Heini Maksimainen, 33, ei ehkä koskaan halua lasta – Prismaperheen arki olisi paha painajainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

Muutama vuosi sitten lapset ei kuuluneet lainkaan mihinkään suunnitelmiin. Ja ajatusmaailma muuttui. Nyt 36-vuotiaana odotan meidän toivottua esikoista. Olis voitu tehdä muutakin mutta tämä vaan alkoi tuntua oikealle. Ja ehdittiin tehdä, rällätä, matkustella ja hullutella kahdestaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä Prisma-perheen arki oikein käytännössä on? Voisiko joku kuvailla sitä?

Herätään, mennää töihin ja päiväkotiin/kouluun, tullaan kotiin, ajellaan harrastuksissa ja mennään nukkumaan. Viikonloppuna käydään yhdessä Prismassa, lapsilla on karkkipäivä ja illalla katsotaan yhdessä Putousta.

Ei kiitos minulle.

Ihan mielenkiinnosta, miten sinun normaaliarkesi ja -viikonloppusi sitten poikkeaa tämän kaltaisesta kuviosta (nuo lapsiaktiviteetit miinustettuna toki)?

Voin esimerkiksi jäädä ylitöihin jos tuntuu siltä, eikä tarvitse miettiä lasten hakemista, kaupassa käymistä, ruuanlaittoa tai harrastuskyytejä. Tai voin lähteä töistä suoraan johonkin miettimättä noita samoja juttuja. Voin myös jäädä illalla makaamaan sohvalle, jos ei huvita lähteä mihinkään, lasten harrastuksista huolehtiva vanhempi ei voi. Voin varata perjantaina ex-tempore hotellihuoneen jostain muusta kaupungista, kun ei tarvitse ottaa huomioon jalkapalloturnauksia tai balettinäytöksiä. Kuten huomaat, voin työaikojen ulkopuolella päättää ihan itse ja muita huomioimatta, miten vietän aikaani. 

Voisin sitten tehdä lapsia, jos ihmislapsi olisi niin kuin osa eläinlapsista, eli sellainen, joka kykenee huolehtimaan itse itsestään käytännössä heti syntymänsä jälkeen. Joillakin eläinlajeillahan on noin. Mutta koska ihmislapsi ei ole sellainen, vaan vaatii 18+ vuotta huolenpitoa, joka on helpostikin usein ainakin 1/5 koko ihmisen elinajasta, niin se on aivan liikaa. Se on aivan helvetisti liikaa, että voisin sellaiseen rumbaan lähteä. En todellakaan uhraa elämästäni tuollaista määrää aikaa sellaiseen, mihin en halua, kun kaiken tuon ajan voin käyttää niin moneen muuhunkin, itseäni aidosti kiinnostavaan asiaan.

Ihmisen elinikä pitää saada ensin nostettua sinne 200, 500 tai 1000 vuoteen, ennen kuin yli 18 vuoden käyttäminen lasten kasvattamiseen voisi millään tavalla olla sopivassa suhteessa ihmiselämän pituuteen. Ihmiselämän pituus nykyisellään on aivan liian vähän siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Tarvitseeko elämästään tehdä vaikeaa ihan vaan muiden mieliksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

Olet lapsellisin vela, johon olen törmännyt :D -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

Haisafari ei ole kiinnostanut, mutta en keksi miksi se ei onnistuisi? Ymmärtääköhän nämä lapsista vouhkaavat ikinä, että toisin kuin esim. koira tai kissa, lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan. Joo, vauvan kanssa ei ehkä haisafarille, mutta mun lapsia ( 3 kpl) on ollut Afrikassa safareilla yksi 1v4kk iässä ( etelä-Afrikka ja Mosambik, ja toinen 2v8kk iässä ( kenia) ja tästä siis isompina olleet myös.

Ei kiinnosta myöskään hiekkasurffaus tai jättihämähäkit, joten voisin jäädä veke siksi aikaa jos puolisoani nämä kiinnostaisi.

Kukaan ei varmaan väitä että lasten kanssa matkustaminen ei maksaisi enemmän kuin ilman? 

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten lapset ei kuuluneet lainkaan mihinkään suunnitelmiin. Ja ajatusmaailma muuttui. Nyt 36-vuotiaana odotan meidän toivottua esikoista. Olis voitu tehdä muutakin mutta tämä vaan alkoi tuntua oikealle. Ja ehdittiin tehdä, rällätä, matkustella ja hullutella kahdestaankin.

Oi, olet onnekas. Minä olen myös 36 ja sain kuulla kuukausi sitten etten voi saada lapsia endometrioosin takia. Ei ole puolisoa ja luovuttajan kanssa tehtyyn IVF:ään ei ole rahaa.

No, onneksi lapsi ei koskaan ollut suurin unelmani. En usko että elämäni tulee olemaan mitenkään huonompaa yksin. Vain erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

Lapset ovat pieniä yllättävän lyhyen aikaa. Joten kyllä moni pariskunta ehtii vallan mainiosti sekä ennen lapsia, että lasten kasvettua matkustaa vaikka kuinka paljon. Ihminen elää n. 80 vuotta, joten kyllä siinä aikaa riittää lasten saaneillakin matkustaa, vaikka Myanmariin. Mutta mitenkäs nämä köyhät tai lentopelkoiset? Mitä kaikkea ihmeellistä heidän elämässään on, ettei missään nimessä kannata hankkia lapsia?

No ihan yhtä jäykkää se ajattelu on kuulkaa lapsiperheistä. Juuri tälläistä "prismaperheet"-lokerointia. Ja jollet elä tietyllä tavalla perhe-elämää niin voi apua. 

Me hankittiin lapset reilu parikymppisenä, erottiin kolmekymppisenä (juu, en suunnitellut). Ja nyt eletään arkea missä puolet ajasta lapset on itsellä ja puolet puolisolla. Meillä päivät menee joustavasti, lasten tarpeet huomioiden. Esim. lapset on 3 päivää minulla, 2 isällä, 4 päivää minulla, kolme isällä jne. Juhlapäivät mahdollisuuksien mukaan yhdessä. Näin pitkiä erossaoloja ei tule ja myös sitä aikaa että molemmat vanhemmat on paikalla tulee. Ja me eletään oikein hyvää perhe-elämää näinkin, vaikka se ei olekkaan sitä perinteistä missä on isä, äiti, 2 lasta, vanhemmat tekee töitä 8-16 ja illat ja viikonloput + kaikki kesälomat ollaan yhdessä ja käydään yhdessä PRISMASSA. 

Minun pitäisi melkein hävetä sitä että koen eläväni ihan huippua elämää, vaikka ollaan exän kanssa erottu. Lasten pitäisi olla ihan hunningolla ja masentuneita, mutta he voi erittäin hyvin ja ovat aivan normaaleja. Erilaisia perhemuotoja ei vaan edelleenkään hyväksytä. Lesbo/homoperheet alkaa olla jo hieman ymmärrettyjä, eroperheet taas on edelleen aika halveksuttuja. Saatikka totaali-yh:t. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

En menisi vaikka maksettaisiin. Kyl mä edelleen menen mielummin esimerkiksi niihin Barcelonaan ja Madridiin.

Sun esimerkki oli ihan väkisin väännetty.

Mä voin tehdä ja teenkin lasten kanssa ihan kaikkea mitä itse haluan.

Käyttäjä10803 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

Haisafari ei ole kiinnostanut, mutta en keksi miksi se ei onnistuisi? Ymmärtääköhän nämä lapsista vouhkaavat ikinä, että toisin kuin esim. koira tai kissa, lapsi kasvaa ja kehittyy koko ajan. Joo, vauvan kanssa ei ehkä haisafarille, mutta mun lapsia ( 3 kpl) on ollut Afrikassa safareilla yksi 1v4kk iässä ( etelä-Afrikka ja Mosambik, ja toinen 2v8kk iässä ( kenia) ja tästä siis isompina olleet myös.

Ei kiinnosta myöskään hiekkasurffaus tai jättihämähäkit, joten voisin jäädä veke siksi aikaa jos puolisoani nämä kiinnostaisi.

Kukaan ei varmaan väitä että lasten kanssa matkustaminen ei maksaisi enemmän kuin ilman? 

Ja tuo rahakin on ongelma ainoastaan heille, joilla on pienet tulot. Monia sitoo enemmän työ, kuin lapset matkustamisen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

Ihanko oikeastiko jotkut ajattelee, että matkustelu voisi olla se elämän tärkein sisältö? Jos mun pitäisi valita lapseni tai hämähäkkien ja haiden väliltä niin valinta olisi aika selvä 😄 Elukat on toisarvoisia lapsen rinnalla. Ja kyllä ( jos ihmettelet) olen matkustellut paljon, uinut haiden keskellä Malediiveilla ja käynyt Safari-matkoilla ja vaeltanut vuorten rinteillä. Silti en vaihtaisi tytärtäni mihinkään noista kokemuksista. Vasta lapsen myötä ymmärsin mitä todellinen onni ja elämän tarkoitus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäret on jo aika isoja, nuorempikin 12 v. Juuri suunnitellaan yhteisiä ulkomaanmatkoja. Ja pakko myöntää, että matkustan heidän kanssaa mieluummin kuin kavereideni kanssa.

Ihmetyttää velojen jutussa aina se, että lapset nähdään melkein pelkästään vain rasitteena, kiljuvina pikkulapsina kapuassa jne. Kokevatko nämä velat itse olevansa rasite omille vanhemmilleen? Vielä aikuisenakin?

Oli minunkin lapsillani uhmaikä aikanaan mutta mitä ihmettä ne pari huutokohtausta kaupassa merkitsevät kokonaisuuteen nähden?

Sinulle tuo ehkä kelpaa, mutta älä omien mieltymystesi perusteella oleta, että kaikki valitsisivat samoin. Esimerkiksi minä en tee lapsia ja ala sen vuoksi maksamaan matkoista ylimääräistä, hommaamaan ja maksamaan ylimääräisiä passeja, kuuntelemaan itkua ja kiljuntaa matkalla (siinähän menee omakin matka silloin pilalle), enkä valitsemaan matkakohdetta sen perusteella että "mikäköhän nyt olisi lapsiystävällinen kohde". Maksan vain ja ainoastaan oman matkani ja passini ja valitsen matkakohteen sen mukaan, mikä itseäni kiinnostaa ja matkaseuraksi voin ottaa mukaan toisen aikuisen tai toisia aikuisia, jotka osaavat itse huolehtia itsestään ja joita ei tarvitse raahata perässä. Ymmärrätkö?

Alapeukuttajia mahtaa v**uttaa, kun joutuvat maksamaan matkastaan lapsettomia enemmän ja saavat silti reissustaan irti selvästi lapsettomia vähemmän, kun kuvaan astuu esim. rajoitukset sen osalta, että pitää ottaa huomioon, onko matkakohde lapsiystävällinen.

Ei.

Mä ainakin matkustelen samoin kuin ennen lapsia. Yöelämässä en juuri käy mutta aikuistuttuani kiinnostus lopahti siihen ennen lapsia jo.

Mikä sitten on "lapsiystävällinen". Ainakin Barcelona. Madrid. Lissabon. Niissä käydään joka vuosi.

No entäs nämä? Lähdetään haisafarille Etelä-Afrikkaan, voi päästä häkkisukeltamaan ja päästä sieltä katsomaan valkohaita lähietäisyydeltä? Entäs se, että mennään aavikoille hiekkasurffaamaan dyynejä alas 80 kilometrin tuntinopeudella? Tai että lähdetään Laosiin tai Myanmariin luoliin katsomaan ruokalautasen kokoisia hämähäkkejä? Tuossa muutama esimerkki, mutta listaa voisi jatkaa vielä vaikka kuinka pitkälle.

Niin, onnistuuko nuokin nätisti lasten kanssa, siis ihan yhtä nätisti kuin lapsettomana tai toisten aikuisten kanssa? Ja yhtä edullisesti?

Ihanko oikeastiko jotkut ajattelee, että matkustelu voisi olla se elämän tärkein sisältö? Jos mun pitäisi valita lapseni tai hämähäkkien ja haiden väliltä niin valinta olisi aika selvä 😄 Elukat on toisarvoisia lapsen rinnalla. Ja kyllä ( jos ihmettelet) olen matkustellut paljon, uinut haiden keskellä Malediiveilla ja käynyt Safari-matkoilla ja vaeltanut vuorten rinteillä. Silti en vaihtaisi tytärtäni mihinkään noista kokemuksista. Vasta lapsen myötä ymmärsin mitä todellinen onni ja elämän tarkoitus on.

Tämä viimeinen lause tiivistää juuri sen, miksi lapsellisten kommentit ovat niin luotaantyöntäviä.

Lapsettomuus ei tarkoita matkustelua ja baareja, eikä varsinkaan sitä ettei tietäisi mitä on onni ja elämän tarkoitus.

Muistuttaisin ihmisiä, että oma yhteiskuntaluokka ei muutu lapsen saamisen jälkeen. Ylemmästä keskiluokasta tuleva ei muutu tuulipuvusta kahisevaksi laittautumattomaksi vanhemmaksi. Yhteiskuntaluokka näkyy ja kuuluu ulospäin aina myös perheytyneiden välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tämä Prisma-perheen arki oikein käytännössä on? Voisiko joku kuvailla sitä?

Herätään, mennää töihin ja päiväkotiin/kouluun, tullaan kotiin, ajellaan harrastuksissa ja mennään nukkumaan. Viikonloppuna käydään yhdessä Prismassa, lapsilla on karkkipäivä ja illalla katsotaan yhdessä Putousta.

Ei kiitos minulle.

Ihan mielenkiinnosta, miten sinun normaaliarkesi ja -viikonloppusi sitten poikkeaa tämän kaltaisesta kuviosta (nuo lapsiaktiviteetit miinustettuna toki)?

Voin esimerkiksi jäädä ylitöihin jos tuntuu siltä, eikä tarvitse miettiä lasten hakemista, kaupassa käymistä, ruuanlaittoa tai harrastuskyytejä. Tai voin lähteä töistä suoraan johonkin miettimättä noita samoja juttuja. Voin myös jäädä illalla makaamaan sohvalle, jos ei huvita lähteä mihinkään, lasten harrastuksista huolehtiva vanhempi ei voi. Voin varata perjantaina ex-tempore hotellihuoneen jostain muusta kaupungista, kun ei tarvitse ottaa huomioon jalkapalloturnauksia tai balettinäytöksiä. Kuten huomaat, voin työaikojen ulkopuolella päättää ihan itse ja muita huomioimatta, miten vietän aikaani. 

No tuolloin jo parisuhdekin haittaa elämääsi koska silloin myös puolisoa on kuunneltava ja otettava huomioon.

Miksei noilta kuusi tai seitsemänkymppisiltä lapsettomilta kysytä, että miltä se tuntuu kun on yksin? Oliko se niin kuin ajatteli, paljon kavereita, hyvä parisuhde ja paljon matkoja? Ja sitten niiltä samanikäisiltä perheellisiltä.

Tietenkin kaksikymppinen sinkku on onnellinen, mutta onko seitsemänkymppinen sinkku samaa mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen saa tehdä elämällään mitä lystää, kunhan muistaa sen, että itse on vastuussa valinnoistaan. Jälkikäteen on turha tulla kitisemään. Tokihan elämä olisi mukavampaa ja helpompaa, mikäli ei miestä ja lapsia kiviriipaksi ota.

Tarvitseeko elämän olla aina helppoa?

Tarvitseeko siitä tarkoituksella vaikeampaakaan tehdä?