Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiys on nähtävästi este asunnonsaannillekin
25.03.2019 |
Olemme pian vuoden verran hakenut asuntoa perheellemme, ainuttakaan tarjousta emme ole saaneet. Osassa hakemuksia hakeminen tyssää jo lomakkeen täyttövaiheessa, kun lomakkeella ei pääse etenemään, ellei kumpikin hakija ole töissä, tai vähintään opiskelija. Ei riitä että toinen on vakituisessa työsuhteessa. Meidän kohdalla kaikki kriteerit muutoin täyttyvät, miksi pitäisi saada hakemamme asunto. Ei ole edes luottohäiriöitä, mikä voisi selittää sen ettei VUOTEEN mistään ole tarjottu asuntoa. Hakemuksessa kysyttäessä olen omalle kohdalleni aina laittanut "kotona oleva vanhempi", kunnes viime viikolla päätin kokeilla jotain muuta. Laitoin hakemukseen että olen opiskelija, oppilaitoksessa joka jäi siis kesken minulla kun tulin raskaaksi. Ja kas kummaa, tänään kun avasin sähköpostini, siellä oli peräti kuusi tarjousta hakemistamme asunnoista. Ei ole epäilystäkään tämän jälkeen mistä asunnonsaanti on kiinni. Tietenkään emme voi asuntoa ottaa vastaan näiltä tarjoajilta, koska en ole opiskelija, vain kotiäiti.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni oli vauvan saadessaan eläinlääkäri, joka teki päivät kuukausipalkkaista kuntapraktiikkaa ja alan tavan mukaan illat ja viikonloput ison rahan päivystystä oman firmansa kautta. Hän saatoi tienata sellaista 12 000 euroa brutto.
Nyt kun me tiedetään, että loppupeleissä valtio, yhteiskunta, mitä sanaa haluattekaan käyttää, kustantaa meille naisille vauva-aikamme, niin mitäs te funtsitte, kumpi on suurempi menoerä, tuollainen 12 000 euron kuukausitulotasoon tottunut nainen, jolle sitten kompensoidaan siitä se noin 70 %, vai ap:n kaltainen opiskelija, joka saa ihan laitimmaisen pikkuriikkisintä tukea?
Se ei mene niin, että työssäkäyville työpaikka maksaa ja työttömille valtio maksaa, vaan kyllä valtio maksaa loppupeleissä kaiken (firmahan hakee Kelalta ne rahat jälkikäteen).
Ihan tiedoksi vaan että siellä äitiyspäivärahan yläpäässä on leikkuri ja tuo tuttusi sai suunnilleen kolmen tonnin äitiyspäivärahaa. Tiedän varmuudella, koska itselläni oli kymppitonnin tulot ja tuohon se jäi.
Ja tuo ap tulee helvetin kalliiksi, jos jatkaa tuolla menolla.
Eläinlääkärituttusi sen sijaan jo pelkillä veroilla korvaa monin verroin omat kulunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta oma niin ei tartte ruikuttaa ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Kotiäitiys on selkeä merkki jonkinlaisesta elämänhallintaongelmasta.
t. jonne yl:sta?
Onko siis elämänhallinnan määritelmä pistää lapsi päivähoitoon 9 kk-ikäisenä vaikka talous kestäisi hoitaa kotona pidempäänkin lasta, joka tuskin osaa vielä kävellä saati puhua? Vai onko elämänhallinta kuralla jo siinä vaiheessa kun tulee raskaaksi? Ilmeisesti, huh mitä rappiosaastaa ovat kaikkien isät ja äidit. En vuokraisi kellekään, joka on edes sukua tuollaisille....
Ikävän katkeraa nillitystä ja riitelyä tämäkin ketju. Rikkaat ja hyväosaiset kadehtivat köyhiä kotiäitejä. Ei taida raha tehdäkään niin onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvottavaa, kuinka suurta halveksuntaa Suomessa on kotiäitiyttä kohtaan. Joissain keski-Euroopan maissa se sentään on edelleen yleistä ja arvostettua, ja hyvä niin. Feminismi on tällä saralla saanut paljon tuhoa aikaan. Jos minulla olisi mahdollisuus, niin ehdott hoitaisin lapsia pitkään kotona, jo ihan lasten takia.
Kuvottavaa on se että kotiäidit hedonistisella lusmuilullaan pilaa muidenkin naisten mahikset työelämässä. Minä olen naisena jokaisen työnantajan silimissä se joka pistää pullat uuniin heti kun on nimet paperissa eikä mua sitten näy vuosiin työpaikalla. Ja kyllä, lasken kotiäidiksi myös ne jotka vuosikausia roikottaa työpaikkaa ja tekee uuden lapsen 3 vuoden sisällä.
Mitä näihin elämäntapa-kotiäiteihin tulee, niin kyseessä on puhtaasti äidin etu, ei lapsen etu.Surkea työntekijä syyllistää muita. Jospa ottaisit säkin vastuun omasta elämästäsi ja tekisit hyvää duunia. Kyllä hyvä ja ahkera työntekijä paikan saa. Lopeta muiden haukkuminen.
Jopa meni mammalla tunteisiin. Katsos kun joka alalla ei voi vaan mennä vakitöihin ja aloittaa lasten tehtailua ja kotona hengailua. Mun alalla yli 3 vuoden määräaikaiset työsuhteet on harvinaisia. Olen tutkija. Kyllä olen saanut aina töitä kun olen niitä hakenut. Mutta löysässä hirressä roikkuminen on kuluttavaa. Ja tuntuu epäreilulta kun määräaikaista työsuhdetta ei jatketa raskauden tai äitiysvapaan takia. Eiköhän se kuule olisi kaikkien etu että työelämä olisi tasa-arvoista ja oikeudenmukaista sukupuolesta riippumatta.
Mutta onko se yhteiskunnan ja veronmaksajien kannalta järkevää, kun taaperoikäiset viedään päiväkotiin hoitoon kun yhden taaperoikäisen päivähoito maksaa veronmaksajille 1600-2200€. Sen lisäksi työnantajan maksettavaksi tulevat lapsen vanhempien poissaolot kun hoitavat sairasta lasta kotona (alle 3v lapset sairastavat paljon) lisäksi vielä vanhempien poissaolot työstä, kun lasta käytetään neuvolassa, lääkärissä, päiväkodissa vanhempainkeskustelut jne.
Eikö juuri perhevapaat ole luotu elinkeinoelämän ja perheiden tarpeista?
Ja elinkeinoelämän on otettava vastuu myös työntekijöiden perhe-elämästä ja sen toimivuudesta, sillä elinkeinoelämä ei pyöri ilman lapsellisten työpanosta ja tulevaisuudessakin tarvitaan työvoimaa, sekä verojen ja eläkkeiden maksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Kotiäitiys on selkeä merkki jonkinlaisesta elämänhallintaongelmasta.
t. jonne yl:sta?
Onko siis elämänhallinnan määritelmä pistää lapsi päivähoitoon 9 kk-ikäisenä vaikka talous kestäisi hoitaa kotona pidempäänkin lasta, joka tuskin osaa vielä kävellä saati puhua? Vai onko elämänhallinta kuralla jo siinä vaiheessa kun tulee raskaaksi? Ilmeisesti, huh mitä rappiosaastaa ovat kaikkien isät ja äidit. En vuokraisi kellekään, joka on edes sukua tuollaisille....
Elämänhallinta puuttuu, jos tekee lapsen ilman työpaikkaa. Ja vieläpä jättää opinnot kesken kuten ap. Eli joo ,elämänhallinta hukassa jo kun tulee raskaaksi.
Me ei enää oteta vastaan muita suoraan maksettavia etuuksia kuin lapsilisää, kun se tulee automaattisesti. Ei yksinkertaisesti jakseta enää täytellä lomakkeita. Kituutetaan vapaaehtoisesti näin. Ollaan saatu elämäntyylimme sopeutettua tähän tilanteeseen. Satunnaisilla keikkatöillä aina muutama kuukausi eteenpäin. Tilanne on muuttumassa ensi vuonna, mutta nyt on näin.
Ja voi hitsi, mitä raivoa tämä on ihmisissä aiheuttanut, että me EMME ole "tukiloisia". :D
Tuo on kyllä jotain huvittavaa, tuo "tukiloinen"-huutelun tarve. Aika usein kyseessä joku yksinäinen nelikymppinen nainen, joka raataa burnoutissa, ettei tarvitse mennä tyhjään kotiin itkemään kumppanittomuutta ja lapsettomuutta. Taikka sitten joku pienipalkkainen reppana, joka tuskin itsekään kartuttaa valtionkassaamme mainittavasti, kun veroprossa niin pieni, mutta se surkeakin työ on hänelle tosi tärkeä ja sillä hän ylentää itsensä Veronmaksajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävän katkeraa nillitystä ja riitelyä tämäkin ketju. Rikkaat ja hyväosaiset kadehtivat köyhiä kotiäitejä. Ei taida raha tehdäkään niin onnelliseksi.
Todella hyvin kiteytetty!
Vierailija kirjoitti:
Eipä saa yksinäinen mieskään asuntoa helposti.
Paras vuokralaiseni on ollut sporttinen ja hyvin toimeentuleva sinkkumies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävän katkeraa nillitystä ja riitelyä tämäkin ketju. Rikkaat ja hyväosaiset kadehtivat köyhiä kotiäitejä. Ei taida raha tehdäkään niin onnelliseksi.
Ei näköjään tee. Ja jännää miten huoli ja vihakin pistetään ensimmäisenä joihinkin kotiäiteihin kun mietitään tukisummia ja lorvimista. Jos niin kova huoli on tukisummista, niin ensisijaisesti kehottaisin patistamaan töihin kaikki lapsettomat ja työkykyiset. Heillä kun ei ole ongelmia työn ja perheen yhteensovittamisessa samalla tavalla kun lapsiperheillä. On paljon vaikeampi käydä töissä huonoilla työajoilla jos on lapsia ja paljon raskaampaa kun on sitten se lasten hoito ja kodin hoito töiden jälkeen.
Tämän jälkeen kun nämä lorvijat on täystyöllistetty käy äitien kimppuun. Sinkkukin voi olla muuten todella suuri kuluerä työttömänä. Juurihan täällä oli ketju, missä todettiin että pääkaupunkiseudulla sinkulle voidaan kustantaa jopa 700-800€ vuokra-asunto ja ne elämisrahat siihen päälle sitten.
Minä sain asuntolainan hyvillä ehdoilla ja olen kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Kotiäitiys on selkeä merkki jonkinlaisesta elämänhallintaongelmasta.
t. jonne yl:sta?
Onko siis elämänhallinnan määritelmä pistää lapsi päivähoitoon 9 kk-ikäisenä vaikka talous kestäisi hoitaa kotona pidempäänkin lasta, joka tuskin osaa vielä kävellä saati puhua? Vai onko elämänhallinta kuralla jo siinä vaiheessa kun tulee raskaaksi? Ilmeisesti, huh mitä rappiosaastaa ovat kaikkien isät ja äidit. En vuokraisi kellekään, joka on edes sukua tuollaisille....
Elämänhallinta puuttuu, jos tekee lapsen ilman työpaikkaa. Ja vieläpä jättää opinnot kesken kuten ap. Eli joo ,elämänhallinta hukassa jo kun tulee raskaaksi.
Eikö ap:n ollut kuitenkin tarkoitus valmistua kun lapsi vähän kasvaa. Ilmeisesti halusi vain hoitaa kotona 2-vuotiaaksi (aika normaalia), mutta opintoja ei kai saa lykätä kuin max. vuoden, korjaa jos olen väärässä.
Mielestäni palkkatyö ei ole vielä mitään ylimaallista elämänhallintaa, melkoisen riskiä sekin, ei kannata siitä saavutuksesta vielä ylpistyä kuules. Kuka mihinkin vetää rajan, mikä on tarpeeksi vakaa pohja, mikä ei. Itse en ainakaan uskalla jättäytyä pelkkien palkkatulojen varaan, sinusta se riittää ja elämä on hallussa.
Jos ap:lla ja miehellään on parisuhde ja vakuutukset kunnossa ja elävät tulojensa mukaisesti, niin ihan siinä on riittävästi elämänhallintaa perheen perustamiseen. Elämä jää monelta elämättä kun luullaan, ettei saa elää kuin yleisimmän kaavan mukaan.
Tätä vuokrausongelmaa en kommentoi kummemmin, sen verran, että en itse hakisi vuokra-asuntoa yksityisiltä muutenkaan lasten kanssa. Rehellisesti omaa vanhemmuutta peilaten samaistun vuokranantajiin, pelottaisi lähinnä missä kunnossa asunto säilyy vuokraperheen asumisesta. Hakisin ihan vaan vaikka lumon tai saton kohteita vaikka himpun kalliimpia voivat ollakin.
Ohoh, oletteko hakeneet vain kunnalta vai yksityisiltä?
Me olemme mieheni kanssa tämän omakotitalon vuokranneet, kun olin kotona lapsen kanssa (tällä hetkellä työttömänä) ja mieheni sairaslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni oli vauvan saadessaan eläinlääkäri, joka teki päivät kuukausipalkkaista kuntapraktiikkaa ja alan tavan mukaan illat ja viikonloput ison rahan päivystystä oman firmansa kautta. Hän saatoi tienata sellaista 12 000 euroa brutto.
Nyt kun me tiedetään, että loppupeleissä valtio, yhteiskunta, mitä sanaa haluattekaan käyttää, kustantaa meille naisille vauva-aikamme, niin mitäs te funtsitte, kumpi on suurempi menoerä, tuollainen 12 000 euron kuukausitulotasoon tottunut nainen, jolle sitten kompensoidaan siitä se noin 70 %, vai ap:n kaltainen opiskelija, joka saa ihan laitimmaisen pikkuriikkisintä tukea?
Se ei mene niin, että työssäkäyville työpaikka maksaa ja työttömille valtio maksaa, vaan kyllä valtio maksaa loppupeleissä kaiken (firmahan hakee Kelalta ne rahat jälkikäteen).
Ihan tiedoksi vaan että siellä äitiyspäivärahan yläpäässä on leikkuri ja tuo tuttusi sai suunnilleen kolmen tonnin äitiyspäivärahaa. Tiedän varmuudella, koska itselläni oli kymppitonnin tulot ja tuohon se jäi.
Ja tuo ap tulee helvetin kalliiksi, jos jatkaa tuolla menolla.
Eläinlääkärituttusi sen sijaan jo pelkillä veroilla korvaa monin verroin omat kulunsa.
Meidän yhteiskunta perustuu tulonsiirtoon. Ei sillä eläinlääkärillä ole mitään omaa pankkiholvia, jonne se on kerännyt rahaa vanhempainvapaitaan varten ja nyt nostelee niitä omiaan. Ei todellakaan. Se saa ne Kelan rahansa meidän selkänahasta, jotka nyt käydään duunissa. :)
Sivuhuomio:
Huvittavaa muutenkin aina sanoa, että koulutetut naiset ovat "veroilla korvanneet omat vanhempainvapaan kulunsa". Mistäs me tiedetään, paljonko ap on ennen lapsensaantia ja opintoja maksanut veroja Suomessa. Jos on vaikka tienannut nuorempana paljon tai maksellut paljon muita veroja, niin samoinhan hänestäkin pitäisi voida sanoa, että on "veroilla korvannut omat kulunsa". Oletan kuitenkin, että vaikka saisimme tietää hänen kartuttaneen valtiomme verokassaa aiemmin paljonkin, te ilkeilijät silti haukkuisitte häntä loiseksi. Vain koska olette ilkeitä ja haluatte lyödä lyötyä anonyymisti vauvapalstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävättäreni oli vauvan saadessaan eläinlääkäri, joka teki päivät kuukausipalkkaista kuntapraktiikkaa ja alan tavan mukaan illat ja viikonloput ison rahan päivystystä oman firmansa kautta. Hän saatoi tienata sellaista 12 000 euroa brutto.
Nyt kun me tiedetään, että loppupeleissä valtio, yhteiskunta, mitä sanaa haluattekaan käyttää, kustantaa meille naisille vauva-aikamme, niin mitäs te funtsitte, kumpi on suurempi menoerä, tuollainen 12 000 euron kuukausitulotasoon tottunut nainen, jolle sitten kompensoidaan siitä se noin 70 %, vai ap:n kaltainen opiskelija, joka saa ihan laitimmaisen pikkuriikkisintä tukea?
Se ei mene niin, että työssäkäyville työpaikka maksaa ja työttömille valtio maksaa, vaan kyllä valtio maksaa loppupeleissä kaiken (firmahan hakee Kelalta ne rahat jälkikäteen).
Ihan tiedoksi vaan että siellä äitiyspäivärahan yläpäässä on leikkuri ja tuo tuttusi sai suunnilleen kolmen tonnin äitiyspäivärahaa. Tiedän varmuudella, koska itselläni oli kymppitonnin tulot ja tuohon se jäi.
Ja tuo ap tulee helvetin kalliiksi, jos jatkaa tuolla menolla.
Eläinlääkärituttusi sen sijaan jo pelkillä veroilla korvaa monin verroin omat kulunsa.
Meidän yhteiskunta perustuu tulonsiirtoon. Ei sillä eläinlääkärillä ole mitään omaa pankkiholvia, jonne se on kerännyt rahaa vanhempainvapaitaan varten ja nyt nostelee niitä omiaan. Ei todellakaan. Se saa ne Kelan rahansa meidän selkänahasta, jotka nyt käydään duunissa. :)
Sivuhuomio:
Huvittavaa muutenkin aina sanoa, että koulutetut naiset ovat "veroilla korvanneet omat vanhempainvapaan kulunsa". Mistäs me tiedetään, paljonko ap on ennen lapsensaantia ja opintoja maksanut veroja Suomessa. Jos on vaikka tienannut nuorempana paljon tai maksellut paljon muita veroja, niin samoinhan hänestäkin pitäisi voida sanoa, että on "veroilla korvannut omat kulunsa". Oletan kuitenkin, että vaikka saisimme tietää hänen kartuttaneen valtiomme verokassaa aiemmin paljonkin, te ilkeilijät silti haukkuisitte häntä loiseksi. Vain koska olette ilkeitä ja haluatte lyödä lyötyä anonyymisti vauvapalstalla.
Jos ei tienaa mitään, kaikki menee muilta.
Jos tienaa paljon, kustantaa myös muille.
Kukaan ei hauku kouluttautunutta ahkeraa ja hyvää ihmistä miksikään.
Vierailija kirjoitti:
Eipä saa yksinäinen mieskään asuntoa helposti.
luottotiedot kunnossa, vakaat tulot ja jotkut katsoo ammattia ja koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Kotiäitiys on selkeä merkki jonkinlaisesta elämänhallintaongelmasta.
t. jonne yl:sta?
Onko siis elämänhallinnan määritelmä pistää lapsi päivähoitoon 9 kk-ikäisenä vaikka talous kestäisi hoitaa kotona pidempäänkin lasta, joka tuskin osaa vielä kävellä saati puhua? Vai onko elämänhallinta kuralla jo siinä vaiheessa kun tulee raskaaksi? Ilmeisesti, huh mitä rappiosaastaa ovat kaikkien isät ja äidit. En vuokraisi kellekään, joka on edes sukua tuollaisille....
Elämänhallinta puuttuu, jos tekee lapsen ilman työpaikkaa. Ja vieläpä jättää opinnot kesken kuten ap. Eli joo ,elämänhallinta hukassa jo kun tulee raskaaksi.
Eikö ap:n ollut kuitenkin tarkoitus valmistua kun lapsi vähän kasvaa. Ilmeisesti halusi vain hoitaa kotona 2-vuotiaaksi (aika normaalia), mutta opintoja ei kai saa lykätä kuin max. vuoden, korjaa jos olen väärässä.
Mielestäni palkkatyö ei ole vielä mitään ylimaallista elämänhallintaa, melkoisen riskiä sekin, ei kannata siitä saavutuksesta vielä ylpistyä kuules. Kuka mihinkin vetää rajan, mikä on tarpeeksi vakaa pohja, mikä ei. Itse en ainakaan uskalla jättäytyä pelkkien palkkatulojen varaan, sinusta se riittää ja elämä on hallussa.
Jos ap:lla ja miehellään on parisuhde ja vakuutukset kunnossa ja elävät tulojensa mukaisesti, niin ihan siinä on riittävästi elämänhallintaa perheen perustamiseen. Elämä jää monelta elämättä kun luullaan, ettei saa elää kuin yleisimmän kaavan mukaan.
Tätä vuokrausongelmaa en kommentoi kummemmin, sen verran, että en itse hakisi vuokra-asuntoa yksityisiltä muutenkaan lasten kanssa. Rehellisesti omaa vanhemmuutta peilaten samaistun vuokranantajiin, pelottaisi lähinnä missä kunnossa asunto säilyy vuokraperheen asumisesta. Hakisin ihan vaan vaikka lumon tai saton kohteita vaikka himpun kalliimpia voivat ollakin.
Ap raskautui, jätti opinnot kesken, eikä ole työpaikkaa. Kyllä se aikamoista elämänhallinnan puutetta osoittaa. HYvillä aikomuksilla ei kukaan elä. Ja jos on ollut aiemmin holtiton, todennäköisimmin on sitä vastakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä saa yksinäinen mieskään asuntoa helposti.
Paras vuokralaiseni on ollut sporttinen ja hyvin toimeentuleva sinkkumies.
Miksi alapeukutuksia? Hän piti asunnon todella siistissä kunnossa eikä ryypännyt ja rellästänyt asunnossa ja maksoi vuokrat aina ajallaan. Ihan harmitti, kun hän muutti ulkomaille töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Kotiäitiys on selkeä merkki jonkinlaisesta elämänhallintaongelmasta.
t. jonne yl:sta?
Onko siis elämänhallinnan määritelmä pistää lapsi päivähoitoon 9 kk-ikäisenä vaikka talous kestäisi hoitaa kotona pidempäänkin lasta, joka tuskin osaa vielä kävellä saati puhua? Vai onko elämänhallinta kuralla jo siinä vaiheessa kun tulee raskaaksi? Ilmeisesti, huh mitä rappiosaastaa ovat kaikkien isät ja äidit. En vuokraisi kellekään, joka on edes sukua tuollaisille....
Elämänhallinta puuttuu, jos tekee lapsen ilman työpaikkaa. Ja vieläpä jättää opinnot kesken kuten ap. Eli joo ,elämänhallinta hukassa jo kun tulee raskaaksi.
Eikö ap:n ollut kuitenkin tarkoitus valmistua kun lapsi vähän kasvaa. Ilmeisesti halusi vain hoitaa kotona 2-vuotiaaksi (aika normaalia), mutta opintoja ei kai saa lykätä kuin max. vuoden, korjaa jos olen väärässä.
Mielestäni palkkatyö ei ole vielä mitään ylimaallista elämänhallintaa, melkoisen riskiä sekin, ei kannata siitä saavutuksesta vielä ylpistyä kuules. Kuka mihinkin vetää rajan, mikä on tarpeeksi vakaa pohja, mikä ei. Itse en ainakaan uskalla jättäytyä pelkkien palkkatulojen varaan, sinusta se riittää ja elämä on hallussa.
Jos ap:lla ja miehellään on parisuhde ja vakuutukset kunnossa ja elävät tulojensa mukaisesti, niin ihan siinä on riittävästi elämänhallintaa perheen perustamiseen. Elämä jää monelta elämättä kun luullaan, ettei saa elää kuin yleisimmän kaavan mukaan.
Tätä vuokrausongelmaa en kommentoi kummemmin, sen verran, että en itse hakisi vuokra-asuntoa yksityisiltä muutenkaan lasten kanssa. Rehellisesti omaa vanhemmuutta peilaten samaistun vuokranantajiin, pelottaisi lähinnä missä kunnossa asunto säilyy vuokraperheen asumisesta. Hakisin ihan vaan vaikka lumon tai saton kohteita vaikka himpun kalliimpia voivat ollakin.
Ap raskautui, jätti opinnot kesken, eikä ole työpaikkaa. Kyllä se aikamoista elämänhallinnan puutetta osoittaa. HYvillä aikomuksilla ei kukaan elä. Ja jos on ollut aiemmin holtiton, todennäköisimmin on sitä vastakin.
Ei ap (eikä kukaan muukaan) sinun rapistuvaan vuokrayksiöön Salosta ole tunkemassa, voit huokaista helpotuksesta.
Ystävättäreni oli vauvan saadessaan eläinlääkäri, joka teki päivät kuukausipalkkaista kuntapraktiikkaa ja alan tavan mukaan illat ja viikonloput ison rahan päivystystä oman firmansa kautta. Hän saatoi tienata sellaista 12 000 euroa brutto.
Nyt kun me tiedetään, että loppupeleissä valtio, yhteiskunta, mitä sanaa haluattekaan käyttää, kustantaa meille naisille vauva-aikamme, niin mitäs te funtsitte, kumpi on suurempi menoerä, tuollainen 12 000 euron kuukausitulotasoon tottunut nainen, jolle sitten kompensoidaan siitä se noin 70 %, vai ap:n kaltainen opiskelija, joka saa ihan laitimmaisen pikkuriikkisintä tukea?
Se ei mene niin, että työssäkäyville työpaikka maksaa ja työttömille valtio maksaa, vaan kyllä valtio maksaa loppupeleissä kaiken (firmahan hakee Kelalta ne rahat jälkikäteen).