Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Itseä inhottaa kans oma anoppi, joka ostelee aivan turhaa romua lapsellemme. Muutenkin pyrimme vähentämään kulutusta ja en halua ottaa vastaan tavaraa, joka kuitenkin päätyy kaapin perälle käyttämättömänä. Aivan turhaan rasitetaan luontoa tällä ylikuluttamisella. Lisäksi meillä on vähän turhan vähän tilaa, eikä anoppi suostu ymmärtämään, että emme halua kotimme olevan lattiasta kattoon täynnä muovisia krääsäleluja, pehmoleluja suoraan Kiinasta, henkkamaukkatason rättejä ja kaiken maailman riepuja. Olen ehdottanut, että jättäisi kaikki nämä ostamatta ja antaisi kerran vuodessa tytön syntymäpäivälahjaksi tai joululahjaksi jonkin kalliimman asian, mutta ei ota kuuleviin korviinsa. Pakko vain hankkia jotain, joka on roskiskunnossa alle vuoden päästä.
Tänä vuonna olemme tähän saakka saaneet jo esimerkiksi lapselle viisi paria lapasia ja vielä enemmän villasukkia (ei tietenkään itsetehtyjä, vaan hypermarketin hyllystä suoraan keinokuitua), jonkun ihmeellisen lasten "ipadin", jossa on kaksi peliä ja joka ei enää edes lataa akkua, lukuisia prinsessateemaisia lautasia, laseja, mukeja ja kruunukuvioiset muoviset lasten ruokailuvälineet, lasten leikkimeikkejä, kaksi lautapeliä, jättikokoisen fleece-viltin, kuusi vaatekertaa ja luoja ties mitä unohdin listalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa yrittää ajatella asiaa mummonkin kannalta. Hän haluaa auttaa ja osallistua, mutta ehkä hänellä ei ole varaa niihin arvokkaampiin juttuihin. Itse yrittäisin kauniisti ja rauhallisesti keskustella hänen kanssaan. Että hankitte itse tavaroita, joita tiedätte, että lapsi tarvitsee. Luulisi järki-ihmisen ymmärtävän, että esim. turvakaukaloita ei tarvitse montaa. Ja jos haluaa osallistua ja auttaa, niin antaisi vaikka pieniä rahasummia silloin tällöin ihan nimikoituna lapselle. Tai kerryttäisi rahastoa lapselle tms. joka olisi oikeasti hyödyllistä, ja saisi tunteen, että hänen panostaan arvostetaan myös. Kurja tilanne, mutta koittakaa ajatella myös mummon kannalta! Vanhemman sukupolven ihmiset ajattelee niin eri tavalla näistä asioista.
Ei se iästä ole kiinni vaan sydämen sivistyksestä. Minun isovanhempani ovat olleet kuolleena yli 20 vuotta eikä niillä ollut mitään tarvetta tyrkyttää krääsää, roinaa tai rahaa. Olivat viisaita tasapainoisia ihmisiä jotka ymmärsivät että lapselle tärkeintä on se läsnäolo rakastavien isovanhempien kanssa, mummun kanssa leipominen ja niin edelleen. Yhden (mieleisen) lahjan antoivat jouluna ja synttärinä.
Mikään ei paljasta ihmisen sydämen sivistystä niin kuin jatkuva tarve ostaa huonolaatuista krääsää. Sellainen ihminen yrittää täyttää jotain sisäistä tyhjyyttään sillä ostelulla. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että välitettäisiin siitä lahjan saajasta vähääkään. MINÄMINÄMINÄ saa dopamiinipiikin ostamisesta ja MINÄMINÄMINÄ saa kiksejä antamisesta, ei siinä välitetä lahjan saajasta.
Kyse ei ole koulutuksesta, ei iästä, ei yhteiskunnallisesta asemasta vaan tosiaan rikkinäisyydestä ja itsekeskeisyydestä. Ja vallankäytöstä. Itken, jos ette käytä tuomaani romua.
Vierailija kirjoitti:
Itseä inhottaa kans oma anoppi, joka ostelee aivan turhaa romua lapsellemme. Muutenkin pyrimme vähentämään kulutusta ja en halua ottaa vastaan tavaraa, joka kuitenkin päätyy kaapin perälle käyttämättömänä. Aivan turhaan rasitetaan luontoa tällä ylikuluttamisella. Lisäksi meillä on vähän turhan vähän tilaa, eikä anoppi suostu ymmärtämään, että emme halua kotimme olevan lattiasta kattoon täynnä muovisia krääsäleluja, pehmoleluja suoraan Kiinasta, henkkamaukkatason rättejä ja kaiken maailman riepuja. Olen ehdottanut, että jättäisi kaikki nämä ostamatta ja antaisi kerran vuodessa tytön syntymäpäivälahjaksi tai joululahjaksi jonkin kalliimman asian, mutta ei ota kuuleviin korviinsa. Pakko vain hankkia jotain, joka on roskiskunnossa alle vuoden päästä.
Tänä vuonna olemme tähän saakka saaneet jo esimerkiksi lapselle viisi paria lapasia ja vielä enemmän villasukkia (ei tietenkään itsetehtyjä, vaan hypermarketin hyllystä suoraan keinokuitua), jonkun ihmeellisen lasten "ipadin", jossa on kaksi peliä ja joka ei enää edes lataa akkua, lukuisia prinsessateemaisia lautasia, laseja, mukeja ja kruunukuvioiset muoviset lasten ruokailuvälineet, lasten leikkimeikkejä, kaksi lautapeliä, jättikokoisen fleece-viltin, kuusi vaatekertaa ja luoja ties mitä unohdin listalta.
A-pu-a. Järkyttävä määrä tavaraa. Ehkä rupeat viattomasti vitsailemaan, että toivot mieheltä yli kaiken äitienpäivälahjaksi siivoojan lahjakorttia, kun jostain syystä tavaraa on niin paljon että pelkkä imurointi yksi valtava operaatio johon menee koko perheen kaikki yhteinen vapaa-aika aivan liian usein ja että muut ne harrastaa marjastusta, te harrastatte tavaran pinoamista niin että sais kaapin ovet kiinni ynnä muuta rempseää. Viesti menee ehkä paremmin perille, jos sen hoksaa itse... Mutta tuo pyyntö kalliimmasta lahjasta kerran vuodessa on ehkä joillekin punainen vaate jos kokevat että on varaa rojuun mutta ei mihinkään muuhun. Ei lahjan arvo ole sen rauhallisessa arvossa. Jos hukkuu rojuun, kaikesta tulee tosi arvotonta.
En jaksa lukea ketjua kuin puoleen väliin, mutta samaistun osittain. Oma anoppi ei ole noin paha onneksi, mutta hänellä on se tyyli, että tyhjin käsin ei voi ikinä tulla ja tuomisten pitää olla kaupasta ostettua. Ja kun varaa ei ole paljon, niin sitten ne tuomiset tuodaan jostain halpakaupan alelaarista. On se sitten pariton kuppi, yksittäinen pyyhe, koristetyyny, suklaarasia viime joululta (maaliskuussa) jne.
Joskus yritettiin olla fiksuja ja toivoa lapselle lahjaksi sellaista, mikä osuisi kohdalleen. Nukkeleikit oli kovasti in, mutta nukensängystä puuttui petivaatteita. Anoppi oli juuri saanut oman äitinsä kuolinpesästä vanhoja kankaita ja oli ompelutaitoinen ja -halukas. Pyydettiin siis, josko tekisi tytölle synttärilahjaksi vaikka nukensänkyyn lakanan, peiton ja tyynyn (kävin läpi kankaita kerran anopin kanssa ja tiesin, mitä sieltä löytyy). No eikö mitä, nämä petivaatteet tuotiin viikkoa ennen synttäreitä, kun anoppi "sattui piipahtamaan" ja synttäreillä sitten lahjasta löytyi käsilaukun muotoinen koristetyyny 5-vuotiaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä inhottaa kans oma anoppi, joka ostelee aivan turhaa romua lapsellemme. Muutenkin pyrimme vähentämään kulutusta ja en halua ottaa vastaan tavaraa, joka kuitenkin päätyy kaapin perälle käyttämättömänä. Aivan turhaan rasitetaan luontoa tällä ylikuluttamisella. Lisäksi meillä on vähän turhan vähän tilaa, eikä anoppi suostu ymmärtämään, että emme halua kotimme olevan lattiasta kattoon täynnä muovisia krääsäleluja, pehmoleluja suoraan Kiinasta, henkkamaukkatason rättejä ja kaiken maailman riepuja. Olen ehdottanut, että jättäisi kaikki nämä ostamatta ja antaisi kerran vuodessa tytön syntymäpäivälahjaksi tai joululahjaksi jonkin kalliimman asian, mutta ei ota kuuleviin korviinsa. Pakko vain hankkia jotain, joka on roskiskunnossa alle vuoden päästä.
Tänä vuonna olemme tähän saakka saaneet jo esimerkiksi lapselle viisi paria lapasia ja vielä enemmän villasukkia (ei tietenkään itsetehtyjä, vaan hypermarketin hyllystä suoraan keinokuitua), jonkun ihmeellisen lasten "ipadin", jossa on kaksi peliä ja joka ei enää edes lataa akkua, lukuisia prinsessateemaisia lautasia, laseja, mukeja ja kruunukuvioiset muoviset lasten ruokailuvälineet, lasten leikkimeikkejä, kaksi lautapeliä, jättikokoisen fleece-viltin, kuusi vaatekertaa ja luoja ties mitä unohdin listalta.
A-pu-a. Järkyttävä määrä tavaraa. Ehkä rupeat viattomasti vitsailemaan, että toivot mieheltä yli kaiken äitienpäivälahjaksi siivoojan lahjakorttia, kun jostain syystä tavaraa on niin paljon että pelkkä imurointi yksi valtava operaatio johon menee koko perheen kaikki yhteinen vapaa-aika aivan liian usein ja että muut ne harrastaa marjastusta, te harrastatte tavaran pinoamista niin että sais kaapin ovet kiinni ynnä muuta rempseää. Viesti menee ehkä paremmin perille, jos sen hoksaa itse... Mutta tuo pyyntö kalliimmasta lahjasta kerran vuodessa on ehkä joillekin punainen vaate jos kokevat että on varaa rojuun mutta ei mihinkään muuhun. Ei lahjan arvo ole sen rauhallisessa arvossa. Jos hukkuu rojuun, kaikesta tulee tosi arvotonta.
Hauska idea, mutta veikkaan, että tällainen mummo ostaa kaiken tavallisen lisäksi jatkossa myös kivoja, vaaleanpunaisia säilytyslaatikoita, joissa on prinsessan kuva, näppäriä päällekkäin pinottavia pikku laatikoita, isoja laatikoita, joissa on käytännölliset pyörät ja ne voi sujauttaa sängyn alle ja söpöjä koreja, jotka näyttävät pajulta mutta ovat toki muovia. Kyllä hän varmasti tajuaa, en usko ongelman olevan siinä. Se on jossain ihan muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa yrittää ajatella asiaa mummonkin kannalta. Hän haluaa auttaa ja osallistua, mutta ehkä hänellä ei ole varaa niihin arvokkaampiin juttuihin. Itse yrittäisin kauniisti ja rauhallisesti keskustella hänen kanssaan. Että hankitte itse tavaroita, joita tiedätte, että lapsi tarvitsee. Luulisi järki-ihmisen ymmärtävän, että esim. turvakaukaloita ei tarvitse montaa. Ja jos haluaa osallistua ja auttaa, niin antaisi vaikka pieniä rahasummia silloin tällöin ihan nimikoituna lapselle. Tai kerryttäisi rahastoa lapselle tms. joka olisi oikeasti hyödyllistä, ja saisi tunteen, että hänen panostaan arvostetaan myös. Kurja tilanne, mutta koittakaa ajatella myös mummon kannalta! Vanhemman sukupolven ihmiset ajattelee niin eri tavalla näistä asioista.
Luitko ollenkaan ap:n kirjoittamaa aloitusta vai etkö vain ymmärrä lukemaasi?
Luin, ja ymmärrän. Samaa voisi kysyä sulta, että ymmärsitkö yhtään mitä mä kirjoitin? On vähän eri asia sanoa "ei me tällaista paskaa haluta" kuin "kiitos paljon, arvostetaan ajatusta. Kuitenkin halutaan itse hankkia nämä pakolliset jutut, eikä kahta tarvitse. Jos haluat ilahduttaa, niin laita lapselle rahaa rahastaan." Ystävällisyys on vähän parempi lähestymistapa... Ap:n viestistä ainakin sai käsityksen, että kovin kauniisti ei olla asiasta sanottu, vaan nimenomaan vedoten siihen, että mummon tuomat tavarat eivät täytä heidän laatukriteereitä. Jos vaikka tossut on mummosta kivat, niin hitostako hän nyt voi lukea ap:n ajatukset jostain mystisistä laatustandardeista??
Ei kai se nyt mikään ap:n salamyhkäinen laatukriteeri ole, että haluaa vauvalle turvakaukalon, joka on saanut hyviä arvioita testeissä? Tietääkseni kaikki vanhemmat haluavat turvallisen kaukalon omalle lapselleen eikä sitä halvinta, joka on testeissä todettu turvattomaksi. Eikä se nyt ap:n joku oma salainen ja mystinen laatukriteeri ole, että nahkakengät hengittää ihan erilailla kuin muovikengät ja muotoutuu lapsen jalkaan ihan erilailla kuin muovikengät. Eiköhän tuo ole ihan sellainen yleinen tieto tavaran laadusta.
Onko se nyt niin vaikeaa ottaa lahja vastaan, sanoa kiitos, lahjoittaa jonnekin ja sanoa, että juu, on käytetty, kiitos. Kuulostaa siltä, että mummon elämässä vauva on iso asia, voin kuvitella, kuinka hän kiertää kauppoja etsien löytöjä, juttelee myyjien kanssa jne. Ole isompi ihminen, lahjota kamat eteenpäin, ystävällisyys ei ole sinulta mitenkään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keräät kaikki saamasi tavarat kasaan ja palautat.
Näin tehtiin meille. Joululahjat ja synttärilahjat palautettiin. Olivat "amerikkalaista monikansallista tavaraa".
Törkeää käytöstä mummua kohtaan!!! Toinen hyvää hyvyttään ostelee ja tarkoittaa pelkkää hyvää. Luultavasti on ,niin onnessaan isovanhenmuudestaan ja haluaa nauttia siitä. Onpa julmia ja empatia kyvyttömiä ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se nyt niin vaikeaa ottaa lahja vastaan, sanoa kiitos, lahjoittaa jonnekin ja sanoa, että juu, on käytetty, kiitos. Kuulostaa siltä, että mummon elämässä vauva on iso asia, voin kuvitella, kuinka hän kiertää kauppoja etsien löytöjä, juttelee myyjien kanssa jne. Ole isompi ihminen, lahjota kamat eteenpäin, ystävällisyys ei ole sinulta mitenkään pois.
Luitkohan aloitusta ollenkaan? Siinähän kerrotaan, että mummo kyselee antamiensa tavaroiden perään ja loukkaantuu, jos hänelle käy ilmi, että niitä ei käytetä (vaan esim. oli ostettu toinen parempi turvakaukalo autoon).
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua kuin puoleen väliin, mutta samaistun osittain. Oma anoppi ei ole noin paha onneksi, mutta hänellä on se tyyli, että tyhjin käsin ei voi ikinä tulla ja tuomisten pitää olla kaupasta ostettua. Ja kun varaa ei ole paljon, niin sitten ne tuomiset tuodaan jostain halpakaupan alelaarista. On se sitten pariton kuppi, yksittäinen pyyhe, koristetyyny, suklaarasia viime joululta (maaliskuussa) jne.
Joskus yritettiin olla fiksuja ja toivoa lapselle lahjaksi sellaista, mikä osuisi kohdalleen. Nukkeleikit oli kovasti in, mutta nukensängystä puuttui petivaatteita. Anoppi oli juuri saanut oman äitinsä kuolinpesästä vanhoja kankaita ja oli ompelutaitoinen ja -halukas. Pyydettiin siis, josko tekisi tytölle synttärilahjaksi vaikka nukensänkyyn lakanan, peiton ja tyynyn (kävin läpi kankaita kerran anopin kanssa ja tiesin, mitä sieltä löytyy). No eikö mitä, nämä petivaatteet tuotiin viikkoa ennen synttäreitä, kun anoppi "sattui piipahtamaan" ja synttäreillä sitten lahjasta löytyi käsilaukun muotoinen koristetyyny 5-vuotiaalle.
Meillä on käynyt usein samalla tavalla. Ei enää pyydetä yhtään mitään. Jos pyydetään vaikka syntymäpäivälahjaksi jotain, niin tuo sen ja kaksi muuta pakettia!
Onhan toi nyt loukkaavaa muitakin juhlavieraita kohtaan, kun yksi tuo kolme pakettia. Sama joululahjojen kanssa, ihan niin kuin lapsilla ei muita sukulaisia ja tuttuja olisikaan, kun yksi pyrkii täyttämään koko lahjasäkin.
Ehkä joskus vauvavuonna jaksoin ajatella, että kiltetyttä on mutta pyh. Huonoja käytöstapoja ja itsekkyyttä, sitä se on. Halutaan jatkuvasti olla se paras lahjanantaja ja oletetaan, ettei kukaan muu osta lapselle mitään - vähiten vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi! kirjoitti:
Törkeää käytöstä mummua kohtaan!!! Toinen hyvää hyvyttään ostelee ja tarkoittaa pelkkää hyvää. Luultavasti on ,niin onnessaan isovanhenmuudestaan ja haluaa nauttia siitä. Onpa julmia ja empatia kyvyttömiä ihmisiä!
Ainoa, joka tässä käyttäytyy huonosti on mummo. Ei kunnioita lasta, lasten vanhempia eikä heidän mielipiteitään ja toiveita. Sen lisäksi on erittäin huonoa käytöstä kantaa kielloista huolimatta tarpeetonta tavaraa toisen kotiin. Suorastaan törkeää.
Todennäköisesti tässä mummo hakee korvausta sille, että hänellä ei ollut aikoinaan taloudellisia mahdollisuuksia ostaa omille lapsilleen haluamaansa, kun nämä olivat pieniä. Nyt on rahaa sen verran, että omalle rakkaalle lapsenlapselle voi ostaa. Ei tuossa oikein voi tehdä mitään, koska mummolle tyydytystä tuova juttu on nimenomaan se tavaroiden valinta ja ostaminen. Se on korviketta jollekin, josta hän on itse aikoinaan jäänyt paitsi. Rahan laittaminen lapsenlapsen tilille tai suuremman lahjan ostaminen kaksi kertaa vuodessa ei tunnu lainkaan samalta.
Minä kyllä yrittäisin mahdollisuuksien mukaan ymmärtää mummoa silloin, kun kysymys ei ole mistään turvallisuuden kannalta kriittisestä, kiten turvaistuimesta. Kiittäisin kauniisti, laittaisin tavarat joksikin aikaa kaappiin ja sitten kiertoon tai kaikkein epäonnistuneimmat ostokset roskiin. Muutaman vähiten epäonnistuneimman lelun ja vaatteen pitäisin esillä, niin mummo näkee niitä käytettävän.
Itsellänikin on kokemusta mummosta, joka osti vauvalle kaularöyhelöitä ja 1,5-vuotiaalle potkuhousuja. Hyvää hän kuitenkin tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo se hienostelu, hifistely ja brändipelleily, ja antakaa tuntea mummonne edes itselleen tärkeäks.
Hirveää, miten julmia läheiset voi olla omille vanhuksilleen, varsinaisia ihmissusia. Todella vastenmielistä kuultavaa!
Se mummo ei luultavasti ole mikään vanhus. Mummo voi olla jopa 40v ja luultavammin joku 60v, eikä sen ikäinen ihminen ole vanhus.
Itse olen 58v eikä puhettakaan, että tuntisin itseni vanhukseksi. Vanhus sanaa voi käyttää ehkä yli 70v.
mitä ap ongelmaan tulee, niin luulen, että se on aika yleinen. Monetkaan ei osaa arvostaa laadukasta tavaraa, vaan ajattelee, että halpa grääsä vetää saman asia.
Ihmisille monesti raha on tärkeämpää, kuin esim lapsen ensikengät, jotka täytyy olla hyvät ja ne yleensä maksaa.
Mies juuri kertoi, miten joku hänen tuttavansa oli ihmetellyt, miten mies oli antanut meidän pojalle hienon ja kalliin autonsa käyttöön ja ajoi itse huonomalla. Mutta meidän mielestä poika, joka on saanut kortin vasta vajaa vuosi sitten nimenomaan tarvitsee turvallisen auton jolla ajaa.
Jos joutuu kolariin, tärkeintä on, että auto on iso ja turvallinen. Viis siitä paljonko se pelti maksaa, kunhan henki säilyy. Ja onhan tuollainen auto huomattavasti parempi ajaakin, eikä lähde helposti luisuun ja luistoon, kun on luistonestot sun muut.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tässä mummo hakee korvausta sille, että hänellä ei ollut aikoinaan taloudellisia mahdollisuuksia ostaa omille lapsilleen haluamaansa, kun nämä olivat pieniä. Nyt on rahaa sen verran, että omalle rakkaalle lapsenlapselle voi ostaa. Ei tuossa oikein voi tehdä mitään, koska mummolle tyydytystä tuova juttu on nimenomaan se tavaroiden valinta ja ostaminen. Se on korviketta jollekin, josta hän on itse aikoinaan jäänyt paitsi. Rahan laittaminen lapsenlapsen tilille tai suuremman lahjan ostaminen kaksi kertaa vuodessa ei tunnu lainkaan samalta.
Minä kyllä yrittäisin mahdollisuuksien mukaan ymmärtää mummoa silloin, kun kysymys ei ole mistään turvallisuuden kannalta kriittisestä, kiten turvaistuimesta. Kiittäisin kauniisti, laittaisin tavarat joksikin aikaa kaappiin ja sitten kiertoon tai kaikkein epäonnistuneimmat ostokset roskiin. Muutaman vähiten epäonnistuneimman lelun ja vaatteen pitäisin esillä, niin mummo näkee niitä käytettävän.
Itsellänikin on kokemusta mummosta, joka osti vauvalle kaularöyhelöitä ja 1,5-vuotiaalle potkuhousuja. Hyvää hän kuitenkin tarkoitti.
Sinä ole empaattinen ja ymmärtäväinen ihminen. Mummon elämää voi ymmärtää vasta kun itse on mummo, sinä jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo se hienostelu, hifistely ja brändipelleily, ja antakaa tuntea mummonne edes itselleen tärkeäks.
Hirveää, miten julmia läheiset voi olla omille vanhuksilleen, varsinaisia ihmissusia. Todella vastenmielistä kuultavaa!
Se mummo ei luultavasti ole mikään vanhus. Mummo voi olla jopa 40v ja luultavammin joku 60v, eikä sen ikäinen ihminen ole vanhus.
Itse olen 58v eikä puhettakaan, että tuntisin itseni vanhukseksi. Vanhus sanaa voi käyttää ehkä yli 70v.
mitä ap ongelmaan tulee, niin luulen, että se on aika yleinen. Monetkaan ei osaa arvostaa laadukasta tavaraa, vaan ajattelee, että halpa grääsä vetää saman asia.
Ihmisille monesti raha on tärkeämpää, kuin esim lapsen ensikengät, jotka täytyy olla hyvät ja ne yleensä maksaa.
Mies juuri kertoi, miten joku hänen tuttavansa oli ihmetellyt, miten mies oli antanut meidän pojalle hienon ja kalliin autonsa käyttöön ja ajoi itse huonomalla. Mutta meidän mielestä poika, joka on saanut kortin vasta vajaa vuosi sitten nimenomaan tarvitsee turvallisen auton jolla ajaa.
Jos joutuu kolariin, tärkeintä on, että auto on iso ja turvallinen. Viis siitä paljonko se pelti maksaa, kunhan henki säilyy. Ja onhan tuollainen auto huomattavasti parempi ajaakin, eikä lähde helposti luisuun ja luistoon, kun on luistonestot sun muut.
Voi että. Minusta on mukavaa, kun minua kutsutaan vanhukseksi ja mummoksi. Se ei ole haukkumanimi , vaan kunnianosoitus. Vanhus 61v.
Heh, meille mummopuoli kiikuttaa kaikkea turhaa sälää eri messuilta
Luulen, että meidän tyrkyttävälle mummolle itse se ostoprosessi on todella merkittävä osa lahjanantokokemusta. Hän on aika ripustautuva luonne ja kaipaa huomiota ja vuorovaikutusta enemmän kuin kukaan yksittäinen ihminen jaksaa antaa.
Tyhjinä päivinään hän sitten vaeltelee kaupasta toiseen ja etsiskelee jotakuta, jolle voisi selittää juttujaan. Jos löytää jonkun myyjän, hän ryhtyy kertomaan että ... "minä olen tosi läheinen pojan perheen kanssa, poika on asianajaja, hänen vaimo on hammaslääkäri ja me tulemme niiin hyvin juttuun koska me molemmat harrastamme kirjallisuutta, ja he ostivat juuri tässä kesällä todella kauniin omakotitalon, ja heillä on vauva tulossa, ja menen juuri pääsiäisenä taas käymään heidän luona... meillä on niin mukavaa aina yhdessä ja tämä enkerikello sopisi juuri heidän keittiöön koska heillä on juuri tämänvärisen luonnonkiviset laatat seinässä". Sitten hän ostaa jotain ja tuo nämä jutturetkiensä trofeet seuraavalla käynnillä meille.
Tiedän, koska on itse kertoo aina itse mitä on näiden myyjien kanssa jutellut.
Hyi! kirjoitti:
Törkeää käytöstä mummua kohtaan!!! Toinen hyvää hyvyttään ostelee ja tarkoittaa pelkkää hyvää. Luultavasti on ,niin onnessaan isovanhenmuudestaan ja haluaa nauttia siitä. Onpa julmia ja empatia kyvyttömiä ihmisiä!
No jospa voisi nauttia isovanhemmuudestaan vaikka viettämällä aikaa lapsen kanssa?
Omasta kokemuksesta tiedän että sanominen ei auta. Suoraan roskiin vaan jos on ihan paskaa. Meillä poika sai 1 vuotiaana joululahjaksi 150cm pinkin fleeceasun, joka haisi teollisuuskemikaaleilta ja oli pirun sähköinen. Ilmeisesti oli ollut serkkutytölle liian pieni niin pantiin vauvan pakettiin. Roskiin meni.