Lue keskustelun säännöt.
Puoliso valehtelee pienistä asioista. Minua on alkanut vaivata se, mutta onko syytä? Valehtelisitko sinä?
25.03.2019 |
Valehtelu ei ole aivan jokapäiväistä, saati joka viikkoista, mutta silti sen verran toistuvaa, että on alkanut vaivata. Ollaan oltu vuosia yhdessä, ja nyt olen vasta havahtunut tähän tapaan kunnolla. Joten olen alkanut epäillä mistä muustakin valehtelee, jos valehtelee ihan pikku asioista. Välillä tulee sellaisia "gaslighting" oloja, jos on joku väittely menossa, ja arvelen vain muistavani väärin.
Esim. tässä vasta yritti valehdella tiskauksesta. Tiskikoneessa on sellainen "likaiset/puhtaat" magneetti, ja sääntönä on että jos siellä on likaiset, niin astiat laitetaan suoraan koneeseen. Mies käänsi selkäni takana magneetin "puhtaista" "likaiset" puolelle, ja sanoi etten ole laittanut astioitani koneeseen. Sanoin ihan suoraan että näin mitä hän teki, että siinä luki "puhtaat" (miehen jäljiltä) ja luotin siihen tekstiin, enkä halua että hän huijaa minua tässä. Mies puolusteli, että se oli vain vitsi, että tottakai hän tiesi että huomasin että käänsi magneettia.
Yksi päivä taas halaillessa hän luki kännykältä uutisia. Käännyin katsomaan mitä hän lukee, ja mies äkkiä käänsi kännykän pois. Ihmettelin, kun näin vilaukselta että lukee jotain terveysuutista. Teki tämän pari kertaa, ja kysyin että mikä siellä on niin salaista. Mies sanoi lukevansa eläinuutista, joten minäkin sanoin että olen kiinnostunut mikä se juttu on. Mies ei alkanut näyttämään, joka tuntui minusta oudolta, ja tästä tuli kinastelua. Lopulta näppäilyjen jälkeen näytti jonkin ilmastouutisen, ja sanoi lukeneensa sitä. Itse aloin huolestumaan onko hänellä jotain terveysvaivaa, kun ei niistä puhu minulle. Kun sanoin että hänhän sanoi lukevansa eläinuutista, mies vastasi että sanoin "lukevansa VAIKKA eläinuutista".
Yksi aamu taas huomasin, että mies ei pessyt hampaitaan ja huomautin asiasta. Mies alkoi vouhkaamaan erittäin tosissaan, että ihan joka aamu aina pesee hampaat, että on tarkka tästä asiasta. Huomautin, että eilen ennen nukkumaanmenoa meillä oli ollut keskustelu, jossa mies sanoi että on laiska harjaamaan hampaitaan, että taas eilen aamulla ei ollut jaksanut harjata hampaita. Mies vain naureskeli asialle, että niinhän se oli.
Ja jos on jotain asioita sovittu tekevämme tietyllä tavalla, saattaa myöhemmin alkaa niistä kinaamaan, että ei niin juuri sovittu. Tämä nyt on aika normaalia varmasti, mutta olen vuosien aikana alkanut todella tarkentamaan miten teemme näitä sopimisia, jotta jälkikäteen ei tulisi tällaista kinausta.
Itselläni on taustana isä, joka valehteli ihan kaikesta, joten olen miettinyt otanko sen takia tästä jotenkin liikaa itseeni. Itse en vastaavista asioista valehtelisi. Mitä mieltä olette, onko tämä normaalia?
Kommentit (137)
Oletteko töissä kummatakaan?
Siksi kysyn, kun elämänne tuntuu pyörivän tiskikoneen täytön, siivouksen, roskien viemisen, talouspaperirullan ja kumihanskojen, oven avaamisen yms. ympärillä.
Itse suurpiirteisenä ihmisenä en saisi noin paljon juttua, seurantaa ja kiinnostusta aikaan moisista seikoista millään konstilla.
En kiinnittäisi huomiota missä talouspaperirulla, pahvilaatikon kannet tai mikä tahansa pikkuasia olisi silloin ja silloin.
Huh, miten teiltä onnistuu isompien asioiden hoito ja yhteisymmärrys kun näistäkin jo tulee elämää isompi konflikti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan, nyt tuli välillä imurointi ja pölypallotkin kuvioon.
Ja ihan vakavalla naamalla.
Vakavasti sanoen, keskustele jonkin terapeutin kanssa, taustasivut johtuen kontrolloit asioita ihan liikaa. Jos oppisit hiukan hellittämään.
Miehen valehtelusta isoissa asioissa en osaa sanoa, (kun nämä ovat näitä kun nyt ovat) mutta joka pikkuseikkaa kotona ei kannata ottaa tikun nokkaan.
Ihan itseäsi helpoottaksesi.
Vierailija kirjoitti:
Minä luulen, että meilläkin mies valehtelee ihan mitättömissä asioissa. Ja jos joku tulee väittämään, että hän valehtelee vain välttyäkseen "nalkutukselta" hän on väärässä. Olen hiljainen ihminen ja enimmäkseen hiljaa, joten siitä ei voi olla kyse.
Yleensä aina kun mies esim kertoo jotakin tositaphtumaa jostakin, hän laittaa siihen itsensä "sankariksi" vaikka minä olisin ollut se, joka asian olisi ratkaissut. Ihan kaikissa tavallisissakin jutuissa mies valehtelee.
Esim jos hän ei halua hähteä harrastukseensa, hän puhelimessa väittää, että minä en päästä! Vaikka minä olen vain onnellinen, jos saan joskus olla rauhassa yksin kotona ja jopa kannustan miestä lähtemään harrastukseensa. Koskaan en ole kieltänyt.
Mies puhuu niin paljon puutaheinää, etten viitsi niihin nykyään edes reagoida.
Vastaavaa tarinoiden väritystä on myös minun miehellä. Ymmärrän siis jos pikkuisen liioittelee tarinaa joissain tulkinnanvaraisissa asioissa, niinkuin vaikka että voitti keilauksessa, ja koko vastajoukkue kiristeli silloin hampaita. Mutta mies muuttelee räikeästi yksityiskohtia. Tarinoissa sukulaisten hieman rumahko tiilijäljitelmätapetti muuttui todella mauttomaksi ja räikeäksi tribaalitapetiksi.
Ap
Olet ehkä trolli, mutta koska olen kokenut parisuhteessani hieman samankaltaisi ongelmia, vastaan silti.
Olet ilmiselvästi kontrollifriikki, etkä anna miehesi tehdä asioitaan omalla tavallaan.
SInulle ei kuulu himpunvertaa koska muut aikuiset pesevät hampaansa ja mitä sivuja he lukevat omilla viestintävälineillään.
Jos miehesi on imuroinut, sinä valitat huonosta imurointituloksesta ja epäilen muunkin käyttäytymisesi olevan samanlaista.
Kohtelet miestäsi kuin lasta ja koska hän on tilanteeseen alistunut, ehkä peläten riitelyä kanssasi, hän on alkanut käyttäytyä parisuhteessaanne kuin kuriton kakara.
Ellet pysty antamaan miehellesi tilaa toimia omalla tavallaan, säilyttämään oman intiimin tilansa ja lopettamaan kyyläystäsi, parasta olisi erota.
Yhtä helvettiähän se on alistuvalle miehellekin yrittää jatkuvasti olla varpaillaan, suojella itseään jatkuvalta henkilökohtaisen tilan loukkamiselta, yrittäessään pitää riidatonta parisuhdetta yllä.
Miehellesi ero tulee olemaan kova paikka, sillä hän kokee tehneensä kaikkensa pitääkseen sinut tyytyväisenä, mutta eron seurauksena löydät ehkä kontrolliisi alistuvan miehen, joka ei "salaisesti" kapinoi valtaasi vastaan ja miehesi ehkä itselleen naisen joka arvostaa häntä sellaisena kuin hän on, ilman jatkuvaa kontrollia ja muuttamisenhalua.
Voi apua. Tän on pakko olla provo. Ei miehen takia vaan aapeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin muuten jostain, että alkoholisteista puolet on narsisteja. Jos ap:n mies on alkoholisti ja valehtelee oudosti ja gaslightaa, niin... Kannattaisi erota ja ennen kuin ryhdyt uuteen suhteeseen, käydä terapiassa käsittelemässä lapsuudentraumat, jotta et enää houkuttele puoleesi vastaavia tyyppejä.
Uutta tietoa minulle. Olen jo terapiassa, ja terapeutti suositteli pariterapiaa (ja omaa terapiaa puolisolleni kuulemansa perusteella). Puoliso taas ei suostu mukaan, vaikka minusta se olisi äärimmäisen hyödyllistä ja voisi säästyä tulevilta ongelmilta.
Koska nyt käyn terapiassa, niin se voi kuulemma näkyä hieman korostettuna rajojen pitämisenä kotona.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette molemmat idiootteja.
Ääliöitä suorastaan!
Ohitit siis täysin huolen miehen terveydestä. Nice.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin viesti tuntui hauskalta pilalta, mutta sitten alkoi ahdistamaan. Aloittaja onkin ilmeisesti tosissaan.
Ymmärrän osittain taustojen takia, mutta noin ylipäätään en ymmärrä.
Joku magneetin käyttö sinällään on ehkä järkevää?, mutta kyllä siinäkin pitää joustaa. Jos magneetin kääntö *väärin* aiheuttaa kinaa tai syyttelyä, niin ei toimi *rakentavasti*.
Jos kyseessä kahden aikuisen talous, niin tiskikoneen käyttö pitäisi hoitaa vilkaisemalla koneeseen ja todota tilanne.
Ymmärrän myös huolen, että kun valehtelee pikkuasioista niin saattaa valehdella isoissa, mutta se tarkkailu ja seuranta ei ihan noin pikkutarkkaa ja kriittistä saisi olla.
Ahdistaa ja stressaa vain enemmän. Myös miestä, saattaa juuri valehdella pienistä kun ärsyyntyi kontrollista ja alistuvaisuudestasi.
En haluaisi sanoa, mutta sanon, että pitää sinua pikkumaisena ja lapsellisena, siis osittain kiusaa kun kun huomaa tuon piirteesi.
Näin hän ei saisi tehdä, mutta inhimillisesti katsoen ymmärrän miestäkin.
Toisaalta jos mies tiesi tuon piirteesi ja taustasi yhteen mennessä, niin itsehän on sinut valinnut. Ja sinä hänet, saattaahan olla tosiaan vakka kantensa valinnut.
Tässäkin huomaan eroon "normaaliin ihmiseen". Lähtökohtaisesti itse ajattelen tällaisesta aloituksesta, että on tosissaan, enkä että on provo. Ajattelen, että provoja on kuitenkin melko marginaali osa, ja moni tulee täältä pyytämään apua, ihan vaan koska ei omalla naamallaan kehtaa.
Magneetti hankittiin alkujaan, kun mies tuskastui kun ei vilkaisemalla nähnyt, onko puhtaat vai likaiset. Muuten en huomauttele onko väärin käännetty magneetti, kun on selvät säännöt että se korjaa joka unohtaa. Siitä huomautin, että mies yritti huijata minua. Mielestäni tässä on vissi ero.
En nyt jatkuvasti tarkkaile ja seuraa, mutta nyt tuon tiskiepisodin jälkeen heräsin huomaamaan, että tällaisia vastaavia asioita on ollut paljon meidän yhteisellä taipaleella. Ja tottakai huomautan (nykyään, ennen en) jos huomaan että mies yrittää huijata, tai käyttäytyy oudosti. Voihan se olla, että mies tästä asiasta tekee kiusaa, mutta epäilen. Enemmän tulee tunne, että hän yrittää pelastaa oman naamansa minun kustannuksella.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä pitemmälle tämä keskustelu etenee, sitä selvemmäksi tulee, että ap:lla on kontrollin tarve, ja muutenkin on aika pakkomielteinen selittelyineen ja analysoimisineen. Ei kukaan normaali jaksa noin pikkutarkasti miettiä joka ikistä magneetin kääntelyä. Suosittelisin rennompaa elämänasennetta.
En kai muuten miettisikään, mutta huomasin sivusilmällä, että hän käänsi sen ympäri, samalla kun alkoi syyttämään että jätin tiskit pöydälle ja käski minua siivoamaan ne. Minua se loukkasi. Analysoin kyllä paljon asioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap se on miehen kannalta henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä. Suosittelen eroamaan.
Nuissa siivousasioissa ainakin tuli sellainen olo. Tilanne siis jatkui vuosia, kun tein aina hänen puolestaan, kunnes tajusin ajatella toisin. Mies joko väitti että oli siivonnut, tai tuli aina huono-olo kun piti siivota. Ja kun siivosin hänen puolestaan, niin kohta olikin parantunut, ja jaksoi alkaa urheilemaan. Tein jopa testin, että jätin siivoamatta pitkäksi aikaa, ja yhä mies väitti, että on vasta siivonnut (ja selvästi näki että ei ole kukaan siivonnut). Siksi tulee se gaslighting olo, ja aina ennen ajattelin että itse toimin väärin.
Ap
Hassuu että kaikkien muiden viesteissä on -1 kun taas Ap viesteissä ei ole.
Kukahan miinustelee hmmm...
Plus, ei vastaa kaikkiin viesteihin, vaan sellaisiin missä puolustellaan aapeeta, mutta miehen puolustamisia miinustetaan eikä kommentoi.
Olet jo päätöksesi tehnyt, joten eroa niin kuin haluat.
Ei ketään voi pakottaa olemaan suhteessa, valitse ensi kerralla mies joka on yhtä kontrollifriikki kuin sinä. :) Eipähän tule kähinöitä.
Tai sitten tulee vielä isompia ja silloin tulee ikävä miestä joka koitti valehdella unohduksestaan kääntää tiskikoneen magneetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa miehen kanssa, joka myös valehtelee paljon ja aivan turhista asioista. Inhoan valehtelua enkä itse sitä harrasta silloinkaan, kun siitä jotenkin hyötyisi. Aluksi jaksoin huomautella "mutta viimeksihän sanoit että..." -tyylisesti asioista, mutta joutuisin tekemään tuota koko ajan. Nykyisin vain kuuntelen ja nyökyttelen samalla miettien, että onkohan tuostakaan mikään totta. Pelottaa myös, että valehteleeko suuremmistakin asioista, kun se näyttää olevan niin helppoa.
Jos alkaisin luetella esimerkkejä valheista, niin toki se kuulostaisi ylianalysoinnilta, mutta kun ne pienet valheet ja värittelyt on jatkuvia ja itse arvostaisi rehellisyyttä, niin ottaahan se päähän.
Miehen kai tässä suhteessa pitäisi kasvattaa mun at ja alkaa pitämään puoliaan.
Katselisi kännyltään mitä tahtoisi ja Ap:n yrittäessä kontrolloida, valehtelun sijaan sanoisi suoraan, ei kuulu sinulle mitä sivuja minä tutkin.
Siivouksesta valittamisten vastaanottamisen sijaan, "hiljaisen vikinän, olen siivonnut jo", ärjäisi kerrankin kuin mies, vi ttuako siinä kimität, ellei kelpaa ala imuroimaan uudestaan.
Magneettiepisodiin vastaisi ehkä itse, voi vi ttu sua ja sun magneettejas ja tiskaussääntöjäsi. Eiköhän ne tiskit tule tiskattua ilman sääntökirjaakin.
Ellei Ap kestä miestään alistuvana hiirulaisena, joka "kostaa" kaltoinkohtelunsa jollakin muulla tavalla; tule avaamaan ovi, tuo paperia keinoilla, ei kannata valita miestä joka ei uskalla asua omassa kodissaan rentoutuneesti ja vapaasti.
Kirjoitukseni ei tarkoittanut etteikö miehen pitäisi osallistua kodinhoitoon, mutta ha kattu koira kulkee häntä koipien välissä seiniä pitkin ja yrittää välttää selk äsaunaa, olkoon se sitten henkistä tai ruumiillista.
Kus ee ehkä "kostoksi" matolle tai hätäpas koo koko kämpän jossain vaiheessa kun pää sekoaa täysin.
Vierailija kirjoitti:
Mä päästelen valkoisia valheita. Mulla on muisti todella todella todella huono. Ihan tutkittu juttu ja olen nuori.
Siks mua ei kotona lapsena uskottu koska huijasin.
Olen huomannut, että missä tilanteissa tulee valehdeltua ovat tälläisiä
A) jos tilanteessa on mahdollisuus kokea nolostumisen tunne, koitan kierrellä ja kaarrella ja vaikka tokasta "no mite ite teit" ja kun kertoo niin sitten sanon totuuden kun tiedän että olen tehnyt oikein
B) jos en muista jotain, en kehtaa sanoa etten muista joten keksin jotakin
C) en aina halua sanoa miehelle että voisiko toistaa kun en muista mitä sanoi, koska ajattelen että häntä ärsyttää se. Niin sanon että kyllä kuulin.
Johtopäätöksenä: tulee sanottua valheita pikkuasioista ihan vaan sen takia etten ärsytä tai koe itse nolostumista..
En siis valehtele tms jos on isoista asioista kyse, vain pikkujutuissa.
Voisiko miehelläsi olla muistivikoja?
Jotain nolostumiseen liittyvää luulisin tämän olevan, ainakin osittain. Mutta siitä en pidä jos sen perusteella sysää tekemisiään minulle, niinkuin olisin jokin toisen luokan kansalainen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli puoliso, joka valehteli koko ajan pienistä asioista. Kävi sitten ilmi, että valehteli myös isoista asioista. Nykyään on entinen puoliso.
Pelkään juuri tuota, että jos valehteleekin isoista asioista. Ehkä siksi olen niin tarkkana näistä pienistä valehteluista, kun itselleni tuntuisi vastaavassa tilanteessa todella kummalta valehdella. Ja varsinkin sysätä omaa syytäni olevat asiat toisten kontolle. Tulee tunne, että silloin kynnys valehdella isommin on myös matalampi.
Nyt olen alkanut pelkäämään, jos valehteleekin juomisestaan. Miehellä on alkoholiongelma, jota ei myönnä. Joi ennen yhtenään ja reippaasti yli suurkulutuksen rajojen, joten sovittiin rajat joissa pysyy, kun ei hoitoonkaan halunnut mennä (ja annoksia mahtuu silti viikkoon paljon). On ennen piilotellut myös pulloja, joten olen pelännyt, jos tekee sitä yhä. En haluaisi kytätä toisen tekemisiä, vaan luottaa mieheen, mutta se on aika hankalaa.
Ap
. Minusta tuo alkoholin käyttö on parisuhteessa huolestuttavampaa kuin valehtelu. Ajattele ap
kuinka pitkään jaksat tuollaisessa suhteessa olla? Olisiko aika etsiä omaa asuntoa ja elämää?
Tämän ap:n kirjoitustyyli ja saman asian jankkaus muistuttaa liian paljon tiedätte kyllä ketä...
Toivon että hän ei ole vastaavanlainen. Tai isäni saattoi vaikka valehdella, että omistaa loma-asunnon Pariisista, vaikka ei tosiaankaan omistanut eikä koskaan olisi varaa sellaiseen. Ja vika löytyi aina muista ihmisistä. Ehkä sen takia minulla nousee karvat niin pystyyn, kun mieskin sysää vastuutaan pois?
Ap