Lue keskustelun säännöt.
Miten saada lapsen mummo ymmärtämään, että emme halua huonolaatuisia tarvikkeita?
27.03.2019 |
Lapsen mummo ostelee vauvallemme (8 kk täytti juuri) huonolaatuisia vaatteita ja tarvikkeita. Esimerkiksi marketin poistomyynnistä hengittämättömät muoviset huonolaatuiset ja huonosti muotoillut ensikengät. Keinokuituisia hiostavia vaatteita jostain halpamyynnistä. Jonkun vaunuliikkeen loppuunmyynnistä halvimman mahdollisen turvakaukalon (ennen lapsen syntymää, halusi antaa hänelle syntymälahjan yllätyksenä). Jne. Näitä ei tietenkään voi palauttaa, koska on hankittu erilaisista alennus- ja loppuunmyynneistä, joissa ei ole palautusoikeutta. Olemme sanoneet monta kertaa, että ei saa ostaa tuollaisia, vaan käytämme lapsella vain kunnollisia tarvikkeita, esimerkiksi testeissä hyvät arviot saanutta turvakaukaloa. Meillä on ihan hyvin rahaa itsellä hankkia sellaiset hyvät tarvikkeet lapselle ja laadukkaat nahkakengät jne. Mummo ei tästä välitä vaan ostelee vain, ja joka kerta käydessään tenttaa, että ollaanko käytetty niitä hänen antamia asioita. Kun näki, että meillä on autossa eri turvakaukalo kuin hänen hankkima, niin loukkaantui moneksi päiväksi (ne krokotiilinkyyneleet on todella rasittavia, kun muutenkin vauva-arki on rankkaa).
Hän ostelee itselleenkin tuollaisia huonolaatuisia halpajuttuja ja oikeasti kai kuvittelee, että ne on yhtä hyviä kuin esim. kunnolliset nahkaiset jalkaa oikealla tavalla tukevat laatukengät. Ja nyt ensimmäisen lapsenlapsensa saatuaan haluaa hukuttaa tämän tällaisiin lahjoihin. Miten saada hänet ymmärtämään, että jos haluaa jotain ostaa, niin on kysyttävä mikä on oikeanlainen ennen kuin menee kaupoille. Suora sanominen kun ei ole vielä ainakaan tehonnut eikä se, että jätämme käyttämättä ne tavarat.
Kommentit (836)
Meillä kanssa isotäti osteli vauvalle ihan ihmeellisiä vaatteita, mm.polyesteri-haalarin tarrakiinnityksillä Turkista. Epäilen haalarin olleen oikeasti jollekin Babyborn-nukelle tehty. Talvivauva sai myös ehkä 50cm kokoisen hihattoman flamencomekon. Ei sellaista vastasyntynyt voi missään tilanteessa pitää. Sekin oli varmaan nuken asu. Vielä saimme 2-vuotiaalle 150cm yöpuvun ja turkiskoristeisen tweed-asun tyyliin Jackie Onassis. Nyttemmin hän on tuonut tuliaisina ulkomailta mm. kiinalaista muoviroskaa ja huonekalut tahmaavaa leikkilimaa. Vaatteet oli vielä helppo hävittää, mutta miten voi hävittää tuon muovikrääsän, johon lapsi heti ihastuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kostosaatana. Pumpattava Barbara polyesteri baby-dollissa mummolle lahjaksi ja saatteella tässä sulle lahjaksi kiva nukke kahvipöytäseuraksi kun meillä on kiirettä muutama viikko. Sillä on suukin auki lusikkaleipiä varten.
Vierailija kirjoitti:
Kostosaatana. Pumpattava Barbara polyesteri baby-dollissa mummolle lahjaksi ja saatteella tässä sulle lahjaksi kiva nukke kahvipöytäseuraksi kun meillä on kiirettä muutama viikko. Sillä on suukin auki lusikkaleipiä varten.
Jumalauta, repesin😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekan lapsenlapsen saatuani olisin halunnut ilahduttaa (ehkä enemmän itseäni) ostamalla kaikkea ihanaa. Ostoskielto tuli jo ennen kuin mitään ehdin ostamaan. Ymmärsin asian ja teinkin sitten niin, että omalle lapsenlapselle en ostanut mitään, vaan kaiken hankkimani annoin samantien hyvätekeväisyyteen. Siitä hyvä juttu, että kukaan ei jostain SPR:n kautta tule sanomaan, että väärä väri tai koko. Tavallaan kaikki voittavat eli voin olla ostavinani turvakaukalon lapsenlapselle, mutta vien sen kaupan pakkauksessa (mahdollisine takuutodistuksineen) SPR:lle, jolloin lapsen perhe ei saa turhaa roinaa.
Ainoa kriisinpaikka on se, että näin en anna omalle lapselle rahaa, vaikka siitä suunnasta pientä painostusta onkin.
Eli ostelet itseäsi ilahduttaaksesi, eikä tuo alunperinkään liittynyt lapsenlapseesi. Ostele jatkossakin, jos sellainen sinulle iloa tuottaa. Niinhän se on että, kaikki mummot eivät suinkaan välitä lapsenlapsistaan.
Samalla tavalla lapsenlapselle tavaraa ostava mummo ostaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja ostaminen on kivaa. Minä vain kanavoin sen tavaran lapsenlapsen sijaan jollekin sellaiselle lapselle, joka oikeasti tavaraa tarvitsee ja jonka vanhemmat ilahtuvat uudesta turvaistuimesta, jonka saavat lahjoituksena.
Onko maailmankaikkeuden kannalta oikeastaan tärkeää, välitänkö jostain muusta kuin omasta lapsenlapsesta ostamalla hänelle tavaraa? Sen oman lapsenlapsen kanssa olen niin, etten kanna mukanani mitään tuliaisia, on vain yhteinen aika.
Vai tosissasiko väität, että jos ei vie lapsenlapselle vanhempien "tilaamaa" tavaraa, ei lapsenlastaan rakasta?
En ole edellinen, enkä väitä noin, mutta ei sinulla ole oikeutta ostaa toisten ihmisten talouteen ei-toivottuja asioita ja olettaa että he säilövät niitä (ja siis tosi hyvä, ettet niin teekään, ja hyväntekeväisyyteen antaminen on ihan loistavaa).
Lisään että mun lapsen molemmat isovanhemmat ostavat mielellään pientä turhuutta ja vaatteita lapsille ja olen sen aina sallinut eli ei ole oma lehmä ojassa. Mutta ymmärrän että on ärsyttävää ja rasittavaa saada kasseittain huonolaatuisia/lapselle epäsopivia vaatteita ja tarvikkeita, kai sinäkin sen ymmärrät?
Isovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta auttaa lastensa perhettä taloudellisesti, mutta jos oikeasti haluaa auttaa niin ostaa ne haalarit tai kengät jotka vanhemmat pyytävät.
Sitten pienten turhien ihanuuksien ostaminen lapselle on VANHEMPIEN oikeus, jos he sitä haluavat tehdä. Isovanhemmille se on etuoikeus, jota tehdään jos vanhemmat sallivat. Jos eivät, siitä on turha hermostua ja osoittaa mieltään. Isovanhemmilla oli sama oikeus ostaa niitä aikanaan omille lapsilleen.
Enhän minä osta kenellekään mitään säilöttävää tavaraa!
Lapsenlapsen perheeseen en vie mitään, koska siellä ei tarvita mitään muuta kuin rahaa. Sitä taas saa tekemällä töitä. Minä kanavoin ostohakuni ja lahjanantamishaluni ostamalla vaikka 189 e maksavan haalarin ja viemällä ne Pelastusarmeijalle. Sitä kautta joku lapsi saa ehjän, puhtaan ja vedenpitävän ulkoiluasun. Tässä voittaa ihan kaikki eli minä saan ostaan sellaisia asioita, joita haluan antaa lapsenlapselle, lapsenlapsi ei saa mitään mummin ostamaa, lapsenlapsen vanhemmille ei kerry turhaa krääsää ja joku köyhän perheen lapsi saa toivomansa ja mahdollisesti vanhempiensakin mielestä hyvän haalarin. Kenenkään ei tarvitse kantaa roinaa minnekään.
Marttyyrimummo ragee.
Miten niin? Mummo saa ostella ihan niin paljon kuin haluaa ja vaikka esitllä ostokset miniälle ja sitten kantaa kaiken kierrätykseen. Myös sen uuden haalarin. Ettei jää nirpanokkaminiälle vaivoiksi.
Minun äitini on samanlainen passiivisaggressiivinen marttyyri. Saa meidän puolesta olla sitä ihan rauhassa, nyt jo hoitokodissa.
Meidän lasten kunnon mummo on naapurin lapseton mummoikäinen, joka osaa olla ystävällinen myös meille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen MUMMO on joko sinun tai lapsen isän äiti.
Jompi kumpi teistä (eli se lapsi) puhuu niin suoraan että menee perille.
Kyse on ilmeisesti kuitenkin jostain 40-50 vuotiaasta henkilöstä eli tuskin hän on mikään dementiapotilas joka ei ymmärrä puhetta. Naurettavaa rutista mummosta jolle ei voi puhua kun puhutaan parhaassa iässä olevasta työntekoikäsestä ihmisestä.
No ei kai nyt sentään 40v kyseessä ole? Itse olen 50v eikä mieleeni tulisi ostaa mitään muuta kuin laadukkaita tuotteita.
Omien lasten ollessa vauvoja / lapsia ostin vain kunnollista ja kestävää. Ihoa vasten (alusvaatteet) olivat ruskovillaa tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ap pulman! Ei anoppi kysy eikä usko, kantaa pieniä, koska hänellä on vankka näkemys, että hän tietää lapsen koon kaupan ohjeesta paremmin kuin me. Ylipäätään tulee kaikkea sellaista, mistä tuntuu, että hän leikkii nukkeleikkejä ja pelleilee lapsella. Miksi kantaa muka vitsikkäitä joulupukuja ja puseroita, joista kiusaaminen koulussakin olisi todennäköistä, tai yrittää pukea lasta salaa kesken juhlia johonkin pelleilyvaatteeseen. Sitten hihittää, kuinka se nyt näyttää niin hauskalta. Ja lapsi koettaa paeta kohteliaasti.
Se voi lähteä kuvitelmasta että välittää. Sitä se ei ole, jos oma nukkeleikki ja huvittelu vie ylittämään toistuvasti ja tieten lapsen js vanhempien toiveet ja pyynnöt. Jopa ihme uhmalla. Se on vsin pyrkimystä näyttää, että minäpäs teen mitä tahdon enkä kuuntele mitään miniöitä tai kakaroitani. Ääneenkin sen totesi... Ensimmäiset 4 vuotta koetettiin ymmärtää. Sitten touhu meni niin vaikeaksi ja jo lapsille vaaralliseksi että on pidetty etäisyyttä. Krääsän tuominen oli siinä lopulta pientä. Muu toiminta oli se vaarallisin syy. Epäillään kyllä dementiaa. Ikää just 60 mutta ehkä se on sitä silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain saman loppumaan, kun otin vastaan tavarat ja saman tien lajittelin ne roskiin, kierrätyksen tai säästettäviin. Ihan siinä mummon nähden. Ystävällisesti, mutta napakasti sanoin joka vaatteen kohdalla miksi. ”Kiva tää haalari, mut Milla käyttää kokoa 104 ja tää on 92, kiertoon. Hauska paita, mut hihansuut rikki, roskiin. Tämäkin ihan hyvä, mutta ei tarvita jne. Mies sitten heti vei roskiin ja samalla vei autolla kierrätyspistelle, mummo näki konkreettisesti mitä tavaroille kävi. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Ja tätä edeltäneet keskustelut, sanomiset ym toivomiset ei johtaneet mihinkään.
Tämä. Valmiiksi vaan joku SPR-kassi ja lajittelu kierrätykseen tai jätteisiin. Ei mitään numeroa mutta jämäkästi tää menee nyt näin.
Mummeli vois suoraan viedä SPR:lle ne tavarat, ei mun koti ole mikään välivarasto muiden kirppusromuille.
Kivat sulle ja niinhän sen pitäis mennä. Minkä annat neuvoksi heille, joilla oma neuvosi ei vaan toimi ja välit pitää säilyttää lasten vuoksi?
Miksi tuollaiseen mummoon, jolle ei puhe mene perille, pitää säilyttää välit? Edes lasten vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyydä että ostaa mieluummin kirjoja, palapelejä, legoja... jotain mikä ei voi mennä pieleen.
Voi kuule, meillä mummon mielestä legoja ovat kaikki muovipalikat, joissa on nystyröitä. Legojakin on olemassa feikkejä, oikeiden legopalikoiden kanssa yhteensopimattomia rihkamaversioita. Sellaisia saimme viimeksi. Ap:n kuvailemien mummojen kanssa ei oikeasti toimi mikään. Ei edes legojen osto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen, että mummo haluaa osallistua omalla, totutulla tavallaan, mut ap haluaa määrittää kaiken millä ehdoilla ja miten. Ei mitään vastavuoroisuutta missään.
"Vauva ei viihdy vaatteissa" ja "me ei haluta..." Paskapuhetta! Kyllä se on ap joka kaiken määrittää. Miestä tai vauvaa ei kiinnostaa tuollaiset asiat.
Mummon saisi tulla kyllä auttamaan, kun ei saa edes lattioita pestyä, avuton.
Odottakaa vaan, kyllä tekin olette vielä joskus niitä mummoja. Ja muistakaa olla sit täysin miniän (todennäköisempi vaihtoehto tässä tapauksessa kuin oma tytär) lakien ja valvonnan alaisuudessa. Mitään omaa tapaa luoda suhdetta omaan lapsenlapseen ei sallita. Miniän tapa= ainoa oikea
Puoli tuntia omaa aikaa lapsenlapsen kanssa ei käy? Pitää saada törsätä moskaan. Miksi?
Ehkä kyse on periaatteesta? Miniä pompottelee miten sattuu... Pelkkiä palveluksia otetaan omilla ehdoilla vastaan ja ostoslista tyrkätään käteen, mutta missään ei voi antaa mummolle tyydytystä että saa thdä edes jonkun asian toiveittensa mukaan. Nähkää myös se toinen puoli. Vastavuoroisuuden puute ärsyttää. Tuollainen miniä todennäköisesti kuitenkin sanelisi missä ja millä tavalla mummo saisi aikansa lapsen kanssa viettää.
Ei se ole pompottelua, vaan päivänselvä tosiasia, että lapsen vanhemmat päättävät lapseensa ja kotiinsa liittyvistä asioista. Kyllähän tuon jokainen normaali ihminen ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain saman loppumaan, kun otin vastaan tavarat ja saman tien lajittelin ne roskiin, kierrätyksen tai säästettäviin. Ihan siinä mummon nähden. Ystävällisesti, mutta napakasti sanoin joka vaatteen kohdalla miksi. ”Kiva tää haalari, mut Milla käyttää kokoa 104 ja tää on 92, kiertoon. Hauska paita, mut hihansuut rikki, roskiin. Tämäkin ihan hyvä, mutta ei tarvita jne. Mies sitten heti vei roskiin ja samalla vei autolla kierrätyspistelle, mummo näki konkreettisesti mitä tavaroille kävi. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Ja tätä edeltäneet keskustelut, sanomiset ym toivomiset ei johtaneet mihinkään.
Tämä. Valmiiksi vaan joku SPR-kassi ja lajittelu kierrätykseen tai jätteisiin. Ei mitään numeroa mutta jämäkästi tää menee nyt näin.
Mummeli vois suoraan viedä SPR:lle ne tavarat, ei mun koti ole mikään välivarasto muiden kirppusromuille.
Kivat sulle ja niinhän sen pitäis mennä. Minkä annat neuvoksi heille, joilla oma neuvosi ei vaan toimi ja välit pitää säilyttää lasten vuoksi?
Miksi tuollaiseen mummoon, jolle ei puhe mene perille, pitää säilyttää välit? Edes lasten vuoksi?
Niin, jos mummo tuo lahjaksi ei-niin-fiksusti-valittua-tavaraa niin se ei ole mielestäni syy katkaista välejä tai hakea lähestymiskieltoa. Feikkiponi voi olla pettymys mutta se ei ole pahoinpitelyn yritys.
Vierailija kirjoitti:
Mun oma äiti ei ikinä ole ostanut lapsilleni mitään, lapsuudessani olin itsekin melko puutteellisesti varustettu. Kävi ilmi että pienestä palkastaan ja eläkkeestään säästänyt 400k varat jonka testamenttaa sisaruksilleni joilla ei ole lapsia. Koska olen isän sukulaisten näköinen ja isän sukulaisista ei tykännyt.
Anna mummon ostaa, rakkautta se jakaa. Ole onnellinen että lastesi lähellä on rakastava mummo. Opettele hymyilemään takahampailla. Rakkaus on kaikki kaikessa, niillä säästöillä ei sitten niin merkitystä, eivät korjaa arvottomuuden tunnetta.
Tuollaisella tavaratulvalla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Se on aikuisen lapsen ja häneen perheensä mitätöintiä, ylikävelemistä. Henkistä väkivaltaa, joka on naamioitu välittämiseksi. Oikeasti tuollaista ei tarvitse sietää. Mä yritin, vuosia. Se roskan määrä vain yltyi. Kun pistin mummin kotiin mattolöytönsä kanssa, niin toi sen meille, kun oltiin viikonloppu reissussa. Ei ollut kiva yllätys. Vaihtui vara-avaimen paikka tuon jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain saman loppumaan, kun otin vastaan tavarat ja saman tien lajittelin ne roskiin, kierrätyksen tai säästettäviin. Ihan siinä mummon nähden. Ystävällisesti, mutta napakasti sanoin joka vaatteen kohdalla miksi. ”Kiva tää haalari, mut Milla käyttää kokoa 104 ja tää on 92, kiertoon. Hauska paita, mut hihansuut rikki, roskiin. Tämäkin ihan hyvä, mutta ei tarvita jne. Mies sitten heti vei roskiin ja samalla vei autolla kierrätyspistelle, mummo näki konkreettisesti mitä tavaroille kävi. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Ja tätä edeltäneet keskustelut, sanomiset ym toivomiset ei johtaneet mihinkään.
Tämä. Valmiiksi vaan joku SPR-kassi ja lajittelu kierrätykseen tai jätteisiin. Ei mitään numeroa mutta jämäkästi tää menee nyt näin.
Mummeli vois suoraan viedä SPR:lle ne tavarat, ei mun koti ole mikään välivarasto muiden kirppusromuille.
Kivat sulle ja niinhän sen pitäis mennä. Minkä annat neuvoksi heille, joilla oma neuvosi ei vaan toimi ja välit pitää säilyttää lasten vuoksi?
Miksi tuollaiseen mummoon, jolle ei puhe mene perille, pitää säilyttää välit? Edes lasten vuoksi?
Niin, jos mummo tuo lahjaksi ei-niin-fiksusti-valittua-tavaraa niin se ei ole mielestäni syy katkaista välejä tai hakea lähestymiskieltoa. Feikkiponi voi olla pettymys mutta se ei ole pahoinpitelyn yritys.
Kyllä se on, kun niitä ”lahjoja” tulee joka viikko, pahimpina useampia. Jos edes kerran toisi jotain järkevää. Mutta ei, aina pelkkää pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain saman loppumaan, kun otin vastaan tavarat ja saman tien lajittelin ne roskiin, kierrätyksen tai säästettäviin. Ihan siinä mummon nähden. Ystävällisesti, mutta napakasti sanoin joka vaatteen kohdalla miksi. ”Kiva tää haalari, mut Milla käyttää kokoa 104 ja tää on 92, kiertoon. Hauska paita, mut hihansuut rikki, roskiin. Tämäkin ihan hyvä, mutta ei tarvita jne. Mies sitten heti vei roskiin ja samalla vei autolla kierrätyspistelle, mummo näki konkreettisesti mitä tavaroille kävi. Ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Ja tätä edeltäneet keskustelut, sanomiset ym toivomiset ei johtaneet mihinkään.
Tämä. Valmiiksi vaan joku SPR-kassi ja lajittelu kierrätykseen tai jätteisiin. Ei mitään numeroa mutta jämäkästi tää menee nyt näin.
Mummeli vois suoraan viedä SPR:lle ne tavarat, ei mun koti ole mikään välivarasto muiden kirppusromuille.
Kivat sulle ja niinhän sen pitäis mennä. Minkä annat neuvoksi heille, joilla oma neuvosi ei vaan toimi ja välit pitää säilyttää lasten vuoksi?
Miksi tuollaiseen mummoon, jolle ei puhe mene perille, pitää säilyttää välit? Edes lasten vuoksi?
Niin, jos mummo tuo lahjaksi ei-niin-fiksusti-valittua-tavaraa niin se ei ole mielestäni syy katkaista välejä tai hakea lähestymiskieltoa. Feikkiponi voi olla pettymys mutta se ei ole pahoinpitelyn yritys.
Se on vallankäyttöä, toisen rajojen ylittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mummo ei kanna lapselle mitään, koska on kielletty. Miehen siskonlapsille on raahannut ties mitä pehmoleluista mönkijään. Viimeksi maksoi lasten serkun kielikurssin Englannissa. Meille ei ole koskaan antanut euroakaan ja kun kysyin, miten voi kohdella lapsenlapsia niin eri tavalla, niin mummi sanoi, että itsehän olet kieltänyt, että mitään ei saa ilman vanhempien lupaa antaa. Ei hän tietenkään tuputa rahaa mopoon tai ajokorttiin, koska ei halu ohittaa vanhempia. Kun tyttärenlapsille raha ja tavara kelpaa, niin hän antaa sitten sinne.
Ei se vauvakaan niistä brändeistä tajua vielä mitään, vaikka tota menoa totta kai tulee oppimaan.
Ja terve jalka ei mitään tukea tarve. Talveksi Stonzit niin saa maksaa merkkituotteesta eikä vie lapselta mahdollisuutta kehittää jalan liikkuvuutta "tukevilla" kengillä.
Lahjan antajalle sanotaan kaunis kiitos, ja lahjaa käytetään jos se miellyttää. Jos ei, niin siitä hankkiudutaan eroon, esimerkiksi kierrätyskeskuksen kautta. Toisen roska on toisen aarre.
Ap kirjoitti, että lapsen mummo oli ostanut kysymättä turvakaukalon vauvalle ennen tämän syntymää syntymälahjaksi. Siis sellaisen halvan huonon jostain alesta. Mitä mieltä tällaisessa toiminnassa on? Kelle tulee edes mieleen ostaa ilman, että kysyy millaisen turvakaukalon haluavat?
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti, että lapsen mummo oli ostanut kysymättä turvakaukalon vauvalle ennen tämän syntymää syntymälahjaksi. Siis sellaisen halvan huonon jostain alesta. Mitä mieltä tällaisessa toiminnassa on? Kelle tulee edes mieleen ostaa ilman, että kysyy millaisen turvakaukalon haluavat?
Meille on tuotu mm kangaspuut yllätyslahjana. Kyllä. Kangaspuut. En jaksa ees selittää, mitä kaikkea muuta on kannettu.
Varsinainen nousukasvanhempien armeija täällä kommentoimassa, paistaa läpi hirvittävä tarve erottautua lähtökohdistaan.
Ihan paha olo tulee mummon puolesta, fiksu ihminen osaisi suhtautua mummon ostoksiin katsoen läpi sormien, mutta niinhän se on että raha eikä aina koulutuskaan tuo sivistystä mukanaan.
Ilmeisesti kommunikaatio on puutteellista. Jos lahjaksi saatu juttu ei miellytä niin sen voi sujauttaa pussiin ja nuijia perunapötkällä tuusan nuuskaksi, leikata saksilla riekaleiksi, vetää iskuporakoneella kiinni ulkovaraston seinään tai kaivaa lapiolla kukkapenkkiin, hakata kirveellä kahtia pölkyn päällä tai peruttaa autolla esineen päälle pihatiellä tai laittaa esineen peltitynnyriin, bensaa päälle ja polttaa. Paljon eri tapoja alleviivata mielipiteensä, teillä on vain kovin rajoittunut sanavarasto itsenne ilmaisussa.
Minulla on pitkä pinna ja lasten etu on tärkein, on hyvä säilyttää välit. Mutta jos nätisti puhuminen ja asialliset toiveet eivät mene mummolle perille niin valtataisteluihin ja sen tyylisiin pelleilyihin minä en lähde.
Vanhempien sana on se painava sana miten meidän perheen kanssa toimitaan ja jos se ei mummolle sovi niin ilmanoloa piisaa. Pikkuasioista ei kannata lähteä vääntämään kun ollaan eri sukupolvea ja ymmärrystä riittää ihan reilusti mutta tahallinen vähättely tai ylikävely ei ole minun juttuni.
Molemminpuoleinen kunnioitus ja arvostus on tavoitetila ja hyvät välit ovat molempien työtä.