Lue keskustelun säännöt.
Puoliso valehtelee pienistä asioista. Minua on alkanut vaivata se, mutta onko syytä? Valehtelisitko sinä?
25.03.2019 |
Valehtelu ei ole aivan jokapäiväistä, saati joka viikkoista, mutta silti sen verran toistuvaa, että on alkanut vaivata. Ollaan oltu vuosia yhdessä, ja nyt olen vasta havahtunut tähän tapaan kunnolla. Joten olen alkanut epäillä mistä muustakin valehtelee, jos valehtelee ihan pikku asioista. Välillä tulee sellaisia "gaslighting" oloja, jos on joku väittely menossa, ja arvelen vain muistavani väärin.
Esim. tässä vasta yritti valehdella tiskauksesta. Tiskikoneessa on sellainen "likaiset/puhtaat" magneetti, ja sääntönä on että jos siellä on likaiset, niin astiat laitetaan suoraan koneeseen. Mies käänsi selkäni takana magneetin "puhtaista" "likaiset" puolelle, ja sanoi etten ole laittanut astioitani koneeseen. Sanoin ihan suoraan että näin mitä hän teki, että siinä luki "puhtaat" (miehen jäljiltä) ja luotin siihen tekstiin, enkä halua että hän huijaa minua tässä. Mies puolusteli, että se oli vain vitsi, että tottakai hän tiesi että huomasin että käänsi magneettia.
Yksi päivä taas halaillessa hän luki kännykältä uutisia. Käännyin katsomaan mitä hän lukee, ja mies äkkiä käänsi kännykän pois. Ihmettelin, kun näin vilaukselta että lukee jotain terveysuutista. Teki tämän pari kertaa, ja kysyin että mikä siellä on niin salaista. Mies sanoi lukevansa eläinuutista, joten minäkin sanoin että olen kiinnostunut mikä se juttu on. Mies ei alkanut näyttämään, joka tuntui minusta oudolta, ja tästä tuli kinastelua. Lopulta näppäilyjen jälkeen näytti jonkin ilmastouutisen, ja sanoi lukeneensa sitä. Itse aloin huolestumaan onko hänellä jotain terveysvaivaa, kun ei niistä puhu minulle. Kun sanoin että hänhän sanoi lukevansa eläinuutista, mies vastasi että sanoin "lukevansa VAIKKA eläinuutista".
Yksi aamu taas huomasin, että mies ei pessyt hampaitaan ja huomautin asiasta. Mies alkoi vouhkaamaan erittäin tosissaan, että ihan joka aamu aina pesee hampaat, että on tarkka tästä asiasta. Huomautin, että eilen ennen nukkumaanmenoa meillä oli ollut keskustelu, jossa mies sanoi että on laiska harjaamaan hampaitaan, että taas eilen aamulla ei ollut jaksanut harjata hampaita. Mies vain naureskeli asialle, että niinhän se oli.
Ja jos on jotain asioita sovittu tekevämme tietyllä tavalla, saattaa myöhemmin alkaa niistä kinaamaan, että ei niin juuri sovittu. Tämä nyt on aika normaalia varmasti, mutta olen vuosien aikana alkanut todella tarkentamaan miten teemme näitä sopimisia, jotta jälkikäteen ei tulisi tällaista kinausta.
Itselläni on taustana isä, joka valehteli ihan kaikesta, joten olen miettinyt otanko sen takia tästä jotenkin liikaa itseeni. Itse en vastaavista asioista valehtelisi. Mitä mieltä olette, onko tämä normaalia?
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko töissä kummatakaan?
Siksi kysyn, kun elämänne tuntuu pyörivän tiskikoneen täytön, siivouksen, roskien viemisen, talouspaperirullan ja kumihanskojen, oven avaamisen yms. ympärillä.
Itse suurpiirteisenä ihmisenä en saisi noin paljon juttua, seurantaa ja kiinnostusta aikaan moisista seikoista millään konstilla.
En kiinnittäisi huomiota missä talouspaperirulla, pahvilaatikon kannet tai mikä tahansa pikkuasia olisi silloin ja silloin.
Huh, miten teiltä onnistuu isompien asioiden hoito ja yhteisymmärrys kun näistäkin jo tulee elämää isompi konflikti.
Mies on töissä, minä sairaslomalla. Mutta nuo siivousasiat on tapahtunut myös kun olin töissä. Tottakai kiinnitän huomiota nuihin asioihin, kun jouduin monta vuotta tekemään ne yksin, ja miestä ei saanut osallistumaan ja asiasta riideltiin paljon. En minäkään haluaisi "vahdata" näitä asioita näin, mutta tuntuu että mies yrittää heti sumuttaa, niinkuin tuo tiskiepisodi.
Tuon roskishomman muistan tarkkaan, kun heti sen jälkeen riideltiin siitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan, nyt tuli välillä imurointi ja pölypallotkin kuvioon.
Ja ihan vakavalla naamalla.
Vakavasti sanoen, keskustele jonkin terapeutin kanssa, taustasivut johtuen kontrolloit asioita ihan liikaa. Jos oppisit hiukan hellittämään.
Miehen valehtelusta isoissa asioissa en osaa sanoa, (kun nämä ovat näitä kun nyt ovat) mutta joka pikkuseikkaa kotona ei kannata ottaa tikun nokkaan.
Ihan itseäsi helpoottaksesi.
Minusta tuo siivouskuvio liittyi, niissä molemmissa on mielestäni sellainen tietynlainen vähättelyn maku. Tai jollain lailla tulee tunne, niinkuin ei olisi saman vertainen. Siksi siivouksessa on todella tiukat säännöt. Olen huomannut, että jos lipsun ja teen miehen puolesta, niin hän on vaatimassa sitä sitten taas kohta. Tietty taustanikin vaikuttaa, ja alistun herkästi, joten itseänikin säästäen selkeät säännöt on helpommat. Käyn jo terapiassa. Toistaiseksi nämä on aika pieniä, mutta mielestäni silti kummastuttavia valeita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitemmälle tämä keskustelu etenee, sitä selvemmäksi tulee, että ap:lla on kontrollin tarve, ja muutenkin on aika pakkomielteinen selittelyineen ja analysoimisineen. Ei kukaan normaali jaksa noin pikkutarkasti miettiä joka ikistä magneetin kääntelyä. Suosittelisin rennompaa elämänasennetta.
Keskustelupalstalta on vähän vaikea kysyä mielipiteitä ilman, että selittää ja analysoi tilannettaan. Tuskin ap arjessa 24/7 miettii jotain jääkaappimagneettia. Koska se oli täällä nyt puheena ja esimerkkinä, niin sinä vedit johtopäätöksen että ap:n elämä pyörii magneetin ympärillä. Mieti vähän.
Omalta osaltani ymmärrän huoltasi, ap. Minunkin mies on samantyyppinen ja olen harkinnut eroa jo pitkään, mutta ei ole vielä tullut se päivä. Tulee ihan skitso olo itselle kun toinen ensin selittää että pallo on punainen ja kohta se onkin sininen ja toinen suhtautuu itse tähän kuin se olisi normaalia. Miehen lapsuus oli epätasapainoinen ja siellä tapahtui ikäviä asioita ja isänsä on ainakin tänä päivänä alkoholisti, liekö ollut ikänsä. Se voi osiltaan selittää asioita, mutta ei se siitä hyväksyttyä käytöstä minua kohtaan tee. Tuntuu että olen tällä hetkellä tässä suhteessa siinä tilanteessa, että yritän ottaa selvää että mistä ihmeestä tässä oikein on kyse, että voisin tehdä lopullisempia ratkaisuja. Ja kun tämän tähän näin kirjoitan, niin onhan se päivänselvää itsellenikin että olen eropäätöksen jo tehnyt ja sitä nyt vaan vitkutan. Koska vaikka kuinka olisi outokäytöksinen mies, niin ei se poista sitä että rakastaa silti. Ei nämä tällaiset päätökset koskaan helppoja ole.
Mutta kuuntele tosiaan ap sitä sisäistä ääntäsi äläkä kyseenalaista sitä. Se puhuu kyllä totta. Tiedät kyllä mitä tehdä ja tiedät myös että milloin ja miten, kun sen aika koittaa. Tsemppiä sinulle ja pidä pää kylmänä ja mieli selkeänä. Pidä itsestäsi, jaksamisestasi ja mielenterveydestäsi huolta. Älä alistu pelkän kiltteyden vuoksi.
Ihan jo päihdeongelmaan voi liittyä kaikenlaista valehtelua. Yhteinen nimittäjä on vissiin huono itsetunto. Kuulostaa siltä, että olet tosiaan mennyt isäsi kevytversion kanssa yhteen tai sitten pahimmat ei ole vielä paljastunut. Vaikutat kontrolloivalta, koska huomaat asiat, mutta et pysty toimimaan. Moni olisi jo lähtenyt omilleen tai ei edes olisi aloittanut suhdetta moisen valehtelijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä trolli, mutta koska olen kokenut parisuhteessani hieman samankaltaisi ongelmia, vastaan silti.
Olet ilmiselvästi kontrollifriikki, etkä anna miehesi tehdä asioitaan omalla tavallaan.
SInulle ei kuulu himpunvertaa koska muut aikuiset pesevät hampaansa ja mitä sivuja he lukevat omilla viestintävälineillään.
Jos miehesi on imuroinut, sinä valitat huonosta imurointituloksesta ja epäilen muunkin käyttäytymisesi olevan samanlaista.
Kohtelet miestäsi kuin lasta ja koska hän on tilanteeseen alistunut, ehkä peläten riitelyä kanssasi, hän on alkanut käyttäytyä parisuhteessaanne kuin kuriton kakara.
Ellet pysty antamaan miehellesi tilaa toimia omalla tavallaan, säilyttämään oman intiimin tilansa ja lopettamaan kyyläystäsi, parasta olisi erota.
Yhtä helvettiähän se on alistuvalle miehellekin yrittää jatkuvasti olla varpaillaan, suojella itseään jatkuvalta henkilökohtaisen tilan loukkamiselta, yrittäessään pitää riidatonta parisuhdetta yllä.
Miehellesi ero tulee olemaan kova paikka, sillä hän kokee tehneensä kaikkensa pitääkseen sinut tyytyväisenä, mutta eron seurauksena löydät ehkä kontrolliisi alistuvan miehen, joka ei "salaisesti" kapinoi valtaasi vastaan ja miehesi ehkä itselleen naisen joka arvostaa häntä sellaisena kuin hän on, ilman jatkuvaa kontrollia ja muuttamisenhalua.
En nyt sanoisi etten anna tehdä miehen asioita omalla tavallaan. Minulle ei kuulu peseekö mies hampaita, mutta silloin ei tarvitse vaatia suudelmia likaisella, haisevalla suulla.
En ole valittanut huonosta imurointituloksesta, tai kontroilloinut kuinka siivotaan ja mikä on tarpeeksi hyvä tulos. Vaan mies valehteli päin naamaa että on siivonnut, vaikka selkeästi näki että talossa ei ole siivottu. Siksi tein tämän pidemmän siivoamattomuus testin, jotta jälkiä varmasti jäi näkyviin jos jätti siivoamatta, koska tuli tämä gaslighting olo.
Mies ei tosiaankaan ole mikään alistunut, vaan päin vastoin. Minä olen se joka on aina ollut alistuva, ja nyt etsin keinoja kuinka pitää rajojani. Kännykkähomma oli hieman rajoilla, niinkuin sanoin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka valehtelee pienessä, valehtelee isommissakin.
Tähän kävin kovan kurssin, kun suhteen alussa annoin pikkuvaleiden mennä ohi korvien, enkä ottanut niitä puheeksi.
Myöhemmin paljastui patologinen valehtelija ja historiansa oli sekava valheiden verkko.
Koko ajan valehtelu lisääntyi, mutta olin jo niin hänen valemaailmassaan, että en enää tajunnut. Epäilin itseäni kaikesta.
Oli iso homma päästä eroon ja toipua.
Mun mielestä aloittajaa hämmennetään samalla tavalla. Ja nyt jo epäilee itseään ja on kuin kontrollifriikki.
Lupaan, että tuosta vielä pahenee! Kohta et usko mitään ja sinä olet se valehteleva hullu.
Varo. Lähde pois!
Vierailija kirjoitti:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/kerrotko-puoliso…
Tässä oli hyvin sanottu, että valkoisten valheiden tarkoitus on säilyttää suhdetta toisen kanssa, ja tarkoituksena on olla loukkaamatta toista. Sellaiset valheet ymmärrän, mutta en sellaisia, joissa saa itselleen etua, ja toiselle haittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohitit siis täysin huolen miehen terveydestä. Nice.
Olen monet kerrat yrittänyt hänen terveysasioistaan puhua, mutta kun menee riidaksi jos alkaa tivaamaan ja ahdistelemaan. Minkä minä mahdan, jos toinen ei tahdo puhua. Sitten saattaa yhtäkkiä olla huonossa kunnossa ja lääkäriin kiire, kun ei ole mitään sanonut, ja lääkärinkin jälkeen ei oikein mitään kerro. Joten jos hän ei halua puhua, niin en voi häntä pakottaakaan ja se on hänen valintansa. Tietty mielummin tietäisin missä kunnossa hän on, ja voisin ehkä auttaakkin, mutta nyt tilanne on tämä.
Ap
Minun ex-mieheni oli samanlainen... Valehteli, koska kuvitteli sillä pääsevän irti vastuusta esimerkiksi juuri siivousasioihin liittyen. Esimerkkinä vaikka se, että minä olin töissä ja exällä oli vapaapäivä ja hänen äitinsä oli tulossa käymään. Sanoin, että pitää kyllä imuroida, kun lattialla oli pölypalloja ja eteisessä hiekkaa. No, hän sanoi, että juu tottakai imuroi... Sitten tulin illalla kotiin ja hän ei todellakaan ollut imuroinut, vaikka niin kovin väitti imuroineensa. Lopulta ärsyttävä virne naamalla sanoi, ettei sitten jaksanutkaan imuroida...
Tuo nyt oli ihan pieni esimerkki, mutta lopulta valheita tuli raha-asioissa ja muissa isoissa asioissa. Esimerkiksi väitti kivenkovaa maksaneensa laskut, mutta jostain kumman syystä tuli maksumuistutuksia ja hän päivitteli kiukkuisena miten on maksanut ja miten pitää soittaa sinne, että tällaisia muikkareita tulee... Eipä hän sinne koskaan soitellut, koska muistutukset oli ihan aiheellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka myös valehtelee paljon ja aivan turhista asioista. Inhoan valehtelua enkä itse sitä harrasta silloinkaan, kun siitä jotenkin hyötyisi. Aluksi jaksoin huomautella "mutta viimeksihän sanoit että..." -tyylisesti asioista, mutta joutuisin tekemään tuota koko ajan. Nykyisin vain kuuntelen ja nyökyttelen samalla miettien, että onkohan tuostakaan mikään totta. Pelottaa myös, että valehteleeko suuremmistakin asioista, kun se näyttää olevan niin helppoa.
Jos alkaisin luetella esimerkkejä valheista, niin toki se kuulostaisi ylianalysoinnilta, mutta kun ne pienet valheet ja värittelyt on jatkuvia ja itse arvostaisi rehellisyyttä, niin ottaahan se päähän.
Kun nuita listaa, niin kyllähän ne kuulostaa melko ylianalysoinnilta tosiaan. Mutta miten muuten voi antaa esimerkkejä? Ja nuita vastaavia tapahtuu arjessa paljon. Minäkin tykkään olla ennemmin rehellinen (paitsi valkoinen valehtelu kun ei halua loukata toista). Olen myös ajatellut, että alkaisin sanomaan tuota samaa "viimeksi sanoit että...", jos valehtelua voisi sillä hieman kitkeä. Mutta toisaalta, olen sitä jo hieman kokeillut, ja mies vain kiistää, niinkuin tuossa lenkkaiseva tuoli -episodissa. Ja sitten ensiksi alkaa aina epäillä itseään, että muistaako väärin kun toinen niin tarmokkaasti väittää toista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehen kai tässä suhteessa pitäisi kasvattaa mun at ja alkaa pitämään puoliaan.
Katselisi kännyltään mitä tahtoisi ja Ap:n yrittäessä kontrolloida, valehtelun sijaan sanoisi suoraan, ei kuulu sinulle mitä sivuja minä tutkin.
Siivouksesta valittamisten vastaanottamisen sijaan, "hiljaisen vikinän, olen siivonnut jo", ärjäisi kerrankin kuin mies, vi ttuako siinä kimität, ellei kelpaa ala imuroimaan uudestaan.
Magneettiepisodiin vastaisi ehkä itse, voi vi ttu sua ja sun magneettejas ja tiskaussääntöjäsi. Eiköhän ne tiskit tule tiskattua ilman sääntökirjaakin.
Ellei Ap kestä miestään alistuvana hiirulaisena, joka "kostaa" kaltoinkohtelunsa jollakin muulla tavalla; tule avaamaan ovi, tuo paperia keinoilla, ei kannata valita miestä joka ei uskalla asua omassa kodissaan rentoutuneesti ja vapaasti.
Kirjoitukseni ei tarkoittanut etteikö miehen pitäisi osallistua kodinhoitoon, mutta ha kattu koira kulkee häntä koipien välissä seiniä pitkin ja yrittää välttää selk äsaunaa, olkoon se sitten henkistä tai ruumiillista.
Kus ee ehkä "kostoksi" matolle tai hätäpas koo koko kämpän jossain vaiheessa kun pää sekoaa täysin.
Voi hyvä Sylvi. Puhelinepisodista sanoin jo, että omalta osaltani se meni hieman yli. Puolustuksekseni sanon, että huolestuin miehen terveydestä ja oudosta käytöksestä, ja siinä oli nuita muita outoja valehteluelementtejä, joten pistin sen tähän esimerkiksi. En minäkään aina toimi oikein, sen voin myöntää.
Siivouksesta mies valehteli, joten ei todellakaan ollut mitään "alistuvan vikisevän koiran" käytöstä, ja tiedän monen vuoden kokemuksesta, että ne tiskit ei hoitaisi itse itseään ja siivoukset ei meillä hoidu tasapuolisesti ilman sääntöjä. Ja mies yritti sysätä omia töitään minulle!
Mies on kaikkea muuta kuin alistuva.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä kyseenalaista omia tuntemuksiasi. Puolisosi käytös on poikkeavaa.
Kiitos. Minulla on aina ollut ajatus, ettei nuin pienistä valehdeltaisi. Saati että vieritettäisi syytä puolisolle. Se minua loukkaa, ja tulee olo ettei toinen arvosta.
Sellainen tunne tuli, kun urheilin kotona videon tahtiin. Mies tyhjensi roskiksen, ja huusi minua avaamaan hänelle oven. Olin kummissani, koska minulla oli urheilu kesken, ja kyllähän mies nyt saisi oven auki. Tästä tuli kinastelua, ja mies väitti, että roskis vuotaa (ei voinut vuotaa siinä määrin, kun seisoi monta minuuttia ovella roskis ilmassa) eikä voi laskea sitä mihinkään. Eteisessä oli myös pahviroskat, jonka päälle olisi voinut laskea pussin, ja sitten avata oven. Tai avata ensin oven, ja sitten ottaa roskiksen pois astiasta, mutta tämän mies perusteli, että oven raosta tulisi liikaa kylmää ilmaa, ettei sitä voi avata sen parin minuutin ajaksi. Itselläni tuli tästäkin kummastunut olo, miksi piti vaivata minua avaamaan ovi, kun itse näin niin monia vaihtoehtoja kuinka ratkaista tilanne.
Tai sitten se, kun siivosimme yhdessä. Minä kylppäriä, mies vessaa, ja molemmilla kumihanskat kädessä. Mies huusi, että tarvitsee talouspaperia, että voinko minä tuoda, kun hänellä on kumihanskat kädessä. Talouspaperi oli siis meidän välissämme keittiössä, ja molemmilla oli ihan sama tilanne. En jaksanut alkaa siinä enempää riitelemään, kun sanoin että minullakin on hanskat kädessä (?!), mutta silti lopputulema oli, että jouduin keskeyttämään hommani, ja tuomaan miehelle paperin.
Nuista tulee sellainen olo, niinkuin emme olisi samalla viivalla parisuhteessa, sama mikä valehtelussa oli se sitten miten pientä vain.
Ap
No näistä lisäyksistä kyllä tuli tunne, että miehesi on luonnehäiriöinen ja koittaa mainpuloida sinua :( Sanoisin et terapiaan, ja jos mies ei lähde niin ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli puoliso, joka valehteli koko ajan pienistä asioista. Kävi sitten ilmi, että valehteli myös isoista asioista. Nykyään on entinen puoliso.
Pelkään juuri tuota, että jos valehteleekin isoista asioista. Ehkä siksi olen niin tarkkana näistä pienistä valehteluista, kun itselleni tuntuisi vastaavassa tilanteessa todella kummalta valehdella. Ja varsinkin sysätä omaa syytäni olevat asiat toisten kontolle. Tulee tunne, että silloin kynnys valehdella isommin on myös matalampi.
Nyt olen alkanut pelkäämään, jos valehteleekin juomisestaan. Miehellä on alkoholiongelma, jota ei myönnä. Joi ennen yhtenään ja reippaasti yli suurkulutuksen rajojen, joten sovittiin rajat joissa pysyy, kun ei hoitoonkaan halunnut mennä (ja annoksia mahtuu silti viikkoon paljon). On ennen piilotellut myös pulloja, joten olen pelännyt, jos tekee sitä yhä. En haluaisi kytätä toisen tekemisiä, vaan luottaa mieheen, mutta se on aika hankalaa.
Ap
. Minusta tuo alkoholin käyttö on parisuhteessa huolestuttavampaa kuin valehtelu. Ajattele ap
kuinka pitkään jaksat tuollaisessa suhteessa olla? Olisiko aika etsiä omaa asuntoa ja elämää?
Alkoholinkäyttö on huolestuttavaa, siksi sovittiin rajat. Mutta nyt olen tosiaan alkanut epäilemään sitäkin, että mistä tiedän pysyykö mies niissä rajoissa? Hän valehtelee pienemmistäkin asioista, niin miksei tästäkin? Itse pidän valehtelua myös yhtä huolestuttavana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ap:n kirjoitustyyli ja saman asian jankkaus muistuttaa liian paljon tiedätte kyllä ketä...
No kerro toki minullekin?
Ap
Äh älä ap välitä noista paskanlänkyttäjistä, joka ketjuunhan ne kommentoi tuollaista sisällötöntä scheissea. Ohitat vaan, äläkä edes alapeukkua vaivaudu antamaan.
Jatkuva pienistä asioista valehtelu tarkoittaa yleensä epärehellisyyttä myös isoissa asioissa.
Oon samaa mieltä kuin muutamat aiemmat kommentoijat: omaa sisäistä ääntä kannattaa kuunnella. Useimmat meistä toivoo parisuhteelta ja ylipäätänsä ihmissuhteiltaan luotettavuutta. Sinulla on vielä taustalla huonoja kokemuksia tästä, hyvä kun käsittelet tätä nyt (siellä terapiassa ja vaikka tässä keskustelussakin). Itselläni luottamus rakentuu pienistä asioista. Miehellä voi olla joku syy, miksi hän värittää juttujaan tai yrittää vedättää, ihan ymmärrettäväkin. Mutta jos hän ei suostu niistä puhumaan tai tulemaan kanssasi pariterapiaan, niin todellinen ongelma taitaakin olla siinä. Jos et pysty luottamaan, niin näetkö suhteellanne tulevaisuutta?
Aloitusviestissä kysyt, että onko miehen käytös normaalia. Minun mielestä ei ole, varsinkin kun sinulla on aiempaa kokemusta luottamuspulasta isäsi ja miehesikin kautta. Enkä pidä sinua myöskään kontrollifriikkinä. Jos mies niin ajattelee, niin pitäähän teidän sekin asia käsitellä jotenkin.
Minulla on huono muisti, joka mahdollistaa helpot vedätykset. Oon tästä oman miehen kanssa puhunut, että sitä ei saa käyttää hyväksi ja muistella jotain epämääräistä vanhaa asiaa, jonka yksityiskohtia en välttämättä muista. Mies ymmärtää tämän, eikä ole koskaan luottamuspulaa ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitemmälle tämä keskustelu etenee, sitä selvemmäksi tulee, että ap:lla on kontrollin tarve, ja muutenkin on aika pakkomielteinen selittelyineen ja analysoimisineen. Ei kukaan normaali jaksa noin pikkutarkasti miettiä joka ikistä magneetin kääntelyä. Suosittelisin rennompaa elämänasennetta.
Keskustelupalstalta on vähän vaikea kysyä mielipiteitä ilman, että selittää ja analysoi tilannettaan. Tuskin ap arjessa 24/7 miettii jotain jääkaappimagneettia. Koska se oli täällä nyt puheena ja esimerkkinä, niin sinä vedit johtopäätöksen että ap:n elämä pyörii magneetin ympärillä. Mieti vähän.
Omalta osaltani ymmärrän huoltasi, ap. Minunkin mies on samantyyppinen ja olen harkinnut eroa jo pitkään, mutta ei ole vielä tullut se päivä. Tulee ihan skitso olo itselle kun toinen ensin selittää että pallo on punainen ja kohta se onkin sininen ja toinen suhtautuu itse tähän kuin se olisi normaalia. Miehen lapsuus oli epätasapainoinen ja siellä tapahtui ikäviä asioita ja isänsä on ainakin tänä päivänä alkoholisti, liekö ollut ikänsä. Se voi osiltaan selittää asioita, mutta ei se siitä hyväksyttyä käytöstä minua kohtaan tee. Tuntuu että olen tällä hetkellä tässä suhteessa siinä tilanteessa, että yritän ottaa selvää että mistä ihmeestä tässä oikein on kyse, että voisin tehdä lopullisempia ratkaisuja. Ja kun tämän tähän näin kirjoitan, niin onhan se päivänselvää itsellenikin että olen eropäätöksen jo tehnyt ja sitä nyt vaan vitkutan. Koska vaikka kuinka olisi outokäytöksinen mies, niin ei se poista sitä että rakastaa silti. Ei nämä tällaiset päätökset koskaan helppoja ole.
Mutta kuuntele tosiaan ap sitä sisäistä ääntäsi äläkä kyseenalaista sitä. Se puhuu kyllä totta. Tiedät kyllä mitä tehdä ja tiedät myös että milloin ja miten, kun sen aika koittaa. Tsemppiä sinulle ja pidä pää kylmänä ja mieli selkeänä. Pidä itsestäsi, jaksamisestasi ja mielenterveydestäsi huolta. Älä alistu pelkän kiltteyden vuoksi.
Kiitos ja tsemppiä myös sinulle! Juurikin tuo antamasi esimerkki, pallo on punainen ja kohta sininen, toistuu meilläkin aika usein. Ja aina olen epäillyt että vika on varmasti minussa, minä muistin väärin, minä olen tehnyt väärin tms, koska näin olen oppinut toimimaan. Nyt opettelen toisin.
Nämä on rankkoja ratkaisuja, mutta täytyy pitää itsensä kasassa. Voimia!
Ap
Ap missä asut?