Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotiäitiys on nähtävästi este asunnonsaannillekin
25.03.2019 |
Olemme pian vuoden verran hakenut asuntoa perheellemme, ainuttakaan tarjousta emme ole saaneet. Osassa hakemuksia hakeminen tyssää jo lomakkeen täyttövaiheessa, kun lomakkeella ei pääse etenemään, ellei kumpikin hakija ole töissä, tai vähintään opiskelija. Ei riitä että toinen on vakituisessa työsuhteessa. Meidän kohdalla kaikki kriteerit muutoin täyttyvät, miksi pitäisi saada hakemamme asunto. Ei ole edes luottohäiriöitä, mikä voisi selittää sen ettei VUOTEEN mistään ole tarjottu asuntoa. Hakemuksessa kysyttäessä olen omalle kohdalleni aina laittanut "kotona oleva vanhempi", kunnes viime viikolla päätin kokeilla jotain muuta. Laitoin hakemukseen että olen opiskelija, oppilaitoksessa joka jäi siis kesken minulla kun tulin raskaaksi. Ja kas kummaa, tänään kun avasin sähköpostini, siellä oli peräti kuusi tarjousta hakemistamme asunnoista. Ei ole epäilystäkään tämän jälkeen mistä asunnonsaanti on kiinni. Tietenkään emme voi asuntoa ottaa vastaan näiltä tarjoajilta, koska en ole opiskelija, vain kotiäiti.
Kommentit (304)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Niin, tai perheelle jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä, tai työssäkäyvälle yh-vanhemmalle..?
/3
Miten se yh tai sen lapsi ei sotke?
Tällä sotkemisella tarkoitin siis sitä, että asunto menee asumiskelvottomaan kuntoon kun siellä asuu ihmisiä jotka eivät ole kiinni elämässä tai todellisuudessa. Sellaisia Iltalehtikeissejä. En sitä, että kakara pudottaa välillä pilttihilloa lattialle.
/3
Onko sinut huostaanotettu jo synnytyslaitokselta? Jotenkin on katkerankuuloista sanomasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta ei ole muuhun kuin olemaan kotona. Opinnot jäi kesken, työkokemusta ei ole juurikaan. En nosta mitään tukia, enkä saa muuta kuin lapsilisän tililleni. Pitäisikö minun alkaa nostaa työttömyyskorvausta? Hakea opintoihin ja todeta niiden jälkeen, etten tämän ikäisenä tällä taustalla kelvannut mihinkään?
Vai olisiko parempi, että hoidan tämän tehtävän kunnialla ja kasvatan lapsistani empatiakykyisiä ja normaaleja kansalaisia? Ja ihan tiedoksi: en ole sotkuinen, en polta, en juo alkoholia, en ole koulutusvastainen ja käytän terveyspalveluitakin äärimmäisen harvoin. Sen sijaan otan lapset vastaan koulusta, autan läksyissä, vien harrastuksiin, tuen kaverisuhteissa, olen läsnä.
EN suostu olemaan luuseri. Jos joku kehtaisi päin naamaa tulla sanomaan minulle tästä elämästäni jotain, olen varma, että voittaisin sen väittelyn.
No sinä olet luuseri. Tikittävä aikapommi joka tulet olemaan yhteiskunnalle ja aikuisille lapsillesi kiviriippa.
Kotiäiti = vailla tuloja oleva työtön ja ansiotyöhaluton
Hoitovapaalla = tilapäisesti työtön, varmaa sos tukea nostava
Kummalle vuokraisit, jos pääomatuloja ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Kuvottavaa, kuinka suurta halveksuntaa Suomessa on kotiäitiyttä kohtaan. Joissain keski-Euroopan maissa se sentään on edelleen yleistä ja arvostettua, ja hyvä niin. Feminismi on tällä saralla saanut paljon tuhoa aikaan. Jos minulla olisi mahdollisuus, niin ehdott hoitaisin lapsia pitkään kotona, jo ihan lasten takia.
Kotiäitiys on kaiken yhteiskuntajärjestelmän ulkopuolella, ilman mitään tukia ja etuuksia, toisin kuin joku perhevapaalla, opiskelija tai työtön, ei saa edes toimeentulotukea, vaan mahdollisesti elättää itsensä miehen varoilla.
Jos vuokraisimme esim. 2. asunnon niin vuokranantaja menettäisi meissä todella hyvät vuokralaiset jos minä kotiäitinä en kelpaisi. Tosin mieskään ei käy töissä kun on varallisuutta sen verran paljon ettei tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvottavaa, kuinka suurta halveksuntaa Suomessa on kotiäitiyttä kohtaan. Joissain keski-Euroopan maissa se sentään on edelleen yleistä ja arvostettua, ja hyvä niin. Feminismi on tällä saralla saanut paljon tuhoa aikaan. Jos minulla olisi mahdollisuus, niin ehdott hoitaisin lapsia pitkään kotona, jo ihan lasten takia.
Kuvottavaa on se että kotiäidit hedonistisella lusmuilullaan pilaa muidenkin naisten mahikset työelämässä. Minä olen naisena jokaisen työnantajan silimissä se joka pistää pullat uuniin heti kun on nimet paperissa eikä mua sitten näy vuosiin työpaikalla. Ja kyllä, lasken kotiäidiksi myös ne jotka vuosikausia roikottaa työpaikkaa ja tekee uuden lapsen 3 vuoden sisällä.
Mitä näihin elämäntapa-kotiäiteihin tulee, niin kyseessä on puhtaasti äidin etu, ei lapsen etu.
No hyvä tietää, että kotiäiti on henkilö kenellä ei ole *ollenkaan* työpaikkaa tai opiskelupaikkaa. Miten tämä sitten pitäisi ilmaista vaikka asubtohakemuksessa? Tulot meinaan ovat eri jos on vanhempainvapaalla kuin töissä? Kuulostaa myös erikoiselta, että perhe, jossa vain toinen vanhempi on töissä kelpaa vuokranantajille. Kaikkea oppii tälläkin palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Niin, tai perheelle jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä, tai työssäkäyvälle yh-vanhemmalle..?
/3
Miten se yh tai sen lapsi ei sotke?
Tällä sotkemisella tarkoitin siis sitä, että asunto menee asumiskelvottomaan kuntoon kun siellä asuu ihmisiä jotka eivät ole kiinni elämässä tai todellisuudessa. Sellaisia Iltalehtikeissejä. En sitä, että kakara pudottaa välillä pilttihilloa lattialle.
/3
Onko sinut huostaanotettu jo synnytyslaitokselta? Jotenkin on katkerankuuloista sanomasi.
Aikalailla juuri vahvistit pointtini tässä. Hienoa argumentointia, kotiäidiltä, otaksun?
/3
Vierailija kirjoitti:
No hyvä tietää, että kotiäiti on henkilö kenellä ei ole *ollenkaan* työpaikkaa tai opiskelupaikkaa. Miten tämä sitten pitäisi ilmaista vaikka asubtohakemuksessa? Tulot meinaan ovat eri jos on vanhempainvapaalla kuin töissä? Kuulostaa myös erikoiselta, että perhe, jossa vain toinen vanhempi on töissä kelpaa vuokranantajille. Kaikkea oppii tälläkin palstalla.
Laittaa koulutus, työpaikka ja milloin palaa sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta ei ole muuhun kuin olemaan kotona. Opinnot jäi kesken, työkokemusta ei ole juurikaan. En nosta mitään tukia, enkä saa muuta kuin lapsilisän tililleni. Pitäisikö minun alkaa nostaa työttömyyskorvausta? Hakea opintoihin ja todeta niiden jälkeen, etten tämän ikäisenä tällä taustalla kelvannut mihinkään?
Vai olisiko parempi, että hoidan tämän tehtävän kunnialla ja kasvatan lapsistani empatiakykyisiä ja normaaleja kansalaisia? Ja ihan tiedoksi: en ole sotkuinen, en polta, en juo alkoholia, en ole koulutusvastainen ja käytän terveyspalveluitakin äärimmäisen harvoin. Sen sijaan otan lapset vastaan koulusta, autan läksyissä, vien harrastuksiin, tuen kaverisuhteissa, olen läsnä.
EN suostu olemaan luuseri. Jos joku kehtaisi päin naamaa tulla sanomaan minulle tästä elämästäni jotain, olen varma, että voittaisin sen väittelyn.
Lasten isä ja minä olemme molemmat työelämässä. Lapsemme ovat empatiakykyisiä ja normaaleja kansalaisia. Emme sotke, polta, juo alkoholia, emme ole koulutus- tai työvastaisia. Kunnallisia terveyspalveluita käytämme äärimmäisen harvoin. Sen sijaan vietämme aikaa lasten kanssa koulun jälkeen, autamme läksyissä, viemme harrastuksiin, tuemme kaverisuhteissa, olemme läsnä.
Mitä sinä teet lasten koulupäivän aikana?
Olen opiskellut. Olen ollut työelämässä. Nyt olen kotiäitinä koska haluan ja voin. Juu olen kaiken yhteiskunnan tuen ulkopuolella koska en sitä tarvitse. Eikö se olekin pointti että pitää itse pärjätä ilman tukia oli sitten töissä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No hyvä tietää, että kotiäiti on henkilö kenellä ei ole *ollenkaan* työpaikkaa tai opiskelupaikkaa. Miten tämä sitten pitäisi ilmaista vaikka asubtohakemuksessa? Tulot meinaan ovat eri jos on vanhempainvapaalla kuin töissä? Kuulostaa myös erikoiselta, että perhe, jossa vain toinen vanhempi on töissä kelpaa vuokranantajille. Kaikkea oppii tälläkin palstalla.
Sillä nimekkeellä millä olet kotona ja kirjoittanut Kelan papereihin. Et kait kotiäiteyttä varten ole hakennut tukea, kun sellaista ei edes myönnetä.
Jos olet kotona hoitamassa lapsia perhevapaalla, niin kirjoitat olevasi perhevapaala, jos olet opiskelija ja koulussa, olet opiskelia, jos olen työnantajien käytössä, niin olet joko työtön tai työssäkäyvä tai sairauslomalla.
Jos olet kotiäiti, olet täysin tukien ja etuuksien ulkopuolella.
Unohtakaa lomakkeet.
Laittakaa vanhanaikaisesti ilmoitus lehteen tai seuratkaa tori.fi:n tarjontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta ei ole muuhun kuin olemaan kotona. Opinnot jäi kesken, työkokemusta ei ole juurikaan. En nosta mitään tukia, enkä saa muuta kuin lapsilisän tililleni. Pitäisikö minun alkaa nostaa työttömyyskorvausta? Hakea opintoihin ja todeta niiden jälkeen, etten tämän ikäisenä tällä taustalla kelvannut mihinkään?
Vai olisiko parempi, että hoidan tämän tehtävän kunnialla ja kasvatan lapsistani empatiakykyisiä ja normaaleja kansalaisia? Ja ihan tiedoksi: en ole sotkuinen, en polta, en juo alkoholia, en ole koulutusvastainen ja käytän terveyspalveluitakin äärimmäisen harvoin. Sen sijaan otan lapset vastaan koulusta, autan läksyissä, vien harrastuksiin, tuen kaverisuhteissa, olen läsnä.
EN suostu olemaan luuseri. Jos joku kehtaisi päin naamaa tulla sanomaan minulle tästä elämästäni jotain, olen varma, että voittaisin sen väittelyn.
Lasten isä ja minä olemme molemmat työelämässä. Lapsemme ovat empatiakykyisiä ja normaaleja kansalaisia. Emme sotke, polta, juo alkoholia, emme ole koulutus- tai työvastaisia. Kunnallisia terveyspalveluita käytämme äärimmäisen harvoin. Sen sijaan vietämme aikaa lasten kanssa koulun jälkeen, autamme läksyissä, viemme harrastuksiin, tuemme kaverisuhteissa, olemme läsnä.
Mitä sinä teet lasten koulupäivän aikana?
Luen, kirjoitan, käyn lenkillä tai uimassa, hoidan kotitöitä, välillä käyn auttamassa vapaaehtoisena yhdessä järjestössä.
Joskus käyn moikkaamassa ystäviä, joskus jopa matkustan yksin johonkin Euroopan kaupunkiin.
Suomeksi: teen mitä kotona on "pakko", pääosin teen mitä haluan. Sori siitä 😉
Kyllähän sä oot suuri riski vuokranantajalle, kun et saa edes toimeentulotukea, vaan ensisijaisesti sinun pitää hakea työttömyyskorvausta, opintorahaa, sairauspäivärahaa jne. Ja jos olet kotiäiti, et saa näistä mitåän.
Me ollaan saatu opiskelijoina, työttöminä ja nyt työssäkäyvinä satolta sekä vvo:lta. Okei, asuntojen laatu on mitä on, mutta menee paremman puutteessa JOS ei pääse muualle. Vvo ottaa sisään mikäli luottotiedot eivät ole menneet vuokrarästien takia.
Niin se on. Myös ihan naurettavaa että mieheni yksin omilla tuloillaan saisi helposti asunnon, mutta koska minä kotiäitinä olen mukana niin me ei saada koska minä en ole töissä. En ymmärrä mikä logiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itsekään vuokraisi kotiäidille jos olisin vuokrantantaja. Kertoo elämänhallinnan ongelmista ja huono-osaisuudesta. Ei tietenkään aina, mutta riski siihen että asunto sotketaan ja vuokrat jäävät maksamatta on varmasti suurempi.
Eli toisin sanoen vuokraisit vain lapsettomalle miehelle tai naiselle? Koska tekstisi mukaan kotiäiti sotkee ja jättää vuokrat maksamatta?
Kyllä. Minä vuokraan vain työssäkäyville/opiskelijoille, 1 lapsi maksimi (ei ole ollut yhtään näinä 15v kun olen vuokralaisia etsinyt). Asunnon kulutus on aivan eri, siis asuuko siinä 6 vai 2 ihmistä. Lapset sotkevat ja rikkovat paikkoja. Kotiäidillä ei ole tuloja ja yhden ihmisen palkalla on vaikea suunnitella tulevaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut. Olen ollut työelämässä. Nyt olen kotiäitinä koska haluan ja voin. Juu olen kaiken yhteiskunnan tuen ulkopuolella koska en sitä tarvitse. Eikö se olekin pointti että pitää itse pärjätä ilman tukia oli sitten töissä tai ei.
Jos olisitte vuokraamassa asuntoa, niin sun miehellä täytyy vastaavasti olla hyvät tulot eli riittävästi maksukykyä.
Jos sun miehellä olisi 1500€ tulot, tuskin saisitte asuntoa.
Alue: Aihe vapaa
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin minusta ei ole muuhun kuin olemaan kotona. Opinnot jäi kesken, työkokemusta ei ole juurikaan. En nosta mitään tukia, enkä saa muuta kuin lapsilisän tililleni. Pitäisikö minun alkaa nostaa työttömyyskorvausta? Hakea opintoihin ja todeta niiden jälkeen, etten tämän ikäisenä tällä taustalla kelvannut mihinkään?
Vai olisiko parempi, että hoidan tämän tehtävän kunnialla ja kasvatan lapsistani empatiakykyisiä ja normaaleja kansalaisia? Ja ihan tiedoksi: en ole sotkuinen, en polta, en juo alkoholia, en ole koulutusvastainen ja käytän terveyspalveluitakin äärimmäisen harvoin. Sen sijaan otan lapset vastaan koulusta, autan läksyissä, vien harrastuksiin, tuen kaverisuhteissa, olen läsnä.
EN suostu olemaan luuseri. Jos joku kehtaisi päin naamaa tulla sanomaan minulle tästä elämästäni jotain, olen varma, että voittaisin sen väittelyn.