Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Ehkä kalliita merkkilankoja ei ole tarjouksessa, jos merkki ja laatuvaatimukset ovat korkeat.
Neulon paljon ja langat ostan aina tarjouksesta ja niitä löytyy aina jostakin nettikaupasta, mutta mun laatuvaatimukset eiväti ole kovin korkeat, mutta pesevät mennen tullen merkkivaatteen laadun.
Tilasin äskettäin Drops Karisma-lankaa joka on merinovillaa 1.90€ kerä ja villa-albaca lankaa 2.40€.
Kiinnostaisi kovasti, mitä laadukasta merkkilankaa voisi käyttää vauvan neuleissa, jotta ne täyttäisivät äitien kriteerit, kun omia lapsia ei ole, vaikka olen neulonut vauvan neuleita paljon mutta aina ihan tavis vauvoille.
Nyt ystäväni odottaa lasta, joka vinkasi neuleista, mutta nyt vähän hirvitää, menevätkö suoraan roskikseen vai unohdnko koko jutun, kun hän ei itse ymmärrä neulomisesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Ehkä kalliita merkkilankoja ei ole tarjouksessa, jos merkki ja laatuvaatimukset ovat korkeat.
Neulon paljon ja langat ostan aina tarjouksesta ja niitä löytyy aina jostakin nettikaupasta, mutta mun laatuvaatimukset eiväti ole kovin korkeat, mutta pesevät mennen tullen merkkivaatteen laadun.
Tilasin äskettäin Drops Karisma-lankaa joka on merinovillaa 1.90€ kerä ja villa-albaca lankaa 2.40€.
Kiinnostaisi kovasti, mitä laadukasta merkkilankaa voisi käyttää vauvan neuleissa, jotta ne täyttäisivät äitien kriteerit, kun omia lapsia ei ole, vaikka olen neulonut vauvan neuleita paljon mutta aina ihan tavis vauvoille.
Nyt ystäväni odottaa lasta, joka vinkasi neuleista, mutta nyt vähän hirvitää, menevätkö suoraan roskikseen vai unohdnko koko jutun, kun hän ei itse ymmärrä neulomisesta mitään.
Ei täällä mistään sen kummemmista epätavisvauvoista ole kirjoitettu. Turha heittäytyä marttyyriksi.
Jos olet epävarma, kysy.
Yleisohjeet: ei hankalia nappeja tai napinreikiä, ei langanjuoksutuksia nurjalle, ei liian pientä eikä yltiöisoa. Siinä se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Ehkä kalliita merkkilankoja ei ole tarjouksessa, jos merkki ja laatuvaatimukset ovat korkeat.
Neulon paljon ja langat ostan aina tarjouksesta ja niitä löytyy aina jostakin nettikaupasta, mutta mun laatuvaatimukset eiväti ole kovin korkeat, mutta pesevät mennen tullen merkkivaatteen laadun.
Tilasin äskettäin Drops Karisma-lankaa joka on merinovillaa 1.90€ kerä ja villa-albaca lankaa 2.40€.
Kiinnostaisi kovasti, mitä laadukasta merkkilankaa voisi käyttää vauvan neuleissa, jotta ne täyttäisivät äitien kriteerit, kun omia lapsia ei ole, vaikka olen neulonut vauvan neuleita paljon mutta aina ihan tavis vauvoille.
Nyt ystäväni odottaa lasta, joka vinkasi neuleista, mutta nyt vähän hirvitää, menevätkö suoraan roskikseen vai unohdnko koko jutun, kun hän ei itse ymmärrä neulomisesta mitään.
Tässä hyvä esimerkki luetun ymmärtämättömyydestä/uhriutumisesta/keskustelun manipuloinnista ohjaamalla sitä vinoon.
Ap kuulostaa kyllä todella rasittavalta ylimieliseltä hienostelijalta. Turvakaukalon toki ymmärrän, mutta ei ne jalat mene siitä rikki, jos ne alekengätkin käy kerran pari jalassa tai alebody on mummin kyläillessä päällä. Jotenkin paistaa silmään, miten moneen kertaan vielä korostuu tuo alennusmyynnistä ostaminen. Kyllä se sama haalari on ihan yhtä laadukas tai laaduton oli myytiin se sitten punaisella tai valkoisella hintalapulla. Onko ap näitä nirppanokkaisia ressukoita, jotka luulevat että hinta on jotenkin automaattisesti laadun tae? Monissa lasten merkkivaateissa hinnasta 80% tulee kyllä merkistä ja mallista, ei niinkään laadusta.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa kyllä todella rasittavalta ylimieliseltä hienostelijalta. Turvakaukalon toki ymmärrän, mutta ei ne jalat mene siitä rikki, jos ne alekengätkin käy kerran pari jalassa tai alebody on mummin kyläillessä päällä. Jotenkin paistaa silmään, miten moneen kertaan vielä korostuu tuo alennusmyynnistä ostaminen. Kyllä se sama haalari on ihan yhtä laadukas tai laaduton oli myytiin se sitten punaisella tai valkoisella hintalapulla. Onko ap näitä nirppanokkaisia ressukoita, jotka luulevat että hinta on jotenkin automaattisesti laadun tae? Monissa lasten merkkivaateissa hinnasta 80% tulee kyllä merkistä ja mallista, ei niinkään laadusta.
Olet nyt kirjoittanut tämän saman nirppanokka-kommenttisi tänne noin 40 kertaa. Ei se edelleenkään ole ollenkaan relevantti.
Miksei se mummo sitten osta laadukasta alesta, jos ne alennukset kerran on noin isot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menee ehkä vähän ohi alkuperäisen aiheen mutta itse en ymmärrä miksi lahjan/tuliaisen hinta pitää kertoa, on se sitten halpa tai kallis. Oma anoppi aina kertoo kuinka halvalla sai sitä ja tätä, tulee olo että ei ole sen arvoinen että voisi ostaa jotain kivaa normihinnalla vaan tuodaan sellaista mikä ei istu omaan sisutukseen, makuun tms millään lailla mutta olihan se HALPAA.
Sain esim kerran kokoa xxl vanhan kulahtaneen ulkoiluasun joka oli kuulunut jollekin ystävättärelle joka laihtui kovin ja asu jäi isoksi hänelle. Itse olen kokoa 36.
Täällä on monesti leimattu Tokomanni halpis-huono -laatuiseksi kaupaksi, mutta kyllä sieltä saa ihan hyviäkin tuotteita.
Ymmäärän ap:n probleemaa mummon kanssa, mutta joskus tulee kyllä mieleen kovat vaatimukset, kun antaa lahjaa. Muistan, kun vielä nuorena perheenä, jossa vain toinen oli työssä ja rahaa oli vähän, ostimme miehen kummitytölle kultaisen riipuskorun ja koska hänellä oli pikkusisko, niin ostimme samanlaisen, mutta hopeisena. Minusta oli mukava huomioida myös sisko. Myöhemmin kuulin kun tämä pikkusisko kertoi, että siskon koru oli mennyt rikki ja äiti oli sanonut silloin, että kai se rikkoutuikin, kun oli niin ohut ja huono! Jäi ikävä mieli.
Itse olen aina ottanut ilolla vastaan lahjat ja sitten jos ei ole käyttöä, antanut eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Itse ongelma vaan ei hoidu ollenkaan. Eli se mummon ylikävelevä huono käytös ja emotionaalinen kiristäminen.
Mummo voi viedä ne romunsa ihan itse. Oppii käytöstapoja, eikä levitä huonoa käytöstään enää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on monesti leimattu Tokomanni halpis-huono -laatuiseksi kaupaksi, mutta kyllä sieltä saa ihan hyviäkin tuotteita.
Ymmäärän ap:n probleemaa mummon kanssa, mutta joskus tulee kyllä mieleen kovat vaatimukset, kun antaa lahjaa. Muistan, kun vielä nuorena perheenä, jossa vain toinen oli työssä ja rahaa oli vähän, ostimme miehen kummitytölle kultaisen riipuskorun ja koska hänellä oli pikkusisko, niin ostimme samanlaisen, mutta hopeisena. Minusta oli mukava huomioida myös sisko. Myöhemmin kuulin kun tämä pikkusisko kertoi, että siskon koru oli mennyt rikki ja äiti oli sanonut silloin, että kai se rikkoutuikin, kun oli niin ohut ja huono! Jäi ikävä mieli.
Itse olen aina ottanut ilolla vastaan lahjat ja sitten jos ei ole käyttöä, antanut eteenpäin.
Ja tässä taas uusi ajatushärö, jota en tajua. MIKSI teidän pitää viedä sille toiselle lapselle yhtään mitään?
Meillä on tämä sama ilmiö. Aina tuodaan jotain roinaa sisarukselle, vaikka on vain toisen synttäri. Miksi?
Lapsen kuuluu pystyä sietämään, että hän ei aina ole se päätähti ja uniikki lumihiutale, vaan ihan vaan synttärisankarin sisko/veli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Itse ongelma vaan ei hoidu ollenkaan. Eli se mummon ylikävelevä huono käytös ja emotionaalinen kiristäminen.
Mummo voi viedä ne romunsa ihan itse. Oppii käytöstapoja, eikä levitä huonoa käytöstään enää eteenpäin.
Oletko ottanut aamulääkkeesi? Kukaan ei sinua kiristä. Vainoharhainen olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Ja se ajaa lasten edun ja turvallisuuden edelle.
a) viisivuotias ei kuulu hoitoon kahdeksi viikoksi ja b) henkeä ei saa vaarantaa.
Sulla on prioriteetit totaalisen sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittakaa kamat kaappiin ja myykää kirpparilla. Mummo tulee onnelliseksi, kun saa antaa lahjan, ja teidän lapsenne tulee onnelliseksi, kun saa taskurahaa kirpparimyynnistä.
Kunpa toisi sellaista tavaraa, joka menisi kaupaksi.
Ja olisi kyllä parempi vaihtoehto antaa ne taskurahaa suoraan lapselle.
Laitat hinnaksi 0,50-1 euroa, niin menee kaupaksi.
+ vaiva roudata ne tavarat kirppikselle, lajitella, hinnoitella, pakata, käydä järjestelemässä pöytää jne. Ei kiitos.
Lahjoita suoraan SPR:n kirppikselle. He myyvät ne puolestasi ja rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Pääset irti tavarasta, mummo saa hyvän mielen ja vielä autat hädänalaisia. Ja käyttäydyt hyvin. Lapsesikin oppivat hyviä käytöstapoja.
Itse ongelma vaan ei hoidu ollenkaan. Eli se mummon ylikävelevä huono käytös ja emotionaalinen kiristäminen.
Mummo voi viedä ne romunsa ihan itse. Oppii käytöstapoja, eikä levitä huonoa käytöstään enää eteenpäin.
Oletko ottanut aamulääkkeesi? Kukaan ei sinua kiristä. Vainoharhainen olet.
Mummo kiristää ap:ta ja ap:n perhettä. Ota itse aamulääkkeesi ja hakeudu jonnekin koulutukseen. Et osaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Se on jotenkin ihana tuo ihmisten illuusio neulomisen halpuudesta. ”Itsetehden saa niin paljon edullisemmin”. Joo, ei saa. Minä neulon ja virkkaan PALJON. Tämän vuoden lankaostosten summa lähentelee jo 500€.
Olen tehnyt tämä vuonna mm. Vauvan vaunupeiton merinolangasta (65€), torkkupeiton puuvillalangasta, siis aikuisten koko (80€), itselleni pitkän villatakin (90€), naisten villasukat merinosta 1pari(13€). Lisäksi lankoja on vielä jemmassatoiseen torkkupeittoon ja muutamiin sukkiin.
En pysty käsittelemään tavallista villaa, joten puuvillaa, merinoa tai tekokuituja on käytettävä. Akryylia saa halvalla, mutta eipä se kestä käyttöä. Eikä minun mielestäni joku 7 veljestä ole hyvää lankaa. Parempia lankoja on netti pullollaan ja niillä on hintaa. Niistä tehdyt vaatteet yms myös kestävät käyttöä ja pesua.
Minä neulon paljon ja jostain kumman syystä löydän ihan hyviä lankoja tarjouksista. Ostan sellaisia jemmaan, joiden tiedän menevän sukkiin, lapasiin, pipoihin, kaulahuiveihin. Lapsella ne on kuluvaa vaatetta, joten lapasia tai ulkokenkiin meneviä sukkia en edes tee siitä kaikkein hienoimmasta ja kalleimmasta langasta. Minun harrastus on neulominen enkä laske siihen käytettyä aikaa. Sinäkin voisit katsoa netistä, mitä tekemäsi tuotteet vastaavan laatuisina maksavat valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Mitä teillä miehet sanoo näistä tavarakapinoista?
Vai sanooko ne mitään?
Oma mies sanoisi siinä vaiheessa, kun eteinen olisi täynnä vaatekasseja ettei siellä mahdu kulkemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Ja se ajaa lasten edun ja turvallisuuden edelle.
a) viisivuotias ei kuulu hoitoon kahdeksi viikoksi ja b) henkeä ei saa vaarantaa.
Sulla on prioriteetit totaalisen sekaisin.
Hän tuli meille neljäksi tunniksi kahden viikon ajan eli yhteensä 20h papan kanssa, me olimme kilometrin päässä töissä. Emme olleet matkoilla vaan töissä.
Istupa alas ja rauhoitu. Kaikki on hyvin. Hengitä.
Mummot ovat eläneet pula-ajalla eikä voi kaikki ymmärtää, nykyajan kermaperseet sitä.
Ei ole kauaakaan siitä kun oli pula-aika ja nyky nuoriso ei tiedä siitä mitään. Moni on kolmekymppinen eikä ole töitä tehnyt ikinä ja hävettävää tyhjä CV. Pelkkää opiskelua moneen kertaan samaa alaa käydään eikä puhuta mitään ihmisten kanssa muuta kuin tuijotetaan luuria.
Menin aikuiskoulutukseen ja ihmettelin kun kukaan kolmekymppinen ei puhu yhtään mitään muuten kuin väkisin kysellään. Yksi tai kaksi sanaa on sanottu.
Häpeä sinä joka valitat mummon tuomista tavaroista ja ne ovat liian halpoja tietenkin kermaperseille. Olisin ollut onnellinen jos mummot olisi tuonut jotain mutta kaksikymppisen jälkeen mulla ei ollut mummoja ainuttakaan elossa kun muutin lapsuudenkodista pois.
En saanut kotoa mitään jotenka osamaksulla ostin keittiön pöydän ja sängyn Pesin käsin pikku pyykin ja pesutuvassa isommat pyykit. Mulla ei ollut edes puhelinta ja vaikka olisi ollut niin ei kukaan välittänyt että olenko hengissä tai ei. Tuli itsenäistyttyä totaalisesti.
Näkee aloittajasta että on saanut kaikki heti mulle ja nyt niin ei osaa mitään arvostaa. On varmaan kotisohvalta muutettu ja perhe heti perustettu.
En ole koskaan saanut mitään kun monet alkoivat perhettä perustamaan niin lahjoitettiin. tiskikoneet, sohvat ja autotkin. Ei mikään ihme jos niin helpolla saa kaiken niin mitään ei arvosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urpot kirjoitti:
Antakaa niiden mummojen olla mummoja.
Vaikka ette hänestä pitäisikään , niin lapsenne todennäköisesti pitävät.
Teistäkin tulee ehkä joskus mummoja ja toivotte että teidän nyrpeät miniänne pitäisivät teistä.
Kamalaa luettavaa nämä mummojen haukkumiset.Kuka täällä on estänyt mummoja olemasta mummoja?
Se joka kutsui "saastaksi" lasten mummoa, joka sai tulla vain syntymäpäivänä.
Saasta-anopin miniä tässä. Ihan todellakin siihen on syynsä, miksi mummu ei pääse meille kuin lasten syntymäpäivillä. Haluaisitko sinä kotiisi ihmisen, joka ihan joka kerta käydessään haukkuu sinut, lasten kuullen? Jos silmä välttää, tämä samainen on kaappeja käymässä läpi. Erityisen innostunut on pankista ja sairaalasta saaduista kirjeistä. On jäänyt rysän päältä kiinni, kieltää tapahtuman. Kun vielä tiesi vara-avaimen paikan, kävi omin päin vaihtamassa maton kun oltiin reissussa. Puhuu poikansa perheestä suoranaisia valheita selän takana. Ja tuo vielä asuu kävelymatkan päässä. En keksi yhtään syytä, miksi haluaisin olla tuollaisen kanssa missään tekemisissä. Tai miksi haluaisin altistaa pienet lapseni tuollaisen mielenvikaisen seuralle.
Minulla oli anoppi, joka vaihtoi meillä huonekalujen järjestystä lomamme aikana, toi omia koriste-esineitään ja taulujaan meille, antoi lapsen leikkiä vaarallisella fileointiveitsellä, syötti lapselle suklaata ja pillimehua koko päivän, (varattu ruoka oli jääkaapissa), haukkui minua minäänsä muille ja minulle ja miehelleni. Annoin lasteni olla hänen kanssaan, kutsuin meille käymään ja vastasin päivittäin hänen puheluihinsa. Ymmärsin hänen käytöstään, hän oli "aikansa lapsi" ja heikkolahjainen, mutta hän oli lasteni mummo. Minulla ei ollut oikeutta sitä kieltää. Onneksi en niin tehnytkään, hän oli hyvin läheinen toisen lapseni kanssa. Nyt hän on jo kuollut ja osaan nauraakin hänen pahimmille tempauksilleen. Saastaksi en olisi häntä koskaan nimittänyt, raukaksi vain. Missä on empatiakykysi? Osaatko opettaa lapsillesi sitä? Miten sinun miniäsi mahtaa sinua nimittää?
Sinun nimesi on Kynnysmatto
Viimeisinä päivinä ennen kuolemaansa hän oli yrittänyt monta kertaa soittaa minulle, vain minulle. En tiedä miksi. Ehkä minä olin se ainoa, joka hänelle vastasi. En kadu "kynnysmattona" olemistani. Sitä katuisin, jos lapseni syyttäisivät minua siitä, ettei heille syntynyt suhdetta mummoonsa. Minun nimeni on Armollisuus.
Olisiko toiset ajatukset, jos vaikka sen fileerausveitsen kanssa olisi käynyt vahinko? Ja syöttämällä lapsille pelkkää karkkia ja pillimehua, niin hän teki lapsillesi pahaa. Mä ainakin rakastan mun lapsia sen verran paljon, etten jättäisi lapsia noin käyttäytyvän henkilön ”hoitoon”.
Meidän oli pakko antaa hänen hoitaa lasta, hoitopaikka meni alta, kun sattui kuolemantapaus. Tämä, joka sai tehdä mummon kanssa vaikka mitä, on juuri se lapsi, joka vieläkin muistelee kuollutta mummoaan, joskus naureskellen joskus kaivaten. Hänestä kasvoi avarakatseinen, empaattinen ihminen. Hän on sanonut joskus vielä kirjoittavansa kirjan tästä persoonallisesta mummosta. Parin viikon karkinsyömiseen ei lapsi kuole, veitsitempusta me kyllä sanoimme, ettei niitä enää saa ottaa. Monesti hänen kanssaan piti kyllä laskea kymmeneen, joskus sataankin, mutta selvittiinpä.
Eikö yhtään arveluttanut jättää lapsia hömelöksi tiedetylle mummulle?
Mä oon kai outo, kun en halua selvitä ihmisistä, vaan viihtyä ja nauttia heidän seurastaan.
Olen huonnut, että olet outo. Itsekäs ja ajattelematonkin.
Joku voisi sanoa ajattelemattomaksi lasten jättämistä vaarallisen ihmisen hoitoon.
Vaikka varmaan moni kyllä ymmärtää, ettei ennenvanhaan ollut välttämättä varaa valita kun päivähoitoon ei lasta niin vaan saanut, mutta uskoisin ettei kukaan mielummin jätä lasta vaaraan jos vaihtoehtokin olisi.
Hyvä, että lapsesi kuitenkin selvisivät.
Hän hoiti pari viikkoa 5-vuotiasta. Pappakin oli silloin apuna. Muulloin olimme läsnä aina. Pointtini oli se, että kunnioitamme mummoja ja pappoja, vaikka aina emme ymmärrä heidän käytöstään.
Entä oman itsensä kunnioittaminen? Voiko ihan oikeasti kunnioittaa muita jos antaa alentaa itsensä? Eikö kunnioitusta olisi se että olisi (mahdollisimman kohteliaasti) avoin toiselle ja puhuisi kuin vastuulliselle aikuiselle eikä antaisi millään muotoa kävellä itsensä yli?
Vaiva. Miksi se toisen koti olisi jokin kierrätysketjun etappi.
Mummo kyylää missä tavarat on eli niitä ei edes voi panna eteenpäin.
Huonot kulutustottumukset kostautuu jälkipolville. Eikä ole oikein ulottaa niitä toisen kotiin.
Ja sinusta on järkevämpää aiheuttaa työssäkäyvälle ruuhkavuosia elävälle turhaa ylimääräistä työtä?