Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Omilla lapsillani käytännössä vain yksi isovanhempi, oma äitini joka itsekäs ja pihi eikä ostanut lapsilleni mitään eikä muista synttäreitä tms. Anopilla taas muistisairaus ja asuu hoitokodissa. Ottaisin skräbämummin milloin tahansa lasteni elämään. Laittaisin kamat laatikkoon, pukisin päälle kun tulee kylään ja olisin hiljaa. Ei kyse ole lasten äidin kontrolloimisesta vaan halusta olla osa lastenlasten elämää.
Ei ole. Jos se samainen mummo ei halua olla edes puolta tuntia sen lapsen kanssa, vaan haluaa vain saada itseöleen mielihyvää ostohetkellä, valokuvan lapsesta jotta voi leuhkia töissä tms.
Lapsi on täydellinen sivuseikka tuolle mummolle. Omia tarpeitaan tyydyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
mietitäänpä hetki
olen hoikka ja kaunis 50v nainen
Käytän merkkivaatteita
ehkä siksi ei ole vielä MUMMOITELTU
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä määrään ja päätän.
Vain minä.Minun lapsi, minun perhe, minun koti.
Tietenkin minä silloin määrään.
Minun rahat, minun aika.
Joihin kukaan ei olekaan sekaantunut millään tavalla.
Hoardaako MUMMO
on yleistä että 50vuotiaat naiset kierrättävät esim TENA siteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen antaa hyvää hyvyyttään lahjan sydämestä ja sinä haukut että terrorisoi raahaamalla kelvotonta tavaraa hienoon kotiisi. Tavarat olivat vielä uusia ja hänen mielestään varmasti hienoja ja kauniita. Ymmärrän että ne eivät ole ehkä makuusi, mutta jotenkin tästä paistaa semmoinen kylmyys ja ylimielisyys että minua rupesi itkettämään.
Onhan se kieltämättä kylmää ja ylimielistä, ettei lapsen vanhempia ja heidän toiveitaan kunnioiteta, mutta ei kai sen vuoksi itkemään tarvitse ruveta. Tuskin siitäkään sitä paitsi olisi apua ap:n tilanteessa.
Kylmästä sarkasmistasi huolimatta selvennän, että itketti ja liikutti tämän mummon ajatus antaa esim. nämä sydämellä katsotut ja valitut ensikengät. Ehkei hänellä ole varaakaan niin kalliisiin. Kai niitä olisi edes sen verran voinut fiilistellä, että ne olisi ollut pari kertaa jalassa ja olisi otettu kuvia, ja tuntea kiitollisuutta kauniista ajatuksesta ja eleestä. Kaikki isovanhemmat eivät edes välitä lapsenlapsistaan. Kai niitä lahjoja voi sitten antaa vaikka kierrätykseen, jos eivät kelpaa. Joku varmasti arvostaa ja käyttää kun vielä uusia. Mutta ei lapsi varmaan vahingoitu, jos sillä on pari kertaa yllään vääränmerkkiset vaatteet. Voi tätä pinnallista maailmaa, ei vaan välillä kestä.
MILLÄ oikeudella se isoäiti kiilaa vanhempien ohi ostamaan liikuttavat ensikengät???
Se hänen tilaisuutensa ko asiaan oli silloin kun hänen esikoisensa otti ensiaskeleitaan. Millä oikeudella hän varastaa tuon kokemuksen lapsenlapsensa vanhemmilta?
Voihan sillä lapsella olla useammatkin kengät. Ei se ole mitään varastamista että antaa kengät. Voihan ne vanhempien valitsemat kengät olla "ykköset". Kai ne voi pari kertaa olla jalassa. Nykymaailmassa kyllä ainoa kaunis ja sallittu ele tuntuu olevan kylmä rahasiirto pankkitilille.
Ei vaan aika. Paras, mitä isovanhempi voi lapsenlapselleen antaa on hänen kanssaan vietetty aika. Lapsi muistaaikänsä mummon kanssa pullanleipomiset ja lukuhetket paremmin kuin jonkun muovihärpäkkeen.
Aika on tärkein kyllä! Mutta kyllä lähisukulaisen pitää mielestäni saada antaa joskus merkkipäivänä jotain itse valitsemaakin ihan fiiliksellä hankittua, eikä aina vaan rahaa merkkituotteisiin. Vaikka sitten jäisikin vähemmälle käytölle ja laitettaisiin kiertoon.
Ja siitäkö tässä keskustellaan? Että joskus saisi merkkipäivänä antaa jotain.
Kiertokoulunko kävit kun ei tuo sisäluku onnistu?
Ja miksi pitää väkisin saada antaa jotain ei-toivottua?
No kyllä tässä semmoinen sävy on, että mitään itse valitsemaa ei saisi ollenkaan hankkia. Siitä voi tulla kiva fiilis, jos näkee jonkun kauniin asian minkä haluaa antaa lahjaksi Vaikka semmoisen mitä olisi toivonut itsellään olevan lapsena. Ei se niin kamala teko mielestäni ole, enkä voisi puhua niin häijysti tällaisista sukulaisista jotka tykkäävät antaa lahjan kuin täällä puhutaan.
Googletapa sana lahja.
Sen on tarkoitus ilahduttaa saajaa, ei antajaa.
Mistä sinä tiedät että tykkääkö lapsi vaikkapa uusista merkkivaatteista vai kirppiskamasta? Vanhempana saattaa vaikkapa vihata juuri merkkituotteita, vaikka vanhemmat rakastaisi niitä.
voi sitä luomulla ja kierrätykselläkin hifistellä
tilata esim chanelit suoraan pariisista käytetytynä
ja avokado ym öljut suoraan malesiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Omilla lapsillani käytännössä vain yksi isovanhempi, oma äitini joka itsekäs ja pihi eikä ostanut lapsilleni mitään eikä muista synttäreitä tms. Anopilla taas muistisairaus ja asuu hoitokodissa. Ottaisin skräbämummin milloin tahansa lasteni elämään. Laittaisin kamat laatikkoon, pukisin päälle kun tulee kylään ja olisin hiljaa. Ei kyse ole lasten äidin kontrolloimisesta vaan halusta olla osa lastenlasten elämää.
Ei ole. Jos se samainen mummo ei halua olla edes puolta tuntia sen lapsen kanssa, vaan haluaa vain saada itseöleen mielihyvää ostohetkellä, valokuvan lapsesta jotta voi leuhkia töissä tms.
Lapsi on täydellinen sivuseikka tuolle mummolle. Omia tarpeitaan tyydyttää.
onkohan näin.. oletko miettinyt saako mummo kovin kunnioittavaa kohtelua ollessaan kanssanne tekemisissä, puheesi sävy vaikuttaa alentavyydellaan siltä ettei ole kovin arvostettu eikä paljon tohdi perhettäsi läsnäolollaan häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen antaa hyvää hyvyyttään lahjan sydämestä ja sinä haukut että terrorisoi raahaamalla kelvotonta tavaraa hienoon kotiisi. Tavarat olivat vielä uusia ja hänen mielestään varmasti hienoja ja kauniita. Ymmärrän että ne eivät ole ehkä makuusi, mutta jotenkin tästä paistaa semmoinen kylmyys ja ylimielisyys että minua rupesi itkettämään.
Onhan se kieltämättä kylmää ja ylimielistä, ettei lapsen vanhempia ja heidän toiveitaan kunnioiteta, mutta ei kai sen vuoksi itkemään tarvitse ruveta. Tuskin siitäkään sitä paitsi olisi apua ap:n tilanteessa.
Kylmästä sarkasmistasi huolimatta selvennän, että itketti ja liikutti tämän mummon ajatus antaa esim. nämä sydämellä katsotut ja valitut ensikengät. Ehkei hänellä ole varaakaan niin kalliisiin. Kai niitä olisi edes sen verran voinut fiilistellä, että ne olisi ollut pari kertaa jalassa ja olisi otettu kuvia, ja tuntea kiitollisuutta kauniista ajatuksesta ja eleestä. Kaikki isovanhemmat eivät edes välitä lapsenlapsistaan. Kai niitä lahjoja voi sitten antaa vaikka kierrätykseen, jos eivät kelpaa. Joku varmasti arvostaa ja käyttää kun vielä uusia. Mutta ei lapsi varmaan vahingoitu, jos sillä on pari kertaa yllään vääränmerkkiset vaatteet. Voi tätä pinnallista maailmaa, ei vaan välillä kestä.
MILLÄ oikeudella se isoäiti kiilaa vanhempien ohi ostamaan liikuttavat ensikengät???
Se hänen tilaisuutensa ko asiaan oli silloin kun hänen esikoisensa otti ensiaskeleitaan. Millä oikeudella hän varastaa tuon kokemuksen lapsenlapsensa vanhemmilta?
Voihan sillä lapsella olla useammatkin kengät. Ei se ole mitään varastamista että antaa kengät. Voihan ne vanhempien valitsemat kengät olla "ykköset". Kai ne voi pari kertaa olla jalassa. Nykymaailmassa kyllä ainoa kaunis ja sallittu ele tuntuu olevan kylmä rahasiirto pankkitilille.
Ei vaan aika. Paras, mitä isovanhempi voi lapsenlapselleen antaa on hänen kanssaan vietetty aika. Lapsi muistaaikänsä mummon kanssa pullanleipomiset ja lukuhetket paremmin kuin jonkun muovihärpäkkeen.
Aika on tärkein kyllä! Mutta kyllä lähisukulaisen pitää mielestäni saada antaa joskus merkkipäivänä jotain itse valitsemaakin ihan fiiliksellä hankittua, eikä aina vaan rahaa merkkituotteisiin. Vaikka sitten jäisikin vähemmälle käytölle ja laitettaisiin kiertoon.
Ja siitäkö tässä keskustellaan? Että joskus saisi merkkipäivänä antaa jotain.
Kiertokoulunko kävit kun ei tuo sisäluku onnistu?
Ja miksi pitää väkisin saada antaa jotain ei-toivottua?
No kyllä tässä semmoinen sävy on, että mitään itse valitsemaa ei saisi ollenkaan hankkia. Siitä voi tulla kiva fiilis, jos näkee jonkun kauniin asian minkä haluaa antaa lahjaksi Vaikka semmoisen mitä olisi toivonut itsellään olevan lapsena. Ei se niin kamala teko mielestäni ole, enkä voisi puhua niin häijysti tällaisista sukulaisista jotka tykkäävät antaa lahjan kuin täällä puhutaan.
Googletapa sana lahja.
Sen on tarkoitus ilahduttaa saajaa, ei antajaa.
Mistä sinä tiedät että tykkääkö lapsi vaikkapa uusista merkkivaatteista vai kirppiskamasta? Vanhempana saattaa vaikkapa vihata juuri merkkituotteita, vaikka vanhemmat rakastaisi niitä.
voi sitä luomulla ja kierrätykselläkin hifistellä
tilata esim chanelit suoraan pariisista käytetytynä
ja avokado ym öljut suoraan malesiasta.
Käytetyt Chanelit lienevät saattaisivat olla lapsen mielestä parasta kun kasvaa.. Tai sitten ei 😄Ei voi tietää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille miehen äiti kantoi kirpparilta kaameita reikäisiä kuluneita ulkohaalareita yms ja toitotti kuinka hyvin ne kelpaa pihapukuina vaikka huonolla kelillä. No mutta eihän ne kelvanneet kun halusin lasten pysyvän kuivina ja lämpiminä.
Ei sille mikään puhe mennyt perille, tuskin kuuntelikaan koskaan. Heitin ne samantien roskiin ja käytin itseostamiani. Varmaan ne ihan hyvää tarkoittaa eli kai siinä jotenkin vaan täytyy oppia luovimaan jos haluaa väleissä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Omilla lapsillani käytännössä vain yksi isovanhempi, oma äitini joka itsekäs ja pihi eikä ostanut lapsilleni mitään eikä muista synttäreitä tms. Anopilla taas muistisairaus ja asuu hoitokodissa. Ottaisin skräbämummin milloin tahansa lasteni elämään. Laittaisin kamat laatikkoon, pukisin päälle kun tulee kylään ja olisin hiljaa. Ei kyse ole lasten äidin kontrolloimisesta vaan halusta olla osa lastenlasten elämää.
Ei ole. Jos se samainen mummo ei halua olla edes puolta tuntia sen lapsen kanssa, vaan haluaa vain saada itseöleen mielihyvää ostohetkellä, valokuvan lapsesta jotta voi leuhkia töissä tms.
Lapsi on täydellinen sivuseikka tuolle mummolle. Omia tarpeitaan tyydyttää.
onkohan näin.. oletko miettinyt saako mummo kovin kunnioittavaa kohtelua ollessaan kanssanne tekemisissä, puheesi sävy vaikuttaa alentavyydellaan siltä ettei ole kovin arvostettu eikä paljon tohdi perhettäsi läsnäolollaan häiritä.
En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä minä minä määrään ja päätän.
Vain minä.Minun lapsi, minun perhe, minun koti.
Tietenkin minä silloin määrään.
Minun rahat, minun aika.
Lastenlasten kanssa aikaa vietetäänkin ihan omasta halusta ja ilosta, mikäli siis heistä välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Omilla lapsillani käytännössä vain yksi isovanhempi, oma äitini joka itsekäs ja pihi eikä ostanut lapsilleni mitään eikä muista synttäreitä tms. Anopilla taas muistisairaus ja asuu hoitokodissa. Ottaisin skräbämummin milloin tahansa lasteni elämään. Laittaisin kamat laatikkoon, pukisin päälle kun tulee kylään ja olisin hiljaa. Ei kyse ole lasten äidin kontrolloimisesta vaan halusta olla osa lastenlasten elämää.
Ei ole. Jos se samainen mummo ei halua olla edes puolta tuntia sen lapsen kanssa, vaan haluaa vain saada itseöleen mielihyvää ostohetkellä, valokuvan lapsesta jotta voi leuhkia töissä tms.
Lapsi on täydellinen sivuseikka tuolle mummolle. Omia tarpeitaan tyydyttää.
onkohan näin.. oletko miettinyt saako mummo kovin kunnioittavaa kohtelua ollessaan kanssanne tekemisissä, puheesi sävy vaikuttaa alentavyydellaan siltä ettei ole kovin arvostettu eikä paljon tohdi perhettäsi läsnäolollaan häiritä.
En ole ap.
No miksi sitten syytät että ap:n mummo ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa vaan "tarpeitaan tyydyttääkseen" antaa lahjoja ja ottaa kuvan. Kamalaa puhetta hyväntahtoisesta ihmisestä, joka nyt vaan ei satu niin olemaan trendi- ja laatutietoinen varmasti ikänsäkin puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista luettavaa. Omilla lapsillani käytännössä vain yksi isovanhempi, oma äitini joka itsekäs ja pihi eikä ostanut lapsilleni mitään eikä muista synttäreitä tms. Anopilla taas muistisairaus ja asuu hoitokodissa. Ottaisin skräbämummin milloin tahansa lasteni elämään. Laittaisin kamat laatikkoon, pukisin päälle kun tulee kylään ja olisin hiljaa. Ei kyse ole lasten äidin kontrolloimisesta vaan halusta olla osa lastenlasten elämää.
Ei ole. Jos se samainen mummo ei halua olla edes puolta tuntia sen lapsen kanssa, vaan haluaa vain saada itseöleen mielihyvää ostohetkellä, valokuvan lapsesta jotta voi leuhkia töissä tms.
Lapsi on täydellinen sivuseikka tuolle mummolle. Omia tarpeitaan tyydyttää.
onkohan näin.. oletko miettinyt saako mummo kovin kunnioittavaa kohtelua ollessaan kanssanne tekemisissä, puheesi sävy vaikuttaa alentavyydellaan siltä ettei ole kovin arvostettu eikä paljon tohdi perhettäsi läsnäolollaan häiritä.
En ole ap.
No miksi sitten syytät että ap:n mummo ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa vaan "tarpeitaan tyydyttääkseen" antaa lahjoja ja ottaa kuvan. Kamalaa puhetta hyväntahtoisesta ihmisestä, joka nyt vaan ei satu niin olemaan trendi- ja laatutietoinen varmasti ikänsäkin puolesta.
Koska ap kertoo tilanteen. Ja missä se sanotaan että hän on satavuotias? Missään ei näy hyvän tahdon häivääkään. Pelkkää itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Tuntuisi kyllä nyt tosi jännittävältä olla mummo.
Terveisin 40-50-vuotias, jolla lapset 7v ja 9v.
Useimmiten mummot ovat nykyään n. 60v ja siitä eteenpäin. Toki aina on sellaisiakin, jotka ovat saaneet omat lapset parikymppisinä ja joiden esikoinen saa lapsensa vaikkapa 25-vuotiaana.
Heh, minä olen 41 ja saimme juuri esikoisemme ja äitiyslomalla olen. Vauvamme isovanhemmat on 70-vuotiaita, 40-luvun lopulla syntyneitä. Ja tämä on heille ensimmäinen lapsenlapsi koska isoveljeni ja miehen kaksoissisko ei ole (vielä) saanut lapsia vaikka toiveissa on.
Akateemisista suvuista ollaan eikä kukaan ihmettele meidän ikiä.
Ja minä taas olen 40, lapsi 18, hänen isovanhempansa 70. Akateemisesta suvusta minäkin, joten moni on matkan varrella ihmetellyt. Ilmeisesti joidenkin mielestä on vain yksi oikea järjestys tehdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
Tuntuisi kyllä nyt tosi jännittävältä olla mummo.
Terveisin 40-50-vuotias, jolla lapset 7v ja 9v.
Useimmiten mummot ovat nykyään n. 60v ja siitä eteenpäin. Toki aina on sellaisiakin, jotka ovat saaneet omat lapset parikymppisinä ja joiden esikoinen saa lapsensa vaikkapa 25-vuotiaana.
Heh, minä olen 41 ja saimme juuri esikoisemme ja äitiyslomalla olen. Vauvamme isovanhemmat on 70-vuotiaita, 40-luvun lopulla syntyneitä. Ja tämä on heille ensimmäinen lapsenlapsi koska isoveljeni ja miehen kaksoissisko ei ole (vielä) saanut lapsia vaikka toiveissa on.
Akateemisista suvuista ollaan eikä kukaan ihmettele meidän ikiä.
Ja minä taas olen 40, lapsi 18, hänen isovanhempansa 70. Akateemisesta suvusta minäkin, joten moni on matkan varrella ihmetellyt. Ilmeisesti joidenkin mielestä on vain yksi oikea järjestys tehdä asioita.
Sinä sen sijaan et voi olla akateeminen. Etkä ymmärrä lukemaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma isoäitini rakasti ruualla: sokeria, sokeria, sokeria, sokeria joka paikkaan. Se oli hienointa, mitä mummolla oli tarjota. Äitini ei oikein tykännyt mummin tavasta. Nyt oma äitini rakastaa minua lapsenlapsiaan tuomalla tavaraa. Hyvin vaikea on hänen uskoa, että en oikeasti tarvitse kaikkea, mitä halvalla sattuu saamaan. Ilmiö on rasittava, mutta mielestäni siihen pitää kuitenkin suhtautua enimmäkseen lempeällä huumorilla. Sokea pisteensä kullakin sukupolvella. Saa nähdä, mitä sitä itse sitten tyrkyttää omille lapsenlapsilleen. Ja rohkeasti kierrätykseen ne tavarat, millä ei oikeasti ole käyttöä.
Harvinaisen kypsästi ajateltu. Aivan samoin on minulla ollut. Nyt itse mummona sokea pisteeni on varmaan sylittely ja hellittely, kirjoja haluan aina lukea heille. Aivan aluksi ensimmäisen lapsenlapsen kohdalla oli ihanaa katsella vaatteita ja ostellakin niitä. Onneksi pian ymmärsin, ettei se ole pitkän päälle hyvä juttu. Nyt kysyn, mitä tarvitaan ja haluatteko, että teen sen. Olen taitava ompelija ja kymmeniä roolivaatteita olenkin ommellut tilauksesta heille. Nyt kun lapsenlapsia on jo viisi, olen vain läsnä ja juttelen, leikin ja rakastan. He haluavat myös kuulla itse keksimiäni tarinoita, joissa he seikkailevat sankareina. Niitä kirjoitamme omaan kirjaan muistiikin.
Ap. Tuo vaihe menee toivottavasti ohi. Minulla kesti vuoden verran. Säilytä silti hyvät välit, isovanhemmalla voi olla sellaista annettavaa lapsellesi, jota kukaan muu ei voi antaa. Varsinkin murrosiän kuohunnassa mummolle/papalle voi kertoa sellaista, mitä ei omille vanhemmille. Minullakin oli niin. Ja nyt olen itse vastaavassa tilanteessa. Rakastan tuota vanhintakin mörökölliä varauksestta.
Ei voi. Isovanhempi on täysin korvattavissa.
Olen eri mieltä. Isovanhempi on ainut, joka tuntee suvun historian ja suvun vaiheet, sairaudet ja vahvuudet. Hän elänyt ne. Häneltä voi oppia paljon. Myös suvaitsevaisuuta.
Mutta isovanhempihan on varmasti opettanut ne asiat omalle lapselleen joka puolestaan voi opettaa ne omalleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Edelleenkään niillä tavaroiden ostamisilla ei ole mitään merkitystä, jos haluat luoda suhteen lapsiin. Se että sinulla on huonot välit miniän kanssa ei myöskään johdu rahasta. Ajattelet hyvin materialistisesti. Et ilmeisesti pysty edes ajattelemaan ihmissuhdetta ihmissuuhteena. Silloin puhutaan ihan muista asioista kuin vaatteista tai pienipalkkaisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Edelleenkään niillä tavaroiden ostamisilla ei ole mitään merkitystä, jos haluat luoda suhteen lapsiin. Se että sinulla on huonot välit miniän kanssa ei myöskään johdu rahasta. Ajattelet hyvin materialistisesti. Et ilmeisesti pysty edes ajattelemaan ihmissuhdetta ihmissuuhteena. Silloin puhutaan ihan muista asioista kuin vaatteista tai pienipalkkaisuudesta.
Ei pienen lapsen kanssa luoda mitään suhdetta ilman vanhempia. Ja jos siellä pojalla ja miniällä on painostava ja raskas tunnelma, niin ei siellä kannata olla. Kyse voi olla miniän materialistisuudesta ja ahneudesta. Tai ehkä anoppi ei kelpaa, kun ei ole moloa 😀
Minun rahat, minun aika.