Lue keskustelun säännöt.
Mikä sai työhaastattelussa toivomaan että et saa paikkaa?
Itellä on kokemus että joskus työhaastattelun jälkeen toivoo saavansa "Kiitämme mielenkiinnostanne mutta..." -kirjeen.
Eräässä firmassa oli puitteet niin vanhanaikaiset, siis jostain 80-luvulta, ja tuli tunne että tässä firmassa muutenkin asiat junnaa. Valitettavasti pääsin työkokeiluun (säästivät siis rahaa, olin ammattitaitoinen työharjoittelussa) ja ensivaikutelma piti paikkansa. Firma säästi ihan joka asiassa, ja oli hyvin hierarkinen ja jäykkä. Join kakkukahvit kun se pesti loppui.
Toisen kerran tunne tuli haastattelijasta (tulevasta pomosta). En onneksi saanut paikkaa, mutta olen nykyisen työn suhteen häneen välillä yhteydessä. Vaikutti erittäin nipolta, joka pomottaa minkä ehtii. Haastattelun kysymyksetkin ärsytti, kysyi mm. olenko siisti työpisteelläni; miltä autoni näyttää sisältä jos hän menee sitä katsomaan. Ärsytti siksi että autoani käyttää muutkin kuin minä (=lapset) ja auton siisteys antaa vain viitettä omasta siisteydestäni. Henkilö joka hommaan valittiin oli korkeammin koulutettu, eikä minua harmittanut lainkaan että en saanut paikkaa.
Kommentit (848)
Eräässä haastattelussa haastattelijoina oli keski-ikäinen mies ja eläkeikää lähestyvä nainen. Nainen oli suloinen ja puhelias, mutta se mies... huh huh.
Ensinnäkin rupesi kesken haastattelun väittelemään tämän naisen kanssa jostain ihan typerästä. Niin kuin jostain nippeli-termistöstä sun muusta. Oli vähän kiusallista istua siinä.
Muutoin ukko tuijotti minua niin kiinteästi, että tuntui, että se halusi joko syödä minut tai vetää minua turpaan. Sitten haastattelun loppupuolella heitteli jotain ihan merkillisiä kommentteja, joihin en tiennyt miten olisi kuulunut reagoida. Niin kuin tyyliin "Hauki on muuten kala." "....ööö, niinhän se on." (ei se nyt juuri tuollaista lausetta sanonut, mutta ymmärtänette idean) Tuli ihan sellainen olo, että oliko se aineissa. Olin helpottunut kun sähköpostiin tuli "valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelija päätti vaihtaa paitaa kesken haastattelun. Kahdestaan oltiin, joten katselin vain poispäin ja toivoin todella etten saa paikkaa. En onneksi saanut.
Tämä ei varsinaisesti liity itse haastattelutilanteeseen, joka meni ihan OK, mutta kun astuin sisään firmaan tuntui kuin olisi kävellyt jääseinään. Heti tuli vaistomainen olo, että ei tänne, ei missään nimessä tänne. Se ilmapiiri siellä oli niin raastavan epämukavan ja jotenkin viallinen. Silloin olin kiitollinen, etten päässyt töihin tuohon paikkaan, vaikka matkustinkin toiselle puolelle Suomea haastattelun takia.
Vtuttaa mitä käytännössä asiat meinaa kun ei olla vaivauduttu edes paikanpäälle tutustumaan toimintaan. Tosin pintapuoliinen tutustuminenkin saattaa ulkopuoliselle antaaa virheellisen kuvan. Showta kokoo homma.
Vierailija kirjoitti:
Vtuttaa mitä käytännössä asiat meinaa kun ei olla vaivauduttu edes paikanpäälle tutustumaan toimintaan. Tosin pintapuoliinen tutustuminenkin saattaa ulkopuoliselle antaaa virheellisen kuvan. Showta kokoo homma.
Työilmapiiiriä tarkoitan. Ihan prseeestä. Ei enää ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että aikuiselle ihmiselle puhutaan kuin lapselle
Nykyisen työn työpaikkahaastattelussa haastattelija hämmästyi kun kerroin mitä toivoin työpisteeksi.
Olisinpa silloin tajunnut virheeni ja pyytänyt toisaalle.. Osa työkavereista selkeästi vihaa minua, olen uupunut (mikä tosin varmaan johtuu että mulla on masennus jota en suostu hoitamaan tai edes virallista diagnoosia hankkimaan) ja ajoittain hyvin vihainen, provosoidun nykyään helposti esim autolla ajaessa. Työsuhde loppuu lokakuussa mutta työnantaja odottaa mun jatkavan. Satavarmasti kaikki työ"kaverit" haluaisivat mun lopettavan. En siis ole yhtä hyvä työssäni kuin he toivoisivat, ja siis tämä on ihan totta, joudun jatkuvasti pyytämään apua (tosin ihan odotetusti, mulla on oma "ohjaaja" jolta saan apua) ja olen luonteeltani arka, ja sellasestahan ei mitään hyötyä työelämaässä ole.
Hyvää tässä työssä on palkka ja todella lyhyt työmatka. Että pitäiskö mun sitten jatkaa vielä ihan vain palkan takia, ja lisätään vielä ett tää on eka työ josta saan ihan oikeaa palkkaa (25 €/h) kun aiemmin oon saanu jonku kuppaset 10€/h.. Ja siis huom, en siis jatkaisi edes pitkään tuon lokakuun jälkeen vaan vain muutaman kuukauden, kun sitten oon muuttamassa jo ulkomaille muihin hommiin, että toisaalta kyllä kai tuon hyvän palkan vuoksi jaksaa surkeassa ilmapiirissä työskennnellä kun tietää että kaikki paskakin loppuu aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Aaaa.....oletko Sinä nyt mielestäsi sitten fiksumpi kuin muut? "
Kireähuulisen naisen kysymys työhaastattelussa minulle, kun kävi ilmi että olen lapseton.
”ÄO-testien mukaan olen fiksumpi kuin 98% muista. Jos kuitenkin viittaat kysymykselläsi lapsettomuuteen, en ole koskaan kuullut, että synnyttäminen alentaisi älykkyysosamäärää. Jos näin kuitenkin on, lienet itse synnyttänyt useampaankin otteeseen, kun noin typeriä kysyt.”
Ei varmaan saisi töitä, mutta olisiko sitten menetys..
"Eihän sulla ole lapsia? Kun täällä tähän työhön pitää sitoutua."
Joo ei ole lapsia. Syntyvyys nousuun jee jee. Tämäkin yks Suomen isoimmista firmoista joka toimii bioalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelijoista kaksi alkoi kesken kaiken pitää omituista silmäpeliä keskenään. Oli selvää, että he halusivat olla jossain ihan muualla, mutta olivat joutuneet haastattelemaan minua. Luin kummankin silmistä ääretöntä kyllästymistä, mutten tiennyt, johtuiko se minusta vai oliko heillä jotain muuta, minkä vuoksi mulkoilla. Luulisi, että everstiksi asti päässyt ihminen pystyisi olemaan pyörittelemättä silmiään sen aikaa, kun toiselta puolelta maata matkustanut työnhakija tosissaan yrittää parastaan.
Tarvitsin sen työpaikan, mutten saanut. Lehdistä olen saanut myöhemmin lukea, että ehkä näin oli kuitenkin parempi.
Pahoittelut että menee tavallaan ohi aiheen, mutta kerron nyt tarinan lauantai-illan kunniaksi näin päin:
Olin ravintolassa töissä, ja tuurasin kesän ajan meidän ravintolapäällikköä. Jouduin kesken tuurauksen rekrytoimaan uuden työntekijän, kun yllättäen vakkari irtisanoutui. En ollut koskaan mitään sellaista tehnyt, enkä ole mikään sosiaalisten tilanteiden sankari. Voi jumankauta se haastattelu.. Olin ihan hermona, unohdin puolet kysymyksistä ja kysyin ihan tyhmiä ("millaista luulet työn olevan" kun hakija oli ollut ketjun toisessa ravintolassa aiemmin töissä. Hänellä ehkä oli joku aavistus). Naksuttelin koko ajan kuulakärkikynää, tosi ärsyttävää, mutta tein sen huomaamattani. Olin myös unohtanut purkan suuhuni, mässytin sitten sitä koko haastattelun ajan. Luojan kiitos tyttö tuli meille duuniin, paras työntekijä joka meillä on koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin yhdessä mainosfirmassa haastattelussa ja jo ovesta sisään astuttuani ja nähtyäni masentuneen oloista henkilökuntaa aloin miettiä, onko tämä mun paikka. No, mulle esiteltiin haastattelussa tämän mm. näitä kysymyksiä, joista suurin osa ei liittynyt alaani:
"Minä vuonna yrityksemme on perustettu ja mikä meidän liikevaihto, -tulos ja omavaraisuusaste oli viime vuonna?"
"Paljonko budjetoisit rahaa AdWordsiin ja display-mainontaan yritykselle, jonka liikevaihto on 3 miljoonan luokkaa?"
"Paljonko meille pitäisi jäädä katetta vuosittain, jotta saisimme työntekijöiden palkat ja osingot maksettua?"
Enhän minä osannut noihin vastata oikein, toimari raivostui "mitä sä sitten täällä teet ja miks hait meille" ja näytti ovea. Mitvit?!! Kukahan tuohonkin graafisen suunnittelijan (ilmossa vaatimuksena vain Adoben softat) virkaan valittiin :D Sääliksi käy tuolla töissä olevia. Ehkä toimari vihasi naishakijoita ja tahallaan kiusasi meidän ulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anniska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesken haastattelun huoneeseen tuli KOIRA, jota toinen haastattelija alkoi rapsutella. Kun koira alkoi lähestyä minua, tuli primitiivireaktio ponkaista pystyyn ja lähteä saman tien ulos. Tahdonvoimalla sain istuttua haastattelun loppuun ja potkin koiraa vaivihkaa kauemmaksi. Minut vieläpä valittiin paikkaan! Onneksi sain myös toisen työn, joten ei tarvinnut ottaa tätä koirakonttoripaikkaa vastaan
Minäkin olen ollut haastattelussa, jossa oli KOIRA! En tiedä miksi. Olikohan se joku piilotesti, onko allerginen?
Koira saattaa olla siellä usein (tai aina) ja siinä katsottiin, miten sinä koiraan suhtaudut. Ja ehkä myös, miten koira sinuun.
No on se saatana että rekryssä on koira mukana, sekö ne päätökset tekee
Ei paskempi idea. Koirat on hyviä ihmistuntijoita.
Jos koira on töissä mukana, niin tokihan uutta ihmistä rekrytessä on hyvä ottaa huomioon se, miten tämä tulee koirien kanssa toimeen. Ja ettei ole koiralle allerginen.
Koirat on ihan paskoja ihmistuntijoita.
Äitini ei voi sietää koiria, mutta koirat taas ovat kovin mielistyneitä äitiini.
Kyllä hyvä ihmistuntija tajuaisi, milloin ei ole toivottua seuraa eikä tunkisi väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hain osa-aikaiseksi myyjäksi kesätöihin erääseen huonekaluketjuun. Hakurumba oli seuraava: videohaastattelu -> ryhmähaastattelu -> yksilöhaastattelu -> yksilöhaastattelu.
Ensimmäisen yksilöhaastattelun jälkeen olin jo ihan poikki (en ole aiemmin ollut sellaisessa hiillostuksessa...) ja kun sen jälkeen tuli puhelu myymäläpäälliköltä, ajattelin että nyt on valinta tehty. Mutta ei, "tulisitko vielä käymään täällä kun meidän aluepäällikkö haluaisi myös tavata sinut". Tässä vaiheessa teki mieli sanoa että hetkinen nyt, tämä paikka on _kolmen kuukauden osa-aikainen_ ja jos ette ole saaneet vieläkään valintaa tehtyä näinkin "suureen ja vaativaan" tehtävään niin antaa olla, minä vetäydyn nyt. Oli kuitenkin pakko katsoa tämä homma loppuun rahatilanteen vuoksi ja niinpä menin vielä siihen yhteen haastatteluun, joka oli edellisen tapaan myös yhtä hiillostusta. Silloin mietin, että ei kyllä todellakaan haittaa jos en paikkaa saa, kun rekrytointiprosessi on kuin olisi johonkin supervaativaan työhön hakemassa johtajaksi!No, lopulta tuli soitto että minut on valittu enkä siitä viitsinyt edellämainitun rahatilanteen vuoksi kieltäytyäkään. Ainakin tuo rumba antoi itseluottamusta siihen, että jos siitä selvisin ja sain työn, niin voin pärjätä missä vaan työhaastattelussa...
Hyi perkule. Oliko Jysk? Kävin vuosi sitten keväällä läpi tuota samaa rumbaa... ihan absurdia, miten tenttasivat ja tenttasivat hakijoita parin kuukauden kesätyön vuoksi. Jouduimme lisäksi antamaan myyntinäytteet ryhmähaastattelussa.
Oikein arvattu! :D
Järkkyä...Jatkossa en enää osta mitään Jyskistä, nyt kun tämän tiedän. Oon kyllä tykännyt siellä asioida, sillä siellä saa rauhassa katsella tavaroita, eikä koko ajan joku ole kimpussa kysymässä, voiko auttaa, toisin kuin esim. Sotkassa, Maskussa ja Finnlandiassa.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikka paljastui nollatuntityöksi, eivätkä he edes osanneet sanoa, mikä olisi tarve ja työaika. Ilmoituksesta oli saanut käsityksen kokoaikatyöstä. Olin työtön työnhakija, joten en olisi voinut kieltäytyä. Mutta onneksi taikasanat "olen rauhallinen persoona" toimi. Ei ollutkaan asiaa siihen wahvojen naikkosten konttoriin. Ei jäänyt harmittamaan.
Teoriatasolla voisi olla sellainen tilanne, että jos huomaan työpaikan olevan pelkkä yksi helevetin avokonttori, ja ainut wc on kaikuva koppi keskellä huonetta, niin hell no, en tule kestämään. Kyllä edes vessassa pitää saada käydä rauhassa.
Ehkä joku on jo tähän vanhaan viestiin kommentoinutkin (en ole lukenut ketjua vielä loppuun), mutta sanon silti: Työttömän työnhakijan ei tarvitse tehdä nollasopparia. Työvoimaviranomainen ei voi edellyttää, että työtön solmisi sellaisen. Työsopimuksen yksi tunnusmerkki on se, että työajasta on sovittu. Työaika ei voi olla nolla tuntia, koska tällöinhän ei mitään työtä ole eikä tehdä. Nollasoppari ei siten täytä työsopimuksen tunnusmerkkejä eikä nollasuhde ole työsuhde. Suomessa on sopimusvapaus eikä kenenkään tarvitse vastoin tahtoaan tehdä puitesopimuksia.
Kalapuikkoviiksinen isomahainen haastattelija joka ohjeisti mumisemalla ähisten ja kädellään ohjaten minua istumaan haastattelutilassa.
Haastattelussa oli läsnä videoneuvottelun kautta maanlaajuisen toiminnan johtaja, joka käyttäytyi asianmukaisesti.
Ajatus siitä, että tuo punaisena pähisevä tollo tulisi tosiaan olemaan esimieheni alalla, joka ei ollut omintani, oli liikaa.
Haastatteluun kutsuttiin viisi henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Kalapuikkoviiksinen isomahainen haastattelija joka ohjeisti mumisemalla ähisten ja kädellään ohjaten minua istumaan haastattelutilassa.
Haastattelussa oli läsnä videoneuvottelun kautta maanlaajuisen toiminnan johtaja, joka käyttäytyi asianmukaisesti.
Ajatus siitä, että tuo punaisena pähisevä tollo tulisi tosiaan olemaan esimieheni alalla, joka ei ollut omintani, oli liikaa.
Haastatteluun kutsuttiin viisi henkilöä.
Mielikuva. :D
Hain erääseen todella suosittuun ruokaravintolaan tarjoilijaksi. Haastattelijana oli yksi omistajista, kyseessä perheyritys. Mies puhui ja puhui ja esitellessään paikkoja puhui aivan kuin aloittaisin huomispäivänä. Seikat, jotka soittivat hälytyskelloja; ruokalista oli kilometrin mittainen ja kassajärjestelmä kivikautinen. Kaikki tilaukset olisi pitänyt kirjoittaa käsin ja kiikuttaa keittiöön ja viinikassaan. Kun mies sitten soitti ja kysyi, milloin voisin aloittaa, kieltäydyin kohteliaasti. Tämä tapahtui toistakymmentä vuotta sitten, ja kyseisessä paikassa on edelleen kilsan mittainen lista ja sama kassajärjestelmä 😂
Oli vuosi 1996. Esitin vientiassarin hommasta palkkatoiveeni 9500 markkaa, ja pomo kysyi "voiko siitä tinkiä". Sain silloisessa asarin paikassani 8500 markkaa, eikä ruotsin kieltä kummempaa vaadittu. Nämä olisi tarjonneet 8200. Kiitin ja sanoin niinkuin asiat on.
Yksi vaatimus konealan vientifirmassa oli mm myyntikokemusta, tietokoneet, tullaus, sujuva saksankielentaito ja italian kohtuullinen ja mulla on ne + kohtuullinen venäjä. Oikeesti, jos haluat tuon tason kunnon työntekijän, älä nuukaile palkassa, mieti mikä on firmalle oikeaa tuloksentekoa!
En onneksi ollut tilanteessa, että olisi ollut pakkorako ottaa paikka. Sympatiani trille, jotka olette siihen joutuneet!
Seurailin työpaikkailmoja ja huomasin että firmalla oli jatkuva haku päällä, ja asarin paikka oli yhä auki. Luulisi tulevan kalliiksi lopulta rekrytoida ja opettaa jatkuvasti uutta sakkia kun vanhat ei kauaa viihdy.
Bongasin puolen vuoden päästä paremman paikan ja aloitusliksa oli nikottelematta 9900 markkaa+ firman auto, että pääsin Espooseen Keski-Uudeltamaalta. Viihdyin siinä firmassa 10 vuotta.
Tosi huono testi, koska onhan selvä, että ihmisen täytyy reagoida aivan eri tavalla ollessaan työhaastattelussa haastateltavana kuin esimerkiksi oikeassa tilanteessa esimiehenä.
Siihen, että haastattelija käyttäytyy veemäisesti EI ole mitään hyvää tai hyväksyttävää syytä, ei ainakaan ammattilaisten ollessa kyseessä.