi tehdä niin. Ja se lapsellinen ei.
Aivan vatun sama miten epärealistista oikeassa elämässä valtaosalle, koska teoriassa mahdollista? Selevä. Toivotaan, että pysyy sinulle mahdollisena tulevaisuudessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti oma valinta tekeekö lapsia vai ei, mutta se, että maksattaa lapsiensa hoidon, ruoat, koulutukset yms jne...muilla - siinä kohtaa se alkaa kiinnostaa niitä maksajia.
Jos lapsiperheet itse maksaisivat lapsistaan aiheutuvat kustannukset, silloin ei tarvitsisi keskustellaan. Nyt käsi käy toisten kukkarolla.
Jos lasten ei tarttisi maksaa sun eläkkeitä ja vanhuspalveluja,, sinulla olisi oikeus tuohon narinaan.
Käytännössä minä maksan oman eläkkeeni, koska olen aiemmin maksanut jonkun toisen eläkkeen. Ei lapseton yhtään sen kalliimmaksi tule - päinvastoin.
Ei.
Vaikka meillä on rahastoiva eläkesysteemi, se on sitä vain osittain. Maksussa olevista eläkkeistä alle 30 % kustannetaan rahastoista ja loppu maksetaan työssä olevan väestön maksuilla. Rahastoja ei ole vielä läheskään tarpeeksi. Tähän saakka on pärjätty sillä kun eläkkeellä on oltu vähän tai ei ollenkaan ja eläkesukupolvet ovat olleet pienempiä kuin työikäiset ja väestö on kasvanut. Nyt ihmiset viettävät elämästään jopa 50 vuotta työelämän ulkopuolella, ensin lapsuus-nuoruus-opiskeluiässä ja sitten eläköidyttyä. Sitten vielä tulee muodiksi, ettei lapsia hankita, koska minäminäminä eioomunjuttu haluunmatkustaameksikoon. Ei sellainen pitkän päälle vetele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, fiksu nainen! ainahan naiset ovat muka tyytyväisiä. Te naiset olette niitä samoja jotka abortoitte tyttönne ja kehutte miten ihan itse teitte valinnan. Valitsette aina miehen sukunimen isän nimen jälkeen, käytätte huiveja ja kehutte miten on ok elää ilman äänioikeutta. Nämä alisteiset perhenaiset nyt ovat psyykkisesti epäeheitä, sen takia miehet ovatkin teitä kaitsineet ja pakottaneet seksiin ja poikalasten synnyttämiseen koko historian ajan. Ette ole arvokkaita :) ;)
Onko hänetkin peloiteltu pilalle ilmastomuutoksesta? Voi raukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei noilta kuusi tai seitsemänkymppisiltä lapsettomilta kysytä, että miltä se tuntuu kun on yksin? Oliko se niin kuin ajatteli, paljon kavereita, hyvä parisuhde ja paljon matkoja? Ja sitten niiltä samanikäisiltä perheellisiltä.
Tietenkin kaksikymppinen sinkku on onnellinen, mutta onko seitsemänkymppinen sinkku samaa mieltä?Koita nyt tajuta että yksinelävä ihminen ei ole välttämättä yksin tai yksinäinen! Kaikki seitsemänkymppiset eivät ole pullantuoksuisia isoäitityyppejä, vaan kaupunkilaisnaisia joilla on ystäviä, tekemistä ja harrastustoimintaa.. Tiedän leskeksi jääneitä tai eronneita vanhempia naisia jotka kertovat nauttivansa kun saavat tehdä omia asioitaan, ja isoäitejä jotka väsyvät jatkuvaan lastenhoitoon. Tässä iässä jopa torjutaan kosijoita.
Yksinäisyys on maassamme ongelma, mutta lakatkaa säälimästä jo etukäteen ihmisiä jotka eivät pyydä sääliä. Voisitteko myös olla viljelemättä tuota himoreissaajasinkku-stereotypiaa. Maailma on täynnä ihmisiä joihin voi tutustua ja joita voi itse auttaa vielä vanhempanakin. Okei, perheessä on turva jos vaikka saa sydänkohtauksen mutta miksei seitsemänkymppinen sinkku voi olla onnellinen?
Miten sinä tätäkin vastausta luet? Tuossa oli pelkkiä kysymyksiä, jotka sinä sitten väänsit väitteiksi ja suutuit. Tuntuu, että veloilla on aina sama asenne. Kysyit mitä tahansa, niin aina saada uhriuduttua ja selitettyä kuinka perheelliset jotenkin haukkuvat tai halveksivat. Minä en sääli ketään. Keksit tuonkin väitteen ihan omasta päästäsi. Miksiköhän?
Ja minä en ainakaan ole ensimmäinen, joka selittelee kuinka sinkkuna voit matkustaa ja matkustaa ja rahaa on kuin roskaa matkoihin. Eka mitä velat selittävän nyt vain jostain syystä tahtoo aina olla nuo uskomattomat kaukomatkat extemporeena.
Kaikki me voimme olla onnellisia, mutta se ei kerro mitään todellisuudesta noin yleisesti, jos muutama tapaus on jotain,
No, viidenkymmenen vuoden päästä nähdä kuinka tämä suuri velasukupolvi viettää vanhuutensa. Onnellisesti vai onnettomasti. Perheellisitähän meillä on jo kokemusta vuosisatojen ajan maailmanlaajuisesti.Esitit alentuvaan ja kyseenalaistavaan sävyyn väitteen/kysymyksen siitä, voiko seitsemänkymppinen sinkku olla onnellinen. Siksi. Seuraavaksi kerrot, että ei voi oikeasti olla totta vaikka antamani esimerkit ovat totta:). Yksittäistapauksia?
Perheellisiltä on kokemusta mistä "vuosisatojen ajan maailmanlaajuisesti"? En ymmärtänyt. Miten voit tietää kaikkien maailman perheellisten menneiden sukupolvien kokemukset? Vuosia on kylläkin kymmeniä tuhansia eikä vuosisatoja. Ovatko kaikki viettäneet samanlaisen vanhuuden? Ennenhän perhe oli kylläkin sama kuin sosiaaliturva kuten nyt kehitysmaissa, että sikäli eroja on varmasti ollut.
En muuten ole vela. Sikäli meni siis pieleen että aina ne ovat juuri tuollaisia:)
Se, että kysymykset ovat alentavia on ihan sinun päässäsi. Tulkitset juuri niin negatiivisesti kuin haluat, vai mikä sana ei nyt sinua miellyttänyt?
Emme tietenkään voi tietää mitä ”kaikki” perheelliset ovat vuosien saatossa, historian aikana ajatelleet, mutta koskaan aiemmin ei sekä ehkäisyn, että asenteiden takia ollut näin paljon veloja ja tulevaisuus on kyllä heidän kohdallaan erilainen, kuin vanhusten sata vuotta sitten.
Vai on vuosia kymmeniä tuhansia? Ihan totta? Tämä tuli kyllä nyt ihan yllätyksenä. Olisikohan sinulla jotain tutkimusta jostain 15 tuhatta vuotta sitten olleesta perheestä ja heidän ajatuksistaan perheen tärkeydestä? Linkkiä?
Voi vela olla onnellinen ja varsinkin jos yhteiskunta pystyy ylläpitämään eläkesysteemiä. Mutta jos jostain syystä ajautuisimme takaisin systeemiin, jossa perheen on huolehdittava vanhuksistaan, niin huonoltahan tilanne perheettömille vaikuttaa. Nykyisin kun tilanne näyttää työnsaralla näille parikymppisille veloille aika huonolta, niin rahallakaan, jota ei ole, on vaikea paikata noiden sukulaisten tai perheen ilmaista apua.
Sinä et ehkä ole vela, mutta ajatuksesi myötäilevät kyllä hienosti heidän tyypillisimpiä ajatuksiaan.
Jos lapseton ei työssäkäyden kartuta omaa eläkettään niin miksi sitten käydä töissä ollenkaan vaan alkaa yhteiskunnan pummiksi nostelemaan tukia. Antaa lapsiperheellisten elättää kun "elättejä" heidän mielestään lapsettomat ovat kaikessa tapauksessa. Pienipalkkaiset työt nyt ainakin kannattaa jättää lapsiperheellisille. Saavat veronmaksajansa elätettyä itse ja tehtyä paljon veronmaksajia kaikille veronkuluttajille pakolaisillekkin. Tyhmä paljon tekee, viisas pääsee vähemmälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpsykkä kirjoitti:
Sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan, ei osaa kaivatakaan.
Mielikuvat harvoin vastaavat todellisuutta.
Kun ystävät tai muu maailma pettää/luhistuu/mitälie, niin Prismaperheillä on kuitenkin SE PERHE.
Mikään ei nosta suosta niin kuin oma perhe. Se on syy, jonka vuoksi on jaksettava jatkaa. Se on syy, joka tekee onnelliseksi kaiken pahan keskellä. Vaikka että sydäntä ja mieltä särkee jonkun asian takia, niin pienen lapsen halaus tai syliinottaminen ja sanan 'ÄITI!' kuuleminen.... Ei siihen sanat riitä.
Olkoot hankkimatta lapsia, jos haluaa. Hän ei tiedä (onnekseen) mitä menettää.
Minun valintani ovat lapset.Juuri tällaiset viestit ovat osa ongelmaa ja niitä asenteita joita velat joutuvat kohtaamaan. Voi sinua ressukkaa kun et tiedä mitä menetät. Voi sinua kun et tiedä mitä 3v unettomuuden jälkeen on niin ihanaa kun lapsi sanoo aamulla äiti. Voi sinua kun et ymmärrä rakkaudesta mitään.
Sinä olet ollut järjettömän onnekas että olet löytänyt puolison, onnistunut tulemaan raskaaksi, synnyttänyt eläviä lapsia ja vielä nautit heidän kanssaan olostaan. Se on hienoa mutta niin monet eivät ole yhtä onnekkaita jossain kohtaa kyseistä prosessia vaikka olisivat lapsia halunneet. Ja mikä tärkeintä - vela ei halua kokea mitään noista.
Vela ei "ole tietämättä mitä menettää". Vela nimenomaan tietää mitä menettää. Vela ei halua kokea mitään osaa lapsien saannista, hyvää tai pahaa. Lapsen halaus ei ole hänestä mukavaa, tai jos olisikin, hän ei halua kokea sitä oman lapsen kanssa. Tämä ei tee hänestä kylmää tai huonoa ihmistä vaan ihmisen joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa ja mitä ei.
Väärin. Nimenomaan hän ei tiedä mitä menettää. Sitä ei pysty etukäteen kuvittelemaan millaisia tunteita ja elämyksiä oma lapsi antaa. Näin vaikka kuinka olisi tottunut toisten ihmisten lasten kanssa olemaan. Oikeastaan säälittäää nämä ihmiset, jotka itse tieten tahtoen typistävät elämästään tämän ulottuvuuden.
Sinäkään et tiedä mitä menetät kun et elä elämääsi viininviljelijänä Ranskassa. Sitä ei pysty edes kuvittelemaan millaisia elämyksiä se antaa. Säälittää ihmiset, jotka tieten tahtoen typistävät elämästään tämän ulottuvuuden.
”Tulin äidiksi - nyt tiedän mitä on rakkaus”. Voi kliseiden klisee.
Minä en ole koskaan tarvinnut mitään lapsetonta vapaa-aikaa eikä hotellielämäkään ole kiinnostanut vaan ei ole hoiva viettiä eikä mitään sellaista pakahduttavaa rakkautta mitä pitäisi johonkin purkaa. En ole edes eläin korviketta tarvinnut.
Ihan tavallista arkea eletään välillä onnellisempaa aikaa ja välillä epäonnea, matalapainetta elämässä. Prismassa kun käyn aamuisin niin siellä on enimmäkseen palveluautoilla tulleita vanhuksia rollaattoreillakin, ruuhka-aikoina paljon perheellisiä.
Meillä harrastukset liittyvät aika paljon kotiin niin tässä tilanteessa kannattaa keskittäminen ja saa melko hyvät boonukset. Lidlin valikoimat eivät riitä sillä muutenhan tulisi varmasti sitä käytettyä.
Olen ihmetellyt että kummalista kun sen rakkauden tietää vasta lapsen saatuaan. No ei ihme ole katsellessa noita ero tilastoja. Aikuista puolisoa ei osata rakastaa ja sitten sitä rakkautta on niin vähän ettei sitä riitä kuin lapsille enään.
Tässä nyt kirjoittavien lapsettomien mielestä on myöhäistä alkaa matkustella ja nauttia elämästä ja siitä vapaudesta velan tavoin, kun lapset ovat lähteneet kotoa joskus vanhempien ollessa 40-60- vuotiaita. Mitä nämä velat sitten tekevät silloin, se biletysnuoruusaika, kuten Prismaperheaika on loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika nykyihmisen elämässä, ehkä joku kolmasosa tai neljäsosa ellei lapsia ole tehty pitkällä aikavälillä. Tuntemani lapsettomat ja lapsiperheet viettävät keski-iässä hyvin samantapaisia elämää. Tietenkin perheettömät syövät ulkona enemmän yms. mutta normiarjessa ei ole paljoa eroa. Joku viiskymppinen bilettäjä on lähinnä säälittävä eikä samanikäinen työtön sinkku, joka joutuu syömään sitä makaroonia ole sen vapaampi lähtemään kuukausiksi seikkailumatkailuaan Meksikoon kuin perheellinenkään.
Tämä ei tarkoita, että lapsiperheaika olisi pelkästään ahdistavaa, sitovaa ja kärsimystä, mutta ”lapsellinen” voi alkaa elää lapsettoman tavoin, kun lapset ovat lähteneet kotoa. Mielestäni, kukin voi eläähaluamallasn tavalla joko lapseperhearkea tai lapsettomana.
Perheeseen kuuluu lapsi/lapset.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan tarvinnut mitään lapsetonta vapaa-aikaa eikä hotellielämäkään ole kiinnostanut vaan ei ole hoiva viettiä eikä mitään sellaista pakahduttavaa rakkautta mitä pitäisi johonkin purkaa. En ole edes eläin korviketta tarvinnut.
Ihan tavallista arkea eletään välillä onnellisempaa aikaa ja välillä epäonnea, matalapainetta elämässä. Prismassa kun käyn aamuisin niin siellä on enimmäkseen palveluautoilla tulleita vanhuksia rollaattoreillakin, ruuhka-aikoina paljon perheellisiä.
Meillä harrastukset liittyvät aika paljon kotiin niin tässä tilanteessa kannattaa keskittäminen ja saa melko hyvät boonukset. Lidlin valikoimat eivät riitä sillä muutenhan tulisi varmasti sitä käytettyä.
Voi ei. Menit sitten aiheuttamaan trauman jonkun lapsettoman sieluun. Kyllä se kuuluu bilettää, maata kaverin sohvalla, matkustella ja toitottaa kuinka vapaa on, ja prismassa ei käydä ollenkaan.
Ja olet nero, kun päättelit että kaikille vapaus tarkoittaa ex-tempore hotelleja ja Meksikon matkoja.