Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Edelleenkään niillä tavaroiden ostamisilla ei ole mitään merkitystä, jos haluat luoda suhteen lapsiin. Se että sinulla on huonot välit miniän kanssa ei myöskään johdu rahasta. Ajattelet hyvin materialistisesti. Et ilmeisesti pysty edes ajattelemaan ihmissuhdetta ihmissuuhteena. Silloin puhutaan ihan muista asioista kuin vaatteista tai pienipalkkaisuudesta.
Ei pienen lapsen kanssa luoda mitään suhdetta ilman vanhempia. Ja jos siellä pojalla ja miniällä on painostava ja raskas tunnelma, niin ei siellä kannata olla. Kyse voi olla miniän materialistisuudesta ja ahneudesta. Tai ehkä anoppi ei kelpaa, kun ei ole moloa 😀
Ei varmasti luodakkaan. Se että ihmissuhteet on päin persettä ei johdu rahasta, vaan kyvyttömyydestä nähdä ihmissuhde ihmissuhteena, ilma moloja ja omaa pienipalkkaisuudesta kokemaa huonommuuden tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Ilmeisesti sinulle. Lapsen vanhemmat ovat esittäneet pyynnön, johon olisi hyvin helppoa ja järkevääkin suostua. Näin pystyttäisiin keskittymään siihen tärkeimpään eli lapseen. Sinä sen sijaan itsepäisesti koet tärkeäksi ostaa jotain mitä vanhemmat eivät halua, sen sijaan että keskittyisit luomaan suhdetta lapsenlapseesi.
Jotenkin älytöntä, että kun maailma hukkuu paskaan ja paskan valmistamisen kerrannaisvaikutuksiin, ruuhkavuosia elävät perheet yrittävät epätoivoisesti vähentää vaikutuksiaan kaikessa mihin pystyy itse vaikuttamaan ostamalla vain ekologista ja kestävää ja/tai käytettyä. Läsnä on kasvava tietoisuus, että kunhan lapset kasvavat aikuisiksi, maailmassa on pula puhtaasta vedestä ja ilmasta, ja valjastamattomista luonnonvaroista.
Sitten samaan aikaa joku toinen käyttää tällaista perhettä keppihevosena ostaakseen kaupat tyhjäksi krääsästä, jotta halpatuotantomaiden tehtaat pysyvät pyörimässä, saastevedet virtaamassa jokiin, hyönteismyrkyt virtaamassa puuvillapelloille, lapset ompelemassa kehnoja vaatteita 12 tunnin vuoroissa ja turhat merikontit seilaamassa pitkin maailmaa polttoöljyn voimalla. Kuinkahan suuri osa kaikesta maailman tuotannosta oikeastaan menee täysin turhiksi ei-tarvituiksi "lahjoiksi"?
Välittämistä olisi karsia ostelua ja tuhlaamista. Ei toki eläkeläinen sitä omasta aloitteestaan tajua, mutta pitäisi kyllä ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa kuin näiden lahjojen saajat selittävät sen.
Tässä mielessä halvan krääsän ostelu on nimenomaan pahinta. Se halpa, ekomerkitön haalari maksaa vähemmän, mutta sen valmistuksesta syntyvä ekologinen jalanjälki on yleensä jopa isompi. Silti harvempi ihminen saa siitä elantonsa. Asiakas voi sen sijaan ostella niitä harkitsematta vaikka 10 jos huvittaa. Jos ei vastaanottajaa miellytä, tappio ei paljon lompakossa tunnu. Siksi ostosta ei tarvitse miettiä eikä harkita yhtään.
Meillä ostelijamummo on hyvin varakas. Silti hän tuo tullessaan nimenomaan tätä halpakrääsää. Sen täytyy liittyä juuri siihen, että riittävän halvoilla hinnoilla saa paljon tavaraa (="välittämistä") ilman että joutuu valitsemaan eri vaihtoehdoista tai harkitsemaan, onko tarvetta tai jatkokäyttöä. Vastuu harkitsemisesta siirtyy vastaanottajalle.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin älytöntä, että kun maailma hukkuu paskaan ja paskan valmistamisen kerrannaisvaikutuksiin, ruuhkavuosia elävät perheet yrittävät epätoivoisesti vähentää vaikutuksiaan kaikessa mihin pystyy itse vaikuttamaan ostamalla vain ekologista ja kestävää ja/tai käytettyä. Läsnä on kasvava tietoisuus, että kunhan lapset kasvavat aikuisiksi, maailmassa on pula puhtaasta vedestä ja ilmasta, ja valjastamattomista luonnonvaroista.
Sitten samaan aikaa joku toinen käyttää tällaista perhettä keppihevosena ostaakseen kaupat tyhjäksi krääsästä, jotta halpatuotantomaiden tehtaat pysyvät pyörimässä, saastevedet virtaamassa jokiin, hyönteismyrkyt virtaamassa puuvillapelloille, lapset ompelemassa kehnoja vaatteita 12 tunnin vuoroissa ja turhat merikontit seilaamassa pitkin maailmaa polttoöljyn voimalla. Kuinkahan suuri osa kaikesta maailman tuotannosta oikeastaan menee täysin turhiksi ei-tarvituiksi "lahjoiksi"?
Välittämistä olisi karsia ostelua ja tuhlaamista. Ei toki eläkeläinen sitä omasta aloitteestaan tajua, mutta pitäisi kyllä ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa kuin näiden lahjojen saajat selittävät sen.
Tässä mielessä halvan krääsän ostelu on nimenomaan pahinta. Se halpa, ekomerkitön haalari maksaa vähemmän, mutta sen valmistuksesta syntyvä ekologinen jalanjälki on yleensä jopa isompi. Silti harvempi ihminen saa siitä elantonsa. Asiakas voi sen sijaan ostella niitä harkitsematta vaikka 10 jos huvittaa. Jos ei vastaanottajaa miellytä, tappio ei paljon lompakossa tunnu. Siksi ostosta ei tarvitse miettiä eikä harkita yhtään.
Meillä ostelijamummo on hyvin varakas. Silti hän tuo tullessaan nimenomaan tätä halpakrääsää. Sen täytyy liittyä juuri siihen, että riittävän halvoilla hinnoilla saa paljon tavaraa (="välittämistä") ilman että joutuu valitsemaan eri vaihtoehdoista tai harkitsemaan, onko tarvetta tai jatkokäyttöä. Vastuu harkitsemisesta siirtyy vastaanottajalle.
Se ekomerkki ostetaan rahalla, ei sillä ole mitään tekemistä valmistusprosessin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Mä en puhu anopilleni, kun hän tulee meille. Ihan siitä syystä, että en jaksa sitä jatkuvaa mitätöintiä, ilkeilyä ja suoranaista vi**uilua. On näitä "Totuuden saa aina sanoa" -ihmisiä, ja vielä sen verran suuret luulot itsestään, että luulee hänen mielipiteensä olevan totuus. Valitettavasti mies sen saastan meille lasten synttäreille kutsuu, muuten ei juuri käy.
No et ainakaan ole minun miniäni. Tuntuu kuin kävelisin munankuorilla siellä. En todellakaan alkaisi mitätöimään arvostelemaan ym. Siitä varmaan alkaisi jokin kohtaus.
Ja ihan syystäkin alkaisi kohtaus, jos anoppi alkaa lapsensa kotona lapsensa puolisoa tylyttämään. Mutta minkäs teet, kun anopilta puuttuu alkeellisimmatkin käytöstavat. Siksi välttelen, suorastaan juoksen karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Edelleenkään niillä tavaroiden ostamisilla ei ole mitään merkitystä, jos haluat luoda suhteen lapsiin. Se että sinulla on huonot välit miniän kanssa ei myöskään johdu rahasta. Ajattelet hyvin materialistisesti. Et ilmeisesti pysty edes ajattelemaan ihmissuhdetta ihmissuuhteena. Silloin puhutaan ihan muista asioista kuin vaatteista tai pienipalkkaisuudesta.
Ei pienen lapsen kanssa luoda mitään suhdetta ilman vanhempia. Ja jos siellä pojalla ja miniällä on painostava ja raskas tunnelma, niin ei siellä kannata olla. Kyse voi olla miniän materialistisuudesta ja ahneudesta. Tai ehkä anoppi ei kelpaa, kun ei ole moloa 😀
Ei varmasti luodakkaan. Se että ihmissuhteet on päin persettä ei johdu rahasta, vaan kyvyttömyydestä nähdä ihmissuhde ihmissuhteena, ilma moloja ja omaa pienipalkkaisuudesta kokemaa huonommuuden tunnetta.
Ai kamala mä taidan olla väsynyt kun naurattaa vieläkin toi "kyvyttömyys nähdä ilma moloja".
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Ohis, mutta millä olettamuksella mummo on todennäköisesti 40-50-vuotias?
-44v, kasiluokkalaisen äiti eikä toivottavasti vielä aikoihin mummo.
Oli ehkä vähän liioitellun alhainen tuo ikähaarukka, oikeampi olisi ollut 50-60-vuotias, vaikka onhan noita nelikymppisiä isovanhempiakin.
Meillä oli isovanhemmat oli kaikki ikävälillä 51-54 esikoisen syntyessä. Nuorilta tuntuivat silloin.
Kuse niiden kamalien halpiskamojen päälle ens kerralla sen nähden. Luulis ymmärtävän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Sä olet niin tyhmä, että oksetat mua.
Miksi mummon pitäisi saada kantaa mun koti täyteen käyttökelvotonta roinaa ja pahoittaa sillä mun mieli? Jos mummo on yhtä tyhmä kuin sinä eikä ymmärrä sanaa ei, niin silloin mummo tietoisesti ostelee turhuuksia, ja on ihan itse syyllinen siihen omaan pahaan mieleensä, kun romuja ei oteta vastaan.
Jos ei ole tuollaisesta mummosta kokemusta, niin siitä roskan määrää ei varmasti usko kukaan. Kuka kaipaa nurkkiinsa niitä rikkinäisiä haalareita, venyneitä paitoja tai rumia ikkunaverhoja?
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Kerro osoitteesi, niin tulen jatkossa tuomaan sinulle kotiisi turhaa vaatetta ja roinaa kassikaupalla.
Lupaa siihen en edes kysy, koska tämä toiminta on sinun mielestäsi ilmeisen hyväksyttävää, vaikka asukas sen itse kieltäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Tuntuisi kyllä nyt tosi jännittävältä olla mummo.
Terveisin 40-50-vuotias, jolla lapset 7v ja 9v.
Useimmiten mummot ovat nykyään n. 60v ja siitä eteenpäin. Toki aina on sellaisiakin, jotka ovat saaneet omat lapset parikymppisinä ja joiden esikoinen saa lapsensa vaikkapa 25-vuotiaana.
Heh, minä olen 41 ja saimme juuri esikoisemme ja äitiyslomalla olen. Vauvamme isovanhemmat on 70-vuotiaita, 40-luvun lopulla syntyneitä. Ja tämä on heille ensimmäinen lapsenlapsi koska isoveljeni ja miehen kaksoissisko ei ole (vielä) saanut lapsia vaikka toiveissa on.
Akateemisista suvuista ollaan eikä kukaan ihmettele meidän ikiä.
Ja minä taas olen 40, lapsi 18, hänen isovanhempansa 70. Akateemisesta suvusta minäkin, joten moni on matkan varrella ihmetellyt. Ilmeisesti joidenkin mielestä on vain yksi oikea järjestys tehdä asioita.
Sinä sen sijaan et voi olla akateeminen. Etkä ymmärrä lukemaasi.
MOT.
Ihan tavallinen riviFM. -ed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Kerro osoitteesi, niin tulen jatkossa tuomaan sinulle kotiisi turhaa vaatetta ja roinaa kassikaupalla.
Lupaa siihen en edes kysy, koska tämä toiminta on sinun mielestäsi ilmeisen hyväksyttävää, vaikka asukas sen itse kieltäisi.
Mä kanssa voisin kanssa hypätä autoon ja tuoda kolme Ikea-kassillista random romua. Odottavat tuolla reissua seurakunnan kirppikselle, eli tavaran taso ei päätä huimaa. Ajatushan oli tärkein ja muista, että et saa mun mieltä pahoittaa kieltäytymällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika teitä. Kyllä, jos todella hyväsydämisyyttäsi toisit ne turhat, jopa omissa silmissäsi kakkosluokan kamat meille (tästähän ei edes ollut kysymys, vaan aloituksessa mummo tarkoitti oikeasti hyvää eikä tajunnut tuovansa roinaa arvon miniän mielestä), hymyilisin nätisti ja kiittäisin. En kärsisi mielipahaa eikä mulla ota voimille viedä niitä kierrätykseen/tarvitseville siinä missä muutakin tavaraa. Oon sitten ilmeisesti poikkeuksellisen ystävällinen, vahva ja jaksava nainen, kun tätä ketjua lukee? :D Eipä tullut mieleenkään aiemmin, mutta ilmankos niin mies kuin appivanhemmat tykkää :D Uskomattomista asioista oikeasti jaksatte kehittää ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Edelleenkään niillä tavaroiden ostamisilla ei ole mitään merkitystä, jos haluat luoda suhteen lapsiin. Se että sinulla on huonot välit miniän kanssa ei myöskään johdu rahasta. Ajattelet hyvin materialistisesti. Et ilmeisesti pysty edes ajattelemaan ihmissuhdetta ihmissuuhteena. Silloin puhutaan ihan muista asioista kuin vaatteista tai pienipalkkaisuudesta.
Ei pienen lapsen kanssa luoda mitään suhdetta ilman vanhempia. Ja jos siellä pojalla ja miniällä on painostava ja raskas tunnelma, niin ei siellä kannata olla. Kyse voi olla miniän materialistisuudesta ja ahneudesta. Tai ehkä anoppi ei kelpaa, kun ei ole moloa 😀
Ei varmasti luodakkaan. Se että ihmissuhteet on päin persettä ei johdu rahasta, vaan kyvyttömyydestä nähdä ihmissuhde ihmissuhteena, ilma moloja ja omaa pienipalkkaisuudesta kokemaa huonommuuden tunnetta.
No sekään ei kelpaa, etten tuo mitään.
Meillä mummo raahaa kaikkea kirpparikamaa. Kiitän kauniisti, laitan lahjoituksen tai roskiin. Kaikki on tyytyväisiä. En ymmärrä, miksi pitää loukata toista tai tehdä asiasta numero.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien ideologia, hah hah. Paremminkin miniän ideologia.
Tuskin sillä lapsen isällä on kuitenkaan palava ideologinen periaate pukea lapsi disney-krääsään tai muovikenkiin. Jos toiselle vanhemmista asia X on tärkeä ja toiselle ihan sama, niin se jolle asia on tärkeä, päättää.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti tässä mummo hakee korvausta sille, että hänellä ei ollut aikoinaan taloudellisia mahdollisuuksia ostaa omille lapsilleen haluamaansa, kun nämä olivat pieniä. Nyt on rahaa sen verran, että omalle rakkaalle lapsenlapselle voi ostaa. Ei tuossa oikein voi tehdä mitään, koska mummolle tyydytystä tuova juttu on nimenomaan se tavaroiden valinta ja ostaminen. Se on korviketta jollekin, josta hän on itse aikoinaan jäänyt paitsi. Rahan laittaminen lapsenlapsen tilille tai suuremman lahjan ostaminen kaksi kertaa vuodessa ei tunnu lainkaan samalta.
Minä kyllä yrittäisin mahdollisuuksien mukaan ymmärtää mummoa silloin, kun kysymys ei ole mistään turvallisuuden kannalta kriittisestä, kiten turvaistuimesta. Kiittäisin kauniisti, laittaisin tavarat joksikin aikaa kaappiin ja sitten kiertoon tai kaikkein epäonnistuneimmat ostokset roskiin. Muutaman vähiten epäonnistuneimman lelun ja vaatteen pitäisin esillä, niin mummo näkee niitä käytettävän.
Itsellänikin on kokemusta mummosta, joka osti vauvalle kaularöyhelöitä ja 1,5-vuotiaalle potkuhousuja. Hyvää hän kuitenkin tarkoitti.
Olet siis sitä mieltä, että aikuiseen oikeustoimikelpoiseen ihmiseen pitää suhtautua holhoavasti? Osan mielestä jopa valehdella, että kyllä juu on käytetty?
Minä ainakin osoitan meidän mummoille sen verran kunnioitusta että pidän niitä järkevinä ihmisinä jotka ymmärtää puhetta ja aikaansa. Krääsän ostaminen ei ole nykyaikaa. Jos mummolla on joku sisäinen tyhjyys joka vaatii ostelua, oletan että mummo aikuisena ihmisenä osaa etsiä ja löytää apua ongelmaansa. Minun tehtäväni ei ole terapoida mummoa antamalla muuttaa kotini kaatopaikaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Ilmeisesti sinulle. Lapsen vanhemmat ovat esittäneet pyynnön, johon olisi hyvin helppoa ja järkevääkin suostua. Näin pystyttäisiin keskittymään siihen tärkeimpään eli lapseen. Sinä sen sijaan itsepäisesti koet tärkeäksi ostaa jotain mitä vanhemmat eivät halua, sen sijaan että keskittyisit luomaan suhdetta lapsenlapseesi.
En ole ostanut mitään nyt kahteen vuoteen. Lapsi on kolme vuotta. Aikaisemminkin kun hän oli vauva ostin oikean kokoisia, enkä kauheita määriä. Miniä sanoi että haluaa ostaa suomalaista laatua ja haluaa vain tiettyjen merkkien vaatteita. En muista kaikkia merkkejä, mutta netistä katsoin joitakin, ja olivat kalliita. Ei minulla ole niihin varaa. Sillä rahalla, jolla ostan Kärkkäisen alennuksesta kolmelle lapselle t-paidat, sortsit ja sukat ei saanut mitään. Kuitenkaan ostamattomuuskaan ei tunnu olevan hyvä. Itse en taas ymmärrä miksi antaisin rahaa kolme vuotiaalle. Lapsihan kokee ettei saanut mitään, kun vanhemmat vievät rahan säilöön. Mikä ilo se on? Miten luon lapsenlapseen suhdetta, kun selkeästi en ole toivottu vieras. Ja ei, kyse tuskin on rahasta, kun heidän toiveettaan noudattaen homma ei silti toimi.
Ei tietenkään. Ja niin se kuuluu ollakin. Eikä se ainakaan onnistu eitoivottua krääsää rahtaamalla.