Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?

N40___ kirjoitti:

? Voihan haastateltava kävellä ulos haastattelusta ihan silloin kun haluaa. Tai hylätä työpaikan ihan missä vaiheessa vain ennen sopparin kirjoitusta.

Ei kai tuossa muuta tarvitse selitellä, kuin että paikka ei ollut ihan sitä mitä oli ilmoituksen perusteella ajatellut.

Sikäli vähän outoa pohdintaa ap:lta.

Kyllä siitä karenssi heilahtaa, jos ei ota tarjottua työtä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Yritysten kannattaisi ihan aikuisen oikeasti miettiä sitä, että kenet he laittavat haastattelijaksi ja minkälaisen kuvan he haluavat yrityksestään antaa. Aivan liian usein haastattelijaksi laitetaan henkilöitä, jotka käyttäytyvät ylimielisesti ja haluaisivat nähdä työnhakijan anelevan ja matelevan, tai henkilöitä jotka eivät ymmärrä sitä, että se joka on tänä päivänä työnhakijana heidän edessään, voi huomenna olla heidän esimiehensä tai ylihuomenna heidän firmansa asiakas. -Asennevamma haastattelijoiden keskuudessa koskee erityisesti sellaisia yrityksiä joilla ei ole erityistä HR tai HSE -osastoa jossa henkilöstöalan ammattilaiset hoitaisivat uusien työntekijöiden rekrytoinnin.

Kyllä ne palkatut HR henkilötkin omaa asennevammoja. Yhdessä haastattelussa HR tyttö halusi käsittää kaiken sanomani väärin. Vääristeli sanojani ja esitti kysymysten sijaan sana-arvoituksia. Kaksi muuta haastattelijaa olivat ikäisiäni eli ei enää nuoria, he selkeästi ymmärsivät mitä sanoin. Voi että kun ketjuissa ymmärrettäisiin miten tärkeä rooli haastatteluilla on yrityksen maineen luomisessa. Minäkin olen kertonut tästä kokemuksesta jo kymmeniä kertoja ihan yrityksen nimellä.

Itse istuin haastattelun loppuun ihan vain kiusatakseni HR tyttöä, päätin jo alussa että hänelle en tule koskaan tekemään töitä. En ole edes asiakkaana palannut taloon.

Oijoi, näitä riittää. Pahimpia kokemuksia vuosien varrelta:

-joku assarityyppinen työ yliopistolla. Kyseessä oli ryhmähaastattelu, paikalla noin 9 hakijaa. Meidät hakijat oli istutettu pitkän pöydän ääreen, nimilapuin osoitetuille paikoille. Haastattelijat (ehkä 3 kpl) istuivat paneelina toisen pöydän ääressä. Minut oli plaseerattu haastattelijoista nähden kauimmaiseksi. Jos istuin selkä vasten selkänojaa, eivät haastattelijat edes nähneet minua muiden takaa. Tehtävänä oli keskustella yhdessä jostain annetusta aiheesta. Haastattelijat tuskin edes kuulivat meitä kauimmaisina istuvia. Jotenkin kummasti tuli ei-haluttu fiilis, enkä työtä saanutkaan onneksi.

-vaativan asiantuntijatehtävän sijaisuus julkisessa organisaatiossa. Istuin odottamassa käytävällä haastattelijan ovesta noin 2-3 m päässä. Ovi oli auki ja kuulin, että haastattelija puhui puhelimessa. Haastatteluaika alkoi, mutta tyyppiä ei näkynyt. Mietin, että pitäisikö mennä ovelle huhuilemaan, mutta jäin kuitenkin varovaisena istumaan. Käytävällä ei ollut muita. Haastattelija kurkkasi pian haastatteluajan alkamisen jälkeen ovesta, ja hänen katseensa pyyhki ylitseni ennen kuin hän palasi huoneeseensa. Olin aivan hämmentynyt, ja menin pian ovelle esittäytymään. Ilmeisesti olin enemmän asiakkaan kuin asiantuntijan näköinen. Sain valitettavasti paikan, jossa viruin liian pitkään.

-sama rekrytoija kuin edellisessä, sama organisaatio mutta eri tehtävä. Haastatteluaika alkoi ainakin 30 min viivästyneenä (v*tutti, koska vaivalla olin saanut järjestettyä lapsenhoidon tuoksi ajaksi). Haastattelussa kävi ilmi, että tehtävään haetaan ruotsinkielistä tekijää - asia oli jotenkin unohtunut tuoda esiin hakuilmoituksessa.

Koko tiimi oli mukana haastattelussa ja haastattelija painotti kuinka vaativaa työ on ja luetteli vaatimuksia ja aloin itsekin miettiä että huhhuh olenko oikeassa paikassa, miten kykenen kaikkeen. Koko tiimi tapitti minua koko ajan puhumatta mitään. Lopuksi haastattelija sanoi että palkka on sitten tämä ja tämä. Palkka oli noin puolet siitä mitä olin saanut aiemmassa saman alan työpaikassa. Suu loksahti siinä kohtaa auki. Kun poistuin paikalta mietin, että mitä ajan hukkaa ja miksi minut otettiin haastatteluun kun olin ilmoittanut hakemuksessa palkkatoiveen.

Toinen kerta kun oli kun hain työharjoitteluun niin jouduin kun kolmannen asteen kuulusteluun ja haastattelu kesti varmaan 2 tuntia. Haastattelija oli aloittanut vasta firmassa ja haastatteli varmaan ensimmäistä kertaa elämässään. Hän ei tiennyt firmasta lähes mitään eikä varmaan tajunnut että olin tarjoamassa ilmaista työvoimaa harjoittelun puitteissa. Laitoin perästä viestiä, että harkkapaikka ei enää kiinnosta kun sainkin työn josta maksettiin palkkaa. Näin oikeasti kävi, minut palkattiin toiseen firmaan.

Työhaastattelija. Vastasin nyt vain otsikkoon, en jaksanut lukea, kun tämä kokemus on, eikä kerran.

Työhönhaastattelijat ovat jopa tienneet vähemmän kuin minä työpaikasta. Varmaan he ovat jotain superpsykologeja. En tykkää.

Sen ymmärrän, että testataan, että mitä teet, kun asiakas sekoilee, mutta esim. erään suuren helsinkiläisen hautausmaan puutarhuri alkoi kertomaan vikojani työnhakijana heti, ennen mitään keskusteluja. Vikojani olivat muun muassa kolmen kesätyöpaikan verran kokemusta puutarhatöistä, liian lyhyt työmatka (!), liian laaja kielitaito ja tietämys työpaikasta jne.

En tiedä miksi, en tunne häntä.

Minulla tuli haastatteluun mennessä, heti, kun menin firmaan sisälle outo olo. Hassua sinänsä, olin käynyt ko firmassa opiskeluaikana tutustumassa, ja silloin oli firmasta jäänyt mukava olo.

Haastattelussa tajusin, että mistä johtuu: tajusin ( vaikka olivat ok), että jotain vialla tässä ilmapiirissä täällä.

Toisena haastattelijana toiminut tuleva esimies oli epämiellyttävä. Jotenkin ynseä ja epäkohtelias. Kun kysyin lopuksi, että millaista tyyppiä haette, hänen vastauksensa oli, että sehän oli sanottu työpaikkailmoituksessa. Juu, en olis mennyt vaikka olisi valittu.

Se, kun tytöteltiin. En saanut paikkaa. Ehkä mun kulmien kohotus huomattiin. Ja olin toki tuolloin ihan aikuinen, esimiespaikasta kyse.

Toivoin toki jo mennessäni, ettei minun tarvitse antaa pakkeja. Kun sain haastattelijalta ongittua hakemani tiedon, toiveeni vain vahvistui.

Itse en halua edes hakea töitä juuri tämän työnhaku prosessin vuoksi..työntekijöiltä kyllä kysellään kaikenlaisia ja vaaditaan ihmeitä mutta pomot on usein psyko narsisteja..

Monissa työpaikoissa tuntuu oleva se meininki että osaa porukasta erityisesti vanhoja työntekijöitä savustetaan ulos ja sisään otetaan uutta ...jos uusi työntekijä on pomojen mieleen saa se hyvää kohtelua mutta toiset joutuu savustuksen kohteeksi jolla yritetään painostaa ulos..

Itse hänkin nykyään vain määräaikaispestejä jotta pääsee pois duunipaikasta sitten pian pois

Avoimesti välinpitämätön/vihamielinen haastattelija

Yksi haastattelijoista kysyi milloin aion tehdä lapsia. Ei ollut poikaystävääkään. Kysyjä vanha mies seurakunnalta. 

Itse olen kahden työpaikan haastattelussa todennut, että juuei. Ensimmäisessä haastattelija kertoi haetun työn työnkuvaa ja sitä kuunnellessa tuli vahva tunne, että ei ole minun homma ollenkaan. Työ ei olisi ollutkaan ihan sellaista miten sitä markkinoitiin.

Toisen hylkäsin sillä perusteella kun tuli ilmi, että etätyötä ei suosita. Että korkeintaan yhden päivän ehkä voi olla etänä viikossa. Työ on täysin sellaista, että ei vaadi konttorilla istumista. Täyttä etätyötä en vaadi mutta onhan se nyt aika vanhanaikaista, että asenne etätyötä kohtaan on tuollainen. Haiskahti vahvasti se, että johto ei luota alaisiinsa. Ja sellaiseen työyhteisöön en halua. Ja tämä haastattelu oli vajaa vuosi sitten, ei vuonna 2011.

Kertoivat, että palkan päälle voi sitten hakea toimeentulotukea. Täyspäiväinen työ. En innostunut. Kyllä jotain järkevää palkkaa pitää maksaa, kun ei ollut edes ihan helppo työ.

Toisessa paikassa (opetustyö) näin työpaikan ja totesin, että en halua sinne. Jo haastatteluun kävelin kahden luokan oppitunnin läpi, kun koko koulu oli avointa oppimistilaa. Samaan aikaan ahdasta ja meluista. Onneksi päädyin ensimmäiselle varasijalle ja hommaan valittu henkilö siihen meni. 

Pääsin työhaastatteluun hyvästä työpaikasta mutta haastattelijoita kiinnostikin vain kuinka toimisin, jos jollakin työkaverilla on vaikeaa. Siitä keskusteltiin suurin osa ajasta. Todella omituista. Työpaikka vaikutti naisvaltaiselta vaikka ala ei ollut mitenkään erityisemmin naisten ala. Hyvänä puolena siinä oli että seuraavassa työhaastattelussa esihenkilö kysäisi aivan lopussa, missä haastatteluissa olen käynyt aiemmin ja millaisia ne ovat olleet, ja se että olin päässyt tuonne haastatteluun teki häneen selvästi vaikutuksen.

Olen kerran myös erehtynyt työhaastatteluun täysin huijarifirmaan. Työpaikkailmoituksen mukaan sen piti olla yhtä tiettyä puhelimessa tapahtuvaa myyntityötä erään oppilaitoksen puolesta, ja ilmoitus oli jopa tehty kyseisen oppilaitoksen nimissä. Paikan päällä selvisi, että haastattelu olikin "ryhmähaastattelu" ja firman perustaja käytännössä yritti puhua meitä kaikkia sinne töihin. Aivan kaameaa. Olisi pitänyt myydä juuri niitä paljon kohuttuja kattoremontteja ja vastaavaa, ja palkka olisi ollut joka myyntiprojektissa aina erilainen provisiopalkka. Ei saanut siis tietää edes palkkaa etukäteen. Ensin selitettiin ettei tietenkään tarvitse myydä mitään pakolla vanhuksille ja samaan hengenvetoon esitettiin esimerkki, kuinka haetaan myyjiä jotka saavat myytyä vaikka tavallisen tussin satasella. Ja sitten perustaja jopa kehui "olevansa työntekijöidensä puolella" ja kertoi huutaneensa puhelimessa juuri sen oppilaitoksen edustajalle, jolla oli huijannut meidät haastatteluun. Se yhteistyö oli juuri päättynyt enkä yhtään ihmettele miksi. Painajaismainen tilanne ja lopuksi olisi pitänyt ilmoittaa, ottaako työpaikan vastaan. Sanoin vain harkitsevani asiaa vaikka päätös oli selvä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi haastattelijoista kysyi milloin aion tehdä lapsia. Ei ollut poikaystävääkään. Kysyjä vanha mies seurakunnalta. 

Pappa halusi päästä pukille.

Kävi ilmi, ettei työpaikalla ole luottamusmiehiä eikä työsuojelua. Kyseessä oli satojen työntekijöiden työpaikka, sekä duunareita että toimihenkilöitä. Palkat olivat erään teollisuudenalan työehtojen minimit. Juu - ei kiitos, en ala itse neuvottelemaan kaikista asioista. Ei onneksi tarjonneet paikkaa. 

Olin kerran työhaastattelussa, joka sovittiin paikalliseen ravintolaan. Haastattelija, eli yrityksen toimitusjohtaja, tilasi ison tuopin (klo oli 12) ja  ymmärsin, että hän oli liikkeellä omalla autolla. Silloin ajattelin, että en halua töihin yritykseen, jossa on tuollainen pomo. Ilmeisesti asenteeni kävi selväksi heti, sillä en tullut valituksi siihen työpaikkaan.

Satoja työhaastatteluita (valehtelematta) työnhakijana käyneenä, ja ulosliputettuna, HR-henkilön toivoisi olla paikalla. Kun soittavat haastatteluun, ts. ovat sitä mieltä että hakijalla on potentiaalia. Sen sijaan että HR-osasto on paikalla, jättävät haastattelun esimiehille. Haastattelijat eivät useinkaan ole perehtyneet tai edes lukeneet hakemusta. Antaa välinpitämättömän kuvan, mutta resurssit ovat mitä ovat. Ja esimies ei välttämättä palkkaa hyvin kokenutta hakijaa. Tämmöisessä tilanteessakin olen ollut, että päällikkö on suoraan todennut, ja pelännyt työpaikkansa puolesta. Yo-todistuksella, koulutus vain osatekijä, näköjään joutuu puolustamaan työpaikkaansa. Maailman muuttuessa ympärillä. Duunia on haettu, ja saatu mutta "ei-sopivana" jäänyt monesti saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi limainen äijä, joka haki firmaansa apuria. Firmassa siis vain hän ja apulainen. Yhdessä olisi paljon matkustamista ja yöpyminen säästösyistä samassa hotellihuoneessa. Hotellissa voi sitten hieroa toisen väsymystä pois. Vihjaili mm. että kaikkea ei tarvitse sitten kotona kertoa.

No en kyllä edes harkinnut meneväni sinne vaikka äijä olisi minut valinnutkin, olisin vaikka karenssin ottanut ennemmin. Ja kotona kerroin heti kaiken 😁

Myöhemmin selvisi, että kyseinen äijä oli laittanut Kelassa työskentelevän eukkonsa katsomaan ihmisten tietoja, ja käytti niitä sitten eräänlaisissa kiristystarkoituksissa.

  Tuliko tuo tietojen urkkiminen julkisuuteen ja tuliko siitä rangaistusta? Tuollaista varmasti harrastetaan laajasti tässä äärimmäisen uteliaiden ja kateellisten ihmisten maassa.

Verotietojen julkisuus on älyvapain ja tuhoisin asia maassamme.