Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias ei halua mennä isälleen yöksi: nyt sekä sossussa että perheneuvolassa työstetään tätä
26.03.2019 |
ja 12-vuotiasta "kuullaan" mutta ei kuulla. Minua äitinä pyydetään tukemaan tapaamisia, jonka parhaani mukaan teen. Mutta mitä voin isälle, joka ei huomioi lasta, ei kuuntele, vähättelee ym.? Tämä on lapsen kertomus, hän on hyvin ahdistunut ja uhkaa tappaa itsensä. Silti isää pitäisi tavata enemmän, että suhde vahvistuisi. Tuntuu, että missään ei ole mitään järkeä. Ajatellaan lapsen oikeutta ja etua, mutta tässä nyt ajetaan isän etua selvästi. En tiedä mitä tehdä, lastensuojelu varmaankin taho, josta voisin saada apua?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tällaiset "isät" edes haluavat lasten käyvän säännöllisesti luonaan. Luulisi heillekin olevan helpompaa jos näin ei olisi, kun selkeästi lapsen kanssa oleminen ja lapsen asiat ei kiinnosta. Kauhea rasite lapselle joutua pakotettuna viettämään jopa puolet lapsuudestaan paikassa joka ei tunnu kodilta ja ihmisen kanssa joka ei oikeasti hänen kanssaan halua olla. Lastensuojelu saisi kyllä tarkkaan selvittää minkälaista siellä isän luona oikeasti on, kun lapsi selkeästi esittää mielipiteensä siitä ettei halua sinne mennä eikä siellä ole hyvä olla. Tiivis ja riittävän pitkä perhetyöntekijä isän luokse, vaikka kuinka tuntuisi kyttäämiseltä. No sitähän se juuri olisikin, mutta ihan perustellusta syystä. Vaikea kai sitä asiaa on muulla tavoin selvittää jos isän ja lapsen puheet on täysin ristiriitaiset.
Kyllä ihminen pystyy esittämään fiksua isää vaikka kuinka usein. Minusta lapsen kahdesnkeskinen haastatattelu olisi tärkeintä.
Tottakai sekin, mutta jos ja kun se ei ilmeisesti riitä todisteeksi, niin oloja on syytä ulkopuolisen tahon tiiviisti tarkkailla. Kyllä ongelmat tulee esiin jos jakso on riittävän tiivis ja pitkäkestoinen ja käynnit kerralla useita tunteja.
Tuohon ei kenelläkään riitä resursseja. Koska vertailun vuoksi sama pitäisi tehdä myös äidin luona, joten tietää, miten lapsen käytös muuttuu eri ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tällaiset "isät" edes haluavat lasten käyvän säännöllisesti luonaan. Luulisi heillekin olevan helpompaa jos näin ei olisi, kun selkeästi lapsen kanssa oleminen ja lapsen asiat ei kiinnosta. Kauhea rasite lapselle joutua pakotettuna viettämään jopa puolet lapsuudestaan paikassa joka ei tunnu kodilta ja ihmisen kanssa joka ei oikeasti hänen kanssaan halua olla.
Näkisin, että joko isälle lapsi on vallankäytönväline millä iskeä exvaimoon tai sitten kertomukset ovat vahvasti värittyneet koska kuulemme vain toisen osapuolen kuvauksen tilanteesta.
Yleisemmin paljonkohan Suomessa on lapsia, joita vanhemmat eivät oikeasti halunneet, mutta tekisivät kun niin kuuluu ihmisen toimia? Monenkohan mieli muuttunut, vaikka aluksi kovasti lasta toivonut ja sitten päässyt kokemaan millaista se arki lapsiperheenä onkin?
Meillä pakotetut isä-viikonloput johtivat lapsen masennukseen. Nyt on 15v, eikä suostu edes puhumaan puhelimessa isänsä kanssa. Ja ex esittää kaikille hyvää isää, jonka paha ex-vaimo on kääntänyt ainokaista lastaan vastaan.
Silppu kirjoitti:
Jos se ei halua mennä isälleen niin sitten ei mene.
Periaatteessa joo, mutta käytännössä se ei mene ihan noin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 12-vuotias saa päättää asuuko toisen vanhemman luona vai ei? Mikäli saa päättää, niin eikö koko keskustelu ole turha, edellyttäen 12-vuotiaan kertovan päätöksestään?
Se, että 12 vuotiasta kuullaan ei ole = että tämä saisi päättää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isien muka pitäisi olla tasa-arvoisessa asemassa huoltajuus -ja tapaamiskiistoissa? Viidennes isistä ei pidä päivääkään isyyslomaa ja loput käyttävät keskimäärin vain neljä viikkoa, vaikka olisivat oikeutettuja yhdeksään. Kotihoidontuella lastaan kotona hoitavista vanhemmista vain 7% on isiä.
Mutta miksi miehet ovat sitten kuitenkin erotilanteessa niin kiinnostuneita siitä, että tapaamiset ja huoltajuus järjestetään tasa-arvoisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko kertoa, että 80-90-luvulla isäni väitti äitini vieraannuttavan lapsia hänestä. Todellisuudessa isä oli erittäin ilkeä ja itsekeskeinen ihminen, joka ei huomioinut lapsia mitenkään. Paitsi no haukkumalla ja keksimällä mielivaltaisia sääntöjä piheydessään. Äitini olisi siis isäni mielestä pitänyt huolehtia lasten ja isän väleistä ja hänen ei itse olisi tarvinnut tehdä mitään. Aika pimeää ajattelua ja kuulostaa aika lailla samalta kuin ap:lla. Olin myös itsetuhoinen 12-15-vuotiaana. Jatkuva laiminlyönti verotti itsetuntoa rankasti ja mt-ongelmat ovat seuranneet koko aikuisiän. Pelasta ap siis lapsesi ja hanki vaikka oikeusapua, jos ei omat voimat riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 12-vuotias saa päättää asuuko toisen vanhemman luona vai ei? Mikäli saa päättää, niin eikö koko keskustelu ole turha, edellyttäen 12-vuotiaan kertovan päätöksestään?
Se, että 12 vuotiasta kuullaan ei ole = että tämä saisi päättää
12-vuotiaan tahto on vielä aikuisten taskussa. Jos lapsella tälläinen päätösvalta olisi hänän vaistaisi kotia sitä mukaan kumman tykönä on kivaa.
Kai olette lääkärissä käyneet ja hankkineet lapselle apua? Tätä kautta saa niitä todisteita, että tapamiset on vaaraksi lapsen kehitykselle. Se kun ei yksin riitä, että lapsi sanoo ettei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 12-vuotias saa päättää asuuko toisen vanhemman luona vai ei? Mikäli saa päättää, niin eikö koko keskustelu ole turha, edellyttäen 12-vuotiaan kertovan päätöksestään?
Se, että 12 vuotiasta kuullaan ei ole = että tämä saisi päättää
12-vuotiaan tahto on vielä aikuisten taskussa. Jos lapsella tälläinen päätösvalta olisi hänän vaistaisi kotia sitä mukaan kumman tykönä on kivaa.
Kai olette lääkärissä käyneet ja hankkineet lapselle apua? Tätä kautta saa niitä todisteita, että tapamiset on vaaraksi lapsen kehitykselle. Se kun ei yksin riitä, että lapsi sanoo ettei ole kivaa.
Kumman etua tässä ajetaan, lapsen vai vanhemman jota lapsi ei halua nähdä?
Lastensuojelu perustuu lapsen oikeuksiin ja parhaaseen., ei aikuisten. Ehdottomasti lastensuojelu kuvaan mukaan. Tällaista asiaa ei voi jättää tutkimatta, vrt. Vilja-Eerikan tapaus. Siinäkin ajettiin vanhemman oikeutta pitää lapsi luonaan, lapsi joutui uhriksi.
Vilja-Eerika unohtunut kokonaan. Näin on lyhyt ihmisen muisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi tällaiset "isät" edes haluavat lasten käyvän säännöllisesti luonaan. Luulisi heillekin olevan helpompaa jos näin ei olisi, kun selkeästi lapsen kanssa oleminen ja lapsen asiat ei kiinnosta. Kauhea rasite lapselle joutua pakotettuna viettämään jopa puolet lapsuudestaan paikassa joka ei tunnu kodilta ja ihmisen kanssa joka ei oikeasti hänen kanssaan halua olla. Lastensuojelu saisi kyllä tarkkaan selvittää minkälaista siellä isän luona oikeasti on, kun lapsi selkeästi esittää mielipiteensä siitä ettei halua sinne mennä eikä siellä ole hyvä olla. Tiivis ja riittävän pitkä perhetyöntekijä isän luokse, vaikka kuinka tuntuisi kyttäämiseltä. No sitähän se juuri olisikin, mutta ihan perustellusta syystä. Vaikea kai sitä asiaa on muulla tavoin selvittää jos isän ja lapsen puheet on täysin ristiriitaiset.
Kyllä ihminen pystyy esittämään fiksua isää vaikka kuinka usein. Minusta lapsen kahdesnkeskinen haastatattelu olisi tärkeintä.
Tottakai sekin, mutta jos ja kun se ei ilmeisesti riitä todisteeksi, niin oloja on syytä ulkopuolisen tahon tiiviisti tarkkailla. Kyllä ongelmat tulee esiin jos jakso on riittävän tiivis ja pitkäkestoinen ja käynnit kerralla useita tunteja.
Tuohon ei kenelläkään riitä resursseja. Koska vertailun vuoksi sama pitäisi tehdä myös äidin luona, joten tietää, miten lapsen käytös muuttuu eri ihmisten kanssa.
No onko vaihtoehtoja? Vai onko todella niin että lapsi joutuu elämään koko lapsuutensa tässä sietämättömässä tilanteessa, koska resurssit asian selvittämiseksi ei riitä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ollut vähän sama tilanne. 15 v halusi purkaa vuoroviikkosysteemin, isä ei tähän suostunut, ja poika lähti ovet paukkuen isänsä luots sanoen, että ei halua enää ikinä nähdä tätä. Isä syytti minua vieraannuttamisesta ja mustamaalaamisesta. Oikeuteen asti mentiin, ja tuomarit olivat selkeästi isän puolella.
En ole koskaan, en kertaakaan, puhunut isästä pahaa pojalle. Isän mielestä minun olisi pitänyt pakottaa poika hänen luokseen. Sitä en tehnyt, koska pakottaminen lisää vain uhmaa. Siksi isän mielestä minä vieraannutin pojan hänestä.
Miten tämä asia ratkesi?
Mitä oikeus päätti? Noudatitteko sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos! Ex uhkasi jo lapsen ollessa vauva, että jos haen avioeroa, hän tulee vaikeuttamaan elämääni kaikin tavoin. En uskaltanut lähteä, mutta lopulta oli pakko... Tuen lastani ja puolustan. Mutta ihmetyttää, eikö kukaan näe exäni kuoren läpi? Hän vakuuttaa sossuille, kuinka haluaa tukea vanhemmuuttani, sopia asioista yhdessä ja samalla esim. lopettaa lapsen vakuutukset siitä minulle kertomatta ym. Miksi ihmeessä isän kanssa vietetty aika olisi tärkeää ja arvokasta, jos oikeasti hän haluaa kiusata?
Kuule samaa olen ihmetellyt. Oma on jo 18v, mutta meillä ei ole lapsen kanssa hyvät välit enää isän takia. Ja niin kun minä tuin ja puolustin sitä limanuljaketta kaikkien ohjeiden mukaisesti, vai siksi että hän sai jalansijaa lapen elämässä, ja lopulta valheilla pilasi välimme.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun nimi voitaisiin vaihtaa jo pikkuhiljaa isiensuojeluksi. Isien ongelmat ja häiriintynyt käytös jätetään kirjaamatta ja olosuhdeselvitykset ovat täynnä itse keksittyä omakehua vailla mitään viranhaltijan johtopäätöksiä. Näitä tyyppejä lasten on pakko tavata vaikka henkensä uhalla. Sosiaaliväki pitää huolta työpaikkojensa säilymisestä hörhöisiä puolustelevalla toiminnallaan. Toimenpiteet muka kehittyy mutta lasten pahoinvointi lisääntyy. Isä on katsokaas aina yhtä tärkeä kuin lasta yksin siihen asti hoitanut äiti. Sivistyneet miehet osaavat toimia lasten suhteen oikein ilman sosiaaliväkeä ja oikeusprosesseja, huumehörhöt tuttiritarit pyörittävät pian ulinallaan maailmaa. Ei voi mitään.
Amen.
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojelun nimi voitaisiin vaihtaa jo pikkuhiljaa isiensuojeluksi. Isien ongelmat ja häiriintynyt käytös jätetään kirjaamatta ja olosuhdeselvitykset ovat täynnä itse keksittyä omakehua vailla mitään viranhaltijan johtopäätöksiä. Näitä tyyppejä lasten on pakko tavata vaikka henkensä uhalla. Sosiaaliväki pitää huolta työpaikkojensa säilymisestä hörhöisiä puolustelevalla toiminnallaan. Toimenpiteet muka kehittyy mutta lasten pahoinvointi lisääntyy. Isä on katsokaas aina yhtä tärkeä kuin lasta yksin siihen asti hoitanut äiti. Sivistyneet miehet osaavat toimia lasten suhteen oikein ilman sosiaaliväkeä ja oikeusprosesseja, huumehörhöt tuttiritarit pyörittävät pian ulinallaan maailmaa. Ei voi mitään.
Tämä on NIIIIIN totta!!! Teinini jouduttiin sijoittamaan koska hän vaaransi terveytensä ja kehityksensä, ja arvatkaapa miten kävikään? Teini sijoitettiinkin isälleen, kun teini ei "halunnut" mennä mihinkään laitokseen. Noh, tämä teini oli nähnyt isäänsä joskus ja jouluna koko elämänsä, ja niinhän siinä kävi että 15-16-vuotias annettiin tupakat, alkoholit, vapaa kulku vaihtuville täysi-ikäisille poikakavereille yöksi, jne. Nyt teini on täysi-ikäinen, ja syrjäytynyt, eikä kukaan enää häntä auta.
Koko isälläasumisen ajan isä joi alkoholia, sammuili minne sattuu, häipyi viikoksikin, toi moniongelmaisia väkivaltaisia narkomaaninaisia kotiinsa, ja "seurusteli" näiden kanssa, ei hoitanut teinille ruokaa, vaatteita, mitäänmuutakaan, joi elatustuen ja lapselle myönnetyn vammaistuen, ja teini soitteli minulle ja haukkui että en välitä kun en anna rahaa hänelle...
Olen tehnyt lastensuojelusta kantelun, mutta sitä ei ole vielä käsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tuesta! Kiva, että en saanut vieraannuttamisläppää... isä itse on vieraannuttanut itsensä perheestä jo tytön ollessa ihan pieni... hänen poissaolonsa olivat ihan okei ja sitten kun talous romahti ja jouduin ottamaan vippiä ruokamenoihin, aloin suunnitella eroa. Juu, täytyy tosiaan miettiä, mistä voisin saada apua. Nyt musta on tehty syyllinen, jonka tehtävä on perheneuvolassa ja sossussa (oikeudessa) todistaa, että tuen lapsen oikeutta tavata isäänsä...
Sanot kaikkeen "kyllä" sossulassa, olet erittäin mielinkielin heille (eli "yhteistyökykyinen"). Oikeasti et tee mitään. Olet passiivinen, kunnes isä luovuttaa. Jos isä on itse vieraannuttanut itsensä, ei kukaan muu voi auttaa tai tilannetta korjata. Niin se vaan menee. Lapselle sanot, että saa itse päättää, ja jos tahtoo tavata, niin tapaa, jos ei, niin sitten ei. Kuuntelet oikeasti vain lastasi, muilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
En ehdi lukemaan ketjua, mutta lastensuojelua opiskelleena sanon että kyse ei ole koskaan vanhempien oikeudesta tavata lastaan, vaan lapsen oikeudesta tavata vanhempiaan. Sosiaalityöntekijöitä on moneen junaan, mutta lapsella on oikeus esittää oma mielipiteensä ja se pitäisi kuulla ja sen pitäisi painaa vaakakupissa. Jospa lapsi tapaisi isää vähemmän kerrallaan ja harvemmin ja katsotaan auttaisiko se suhteen paranemiseen.
Mikä tuossa on, että ne lapset on väkipakolla saatava yöksi? Eikö lapset voi nukku siellä missä haluavat? Eikö se riitä, että viettävät päivän ja illan yhdessä ja sitten lapsi viedään yksi sinne, missä hän yönsä haluaa viettää?
Erään tuttavan lapset nukkuvat kuukauden aikaana vähintään 5 eri sängyssä. Eri isovanhemmat, äidin koti, isän koti ja isän uuden naisystävän kotona. Välillä sitten vielä lomilla eri hotelleissa. Ei ihme, että heistä tuntuu omien sanojen mukaan, että ovat aina liikkeellä kuin matkalaukut, matkalaukkujen kanssa.
Uhkaa tappaa itsensä? Suosittelisin myös terapiassa käyntiä, jotta voisi avautua tunteistaan isäänsä kohtaan.