Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Entä oman itsensä kunnioittaminen? Voiko ihan oikeasti kunnioittaa muita jos antaa alentaa itsensä? Eikö kunnioitusta olisi se että olisi (mahdollisimman kohteliaasti) avoin toiselle ja puhuisi kuin vastuulliselle aikuiselle eikä antaisi millään muotoa kävellä itsensä yli?
Itseään ei voi alentaa, jos silloin tällöin antaa periksi asiassa, joka ei ole tärkeä. Se on ihmissuhdetaitoa ja vastavuoroisuutta. Minulle ei ole tärkeää taistella mummon kanssa. Hän saa kunnioitukseni siitä, että on kasvattanut mieheni niin hyvin. Mieheni on hänen lahjansa minulle. Se on niin arvokas asia, että pientä epämukavuutta voin sietää. Eihän mummo ole aina meillä, omaa aikaa on vaikka kuinka paljon. Ei saa jäädä märehtimään jotain "emotionaalista kiristämistä". Oikeitakin murheita elämässä voi ulla ja tulee kaikille.
Mitäpä anoppisi tuumaa, jos tuttusi vinkkaa ilmaisesta käytetystä sohvakalustosta ja sinä keksit, että anoppi varmaan siitä ilahtuu? Hommaat peräkärryn ja viet sen miehesi kanssa anopille ihan sisälle asti, että varmasti menee käyttöön. Jos anoppi ei yllätyslahjasta ilahdu, niin äkkiäkös hän sen vie kirpparille, saa siitä rahaa pienen eläkkeen päälle.
Sinne uurnaan ei mahdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en lainkaan tajua ideaa että köyhän lapsuuden elänyttä pitää jotenkin rohkaista holtittomaan rahankäyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Mummot ovat eläneet pula-ajalla eikä voi kaikki ymmärtää, nykyajan kermaperseet sitä.
Ei ole kauaakaan siitä kun oli pula-aika ja nyky nuoriso ei tiedä siitä mitään. Moni on kolmekymppinen eikä ole töitä tehnyt ikinä ja hävettävää tyhjä CV. Pelkkää opiskelua moneen kertaan samaa alaa käydään eikä puhuta mitään ihmisten kanssa muuta kuin tuijotetaan luuria.
Menin aikuiskoulutukseen ja ihmettelin kun kukaan kolmekymppinen ei puhu yhtään mitään muuten kuin väkisin kysellään. Yksi tai kaksi sanaa on sanottu.
Häpeä sinä joka valitat mummon tuomista tavaroista ja ne ovat liian halpoja tietenkin kermaperseille. Olisin ollut onnellinen jos mummot olisi tuonut jotain mutta kaksikymppisen jälkeen mulla ei ollut mummoja ainuttakaan elossa kun muutin lapsuudenkodista pois.
En saanut kotoa mitään jotenka osamaksulla ostin keittiön pöydän ja sängyn Pesin käsin pikku pyykin ja pesutuvassa isommat pyykit. Mulla ei ollut edes puhelinta ja vaikka olisi ollut niin ei kukaan välittänyt että olenko hengissä tai ei. Tuli itsenäistyttyä totaalisesti.
Näkee aloittajasta että on saanut kaikki heti mulle ja nyt niin ei osaa mitään arvostaa. On varmaan kotisohvalta muutettu ja perhe heti perustettu.
En ole koskaan saanut mitään kun monet alkoivat perhettä perustamaan niin lahjoitettiin. tiskikoneet, sohvat ja autotkin. Ei mikään ihme jos niin helpolla saa kaiken niin mitään ei arvosta.
Minun molemmat isoäidit ovat eläneet pula-ajalla, eikä kumpikaan heistä koskaan törsännyt krääsään eikä huonolaatuisiin muovijuttuihin. Vaan ostivat harvoin, mutta laatua. Käyttivät sitten ihan loppuun saakka esim. vaatteet, mutta koska olivat ostaneet laatua, niin 10 vuotta kesti heillä esim. joku paita. Ei pula-ajan kasvatit shoppaile isoja kasoja halpaa tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Entä oman itsensä kunnioittaminen? Voiko ihan oikeasti kunnioittaa muita jos antaa alentaa itsensä? Eikö kunnioitusta olisi se että olisi (mahdollisimman kohteliaasti) avoin toiselle ja puhuisi kuin vastuulliselle aikuiselle eikä antaisi millään muotoa kävellä itsensä yli?
Itseään ei voi alentaa, jos silloin tällöin antaa periksi asiassa, joka ei ole tärkeä. Se on ihmissuhdetaitoa ja vastavuoroisuutta. Minulle ei ole tärkeää taistella mummon kanssa. Hän saa kunnioitukseni siitä, että on kasvattanut mieheni niin hyvin. Mieheni on hänen lahjansa minulle. Se on niin arvokas asia, että pientä epämukavuutta voin sietää. Eihän mummo ole aina meillä, omaa aikaa on vaikka kuinka paljon. Ei saa jäädä märehtimään jotain "emotionaalista kiristämistä". Oikeitakin murheita elämässä voi ulla ja tulee kaikille.
Mitäpä anoppisi tuumaa, jos tuttusi vinkkaa ilmaisesta käytetystä sohvakalustosta ja sinä keksit, että anoppi varmaan siitä ilahtuu? Hommaat peräkärryn ja viet sen miehesi kanssa anopille ihan sisälle asti, että varmasti menee käyttöön. Jos anoppi ei yllätyslahjasta ilahdu, niin äkkiäkös hän sen vie kirpparille, saa siitä rahaa pienen eläkkeen päälle.
Sinne uurnaan ei mahdu.
Olisit sitten kirjoittanut imperfektissä, kun nyt kirjoitit "Minulle ei ole tärkeää taistella mummon kanssa". Tuosta saa käsityksen, että anoppisi on elossa.
Ehkä ap. kannattaisi laittaa lapsen isä asialle, sillä selvästikään ap.llä ei kykyä keskustella asiasta anopin tai äitinsä kanssa, jos mummon osteleminen on jatkunut jo 8kk.
Meillä poika ilmoitti jo lapsen synnyttyä, ettei miniä halua meiltä lapselleen mitään tavaralahjoja, ainoastaan rahaa, sillä lapsella on jo kaikkea. Olemme kunnioittaneet heidän päätöstään, ei lahjoja, mutta ei myöskään rahaa, kun niillä kuitenkin ostettaisiin vain lisää roinaa. Jotenkin emme ymmärtäneet, kun odottivat kuitenkin meiltä 700€ vaunujen hankkimiseen, jonka kertoivat myöhemmin - ettemme edes ostaneet heille vaunuja.
Ja kaiken tämän jälkeen molemmat ovat pahoilla mielin ja väittåvåt meistä suosivan toisen pojan vaimon lasten suosimisesta, jotka ovat miniäni edellisestä liitosta, heille kun kelpaa kaikki, oli kysymys tavaralahjoista, rahasta tai matkoista. Kaikki otetaan ilolla vastaan.
Teki mummo niin tai näin, joidenkin tyttären/miniän mielestä se on aina väärin päin.
Ja huvittavaa sekin, lastenlapseni vanhemmat väittävät, kun emme ole heidän lapsensa kanssa niin läheisiä, kun toisen miniän lasten kanssa, vaikka eivät ole edes verisukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Ehkä kalliita merkkilankoja ei ole tarjouksessa, jos merkki ja laatuvaatimukset ovat korkeat.
Neulon paljon ja langat ostan aina tarjouksesta ja niitä löytyy aina jostakin nettikaupasta, mutta mun laatuvaatimukset eiväti ole kovin korkeat, mutta pesevät mennen tullen merkkivaatteen laadun.
Tilasin äskettäin Drops Karisma-lankaa joka on merinovillaa 1.90€ kerä ja villa-albaca lankaa 2.40€.
Kiinnostaisi kovasti, mitä laadukasta merkkilankaa voisi käyttää vauvan neuleissa, jotta ne täyttäisivät äitien kriteerit, kun omia lapsia ei ole, vaikka olen neulonut vauvan neuleita paljon mutta aina ihan tavis vauvoille.
Nyt ystäväni odottaa lasta, joka vinkasi neuleista, mutta nyt vähän hirvitää, menevätkö suoraan roskikseen vai unohdnko koko jutun, kun hän ei itse ymmärrä neulomisesta mitään.
Siis ihan parhaat oli sellaiset vauvan villasukat joissa oli pitkä varsi, ihan vauvan polveen asti. Varsi oli kuitenkin sellainen "aaltoileva" niin, että ne sai myös kivasti makkaralle nilkkaan jos oli tarvis. En tiedä miksikä semmoista vartta kutsutaan, sellainen ikäänkuin välillä löysempi ja välillä kireämpi.
Pysyivät vauvan jalassa tosi hyvin, vaikka vauva välillä onnistui riisumaan jopa sukkikset vain potkimalla.
Tämä siis vinkiksi jos miettii mikä olisi hyödyllistä.
Vauvan junasukat kuuluvat hyvin olennaisena osana Suomen historiaan ja kulttuuriin. Ja moni äiti, joka on tuntee oman historiansa ja taustansa on ottanut nuo sukat kiitollisena ja nöyränä vastaan, niin presidentin puoliso Jenni Haukio, kuin Tellervo Koivisto.
En jaksa kirjoittaa sukkien tarinaa, mutta kopsasin tarinan.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap. kannattaisi laittaa lapsen isä asialle, sillä selvästikään ap.llä ei kykyä keskustella asiasta anopin tai äitinsä kanssa, jos mummon osteleminen on jatkunut jo 8kk.
Meillä poika ilmoitti jo lapsen synnyttyä, ettei miniä halua meiltä lapselleen mitään tavaralahjoja, ainoastaan rahaa, sillä lapsella on jo kaikkea. Olemme kunnioittaneet heidän päätöstään, ei lahjoja, mutta ei myöskään rahaa, kun niillä kuitenkin ostettaisiin vain lisää roinaa. Jotenkin emme ymmärtäneet, kun odottivat kuitenkin meiltä 700€ vaunujen hankkimiseen, jonka kertoivat myöhemmin - ettemme edes ostaneet heille vaunuja.
Ja kaiken tämän jälkeen molemmat ovat pahoilla mielin ja väittåvåt meistä suosivan toisen pojan vaimon lasten suosimisesta, jotka ovat miniäni edellisestä liitosta, heille kun kelpaa kaikki, oli kysymys tavaralahjoista, rahasta tai matkoista. Kaikki otetaan ilolla vastaan.
Teki mummo niin tai näin, joidenkin tyttären/miniän mielestä se on aina väärin päin.
Ja huvittavaa sekin, lastenlapseni vanhemmat väittävät, kun emme ole heidän lapsensa kanssa niin läheisiä, kun toisen miniän lasten kanssa, vaikka eivät ole edes verisukulaisia.
Ja sitten sinä heräsit. Märästä unestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ap. kannattaisi laittaa lapsen isä asialle, sillä selvästikään ap.llä ei kykyä keskustella asiasta anopin tai äitinsä kanssa, jos mummon osteleminen on jatkunut jo 8kk.
Meillä poika ilmoitti jo lapsen synnyttyä, ettei miniä halua meiltä lapselleen mitään tavaralahjoja, ainoastaan rahaa, sillä lapsella on jo kaikkea. Olemme kunnioittaneet heidän päätöstään, ei lahjoja, mutta ei myöskään rahaa, kun niillä kuitenkin ostettaisiin vain lisää roinaa. Jotenkin emme ymmärtäneet, kun odottivat kuitenkin meiltä 700€ vaunujen hankkimiseen, jonka kertoivat myöhemmin - ettemme edes ostaneet heille vaunuja.
Ja kaiken tämän jälkeen molemmat ovat pahoilla mielin ja väittåvåt meistä suosivan toisen pojan vaimon lasten suosimisesta, jotka ovat miniäni edellisestä liitosta, heille kun kelpaa kaikki, oli kysymys tavaralahjoista, rahasta tai matkoista. Kaikki otetaan ilolla vastaan.
Teki mummo niin tai näin, joidenkin tyttären/miniän mielestä se on aina väärin päin.
Ja huvittavaa sekin, lastenlapseni vanhemmat väittävät, kun emme ole heidän lapsensa kanssa niin läheisiä, kun toisen miniän lasten kanssa, vaikka eivät ole edes verisukulaisia.
Eli sen roinan kantamisessa todella on kyse vai. Ja ainoastaan vallankäytöstä ja emotionaalisesta kiristämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Ehkä kalliita merkkilankoja ei ole tarjouksessa, jos merkki ja laatuvaatimukset ovat korkeat.
Neulon paljon ja langat ostan aina tarjouksesta ja niitä löytyy aina jostakin nettikaupasta, mutta mun laatuvaatimukset eiväti ole kovin korkeat, mutta pesevät mennen tullen merkkivaatteen laadun.
Tilasin äskettäin Drops Karisma-lankaa joka on merinovillaa 1.90€ kerä ja villa-albaca lankaa 2.40€.
Kiinnostaisi kovasti, mitä laadukasta merkkilankaa voisi käyttää vauvan neuleissa, jotta ne täyttäisivät äitien kriteerit, kun omia lapsia ei ole, vaikka olen neulonut vauvan neuleita paljon mutta aina ihan tavis vauvoille.
Nyt ystäväni odottaa lasta, joka vinkasi neuleista, mutta nyt vähän hirvitää, menevätkö suoraan roskikseen vai unohdnko koko jutun, kun hän ei itse ymmärrä neulomisesta mitään.
Siis ihan parhaat oli sellaiset vauvan villasukat joissa oli pitkä varsi, ihan vauvan polveen asti. Varsi oli kuitenkin sellainen "aaltoileva" niin, että ne sai myös kivasti makkaralle nilkkaan jos oli tarvis. En tiedä miksikä semmoista vartta kutsutaan, sellainen ikäänkuin välillä löysempi ja välillä kireämpi.
Pysyivät vauvan jalassa tosi hyvin, vaikka vauva välillä onnistui riisumaan jopa sukkikset vain potkimalla.
Tämä siis vinkiksi jos miettii mikä olisi hyödyllistä.Vauvan junasukat kuuluvat hyvin olennaisena osana Suomen historiaan ja kulttuuriin. Ja moni äiti, joka on tuntee oman historiansa ja taustansa on ottanut nuo sukat kiitollisena ja nöyränä vastaan, niin presidentin puoliso Jenni Haukio, kuin Tellervo Koivisto.
En jaksa kirjoittaa sukkien tarinaa, mutta kopsasin tarinan.
Juuri tuon tapaisia tarkoitin. Kiitos linkistä, sivistyksessäni oli villasukkien mentävä aukko 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Ap ihan terve? Onko hänellä persoonallisuushäiriö, empatiakyvyttömyyttä autismin tai narsismin vuoksi? Ovatko kaikki tänne "omia rajojaan puolustavat", "empaattista kiristystä" pelkäävät ihan terveitä?
On oikeastikin kauheita asioita elämässä ja te teette tällasesta suuren jutun?
Mikä on ”empaattinen kiristys”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko Ap ihan terve? Onko hänellä persoonallisuushäiriö, empatiakyvyttömyyttä autismin tai narsismin vuoksi? Ovatko kaikki tänne "omia rajojaan puolustavat", "empaattista kiristystä" pelkäävät ihan terveitä?
On oikeastikin kauheita asioita elämässä ja te teette tällasesta suuren jutun?
Olen jo niin ihmeissäni, että kirjoitankin väärin, piti olla "emotionaalista kiristystä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Ehkä kalliita merkkilankoja ei ole tarjouksessa, jos merkki ja laatuvaatimukset ovat korkeat.
Neulon paljon ja langat ostan aina tarjouksesta ja niitä löytyy aina jostakin nettikaupasta, mutta mun laatuvaatimukset eiväti ole kovin korkeat, mutta pesevät mennen tullen merkkivaatteen laadun.
Tilasin äskettäin Drops Karisma-lankaa joka on merinovillaa 1.90€ kerä ja villa-albaca lankaa 2.40€.
Kiinnostaisi kovasti, mitä laadukasta merkkilankaa voisi käyttää vauvan neuleissa, jotta ne täyttäisivät äitien kriteerit, kun omia lapsia ei ole, vaikka olen neulonut vauvan neuleita paljon mutta aina ihan tavis vauvoille.
Nyt ystäväni odottaa lasta, joka vinkasi neuleista, mutta nyt vähän hirvitää, menevätkö suoraan roskikseen vai unohdnko koko jutun, kun hän ei itse ymmärrä neulomisesta mitään.
Siis ihan parhaat oli sellaiset vauvan villasukat joissa oli pitkä varsi, ihan vauvan polveen asti. Varsi oli kuitenkin sellainen "aaltoileva" niin, että ne sai myös kivasti makkaralle nilkkaan jos oli tarvis. En tiedä miksikä semmoista vartta kutsutaan, sellainen ikäänkuin välillä löysempi ja välillä kireämpi.
Pysyivät vauvan jalassa tosi hyvin, vaikka vauva välillä onnistui riisumaan jopa sukkikset vain potkimalla.
Tämä siis vinkiksi jos miettii mikä olisi hyödyllistä.
Niitä sanotaan junasukiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Niin, mikä se ajatus on, joka on tärkeä?
Ryhmä hau t-paidasta samaa mieltä.
Tämä minuakin kiinnostaisi. Mikä on se ajatus, joka (lahjan antamisessa) on se tärkeä!
Siis lahjan antamisessa tärkeä on kunnioittaa sitä, että lahjan antaja on halunnut ilahduttaa sinua ja perhettäsi. Tämä pätee siis kaikkiin lahjoihin, niistä valittaminen on epäkohteliasta. Ja edelleen tässä tarkoitan tapauksia, joissa ostelu on kohtuullista. Jos puhutaan ihan järkyttävästä ostosten määrästä, niin kyllä minäkin silloin puuttuisin, mutta jotenkin hienovaraisesti esim. vetoamalla ilmastonmuutokseen tai siihen, että saamme paljon lastenvaatteita jostain muualta, ja on rajalliset tilat. Tai pyytämällä, että ostaa mielummin vain jotain pientä, esim. vaikka söpöt sukkikset tai askartelukirjan..
Niin. Haluaako se antaja oikeasti ilahduttaa, jos ostaa tavaraa jota ei haluta?
Eikö hän silloin ajattele vain itseään. Sitä että saa kävellä toisen tahdon yli ja kokea sen ostoendorfiinin?
Ok, taidetaan puhua aika erilaisista tapauksista. Omassa lähipiirissä on mummo, joka on jo 80-vuotias. Hän alkaa oikeasti olla jo aika höppänä ja omat kokemukset pikkulapsiajasta on ihan erilaisia kuin mun. Hän ei osaa olla oikein luonteva lasten kanssa, mutta silti he ovat hänelle tärkeitä. Ikinä ei ole pahaa sanaa tullut musta ja lapsista, ja oikeasti ostelu ja herkkujen syöttäminen on ainoa tapa hänellä osata näyttää välittämistä. En ala noin vanhaa ihmistä enää opettamaan tai osoittamaan hänelle paikkaansa. Joissain näissä kommenteissa ikävästi paistaa se, että tuntuu kuin kyse ei enää olisi tavarasta, vaan halutaan vaan ettei kukaan muu sekaannu heidän elämäänsä. Ja lähinnä siis peräänkuulutin joustavuutta myös pienten lasten äideiltä.
Kuinka pienten lasten äideillä on aikaa päivätolkulla kirjoitella tänne mummojen haukumisviestejä? Miksi ette leiki lastenne kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Niin, mikä se ajatus on, joka on tärkeä?
Ryhmä hau t-paidasta samaa mieltä.
Tämä minuakin kiinnostaisi. Mikä on se ajatus, joka (lahjan antamisessa) on se tärkeä!
Siis lahjan antamisessa tärkeä on kunnioittaa sitä, että lahjan antaja on halunnut ilahduttaa sinua ja perhettäsi. Tämä pätee siis kaikkiin lahjoihin, niistä valittaminen on epäkohteliasta. Ja edelleen tässä tarkoitan tapauksia, joissa ostelu on kohtuullista. Jos puhutaan ihan järkyttävästä ostosten määrästä, niin kyllä minäkin silloin puuttuisin, mutta jotenkin hienovaraisesti esim. vetoamalla ilmastonmuutokseen tai siihen, että saamme paljon lastenvaatteita jostain muualta, ja on rajalliset tilat. Tai pyytämällä, että ostaa mielummin vain jotain pientä, esim. vaikka söpöt sukkikset tai askartelukirjan..
Niin. Haluaako se antaja oikeasti ilahduttaa, jos ostaa tavaraa jota ei haluta?
Eikö hän silloin ajattele vain itseään. Sitä että saa kävellä toisen tahdon yli ja kokea sen ostoendorfiinin?
Ok, taidetaan puhua aika erilaisista tapauksista. Omassa lähipiirissä on mummo, joka on jo 80-vuotias. Hän alkaa oikeasti olla jo aika höppänä ja omat kokemukset pikkulapsiajasta on ihan erilaisia kuin mun. Hän ei osaa olla oikein luonteva lasten kanssa, mutta silti he ovat hänelle tärkeitä. Ikinä ei ole pahaa sanaa tullut musta ja lapsista, ja oikeasti ostelu ja herkkujen syöttäminen on ainoa tapa hänellä osata näyttää välittämistä. En ala noin vanhaa ihmistä enää opettamaan tai osoittamaan hänelle paikkaansa. Joissain näissä kommenteissa ikävästi paistaa se, että tuntuu kuin kyse ei enää olisi tavarasta, vaan halutaan vaan ettei kukaan muu sekaannu heidän elämäänsä. Ja lähinnä siis peräänkuulutin joustavuutta myös pienten lasten äideiltä.
Öh. Miksi jonkun pitäisi päästä sekaantumaan toisen ihmisen elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Niin, mikä se ajatus on, joka on tärkeä?
Ryhmä hau t-paidasta samaa mieltä.
Tämä minuakin kiinnostaisi. Mikä on se ajatus, joka (lahjan antamisessa) on se tärkeä!
Siis lahjan antamisessa tärkeä on kunnioittaa sitä, että lahjan antaja on halunnut ilahduttaa sinua ja perhettäsi. Tämä pätee siis kaikkiin lahjoihin, niistä valittaminen on epäkohteliasta. Ja edelleen tässä tarkoitan tapauksia, joissa ostelu on kohtuullista. Jos puhutaan ihan järkyttävästä ostosten määrästä, niin kyllä minäkin silloin puuttuisin, mutta jotenkin hienovaraisesti esim. vetoamalla ilmastonmuutokseen tai siihen, että saamme paljon lastenvaatteita jostain muualta, ja on rajalliset tilat. Tai pyytämällä, että ostaa mielummin vain jotain pientä, esim. vaikka söpöt sukkikset tai askartelukirjan..
Niin. Haluaako se antaja oikeasti ilahduttaa, jos ostaa tavaraa jota ei haluta?
Eikö hän silloin ajattele vain itseään. Sitä että saa kävellä toisen tahdon yli ja kokea sen ostoendorfiinin?
Ok, taidetaan puhua aika erilaisista tapauksista. Omassa lähipiirissä on mummo, joka on jo 80-vuotias. Hän alkaa oikeasti olla jo aika höppänä ja omat kokemukset pikkulapsiajasta on ihan erilaisia kuin mun. Hän ei osaa olla oikein luonteva lasten kanssa, mutta silti he ovat hänelle tärkeitä. Ikinä ei ole pahaa sanaa tullut musta ja lapsista, ja oikeasti ostelu ja herkkujen syöttäminen on ainoa tapa hänellä osata näyttää välittämistä. En ala noin vanhaa ihmistä enää opettamaan tai osoittamaan hänelle paikkaansa. Joissain näissä kommenteissa ikävästi paistaa se, että tuntuu kuin kyse ei enää olisi tavarasta, vaan halutaan vaan ettei kukaan muu sekaannu heidän elämäänsä. Ja lähinnä siis peräänkuulutin joustavuutta myös pienten lasten äideiltä.
Roinankantajamummoilla kyse ei missään vaiheessa ole tavarasta. Vallankäyttöä se on.
Pelkäävätkö nämä äidit jotain? Lapsen rakkauden menettämistä? Mummoon lapsi voi kiintyä, eikä se ole äidiltä pois. Mummon tavat toimia ovat erilaisia, mutta eivät sen väärempiä kuin äidin tavat mummon mielestä. Emotionaalista kiristystä harjoittaa äiti, joka ei anna lapsen olla isovanhempien seurassa, vaikka itse ei heistä pitäisikään. Tai heidän tavaroistaan. Hän kiristää lastaan; et saa tykätä kuin äidistä ja äidin tyylistä.
Tavaraongelmaan on oikeasti ratkaisuja, jos haluaa toimia kauniisti ja aikuismaisesti. Voi sopia, että mummolassa leikitään näillä leluilla ja siellä odottavat nämä vaatteet. Tms. Vaatii vain vastaantulemista ja muutakin kuin omaan napaan tuijottelua.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pienten lasten äideillä on aikaa päivätolkulla kirjoitella tänne mummojen haukumisviestejä? Miksi ette leiki lastenne kanssa?
En ole haukkunut ketään vaikka olen sanonut, että toisen kotiin ei saa kantaa roinaa kielloista huolimatta. Omien lasten kanssa en leiki, he ovat jo aikuisia ja asuvat omissa kodeissaan.
Siis ihan parhaat oli sellaiset vauvan villasukat joissa oli pitkä varsi, ihan vauvan polveen asti. Varsi oli kuitenkin sellainen "aaltoileva" niin, että ne sai myös kivasti makkaralle nilkkaan jos oli tarvis. En tiedä miksikä semmoista vartta kutsutaan, sellainen ikäänkuin välillä löysempi ja välillä kireämpi.
Pysyivät vauvan jalassa tosi hyvin, vaikka vauva välillä onnistui riisumaan jopa sukkikset vain potkimalla.
Tämä siis vinkiksi jos miettii mikä olisi hyödyllistä.