Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään lapsettomat saavat hehkuttaa lapsettomuuden autuutta, mutta ”lapsellisten” vastaava koetaan törkeäksi.

Oletko ikinä ollut tilanteessa jossa lapseton hehkuttaa elämäänsä esim. päivällispöydässä joka koostuu lähes yksinomaan lapsellisista? Ei edes mitenkään törkeästi, vaan todeten mitä on tehnyt tai aikoo tehdä, mikä elämässä on kivaa ja kamalaa, sellaista mitä vastaavassa tilanteessa kaikki muutkin juttelevat. Mutta ilman ainuttakaan lasta tarinassa. 

Oletko? 

Minä olen. Voin kertoa että vastaanotto oli melko jäätävää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei luoja, porukka ei edes ymmärrä mihin prismaperheellä viitataan. Kiistellään siitä, että kuka käy missäkin ruokaostoksilla..

No mihin sillä viitataan? Eikä taas mitään S-ryhmän piilomainontaa kiitos

Vierailija kirjoitti:

Aika monta vanhempaa on niiden lisäksi, jotka ihastelevat lapsen jokaista töräytystä ja mokellusta ja joille elämän suurin sisältö on saada olla äiti tai isä. Näitä toisia vanhempia ei kiinnosta yksikään lapsen inahdus ja vanhemman työ on pakkopullaa joka suoritetaan väkisin ja puolivillaisesti. Itse tiedän monia. 

Vapaaehtoisesti lapsettomia paljon suurempi ja huolestuttavampi ilmiö ovat ihmiset jotka tekevät lapsia ajattelematta, sosiaalisen paineen alla tai vain testatakseen miltä se tuntuu vaikka ei oikeasti huvita. Koti ja kasvatus on sen mukaista ja näistä jätelaitoksista sikiää niitä todellisia ongelmanuoria joista kasvaa vielä ongelmallisempia aikuisia. Mutta nämä ihmiset eivät kiinnosta juuri ketään. Prismaperhettä kaikista vähiten, sillä ovathan he kuitenkin saaneet kokea lapsen saamisen ihmeen. 

Näkisin että lapsettomuuden ideaa tulisi lietsoa oikein olan takaa, jotta nämä vääristä syistä tai täysin ilman syytä lisääntyvät epävanhemmat saisivat päihinsä olla tulematta vanhemmiksi. En siis sillä, että keskimääräinen vela olisi mitenkään viallinen kansalainen. Vähän kokemukseni mukaan melko tavanomaisia. 

Aah, bingo ja hyvin sanottu siellä takana! Mulle on kanssa tullut vastaan tuolla puistossa ihmisiä joiden puolisot ovat pakottaneet hankkimaan lapsen uhkailemalla erolla. Ollaan mieluiten jääty siihen vannetta kiristävään suhteeseen kuin lähdetty muille maille. Miksi ei kehdata sanoa ei? Tuolla on ihmisiä jotka haluaisivat perustaa perheen ja sitten heitä jotka etsivät vela kumppania. Ei ole pakko sanoa joo! -.-

Musta nää tarinat on jotenkin niin outoja, kun lapsesta asti olen tuntenut sukulaisia tai ihmisiä, joilla ei ole koskaan lapsia ollut, eivätkä ole lapsia halunneetkaan. Näin ollen itselleni vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole missään muotoa ollut oudoksuttavaa ja ihmettelen, miten joku voi loukkaantua toisen lapsettomuudesta. Kuitenkin eniten ihmettelen, miksi pitää päästä iltapäivälehteen "hehkuttamaan" omaa elämäntapaansa. Itselläni tulee vain sellainen olo, että yrittää todistella myös itselleen vapaaehtoisen lapsettomuuden olevan ok, kun todellisuudessa epäilee itseään. Toki voin olla väärässäkin, mutta itse lapsettomana en koe tarvetta perustella valintaani ulkopuolisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään lapsettomat saavat hehkuttaa lapsettomuuden autuutta, mutta ”lapsellisten” vastaava koetaan törkeäksi.

 

Oletko ikinä ollut tilanteessa jossa lapseton hehkuttaa elämäänsä esim. päivällispöydässä joka koostuu lähes yksinomaan lapsellisista? Ei edes mitenkään törkeästi, vaan todeten mitä on tehnyt tai aikoo tehdä, mikä elämässä on kivaa ja kamalaa, sellaista mitä vastaavassa tilanteessa kaikki muutkin juttelevat. Mutta ilman ainuttakaan lasta tarinassa. 

Oletko? 

Minä olen. Voin kertoa että vastaanotto oli melko jäätävää. 

"Minullapa onkin näin hieno ja vapaa elämä, koska ei ole lapsia! Mites teillä?"

Höpsykkä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsykkä kirjoitti:

Sitä, mitä ei ole koskaan ollutkaan, ei osaa kaivatakaan.

Mielikuvat harvoin vastaavat todellisuutta.

Kun ystävät tai muu maailma pettää/luhistuu/mitälie, niin Prismaperheillä on kuitenkin SE PERHE.

Mikään ei nosta suosta niin kuin oma perhe. Se on syy, jonka vuoksi on jaksettava jatkaa. Se on syy, joka tekee onnelliseksi kaiken pahan keskellä. Vaikka että sydäntä ja mieltä särkee jonkun asian takia, niin pienen lapsen halaus tai syliinottaminen ja sanan 'ÄITI!' kuuleminen.... Ei siihen sanat riitä.

Olkoot hankkimatta lapsia, jos haluaa. Hän ei tiedä (onnekseen) mitä menettää.

Minun valintani ovat lapset.

Juuri tällaiset viestit ovat osa ongelmaa ja niitä asenteita joita velat joutuvat kohtaamaan. Voi sinua ressukkaa kun et tiedä mitä menetät. Voi sinua kun et tiedä mitä 3v unettomuuden jälkeen on niin ihanaa kun lapsi sanoo aamulla äiti. Voi sinua kun et ymmärrä rakkaudesta mitään.

Sinä olet ollut järjettömän onnekas että olet löytänyt puolison, onnistunut tulemaan raskaaksi, synnyttänyt eläviä lapsia ja vielä nautit heidän kanssaan olostaan. Se on hienoa mutta niin monet eivät ole yhtä onnekkaita jossain kohtaa kyseistä prosessia vaikka olisivat lapsia halunneet. Ja mikä tärkeintä - vela ei halua kokea mitään noista.

Vela ei "ole tietämättä mitä menettää". Vela nimenomaan tietää mitä menettää. Vela ei halua kokea mitään osaa lapsien saannista, hyvää tai pahaa. Lapsen halaus ei ole hänestä mukavaa, tai jos olisikin, hän ei halua kokea sitä oman lapsen kanssa. Tämä ei tee hänestä kylmää tai huonoa ihmistä vaan ihmisen joka tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa ja mitä ei.

Mielikuvat eivät useinkaan vastaa todellisuutta. Et oikeasti voi tietää mitä on, kun on oma lapsi. Minä tiedän, mitä on, kun ei ole lasta.

Mutta hienoa kuitenkin, että olet varma omasta valinnastasi. Ei se ole minulta pois

Kaikki, joilla on lapsi, ovat olleet myös lapsettomia. Tuskin kaikki kehuvat perhe-elämää pelkästään kateudesta lapsettomia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Miksi kukaan haluaisi vaivan ja vastuksen maksimoida? Jokaisesta valinnasta tulee ne omat seurauksena. Jos valitset miehen ja lapset, et kovinkaan helposti pääse yksin matkaamaan kuukausitolkulla Meksikossa tai bilettämään baareissa tai hengaamaan päiväkausia kaverin sohvalla. Kakkua ei voi yhtäaikaa syödä ja säästää.

Jossain vaiheessa kun sitä matkustelua on harrastettu 30 vuotta ja baareihin olet liian mummo, niin monet haluaisivat jotain merkityksellistä elämään. Nämä perheelliset, jotka noina elämänsä ensimmäisenä 50 vuotena eivät ehkä käyneet yksin juuri missään innostuvat nyt lähtemään, mutta mites nuo jotka sen maailman ovat jo nähneet? Töistäkin on ehkä saatu potkut ja erokin on ehtinyt tulla.

Uskon, että monia tulee kaduttamaan tuo perheen puute. Jo nyt moni kärsii yksinäisyydestä, mitä sitten, kun kohta monella ei ole edes sitä perhettä. Silloin nämä joilla on läheiset suhteet lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa tulee olemaan suuren kateuden kohteina. Mutta voivathan aina muistella sitä 27 vuotiaana tehtyä Meksikon matkaa. Sillä aikaa varsinkin kun naapurin Sirpa viettää 70-vuotis juhliaan miehensä, lastensa ja lastenlasten kanssa Acapulcossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään lapsettomat saavat hehkuttaa lapsettomuuden autuutta, mutta ”lapsellisten” vastaava koetaan törkeäksi.

 

Oletko ikinä ollut tilanteessa jossa lapseton hehkuttaa elämäänsä esim. päivällispöydässä joka koostuu lähes yksinomaan lapsellisista? Ei edes mitenkään törkeästi, vaan todeten mitä on tehnyt tai aikoo tehdä, mikä elämässä on kivaa ja kamalaa, sellaista mitä vastaavassa tilanteessa kaikki muutkin juttelevat. Mutta ilman ainuttakaan lasta tarinassa. 

Oletko? 

Minä olen. Voin kertoa että vastaanotto oli melko jäätävää. 

Ehkä jotain vastaavaa, kun lapsettomien pöydässä hehkutat niitä lapsiasi? Kyllä sinulle tehdään selväksi ettei niistä lapsista haluta kuulla mitään. Mutta sitä sinkun matkakertomusta tai veemäisen pomon tempauksia pitäisi kyllä jaksaa kuunnella tuntitolkulla.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä Prisma-perheen arki oikein käytännössä on? Voisiko joku kuvailla sitä?

Herätään, mennää töihin ja päiväkotiin/kouluun, tullaan kotiin, ajellaan harrastuksissa ja mennään nukkumaan. Viikonloppuna käydään yhdessä Prismassa, lapsilla on karkkipäivä ja illalla katsotaan yhdessä Putousta.

Ei kiitos minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan kai sitten "Prisma-perhe", koska ostetaan ruuat useimmiten sieltä. Silti vietämme elämästämme hyvin pienen prosentuaalisen osuuden Prismassa, koska yleensä hoidetaan ostokset niin, että mies tai minä käy yksin siellä illalla tai ennen lapsen hakua hoidosta, jolloin ostosten keräämiseen menee ehkä noin 15 min. Käydään välillä myös Herkussa ja muissakin kaupoissa, jopa kauppahallissa joskus! :) Usein syödään ulkonakin tai tilataan ruokaa kotiin, myös ystäviä tavataan usein sekä lasten kanssa että ilman. Keskustelu "Prisma-perheistä" on kyllä jotenkin tosi huvittavaa, ihan kuin se Prisma olisi jotenkin elämää suuresti määrittävä tekijä ja lapsettoman elämän vastakohta. :D

Se Prismaperhe-nimitys ei liity varsinaisesti siihen Prismaan mitenkään, mutta mammat toki ymmärtävät sen väärin. Prismaperhe kuvaa ns. keskivertoperhettä, sellaista, jonka elämä kulkee turvallisesti uomassaan: vie lapset hoitoon, mene töihin, hae lapset hoidosta, tee ruoka, käy kaupassa (vaikka sittarissa jos haluat), vie lapset harrastuksiin, hae ne sieltä, hoida iltatoimet, laita lapset petiin, katso tosi tv:tä, mene itse petiin.

Niin, aika monen lapsettoman elämä on kuitenkin aika samanlaista, toki ilman sitä lasten kuskaamista. Arkea vaan pääasiassa.

Pitää paikkansa. Suurin ero on siinä, että se vela voi koska vaan tehdä mitä tahansa muuta, jos niin haluaa. Perheellinen ei voi. Se samaa uomaa surruttava arki on perheelliselle lähestulkoon pakollista, velalle taas ei.

En siis itsekään vietä mitään kovin villiä elämää; käyn töissä, koulussa ja Prismassa (:D) ja vietän aikaa läheisteni kanssa. Matkustelen kun rahaa on riittävästi. Mutta tieto siitä, että voin koska tahansa lähteä vaikka viikoksi lappiin yksinäni on mahtava. Vaikka en koskaan aikoisi niin tehdäkään. Ahdistaisi siis olla sidottuna siihen prismaperhearkeen, olen ymmärtänyt että siitä tuossa nimityksessä on kyse.

Se vela

Mutta edelleenkään se pikkulapsiaika ei ole kovin pitkä ja toisekseen useimmissa perheissä on kaksi huoltajaa. Ei matka ilman perhettä ole mitään utopiaa. Itse asiassa jo monen työkin edellyttää matkustamista aika ajoin, eikä sinne lapsia mukaan oteta.

Toinen juttu on sitten se, että moni perheellinen ihan oikeasti haluaa matkustaa mieluummin lasten kanssa kuin yksin.

En minä sitä epäile hetkeäkään. Kerroin oman käsitykseni siitä, mitä tuo Prismaperhe-nimitys pitää sisällään. Fakta nyt kuitenkin on se, että vela on vapaa, perheellinen ei. Aivan eri asia on sitten se, haluaako ihminen olla vapaa tai kokeeko hän olevansa sitä perheellisenäkin ynnä muuta. Kaikilla on preferenssinsä ja juuri siksi tämä velanaisten halveksunta ja kummeksunta saisi loppua. :)

Se vela taas

Kukaan ei halveksi teitä. Te vaan haluatte mustamaalata perheelliset. Monet sanovat, että uskovat, että tulette katumaan, mutta se ei tarkoita halveksumista. Suurinta osaa ei siellä prismassa kiinnosta yhtään ostatko perheellesi vai vain itsellesi ja menetkö tyhjään kotiin vain 10 hengen kotiin. Lapset eivät montaa vuotta ole pieniä. Jo lasten kymmenen vuoden iässä, vanhemmat ovat saaneet suuren osan ” vapaudestaan” takaisin.

Hyvä perhe ympärillä on voimavara, mutta varmasti velat selviävät yksinään koko elämänsä hyvin läpi. Ja sitten tietenkin niiden aina valmiina olevien ystäviensä kanssa, joita näillä veloilla näyttää riittävän.

"Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta". Tuossa iässä voisi ihan hyvä päättää tahtooko vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä Prisma-perheen arki oikein käytännössä on? Voisiko joku kuvailla sitä?

Herätään, mennää töihin ja päiväkotiin/kouluun, tullaan kotiin, ajellaan harrastuksissa ja mennään nukkumaan. Viikonloppuna käydään yhdessä Prismassa, lapsilla on karkkipäivä ja illalla katsotaan yhdessä Putousta.

Ei kiitos minulle.

Mitäs sinulle? Pleikkari, työ, pleikkari, lenkki, pizza, YouTube? Ja kaksi kertaa vuodessa lomamatka kaukomaihin?

Vai meikit, työ, sali, kampaamo, kahvittelu, tempparit ja suihku? Ja kesällä muutama festari ja kolme ulkomaanmatkaa vuodessa shoppailemaan?

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä Prisma-perheen arki oikein käytännössä on? Voisiko joku kuvailla sitä?

Herätään, mennää töihin ja päiväkotiin/kouluun, tullaan kotiin, ajellaan harrastuksissa ja mennään nukkumaan. Viikonloppuna käydään yhdessä Prismassa, lapsilla on karkkipäivä ja illalla katsotaan yhdessä Putousta.

Ei kiitos minulle.

Ihan mielenkiinnosta, miten sinun normaaliarkesi ja -viikonloppusi sitten poikkeaa tämän kaltaisesta kuviosta (nuo lapsiaktiviteetit miinustettuna toki)?

Vierailija kirjoitti:

Prisma-perhe on symboliikkaa arjen harmaudelle, tylsille rutiineille, boheemiuden ja spontaanisuuden puutteelle. 

Kovasti te takerrutte jonkun kaupan nimeen :) 

Mutta lapsiperhe voi elää monella tavalla. On näitä Prisma-perheitä, mutta on aivan toisenlaisiakin. Toisaalta voi olla yhtä lailla Prisma-sinkku. Virastosta kotiin kissan luo katsomaan telkkua ja siinä se elämä. Ehkä kesälomalla Kreetalle. 

Olen ehdottomasti Prisma-sinkku! Harmaa sinkkuarki on kivaa, harmaa perhearki olisi painajaista.

On tietysti oma valinta tekeekö lapsia vai ei, mutta se, että maksattaa lapsiensa hoidon, ruoat, koulutukset yms jne...muilla - siinä kohtaa se alkaa kiinnostaa niitä maksajia.

Jos lapsiperheet itse maksaisivat lapsistaan aiheutuvat kustannukset, silloin ei tarvitsisi keskustellaan. Nyt käsi käy toisten kukkarolla.

Vierailija kirjoitti:

On tietysti oma valinta tekeekö lapsia vai ei, mutta se, että maksattaa lapsiensa hoidon, ruoat, koulutukset yms jne...muilla - siinä kohtaa se alkaa kiinnostaa niitä maksajia.

Jos lapsiperheet itse maksaisivat lapsistaan aiheutuvat kustannukset, silloin ei tarvitsisi keskustellaan. Nyt käsi käy toisten kukkarolla.

Jos lasten ei tarttisi maksaa sun eläkkeitä ja vanhuspalveluja,, sinulla olisi oikeus tuohon narinaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko muilla käynyt näin mutta meidän vanhasta kaveriporukasta juuri se vela on jäänyt ulkopuoliseksi ja ehkä vähän yksinäiseksi. Me muut perheellistyimme ja meillä on suunnilleen samanikäiset lapset. Reissataan yhdessä perhekohteisiin, vuokrataan joskus yhteinen mökki jne. Lapset ovat ystävystyneet keskenään. Tämä vela toki saisi tulla mukaan, mutta ei "puuhamaat" oikein tunnu kiinnostavan.

"Ei tunnu puuhamaat kiinnostavan..." voi luoja, no onpa ihme, ettei itsenäistä aikuista ihmistä kiinnosta lapsille tarkoitetut kohteet!

Kuinka tyhmä pitää oikeasti olla, jos kuvittelee jotain tuollaista? Putoaako teillä perheellisillä oikeasti omakin älykkyysosamääränne lapsia saatuanne sinne 5-vuotiaan tasolle, kun niin absurdeja asioita kuvittelette sen jälkeen? No, niinhän sitä sanotaan, että seura tekee kaltaisekseen, joten pikkulasten seura taannuttaa aikuisenkin pikkulapsen tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Minä elin Prisma-arjen yhden lapsen kanssa ja se oli onnellista aikaa. Olin 43 kun hän muutti pois kotoa ja nyt elän toisenlaista aikaa; töitä, harrastuksia, matkoja, ystävien tapaamista jne.

Olen tyytyväinen valintaani. Aikuinen lapseni (nyt jo 30v) ei aio hankkia lapsia.

Mutta se kauneus ja nuoruus oli jo mennyttä kun se lapsi lensi pois pesästä :(

Kävin hullareilla ja syön tänään pinaatti vuohenjuusto lasagnea. Olisin vienyt pojallekin mutta ilmeisesti yliopistossa vielä.