Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
Osallistuit tähän keskusteluun kertomalla, että ostat tavaraa itsekkäistä syistä eli haluat ilahduttaa vain itseäsi.
Ja ihan tottahan tuo on, että kaikki mummot eivät välitä lapsenlapsistaan. Sen sijaan, että viettäisivät lastenlastensa kanssa aikaa, he mielummin vaikka kiertelevät ostelemassa tarpeetonta tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
40-50? Noin nuori isovanhempi on mahdollinen, mutta harvinainen. Kuuskymppinen on todennäköisempi. Ja toki 60-70 vuotiaille isovsnhemmillekin asioista puhutaan.
Yhtä harvinainen on 70-vuotias 8 kk ikäisen vauvan isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
40-50? Noin nuori isovanhempi on mahdollinen, mutta harvinainen. Kuuskymppinen on todennäköisempi. Ja toki 60-70 vuotiaille isovsnhemmillekin asioista puhutaan.
Yhtä harvinainen on 70-vuotias 8 kk ikäisen vauvan isoäiti.
Ihan perusnormi kun on koulutusta.
Ehkä kannattaa yrittää ajatella asiaa mummonkin kannalta. Hän haluaa auttaa ja osallistua, mutta ehkä hänellä ei ole varaa niihin arvokkaampiin juttuihin. Itse yrittäisin kauniisti ja rauhallisesti keskustella hänen kanssaan. Että hankitte itse tavaroita, joita tiedätte, että lapsi tarvitsee. Luulisi järki-ihmisen ymmärtävän, että esim. turvakaukaloita ei tarvitse montaa. Ja jos haluaa osallistua ja auttaa, niin antaisi vaikka pieniä rahasummia silloin tällöin ihan nimikoituna lapselle. Tai kerryttäisi rahastoa lapselle tms. joka olisi oikeasti hyödyllistä, ja saisi tunteen, että hänen panostaan arvostetaan myös. Kurja tilanne, mutta koittakaa ajatella myös mummon kannalta! Vanhemman sukupolven ihmiset ajattelee niin eri tavalla näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mikään pure. Meillä on ihan samanlaista ja lapset on jo teinejä. Haloselta, Tokmannilta ja kirppareilta moskaa.
Olin muuttamassa parikymppisen tytärpuoleni tavaroita. Se kaman määrä mitä mummo on hyvää hyvyyttään ostanut vuosien varrella, oli ihan hillitön. Likka oli ihan pulassa niiden kaikkien tavaroiden kanssa ja sovittiin, että myyn valtaosan kirpparilla ja jaamme voitot. Ilmeisesti mummo ostaa aina Lidlissä käydessään kaikki vaatteet, jotka ovat tytön kokoa. Ja lisäksi sitten kaikki ne vitamiinipillerit ja muut, mitä tyttö ei ole syönyt. No, tyttö kun pääsi uuteen kotiin, oli mummolta jo iloinen tupaantuliaiskassi valmiina uusine vaatteineen ja vitamiineineen. Ja sitten vielä hoetaan, kuinka vanhat ihmiset ovat niin säästäväisiä, nuoret ne vain hassaavat kaikkeen turhaan, just joo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa yrittää ajatella asiaa mummonkin kannalta. Hän haluaa auttaa ja osallistua, mutta ehkä hänellä ei ole varaa niihin arvokkaampiin juttuihin. Itse yrittäisin kauniisti ja rauhallisesti keskustella hänen kanssaan. Että hankitte itse tavaroita, joita tiedätte, että lapsi tarvitsee. Luulisi järki-ihmisen ymmärtävän, että esim. turvakaukaloita ei tarvitse montaa. Ja jos haluaa osallistua ja auttaa, niin antaisi vaikka pieniä rahasummia silloin tällöin ihan nimikoituna lapselle. Tai kerryttäisi rahastoa lapselle tms. joka olisi oikeasti hyödyllistä, ja saisi tunteen, että hänen panostaan arvostetaan myös. Kurja tilanne, mutta koittakaa ajatella myös mummon kannalta! Vanhemman sukupolven ihmiset ajattelee niin eri tavalla näistä asioista.
Luitko ollenkaan ap:n kirjoittamaa aloitusta vai etkö vain ymmärrä lukemaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
En ole edellinen, enkä väitä noin, mutta ei sinulla ole oikeutta ostaa toisten ihmisten talouteen ei-toivottuja asioita ja olettaa että he säilövät niitä (ja siis tosi hyvä, ettet niin teekään, ja hyväntekeväisyyteen antaminen on ihan loistavaa).
Lisään että mun lapsen molemmat isovanhemmat ostavat mielellään pientä turhuutta ja vaatteita lapsille ja olen sen aina sallinut eli ei ole oma lehmä ojassa. Mutta ymmärrän että on ärsyttävää ja rasittavaa saada kasseittain huonolaatuisia/lapselle epäsopivia vaatteita ja tarvikkeita, kai sinäkin sen ymmärrät?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa lastensa perhettä taloudellisesti, mutta jos oikeasti haluaa auttaa niin ostaa ne haalarit tai kengät jotka vanhemmat pyytävät.
Sitten pienten turhien ihanuuksien ostaminen lapselle on VANHEMPIEN oikeus, jos he sitä haluavat tehdä. Isovanhemmille se on etuoikeus, jota tehdään jos vanhemmat sallivat. Jos eivät, siitä on turha hermostua ja osoittaa mieltään. Isovanhemmilla oli sama oikeus ostaa niitä aikanaan omille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.
No miksi pitäisi avata tili. Kaikkea vauvatavaraa nyt vain on niin kiva ostella ja todennäköisesti tässä tapauksesssa niistä on todellakin joku apua tarvitseva hyötynytkin. Tekisin juuri näin kuin tämä isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
40-50? Noin nuori isovanhempi on mahdollinen, mutta harvinainen. Kuuskymppinen on todennäköisempi. Ja toki 60-70 vuotiaille isovsnhemmillekin asioista puhutaan.
Yhtä harvinainen on 70-vuotias 8 kk ikäisen vauvan isoäiti.
Ihan perusnormi kun on koulutusta.
Meidän perhe on akateemisia jo kolmen sukupolven ajan ja kyllä kaikki ovat tehneet lapsensa siinä 25. ikävuoden nurkilla. Tämä nuorin sukupolvi paria vuotta myöhemmin kuin edelliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot suoraan niinku muutki ihmiset etkä vingu täällä. Jos mummo loukkaantuu, niin voi voi.
Ette ota vastaan kun tulee jotain mistä olet varma, ettette tule käyttämään. Ei tietysti kannata pienestä valittaa, mutta jos ongelma on iso niin totta kai pitää puuttua. Tosi raskasta jatkuvasti laittaa eteenpäin tavaraa, jota ei itselleen halua. Eiköhän joulut riitä sellaiseen.
Meillä siis mummolla oli myös shoppailuongelmaa, ja helpottui vasta kun katsoin hankkimastaan kirppisläjästä vain yhden vaatteen, ja sanoin kiitos näille lopuille meillä ei ole käyttöä. Anna jollekin toiselle lapsiperheelle. Kannattaa kysyä seuraavalla kerralla kun olet ostamassa, että onko tarvetta tämänkokoiselle ja -näköiselle tavaralle/vaatteella.
Synttäri- ja joululahjoihin en puutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se tuo jotain pyytämättä, pakotat mummun ottamaan lähtiessään tavaran mukaansa. Niin monta kertaa että viesti menee perille. Sanot, että tuo tavara ei meille jää, kanna itse roskasi roskiin. En pilaa lapseni jalkoja huonoilla kengillä jne.
Ei tämä mikään sukupolvijuttu ole, toiset ihmiset ei vaan ymmärrä laadun päälle. Esim. minun mummuni, syntynyt vuonna -25, ei ostanut koskaan huonolaatuista tavaraa vaikka oli hyvin pienirahainen köyhän pienviljelijän emäntä. Ei mitään krääsää, koskaan. Äitini, köyhän pienviljelijän tytär, ei osta huonolaatuista krääsää. Toki halvalla voi ostaa jos on laatua tarjouksessa. Sama juttu isänpuoleisen mummon kanssa, ei koskaan mitään huonolaatuista krääsää.
Miehen suku on sitten toista, anoppi raahasi kaikenlaista tiimarikrääsää ja ties mitä koristekippoa silloin kun Tiimari vielä oli olemassa.
Vierailija kirjoitti:
On kanssa perheessä henkilö joka hankkii koko ajan ns. "alle kympin juttuja" lahjaksi. Sitä on osattava arvostaa, ei tuollaiseen mennä sanomaan ettei kelpaa kun on niin huonoa. Joku lahja osuu aina maaliin ja se jätetään näkyville ja siitä puhutaan ja tehdään numero, niin hän on tyytyväinen. Muut menee kiertoon, kirpparille, lahjoituksiin yms. Niistä ei puhuta. Kaikilla hyvä mieli.
Tuhlataan luonnonvaroja ja lahjansaajan aikaa ja energiaa että krääsän ostaja saa tuntea itsensä tärkeäksi?
Minusta mummoikäisen olisi pitänyt jo oppia tuntemaan itsensä tärkeäksi ilman krääsän ostamista ja muutenkin oppia, että tavara ei tee ketään onnelliseksi. On kummallista, että juuri nykymummot ovat näitä krääsähamstereita, babyboomerit ja niiden jälkeiset sukupolvet. Edellinen, oikeasti pulassa elänyt sukupolvi ei ollut tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa yrittää ajatella asiaa mummonkin kannalta. Hän haluaa auttaa ja osallistua, mutta ehkä hänellä ei ole varaa niihin arvokkaampiin juttuihin. Itse yrittäisin kauniisti ja rauhallisesti keskustella hänen kanssaan. Että hankitte itse tavaroita, joita tiedätte, että lapsi tarvitsee. Luulisi järki-ihmisen ymmärtävän, että esim. turvakaukaloita ei tarvitse montaa. Ja jos haluaa osallistua ja auttaa, niin antaisi vaikka pieniä rahasummia silloin tällöin ihan nimikoituna lapselle. Tai kerryttäisi rahastoa lapselle tms. joka olisi oikeasti hyödyllistä, ja saisi tunteen, että hänen panostaan arvostetaan myös. Kurja tilanne, mutta koittakaa ajatella myös mummon kannalta! Vanhemman sukupolven ihmiset ajattelee niin eri tavalla näistä asioista.
Luitko ollenkaan ap:n kirjoittamaa aloitusta vai etkö vain ymmärrä lukemaasi?
Luin, ja ymmärrän. Samaa voisi kysyä sulta, että ymmärsitkö yhtään mitä mä kirjoitin? On vähän eri asia sanoa "ei me tällaista paskaa haluta" kuin "kiitos paljon, arvostetaan ajatusta. Kuitenkin halutaan itse hankkia nämä pakolliset jutut, eikä kahta tarvitse. Jos haluat ilahduttaa, niin laita lapselle rahaa rahastaan." Ystävällisyys on vähän parempi lähestymistapa... Ap:n viestistä ainakin sai käsityksen, että kovin kauniisti ei olla asiasta sanottu, vaan nimenomaan vedoten siihen, että mummon tuomat tavarat eivät täytä heidän laatukriteereitä. Jos vaikka tossut on mummosta kivat, niin hitostako hän nyt voi lukea ap:n ajatukset jostain mystisistä laatustandardeista??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.
No miksi pitäisi avata tili. Kaikkea vauvatavaraa nyt vain on niin kiva ostella ja todennäköisesti tässä tapauksesssa niistä on todellakin joku apua tarvitseva hyötynytkin. Tekisin juuri näin kuin tämä isoäiti.
Eli se tavaran ostelija eli mummo saa ostelusta mielihyvän asap, ei se lapsi. Ihan yhtä paljon mielihyvää saa tallettaessa tavaroihin menneen rahan tilille tai rahastoon, siitä kertyy vuosien myötä iso summa. Lapsenlapsen ilo on moninkertaista, kun hän saa aikanaan rahan omaan käyttöönsä. Enemmän rahasta on silloin hyötyä.
Jos niitä vaatteita kuitenkin haluaa antaa, niin pienelle lapselle on helppo neuloa ja ommella itse. Kankaat ja langat voi valita parasta laatua eikä tule edes kalliiksi. Muutamalla eurolla saa lapselle kirjoneulesukat ja -lapaset, ostaen niihin menee monta kymppiä.
Olen ap :n ongelmamummon ikäluokkaa, mutta en mummo. Ainakin vielä olen vakaassa uskossa etten lapsenlapsilleni mitään kysymättä kantaisi. En ole tunkenut tavaraa lapsienikaan kotiin .Pyynnöstä ostin joskus poikamiesboxiin pari lautasta ym.pääasia , että oli joku kuppi missä pysyi ruoka.
En tosin kerää kamaa omaankaan kotiini.
Joten aika vaikea ymmärtää näitä lastensa kotien sisustajia ja lapsenlapsien vaatettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kannattaa yrittää ajatella asiaa mummonkin kannalta. Hän haluaa auttaa ja osallistua, mutta ehkä hänellä ei ole varaa niihin arvokkaampiin juttuihin. Itse yrittäisin kauniisti ja rauhallisesti keskustella hänen kanssaan. Että hankitte itse tavaroita, joita tiedätte, että lapsi tarvitsee. Luulisi järki-ihmisen ymmärtävän, että esim. turvakaukaloita ei tarvitse montaa. Ja jos haluaa osallistua ja auttaa, niin antaisi vaikka pieniä rahasummia silloin tällöin ihan nimikoituna lapselle. Tai kerryttäisi rahastoa lapselle tms. joka olisi oikeasti hyödyllistä, ja saisi tunteen, että hänen panostaan arvostetaan myös. Kurja tilanne, mutta koittakaa ajatella myös mummon kannalta! Vanhemman sukupolven ihmiset ajattelee niin eri tavalla näistä asioista.
Luitko ollenkaan ap:n kirjoittamaa aloitusta vai etkö vain ymmärrä lukemaasi?
Luin, ja ymmärrän. Samaa voisi kysyä sulta, että ymmärsitkö yhtään mitä mä kirjoitin? On vähän eri asia sanoa "ei me tällaista paskaa haluta" kuin "kiitos paljon, arvostetaan ajatusta. Kuitenkin halutaan itse hankkia nämä pakolliset jutut, eikä kahta tarvitse. Jos haluat ilahduttaa, niin laita lapselle rahaa rahastaan." Ystävällisyys on vähän parempi lähestymistapa... Ap:n viestistä ainakin sai käsityksen, että kovin kauniisti ei olla asiasta sanottu, vaan nimenomaan vedoten siihen, että mummon tuomat tavarat eivät täytä heidän laatukriteereitä. Jos vaikka tossut on mummosta kivat, niin hitostako hän nyt voi lukea ap:n ajatukset jostain mystisistä laatustandardeista??
Höpö höpö. Ap vaikuttaa viestinsä perusteella asialliselta ja on hoitanut myös tuon tilanteen asiallisesti. Se että mummo on itsekäs ja eikä kunniota muita, ei ole ap:n syy.
Onneksi paljon puhutaan nyt rajallisista luonnonvaroista, tuntuu että monet senioritkin alkavat herätä asiaan. Keskustelen usein mummojen kanssa, kuinka ostamatta jättäminen on itsellenikin tosi vaikeaa, mutta pakko vaan tsempata. Sanon usein (mutten heti lahjojen annon jälkeen, koska ei ole onneksi tarvinnut heittäytyä epäkohteliaaksi) että suurin lahja olisi varmasti, jos lapsen ollessa aikuinen olisi vielä edes jotain luonnonvaroja jäljellä.
Ap, kuulostaa tosi haastavalta ja olet jo yrittänyt vaikka mitä. Tsemppiä! Kuulostaa aika haastavalta tapaukselta, mutta jos olette puheväleissä, eikä mummo ihan Mt-tapaus, niin ehkä tuo että itsekin puhelet omista tekemistäsi hutiostoksista, jotka siitä ja siitä syystä olivatkin epäkäytännöllisiä ja siitä miten tekisi mieli vauvalle sitä ja tätä hankkia mutta heti jo pienet ja hirveä vaiva osoittautunut kierrättää ekologisesti...
Ainiin, Jos olette pääkaupunkiseudulta, kutsu mummo kanssanne ilmastomarssille 6.4. :D
Meidän ja tulevien sukupolvien vuoksi!
40-50? Noin nuori isovanhempi on mahdollinen, mutta harvinainen. Kuuskymppinen on todennäköisempi. Ja toki 60-70 vuotiaille isovsnhemmillekin asioista puhutaan.