Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin älytöntä, että kun maailma hukkuu paskaan ja paskan valmistamisen kerrannaisvaikutuksiin, ruuhkavuosia elävät perheet yrittävät epätoivoisesti vähentää vaikutuksiaan kaikessa mihin pystyy itse vaikuttamaan ostamalla vain ekologista ja kestävää ja/tai käytettyä. Läsnä on kasvava tietoisuus, että kunhan lapset kasvavat aikuisiksi, maailmassa on pula puhtaasta vedestä ja ilmasta, ja valjastamattomista luonnonvaroista.
Sitten samaan aikaa joku toinen käyttää tällaista perhettä keppihevosena ostaakseen kaupat tyhjäksi krääsästä, jotta halpatuotantomaiden tehtaat pysyvät pyörimässä, saastevedet virtaamassa jokiin, hyönteismyrkyt virtaamassa puuvillapelloille, lapset ompelemassa kehnoja vaatteita 12 tunnin vuoroissa ja turhat merikontit seilaamassa pitkin maailmaa polttoöljyn voimalla. Kuinkahan suuri osa kaikesta maailman tuotannosta oikeastaan menee täysin turhiksi ei-tarvituiksi "lahjoiksi"?
Välittämistä olisi karsia ostelua ja tuhlaamista. Ei toki eläkeläinen sitä omasta aloitteestaan tajua, mutta pitäisi kyllä ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa kuin näiden lahjojen saajat selittävät sen.
Tässä mielessä halvan krääsän ostelu on nimenomaan pahinta. Se halpa, ekomerkitön haalari maksaa vähemmän, mutta sen valmistuksesta syntyvä ekologinen jalanjälki on yleensä jopa isompi. Silti harvempi ihminen saa siitä elantonsa. Asiakas voi sen sijaan ostella niitä harkitsematta vaikka 10 jos huvittaa. Jos ei vastaanottajaa miellytä, tappio ei paljon lompakossa tunnu. Siksi ostosta ei tarvitse miettiä eikä harkita yhtään.
Meillä ostelijamummo on hyvin varakas. Silti hän tuo tullessaan nimenomaan tätä halpakrääsää. Sen täytyy liittyä juuri siihen, että riittävän halvoilla hinnoilla saa paljon tavaraa (="välittämistä") ilman että joutuu valitsemaan eri vaihtoehdoista tai harkitsemaan, onko tarvetta tai jatkokäyttöä. Vastuu harkitsemisesta siirtyy vastaanottajalle.
Muuten olen samaa mieltä mutta mikä saa sinut kuvittelemaan ettei eläkeläinen tajuaisi näitä asioita ihan yhtä hyvin kuin kuka hyvänsä? Eero Paloheimo, Pentti Linkola vaikka?
Tietysti eläkeläisissäkin on vähä-älyisiä, mutta esim. minun vanhempani ovat kyllä erittäin valistuneita kuluttajia. Ei ne aivot valu korvista ulos siinä vaiheessa kun työt loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Se että jonkun ihmisen ostamat tavarat eivät ole toivottuja, ei tarkoita sitä että tuo ihminen ei ole toivottu henkilö. Et ilmeisesti todellakaan kykene erottamaan ihmisyyttä ja materialismia.
Onko tekstisi osoitettu minulle vai pojalleni ja miniälle? En ole pyytänyt lapsiltani lahjoja, enkä tarvitse mitään heiltä, joten en pidä itseäni materialistina. Ostan myös omilla rahoillani.
Sinustahan se kertomasi mukaan tuntuu siltä, ettei sinua arvosteta, koska olet pienituloinen. Ei sellaisella todellisuudessa ole mitään merkitystä, jos mummo on mukava ihminen ja hänen läsnäolonsa on hyväksi lapselle.
Jotain muuta kuin raha tuossakin on taustalla. Sinä et vain osaa erottaa ihmissuhteita ja rahaa/materiaa.
Sekään ei kuitenkaan tunnu kelpaavan että annan lapselle kortin, enkä heidän toivomaan (kalliita ) lahjoja. He eivät halua sellaisia joihin minulla on varaa. Rahaa ei mielestäni pienelle lapselle anneta lahjaksi. Ei lapsi ilahdu setelistä. Rippilahjaksi ym. sellainen sopii hyvin. Sinä teet omituisia tulkintoja, joissa minä tunnun olevan syyllinen? Haukut materialistina, vaikka ostan vaatteet halpa kaupasta, enkä miniän kukkuusta, vimmasta, molosta (voi hyvä luoja). Kenelle materia onkaan tärkeää?
Ilmeisesti sinulle. Lapsen vanhemmat ovat esittäneet pyynnön, johon olisi hyvin helppoa ja järkevääkin suostua. Näin pystyttäisiin keskittymään siihen tärkeimpään eli lapseen. Sinä sen sijaan itsepäisesti koet tärkeäksi ostaa jotain mitä vanhemmat eivät halua, sen sijaan että keskittyisit luomaan suhdetta lapsenlapseesi.
En ole ostanut mitään nyt kahteen vuoteen. Lapsi on kolme vuotta. Aikaisemminkin kun hän oli vauva ostin oikean kokoisia, enkä kauheita määriä. Miniä sanoi että haluaa ostaa suomalaista laatua ja haluaa vain tiettyjen merkkien vaatteita. En muista kaikkia merkkejä, mutta netistä katsoin joitakin, ja olivat kalliita. Ei minulla ole niihin varaa. Sillä rahalla, jolla ostan Kärkkäisen alennuksesta kolmelle lapselle t-paidat, sortsit ja sukat ei saanut mitään. Kuitenkaan ostamattomuuskaan ei tunnu olevan hyvä. Itse en taas ymmärrä miksi antaisin rahaa kolme vuotiaalle. Lapsihan kokee ettei saanut mitään, kun vanhemmat vievät rahan säilöön. Mikä ilo se on? Miten luon lapsenlapseen suhdetta, kun selkeästi en ole toivottu vieras. Ja ei, kyse tuskin on rahasta, kun heidän toiveettaan noudattaen homma ei silti toimi.
No, täällähän juuri joku suu vaahdossa selitti miten viisaita mummut ovat ja miten sitä suhdetta ei mikään korvaa. Että etköhän sinä viisas mummu osaa tämän pikku ongelmasi ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin älytöntä, että kun maailma hukkuu paskaan ja paskan valmistamisen kerrannaisvaikutuksiin, ruuhkavuosia elävät perheet yrittävät epätoivoisesti vähentää vaikutuksiaan kaikessa mihin pystyy itse vaikuttamaan ostamalla vain ekologista ja kestävää ja/tai käytettyä. Läsnä on kasvava tietoisuus, että kunhan lapset kasvavat aikuisiksi, maailmassa on pula puhtaasta vedestä ja ilmasta, ja valjastamattomista luonnonvaroista.
Sitten samaan aikaa joku toinen käyttää tällaista perhettä keppihevosena ostaakseen kaupat tyhjäksi krääsästä, jotta halpatuotantomaiden tehtaat pysyvät pyörimässä, saastevedet virtaamassa jokiin, hyönteismyrkyt virtaamassa puuvillapelloille, lapset ompelemassa kehnoja vaatteita 12 tunnin vuoroissa ja turhat merikontit seilaamassa pitkin maailmaa polttoöljyn voimalla. Kuinkahan suuri osa kaikesta maailman tuotannosta oikeastaan menee täysin turhiksi ei-tarvituiksi "lahjoiksi"?
Välittämistä olisi karsia ostelua ja tuhlaamista. Ei toki eläkeläinen sitä omasta aloitteestaan tajua, mutta pitäisi kyllä ymmärtää viimeistään siinä vaiheessa kuin näiden lahjojen saajat selittävät sen.
Tässä mielessä halvan krääsän ostelu on nimenomaan pahinta. Se halpa, ekomerkitön haalari maksaa vähemmän, mutta sen valmistuksesta syntyvä ekologinen jalanjälki on yleensä jopa isompi. Silti harvempi ihminen saa siitä elantonsa. Asiakas voi sen sijaan ostella niitä harkitsematta vaikka 10 jos huvittaa. Jos ei vastaanottajaa miellytä, tappio ei paljon lompakossa tunnu. Siksi ostosta ei tarvitse miettiä eikä harkita yhtään.
Meillä ostelijamummo on hyvin varakas. Silti hän tuo tullessaan nimenomaan tätä halpakrääsää. Sen täytyy liittyä juuri siihen, että riittävän halvoilla hinnoilla saa paljon tavaraa (="välittämistä") ilman että joutuu valitsemaan eri vaihtoehdoista tai harkitsemaan, onko tarvetta tai jatkokäyttöä. Vastuu harkitsemisesta siirtyy vastaanottajalle.
Muuten olen samaa mieltä mutta mikä saa sinut kuvittelemaan ettei eläkeläinen tajuaisi näitä asioita ihan yhtä hyvin kuin kuka hyvänsä? Eero Paloheimo, Pentti Linkola vaikka?
Tietysti eläkeläisissäkin on vähä-älyisiä, mutta esim. minun vanhempani ovat kyllä erittäin valistuneita kuluttajia. Ei ne aivot valu korvista ulos siinä vaiheessa kun työt loppuu.
Pointti onkin siinä että asiallinen ihminen kunnioittaa toisen periaatteita. Ei tallo niitä tämän omassa kodissa ja vielä päätä, että opettaa lapselleenkin ihan jotain muuta.
Se on tökeröä. Meillä appiukko ei pääse yli minun kasvissyömisistäni. Se suoraataan kalvaa häntä vimmaisesti. Hän ei suostu syömään meillä eikä anna anopin kokata heillä kasvisruokaa.
Ja kuitenkin seuraavassa hetkessä parkuvat miten emme käy jne.
housuunkusevamummo kirjoitti:
Hoardaako MUMMO
on yleistä että 50vuotiaat naiset kierrättävät esim TENA siteensä.
Sinäkin olet jonakin päivänä 50, jos et ehdi kuolla pois ennen sitä. Silloin viimeistään häpeät tekstiäsi.
Vierailija kirjoitti:
Surulliseksi tulin luettuani näin kiittämättömistä ihmisistä, jotka ovat niin itsekeskeisiä, etteivät osaa olla kiitollisia mistään. Mummo ostelee tavaroita, koska lapsenlapsi on vasta 8kk ja hän on kovin innoissaan. Ja tämä wannabe-tyyliniekkalaatumestariäiti sitten tärkeilee. Ei täällä mitään keinokuitua myy mikään kauppa. Tokmannilla hyviäkin merkkejä. Ihan hölmöä keksiä tällaista.
Jos ap on aikuinen...nin eikö voisi käyttäytyä aikuismaisesti???? Ihan typerää vouhottaa tällaista.
Minä olen aina ollut sitä mieltä, että epävarmat ihmiset tarvitsevat merkkivaatteita ja statuskamaa. Taidan olla oikeassa?
Onko itsekeskeistä ja kiittämätöntä haluta että maapallolla olisi luonnonvaroja meidän jälkeemmekin?
Minä ainakin inhoan krääsänkantajia ja ihan ahdistun siitä juuri siksi, että tekee niin pahaa ajatus että luonnonvaroja, aikaa, ihmisen työtä on uhrattu sen virattoman krääsän valmistamiseen. Vaatteita, jotka eivät kestä, tarpeettomia sisustusesineitä, milloin mitäkin. Lapsi ei kovin montaa vaatekertaa tarvitse jos pyykkihuolto on kunnossa ja kasvavat niistä niin nopeasti ulos. En tahdo että luonnonvaroja tuhlataan siihen että lapsellani olisi tarpeettomia vaatteita. (Ja ei, en matkusta lentokoneella enkä aja autoa, kun sitä kumminkin kysyttäisiin seuraavaksi.)
Kumpi on itsekäs, se joka haluaa päättää kotinsa sisustuksen vai se, joka haluaa päättää toisen ihmisen kodin sisustuksen?
Jos naapurisi on ulostefetisisti, kai ymmärrät olla kiitollinen jos se tunkee postilaatikostasi pökäleen? Sille fetisistille se olisi varmasti maailman ihanin lahja.
Miksi pitäisi olla kiitollinen, jos minua tai lastani ei tosiasiassa ole huomioitu lainkaan? Jos lahjan tarkoitus on ollut vain tuottaa shoppailulla dopamiinipiikki mummulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Mä en puhu anopilleni, kun hän tulee meille. Ihan siitä syystä, että en jaksa sitä jatkuvaa mitätöintiä, ilkeilyä ja suoranaista vi**uilua. On näitä "Totuuden saa aina sanoa" -ihmisiä, ja vielä sen verran suuret luulot itsestään, että luulee hänen mielipiteensä olevan totuus. Valitettavasti mies sen saastan meille lasten synttäreille kutsuu, muuten ei juuri käy.
Ihan vaan uteliaana kysyn että miten miehesi suhtautuu siihen että kutsut hänen äitiään saastaksi? Minäkään en ole niin kovin hyvissä väleissä anopin kanssa mutta arvostan kuitenkin häntä kun on kasvattanut niin ihanan ihmisen kuin mieheni ja luonnollisesti miestäni ei olisi olemassakaan ilman anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Mä en puhu anopilleni, kun hän tulee meille. Ihan siitä syystä, että en jaksa sitä jatkuvaa mitätöintiä, ilkeilyä ja suoranaista vi**uilua. On näitä "Totuuden saa aina sanoa" -ihmisiä, ja vielä sen verran suuret luulot itsestään, että luulee hänen mielipiteensä olevan totuus. Valitettavasti mies sen saastan meille lasten synttäreille kutsuu, muuten ei juuri käy.
Ihan vaan uteliaana kysyn että miten miehesi suhtautuu siihen että kutsut hänen äitiään saastaksi? Minäkään en ole niin kovin hyvissä väleissä anopin kanssa mutta arvostan kuitenkin häntä kun on kasvattanut niin ihanan ihmisen kuin mieheni ja luonnollisesti miestäni ei olisi olemassakaan ilman anoppia.
Meillä mies sanoo että hänet pelasti hyvät opettajat, kunnolliset kaverit ja se että hän pääsi nuorena jo muuttamaan pois kotoa. Appeni puhuu omasta äidistään riivinrautana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mikään pure. Meillä on ihan samanlaista ja lapset on jo teinejä. Haloselta, Tokmannilta ja kirppareilta moskaa.
Ei pidä paikkaansa, Tokmanninkin vaatteet kestää ihan sen minkä muutkin. Lasten vaatteet, vauvojen varsinkin ovat niitä samoja mitä hienostoliike myy kolminektaiseen hintaa. Meikit ja hygieniatuotteet ovat helvempia ja samoja merkkejä kuin esim. Stokmannilla
On todella niin kuin olen huomannut, että tämän ajan naiset, äidit luulevat ansaitsevansa vain kalleinta ja ehkä parastakin, ja mistähän se johtuu! Siitä että halutaan näyttää ja kun siihen on mahdollisuus. Pankit työntää jatkuvasti postiin tarjouksia velasta, saat näin ja näin paljon kun vain haluat, raha on halpaa. Mutta tyytymättömät naiset, äidit, edestänne vielä löydätte, mitenhän sitä suu sitten laitetaan, kerrankos sitä on konkurriin mennyt samalaiset tuhlarit. Onneksi tunnen viisaita, sivistyneitä ja osaavia perheitä joissa käytetään kirpparilta ostettuja hyviä vaatteita ja tarvikkeita. Niin kuin kuuluukin olla, eli vähentää kulutusta ja kierrättää, niin viisaat naiset ja miehet tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Luulin ihan oikeasti että tämä on provo, ja olin ihan ällistynyt kun luin ekan sivun vastauksia. Siis näinkö te kohtelette teidän lähimpiä, vanhusta, joka välittää teidän lapsesta niin paljon, että haluaa ostaa tälle asioita? Olen aivan järkyttynyt siitä, miten itsestäänselvyytenä näköjään jotkut pitävät tällaista asiaa. Maailmassa on äitejä, jotka antais mitä vaan tuollaisesta välittävästä mummosta. Ja jos ne tavarat todella on niin paskaa ettei teidän hienohelmalle kelpaa.. Tarviiko sen mummon mieltä silti pahoittaa? Kiitä kauniisti ja hankkiudu siitä ROSKASTA eroon vaikka antamalla hyväntekeväisyyteen sitä oikeasti arvostavalle. Ap ja kaltaisensa oksettavat minua.
Täysin samaa mieltä, luulin kans ensin että aloitus on provo. Yök näitä ylimielisiä snobeja, ei mitään kunnioitusta ja kykyä käsitellä asioita tyylikkäästi ja hienotunteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mikään pure. Meillä on ihan samanlaista ja lapset on jo teinejä. Haloselta, Tokmannilta ja kirppareilta moskaa.
Ei pidä paikkaansa, Tokmanninkin vaatteet kestää ihan sen minkä muutkin. Lasten vaatteet, vauvojen varsinkin ovat niitä samoja mitä hienostoliike myy kolminektaiseen hintaa. Meikit ja hygieniatuotteet ovat helvempia ja samoja merkkejä kuin esim. Stokmannilla
On todella niin kuin olen huomannut, että tämän ajan naiset, äidit luulevat ansaitsevansa vain kalleinta ja ehkä parastakin, ja mistähän se johtuu! Siitä että halutaan näyttää ja kun siihen on mahdollisuus. Pankit työntää jatkuvasti postiin tarjouksia velasta, saat näin ja näin paljon kun vain haluat, raha on halpaa. Mutta tyytymättömät naiset, äidit, edestänne vielä löydätte, mitenhän sitä suu sitten laitetaan, kerrankos sitä on konkurriin mennyt samalaiset tuhlarit. Onneksi tunnen viisaita, sivistyneitä ja osaavia perheitä joissa käytetään kirpparilta ostettuja hyviä vaatteita ja tarvikkeita. Niin kuin kuuluukin olla, eli vähentää kulutusta ja kierrättää, niin viisaat naiset ja miehet tekevät.
Minä olen koulutettu ja hyvätuloinen. Mökki ja talo maksettu, sijoituksia. Saan käyttää rahani ihan just niin kuin haluan. Ja kun on kolme tytärtä niin kyllä ne vaatteet oikein hyvin tulee käytetyyä. Jos jotain jää, ne menee vielä kuopuksen kaverille. Halvemmaksi tulee kuon jos ostaisimme jokaiselle enemmän ja halvalla.
Te hyljeksityt arvokkaat mummot ja mummit, kysykää siltä miniältä kuinka paljon hänellä on velkaa?
Katso minkä väriseksi kasvot värjäytyvät.
Minulla mummuna ei ole lainkaan velkaa, päinvastoin.
Ne vanhemmat jotka käyttäväöt pikkumuksuillaan vain kalliita merkkivaatteita, ei ole kaikki kotona.
Siitä seuraa velkahelvetti, ihan itse aiheutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen mikään pure. Meillä on ihan samanlaista ja lapset on jo teinejä. Haloselta, Tokmannilta ja kirppareilta moskaa.
Ei pidä paikkaansa, Tokmanninkin vaatteet kestää ihan sen minkä muutkin. Lasten vaatteet, vauvojen varsinkin ovat niitä samoja mitä hienostoliike myy kolminektaiseen hintaa. Meikit ja hygieniatuotteet ovat helvempia ja samoja merkkejä kuin esim. Stokmannilla
On todella niin kuin olen huomannut, että tämän ajan naiset, äidit luulevat ansaitsevansa vain kalleinta ja ehkä parastakin, ja mistähän se johtuu! Siitä että halutaan näyttää ja kun siihen on mahdollisuus. Pankit työntää jatkuvasti postiin tarjouksia velasta, saat näin ja näin paljon kun vain haluat, raha on halpaa. Mutta tyytymättömät naiset, äidit, edestänne vielä löydätte, mitenhän sitä suu sitten laitetaan, kerrankos sitä on konkurriin mennyt samalaiset tuhlarit. Onneksi tunnen viisaita, sivistyneitä ja osaavia perheitä joissa käytetään kirpparilta ostettuja hyviä vaatteita ja tarvikkeita. Niin kuin kuuluukin olla, eli vähentää kulutusta ja kierrättää, niin viisaat naiset ja miehet tekevät.
Minä olen koulutettu ja hyvätuloinen. Mökki ja talo maksettu, sijoituksia. Saan käyttää rahani ihan just niin kuin haluan. Ja kun on kolme tytärtä niin kyllä ne vaatteet oikein hyvin tulee käytetyyä. Jos jotain jää, ne menee vielä kuopuksen kaverille. Halvemmaksi tulee kuon jos ostaisimme jokaiselle enemmän ja halvalla.
Älä puhu potaskaa, jos noin hyvin olisi, et täällä kirjoittelisi, olisi sinulla kalliimpia tekemisä tiedossa. Kuin jossain vauvasivuilla päteä turhanaikaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Te hyljeksityt arvokkaat mummot ja mummit, kysykää siltä miniältä kuinka paljon hänellä on velkaa?
Katso minkä väriseksi kasvot värjäytyvät.
Minulla mummuna ei ole lainkaan velkaa, päinvastoin.
Ne vanhemmat jotka käyttäväöt pikkumuksuillaan vain kalliita merkkivaatteita, ei ole kaikki kotona.
Siitä seuraa velkahelvetti, ihan itse aiheutettu.
Sinä keksit ihan itse nuo merkkivaatteet. Nimenomaanhan nämä miniät ovat järkeviä rahankäyttäjiä, paljon järkevämpiä kuin krääsää haaliva mummo joka näkee kaiken rahan ja tavaran kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin se on, nuorten naisten mielestä on hienompaa ostaa se sama tavara Stockmannilta kuin Tokmannilta, vaikka hinta olisikin jonkun verran enemmän. Kuka edes kehtaa kulkea Tokmannin muovikassin kanssa, kyllä se vähintään pitää olla se Stockmannin muovikassi kädessä, mielummin vielä joku Luis Vuittonin paperikassi tms. Olikohan se juuri täällä vauvapalstalla kun joku äiti kertoi tyttärensä tehneen hyvän tilin kun oli myynyt netissä kalliimmista kaupoista saatuja ilmaisia paperi- ja muovikasseja. Tällaiselta keski-ikäiseltä (mummolta) kyllä loksahti suu auki kun tämän luin! :D
Vierailija kirjoitti:
Te hyljeksityt arvokkaat mummot ja mummit, kysykää siltä miniältä kuinka paljon hänellä on velkaa?
Katso minkä väriseksi kasvot värjäytyvät.
Minulla mummuna ei ole lainkaan velkaa, päinvastoin.
Ne vanhemmat jotka käyttäväöt pikkumuksuillaan vain kalliita merkkivaatteita, ei ole kaikki kotona.
Siitä seuraa velkahelvetti, ihan itse aiheutettu.
Luottokorttivelkaa n 120€. Ostin pari mekkoa netistä. Huom! Itselleni.
T. Miniä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin miniäni pukee lapsia vain merkkivaatteisiin. Markettivaatteet ja Kärkkäiseltä, ja tokmannilta ostetut eivät kelpaa, vaikka lapset tykkäävät barbi ja ryhmä hau jutuista.
Lapset kasvavat nopeasti, eikä ne vaatteet siinä ajassa mene miksikään. Tuli sitten valitusta vaatteista, ja pyyntöä että antaisin rahana, jos haluan antaa lahjan. Mutta mitä se pieni lapsi rahasta iloitsee? Ja silloin joko tuodaan vanhempien haluamia kalliita vaatteita, joihin ei ole varaa, tai annetaan vanhemmille rahaa, jolloin lapsi ei saa mitään.
Toisen miniän ja tyttären kanssa ei ole tuollaista. Käydään yhdessä kaupoilla ja kirppiksillä. Ostellaan itselle ja lapsille. Kyllähän se tuntuu, ettei oma poika ja miniä arvosta minua, kun olen pienituloinen, ja he varakkaita. Oma tyttö on pienituloinen, toinen poika ja hänen vaimo taas akateemisia keskituloisia.
Tämä on toki vaikuttanut suhteisiin, jotka on jääneet etäiseksi. Tuntuu, että on aina jotenkin takakireä tunnelma eikä pysty juttelemaan. On se harmi, mutta ei sille asialle mitään voi.Ikävää, että et osaa erottaa materialismia ja ihmissuhteita. Tavaraa antamalla ei luoda hyvää suhdetta lapseen. Siihen tarvitaan aitoa välittämistä ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa.
Ihmissuhteet eivät ole yhden ihmisen suhteita. Niissä on se toinenkin osapuoli. Tuntuuko sinusta mukavalta se ettet kelpaa omana itsenäsi? Ettei sitä että ajattelet lapsia, ja haluat heidän saavan asioita joista he pitävät arvosteta. Ja kun menet synttäreille ym, miniä ei puhu sinulle. Ja se kortti jonka viet, laitetaan vain johonkin. Kyllä minä välitän noistakin lapsenlapsista, mutta on selvä ettei heihin tule samanlaista suhdetta, kuin toisiin. Mukava yhteinen aika on täyttä utopiaa heidän kanssaan. Viettää mukavaa yhteistä aikaa, samalla kun tunnet olevasi arvoton. Kun sitten kahden muun perheen kanssa olet mieluinen vieras, ja toivottu apu.
Mä en puhu anopilleni, kun hän tulee meille. Ihan siitä syystä, että en jaksa sitä jatkuvaa mitätöintiä, ilkeilyä ja suoranaista vi**uilua. On näitä "Totuuden saa aina sanoa" -ihmisiä, ja vielä sen verran suuret luulot itsestään, että luulee hänen mielipiteensä olevan totuus. Valitettavasti mies sen saastan meille lasten synttäreille kutsuu, muuten ei juuri käy.
Ihan vaan uteliaana kysyn että miten miehesi suhtautuu siihen että kutsut hänen äitiään saastaksi? Minäkään en ole niin kovin hyvissä väleissä anopin kanssa mutta arvostan kuitenkin häntä kun on kasvattanut niin ihanan ihmisen kuin mieheni ja luonnollisesti miestäni ei olisi olemassakaan ilman anoppia.
Vastasin tähän, mutta sensuuri iski. Meillä anopin kanssa todella jäätävät välit. Narsistinen anoppi tehnyt elämästäni helvetin. Kun aloin pitää puoleni, niin silloin meni välit kokonaan poikki. Parempi näin.
Saasta on ystävällinen ilmaisu verrattuna siihen, mitä anoppi minusta puhuu. Ihan tosissaan on esim selittänyt pojalleen, että olen mieheni kanssa vain rahan takia.
Ei ap ole sanonut, että hänelle kelpaisi vain merkkivaatteet. Päinvastoin hän kirjoitti, että ns. merkitön vaate kelpaa hyvin kunhan se on laadukasta materiaalia. Miksi tämä keskustelu on kääntynyt niin, että ap on nirppanokka, jolle kelpaa vain luisvuittonit ja molot ja guguut? Ja mitä pahaa siinä on, jos haluaa pukea lapsensa laadukkaisiin materiaaleihin kuten esim. nahkakenkiin muovikenkien sijasta? Mitä pahaa siinä on, että haluaa vauvansa matkustavan tutkitusti turvallisimmassa kaukalossa eikä tutkitusti ei-turvallisessa, jopa vaarallisessa kaukalossa? Voisiko joku selittää minulle miksi tässä keskustelussa lynkataan se, että haluaa laadukkaita materiaaleja ja turvallisuutta lapselle?
Vierailija kirjoitti:
Ei ap ole sanonut, että hänelle kelpaisi vain merkkivaatteet. Päinvastoin hän kirjoitti, että ns. merkitön vaate kelpaa hyvin kunhan se on laadukasta materiaalia. Miksi tämä keskustelu on kääntynyt niin, että ap on nirppanokka, jolle kelpaa vain luisvuittonit ja molot ja guguut? Ja mitä pahaa siinä on, jos haluaa pukea lapsensa laadukkaisiin materiaaleihin kuten esim. nahkakenkiin muovikenkien sijasta? Mitä pahaa siinä on, että haluaa vauvansa matkustavan tutkitusti turvallisimmassa kaukalossa eikä tutkitusti ei-turvallisessa, jopa vaarallisessa kaukalossa? Voisiko joku selittää minulle miksi tässä keskustelussa lynkataan se, että haluaa laadukkaita materiaaleja ja turvallisuutta lapselle?
Koska joillakin lapsilla ei ole mummua, niin omalle jälkikasvulle pitää kelpuuttaa kaikki mitä tuodaan, laadusta ja tarpeellisuudesta piittaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ap ole sanonut, että hänelle kelpaisi vain merkkivaatteet. Päinvastoin hän kirjoitti, että ns. merkitön vaate kelpaa hyvin kunhan se on laadukasta materiaalia. Miksi tämä keskustelu on kääntynyt niin, että ap on nirppanokka, jolle kelpaa vain luisvuittonit ja molot ja guguut? Ja mitä pahaa siinä on, jos haluaa pukea lapsensa laadukkaisiin materiaaleihin kuten esim. nahkakenkiin muovikenkien sijasta? Mitä pahaa siinä on, että haluaa vauvansa matkustavan tutkitusti turvallisimmassa kaukalossa eikä tutkitusti ei-turvallisessa, jopa vaarallisessa kaukalossa? Voisiko joku selittää minulle miksi tässä keskustelussa lynkataan se, että haluaa laadukkaita materiaaleja ja turvallisuutta lapselle?
Koska joillakin lapsilla ei ole mummua, niin omalle jälkikasvulle pitää kelpuuttaa kaikki mitä tuodaan, laadusta ja tarpeellisuudesta piittaamatta.
En edelleenkään ymmärrä. Minun lapsilla on elossa enää yksi isovanhempi eikä silti kelpuuteta häneltä eikä keneltäkään muultakaan mitään moskaa lahjaksi. Onneksi hän ymmärtää asian ja mieluummin viettää aikaa lapsenlapsensa kanssa kuin hukuttaa tämän johonkin muoviseen frozen-krääsään.
Tämä on kyllä aika sairas kommentti.