Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Meillä tähän roinan ja krääsän syytämiseen liittyy ihan selkeästi mummon tajuttoman huono itsetunto. Hän ei osaa suhtautua kaupunkilaiseen koulutettuun miniäänsä mitenkään. Ja jotenkin tuo on jopa vihamielistä ”lapsen merkitsemistä” siihen omaan maalaissukuun kuuluvaksi.
Olen itsekin kaupunkilainen ja koulutettu mutten silti ole nostanut itseäni jalustalle. Meitä on kyllä moneen junaan, huoh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummot ovat eläneet pula-ajalla eikä voi kaikki ymmärtää, nykyajan kermaperseet sitä.
Ei ole kauaakaan siitä kun oli pula-aika ja nyky nuoriso ei tiedä siitä mitään. Moni on kolmekymppinen eikä ole töitä tehnyt ikinä ja hävettävää tyhjä CV. Pelkkää opiskelua moneen kertaan samaa alaa käydään eikä puhuta mitään ihmisten kanssa muuta kuin tuijotetaan luuria.
Menin aikuiskoulutukseen ja ihmettelin kun kukaan kolmekymppinen ei puhu yhtään mitään muuten kuin väkisin kysellään. Yksi tai kaksi sanaa on sanottu.
Häpeä sinä joka valitat mummon tuomista tavaroista ja ne ovat liian halpoja tietenkin kermaperseille. Olisin ollut onnellinen jos mummot olisi tuonut jotain mutta kaksikymppisen jälkeen mulla ei ollut mummoja ainuttakaan elossa kun muutin lapsuudenkodista pois.
En saanut kotoa mitään jotenka osamaksulla ostin keittiön pöydän ja sängyn Pesin käsin pikku pyykin ja pesutuvassa isommat pyykit. Mulla ei ollut edes puhelinta ja vaikka olisi ollut niin ei kukaan välittänyt että olenko hengissä tai ei. Tuli itsenäistyttyä totaalisesti.
Näkee aloittajasta että on saanut kaikki heti mulle ja nyt niin ei osaa mitään arvostaa. On varmaan kotisohvalta muutettu ja perhe heti perustettu.
En ole koskaan saanut mitään kun monet alkoivat perhettä perustamaan niin lahjoitettiin. tiskikoneet, sohvat ja autotkin. Ei mikään ihme jos niin helpolla saa kaiken niin mitään ei arvosta.
Pula-aika oli 30-luvulla.
Kuinka moni 8-kuisen mummo on muka syntynyt 1920-luvulla niin että hänellä on tuosta muistoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Tuossa tuli paljon virheellistä infomaatiota.
Tarkenna, mikä oli väärin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tähän roinan ja krääsän syytämiseen liittyy ihan selkeästi mummon tajuttoman huono itsetunto. Hän ei osaa suhtautua kaupunkilaiseen koulutettuun miniäänsä mitenkään. Ja jotenkin tuo on jopa vihamielistä ”lapsen merkitsemistä” siihen omaan maalaissukuun kuuluvaksi.
Olen itsekin kaupunkilainen ja koulutettu mutten silti ole nostanut itseäni jalustalle. Meitä on kyllä moneen junaan, huoh!
Missään ei lukenut että olisin nostanut itseni jalustalle. Sisälukutaito, kiitos? Odotan anopilta, että kohtelee minua normaalina ihmisenä, ei hänen itsetunto- ja muiden elämänhallintaongelmiensa kaatopaikkana ja jonkinlaisena nöyryytettävänä piikana, jolle pitää koko ajan kostaa sitä, että tällä on ollut älyä ja kunnianhimoa, joka itseltä uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti ja anoppi ovat syntyneet ennen sotavuosia. Pulaa ja köyhyyttä oli kummankin perheessä. Silti he eivät tuhlaa rahojaan roinaan vaan harkitsevat tarkkaan, mitä kannattaa ostaa. Ei se ole iästä kiinni, ymmärtääkö, että ihan kaikkea kannata kaupasta kantaa vaikka halvalla saa. Tässäkin ketjussa monessa tapauksessa on kyse isovanhemman shoppailuholismista, sairaus se on samalla tavalla mitä alkoholismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Tuossa tuli paljon virheellistä infomaatiota.
Tarkenna, mikä oli väärin!
Rahan meneminen hyvään tarkoitukseen ja hädänalaisten auttaminen. Mitä hyvää käytöstä on tulla huijatuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
"Lähes jatkuvasti jossain paikassa" on eri asia mitä "jatkuvasti". Lankojen lisäksi myös puikkoja on tarjouksessa, itsekin olen ostanut bambusukkapuikot 1,50 eurolla. Hyvin toimivat vaikka halvat olivat. Jos ei ole vara ostaa kuin yhdet puikot, niin sitten neuloo neuleita, joita sillä puikkokoolla voi tehdä. Novitan lankoja myydään joka marketissa ja Nallesta ainakin saa lapsille sopivia sukkia. Hyvin ne ovat kelvanneet hyväntekeväisyyteenkin.
Miksi se että mun lapsi hankkii lapsen jotenkin velvoittaa minua mummoutumaan? Mikä tämä neulomisvouhotus oikein on? Minä olen jo isoäiti enkä tunne ystäväpiiristäni kuin yhden joka neuloo ilokseen. Jos te äidit olette niin kovin tarkkoja siitä, ettei meillä mummeleilla ole mitään asiaa teidän lastenkasvatukseen niin miten kuvittelette että teillä olosi oikeus vaatia lapsillenne neulovat mummoa?
Itse en ole neulonut ikinä lapsenlapsilleni, miksi niin tekisin kun esim Polarn ovh Pyretistå saa pikkurahalla ohuita ja laadukkaita villasukkia ?
Vierailija kirjoitti:
Mummot ovat eläneet pula-ajalla eikä voi kaikki ymmärtää, nykyajan kermaperseet sitä.
Ei ole kauaakaan siitä kun oli pula-aika ja nyky nuoriso ei tiedä siitä mitään. Moni on kolmekymppinen eikä ole töitä tehnyt ikinä ja hävettävää tyhjä CV. Pelkkää opiskelua moneen kertaan samaa alaa käydään eikä puhuta mitään ihmisten kanssa muuta kuin tuijotetaan luuria.
Menin aikuiskoulutukseen ja ihmettelin kun kukaan kolmekymppinen ei puhu yhtään mitään muuten kuin väkisin kysellään. Yksi tai kaksi sanaa on sanottu.
Häpeä sinä joka valitat mummon tuomista tavaroista ja ne ovat liian halpoja tietenkin kermaperseille. Olisin ollut onnellinen jos mummot olisi tuonut jotain mutta kaksikymppisen jälkeen mulla ei ollut mummoja ainuttakaan elossa kun muutin lapsuudenkodista pois.
En saanut kotoa mitään jotenka osamaksulla ostin keittiön pöydän ja sängyn Pesin käsin pikku pyykin ja pesutuvassa isommat pyykit. Mulla ei ollut edes puhelinta ja vaikka olisi ollut niin ei kukaan välittänyt että olenko hengissä tai ei. Tuli itsenäistyttyä totaalisesti.
Näkee aloittajasta että on saanut kaikki heti mulle ja nyt niin ei osaa mitään arvostaa. On varmaan kotisohvalta muutettu ja perhe heti perustettu.
En ole koskaan saanut mitään kun monet alkoivat perhettä perustamaan niin lahjoitettiin. tiskikoneet, sohvat ja autotkin. Ei mikään ihme jos niin helpolla saa kaiken niin mitään ei arvosta.
Pula-ajan kokeneen luulisi osaavan ja haluavan käyttää saman summan rahaa hyvälaatuiseen eikä huonolaatuiseen tavaraan, tietävän että vähemmän on enemmän kun kyse kestävyydestä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Entä oman itsensä kunnioittaminen? Voiko ihan oikeasti kunnioittaa muita jos antaa alentaa itsensä? Eikö kunnioitusta olisi se että olisi (mahdollisimman kohteliaasti) avoin toiselle ja puhuisi kuin vastuulliselle aikuiselle eikä antaisi millään muotoa kävellä itsensä yli?
Itseään ei voi alentaa, jos silloin tällöin antaa periksi asiassa, joka ei ole tärkeä. Se on ihmissuhdetaitoa ja vastavuoroisuutta. Minulle ei ole tärkeää taistella mummon kanssa. Hän saa kunnioitukseni siitä, että on kasvattanut mieheni niin hyvin. Mieheni on hänen lahjansa minulle. Se on niin arvokas asia, että pientä epämukavuutta voin sietää. Eihän mummo ole aina meillä, omaa aikaa on vaikka kuinka paljon. Ei saa jäädä märehtimään jotain "emotionaalista kiristämistä". Oikeitakin murheita elämässä voi ulla ja tulee kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Tuossa tuli paljon virheellistä infomaatiota.
Tarkenna, mikä oli väärin!
Rahan meneminen hyvään tarkoitukseen ja hädänalaisten auttaminen. Mitä hyvää käytöstä on tulla huijatuksi?
Meidäm SPR:n kirppiksellä on töissä syrjäytyneitä nuoria, he saavat palkkaa sieltä. Se on jo hyvä tarkoitus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Entä oman itsensä kunnioittaminen? Voiko ihan oikeasti kunnioittaa muita jos antaa alentaa itsensä? Eikö kunnioitusta olisi se että olisi (mahdollisimman kohteliaasti) avoin toiselle ja puhuisi kuin vastuulliselle aikuiselle eikä antaisi millään muotoa kävellä itsensä yli?
Itseään ei voi alentaa, jos silloin tällöin antaa periksi asiassa, joka ei ole tärkeä. Se on ihmissuhdetaitoa ja vastavuoroisuutta. Minulle ei ole tärkeää taistella mummon kanssa. Hän saa kunnioitukseni siitä, että on kasvattanut mieheni niin hyvin. Mieheni on hänen lahjansa minulle. Se on niin arvokas asia, että pientä epämukavuutta voin sietää. Eihän mummo ole aina meillä, omaa aikaa on vaikka kuinka paljon. Ei saa jäädä märehtimään jotain "emotionaalista kiristämistä". Oikeitakin murheita elämässä voi ulla ja tulee kaikille.
No asia ei ole sinulle tärkeä mutta monelle muulle on, oma koti ei ole mikään roskan kaatopaikka/kierrätyskeskus. Eikä oikeasti vaadi paljon että oppii huomaamaan mistä joku läheinen tykkää/ei tykkää että ei se ihan merkityksetön asia ole jos vuodesta toiseen osoittaa että vähät välittää toisen mieltymyksistä/tunteista jne.
juu murheita tulee ja isoja mutta ei sen varjolla pidä sietää "pikkujuttua" joka ei ole pieni jos kyse vallankäytöstä.
"Mummot ovat eläneet pula-ajalla eikä voi kaikki ymmärtää, nykyajan kermaperseet sitä."
Ehkä mummolle lahjaksi kalenteri? Katsotaan yhdessä uutisia? Saadaan mummo päivitettyä nykyaikaan. Marketeissa on appelsiineja ja banaaneita. Jutellaan yhdessä mikä se Reilu kauppa oikein on. Keitellään yhdessä kahvit korvikkeista ja maistellaan miltä se maistuu kun kahvi on keitetty rukiista, ohrasta, lantusta ja voikukanjuurista verrattuna Presidenttiin. Ja otetaan tietovisa kuka se Suomen presidentti nyt olikaan.
Sitten puhutaan pula-ajasta, lama-ajasta, nousukaudesta, materialistisista ajasta ja sitten siitä minimalistisesta tavasta elää, miten ne aikakaudet ja tavat vaihtelee ja miten eri sukupolvet elää sitä omaa aikaansa. Ja omaa elämäänsä. Ja ettei kenellekään tuputeta mitään, ei omia käsityksiä, uskomuksia eikä krääsää. Ja leikkisästi vielä tehdään yhteenveto; talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Tuossa tuli paljon virheellistä infomaatiota.
Tarkenna, mikä oli väärin!
Rahan meneminen hyvään tarkoitukseen ja hädänalaisten auttaminen. Mitä hyvää käytöstä on tulla huijatuksi?
Meidäm SPR:n kirppiksellä on töissä syrjäytyneitä nuoria, he saavat palkkaa sieltä. Se on jo hyvä tarkoitus!
Hyvä jos tosiaan saavat. Meillä ne ovat niitä pakkoraossa olevia 9 euron hyväksikäytettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
"Lähes jatkuvasti jossain paikassa" on eri asia mitä "jatkuvasti". Lankojen lisäksi myös puikkoja on tarjouksessa, itsekin olen ostanut bambusukkapuikot 1,50 eurolla. Hyvin toimivat vaikka halvat olivat. Jos ei ole vara ostaa kuin yhdet puikot, niin sitten neuloo neuleita, joita sillä puikkokoolla voi tehdä. Novitan lankoja myydään joka marketissa ja Nallesta ainakin saa lapsille sopivia sukkia. Hyvin ne ovat kelvanneet hyväntekeväisyyteenkin.
Miksi se että mun lapsi hankkii lapsen jotenkin velvoittaa minua mummoutumaan? Mikä tämä neulomisvouhotus oikein on? Minä olen jo isoäiti enkä tunne ystäväpiiristäni kuin yhden joka neuloo ilokseen. Jos te äidit olette niin kovin tarkkoja siitä, ettei meillä mummeleilla ole mitään asiaa teidän lastenkasvatukseen niin miten kuvittelette että teillä olosi oikeus vaatia lapsillenne neulovat mummoa?
Itse en ole neulonut ikinä lapsenlapsilleni, miksi niin tekisin kun esim Polarn ovh Pyretistå saa pikkurahalla ohuita ja laadukkaita villasukkia ?
Eihän kenenkään ole pakko neuloa jos ei halua. Jos osaa ja haluaa, niin sitten neuloo. Kyse oli siitä, että pienituloisella eläkeläisellä ei rahat riitä laadukkaisiin vaatteisiin vaan hän ostaa halvinta tekokuitua.
Neulominen ei ole mikään mummoharrastus, aloitin sen lapsena. Itse tunnen peruskoulussa oleviakin, jotka neulovat. Olen itsekin äiti ja olen neulonut paljon lapsilleni ja muille. Lapset alkavat olla kolmekymppisiä ja edelleen heille neulomukseni kelpaavat. Omassa tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka käyttävät villasukkia mutteivät neulo itse, joten miksi en neuloisi heille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Tuossa tuli paljon virheellistä infomaatiota.
Tarkenna, mikä oli väärin!
Rahan meneminen hyvään tarkoitukseen ja hädänalaisten auttaminen. Mitä hyvää käytöstä on tulla huijatuksi?
Meidäm SPR:n kirppiksellä on töissä syrjäytyneitä nuoria, he saavat palkkaa sieltä. Se on jo hyvä tarkoitus!
Hyvä jos tosiaan saavat. Meillä ne ovat niitä pakkoraossa olevia 9 euron hyväksikäytettyjä.
Niin täälläkin. Lisäksi murto-osa lahjoituksena saadusta SPR:n kirpputorien tavaroiden myynnistä saadusta tulosta menee mihinkään avustuskohteeseen, ihmettelen että yhä on ihmisiä jotka eivät tätä tiedä tai kieltäytyvät uskomasta sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Entä oman itsensä kunnioittaminen? Voiko ihan oikeasti kunnioittaa muita jos antaa alentaa itsensä? Eikö kunnioitusta olisi se että olisi (mahdollisimman kohteliaasti) avoin toiselle ja puhuisi kuin vastuulliselle aikuiselle eikä antaisi millään muotoa kävellä itsensä yli?
Itseään ei voi alentaa, jos silloin tällöin antaa periksi asiassa, joka ei ole tärkeä. Se on ihmissuhdetaitoa ja vastavuoroisuutta. Minulle ei ole tärkeää taistella mummon kanssa. Hän saa kunnioitukseni siitä, että on kasvattanut mieheni niin hyvin. Mieheni on hänen lahjansa minulle. Se on niin arvokas asia, että pientä epämukavuutta voin sietää. Eihän mummo ole aina meillä, omaa aikaa on vaikka kuinka paljon. Ei saa jäädä märehtimään jotain "emotionaalista kiristämistä". Oikeitakin murheita elämässä voi ulla ja tulee kaikille.
Mitäpä anoppisi tuumaa, jos tuttusi vinkkaa ilmaisesta käytetystä sohvakalustosta ja sinä keksit, että anoppi varmaan siitä ilahtuu? Hommaat peräkärryn ja viet sen miehesi kanssa anopille ihan sisälle asti, että varmasti menee käyttöön. Jos anoppi ei yllätyslahjasta ilahdu, niin äkkiäkös hän sen vie kirpparille, saa siitä rahaa pienen eläkkeen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Mummot ovat eläneet pula-ajalla eikä voi kaikki ymmärtää, nykyajan kermaperseet sitä.
Ei ole kauaakaan siitä kun oli pula-aika ja nyky nuoriso ei tiedä siitä mitään. Moni on kolmekymppinen eikä ole töitä tehnyt ikinä ja hävettävää tyhjä CV. Pelkkää opiskelua moneen kertaan samaa alaa käydään eikä puhuta mitään ihmisten kanssa muuta kuin tuijotetaan luuria.
Menin aikuiskoulutukseen ja ihmettelin kun kukaan kolmekymppinen ei puhu yhtään mitään muuten kuin väkisin kysellään. Yksi tai kaksi sanaa on sanottu.
Häpeä sinä joka valitat mummon tuomista tavaroista ja ne ovat liian halpoja tietenkin kermaperseille. Olisin ollut onnellinen jos mummot olisi tuonut jotain mutta kaksikymppisen jälkeen mulla ei ollut mummoja ainuttakaan elossa kun muutin lapsuudenkodista pois.
En saanut kotoa mitään jotenka osamaksulla ostin keittiön pöydän ja sängyn Pesin käsin pikku pyykin ja pesutuvassa isommat pyykit. Mulla ei ollut edes puhelinta ja vaikka olisi ollut niin ei kukaan välittänyt että olenko hengissä tai ei. Tuli itsenäistyttyä totaalisesti.
Näkee aloittajasta että on saanut kaikki heti mulle ja nyt niin ei osaa mitään arvostaa. On varmaan kotisohvalta muutettu ja perhe heti perustettu.
En ole koskaan saanut mitään kun monet alkoivat perhettä perustamaan niin lahjoitettiin. tiskikoneet, sohvat ja autotkin. Ei mikään ihme jos niin helpolla saa kaiken niin mitään ei arvosta.
Mitä ihmettä? Kommentoitko väärään ketjuun vahingossa vai oletko ollenkaan lukenut tätä ketjua? Aloittaja on tässä ketjussa kertonut olevansa 40-vuotias vauvan äiti. Eli ei ole perustanut perhettä heti äidin helmoista muutettuaan. Hän on kertonut, että hän on korkeasti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työpaikassa, josta hän on kerryttänyt jo vuosia omaisuutta itselleen ja näin ollen hyvissä varoissa itse ja miehensä on yli 40-vuotias ja samaten korkeasti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä. Eivät he varmaan ole saaneet kaikki mulle heti nyt, kun ovat kuitenkin tehneet ison urakan kouluttautumisessa ja hyvien työpaikkojen hankkimisessa. Eikä heille varmaan ole nyt vauvan synnyttyä lahjoitettu tiskikoneita ja sohvia saati autoja, eiköhän tämä reilu nelikymppinen pariskunta ole ihan itse sohvat ja tiskikoneet kotiinsa ostaneet.
Se, että joku on kouluttanut itsensä korkealle ja tehnyt uraa edeten kovapalkkaiseen työhön, ei tee hänestä kermapersettä. Ja se, että sinä olet ollut köyhä, ei ole mikään syy varakkaille ilahtua halvimmasta mahdollisesta turvakaukalosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Tuossa tuli paljon virheellistä infomaatiota.
Tarkenna, mikä oli väärin!
Rahan meneminen hyvään tarkoitukseen ja hädänalaisten auttaminen. Mitä hyvää käytöstä on tulla huijatuksi?
Meidäm SPR:n kirppiksellä on töissä syrjäytyneitä nuoria, he saavat palkkaa sieltä. Se on jo hyvä tarkoitus!
Saavatko palkkaa? Tai onko kohtelu heitä kohtaan arvostavaa ja kannustavaa? Esim Tampereen Kontista liikkuu paljon ikävää juttua kuinka kohdellaan pakkotyössäolevia ihmisiä.
Tuossa tuli paljon virheellistä infomaatiota.