Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että mummo haluaa osallistua omalla, totutulla tavallaan, mut ap haluaa määrittää kaiken millä ehdoilla ja miten. Ei mitään vastavuoroisuutta missään.
"Vauva ei viihdy vaatteissa" ja "me ei haluta..." Paskapuhetta! Kyllä se on ap joka kaiken määrittää. Miestä tai vauvaa ei kiinnostaa tuollaiset asiat.
Mummon saisi tulla kyllä auttamaan, kun ei saa edes lattioita pestyä, avuton.
Odottakaa vaan, kyllä tekin olette vielä joskus niitä mummoja. Ja muistakaa olla sit täysin miniän (todennäköisempi vaihtoehto tässä tapauksessa kuin oma tytär) lakien ja valvonnan alaisuudessa. Mitään omaa tapaa luoda suhdetta omaan lapsenlapseen ei sallita. Miniän tapa= ainoa oikea
Puoli tuntia omaa aikaa lapsenlapsen kanssa ei käy? Pitää saada törsätä moskaan. Miksi?
Ehkä kyse on periaatteesta? Miniä pompottelee miten sattuu... Pelkkiä palveluksia otetaan omilla ehdoilla vastaan ja ostoslista tyrkätään käteen, mutta missään ei voi antaa mummolle tyydytystä että saa thdä edes jonkun asian toiveittensa mukaan. Nähkää myös se toinen puoli. Vastavuoroisuuden puute ärsyttää. Tuollainen miniä todennäköisesti kuitenkin sanelisi missä ja millä tavalla mummo saisi aikansa lapsen kanssa viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että mummo haluaa osallistua omalla, totutulla tavallaan, mut ap haluaa määrittää kaiken millä ehdoilla ja miten. Ei mitään vastavuoroisuutta missään.
"Vauva ei viihdy vaatteissa" ja "me ei haluta..." Paskapuhetta! Kyllä se on ap joka kaiken määrittää. Miestä tai vauvaa ei kiinnostaa tuollaiset asiat.
Mummon saisi tulla kyllä auttamaan, kun ei saa edes lattioita pestyä, avuton.
Odottakaa vaan, kyllä tekin olette vielä joskus niitä mummoja. Ja muistakaa olla sit täysin miniän (todennäköisempi vaihtoehto tässä tapauksessa kuin oma tytär) lakien ja valvonnan alaisuudessa. Mitään omaa tapaa luoda suhdetta omaan lapsenlapseen ei sallita. Miniän tapa= ainoa oikea
Ainakaan omat pojat eivät tykkää, jos heille veisin oman makuni mukaan ostamaani tavaraa pyytämättä. En usko, että lapsen syntymäkään muuttaa heidän mielipidettään.
Onko noilla mummoilla käynyt niin, että heidän oma vanhemmuus on ylikävelty ja he nyt haluavat korjata tilanteen? Eihän se niin saa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että mummo haluaa osallistua omalla, totutulla tavallaan, mut ap haluaa määrittää kaiken millä ehdoilla ja miten. Ei mitään vastavuoroisuutta missään.
"Vauva ei viihdy vaatteissa" ja "me ei haluta..." Paskapuhetta! Kyllä se on ap joka kaiken määrittää. Miestä tai vauvaa ei kiinnostaa tuollaiset asiat.
Mummon saisi tulla kyllä auttamaan, kun ei saa edes lattioita pestyä, avuton.
Odottakaa vaan, kyllä tekin olette vielä joskus niitä mummoja. Ja muistakaa olla sit täysin miniän (todennäköisempi vaihtoehto tässä tapauksessa kuin oma tytär) lakien ja valvonnan alaisuudessa. Mitään omaa tapaa luoda suhdetta omaan lapsenlapseen ei sallita. Miniän tapa= ainoa oikea
Puoli tuntia omaa aikaa lapsenlapsen kanssa ei käy? Pitää saada törsätä moskaan. Miksi?
Ehkä kyse on periaatteesta? Miniä pompottelee miten sattuu... Pelkkiä palveluksia otetaan omilla ehdoilla vastaan ja ostoslista tyrkätään käteen, mutta missään ei voi antaa mummolle tyydytystä että saa thdä edes jonkun asian toiveittensa mukaan. Nähkää myös se toinen puoli. Vastavuoroisuuden puute ärsyttää. Tuollainen miniä todennäköisesti kuitenkin sanelisi missä ja millä tavalla mummo saisi aikansa lapsen kanssa viettää.
Kumpi siinä pompottaa? Mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että mummo haluaa osallistua omalla, totutulla tavallaan, mut ap haluaa määrittää kaiken millä ehdoilla ja miten. Ei mitään vastavuoroisuutta missään.
"Vauva ei viihdy vaatteissa" ja "me ei haluta..." Paskapuhetta! Kyllä se on ap joka kaiken määrittää. Miestä tai vauvaa ei kiinnostaa tuollaiset asiat.
Mummon saisi tulla kyllä auttamaan, kun ei saa edes lattioita pestyä, avuton.
Odottakaa vaan, kyllä tekin olette vielä joskus niitä mummoja. Ja muistakaa olla sit täysin miniän (todennäköisempi vaihtoehto tässä tapauksessa kuin oma tytär) lakien ja valvonnan alaisuudessa. Mitään omaa tapaa luoda suhdetta omaan lapsenlapseen ei sallita. Miniän tapa= ainoa oikea
Ihan varmaan näit kovasti vaivaa paasauksessasi mutta akryylillä ei rakasteta.
Joo, ei meillä tosiaan materialla rakastettu ja hyvin ovat lapset voineet ja kasvaneet! Otimme mitä saimme opiskelijaperheenä vastaan eikä olis tullut mieleenkään, että asiassa olisi minkäänlaista ongelmaa. Lapset eivät kärsineet millään tavoin. Nyt varakkaampina olisi kyllä mahdollisuuksia ostaa kalliimpaa, mutta sisarusten vaatteet saavat kelvata kuopuksellekin.
Meillä molemmat isovanhemmat ostelee ihan idioottimaisia juttuja lapselle. Sieltä euron alelaarista heti rikki meneviä leluja ja vaatteita, joista kulahtaa kuminauha tai hajoaa vetskari heti tai ovat keinokuitua ja niin sähköisiä, ettei lasta voisi talviaikaan pitää edes sylissä. halvimpia mahdollisia ponnareita, jotka eivät edes pysy tytön paksuissa liukkaissa hiuksissa. Sukkia ja sukkahousuja, jotka venahtavat muodottomiksi yhdessä pesussa. Väärän kokoisia vaatteita.... lista on loputon.
Viime kesänä vanhempani hoitivat tyttöä puolitoista viikkoa mökillä, kun päiväkoti oli kiinni ja me vielä töissä. He olivat ostaneet tytölle vilkkuvat muoviset feikkikroksit, joilla tyttö onnessaan juoksenteli sen ajan. Kunnes sai toiseen nilkkaan kamalat kivut. Näiden kipujen takia ollaan käyty useampi kerta lääkärissä. Ne ovat yksinomaan huonojen kenkien syytä. Lääkäri kielsi kaikki muoviset kengät ja käski ostamaan lapselle kunnon kenkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Krääsämummot rakastaa mutta väärällä tavalla. Kyllä järki-ihminen miettii lahjan saajaa mitä arvostetaan. Jos mielummin penkoo alelaarit ja tuo tiuhaan muovikrääsää kuin rajoittaisi lahjan kerran vuodessa vaikka pieni raha lapselle säästöön tai antaisi omaa aikaansa niin onhan mummolla vähän päässä vikaa. Toki mummolla on se ajatus ja oma tahto mutta ei varsinaista ymmärrystä.
Veikkaan, että mummolla on alkava dementia. Tavaran hamstraaminen voi olla ensioire. Lisäksi jos käyttäytyy kuin ei muistaisi ohjeita tai toiveita. Korosta hänelle, että materian sijasta lapsi tarvitsee syliä ja hoivaa, kehitystä tukevia henkisiä asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, antakaa mummon ostaa ja annatte roinat vaikka eteenpäin. Kauhean vaikea on sanoa tuollaisesta, mutta ymmärrän pointtisi. Meillä taas lapsen isoäiti tykkää ostaa lapselle ja meille aikuisillekin melko arvokkaita lahjoja, joille ei kuitenkaan ole käyttöä. Meillä on kymmenittäin Marimekon pyyhkeitä, parittomia erilaisten sarjojen kahvimukeja jne. Ja lapsi saa arvokkaan lahjan, joka ei osu ollenkaan ikäkauteen tai lapsen kiinnostuksen kohteisiin, vaikka kuinka sitä koittaa markkinoida hänelle. Olen pohtinut, että kieltäisin kaiken tavaran ostamisen aikuisille ja lapselle toivoisin jonkinlaista vinkin kysymistä ennen hankintaa. Mutta näistä on tosi vaikea alkaa puhumaan, ettei loukkaa tai vaikuta "ihmissudelta". Tuntuu vaan kurjalta, kun miettii sitä rahamäärää joka menee melko lailla hukkaan tällä tavalla.
Minne antaa eteenpäin keinokuituiset huonolaatuiset halpis vauvavaatteet? Ei kukaan ystävistämmekään sellaisia halua. Tai sitä halvinta turvakaukaloa, joka oikeasti on saanut surkeat arviot testeissä. Ap
Eri
Me ostettiin itse halpiskaukalo varakaukaloksi ja etelänreisulle. Ollaan käytetty sitä myös ns. sitterinä jos on tarvinnut saada vauva pysymään paikoillaan (esim. saunassa kun itse peseytyy). Kyllä joku ostaa tai ottaa vastaan "kertakäyttöä" varten tai jos on autoton eikä käyttöä välttämättä tule lainkaan mutta satunnainen taksireissu saattaa tulla.Ja meillä ainakin vauva kasvaa niin kovaa vauhtia ja sotkee niin paljon, että kaikki vaatteet tulee kyllä käyttöön vaikka vain hetkeksi. Laita vaan vaikka uff in laatikkoon, kyllä jollekin kelpaa.
Vauvauinnissa voi vauva olla kaukalossa vanhemman suihkun ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
En ole edellinen, enkä väitä noin, mutta ei sinulla ole oikeutta ostaa toisten ihmisten talouteen ei-toivottuja asioita ja olettaa että he säilövät niitä (ja siis tosi hyvä, ettet niin teekään, ja hyväntekeväisyyteen antaminen on ihan loistavaa).
Lisään että mun lapsen molemmat isovanhemmat ostavat mielellään pientä turhuutta ja vaatteita lapsille ja olen sen aina sallinut eli ei ole oma lehmä ojassa. Mutta ymmärrän että on ärsyttävää ja rasittavaa saada kasseittain huonolaatuisia/lapselle epäsopivia vaatteita ja tarvikkeita, kai sinäkin sen ymmärrät?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa lastensa perhettä taloudellisesti, mutta jos oikeasti haluaa auttaa niin ostaa ne haalarit tai kengät jotka vanhemmat pyytävät.
Sitten pienten turhien ihanuuksien ostaminen lapselle on VANHEMPIEN oikeus, jos he sitä haluavat tehdä. Isovanhemmille se on etuoikeus, jota tehdään jos vanhemmat sallivat. Jos eivät, siitä on turha hermostua ja osoittaa mieltään. Isovanhemmilla oli sama oikeus ostaa niitä aikanaan omille lapsilleen.
Enhän minä osta kenellekään mitään säilöttävää tavaraa!
Lapsenlapsen perheeseen en vie mitään, koska siellä ei tarvita mitään muuta kuin rahaa. Sitä taas saa tekemällä töitä. Minä kanavoin ostohakuni ja lahjanantamishaluni ostamalla vaikka 189 e maksavan haalarin ja viemällä ne Pelastusarmeijalle. Sitä kautta joku lapsi saa ehjän, puhtaan ja vedenpitävän ulkoiluasun. Tässä voittaa ihan kaikki eli minä saan ostaan sellaisia asioita, joita haluan antaa lapsenlapselle, lapsenlapsi ei saa mitään mummin ostamaa, lapsenlapsen vanhemmille ei kerry turhaa krääsää ja joku köyhän perheen lapsi saa toivomansa ja mahdollisesti vanhempiensakin mielestä hyvän haalarin. Kenenkään ei tarvitse kantaa roinaa minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että mummo haluaa osallistua omalla, totutulla tavallaan, mut ap haluaa määrittää kaiken millä ehdoilla ja miten. Ei mitään vastavuoroisuutta missään.
"Vauva ei viihdy vaatteissa" ja "me ei haluta..." Paskapuhetta! Kyllä se on ap joka kaiken määrittää. Miestä tai vauvaa ei kiinnostaa tuollaiset asiat.
Mummon saisi tulla kyllä auttamaan, kun ei saa edes lattioita pestyä, avuton.
Odottakaa vaan, kyllä tekin olette vielä joskus niitä mummoja. Ja muistakaa olla sit täysin miniän (todennäköisempi vaihtoehto tässä tapauksessa kuin oma tytär) lakien ja valvonnan alaisuudessa. Mitään omaa tapaa luoda suhdetta omaan lapsenlapseen ei sallita. Miniän tapa= ainoa oikea
Puoli tuntia omaa aikaa lapsenlapsen kanssa ei käy? Pitää saada törsätä moskaan. Miksi?
Ehkä kyse on periaatteesta? Miniä pompottelee miten sattuu... Pelkkiä palveluksia otetaan omilla ehdoilla vastaan ja ostoslista tyrkätään käteen, mutta missään ei voi antaa mummolle tyydytystä että saa thdä edes jonkun asian toiveittensa mukaan. Nähkää myös se toinen puoli. Vastavuoroisuuden puute ärsyttää. Tuollainen miniä todennäköisesti kuitenkin sanelisi missä ja millä tavalla mummo saisi aikansa lapsen kanssa viettää.
Kumpi siinä pompottaa? Mummo.
Ei, vaan se miniä. Eihän mummolla ole tuossa mitään valtaa mihinkään. Mummo tekee mitä sanellaan, tai on ilman. Eihän kukaan tuossa kuviossa tee mitään mummon mukaan...
Musta olis kiva antaa edes joku symbolinen ele siitä, että mummokin saa osallistua sillä omalla tavallaan edes joskus jossain. Ei voi olla niin vaikeaa vähän löysätä kontrollista ja omistushalustaan... Miehillä ei olis ikinä tällaisia ongelmia. Jostain syystä äidit kuvittelevat omistavansa lapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
En ole edellinen, enkä väitä noin, mutta ei sinulla ole oikeutta ostaa toisten ihmisten talouteen ei-toivottuja asioita ja olettaa että he säilövät niitä (ja siis tosi hyvä, ettet niin teekään, ja hyväntekeväisyyteen antaminen on ihan loistavaa).
Lisään että mun lapsen molemmat isovanhemmat ostavat mielellään pientä turhuutta ja vaatteita lapsille ja olen sen aina sallinut eli ei ole oma lehmä ojassa. Mutta ymmärrän että on ärsyttävää ja rasittavaa saada kasseittain huonolaatuisia/lapselle epäsopivia vaatteita ja tarvikkeita, kai sinäkin sen ymmärrät?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa lastensa perhettä taloudellisesti, mutta jos oikeasti haluaa auttaa niin ostaa ne haalarit tai kengät jotka vanhemmat pyytävät.
Sitten pienten turhien ihanuuksien ostaminen lapselle on VANHEMPIEN oikeus, jos he sitä haluavat tehdä. Isovanhemmille se on etuoikeus, jota tehdään jos vanhemmat sallivat. Jos eivät, siitä on turha hermostua ja osoittaa mieltään. Isovanhemmilla oli sama oikeus ostaa niitä aikanaan omille lapsilleen.
Enhän minä osta kenellekään mitään säilöttävää tavaraa!
Lapsenlapsen perheeseen en vie mitään, koska siellä ei tarvita mitään muuta kuin rahaa. Sitä taas saa tekemällä töitä. Minä kanavoin ostohakuni ja lahjanantamishaluni ostamalla vaikka 189 e maksavan haalarin ja viemällä ne Pelastusarmeijalle. Sitä kautta joku lapsi saa ehjän, puhtaan ja vedenpitävän ulkoiluasun. Tässä voittaa ihan kaikki eli minä saan ostaan sellaisia asioita, joita haluan antaa lapsenlapselle, lapsenlapsi ei saa mitään mummin ostamaa, lapsenlapsen vanhemmille ei kerry turhaa krääsää ja joku köyhän perheen lapsi saa toivomansa ja mahdollisesti vanhempiensakin mielestä hyvän haalarin. Kenenkään ei tarvitse kantaa roinaa minnekään.
Marttyyrimummo ragee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että mummo haluaa osallistua omalla, totutulla tavallaan, mut ap haluaa määrittää kaiken millä ehdoilla ja miten. Ei mitään vastavuoroisuutta missään.
"Vauva ei viihdy vaatteissa" ja "me ei haluta..." Paskapuhetta! Kyllä se on ap joka kaiken määrittää. Miestä tai vauvaa ei kiinnostaa tuollaiset asiat.
Mummon saisi tulla kyllä auttamaan, kun ei saa edes lattioita pestyä, avuton.
Odottakaa vaan, kyllä tekin olette vielä joskus niitä mummoja. Ja muistakaa olla sit täysin miniän (todennäköisempi vaihtoehto tässä tapauksessa kuin oma tytär) lakien ja valvonnan alaisuudessa. Mitään omaa tapaa luoda suhdetta omaan lapsenlapseen ei sallita. Miniän tapa= ainoa oikea
Puoli tuntia omaa aikaa lapsenlapsen kanssa ei käy? Pitää saada törsätä moskaan. Miksi?
Ehkä kyse on periaatteesta? Miniä pompottelee miten sattuu... Pelkkiä palveluksia otetaan omilla ehdoilla vastaan ja ostoslista tyrkätään käteen, mutta missään ei voi antaa mummolle tyydytystä että saa thdä edes jonkun asian toiveittensa mukaan. Nähkää myös se toinen puoli. Vastavuoroisuuden puute ärsyttää. Tuollainen miniä todennäköisesti kuitenkin sanelisi missä ja millä tavalla mummo saisi aikansa lapsen kanssa viettää.
Kumpi siinä pompottaa? Mummo.
Ei, vaan se miniä. Eihän mummolla ole tuossa mitään valtaa mihinkään. Mummo tekee mitä sanellaan, tai on ilman. Eihän kukaan tuossa kuviossa tee mitään mummon mukaan...
Musta olis kiva antaa edes joku symbolinen ele siitä, että mummokin saa osallistua sillä omalla tavallaan edes joskus jossain. Ei voi olla niin vaikeaa vähän löysätä kontrollista ja omistushalustaan... Miehillä ei olis ikinä tällaisia ongelmia. Jostain syystä äidit kuvittelevat omistavansa lapsensa.
Mummo kävelee toisen kotiin kuin omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä molemmat isovanhemmat ostelee ihan idioottimaisia juttuja lapselle. Sieltä euron alelaarista heti rikki meneviä leluja ja vaatteita, joista kulahtaa kuminauha tai hajoaa vetskari heti tai ovat keinokuitua ja niin sähköisiä, ettei lasta voisi talviaikaan pitää edes sylissä. halvimpia mahdollisia ponnareita, jotka eivät edes pysy tytön paksuissa liukkaissa hiuksissa. Sukkia ja sukkahousuja, jotka venahtavat muodottomiksi yhdessä pesussa. Väärän kokoisia vaatteita.... lista on loputon.
Viime kesänä vanhempani hoitivat tyttöä puolitoista viikkoa mökillä, kun päiväkoti oli kiinni ja me vielä töissä. He olivat ostaneet tytölle vilkkuvat muoviset feikkikroksit, joilla tyttö onnessaan juoksenteli sen ajan. Kunnes sai toiseen nilkkaan kamalat kivut. Näiden kipujen takia ollaan käyty useampi kerta lääkärissä. Ne ovat yksinomaan huonojen kenkien syytä. Lääkäri kielsi kaikki muoviset kengät ja käski ostamaan lapselle kunnon kenkiä.
Mielenkiintoinen tarina. Ainoa iso mutta on se, että lapsen jalka ei vähästä säikähdä. Muovikroksit ei tuhoa jalkaa, koska ne ovat väljät ja jalka saa olla vapaasti. Vasta useamman kuukauden vääränlaisten ja väärästä paikasta tukevien kenkien käyttö on pahasta. Väittää ortopedi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos mummo ostaisi lapsenlapselleen metsää tai suota, jolloin lapsella olisi paremmat mahdollisuudet kasvaa puhtaammassa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
En ole edellinen, enkä väitä noin, mutta ei sinulla ole oikeutta ostaa toisten ihmisten talouteen ei-toivottuja asioita ja olettaa että he säilövät niitä (ja siis tosi hyvä, ettet niin teekään, ja hyväntekeväisyyteen antaminen on ihan loistavaa).
Lisään että mun lapsen molemmat isovanhemmat ostavat mielellään pientä turhuutta ja vaatteita lapsille ja olen sen aina sallinut eli ei ole oma lehmä ojassa. Mutta ymmärrän että on ärsyttävää ja rasittavaa saada kasseittain huonolaatuisia/lapselle epäsopivia vaatteita ja tarvikkeita, kai sinäkin sen ymmärrät?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa lastensa perhettä taloudellisesti, mutta jos oikeasti haluaa auttaa niin ostaa ne haalarit tai kengät jotka vanhemmat pyytävät.
Sitten pienten turhien ihanuuksien ostaminen lapselle on VANHEMPIEN oikeus, jos he sitä haluavat tehdä. Isovanhemmille se on etuoikeus, jota tehdään jos vanhemmat sallivat. Jos eivät, siitä on turha hermostua ja osoittaa mieltään. Isovanhemmilla oli sama oikeus ostaa niitä aikanaan omille lapsilleen.
Enhän minä osta kenellekään mitään säilöttävää tavaraa!
Lapsenlapsen perheeseen en vie mitään, koska siellä ei tarvita mitään muuta kuin rahaa. Sitä taas saa tekemällä töitä. Minä kanavoin ostohakuni ja lahjanantamishaluni ostamalla vaikka 189 e maksavan haalarin ja viemällä ne Pelastusarmeijalle. Sitä kautta joku lapsi saa ehjän, puhtaan ja vedenpitävän ulkoiluasun. Tässä voittaa ihan kaikki eli minä saan ostaan sellaisia asioita, joita haluan antaa lapsenlapselle, lapsenlapsi ei saa mitään mummin ostamaa, lapsenlapsen vanhemmille ei kerry turhaa krääsää ja joku köyhän perheen lapsi saa toivomansa ja mahdollisesti vanhempiensakin mielestä hyvän haalarin. Kenenkään ei tarvitse kantaa roinaa minnekään.
Marttyyrimummo ragee.
Miten niin? Mummo saa ostella ihan niin paljon kuin haluaa ja vaikka esitllä ostokset miniälle ja sitten kantaa kaiken kierrätykseen. Myös sen uuden haalarin. Ettei jää nirpanokkaminiälle vaivoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Nämä alapeukuttajat ja älä valita -kommentoijat eivät ole tainneet koskaan kokea tällaista tilannetta siitä vastaanottajan perspektiivistä.
Meillä ei ole vauva vielä syntynyt, mutta varustaudun jo nyt tähänkin. Miehen äiti on nimittäin tähänkin asti raahannut meille kaiken, mitä on onnistunut halpahalleista löytämään. Hän rakastaa hypermarkettien alelaarien koluamista, vaikka itse ei tarvitse enää omien sanojena mukaan mitään. Asuu yksin suurta omakotitaloa, jossa on ihan asiallinen sisustus. Mikä siis ratkaisuksi ostosten hävittämiseen? Kaikki kama lahjaksi pojan perheeseen! Tämä onkin avannut hänelle ostelussa uudet mahdollisuudet, kun ei tarvitse antaa edes oman maun rajoittaa sitä mikä kelpaa ostettavaksi, koska sen tavaran saa sitten työnnettyä pois omista silmistä "tarvitseville nuorille".
Ainoa ongelma on se, että mekään emme tarvitse yhtä ainoaa esinettä lisää. Olemme melkein nelikymppisiä. Molemmilla oli jo yksinäänkin kaikki tarvittava, ja yhteen muutettua kamaa oli tuplasti tarpeeseen nähden. Sisustuksessa meillä on yksinkertainen talonpoikaisantiikkinen tyyli ja olemme joutuneet näkemään jonkin verran vaivaa jo nyt, että olemme saaneet kaiken ylimääräisen myytyä tai hyväntekeväisyyteen. Silmäämme viehättävät tyhjät kaapinpäälliset ja piirongit, joilla on ehkä korkeintaan yksi esine.
Ja nyt kun miehen äiti tulee kylään, hän raahaa joka kerta valtavaa matkalaukkua josta paljastuu vielä muovipakkauksissaan akryylisiä koristetyynyjä, joihin on kirjailtu muotopuoli nalle. Tai "ihana" koristeellinen maljakko. Tai kipsinen enkeliasetelma, jossa vielä pohjassa tarra "made in china, 3.99 €". Näitä hän ryhtyykin jo sitten omatoimisesti plaseeraamaa siihen "tyhjyyttään huutavalle" piirongille. Vähintäänkin esinettä ojentaessaan tiukasti ilmaisee, että tämä oli sitten ajateltu sinne teidän takkahuoneeseen.
Asiasta on keskusteltu kerta toisensa jälkeen. Ei mene perille. Joka kerta hän avaa sen laukkunsa onnesta soikeana kuin joulupukki. Häneltä tullut ei-toivottu kama on nyt varastoitu yhteen komeroon, joka alkaa täyttyä. Toki tuo itse kamakin on ongelma, mutta vielä enemmän harmittaa kun toinen ei yhtään kunnioita omaa tilamme ja sanaamme. Mistä tämä tavarasirkus ei tietystikään ole ainoa ilmentymä.
Tuttu tilanne. Oma äitini on juuri samanlainen. Aina vaan tuomassa sitä halvalla-sain-tavaraa, vaikka olemme tuhannesti kieltäneet. Ja jos ei meille kelpaa, laittaa lasten (siis lasten lastensa) matkassa tulemaan. Olen ottanut sen linjan, että kun ei usko, vien turhan tavaran kierrätyskeskukseen.
Luulen, että sekä omalle äidilleni että joillekin muille pula-ajan eläneille mummoille (jotka ovat siis jo vähän vanhempia nyt kuin jonkun yllä viittaama 40-50 v :D) halpa tavara on vaan sellainen houkutus, ettei sitä voi ohittaa - kun kerran halvalla saa ja eihän sitä tiedä, jos vaikka nuoret tarvitsisivat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
En ole edellinen, enkä väitä noin, mutta ei sinulla ole oikeutta ostaa toisten ihmisten talouteen ei-toivottuja asioita ja olettaa että he säilövät niitä (ja siis tosi hyvä, ettet niin teekään, ja hyväntekeväisyyteen antaminen on ihan loistavaa).
Lisään että mun lapsen molemmat isovanhemmat ostavat mielellään pientä turhuutta ja vaatteita lapsille ja olen sen aina sallinut eli ei ole oma lehmä ojassa. Mutta ymmärrän että on ärsyttävää ja rasittavaa saada kasseittain huonolaatuisia/lapselle epäsopivia vaatteita ja tarvikkeita, kai sinäkin sen ymmärrät?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa lastensa perhettä taloudellisesti, mutta jos oikeasti haluaa auttaa niin ostaa ne haalarit tai kengät jotka vanhemmat pyytävät.
Sitten pienten turhien ihanuuksien ostaminen lapselle on VANHEMPIEN oikeus, jos he sitä haluavat tehdä. Isovanhemmille se on etuoikeus, jota tehdään jos vanhemmat sallivat. Jos eivät, siitä on turha hermostua ja osoittaa mieltään. Isovanhemmilla oli sama oikeus ostaa niitä aikanaan omille lapsilleen.
Enhän minä osta kenellekään mitään säilöttävää tavaraa!
Lapsenlapsen perheeseen en vie mitään, koska siellä ei tarvita mitään muuta kuin rahaa. Sitä taas saa tekemällä töitä. Minä kanavoin ostohakuni ja lahjanantamishaluni ostamalla vaikka 189 e maksavan haalarin ja viemällä ne Pelastusarmeijalle. Sitä kautta joku lapsi saa ehjän, puhtaan ja vedenpitävän ulkoiluasun. Tässä voittaa ihan kaikki eli minä saan ostaan sellaisia asioita, joita haluan antaa lapsenlapselle, lapsenlapsi ei saa mitään mummin ostamaa, lapsenlapsen vanhemmille ei kerry turhaa krääsää ja joku köyhän perheen lapsi saa toivomansa ja mahdollisesti vanhempiensakin mielestä hyvän haalarin. Kenenkään ei tarvitse kantaa roinaa minnekään.
Jos teet oikeasti noin niin se on minun mielestä ihan vilpittömästi vain hieno juttu! Olin vaan lukevinani rivien välistä että olet hieman katkera lapsesi päätöksestä olla ottamatta vastaan vaatteita lapselle, ja haluat hieman näpäyttää heitä tuolla toiminnallasi. Halusin vain tuoda esiin, miksi asiasta ei kannata olla katkera ja että lapsesi perhe on todennäköisesti erittäin tyytyväinen toimintaasi - minä ainakin olisin, joten se tuskin toimii näpäytyksenä. Jos olin väärässä katkeruudesta niin ei siinä mitään, hienoa toimintaa joka tapauksessa ja varmasti kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
En ole edellinen, enkä väitä noin, mutta ei sinulla ole oikeutta ostaa toisten ihmisten talouteen ei-toivottuja asioita ja olettaa että he säilövät niitä (ja siis tosi hyvä, ettet niin teekään, ja hyväntekeväisyyteen antaminen on ihan loistavaa).
Lisään että mun lapsen molemmat isovanhemmat ostavat mielellään pientä turhuutta ja vaatteita lapsille ja olen sen aina sallinut eli ei ole oma lehmä ojassa. Mutta ymmärrän että on ärsyttävää ja rasittavaa saada kasseittain huonolaatuisia/lapselle epäsopivia vaatteita ja tarvikkeita, kai sinäkin sen ymmärrät?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa lastensa perhettä taloudellisesti, mutta jos oikeasti haluaa auttaa niin ostaa ne haalarit tai kengät jotka vanhemmat pyytävät.
Sitten pienten turhien ihanuuksien ostaminen lapselle on VANHEMPIEN oikeus, jos he sitä haluavat tehdä. Isovanhemmille se on etuoikeus, jota tehdään jos vanhemmat sallivat. Jos eivät, siitä on turha hermostua ja osoittaa mieltään. Isovanhemmilla oli sama oikeus ostaa niitä aikanaan omille lapsilleen.
Enhän minä osta kenellekään mitään säilöttävää tavaraa!
Lapsenlapsen perheeseen en vie mitään, koska siellä ei tarvita mitään muuta kuin rahaa. Sitä taas saa tekemällä töitä. Minä kanavoin ostohakuni ja lahjanantamishaluni ostamalla vaikka 189 e maksavan haalarin ja viemällä ne Pelastusarmeijalle. Sitä kautta joku lapsi saa ehjän, puhtaan ja vedenpitävän ulkoiluasun. Tässä voittaa ihan kaikki eli minä saan ostaan sellaisia asioita, joita haluan antaa lapsenlapselle, lapsenlapsi ei saa mitään mummin ostamaa, lapsenlapsen vanhemmille ei kerry turhaa krääsää ja joku köyhän perheen lapsi saa toivomansa ja mahdollisesti vanhempiensakin mielestä hyvän haalarin. Kenenkään ei tarvitse kantaa roinaa minnekään.
Ihan miten parhaaksi näet, sinunhan se on päätös, miten haluat auttaa ja ketä, ja mihin rahasi käyttää. Ehkä lastenlastesi vanhemmat miettivät omalta osaltaan miten tärkeää on, että yksinäiset vanhukset tuntevat itsensä jollekin merkitykselliseksi ja lapset kävisivät tervehtimässä vanhuksia vaikka läheisessä vanhainkodissa.
Voisi olla hyvä tapa ottaa joku yksinäisempi vanhus tukimummoksi ja näin piristää yksinäisen mummon arkea, jolla ei ole sitä onnea kun on lapsenlapset ja käyttää se aika mitä lapsiperheessä jää niin tämän tyyppiseen hyväntekeväisyyteen. Kaikki voittavat ja lapsen läheisten piiri avartuu ja he oppivat pienestä pitäen muiden huomioimisen. Rahalla ei ole merkitystä kun keskitytään oikeisiin asioihin.
Mun oma äiti ei ikinä ole ostanut lapsilleni mitään, lapsuudessani olin itsekin melko puutteellisesti varustettu. Kävi ilmi että pienestä palkastaan ja eläkkeestään säästänyt 400k varat jonka testamenttaa sisaruksilleni joilla ei ole lapsia. Koska olen isän sukulaisten näköinen ja isän sukulaisista ei tykännyt.
Anna mummon ostaa, rakkautta se jakaa. Ole onnellinen että lastesi lähellä on rakastava mummo. Opettele hymyilemään takahampailla. Rakkaus on kaikki kaikessa, niillä säästöillä ei sitten niin merkitystä, eivät korjaa arvottomuuden tunnetta.
Mummolle vois tosiaan ostaa kirpparilta lahjaksi sen liian lyhyen ja vähän virttyneen keinokuitubodyn mistä puuttuu yks nepparin vastakappale haarapalasta. Näytäs nyt miten sopii ja eikö olekin hyvä löytö.