Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Onko poistomyynnin halvin turvaton kaukalo pientä kivaa söpöä?
No jos olisit lukenut viestin kokonaan, niin olisit huomannut, että turvakaukalo on kyllä asia erikseen. Siitä voi kyllä huomauttaa mummolle. Mutta täällä on niin järkky lynkkausmieliala mummoja kohtaan. Jos joskus erehtyy ostamaan jotain, joka ei ole ihan täydellistä, niin heti tulee marinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on moitittu tyttäriä ja miniöitä jotka eivät halua että mummo pitää heidän kotiaan kaatopaikkana ja ymmärretty köyhyyden kokenutta mummoa.
Onko kenellekään tullut mieleen että kiltteys tai oikeammin "kiltteys" on yksi vallankäytön ja alistamisen muoto?
Sitähän moni roinamummo tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Niin, mikä se ajatus on, joka on tärkeä?
Ryhmä hau t-paidasta samaa mieltä.
Tämä minuakin kiinnostaisi. Mikä on se ajatus, joka (lahjan antamisessa) on se tärkeä!
Siis lahjan antamisessa tärkeä on kunnioittaa sitä, että lahjan antaja on halunnut ilahduttaa sinua ja perhettäsi. Tämä pätee siis kaikkiin lahjoihin, niistä valittaminen on epäkohteliasta. Ja edelleen tässä tarkoitan tapauksia, joissa ostelu on kohtuullista. Jos puhutaan ihan järkyttävästä ostosten määrästä, niin kyllä minäkin silloin puuttuisin, mutta jotenkin hienovaraisesti esim. vetoamalla ilmastonmuutokseen tai siihen, että saamme paljon lastenvaatteita jostain muualta, ja on rajalliset tilat. Tai pyytämällä, että ostaa mielummin vain jotain pientä, esim. vaikka söpöt sukkikset tai askartelukirjan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Onko poistomyynnin halvin turvaton kaukalo pientä kivaa söpöä?
No jos olisit lukenut viestin kokonaan, niin olisit huomannut, että turvakaukalo on kyllä asia erikseen. Siitä voi kyllä huomauttaa mummolle. Mutta täällä on niin järkky lynkkausmieliala mummoja kohtaan. Jos joskus erehtyy ostamaan jotain, joka ei ole ihan täydellistä, niin heti tulee marinaa.
Ai sinusta tässä ketjussa on kyse siitä että joku mummoparka erehtyy joskus ostamaan ei ihan täydellistä niin heti lynkataan?
Oletko edes lukenut ketjua, kyse kun on siitä että mummot eivät kunnioita lastensa perheiden ja kodin rajoja, itsekkyytensä takia, verhoamalla sen vilpittömään hyväntahtoisuuteen.
Joku ei edes verhoa mihinkään vaan haukkuu miniäänsä sinne sun tänne, ei välitä lapsen turvallisuudesta ja hyvinvoinnista jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Onko poistomyynnin halvin turvaton kaukalo pientä kivaa söpöä?
No jos olisit lukenut viestin kokonaan, niin olisit huomannut, että turvakaukalo on kyllä asia erikseen. Siitä voi kyllä huomauttaa mummolle. Mutta täällä on niin järkky lynkkausmieliala mummoja kohtaan. Jos joskus erehtyy ostamaan jotain, joka ei ole ihan täydellistä, niin heti tulee marinaa.
Joskus oli meidän tapauksessa pahimmillaan kolme kertaa viikossa. Määrä vaihteli sukkaparista Ikea-kassilliseen jonkun tuttavan ”nämä vaatteet eivät menneet kirpparilla kaupaksi” -lajitelmaan. Meillä oli tuolloin n. 1-vuotias poika, vaatteet huomattavasti isommalle tytölle.
Lisäksi tuonut meille rikkinäisiä leluja, saa lapsen isä sitten korjata. Eihän miehellä vapaa-aikanaan tietenkään ole muuta tekemistä kuin korjailla äitinsä löytöjä. Näin meidän kesken, ne on kaikki menneet roskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Onko poistomyynnin halvin turvaton kaukalo pientä kivaa söpöä?
No jos olisit lukenut viestin kokonaan, niin olisit huomannut, että turvakaukalo on kyllä asia erikseen. Siitä voi kyllä huomauttaa mummolle. Mutta täällä on niin järkky lynkkausmieliala mummoja kohtaan. Jos joskus erehtyy ostamaan jotain, joka ei ole ihan täydellistä, niin heti tulee marinaa.
Joskus oli meidän tapauksessa pahimmillaan kolme kertaa viikossa. Määrä vaihteli sukkaparista Ikea-kassilliseen jonkun tuttavan ”nämä vaatteet eivät menneet kirpparilla kaupaksi” -lajitelmaan. Meillä oli tuolloin n. 1-vuotias poika, vaatteet huomattavasti isommalle tytölle.
Lisäksi tuonut meille rikkinäisiä leluja, saa lapsen isä sitten korjata. Eihän miehellä vapaa-aikanaan tietenkään ole muuta tekemistä kuin korjailla äitinsä löytöjä. Näin meidän kesken, ne on kaikki menneet roskiin.
Ymmärrän hyvin, kovin on tuttua. Kiitollinen sitten tulisi olla siitä kun tuodaan tavaraa joka ei ole mennyt kirpputorilla kaupaksi, voi hyvänen aika. Meilläkin poika oli 2-vuotias kun mummo osti kirpputorilta shortsit kokoa 150cm. Arvatkaa vain säästinkö niitä kymmenen vuotta JOS poika suostuisi käyttämään niitä kun koko on kohdallaan..
Ihan oikeasti en ymmärrä miksi ei voinut ostaa vaatetta joka on oikean kokonen kaksivuotiaalle, jos jotain halusi ostaa? Ne isomman pojan shortsitko olivat ainoat halvat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Niin, mikä se ajatus on, joka on tärkeä?
Ryhmä hau t-paidasta samaa mieltä.
Tämä minuakin kiinnostaisi. Mikä on se ajatus, joka (lahjan antamisessa) on se tärkeä!
Siis lahjan antamisessa tärkeä on kunnioittaa sitä, että lahjan antaja on halunnut ilahduttaa sinua ja perhettäsi. Tämä pätee siis kaikkiin lahjoihin, niistä valittaminen on epäkohteliasta. Ja edelleen tässä tarkoitan tapauksia, joissa ostelu on kohtuullista. Jos puhutaan ihan järkyttävästä ostosten määrästä, niin kyllä minäkin silloin puuttuisin, mutta jotenkin hienovaraisesti esim. vetoamalla ilmastonmuutokseen tai siihen, että saamme paljon lastenvaatteita jostain muualta, ja on rajalliset tilat. Tai pyytämällä, että ostaa mielummin vain jotain pientä, esim. vaikka söpöt sukkikset tai askartelukirjan..
Niin. Haluaako se antaja oikeasti ilahduttaa, jos ostaa tavaraa jota ei haluta?
Eikö hän silloin ajattele vain itseään. Sitä että saa kävellä toisen tahdon yli ja kokea sen ostoendorfiinin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on moitittu tyttäriä ja miniöitä jotka eivät halua että mummo pitää heidän kotiaan kaatopaikkana ja ymmärretty köyhyyden kokenutta mummoa.
Onko kenellekään tullut mieleen että kiltteys tai oikeammin "kiltteys" on yksi vallankäytön ja alistamisen muoto?
Sitähän moni roinamummo tekee.
Tässä on juuri se ongelman ydin, joka on todella monelta mennyt ohi tässä ketjussa. Ei siinä ole mitään kilttiä ja hyväntahtoista, että omaa ostoshimoa tyydyttäen kolutaan alelaarit ja kirpparit, löydöt sitten dumpataan toisen kotiin, vaikka kyseiselle tavaralle ei ole käyttöä. Sitten vielä kyylätään, että se tavara tulee käyttöön.
Kyllä tuollainen tavaran tuputtaminen on henkistä väkivaltaa eikä kiltteyttä.
Mutta voi sillä tavaralla manipuloida toisellakin tavalla. Mun lapsen mummu osti mökilleen valtavia määriä leluja lapsille, kun meitä ei huvittanut käydä mökillä. Sitten kyyneleisiin silmin jutteli, että nyt jää kaikki käyttämättä, kun Kalle ja Ville ei käy ikinä, ihan turhaan ostettu. Ei onnistunut syyllistämään meitä mökkivisiiteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Mun mielestä toi useiden ihmisten ehdottama, pyytää mummolta lahjat rahana on tosi epäkunnioittava. Itsellä vielä pienet lapset. Mummoilta saadut lahjat ei aina ole menneet nappiin, mutta mitä siitä nipottamaan, ajatus on tärkein. Kyllä mä ihmettelen, että mitä sellainen vanhempi miettii, joka edes joskus ei voi lapselleen laittaa Tokmannin Ryhmä Hau-paitaa ihan vaan mummon iloksi, edes kotona. (turvakaukalo-asia tietty erikseen, ja sellainen järkyttävä roinamäärä)
Onhan se ihan älyttömän ihana tunne ostaa lapsille jotain pientä kivaa ja söpöä. Omien lasten vauva-aika meni niin nopeasti, niin on kyllä tylsä ajatus, jos enää koskaan ei voi niitä ihania vauvan juttuja ostella kellekään. Todennäköisesti kun olen mummo, niin en sen ajan muodista niin ymmärrä, mutta ehkä silti jotain kivaa joskus haluaisin ostaa. Kyllä minusta tässä tulee ottaa toiset huomioon puolin ja toisin. Ja tottakai kohtuus kaikessa, eihän ole mitään järkeä ostaa järkyttävää määrää tavaraa, mutta ei kai joku t-paita silloin tällöin voi kaataa maailmaa?Onko poistomyynnin halvin turvaton kaukalo pientä kivaa söpöä?
No jos olisit lukenut viestin kokonaan, niin olisit huomannut, että turvakaukalo on kyllä asia erikseen. Siitä voi kyllä huomauttaa mummolle. Mutta täällä on niin järkky lynkkausmieliala mummoja kohtaan. Jos joskus erehtyy ostamaan jotain, joka ei ole ihan täydellistä, niin heti tulee marinaa.
Joskus oli meidän tapauksessa pahimmillaan kolme kertaa viikossa. Määrä vaihteli sukkaparista Ikea-kassilliseen jonkun tuttavan ”nämä vaatteet eivät menneet kirpparilla kaupaksi” -lajitelmaan. Meillä oli tuolloin n. 1-vuotias poika, vaatteet huomattavasti isommalle tytölle.
Lisäksi tuonut meille rikkinäisiä leluja, saa lapsen isä sitten korjata. Eihän miehellä vapaa-aikanaan tietenkään ole muuta tekemistä kuin korjailla äitinsä löytöjä. Näin meidän kesken, ne on kaikki menneet roskiin.
Ymmärrän hyvin, kovin on tuttua. Kiitollinen sitten tulisi olla siitä kun tuodaan tavaraa joka ei ole mennyt kirpputorilla kaupaksi, voi hyvänen aika. Meilläkin poika oli 2-vuotias kun mummo osti kirpputorilta shortsit kokoa 150cm. Arvatkaa vain säästinkö niitä kymmenen vuotta JOS poika suostuisi käyttämään niitä kun koko on kohdallaan..
Ihan oikeasti en ymmärrä miksi ei voinut ostaa vaatetta joka on oikean kokonen kaksivuotiaalle, jos jotain halusi ostaa? Ne isomman pojan shortsitko olivat ainoat halvat?
Eri
Tuota minäkin olen pohtinut. Meilläpäin on kirppiksillä ihan älyttömästi hyvää vaatetta, värivalikoimaa on ja ihan laadukasta kamaa. Miksi, kun mummon kanssa mennään kirppikselle kiertelemään, hän hakeutuu kuin magneetti niiden nuhjuisimpien valkoisten ja vaaleanpunaisten vaatteiden luo.
Ymmärtäisin edes jotenkin jos meillä olisi tyttöjä, mutta kun meillä kaksi pientä poikaa jotka yleensä on puettu hieman rokkihenkisesti tai ihan tavallisiin ns. poikien vaatteisiin.
Ja meillä on oikeasti vaaleanpunaista vain ehkä yhdessä pipossa ja bodyssä, ei voi mummo ajatella, että se on jotenkin meille tosi mieluinen väri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, antakaa mummon ostaa ja annatte roinat vaikka eteenpäin. Kauhean vaikea on sanoa tuollaisesta, mutta ymmärrän pointtisi. Meillä taas lapsen isoäiti tykkää ostaa lapselle ja meille aikuisillekin melko arvokkaita lahjoja, joille ei kuitenkaan ole käyttöä. Meillä on kymmenittäin Marimekon pyyhkeitä, parittomia erilaisten sarjojen kahvimukeja jne. Ja lapsi saa arvokkaan lahjan, joka ei osu ollenkaan ikäkauteen tai lapsen kiinnostuksen kohteisiin, vaikka kuinka sitä koittaa markkinoida hänelle. Olen pohtinut, että kieltäisin kaiken tavaran ostamisen aikuisille ja lapselle toivoisin jonkinlaista vinkin kysymistä ennen hankintaa. Mutta näistä on tosi vaikea alkaa puhumaan, ettei loukkaa tai vaikuta "ihmissudelta". Tuntuu vaan kurjalta, kun miettii sitä rahamäärää joka menee melko lailla hukkaan tällä tavalla.
Meillä on täsmälleen sama tilanne... Vuosien saatossa on monta kertaa sievästi sanottu, ettei tarvi, mutta ostelee silti.
Enää ei sanota, kiitellään vain ja mummo on tyytyväinen. Kyseessä kuitenkin täysivaltainen, aikuinen ihminen, joten saa mun puolesta käyttää rahansa, mihin haluaa. Ja toisaalta, eihän se raha ihan hukkaan mene, kun mummolle yllätyalahjojen antaminen näkyy tuottavan iloa.
Mistä vauvat tietävät onko vaate merkkituote vai ei, vai haluaako äiti vain pönkittää omaa egoa pukemalla vauvan merkkituotteisiin ja näin viestittää ympäristölle varallisuutta, vaikka olisi köyhä. Ja tietysti faceen kuvat merkeistä.
Vauvat pitävät vain hetken vaatetta kun se on jo pieni. Ymmärrän, jos leikki-ikäisille panostetaan laatuun, mutta en vauvan.
Mulla on kolme kymmilasta ja yhden lapsen äiti merkkihysteriä saa jo raivon partaalle, kun mikään alle 100€ vaate ei kelpaa. Jatkuvasti lähetetään viestiä, kuinka tästä ja tästä tuotteesta meidän Niko Petteri tykkäisi ja face täyttyy kuvista jossa merkit ovat se tärkein. Ja äiti ei edes ole työelämässä ja asutaan vuokralla, eikä edes omaa varallisuutta ole kuin tuulen huuhtoma pylly.
Ja nyt olen ottanut etäisyyttä tähän perheeseen ja jos lahjat eivät kelpaa, en anna myöskään rahaa lahjaksi. Joululahjaksi annoin hedelmäsoseita, jos ne kelpais paremmin.
Ja miksi ihmeessä ap. ei voi sanoa mummolle suoraan, ettei lahjoja ja rahaa oteta enää vastaa tai laittaa ne samalla istumelta roskiin.
Ihan kuin ap. kerjää itselleen huimiota, kun ei saa suutaan auki.
Jotenkin tuntuu monelta äidiltä menevän
vauvan kanssa järkii, vai hyrrääkö hormoonit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä vauvat tietävät onko vaate merkkituote vai ei, vai haluaako äiti vain pönkittää omaa egoa pukemalla vauvan merkkituotteisiin ja näin viestittää ympäristölle varallisuutta, vaikka olisi köyhä. Ja tietysti faceen kuvat merkeistä.
Vauvat pitävät vain hetken vaatetta kun se on jo pieni. Ymmärrän, jos leikki-ikäisille panostetaan laatuun, mutta en vauvan.
Mulla on kolme kymmilasta ja yhden lapsen äiti merkkihysteriä saa jo raivon partaalle, kun mikään alle 100€ vaate ei kelpaa. Jatkuvasti lähetetään viestiä, kuinka tästä ja tästä tuotteesta meidän Niko Petteri tykkäisi ja face täyttyy kuvista jossa merkit ovat se tärkein. Ja äiti ei edes ole työelämässä ja asutaan vuokralla, eikä edes omaa varallisuutta ole kuin tuulen huuhtoma pylly.
Ja nyt olen ottanut etäisyyttä tähän perheeseen ja jos lahjat eivät kelpaa, en anna myöskään rahaa lahjaksi. Joululahjaksi annoin hedelmäsoseita, jos ne kelpais paremmin.
Ja miksi ihmeessä ap. ei voi sanoa mummolle suoraan, ettei lahjoja ja rahaa oteta enää vastaa tai laittaa ne samalla istumelta roskiin.
Ihan kuin ap. kerjää itselleen huimiota, kun ei saa suutaan auki.Jotenkin tuntuu monelta äidiltä menevän
vauvan kanssa järkii, vai hyrrääkö hormoonit?
Lukutaito?
Ap on sanonut.
Ei voi heittää roskiin koska mummo kyylää myöhemmin itkien että missä ne lahjat on.
Vierailija kirjoitti:
Mistä vauvat tietävät onko vaate merkkituote vai ei, vai haluaako äiti vain pönkittää omaa egoa pukemalla vauvan merkkituotteisiin ja näin viestittää ympäristölle varallisuutta, vaikka olisi köyhä. Ja tietysti faceen kuvat merkeistä.
Vauvat pitävät vain hetken vaatetta kun se on jo pieni. Ymmärrän, jos leikki-ikäisille panostetaan laatuun, mutta en vauvan.
Mulla on kolme kymmilasta ja yhden lapsen äiti merkkihysteriä saa jo raivon partaalle, kun mikään alle 100€ vaate ei kelpaa. Jatkuvasti lähetetään viestiä, kuinka tästä ja tästä tuotteesta meidän Niko Petteri tykkäisi ja face täyttyy kuvista jossa merkit ovat se tärkein. Ja äiti ei edes ole työelämässä ja asutaan vuokralla, eikä edes omaa varallisuutta ole kuin tuulen huuhtoma pylly.
Ja nyt olen ottanut etäisyyttä tähän perheeseen ja jos lahjat eivät kelpaa, en anna myöskään rahaa lahjaksi. Joululahjaksi annoin hedelmäsoseita, jos ne kelpais paremmin.
Ja miksi ihmeessä ap. ei voi sanoa mummolle suoraan, ettei lahjoja ja rahaa oteta enää vastaa tai laittaa ne samalla istumelta roskiin.
Ihan kuin ap. kerjää itselleen huimiota, kun ei saa suutaan auki.Jotenkin tuntuu monelta äidiltä menevän
vauvan kanssa järkii, vai hyrrääkö hormoonit?
Mistä ymmärsit että kyse on nimenomaan merkeistä ja niiden esittelystä somessa?
Ei voi kuin ihmetellä kuinka tyhmiä ihmiset ovat tai sitten ei edes lueta kommentteja joihin vastataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä vauvat tietävät onko vaate merkkituote vai ei, vai haluaako äiti vain pönkittää omaa egoa pukemalla vauvan merkkituotteisiin ja näin viestittää ympäristölle varallisuutta, vaikka olisi köyhä. Ja tietysti faceen kuvat merkeistä.
Vauvat pitävät vain hetken vaatetta kun se on jo pieni. Ymmärrän, jos leikki-ikäisille panostetaan laatuun, mutta en vauvan.
Mulla on kolme kymmilasta ja yhden lapsen äiti merkkihysteriä saa jo raivon partaalle, kun mikään alle 100€ vaate ei kelpaa. Jatkuvasti lähetetään viestiä, kuinka tästä ja tästä tuotteesta meidän Niko Petteri tykkäisi ja face täyttyy kuvista jossa merkit ovat se tärkein. Ja äiti ei edes ole työelämässä ja asutaan vuokralla, eikä edes omaa varallisuutta ole kuin tuulen huuhtoma pylly.
Ja nyt olen ottanut etäisyyttä tähän perheeseen ja jos lahjat eivät kelpaa, en anna myöskään rahaa lahjaksi. Joululahjaksi annoin hedelmäsoseita, jos ne kelpais paremmin.
Ja miksi ihmeessä ap. ei voi sanoa mummolle suoraan, ettei lahjoja ja rahaa oteta enää vastaa tai laittaa ne samalla istumelta roskiin.
Ihan kuin ap. kerjää itselleen huimiota, kun ei saa suutaan auki.Jotenkin tuntuu monelta äidiltä menevän
vauvan kanssa järkii, vai hyrrääkö hormoonit?Mistä ymmärsit että kyse on nimenomaan merkeistä ja niiden esittelystä somessa?
Ei voi kuin ihmetellä kuinka tyhmiä ihmiset ovat tai sitten ei edes lueta kommentteja joihin vastataan.
Tai että koulutettu hyvätuloinen ihminen tarvitsisi mummoa ostaakseen itse ne merkkivaatteet.
Sano että vauva tarvitsisi jotain tiettyä tuotetta mitä saa samanlaatuisena joka paikasta ja pyydä mummoa etsimään kun käy ostoksilla, tällasia tuotteita voisi olla esim tietyt hoitotarvikkeet esim harsot, amme, puiset vauvanlelut, villasukat, merinovillaiset asusteet, naamiaispuku mitä voi kerran pitää valokuvassa, metalliset vauvan ruokailuvälineet.. siis kaikkia sellasia erityisesti toivot mitä myydään samanlaatuisena halvemmalla paikoissa joissa mummo käy ja joista ei voi ostaa huonolaatuisempaa versiota.
Meillä tähän roinan ja krääsän syytämiseen liittyy ihan selkeästi mummon tajuttoman huono itsetunto. Hän ei osaa suhtautua kaupunkilaiseen koulutettuun miniäänsä mitenkään. Ja jotenkin tuo on jopa vihamielistä ”lapsen merkitsemistä” siihen omaan maalaissukuun kuuluvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Se on jotenkin ihana tuo ihmisten illuusio neulomisen halpuudesta. ”Itsetehden saa niin paljon edullisemmin”. Joo, ei saa. Minä neulon ja virkkaan PALJON. Tämän vuoden lankaostosten summa lähentelee jo 500€.
Olen tehnyt tämä vuonna mm. Vauvan vaunupeiton merinolangasta (65€), torkkupeiton puuvillalangasta, siis aikuisten koko (80€), itselleni pitkän villatakin (90€), naisten villasukat merinosta 1pari(13€). Lisäksi lankoja on vielä jemmassatoiseen torkkupeittoon ja muutamiin sukkiin.
En pysty käsittelemään tavallista villaa, joten puuvillaa, merinoa tai tekokuituja on käytettävä. Akryylia saa halvalla, mutta eipä se kestä käyttöä. Eikä minun mielestäni joku 7 veljestä ole hyvää lankaa. Parempia lankoja on netti pullollaan ja niillä on hintaa. Niistä tehdyt vaatteet yms myös kestävät käyttöä ja pesua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nykymummot osaa enää neuloa ja ommella? En usko, että yksikään nirppanokkaminiä kieltäytyy lapselle taiten tehdyistä kirjoneulesukista ja lapasista. Hyvälaatuiset langat maksavat murto-osan valmisvaatteista eikä tarvitse miettiä, onko vaate tehty lapsityövoimalla. Noihin mummo voi tehdä kuvioksi ne just sillä hetkellä muodissa olevat suosikkihahmot. Tehdessä ehtii ajatella lasta enemmän mitä kaupan kassalla.
Meillä ainakin osaa, on jo yli seittemänkymppinen, kovin nuoret isovanhemmat ei taida välttämättä osata tai ehtiä.
Ollaan saatu tosi kivoja sukkia ja lapasia lapsille ihan pyytämättä.
Kerran erehdyttiin esittämään pyyntö tyylin ja värin suhteen kun ajateltiin pojalle juhlatöppösiä erääseen tittyyn asuun ja useimmin käyttämiimme väreihin sopivaksi.
Tosi kivat oli muuten mutta hennon vaaleanpunaiset. Opin ainakin, ettei parane pyytää mitään vaikka kysyttäis.Jos mummon neulominen on hänelle harrastus, niin hänelle voi viedä lahjaksi itselle mieluisia villalankoja. Parhaassa tapauksessa ne saa takaisin valmiina neuleina.
Netissä on pilvin pimein opasvideoita neulomiseen. Neulominen on hyvä ja halpa harrastus, jota voi tehdä vaikka telkkaria katsellessa. Jos katsoo illassa puoli tuntia telkkaria, niin samalla saa neulottua monta kerrosta.
Halpa harrastus? Jos laatuun haluaa panostaa, niin en halvaksi menisi haukkumaan.
Yhdestä sadan gramman kerästä saa vauvalle vaatetta ja taatusti tulee halvemmaksi mitä vastaavan ostaminen kaupasta. Lankatarjouksia on lähes jatkuvasti jossain paikassa ja samat neulepuikot kestää vuodesta toiseen.
Oikeasti hyvät ja laadukkaat langat eivät ole "jatkuvasti tarjouksessa". Neuleita ei voi myöskään tehdä niillä "samoilla neulepuikoilla", välikokokoineen puikkoja tarvitaan väistämättä useammat, jos haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Se on jotenkin ihana tuo ihmisten illuusio neulomisen halpuudesta. ”Itsetehden saa niin paljon edullisemmin”. Joo, ei saa. Minä neulon ja virkkaan PALJON. Tämän vuoden lankaostosten summa lähentelee jo 500€.
Olen tehnyt tämä vuonna mm. Vauvan vaunupeiton merinolangasta (65€), torkkupeiton puuvillalangasta, siis aikuisten koko (80€), itselleni pitkän villatakin (90€), naisten villasukat merinosta 1pari(13€). Lisäksi lankoja on vielä jemmassatoiseen torkkupeittoon ja muutamiin sukkiin.
En pysty käsittelemään tavallista villaa, joten puuvillaa, merinoa tai tekokuituja on käytettävä. Akryylia saa halvalla, mutta eipä se kestä käyttöä. Eikä minun mielestäni joku 7 veljestä ole hyvää lankaa. Parempia lankoja on netti pullollaan ja niillä on hintaa. Niistä tehdyt vaatteet yms myös kestävät käyttöä ja pesua.
Lisäksi neulomiseen menee aikaa. Ei se mitään ilmaista/halpaa hommaa ole vaikka joku siitä tykkäisikin.
Nimim itse tumpelo joka arvostaa käsitöitä
Mikä ongelma?
Jos saunotte tai käytte uimahallissa, tuollainen kakkoskaukalo on loistava. Tai mummolan autossa jos käytte vain harvoin. Jos tällaista käyttöä ei ole, Facebookin roskalavalla tai paikallisilla hyväntekeväisyyskirppareilla otetaan taatusti kiitollisena vastaan sellaiseen perheeseen, jossa ei ole varaa valita.
Kengät kelpaavat taatusti myös eteenpäin. Mummolle voi sanoa, että meillä oli jo kengät ostettuna ja jos se mummoa harmittaa niin hän pääsee siitä kyllä yli.
Itse olen tarkan markan yksinhuoltaja ja pyrin ostamaan kotimaista ja laadukasta lapsilleni (eli yleensä käytettynä), mutta mieleeni ei ikinä tulisi olettaa, että mummojen pitäisi sisäistää minun kulutustottumukseni jollaiseen he eivät ole tottuneet. Otan vastaan sen mitä meille annetaan. Jos ei ole meille sopivaa niin lahjoitan eteenpäin, aina löytyy ihmisiä joille kelpaa mitkä tahansa ensikengät. En tee siitä numeroa. Rahaa en kehtaisi ikinä pyytää lahjojen sijasta, se on aikuiselta ihmiseltä säälittävää, varsinkin jos perheessä on työssäkäyviä ihmisiä.
Esikoinen oli vähän yli vuoden ikäinen, kun lähistöllä asuva sinkkuveljeni jäi työttömäksi. Veli tuli meille aamupäivisin, vei lapsen ulos tunniksi pariksi, jona aikana minä sain tehtyä kotitöitä ja ruokaa rauhassa. Ulkoilun jälkeen veli toi lapsen sisälle ja jäi syömään.
Samainen veli oli työttömänä, kun nuorempi lapsi meni ekaluokalle. Lasta huoletti hirveästi, miten hän osaa mennä ajallaan kouluun niinä aamuina, kun siitä piti selvitä yksin. Veli tuli silloin meille lapsen kaveriksi ja jopa käveli lapsen kanssa koululle.
En keksi mitään parempaa, mitä veljeni olisi osannut lapsille antaa. Plussana heille tuli läheiset välit, koska lapset saivat viettää enonsa kanssa aikaa kahdestaan. Mikään tavara ei tuota voi korvata.