Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.
Koska halusin ilahduttaa ASAP. Ja se onnistui parhaiten niin, että ostin ihanuuksia ja annoin ne eteenpäin. Tavallaanhan sillä ei ollut merkitystä, kuka lapsi sai nauttia kivoista vaatteista ja uudesta turvakaukalosta. Itsekkäästi katsoin, että oli tärkeämpää, että minä pääsin päättämään, mihin mukavaan rahani menivät.
Lapsenlapsellahan oli ihan kaikkea, hän ei tarvinnut mitään, mutta jossain oli joku toinen lapsi, joka oikeasti ilahtui uudesta haalarista tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Ohis, mutta millä olettamuksella mummo on todennäköisesti 40-50-vuotias?
-44v, kasiluokkalaisen äiti eikä toivottavasti vielä aikoihin mummo.
Nimenomaan, tämä on taas tämä häirikkö joka levittelee outoa ideologiaansa monessa keskustelussa. Eiköhän tapauksen mummo ole lähinnä 65 v tai vanhempi ja ei toki luultavasti ole dementikko tai mikään muukaan vastaava ikänsä vuoksi. Tyypilliset ensimmäisten pikkulasten vanhemmat Suomessa ovat noin 35-45-vuotiaita. Ei suinkaan 12-19-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
No jopas. Mikset avannut tiliä, jonne olisit tallettanut ostosten summan? Siinä olisi lapsenlapsi saanut kivan lahjan sitten kotoa pois muuttaessa ja raha olisi mennyt ihan lapsen hyväksi.
Koska halusin ilahduttaa ASAP. Ja se onnistui parhaiten niin, että ostin ihanuuksia ja annoin ne eteenpäin. Tavallaanhan sillä ei ollut merkitystä, kuka lapsi sai nauttia kivoista vaatteista ja uudesta turvakaukalosta. Itsekkäästi katsoin, että oli tärkeämpää, että minä pääsin päättämään, mihin mukavaan rahani menivät.
Lapsenlapsellahan oli ihan kaikkea, hän ei tarvinnut mitään, mutta jossain oli joku toinen lapsi, joka oikeasti ilahtui uudesta haalarista tms.
Eli sinä ilahdutit ostelemalla itseäsi. Mikäs siinä, onhan se ihan ok. Lapsenlapsi taitaa eniten ilahtua mummon seurasta, eikö se ilahduta sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Ohis, mutta millä olettamuksella mummo on todennäköisesti 40-50-vuotias?
-44v, kasiluokkalaisen äiti eikä toivottavasti vielä aikoihin mummo.
Oli tosiaan omituinen oletus!
-43v 2vuotiaan äiti
Voi tää on niin vaikea. Anoppi raahaa kanssa ruskeita klohmarekulhoja, pojalle kalsareita kirpparilta, palapelejä ja leluja joista puuttuu paloja. Aivan kuin sillä olisi missio siirtää kaupungin kirpparit meille tasaisena virtana.
En ole koskaan kiitellyt lahjoista tai laittanut niitä päälle tai esille. Pakko olla näin nuiva kun ei halua että joku haaskaa rahojaanSe eikä mikään toppuuttelu ei ole mennyt perille.
Oikeastaan vasta nyt kun lapset on koululaisia, on saatu perille että lapsilla on niin tarkka maku että haluavat itse valita vaatteensa.
Ostettiin mökki ja anoppi toi sinne laatikko kaupalla taas kaikkea roinaa. Enkelipatsaita, kauheasti kulhoja, verhoja. Eli taistelu jatkuu kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo se hienostelu, hifistely ja brändipelleily, ja antakaa tuntea mummonne edes itselleen tärkeäks.
Hirveää, miten julmia läheiset voi olla omille vanhuksilleen, varsinaisia ihmissusia. Todella vastenmielistä kuultavaa!
Minä olen tällainen 55-vuotias mummo ja vanhus, joka tosin edelleen ymmärtää, mikä on sopivaa ja mikä ei. Vauvan isoisovanhemmat saattaisivat olla niitä vanhuksia, joilla käsityskyky on hämärtymässä, esim. 84- ja 86-vuotiaat vanhempani, siis voisivat olla, mutteivat ole hekään.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Ainakin Suomessa ensimmäisten pikkulasten vanhemmat ovat noin 25-45-vuotiaita. Ei 12-19-vuotiaita. Ja se että olisi 40-50-vuotias isovanhempi Suomessa nykyaikana, ei ole mitenkään yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä nämä tavaraa raahaavat mummot oikein ovat, joista puhutte? Eikö vauvan isoäidit ole yleensä ihan täysillä työelämässä, eli keski-ikäisiä naisia, joilla on ihan normaali aktiivinen oma elämä ja harrastukset, aktiviteetit, matkat, kiinnostuksenkohteet? Eihän viiskymppiset ole mitään vanhuksia.
No mikä vika on Tokmannin kamppeissa? Ihan yhtä tyylikkäitä kuin muuallakin, eikä maksa paljoa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Ainakin Suomessa ensimmäisten pikkulasten vanhemmat ovat noin 25-45-vuotiaita. Ei 12-19-vuotiaita. Ja se että olisi 40-50-vuotias isovanhempi Suomessa nykyaikana, ei ole mitenkään yleistä.
Kyllä viiskymppiset ovat usein mummoja. Saaneet oman lapsensa 25-vuotiaana ja vastaavasti tämä lapsi saanut lapsen samoin 25-vuotiaana. Ei mitään erikoista ja ihmeellistä siis viiskymppiset mummot, jotka ovat työelämässäkin lapsenlapsen rippikouluikään saakka.
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä vika on Tokmannin kamppeissa? Ihan yhtä tyylikkäitä kuin muuallakin, eikä maksa paljoa!!!
Äitini on meidän lapsille sieltä ehkä 10 vaatetta tuonut ja ne vaatekappaleet ovat ainakin heti muutaman pesun jälkeen pelkkää nyppyä. Omilla lapsilla on niitä sitten sitkeästi pidetty vähän sellaisina huonompina vaatteina mutta kiertoon niitä on turha laittaa, eivät kelpaa edes ilmaisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa jo se hienostelu, hifistely ja brändipelleily, ja antakaa tuntea mummonne edes itselleen tärkeäks.
Hirveää, miten julmia läheiset voi olla omille vanhuksilleen, varsinaisia ihmissusia. Todella vastenmielistä kuultavaa!
Ai lapsella pitäisi käyttää vähemmän laadukasta turvakaukaloa, ettei mummolle tulisi paha mieli?
Kauheaa on tuo vanhusten holhoaminen, mitä sinä näytät toivovan. Vanhat ihmiset eivät ole mitään henkisesti vajaakuntoisia, joita pitää suojella todellisuudelta, vaan jos he toimivat väärin heille voi sanoa asiasta ihan kuten muillekin aikuisille. Ainakin minä toivon että lapseni tekevät niin aikuisina.
Ei tässä kenenkään holhoamisesta tietenkään ole kysymys, vaan läheisen ihmisen tunteiden huomioon ottamisesta ja kohtelemisesta kypsällä ja arvostavalla tavalla, siis tasapuolisena keskustelukumppanina ja omana läheisenään. Kaikista asioista voi puhua asiallisesti, arvostavasti ja toista loukkaamatta :)
Tuota, ap ja mieshän olivat sanoneet ihan suoraan ettei enää ostaisi mitään, tulos: ostaa kuitenkin ja itkee kun niitä ei käytetä. Mistä päättelet, että eivät ole sanoneet asiallisesti? Tai vaikka olisivat sanoneet epäystävällisesti niin eikö mummo olisi kuitenkin voinut lopettaa ostelun selkeän viestin saatuaan, jos on normaali ihminen?
Tässä ongelmassa ei taida olla kyse ap:n käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä nämä tavaraa raahaavat mummot oikein ovat, joista puhutte? Eikö vauvan isoäidit ole yleensä ihan täysillä työelämässä, eli keski-ikäisiä naisia, joilla on ihan normaali aktiivinen oma elämä ja harrastukset, aktiviteetit, matkat, kiinnostuksenkohteet? Eihän viiskymppiset ole mitään vanhuksia.
Meidän koristetyynymummo on 70. Tukevasti eläkkeellä ja ehtii shoppailla.
On aika lailla yks ja sama, minkä hintaisia vermeitä noin pienelle muksulle hankitaan, sillä se kasvaa niin pian ulos niistä vaatteista ja kengistä joka tapauksessa, olivat ne sitten halpahallien tuotteita tai huippuliikeitten testivoittajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
Mun äiti on ihan samanlainen. Asiasta sanoin ja hän sitten loukkaantui. Mumisi, kun ei hänellä ole varaa ostella niitä kalliimpia tuotteita. Näin lapset saavat häneltäkin jotain, eikä vaan siltä rikkaammalta isoäidiltä. Eli äiti on kateellinen ja mustasukkainen, kun miehen äiti tuo kaikkea ja maksoi matkoja.
Mitäpä jos keskittyisit siihen lasten kanssa oloon. Mun äidillä oli/on enemmän antaa aikaa, kun ei pyöri bisnespalavereissa ympäri maailmaa, vaan siivoilee lähiön rappusia.
Hän pitää tätä jatkuvana henkilökohtaisena loukkauksena, kun olen mennyt naimisiin eri piireistä tulevan miehen kanssa. Sillä vaan, että miehellä on todella viileät välit äitiinsä, kun ei tuo ollut koskaan läsnä. Mies viihtyy meidän suvun kanssa, kun meillä on aikaa toisillemme.
Sitten hoksasin, että äiti kun tykkää neuloa, niin aloin ostella hänelle "tuliaisina" villalankoja. Sitten on pitänyt meidän perheen sukissa ja villatuotteissa.
Nyt myöhemmin hän on ehkä ymmärtänyt paremmin, ettei toisi mitään "krääsää". Ollaan miehen kanssa olleet aika harkitseviä kuluttujia aina. Nyt vasta tämän ilmastonmuutoksesta jatkuvasti puhumisen myötä äiti on alkanut ymmärtää meidän juttua. Toki pitää toisinaan taakkana, kun siskolle marisee... :)
Äidit osaa olla hellusia. Tää ainakin ihan kehityskelpoinen yksilö ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No mikä vika on Tokmannin kamppeissa? Ihan yhtä tyylikkäitä kuin muuallakin, eikä maksa paljoa!!!
Epäsopiva ja tarpeeton tavara on epäsopivaa ja tarpeetonta riippumatta siitä, mistä se on ostettu.
Tuo on rasittavaa. Meillä ei edes ole siitä merkistä kiinni vaan siitä, että niin montaa asiaa tulee tuplana. Ollaan itse ostettu ja sitten mummo kiikuttaa toisen ja loukkaantuu, kun meillä on jo. Ollaan sanottu, että olisit kysynyt, mutta ei auta. Mummo on kärränbyt meille esim. syöttötuolia, turvakaukaloa, monta haalaria yms. Ei meillä oo käyttöä kuudelle eri haalarille yhdellä muksulla. Ollaan säästetty 1 varahaalariksi ja loput sitä mukaa heitelty Facebookin roskalavalle. Tuoli yms. isommat ollaan myyty ja ostettu niillä lapselle jotain, mitä hän tarvii. Joka kerta mummo loukkaantuu, mutta taas tuo sitä kamaa eikä edes ota niitä takaisin.
Jos sinulla on puhelimessa kamera, niin mikset ota kuvaa löydöstäsi ja lähetä sitä lapsellesi? Hyvällä tuurilla saat vastauksen samoin tein, onko löytösi sopiva vai ei.
Itse olen kova neulomaan ja tuossa ketjua lukiessa mietin, että ei tekemäni villasukat taitaisi ilahduttaa, jos neuloisin ne akryylilangasta tai jos veisin niitä sellaiselle, joka ei villasukkia käytä. Kysyn väritkin etukäteen, että tulee varmasti mieluista. Miten se voikin joillekin olla vaikea aukaista suu ja kysyä sekä kuunnella vastaus.