Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Sanat pöhinä, rapsakka ja moniosaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin työhaastattelussa eräässä paikassa, jossa työskenteli alle kymmenen ihmistä. Kiertelin paikassa pomon kanssa, jolloin eräs työntekijä alkoi heitellä pakkaamiaan laatikoita lattialle ja joista lähti melkoinen ääni, pottuillen samalla pomolle, että "työn ääniä, työn ääniä". Pomon ilme kiristyi tästä, mutta hän ei sanonut laatikoiden paiskojalle mitään. Työtilat olivat tosi pienet, eikä ketään olisi voinut siellä vältellä, jos jonkun kanssa ei olisi tullut toimeen. Tajusin samantien, etten missään nimessä haluaisi työskennellä tuossa työpaikassa, varsinkaan tuon laatikoiden heittelijän kanssa. En saanut paikkaa ja siitä olin enemmän kuin kiitollinen.
Hain joskus töihin paikalliseen 'muka kaupungin parhaaseen' mediatoimistoon. Haastattelu oli jotenkin ahdistava vaikka se menikin hyvin. Haastattelijanainen lupasi, että tekevät ratkaisun päivämäärään X mennessä, ja siitä tulee minulle sähköpostia. No, päivä X tuli ja meni ja parin päivän päästä laitoin hänelle varsin suorasanaisen viestin, että 'olen odottanut vastaustanne, lupasitte ilmoittaa päivään X mennessä, mutta en ole vieläkään kuullut teistä'. Nainen sitten soitti mulle närkästyneenä, ja sanoi, että eiväthän he voi palkata minua, jos asenteeni heidän asiakkaittaankin kohtaan olisi tuollainen?! Haloo, nyt on kysymys työpaikasta, eikä mistään asiakassuhteen hoitamisesta. No, selkeästikin olivat jo valinneet siihen (onneksi) toisen, mutta vissiin eivät arvostaneet meitä muita työnhakijoita sen vertaa, että olisivat edes ilmoittaneet asiasta kuten sovittu. Onneksi en saanut paikkaa, koska vähän sen jälkeen yrityksen tj. oli otsikoissa joistain talousrikos/-epärehellisyyssyytteistä, mutta kun 'hyvävelikerho' -toimii niin jotenkin se sitten lakaisiin maton alle. Silloin ajattelin, että Luojan kiitos en saanut tuota paikkaa. Varmaan olisi ollut aika kusista olla tuollaisen/tuollaisten esihenkilöiden alaisuudessa. Sen verran seurasin, että henkilöstön vaihtuvuus on ollut aika suurta. Eli joko nuolet persettä tai sitten sinut otetaan silmätikuksi. Ja mitenkähän palkanmaksu plus muut työsuhde-etuudet. Sen jälkeen jatkoin opintoja yliopistolla, ja olen edelleen valmistumiseni jälkeen siellä jatko-opiskelijana. On se vaan kumma, kuinka jotkut lierot luovivat aina tuollaisista tilanteista just jonkun verkoston avustuksella. Kyllä kaikella on tarkoituksensa - sattumia ei ole. Ja kannattaa luottaa siihen omaan intuitioon ja ennen kaikkea siihen, että se pidetään, mitä luvataan jo rekrytointivaiheessa.
Kristilliseen päiväkotiin hain lastenhoitajaksi enkä saanut paikkaa.Perusteena oli että tämä hommaan valittu halusi kehittää ylistystanssia!? Tajusin kyllä jo haastattelussa ettei kyse ollut pelkästä lastenhoitajan paikasta,olisi pitänyt olla vähintään billy graham tai martin luther king.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain atk-alan työpaikkaa (silloin sanottiin atk), koska olin 100% kypsynyt vanhaan paikkaani. Uudessa paikassa haastattelija - tuleva pomo - sanoi, että heillä on tapana tehdä 12 tunnin työpäivää ilman ylityökorvauksia. Itsellään oli joku jännetupin tulehdus tms. Hiirikäsi paketissa.
Katselin ettei työntekijöillä kovin kiirettä näyttänyt olevan, mutta lorvia nyt siellä 12 t peruspalkalla. Vastailin, siihen malliin, ettei tarvinnut mennä.
Tämä tapahtui haastatteluun valmistautuessani. Googletellessa sain selville, että firman omistaja oli tuomittu raiskauksesta. Seuraavana päivänä istuin saman tyypin haastateltavana ja todellakin toivoin, että en saa paikkaa. En tiedä, miksi en perunut koko haastattelua, olin varmaan vaan niin yllättynyt ja järkyttynyt, ettei se tullut mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian pakanallinen kirjoitti:
Kristilliseen päiväkotiin hain lastenhoitajaksi enkä saanut paikkaa.Perusteena oli että tämä hommaan valittu halusi kehittää ylistystanssia!? Tajusin kyllä jo haastattelussa ettei kyse ollut pelkästä lastenhoitajan paikasta,olisi pitänyt olla vähintään billy graham tai martin luther king.
Ylistystanssi 😂😂😂🤣🤣🤣
Hain aikuiskoulutukseen määräaikaiseksi opettajaksi iltakursseille ja ajattelin mahdollisuutta lopettaa vanha työ ja toimia kokopäiväisenä. Noh, heittämäni korkeahko tuntipalkka meni läpi sellaisenaan, mikä hieman yllätti. Ilmeisesti muita hakijoita ei liiemmin ollut.
Koulutuksen aikana ilmeni, että perehdytys läheni nollaa ja ketään ei kiinnostanut mitä tunneilla tapahtui. Lisäksi tuntui olevan kireät välit vakinaisella väellä keskenään ja minustakin ilmeisesti puhuttiin pahaa selän takana. Niinpä työsuhde ei jatkunut. En olisi kyllä ollut itsekään kiinnostunut.
Myöhemmin ko, koulutuskeskus oli rikostutkinnan kohteena väärinkäytösten vuoksi, tukien palautus ja konkurssi. Miina vältetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hakenut tasan kolme kertaa töitä ja käynyt haastiksessa, sain kaikki kolme kertaa töitä.
Kolmanteen paikkaan sovittiin jo aloituspäiväkin, olin pikkuisen innoissani koska työ oli vähän erilaista ku tehnyt. Sairastuinkin kaksi kertaa peräkkäin angiinaan johon hupeni koko kuukausi. Kähisin aloituspäivänä puhelimeen etten nyt pääsekkään.
Toivoin ettei jääneet pulaan.
Kerran sitten mulle soitti työnantaja(mies) kyseessä olisi ollut laivasiivous, kerroin etten ole ikinä siivonnut laivoissa tai muualla. Odotin että sanoisi aijaa no ei sitten.
Sanoikin se on hyvä juttu ei ole piintyneitä tapoja kuten on vanhoilla ämmillä.
Kiitin ja sanoin eipä kiinnosta enää.
Hain lukion jälkeen matkailuoppaaksi kunnan infopisteeseen, johon toivottiin englannin ja saksankielen taitoista henkilöä. Olin lukenut saksaa peruskoulussa, mutta en lukiossa. Englantia kylläkin. Ymmärrettävää, etten kelvannut.
MUTTA paikan sai lukiotoveri, joka oli lukenut ranskaa peruskoulussa ja lukiossa.
Ei saksaa ollenkaan. Huippu oli, että työ oli toimia grillimyyjänä - kunnan piilotukea yrittäjälle. Ei jäänyt harmittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"me ollaan pieni perheyritys, ni ei meillä oo varaa maksaa sunnuntailisiä"
Tämä ihan yleisesti. Suuret globaalit firmat ovat usein kankeita ja kasvottomia, mutta perheyritykset...juoskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vuosia erittäin globaalisti toimivassa yrityksessä töissä ja tiedän jotain siitä, miten haasteellista on päästä mm. Usa:n ja Kiinan markkinoille. Yksi kiinnostava, mutta pienehkö firma etsi vientipäällikköä ja otin yhteyttä. Papereiden perusteella pääsin heti haastatteluun, mutta siellä haastattelussa tökkäsi.
Haastattelu pidettiin kirjaimellisesti "kahvikämpässä", missä tarjottiin mustaa seisonutta kahvia paperikupeista ja korppuja pussista. Vientipäällikön tehtäviin olisi kuulunut projektien markkinointi, käytännön järjestelyt, asennusten valvonta ja luovutukset. Kaiken kruunasi se, että yrityksellä ei ollut mitään kontakteja Yhdysvaltoihin ja Kiinaan, joihin oli tarkoitus laajentaa vientiä. (kun siellä on suuret markkinat)
Kysyin sitten varovasti, että yksinkö näitä projekteja pitäisi hoitaa kummallekin rintamalle (eli siis sinne jenkkeihin ja Kiinaan), niin ei nyt sentään. Tehtäviin olisi kuulunut myös paikallisen työvoiman rekrytointi! Yksin! Sanoin sitten haastattelijalle, että ymmärrättekö, että pelkästään Usa:n markkinoille pääsy voi vaatia 10 vuoden, mahdollisesti turhan työn, hyvät kontaktit ja siltikin pääsy sinne on epävarmaa. Ja jos samaan aikaan olisi pitänyt hoitaa Kiinan markkinoita, joka on vaikeusasteeltaan ihan omaa luokkaansa.
Minulla oli papereissa palkkatoive, mutta se ei kohdannut alkuunkaan. 3200€ olisi ollut tarjottu kuukausipalkka ja mahdollisista ylitöistä olisi voitu maksaa "jotain extraa".
Ovesta pihalle kävellessäni ajattelin, että toivottavasti eivät ikinä soita, kun eihän tuossa paikassa, työtehtävissä ja palkassa ollut mitään realismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"me ollaan pieni perheyritys, ni ei meillä oo varaa maksaa sunnuntailisiä"
Tämä ihan yleisesti. Suuret globaalit firmat ovat usein kankeita ja kasvottomia, mutta perheyritykset...juoskaa!
Vielä muutama vuosi sitten vastasin näihin, että hyviäkin perheyrityksiä on, olen sellaisessa töissä. Jep, olin. Olen edelleen samassa. Olin ainoa ulkopuolinen työntekijä, palkkakin oli ok ja nousi alussa aika rutkasti. Sitten noin kolme vuotta sitten tuli eräs suvun nuori työikään, eikä saanut töitä, joten hänelle suunniteltiin työpaikka ja firman toimenkuvaa laajennettiin. Sen jälkeen loppui mun palkankorotukset ja pitkin hampain vain lakisääteiset. Heillä oli aika ruusunpunaiset kuvat siitä, että töitä tulee tulvimalla tuolle nuorelle, samoin he pitävät kaikkea mitä tämä nuori tekee kilpailijoita parempana. No ei ole - huonompia toki on, mutta kovasti kilpailulla alalla on parempaakin tarjontaa samaan hintaan.
Lisäksi tämä nuori ei siedä mitään ääniä muilta, mutta itse paukuttelee koko ajan pöytää yms. mikä käy minun hermoille, eikä pomon mielestä etätyöt ole hyvä idea, alalla, jolla se on yleistä jo vuosia ennen koronaa. Hänen mielestään työpaikalla saadaan enemmän aikaan eikä keskustele asiasta. Ei hän kyttää, mutta hän on sitä mieltä että ainoa oikea työ tehdään 8-16 ja työpaikalla, ei edes joustavaa työaikaa ole alalla, jolla se on yleistä.
Koska nuori ei saa tienattua omaa palkkaansa, se revitään minun tekemästä työstä. Välillä hänellä on töitä, mutta sanotaan että tienaa omilla töillään ehkä neljänneksen siitä mitä saa palkkaa. Muu palkka pitää repiä muualta. Koneita ei uusita kuin pakon edessä, mulla on ergonimisesti huonot olosuhteet, mutta kalusteita ei ole varaa uusia jne..yhden suojatyöläisen palkka on iso kustannuserä pienessä firmassa. Olen jo itse sen verran iäkäs, että kärvistelen eläkeikään, enkä yksinkertaisesti enää jaksa etsiä töitä pitkien pätkätyökausien jälkeen, ellei ole pakko.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun haastattelussa minulta kysyttiin: Alatko helposti itkemään?
Huh.. Mihin työpaikkaan hait? On kyllä vähintään outi kysymys.
Hain "tuotelinjavastaavaksi" laitteeseen, jota käytin sen aikaisessa työpaikassa. Haastattelussa paljastui että kyseessä oli puhdas myyntityö jossa olisin aamulla lähtenyt kotoa kiertelemään kaupunkina ja myymään näitä laitteita ja varsinaista työpistettä / toimistoa ei edes ollut.
Kun kysyttiin, että mites sä voit yövuoroja tehdä, kun sulla on lapsia (sillä hetkellä alakouluikäisiä). Tuota ööh, lapsilla on isä. Nii mutku sä et ole myöskään hoitaja (olen sosionomi), hoitajat tekee kyllä yövuoroja. (Ai jaa, mut onhan heilläkin lapsia...). Lopuksi kysyin, että miksi teillä hakuehdoissa oli, että sosionomin pätevyys on hyväksyttävä, jos te hoitajaa haette? Miksi te pyysitte minua haastatteluun jos teidän mielestä mulla ei ole edellytyksiä työhön?
No, en päässyt töihin. Onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"me ollaan pieni perheyritys, ni ei meillä oo varaa maksaa sunnuntailisiä"
Tämä ihan yleisesti. Suuret globaalit firmat ovat usein kankeita ja kasvottomia, mutta perheyritykset...juoskaa!
Vielä muutama vuosi sitten vastasin näihin, että hyviäkin perheyrityksiä on, olen sellaisessa töissä. Jep, olin. Olen edelleen samassa. Olin ainoa ulkopuolinen työntekijä, palkkakin oli ok ja nousi alussa aika rutkasti. Sitten noin kolme vuotta sitten tuli eräs suvun nuori työikään, eikä saanut töitä, joten hänelle suunniteltiin työpaikka ja firman toimenkuvaa laajennettiin. Sen jälkeen loppui mun palkankorotukset ja pitkin hampain vain lakisääteiset. Heillä oli aika ruusunpunaiset kuvat siitä, että töitä tulee tulvimalla tuolle nuorelle, samoin he pitävät kaikkea mitä tämä nuori tekee kilpailijoita parempana. No ei ole - huonompia toki on, mutta kovasti kilpailulla alalla on parempaakin tarjontaa samaan hintaan.
Lisäksi tämä nuori ei siedä mitään ääniä muilta, mutta itse paukuttelee koko ajan pöytää yms. mikä käy minun hermoille, eikä pomon mielestä etätyöt ole hyvä idea, alalla, jolla se on yleistä jo vuosia ennen koronaa. Hänen mielestään työpaikalla saadaan enemmän aikaan eikä keskustele asiasta. Ei hän kyttää, mutta hän on sitä mieltä että ainoa oikea työ tehdään 8-16 ja työpaikalla, ei edes joustavaa työaikaa ole alalla, jolla se on yleistä.
Koska nuori ei saa tienattua omaa palkkaansa, se revitään minun tekemästä työstä. Välillä hänellä on töitä, mutta sanotaan että tienaa omilla töillään ehkä neljänneksen siitä mitä saa palkkaa. Muu palkka pitää repiä muualta. Koneita ei uusita kuin pakon edessä, mulla on ergonimisesti huonot olosuhteet, mutta kalusteita ei ole varaa uusia jne..yhden suojatyöläisen palkka on iso kustannuserä pienessä firmassa. Olen jo itse sen verran iäkäs, että kärvistelen eläkeikään, enkä yksinkertaisesti enää jaksa etsiä töitä pitkien pätkätyökausien jälkeen, ellei ole pakko.
Juuri näin. Tämä on jotenkin omituista, että hyvät perheyritykset halutaan kaataa sillä, kun palkataan epäpätevä perheenjäsen töihin. Se epäpätevä ei tuo mitään lisäarvoa yritykseen, yleensä turhautuu itsekin, kun tajuaa, ettei osaa omaa tehtäväänsä. Ja kun tajuaa oman epäpätevyytensä, sitten alkaa se mikromanageeraaminen, koska pitäähän sitä omaa epävarmuutta jollain pönkittää.
Suomessa on paljon lähtöään hyviä perheyrityksiä, mutta niissä pitäisi olla todella tuntosarvet pystyssä, ettei veriside pilaa tulevaisuutta.
Surkea palkka ja 70 km työmatka huonolla tieyhteydellä. Tie oli sekä huonossa kunnossa että sellainen missä on erittäin hankala ohittaa. Eli jos osuudella on yksikin hidastelija, niin hänen mukaansa sitten ajetaan kaikki letkassa. Jos olisi ollut esim. moottoritie, niin ei tuo 70 km sitten olisi ollut niin paha.
Ja palkka oli tosiaan 9 €/kk. Ja kilometrejä olisi tullut 140 päivässä, eli 700 viikossa, eli 2800 kuukaudessa. Julkisilla yhteyksillä ei olisi päässyt niin aikaisin, ja kallista sekin on. Tuosta ei olisi jäänyt mitään käteen kun laskee polttoaineen ja auton kulumisen.
Kun kuulin haastattelussa palkan, suustani pääsi tahtomattani: "niin vähän?". Haastattelijan reaktiosta näin, että kysymykseni ei miellyttänyt häntä. En saanut paikkaa.
Lisäksi siellä oli kaikkialla jotain ihme propagandajulisteita joissa jokaisessa oli joku työntekijä kuvassa, ja vieressä teksti joissa kaikissa kehuttiin työpaikkaa vuolaasti. Ja kehut tuntuivat hyvin epäaidoilta. Missään oikeasti hyvässä työpaikassa en ole nähnyt tuollaista. Ja kaikkiin julisteisiin oli valikoitunut joku todella nuori ihminen. Useimmiten nuori nainen.