Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Hain työpaikkaa, jossa jo haastattelussa minulle jäi huono fiilis tulevasta esihenkilöstä. Tulin valituksi, mutta emmin paikan vastaanottamista. Ylempi pomo puhui mut ympäri siihen hommaan ja aloitin työn. Aivan kamalaa alusta lähtien. Ois pitänyt luottaa tunteeseen. Irtisanouduin hyvin pian.
Nykyiseen työhöni haki paljon minua pätevämpiä. Ryhmähaastattelu oli kauhea. Jokainen yritti päteä. Mietin, sanoisinko voivani huonosti ja lähtisin pois ryhmähaastattelusta. Tsemppasin kuitenkin.
Seuraavana päivänä soi puhelin ja kuulin saaneeni paikan yhteistyökykyisyyteni ja vuorovaikutustaitojeni perusteella. Oli vaikea ymmärtää, että olin kiilannut koulutetumpien ohi. Kohta vuosi tässä uudessa pestissä takana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin minihameessa haastatteluun ja kaikki kääntyivät katsomaan!yksi tuttu rouva oli samassa paikassa ja puhui minulle yleensä ei koskaan?Oli vaikeaa kävellä kun katseet seurasivat perässä.Pääsin hissiin ja totesin tänne en tulisi ikinä.Kokeilin tätä kikkaa nuorempana ja se oli tehokas ele.Minulle soitettiin ja olisin saanut paikan postittajana.Pokkani piti mutta arvasin että se tehosi.Äitini ihmetteli miksi en ottanut työtä vastaan en sanonut syytä!Testi mikä testi.
Avatkoon vielä vähän enemmän mitä tässä tarkoitit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menin minihameessa haastatteluun ja kaikki kääntyivät katsomaan!yksi tuttu rouva oli samassa paikassa ja puhui minulle yleensä ei koskaan?Oli vaikeaa kävellä kun katseet seurasivat perässä.Pääsin hissiin ja totesin tänne en tulisi ikinä.Kokeilin tätä kikkaa nuorempana ja se oli tehokas ele.Minulle soitettiin ja olisin saanut paikan postittajana.Pokkani piti mutta arvasin että se tehosi.Äitini ihmetteli miksi en ottanut työtä vastaan en sanonut syytä!Testi mikä testi.
Avatkoon vielä vähän enemmän mitä tässä tarkoitit?
Siis avaatko:)
Onhan noita muutamia haastatteluja tullut vastaan, joissa on tullut sellainen olo että en tänne halua.
Yhdessä paikassa toinen haastattelija tiuski jo esittäytyessäni, että jos ei olisi ollut tätä haastattelua niin hän olisi lähtenyt flunssan takia kotiin. Toinen kävi läpi lukion todistusta ja haukkui sen huonoksi, ottamatta huomioon lukion jälkeen käymiäni hyvin arvosanoin suoritettuja tutkintoja...ja sitä että minulla oli useampi vuosi työkokemusta. Teki mieli kiittää ajanhaaskauksesta, kun olin joutunut ottamaan puoli päivää vapaata silloisesta työstä. En saanut paikkaa, onneksi.
Yhdessä haastattelussa haastattelija alkoi väittämään että en harrasta niitä lajeja, mitä olin ilmoittanut hakemuksessani. Kyllä harrastan, pyöreydestäni huolimatta. Paikassa myös valitettiin sitä ettei minulla ole ylempää korkeakoulututkintoa, joka käy kyllä ilmi CV:ssäni, eikä sitä vaadittu ilmoituksessa. En saanut paikkaa, onneksi.
Yhdessä haastattelussa kysyttiin kaikkea mahdollista, että mitä minulle tarkoittaa nöyryys ja mitä tarkoittaa se että pitää olla työpaikalla klo 8 töissä. Tänne jopa päädyin töihin (olin ollut kk työttömänä) ja paikka oli juuri niin surkea kuin haastattelukin.
Minulta on yhdessä paikassa kysytty, että onko äitini tehnyt hakemukseni. Olin asunut vuosia pois kotoa ja olin jo 25 muistaakseni silloin. Tässä oli joku kirjanpidon testi ja olisi ollut myös jatkohaastattelu, mutta onneksi pääsin muualle.
Viime vuosilta tulee mieleen yksi paikka mitä en hakenut edes. Haettiin controlleria ja haastattelujen lisäksi olisi ollut 2 päivän "Case päivät", missä olisi pyöritelty ideoita firman kehittämiseen haastatteluista eteenpäin päässeiden kesken. Sitten kun et tulekaan valituksi niin olet antanut hyviä ideoita firman käyttöön ilmaiseksi...kai sinnekin joku haki...
Yritysten kannattaisi ihan aikuisen oikeasti miettiä sitä, että kenet he laittavat haastattelijaksi ja minkälaisen kuvan he haluavat yrityksestään antaa. Aivan liian usein haastattelijaksi laitetaan henkilöitä, jotka käyttäytyvät ylimielisesti ja haluaisivat nähdä työnhakijan anelevan ja matelevan, tai henkilöitä jotka eivät ymmärrä sitä, että se joka on tänä päivänä työnhakijana heidän edessään, voi huomenna olla heidän esimiehensä tai ylihuomenna heidän firmansa asiakas. -Asennevamma haastattelijoiden keskuudessa koskee erityisesti sellaisia yrityksiä joilla ei ole erityistä HR tai HSE -osastoa jossa henkilöstöalan ammattilaiset hoitaisivat uusien työntekijöiden rekrytoinnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viime vuosilta tulee mieleen yksi paikka mitä en hakenut edes. Haettiin controlleria ja haastattelujen lisäksi olisi ollut 2 päivän "Case päivät", missä olisi pyöritelty ideoita firman kehittämiseen haastatteluista eteenpäin päässeiden kesken. Sitten kun et tulekaan valituksi niin olet antanut hyviä ideoita firman käyttöön ilmaiseksi...kai sinnekin joku haki...
2 päivää työnhakuprosessiin kaikkien hakemusten ja haastatteluiden lisäksi?!?
:DDDD
Vierailija kirjoitti:
Yritysten kannattaisi ihan aikuisen oikeasti miettiä sitä, että kenet he laittavat haastattelijaksi ja minkälaisen kuvan he haluavat yrityksestään antaa. Aivan liian usein haastattelijaksi laitetaan henkilöitä, jotka käyttäytyvät ylimielisesti ja haluaisivat nähdä työnhakijan anelevan ja matelevan, tai henkilöitä jotka eivät ymmärrä sitä, että se joka on tänä päivänä työnhakijana heidän edessään, voi huomenna olla heidän esimiehensä tai ylihuomenna heidän firmansa asiakas. -Asennevamma haastattelijoiden keskuudessa koskee erityisesti sellaisia yrityksiä joilla ei ole erityistä HR tai HSE -osastoa jossa henkilöstöalan ammattilaiset hoitaisivat uusien työntekijöiden rekrytoinnin.
Samaan aikaan pannaan olemattomia paikkoja tai ylimitoitetuilla vaatimuksilla auki PR-mielessä. Sitten kun joku osoittaa kiinnostusta firmaa kohtaan, heitä kohdellaan huonosti. Niin kommunikoinnissa jatkossa/ei jatkossa, haastatteluissa ja lopulta valintapäätöksessä.
Kaikissa kyselyissä ja tutkimuksissa tulee aina palautetta näistä samoista asioista, mutta rekrytointikäytänteet eivät vaan järkevöidy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantaja kysyi olenko mies vai nainen.
Haastattelija ei vaikuttanut pätevältä. Hänellä oli tietysti muodollinen pätevyys, muttei muuta. En halunnnut töihin, joten otin purukumin poskesta ja rupesin jauhamaan sitä näkyvästi. Täysin lapsellinen temppu, mutta pidin sitä silloin hauskana, kun muista haastattelijan ilmeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Nämä paikat missä imetään surutta kaikki työntekijästä irti erottaa jo työhaastatteluissa kysymyksestä : oletko joustava?[/quote]
Tutulta kuulostaa....myös kaikki ohimenevätkin kommentit liittyen "vahvaan stressinsietokykyyn" tuntuvat epäilyttäviltä...
Haastattelussa työnantaja haukkui työntekijänsä ja koko ammattikunnan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kerron ihan itse haastattelussa etten ole kiinnostunut jos siltä rupeaa tuntumaan.
Haastatellut esihenkilö sanoi, että etsivät "hyvää tyyppiä". Hälytyskellot soi, mutta otin kuitenkin paikan, kun sen sain.
Kävi ilmi, että etsivät hyvää tyyppiä, koska esihenkilö oli niin pihalla siitä, mitä hänen johtamansa yksikön tehtäviin kuuluu, ettei hän osannut tarkemmin määritellä, mitä hakevat.
Minulla on pätevyys alalle ja soveltuvaa työkokemusta. Olen pullea ja vaarattoman oloinen, mutta en missään nimessä "hyvä tyyppi", joka joustaa kaikessa.
Vuoden olen nyt ollut tuskaisena huonossa työpaikassa. Haku päällä jatkuvasti uuteen työhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain kerran yli 10 vuotta sitten vaateliikkeeseen myyjäksi. Haastattelussa tämä ammattimainen esihenkilö kysyi heti, miten aion hoitaa lapsen sairastelun. Eli onko minulla joku, joka voi jäädä lapsen kanssa kotiin, jos hän sairastuu. Poika oli tuolloin 2v. Ensinnäkin, tuollaista kysymystä ei tulisi edes kysyä. Haastattelun jälkeen toivoin, että en saisi paikkaa.
No Kymmenistä hakijoista huolimatta sain kuitenkin paikan. Tosin esihenkilö laittoi sähköpostin väärällä nimellä ja onnitteli paikasta Janinaa, vaikka nimeni on Jenny. No lopulta selvisi, että minulle sen paikan piti sitten tulla. Kunnes sanoin, että voin aloittaa 9.8. Esihenkilön mielestä minun tulisi aloittaa 2.8. Olin hakemukseenikin laittanut, että työn aloittaminen sopii vasta 9.8. jälkeen. No tästäkö tää esihenkilö riemastui ja haukkui mut maan rakoon. Siinä vaiheessa sanoin, että en ole valmis enää tulemaan tarjottuun työhön ja onneksi pian tuon jälkeen sainkin mieluisamman työn. Mutta hyi, jäi vuosiksi ahdistus kaikkia haastattelu yms tilanteita kohtaan tuon sekopään takia.
Jos haastattelijat antavat haastattelun aikana ymmärtää, että he pelkäävät tai vaihtoehtoisesti halveksivat esimiestään ( joka olisi myös oma tuleva esimieheni). Aika varma merkki sairaasta työilmapiiristä.
Epäilykset heräsivät, kun haastattelija osoitti tietämättömyytensä lainsäädännön suhteen kysymällä esim. mitä mieltä olen eri kulttuureista tulevista ihmisistä ja aionko hankkia lapsia. Lisäksi hän kertoi ihan tyytyväisenä käyneensä katsomassa sometilini ja huomanneensa, että meillä oli yhteisiä tuttuja.
Jostain ihmeen syystä otin paikan vastaan vain huomatakseni, että hän todella oli aivan pihalla paitsi rekrytointia, myös kyseistä alaa koskevista lakipykälistä. Onneksi vaihtamalla parani.
Vierailija kirjoitti:
Hain kerran yli 10 vuotta sitten vaateliikkeeseen myyjäksi. Haastattelussa tämä ammattimainen esihenkilö kysyi heti, miten aion hoitaa lapsen sairastelun. Eli onko minulla joku, joka voi jäädä lapsen kanssa kotiin, jos hän sairastuu. Poika oli tuolloin 2v. Ensinnäkin, tuollaista kysymystä ei tulisi edes kysyä. Haastattelun jälkeen toivoin, että en saisi paikkaa.
No Kymmenistä hakijoista huolimatta sain kuitenkin paikan. Tosin esihenkilö laittoi sähköpostin väärällä nimellä ja onnitteli paikasta Janinaa, vaikka nimeni on Jenny. No lopulta selvisi, että minulle sen paikan piti sitten tulla. Kunnes sanoin, että voin aloittaa 9.8. Esihenkilön mielestä minun tulisi aloittaa 2.8. Olin hakemukseenikin laittanut, että työn aloittaminen sopii vasta 9.8. jälkeen. No tästäkö tää esihenkilö riemastui ja haukkui mut maan rakoon. Siinä vaiheessa sanoin, että en ole valmis enää tulemaan tarjottuun työhön ja onneksi pian tuon jälkeen sainkin mieluisamman työn. Mutta hyi, jäi vuosiksi ahdistus kaikkia haastattelu yms tilanteita kohtaan tuon sekopään takia.
Itselle kävi myös noin, että onnitteluviesti ja liitteenä ollut allekirjoitettavaksi lähetetty esitäytetty työsopimus olivat toisen henkilön nimellä. Oli hieman epävarma olo, vaikka olin saanut jo aiemmin tiedon valinnastani puhelimitse. Sittemmin olen kuullut, että muillekin käynyt tässä firmassa samoin. Joku hr-sihteeri käyttää edellisiä palkkausdokuja templatena, eikä muista vaihtaa nimiä.
Heitetään muutama...
1) Haastattelussa kerrottiin, että palkka kokoaikatyöstä HKI:ssä on 1800 € / kk brutto. Joo se oli "assistentin" paikka, mutta haloo, kansainvälinen firma, ei mikään "printtaa+skannaa"-homma, ja mulla AMK-tutkinto... Sanoin suoraan, että noin pieni palkka oli viimeksi opiskelijana. En päässyt.
2) Olin työtön työnhakija. Haastattelussa kävi ilmi, että "Sori, me taidettiin kirjoittaa siihen ilmoitukseen kokoaikatyö, mutta tää onkin tuntityö, ja ei me itseasiassa olla vielä edes päätetty, montako tuntia voidaan tarjota." Ilmoituksessa myös luki sijaintina Vantaa, niin tietysti se oli Vantaan vaikeimmin julkisilla saavutettavassa paikassa. Käytin tilanteessa r-korttia eli kerroin olevani "rauhallinen luonne", niin rehvakkaan oloisen naishaastattelijan naama vääntyi välittömästi. En päässyt.
3) Haastattelija oli erittäin "dynaamisen oloinen" firman toimari. Kysymykset olivat tasoa "Mitä vanhempasi tekevät työskeen, minkä kokoinen paketti mahtuu mallin xx pakuun, tulisitkohan sä toimeen meidän Simpan kanssa - Simppa on persoona - kyl sä varmaan tulisit toimeen, tai et sä varmaan tulisi". Sanotaanko näin; ihan mukava muisto jäi tuosta keskustelutuokiosta sinänsä, mutta en *** olisi sinne välttämättä töihin halunnut. Enkä sitten jälkeenpäin kuullutkaan sieltä yhtään mitään.
Palkkaukseen on tökännyt minullakin. En tosin sanonut mitään, mutta ilmeestäni näki järkytyksen ihan takuulla. Matka olisi ollut vielä triplasti entistä pidempi ja työ tavallaan haastavampi, joten en todellakaan olisi ottanut paikkaa vastaan. Sittemmin sinne onkin haettu ihan jatkuvasti uusia työntekijöitä, näköjään tälläkin hetkellä.
Alue: Aihe vapaa
Ei, vaan Miekkoshullu.