Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Niinpä. Monilla on ajatus, että elämän kuuluu olla pelkkää ihanuutta. Tieto: oli lapsia tai ei, niin pelkkää ihanuutta se elämä ei ole, ei voi olla eikä edes tarvitse olla.

Tämä lehtijuttu oli minusta kyllä maltillisesti ja hyvin kirjoitettu, lapsiviha ei paistanut läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Pösilöt ei ymmärrä, että vaivasta saa palkkion. Mutta ei, jos ei koe haluavansa lapsia vaan maksimoi ajan ja rahan minkä saa laittaa omaan /ceeseensä niin sitten ei lapsia. Toivottavasti, niiden lasten takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Niinpä. Monilla on ajatus, että elämän kuuluu olla pelkkää ihanuutta. Tieto: oli lapsia tai ei, niin pelkkää ihanuutta se elämä ei ole, ei voi olla eikä edes tarvitse olla.

Tämä lehtijuttu oli minusta kyllä maltillisesti ja hyvin kirjoitettu, lapsiviha ei paistanut läpi.

Voi pyhä sylvi. Kuinka kauan teille äityleille pitää tolkuttaa sitä, että vaikka ei omia lapsia halua, se ei automaattisesti tarkoita, että vihaa lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Eiköhän jokainen suosi helpompaa ja mukavampaa? Minusta tärkeintä on elää oma elämänsä valitsemallaan tavalla ja tehdä valintoja sen mukaan mistä itse tykkää.

Helppous ja mukavuus ei kuitenkaan ole välttämättä onnelliseksi tekevää. Mulla on juuri Hararin Sapiens-kirja kesken, ja siinä puhutaan jossain kohdassa tästä, miten onnellisuus syntyykin esim. toimeliaisuudesta ja tarpeellisuudesta. Jotain tällaista, en muista sanamuotoa tarkasti.

Toimelaisuus ja tarpeellisuus ei poissulje "mukavaa ja helppoa" elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.

Mistä tulee tämä iänikuinen ja tylsä oletus, että kaikki lapsettomat elävät jotain villiä ja jännittävää raikulielämää? Hemmetti, itse en ole koskaan astunut jalallanikaan yökerhoon enkä käynyt ulkomailla. Arkeni on ihan tavallista ja tylsää niin kuin muillakin ihmisillä, elämäni ei ole mitään jännittävää ilotulitusta ja seikkailua. Mistä lähtee tällainen voimakas vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus? Olemassa oloni ei poikkea tavallisen ihmisen elosta millään tavalla. Siihen ei vain sisälly lapset, mikä on henkilökohtainen päätös, joka ei vaikuta muiden ihmisten elämään yhtään mitenkään.

Mulla sama. En mä vietä viikonloppuja radalla tai matkustele jatkuvasti. Herään aamulla, menen töihin ja käyn iltaisin treenamassa. Sitten kotiin nukkumaan. Maanantaista perjantaihin kertaantuu sama kaava, viikonloppuna pesen pyykkiä, katon elokuvia, näen kavereita ja palaudun työviikosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.

Mistä tulee tämä iänikuinen ja tylsä oletus, että kaikki lapsettomat elävät jotain villiä ja jännittävää raikulielämää? Hemmetti, itse en ole koskaan astunut jalallanikaan yökerhoon enkä käynyt ulkomailla. Arkeni on ihan tavallista ja tylsää niin kuin muillakin ihmisillä, elämäni ei ole mitään jännittävää ilotulitusta ja seikkailua. Mistä lähtee tällainen voimakas vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus? Olemassa oloni ei poikkea tavallisen ihmisen elosta millään tavalla. Siihen ei vain sisälly lapset, mikä on henkilökohtainen päätös, joka ei vaikuta muiden ihmisten elämään yhtään mitenkään.

Mulla sama. En mä vietä viikonloppuja radalla tai matkustele jatkuvasti. Herään aamulla, menen töihin ja käyn iltaisin treenamassa. Sitten kotiin nukkumaan. Maanantaista perjantaihin kertaantuu sama kaava, viikonloppuna pesen pyykkiä, katon elokuvia, näen kavereita ja palaudun työviikosta.

Ja kääntäen, minä perheellinen ja keski-ikää lähestyvä perheenisä, harrastan edellen omia harrastuksia, dokaan ja käyn baarissa toisinaan sekä matkustankin silloin tällöin toiselle puolella maapalloa jätkäkaverini kanssa. Elämä ei ole ohi vaikka olisi perheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.

Mistä tulee tämä iänikuinen ja tylsä oletus, että kaikki lapsettomat elävät jotain villiä ja jännittävää raikulielämää? Hemmetti, itse en ole koskaan astunut jalallanikaan yökerhoon enkä käynyt ulkomailla. Arkeni on ihan tavallista ja tylsää niin kuin muillakin ihmisillä, elämäni ei ole mitään jännittävää ilotulitusta ja seikkailua. Mistä lähtee tällainen voimakas vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus? Olemassa oloni ei poikkea tavallisen ihmisen elosta millään tavalla. Siihen ei vain sisälly lapset, mikä on henkilökohtainen päätös, joka ei vaikuta muiden ihmisten elämään yhtään mitenkään.

Mulla sama. En mä vietä viikonloppuja radalla tai matkustele jatkuvasti. Herään aamulla, menen töihin ja käyn iltaisin treenamassa. Sitten kotiin nukkumaan. Maanantaista perjantaihin kertaantuu sama kaava, viikonloppuna pesen pyykkiä, katon elokuvia, näen kavereita ja palaudun työviikosta.

Ja kääntäen, minä perheellinen ja keski-ikää lähestyvä perheenisä, harrastan edellen omia harrastuksia, dokaan ja käyn baarissa toisinaan sekä matkustankin silloin tällöin toiselle puolella maapalloa jätkäkaverini kanssa. Elämä ei ole ohi vaikka olisi perheellinen.

Niin no, se, että perheellisenä elämä olisi ohi, ei ole se syy, miksi en lapsia halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsykkä kirjoitti:

Sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan, ei osaa kaivatakaan.

Mielikuvat harvoin vastaavat todellisuutta.

Kun ystävät tai muu maailma pettää/luhistuu/mitälie, niin Prismaperheillä on kuitenkin SE PERHE.

Mikään ei nosta suosta niin kuin oma perhe. Se on syy, jonka vuoksi on jaksettava jatkaa. Se on syy, joka tekee onnelliseksi kaiken pahan keskellä. Vaikka että sydäntä ja mieltä särkee jonkun asian takia, niin pienen lapsen halaus tai syliinottaminen ja sanan 'ÄITI!' kuuleminen.... Ei siihen sanat riitä.

Olkoot hankkimatta lapsia, jos haluaa. Hän ei tiedä (onnekseen) mitä menettää.

Minun valintani ovat lapset.

Juuri tällaiset viestit ovat osa ongelmaa ja niitä asenteita joita velat joutuvat kohtaamaan. Voi sinua ressukkaa kun et tiedä mitä menetät. Voi sinua kun et tiedä mitä 3v unettomuuden jälkeen on niin ihanaa kun lapsi sanoo aamulla äiti. Voi sinua kun et ymmärrä rakkaudesta mitään.

Sinä olet ollut järjettömän onnekas että olet löytänyt puolison, onnistunut tulemaan raskaaksi, synnyttänyt eläviä lapsia ja vielä nautit heidän kanssaan olostaan. Se on hienoa mutta niin monet eivät ole yhtä onnekkaita jossain kohtaa kyseistä prosessia vaikka olisivat lapsia halunneet. Ja mikä tärkeintä - vela ei halua kokea mitään noista.

Vela ei "ole tietämättä mitä menettää". Vela nimenomaan tietää mitä menettää. Vela ei halua kokea mitään osaa lapsien saannista, hyvää tai pahaa. Lapsen halaus ei ole hänestä mukavaa, tai jos olisikin, hän ei halua kokea sitä oman lapsen kanssa. Tämä ei tee hänestä kylmää tai huonoa ihmistä vaan ihmisen joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa ja mitä ei.

Väärin. Nimenomaan hän ei tiedä mitä menettää. Sitä ei pysty etukäteen kuvittelemaan millaisia tunteita ja elämyksiä oma lapsi antaa. Näin vaikka kuinka olisi tottunut toisten ihmisten lasten kanssa olemaan. Oikeastaan säälittäää nämä ihmiset, jotka itse tieten tahtoen typistävät elämästään tämän ulottuvuuden.

Ja vastaavasti sinä typistät elämästäsi sen ulottuvuuden, että mitä elämä voisi sinulle tarjota ja sinä sille, jos huomiosi, aikasi, energiasi ja muutkin resurssisi eivät menisi lapsiin.

Turhaan säälit ihmisiä jotka eivät halua samaa kuin sinä. Heille sinun unelmasi olisi painajainen. Ja toisinpäin.

No mutta, kyllähän jokainen perheellinen on jossain vaiheessa ollut lapseton. Varsinkin nykypäivänä kun lapset hankitaan usein vasta kolmenkympin jälkeen niin sitä "huoletonta" elämää on kyllä kokeiltu jo.

Itsekin matkustin, monta ulkomaanmatkaa vuodessa, biletin, nukuin kavereiden sohvilla jne. mutta en minä sitä elämää enää kaipaa. Nyt on kaksi lasta, okt, kiva piha ja kissa. Tämä on parasta juuri nyt.

Olen lapseton sinkku, ja tiedätkö, en minäkään enää kaipaa bilettämistä, kavereiden sohvilla lojumista ja muuta vastaavaa. Se oli kivaa aikansa, nyt nautin rauhallisesta aikuiselämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.

Mistä tulee tämä iänikuinen ja tylsä oletus, että kaikki lapsettomat elävät jotain villiä ja jännittävää raikulielämää? Hemmetti, itse en ole koskaan astunut jalallanikaan yökerhoon enkä käynyt ulkomailla. Arkeni on ihan tavallista ja tylsää niin kuin muillakin ihmisillä, elämäni ei ole mitään jännittävää ilotulitusta ja seikkailua. Mistä lähtee tällainen voimakas vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus? Olemassa oloni ei poikkea tavallisen ihmisen elosta millään tavalla. Siihen ei vain sisälly lapset, mikä on henkilökohtainen päätös, joka ei vaikuta muiden ihmisten elämään yhtään mitenkään.

Mulla sama. En mä vietä viikonloppuja radalla tai matkustele jatkuvasti. Herään aamulla, menen töihin ja käyn iltaisin treenamassa. Sitten kotiin nukkumaan. Maanantaista perjantaihin kertaantuu sama kaava, viikonloppuna pesen pyykkiä, katon elokuvia, näen kavereita ja palaudun työviikosta.

Ja kääntäen, minä perheellinen ja keski-ikää lähestyvä perheenisä, harrastan edellen omia harrastuksia, dokaan ja käyn baarissa toisinaan sekä matkustankin silloin tällöin toiselle puolella maapalloa jätkäkaverini kanssa. Elämä ei ole ohi vaikka olisi perheellinen.

Onko puolisollasi mahdollisuus samaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.

Mistä tulee tämä iänikuinen ja tylsä oletus, että kaikki lapsettomat elävät jotain villiä ja jännittävää raikulielämää? Hemmetti, itse en ole koskaan astunut jalallanikaan yökerhoon enkä käynyt ulkomailla. Arkeni on ihan tavallista ja tylsää niin kuin muillakin ihmisillä, elämäni ei ole mitään jännittävää ilotulitusta ja seikkailua. Mistä lähtee tällainen voimakas vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus? Olemassa oloni ei poikkea tavallisen ihmisen elosta millään tavalla. Siihen ei vain sisälly lapset, mikä on henkilökohtainen päätös, joka ei vaikuta muiden ihmisten elämään yhtään mitenkään.

Mulla sama. En mä vietä viikonloppuja radalla tai matkustele jatkuvasti. Herään aamulla, menen töihin ja käyn iltaisin treenamassa. Sitten kotiin nukkumaan. Maanantaista perjantaihin kertaantuu sama kaava, viikonloppuna pesen pyykkiä, katon elokuvia, näen kavereita ja palaudun työviikosta.

Ja kääntäen, minä perheellinen ja keski-ikää lähestyvä perheenisä, harrastan edellen omia harrastuksia, dokaan ja käyn baarissa toisinaan sekä matkustankin silloin tällöin toiselle puolella maapalloa jätkäkaverini kanssa. Elämä ei ole ohi vaikka olisi perheellinen.

Niin no, se, että perheellisenä elämä olisi ohi, ei ole se syy, miksi en lapsia halua.

Ei varmaan olekaan. Itse ihmettelen miten moni haluaa lapset ja sitten harmittelee kun ei ole mitään kivaa, aikaa eikä rahaa ja silti samaan hengenvetoon on sitä mieltä, että perheellinen ei saa matkustaa ja lapsiin pitää syytä joka penni!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Kaikki kuvaamasi hauskuudet ovat kyllin pitkään jatkuttuaan tylsiä, kovia ja kylmiä. Baaleissa bilettämiseen normaali ihminen väsyy jossain kohtaa tai sitten ei ja lopputulos on irvokas. Kavereidenkaan sohvat loputtomiin tyhjinä säily. Tosta joukosta jäljelle jää matkustelu.

Mistä tulee tämä iänikuinen ja tylsä oletus, että kaikki lapsettomat elävät jotain villiä ja jännittävää raikulielämää? Hemmetti, itse en ole koskaan astunut jalallanikaan yökerhoon enkä käynyt ulkomailla. Arkeni on ihan tavallista ja tylsää niin kuin muillakin ihmisillä, elämäni ei ole mitään jännittävää ilotulitusta ja seikkailua. Mistä lähtee tällainen voimakas vastakkainasettelu ja mustavalkoisuus? Olemassa oloni ei poikkea tavallisen ihmisen elosta millään tavalla. Siihen ei vain sisälly lapset, mikä on henkilökohtainen päätös, joka ei vaikuta muiden ihmisten elämään yhtään mitenkään.

Mulla sama. En mä vietä viikonloppuja radalla tai matkustele jatkuvasti. Herään aamulla, menen töihin ja käyn iltaisin treenamassa. Sitten kotiin nukkumaan. Maanantaista perjantaihin kertaantuu sama kaava, viikonloppuna pesen pyykkiä, katon elokuvia, näen kavereita ja palaudun työviikosta.

Ja kääntäen, minä perheellinen ja keski-ikää lähestyvä perheenisä, harrastan edellen omia harrastuksia, dokaan ja käyn baarissa toisinaan sekä matkustankin silloin tällöin toiselle puolella maapalloa jätkäkaverini kanssa. Elämä ei ole ohi vaikka olisi perheellinen.

Onko puolisollasi mahdollisuus samaan?

On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina sanotaan että perheellinen ja perheetön voivat tehdä ihan samoja asioita. Teoriassa kyllä mutta käytännössä ei. Minun muuttoni ulkomaille vaatii vajaan viikon järjestelyt: tavarat lahjoituksiin, kahden laukun pakkaus, asunnon siivoaminen, yhteyksien ja sopimusten irtisanominen. Ei niin voi lasten kanssa tehdä. Eikä tarvitsekaan, mutta minulle tämä vapaus on ihanaa.

Miten tuo nyt oikeastaan liittyy perheeseen? Useimmille perheettömillekin tuo on mahdotonta. Harva pystyy irtautumaan työstä, asunnosta, kumppanistaan(?), lemmikeistään yms. viikossa....

Ei kenenkään tarvitse irtautua yhtään mistään. Pointtina on se että perheellisellä on yksi huoli ja vastuu ylitse kaiken muun. Perheettömän ei tarvitse elää yhtä "vapaasti" kuin minä mutta kyllä siihen pystyy halutessaan. Perheellinen ei pysty. Todella usein tälläkin palstalla sanotaan että perheellinen voi tehdä mitä vaan, ei se elämä niistä lapsista muutu. Ja tämä yksinkertaisesti ei pidä paikkaansa.

Mutta ei se perheen vastakohta ole mikään vapaus. Kun kuitenkin useimmilla on se työ, opiskelupaikka, asunto jne. Toisaalta on mys paljon perheitä jotka ovat ottaneet täydellisen irtioton, lähteneet vuodeksi maailmalle purjehtimaan tms. Ei pienetkään lapset ole mikään kahle jalassa. 

No perheen vastakohta on sitten mahdollisuus vapauteen, hyväksytkö semmoisen sanavalinnan? Vaikka velallakin olisi työpaikka, niin halutessaan hän voi sanoa adios ja lähteä. Perheellinen ei oikein voi. Vela voi irtisanoa asuntonsa, heittää kamat varastoon ja vaikka nukkua pelkissä yöjunissa seuraavat puoli vuotta ja kaikki tämä parin viikon varoajalla, perheellinen ei oikein voi.

Vela voi syödä kuukauden vaikka pelkkää makaronia jos töpeksii vapaudenhimoissaan raha-asiansa, perheellinen ei voi. Ja vapaus voi tässä tapauksessa tarkoittaa vaikka irtisanoutumista paskasta työstä ja kolmen kuukauden karenssia ja nuudelikuuria.

Eli vaikka tietysti meillä kaikilla on ne omat arjen riippakivet, on työpaikat ja laskuja maksettavana, niin vela voi ratkaista tilanteet sellaisilla tavoilla mitkä eivät yksinkertaisesti ole perheellisille mahdollisia. Ehkä villeimmissä unelmissa ja teorian tasolla ("joo, minä pidän lapselle sitten kotikoulua siellä yöjunassa, kyllä se onnistuu"), mutta käytännössä ei.

Nimenomaan paino sanalla "voi". Todellisuus harvemmin kuitenkaan poikkeaa perheellisistä, ainakaan noissa mainitsemissasi asioissa. Lyön vaikka vetoa, että aniharva veloistakaan on aikuisten oikeasti valmis lähtemään huonosta työpaikasta, jos vaihtoehtona on kodittomuus tai edes makaronikuuri. Omastakin kaveripiiristä löytyy paljon veloja, jotka kituuttavat vuosi toisensa jälkeen duuneissa joita vihaavat, koska muuten heidän taloutensa menisi kuralle.

- eri

Aivan vatun sama mitä suurin osa tekee, pointti oli siinä että vela - kuten sanoit - voi tehdä niin. Ja se lapsellinen ei.

Aivan vatun sama miten epärealistista oikeassa elämässä valtaosalle, koska teoriassa mahdollista? Selevä. Toivotaan, että pysyy sinulle mahdollisena tulevaisuudessakin.

Pysyyhän se, kun en lapsia tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei noilta kuusi tai seitsemänkymppisiltä lapsettomilta kysytä, että miltä se tuntuu kun on yksin? Oliko se niin kuin ajatteli, paljon kavereita, hyvä parisuhde ja paljon matkoja? Ja sitten niiltä samanikäisiltä perheellisiltä.

Tietenkin kaksikymppinen sinkku on onnellinen, mutta onko seitsemänkymppinen sinkku samaa mieltä?

Koita nyt tajuta että yksinelävä ihminen ei ole välttämättä yksin tai yksinäinen! Kaikki seitsemänkymppiset eivät ole pullantuoksuisia isoäitityyppejä, vaan kaupunkilaisnaisia joilla on ystäviä, tekemistä ja harrastustoimintaa.. Tiedän leskeksi jääneitä tai eronneita vanhempia naisia jotka kertovat nauttivansa kun saavat tehdä omia asioitaan, ja isoäitejä jotka väsyvät jatkuvaan lastenhoitoon. Tässä iässä jopa torjutaan kosijoita. 

Yksinäisyys on maassamme ongelma, mutta lakatkaa säälimästä jo etukäteen ihmisiä jotka eivät pyydä sääliä. Voisitteko myös olla viljelemättä tuota himoreissaajasinkku-stereotypiaa. Maailma on täynnä ihmisiä joihin voi tutustua ja joita voi itse auttaa vielä vanhempanakin. Okei, perheessä on turva jos vaikka saa sydänkohtauksen mutta miksei seitsemänkymppinen sinkku voi olla onnellinen? 

Miten sinä tätäkin vastausta luet? Tuossa oli pelkkiä kysymyksiä, jotka sinä sitten väänsit väitteiksi ja suutuit. Tuntuu, että veloilla on aina sama asenne. Kysyit mitä tahansa, niin aina saada uhriuduttua ja selitettyä kuinka perheelliset jotenkin haukkuvat tai halveksivat. Minä en sääli ketään. Keksit tuonkin väitteen ihan omasta päästäsi. Miksiköhän?

Ja minä en ainakaan ole ensimmäinen, joka selittelee kuinka sinkkuna voit matkustaa ja matkustaa ja rahaa on kuin roskaa matkoihin. Eka mitä velat selittävän nyt vain jostain syystä tahtoo aina olla nuo uskomattomat kaukomatkat extemporeena.

Kaikki me voimme olla onnellisia, mutta se ei kerro mitään todellisuudesta noin yleisesti, jos muutama tapaus on jotain,

No, viidenkymmenen vuoden päästä nähdä kuinka tämä suuri velasukupolvi viettää vanhuutensa. Onnellisesti vai onnettomasti. Perheellisitähän meillä on jo kokemusta vuosisatojen ajan maailmanlaajuisesti.

Esitit alentuvaan ja kyseenalaistavaan sävyyn väitteen/kysymyksen siitä, voiko seitsemänkymppinen sinkku olla onnellinen. Siksi. Seuraavaksi kerrot, että ei voi oikeasti olla totta vaikka antamani esimerkit ovat totta:). Yksittäistapauksia?

Perheellisiltä on kokemusta mistä "vuosisatojen ajan maailmanlaajuisesti"? En ymmärtänyt. Miten voit tietää kaikkien maailman perheellisten menneiden sukupolvien kokemukset? Vuosia on kylläkin kymmeniä tuhansia eikä vuosisatoja. Ovatko kaikki viettäneet samanlaisen vanhuuden? Ennenhän perhe oli kylläkin sama kuin sosiaaliturva kuten nyt kehitysmaissa, että sikäli eroja on varmasti ollut.

En muuten ole vela. Sikäli meni siis pieleen että aina ne ovat juuri tuollaisia:)

Se, että kysymykset ovat alentavia on ihan sinun päässäsi. Tulkitset juuri niin negatiivisesti kuin haluat, vai mikä sana ei nyt sinua miellyttänyt?

Emme tietenkään voi tietää mitä ”kaikki” perheelliset ovat vuosien saatossa, historian aikana ajatelleet, mutta koskaan aiemmin ei sekä ehkäisyn, että asenteiden takia ollut näin paljon veloja ja tulevaisuus on kyllä heidän kohdallaan erilainen, kuin vanhusten sata vuotta sitten.

Vai on vuosia kymmeniä tuhansia? Ihan totta? Tämä tuli kyllä nyt ihan yllätyksenä. Olisikohan sinulla jotain tutkimusta jostain 15 tuhatta vuotta sitten olleesta perheestä ja heidän ajatuksistaan perheen tärkeydestä? Linkkiä?

Voi vela olla onnellinen ja varsinkin jos yhteiskunta pystyy ylläpitämään eläkesysteemiä. Mutta jos jostain syystä ajautuisimme takaisin systeemiin, jossa perheen on huolehdittava vanhuksistaan, niin huonoltahan tilanne perheettömille vaikuttaa. Nykyisin kun tilanne näyttää työnsaralla näille parikymppisille veloille aika huonolta, niin rahallakaan, jota ei ole, on vaikea paikata noiden sukulaisten tai perheen ilmaista apua.

Sinä et ehkä ole vela, mutta ajatuksesi myötäilevät kyllä hienosti heidän tyypillisimpiä ajatuksiaan.

Minusta tuo tämän linkkiketjun ensimmäinen kysymyksiä sisältävä viesti oli ihan neutraali eikä todellakaan mikään säälivä. En ymmärrä mistä tuo hyökkäyksen kohteeksi joutumisen tunne kumpusi. Sorry off topic.

t. vela

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo on nyt vähän erikoista kun joku  30 v (tai jopa alle) vela alkaa julistaa perheelliselle että et tiedä mitä menetät, et voi olla vapaa jne.

Heh, minä olin lapseton ja "vapaa" yli 30-vuotiaaksi, miten niin en siis tiedä mitä lapseton elämä on?

Tiedät mitä on olla lapseton noin kolmekymppiseksi asti. Mutta et tiedä mitä on olla kokonaan lapseton. Et tiedä mitä se on, kun elämänsä voi rakentaa sellaisten palikoiden mukaan, mihin lapsi ei koskaan kuulu eikä tule koskaan kuulumaan. Pitkän aikavälin palikoita, ei mitään 20-30-vuotiaiden alkutaipaleen haparointia ja elämäntavan etsimistä. 

Vähän kuin että sanoisin että olin minäkin vuoden työtön, joten tiedän millaista on pitkäaikaistyöttömien elämä. No en tiedä. Tai että minulla olisi koira hoidossa, joten voisin sanoa että tiedän mitä on koiranomistajan elämä. En tiedä. Tai että sanoisin, että nyt 40 vuoden kypsässä iässä tiedän kyllä mitä koko elämäni on, vaikka sitä on vielä yli puolet jäljellä. Eihän minulla ole aavistustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapseton ei työssäkäyden kartuta omaa eläkettään niin miksi sitten käydä töissä ollenkaan vaan alkaa yhteiskunnan pummiksi nostelemaan tukia. Antaa lapsiperheellisten elättää kun "elättejä" heidän mielestään lapsettomat ovat kaikessa tapauksessa. Pienipalkkaiset työt nyt ainakin kannattaa jättää lapsiperheellisille. Saavat veronmaksajansa elätettyä itse ja tehtyä paljon veronmaksajia kaikille veronkuluttajille pakolaisillekkin. Tyhmä paljon tekee, viisas pääsee vähemmälläkin. 

Lapsetoman velan kuten kaikkien muidenkin eläkemaksuista noin 1/3 menee omaksi hyväksi. 2/3 osaa menee aiemmin eläkkeelle jääneiden eläkkeiden maksuun ja tulevaisuuden varalle sijoituksiin. Kun systeemi alkoi, ensimmäiset eläkkeelle päässeet ikäluokat eivät maksaneet eläkkeestään yhtään mitään ja aina ne työssäkäyvät maksavat edellisten eläkkeet. Meidän lapsemme maksavat 2/3 sinunkin eläkkeestäsi. Kannattaa toivoa, ettei nekin heittäydy yhteiskunnan eläteiksi, vai mitä.

Ja minun verorahoistani menee 0% omien lasteni neuvoloihin ja kouluihin. Toivottavasti en hommaa lapsia, niin sinun lapsillesi jäävä summa ei pienene, vai mitä?

Mun lapseton eno tykkäsi hirveästi lapsista ja se oli pedofiili. Minä pääsin pakoon mutta miten kävi niille jotka eivät päässeet. 

Aina kannattaa ihmetellä jos joku lapseton tykkää erityisesti lapsista ja koittaa houkutella lapsia olemalla muka auttava ja huolta pitävä ihminen. 

Järkyttävää tuo lapsi pedofiifi uutisointi niin että on vanhempia jotka eivät välitä mitä niiden lapset tekevät. Ei kiinnosta omilta harrastuksiltaan lastensa tekemiset. 

Lapsiperhe on yhteiskunnalle kallein ja niitä tuetaan eniten niin mikä siinä lapsettomuuden valinneissa oikein ärsyttää kun elämä on niille kaikkein kalleinta. 

Nämä kaikki pedofiili ja raiskaus tapaukset todistavat että lapsia tehdään välittämättä niistä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, tuo on nyt vähän erikoista kun joku  30 v (tai jopa alle) vela alkaa julistaa perheelliselle että et tiedä mitä menetät, et voi olla vapaa jne.

Heh, minä olin lapseton ja "vapaa" yli 30-vuotiaaksi, miten niin en siis tiedä mitä lapseton elämä on?

Tiedät mitä on olla lapseton noin kolmekymppiseksi asti. Mutta et tiedä mitä on olla kokonaan lapseton. Et tiedä mitä se on, kun elämänsä voi rakentaa sellaisten palikoiden mukaan, mihin lapsi ei koskaan kuulu eikä tule koskaan kuulumaan. Pitkän aikavälin palikoita, ei mitään 20-30-vuotiaiden alkutaipaleen haparointia ja elämäntavan etsimistä. 

Vähän kuin että sanoisin että olin minäkin vuoden työtön, joten tiedän millaista on pitkäaikaistyöttömien elämä. No en tiedä. Tai että minulla olisi koira hoidossa, joten voisin sanoa että tiedän mitä on koiranomistajan elämä. En tiedä. Tai että sanoisin, että nyt 40 vuoden kypsässä iässä tiedän kyllä mitä koko elämäni on, vaikka sitä on vielä yli puolet jäljellä. Eihän minulla ole aavistustakaan.

Eihän se velakaan mitään tiedä mitä on olla 45-vuotias lapseton jos on vasta 30 v. Miten tuo siis liittyy mihinkään? Olennaista nyt vain on että jos saat lapsen vaikka 35-vuotiaana niin sulla on varsin pitkä kokemus lapsettomasta aikuiselämästä. Velalla taas ei ole mitään kokemusta vanhemmuudesta.

Lapsiperheet ovat kalleimpia veronmaksajille eikä lapsettomat. Lapsia tekevät monet vain tukien takia välittämättä lapsista ihan oikeasti. Sen kertoo siitä että pedofiili renkaat saavat uhreja koukkuunsa kun vanhemmat eivät lapsiaan rakasta tai huolehdi niistä. 

Miten kuusi vuotiaskin voi olla uhri niin sitä en voi tajuta ollenkaan. Miten kuusi vuotias voi olla vanhempien valvomatta mitä se tekee? 

Ei helvetti minkä moiset ihmiset lapsia oikein tekevätkään?