Hyväksytkö että lastasi hoitaa kouluttamaton henkilö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkoti on konsepti, johon yksi tai kaksi kouluttamatontakin sujahtaa helposti mukaan eikä muuta millään lailla sitä varhaiskasvatuksen laatua. Näin tämän, kun seurasin lapseni päiväkotiaikoja. Oli siellä sitten lastentarhanopettaja tai tet:läinen niin aivan samaa hommaa hoitivat 4-vuotiaiden ryhmässä ja voin edelleen kertoa sen aivan ulkoa (ja olisin sen itsekin osannut hoitaa mutta en harkinnut alan vaihtoa).

Klo 8 aamupala, jonka jälkeen sai katsella kirjoja tai piirrellä.

Klo 8.45 aamupiiri

Klo 9.00 Pihalle (koko lauman saaminen sinne oli operaatio kahdelta ja kun kerran paikalla vain yksi, niin kesti ihan kiitettävän kauan)

Klo 11.00 sisälle (jos henkilökuntaa tarpeeksi, niin yksi pienryhmä sisälle 30 minuuttia aiemmin ja teki askarteluja mutta tätä oli tosi harvoin, pienryhmä siis tarkoitti 7 lasta, yhteensä lapsia oli virallisesti 21 mutta käytännössä usein 23)

Klo 11.15 ruoka

Klo 11.45 päiväunille (pissatus, vaatteet pois, sänkyyn), sadun lukeminen, musiikkia klo 12.30 asti ja sitten hiljaisuus

Klo 13.15 sai nukahtamattomat poistua. Piirtämistä, palapelien tekemistä, kirjojen katselua

Klo 14 loput hereille ja välipalalle

Klo 14.30 Ulos paitsi jos henkilökuntaa tarpeeksi, saattoi toisella ryhmällä olla askartelua tai koko porukalla kuntopiiri klo 15 asti mutta erittäin harvoin näin.

En sanoisi, että tähän konseptiin tarvittaisiin mitään neroa, hyvin näytti nuo yläastelaisetkin tämän osaavan ihan ensimmäisen päivän perusteella.

No huhhuh, jo on kapea käsitys työn sisällöistä :DDD Sinulla ei ole käsitystäkään siitä arjen pedagogiikasta, jota noihin rutitilanteisiin sisältyy. Ruokailu esim. ei todellakaan ole pelkkää ravinnon saantia ja lautasen tyhjentämistä

Edelleen kai siellä ryhmissä on se lto, jonka tehtäviin nämä pedagogiset mittaukset kuuluvat. Enkä ihan kauhean vaikeana pidä sitäkään, että katsotaan, että lapsi pystyy kantamaan lautasensa pöytään ja katsotaan, kummalla kädellä lappaa sitä ruokaa suuhunsa, sotkeeko paljon, harjoitellaan haarukalla ja veitsellä syömistä, tarkkaillaan keskittymistä jne. Kun kuitenkin tuosta 8h päiväkotiajasta ulkoilua itsekseen on 4h ja nukkumista 2h, niin se 2h on kai sitten sitä varhaiskasvatusta, jota varten tarvitaan sitten ryhmä täyteen koulutettua väkeä. Tai sitten voidaan tunnustaa se tosiasia, että pääasia päiväkodissa on rutiinia, jota pystyy hallitsemaan täysin kouluttamatonkin henkilö ja kun joku hoitaa rutiinin, pystyy se lto tarkkailemaan lapsia ja terapoimaan niitä, jotka sitä tarvitsevat sen 2h päivässä, mikä on muuten täyttä liioittelua, kun ryhmässä ei ole useinkaan täysmiehitystä ja lto:lla on palavereja ym.

Kolmen lapsen osalta olen varhaiskasvatussuunnitelmia laatinut yhdessä lto:n kanssa (ja joskus hoitajankin kanssa, kun lto ei ole viitsinyt/jaksanut), eivätkä ne paperit ole kovin vaikeita täyttää. Mietitään vain vessatilanteet, ruokailutilanteet, motoriset taidot, hienomotoriset taidot ja kehitellään jotain siihen kehittämisen tarpeet ruutuun, niin homma on kasassa. Lukutaitoinen pystyy tuon tekemään.

Sanoisin, että on turha mennä peppu edellä puuhun, kun lapsia on ryhmäytetty ja kasvatettu osaksi ryhmää vuosikymmenien ajan. Ihan perusasioissa voi huomata, tarvitseeko lapsi tukea, kun sitä vertaismateriaalia on ihan siinä silmien edessä. Jos 4v ei osaa pukea itse, ei pysty keskittymään, on motorisesti kömpelö eikä kykene säätelemään tunteita alkeellisellakaan tasolla, niin eiköhän kyse ole erityislapsesta. Näitä löytyy varmaan joka ryhmästä muutama kappale, ja siitä alkaa sen ammattilaisen työsarka miettiä keinoja ja tilanteita, joilla lapsi saadaan kirittyä ikätasolleen tai sitten ohjaus terapiaan. Uskon, että näitä tunnistamisia pystyy tekemään kuka tahansa lapsiryhmän kanssa tekemisissä oleva, kun vain ohjeistetaan tarkkailemaan tiettyjä asioita. Näin ollen kun ryhmässä on se yksi koulutettu henkilö, voivat muut olla keitä tahansa pystymetsästä revittyjä, kunhan osaavata noudattaa ohjeita ja sopivat hoitamaan lasten perusrutiineja.

Ei tehdä lasten syömisistä, pissalla käymisistä ja kiipeilytelineleikeistä varhaiskasvatusta. Se on mielestäni erittäin alentavaa lapsia kohtaan. Riman voi oikeasti nostaa hiukan ylemmäksi ja todeta, että normaalin elämän toiminnot ovat rutiineja, joiden avulla poikkeamat havaitaan ja tällaisia lapsia kyetään paremmin tukemaan sitten sillä kuuluisalla pedagogisella varhaiskasvatuksella.

No huh mitä tekstiä jälleen kerran joltain henkilöltä, jolla ei todellisuudessa ole mitään ymmärrystä varhaiskasvatustyöstä. Vai että on lapsia alentavaa, jos päiväkodin perustoimintatilanteet nähdään pedagogisina tilanteina? Nimenomaan lapsia halveksivaa on se, jos päiväkotipäivä on pelkkää rutiinien suorittamista. Ammattitaitoinen kasvattaja sen sijaan tietää, millä tavoin arjen perustilanteista saa pedagogisia, ja osaa myös tuoda sitä pedagogiikkaa käytäntöön.

Ongelma tosin taitaa olla siinä, ettet ymmärrä pedagogiikan käsitettä. Koko päiväkotipäivä sisältää pedagogiikkaa, ihan kaikki arjen toiminnot. Pedagogiikka ei tarkoita opettajan järjestämiä yksittäisiä opetustuokioita tai "pedagogisia mittauksia" tai lasten "terapoimista". Lto ei muuten edes toimi kenenkään terapeuttina.

Kehityksen haasteiden havainnointi ei muuten ole todellakaan noin simppeliä. Ei lapsesta voida noin kapealla arviolla todeta, että "tuo on erityislapsi".

Jännä, kun näihin ketjuihin kommentoivat aina niin asiantuntevan oloisina henkilöt, jotka eivät ole päivääkään varhaiskasvatuksessa työskennelleet.

Kerrotko, millä tavalla se pedagogiikka ilmenee päiväkodin rutiineissa eli pukemisissa, riisumisissa, pissattamisissa ja ruokahetkissä, jos se lto ei tarkastele lapsen taitotasoa eikä mittaa mitään eikä terapoi. Ja millä tavalla se ei ilmene, kun ne samat rutiinit tekee lastenhoitaja tai äiti tai mummo tai se 15 v tet-harjoittelija. Vai onko sitten niin, kodinkin rutiinit ovat täynnä sitä pedagogiikkaa, joka ei voi millään tavalla määritellä muuten kuin mitä se ei ole (ei mittaamista eikä tarkkailua eikä terapointia)?

En nimittäin kovin suurta painoa laita päiväkodin pedagogiselle ilmapiirille, vaikka kolme lasta sen pedagogiikan on käynyt läpi. Me saimme toimintaterapeutilta ihan kirjalliset ohjeet, joiden mukaan lasta piti terapoida niin kotona kuin päiväkodissa ja kiikutin ne ohjeet kyllä päiväkotiin mutta vuoden lopussa kävi ilmi, että paperi oli kokonaan kadonnut. Ei ihme, kun nyt kuulin, että lto ei terapoi. Viestiä voisi varmaan viedä sinne toimintaterapeutillekin, että ihan turhaan tekevät sivutolkulla ohjeita, kun ei niillä tehdä päiväkodissa mitään. Onneksi ei lapsi enää ole päiväkodissa niin ei tarvitse asiaa ihmetellä!

Toisaalta taas diagnooseja päiväkodista saa hanakasti. Keskimmäinen lapsi ei kuulemma ollut koulukypsä. Olin aivan ihmeissäni, kun tämä tieto tuli yllättäen puolivälissä eskarivuotta ja palaverissa erityislastentarhanopettajakin sanoi, että lapsi ei oikein keskity, kun piirtelee kirjaimia eskarikirjan sivuille. Kuulostipa kamalalta. No, laitettiin lapsi testeihin ja kas kummaa, kirkkaasti läpi. Ei vain rimaa hipoen vaan lähes täysin pistein. Koulussa on aina ollut keskimääräistä parempi koululainen, nyt yläkoulussa keskiarvo on 9,3 ja tosiaan, vieläkin saattaa piirrellä kirjaimia vihon tai kirjan reunaan. Mitään todellista tietämystä ei ollut tällä ltolla eikä eltolla.kunhan piti varmaan saada jokin kiintiö täyteen niitä reputtaneita.

Nuorimmaiselle yritettiin samaa. Olisi pitänyt tehdä kuulemma jokin erityisen tuen päätös, kun lapsi oli levoton musiikkihetkessä ja meni kerran jopa makuuasentoon. Nyt tajusin jutun juonen ja sanoin, että katsotaan sinne eskarivuoteen, ja kas kummaa kun eivät voineet edes koulukypsyyskokeeseen laittaa, kun lapsi osasi lukea ja laskea, keskittyi loistavasti kynätehtäviin mutta joo, ei edelleenkään pidä kuorolaulusta.

Ai että ei lasta tarkkailla ja kytätä? Ehkä sitten tässäkin sama juttu kuin tuon terapoimisen suhteen, että joku on saanut väärää tietoa eikä ole ehkä ymmärtänyt tuon pedagogiikan todellista merkitystä. Sitä on kaikkialla ilman että kukaan sitä tarkkailee tai on siitä kiinnostunut. Kun lapsi jonottaa ulkovaatteet päällä ulospääsyä päiväkodin eteisessä hiki valuen, on innostavaa ajatella, että siinä nyt saa sitä loistavaa pedagogiikkaa, jota ilman ei tuon ikäinen tulisi toimeen!

Ja kun hän hiki hatussa odottaa kotona eteisessä, että lähdetäänpäs päiväkotiin, niin ei siinä ole mitään samaa, eihän...

Pedagogiikka on suunniteltua ja tavoitteellista käytännön toimintaa, joka näkyy kaikissa arjen toiminnoissa. Se perustuu varhaiskasvatustieteelliseen tietoon, on ammatillisesti johdettua, ja sitä toteuttavat kaikki aikuiset päiväkodissa.

Miten pedagogiikka sitten siellä arjessa näkyy, esimerkiksi ruokailutilanteessa? Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että arjen perustilanteet suunnitellaan sellaisiksi, että ne tukevat ryhmän lasten kehitystä. Tässä täytyy tuntea ryhmän lapset ja tietää, millaista tukea he kehityksessään tarvitsevat, ja tilanteet suunnitellaan sen mukaan. Toisaalta aikuisten täytyy pystyä perustelemaan, miksi tilanteissa toimitaan juuri tietyillä tavoilla, ja siinä pohjana toimii tuo varhaiskasvatustieteellinen tieto. Lisäksi pedagogiikka arjessa tarkoittaa sitä, että aikuiset tunnistavat perushoitotilanteiden opetukselliset ja kasvatukselliset mahdollisuudet ja ottavat ne käyttöön. Ja toisaalta siirtävät lapsista tehdyt havainnot käytäntöön.

Mietitäänpä ruokailutilannetta. Jos ajatellaan, että ruokailun tavoitteena on syöminen, eikä tilanteita mietitä sen enempää, tunnisteta tai hyödynnetä ruokailun muita mahdollisuuksia, ruokailu ei silloin ole pedagoginen tilanne. Ruokailu on kuitenkin paljon muutakin: siinä voidaan harjoitella omatoimista syömistä, hienomotorisia taitoja, ruokiin tutustumista, omaksua monipuolisia ja terveellisiä ruokailutottumuksia, keskustelukulttuuria, ruokasanastoa (kielen kehitys), pöytätapoja, ja luoda myönteistä suhtautumista ruokaan ja syömiseen, etc etc etc.

Entäs ulkoilu? Se ei ole pelkkää happihyppelyä tai sitä, että lapset leikkivät. Tai jos on, niin silloin se ei ole pedagogisesti suunniteltu tilanne. Pukemistilanne? Siinä on valtavasti pedagogisia mahdollisuuksia, jotka ammattilainen osaa hyödyntää. Esimerkiksi kielelliset taidot. Kun aikuinen tiedostaa, että kielellisiä taitoja voidaan harjoittaa pukemisen yhteydessä, hän ymmärtää järjestää pukeutumistilanteet pienryhmissä, jolloin aikuisen ja lapsen välinen kommunikaatio ja vuorovaikutus lisääntyy. Jos taas ei tiedosta, ja pukemisen ainut tavoite on pistää vaatteet päälle ripeästi ja painua ulos, luultavasti lapsia käsketään olemaan hiljaa ja pukemaan = tilanteessa jää hyödyntämättä mahdollisuus kielellisten taitojen tukemiseen.

Ulkoilu: voidaan vain mennä päiväkodin pihalle ja olla siellä, mutta ulkoilun pedagogiikka puuttuu tällöin. Ulkoiluun sen sijaan saadaan mukaan pedagogiikkaa kun mietitään, miten esimerkiksi varhaiskasvatukselle asetetut liikuntataitojen tavoitteet saadaan saavutettua ja yhdistettyä ulkoiluun. Kaivetaan varastosta tarvittavat liikuntavälineet esille, opetetaan lapsia käyttämään niitä, liikutaan lasten kanssa, laajennetaan ulkoilua pihan ulkopuolelle.

Ja pedagogiikkaa toteuttavat lastenhoitajatkin. Jokaisessa ryhmässä opettaja kuitenkin vastaa siitä, että pedagogiikkaa on mukana arjessa, ja että se tukee lasten kehitystä, ja että se tukee jokaista ryhmän lasta yksilönä. Ai miten huomioidaan vaikka Mesikämmenet-ryhmän Joni yksilönä pukemistilanteessa? Jonille siirtymä ulos on hankalaa, hän ei halua pukea päälle ja saa raivokohtauksia. Miten voimme kehittää pukemistilanteen pedagogiikkaa siten, että Jonin siirtymistilanteet helpottuisivat? Otamme Jonille käyttöön kuvat siirtymistilanteet tueksi. Jne.

Itse olen kolmen lapsen äiti ja vaihtanut alaa varhaiskasvatuksen puolelta luokanopettajaksi. Siksihän niitä tekijöitä ei löydy, kun alalla on niin paljon ongelmia alkaen palkasta ryhmäkokoon.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että päiväkodissa pitää olla koulutettua henkilökuntaa. On eri asia vahtia esim. neljää sukulaislasta silloin tällöin kuin johtaa yli 20 saman ikäisen lapsen ryhmää päivittäin - höystettynä erityislapsilla, joiden oikeus on tulla tunnistetuksi ja saada yksilöllistä apua mm. oppimisvaikeuksissa jo varhaiskasvatuksen puolella. Lapset kohtaavat päiväkodissa sellaisia haasteita mitä mummolassa tai kummitädillä ei tule vastaan. Ja tuon kaiken keskellä pitäisi oppia tulemaan toimeen toisten kanssa ja kehittää hyvä itsetunto.

Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?

1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.

2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.

3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.

4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.

5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.

. Mutta ilman opiskelua ei tiedä lapsen psyykkisestä kehityksestä niin paljon, että pystyy esimerkiksi varhaisessa vaiheessa tunnistamaan tuen tarpeen tai ohjaamaan lasta omien tunnetaitojen kehittymisessä. Kotona ei auta muu kuin tulla toimeen sillä mitä on sattunut siunaantumaan, mutta kun aletaan ohjaamaan toisten lapsia, olisi hyvä tietää mitä tekee.

-Tai paremminki: ilman KOKEMUSTA :D

mun mielest ois fiksumpi kysyä "hyväksytkö että lastasi hoitaa KOKEMATN hlö??"

monet ihmiset oppii kokemuksen kautta, oli se kokemus sit tullu koulun työharjottelusta tai tuttavien lapsien tai omien lasten kautta.... kyl noi asiat oppii aika nopee käytännössä.

just kirjojen avulla en ite ainakaan niinkään opi...

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?

1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.

2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.

3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.

4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.

5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.

Oletatko ettei näitä samoja tilanteita tapahdu päiväkodin ulkopuolella? Ja ettei kouluttamaton aikuinen kykene niistä selviämään? Ihan samaa se elämä lapsella on siellä kotonakin ja perus järkevä vanhempi kyllä pärjää "näinkin haastavissa" tilanteissa. Kyllähän vanhemmat suorittaa sitä samaa kasvatustyötä ihan kotonakin ei se ole sen erilaisempaa.

Kaikissa ryhmissä ei oo edes lastentarhanopettajaa. Kasvattakaa lapsia kotonakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?

1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.

2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.

3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.

4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.

5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.

Oletatko ettei näitä samoja tilanteita tapahdu päiväkodin ulkopuolella? Ja ettei kouluttamaton aikuinen kykene niistä selviämään? Ihan samaa se elämä lapsella on siellä kotonakin ja perus järkevä vanhempi kyllä pärjää "näinkin haastavissa" tilanteissa. Kyllähän vanhemmat suorittaa sitä samaa kasvatustyötä ihan kotonakin ei se ole sen erilaisempaa.

Näitä tilanteita voi tulla vastaan niin kotona kuin päiväkodissakin, eiväthän nämä tosiaan ole mitään vain päiväkotiympäristössä tapahtuvia erityistilanteita. Ja kyllä, varmasti kotonakin päädytään tilanteissa jonkinlaiseen ratkaisuun. Pointtini on kuitenkin se, että kasvatusalan ammattilaisella on usein vähän laajempi näkövinkkeli näissä tilanteissa, ja hän osaa ottaa huomioon monia asioita tilanteessa. Kun kerran olet sitä mieltä, että näissä tilanteissa pärjää ihan maalaisjärjellä, niin mikset kirjoita omia vastauksiasi noihin esimerkkitilanteisiin?

On olemassa integraatioryhmiä ja siellä erityislastentarhanopettaja ehdoton. 

Itsellä ei koulutusta, sain lapsen syömään hyvin.(Hymyssä suin)

"Oikeat työntekijät" väittivät että on hankala ja itkee ruokailussa ? 

Jännä, kun tässäkin ketjussa niin moni on uhonnut, kuinka päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa, kaikissa tilanteissa voi soveltaa maalaisjärkeä, ja vaikka lastentarhanopettajat voisi korvata vaikka tet-harjoittelijoilla tai naapurin Pertillä.

Silti kukaan ei uskalla kuitenkaan vastata ja perustella, miten toimisi noissa keksimissäni esimerkkitilanteissa?😅

No harvalla vanhemmalla on mitään koulutusta lasten hoitoon. Kyllä lasten kanssa oleminen tulee luonnostaan jos on tullakseen. Kyllä se riittä että paikalla on muutamia henkilöitä joilla on tarvittava koulutus ja jotka osaavat toimia hätätilanteissa ja tietävät alan yleiset pelisäännöt. Mutta pääsääntöisesti lasten leikittämiseen päiväkodissa sopii kyllä parhaiten joku nuori jolla ei vielä ole lapsia. Heillä on tiettyä lapsenmielisyyttä jota harvalla nelikymppisellä enää on. Joten hyväksyn ehdottomastim Opettamiseen taas tarvitaan kyllä koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?

1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.

2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.

3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.

4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.

5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.

Oletatko ettei näitä samoja tilanteita tapahdu päiväkodin ulkopuolella? Ja ettei kouluttamaton aikuinen kykene niistä selviämään? Ihan samaa se elämä lapsella on siellä kotonakin ja perus järkevä vanhempi kyllä pärjää "näinkin haastavissa" tilanteissa. Kyllähän vanhemmat suorittaa sitä samaa kasvatustyötä ihan kotonakin ei se ole sen erilaisempaa.

No kyllä se on aivan eri asia. Monen vanhemman keinot ei todellakaan ole hyvän pedagogiikan mukaisia, tai ainakaan sellaisia että niitä voisi isoon lapsiryhmään soveltaa. Eikä toki suoraan tarvitsekkaan, koska koti on eri asia kuin päiväkoti, koulu taikka työpaikka. Eikä me ammattilaisetkaan osata haastavia tapauksia hoitaa ja ratkoa aivan yksin. Monesti siihen tarvitaan hyvin pitkäjänteistä, moniammatillista yhteistyötä, mihin osallistuu niin lapsen lähimmät hoitajat, lto, elto, kuin myös lisäksi esim. neuvola, psykologi, erilaiset terapeutit, lastensuojelu tms. 

Moni vanhempi (ymmärrettävästi) sitäpaitsi katsoo asioita vain sen oman lapsen huomioiden. Unohtamalla että siellä ryhmässä on 23 muuta lasta myös. Esimerkiksi vanhempi saattaa toivoa että oma lapsi ei nuku ollenkaan päiväunia, koska se on hankalaa ja kotona tässä annetaan periksi ja lapsen ei tarvitse nukkua. Päiväkodissa taas päivä isossa ryhmässä on raskas, lapsi on oikeasti todella väsynyt, häntä saattaa jännittää tai pelottaa päivälepohetki, siinä kohtaa voi tulla kova koti-ikävä jnejne. Päiväkodissa ei kuitenkaan tässä kohtaa lähdetä soveltamaan kodin tekniikkaa, missä lapsi saa päättää ettei mene nukkumaan. Vaan lähdetään työstämään niitä keinoja, millä saataisiin päiväunihetkestä lapselle mahdollisimman turvallinen ja tuttu rutiini, jotta hänelle voidaan taata tarpeellinen lepo - johon lapsella on oikeus.

Nämä tilanteet voi olla yllättävän haastavia ja raskaita myös koulutetulle henkilökunnalle. Ja jos henkilökunta vielä kokee ettei heillä ole resursseja ratkaista asiaa/ ymmärrystä ja taitoa tunnistaa lapsen tarpeita ja haasteita, on vaarana että lasta pidetään hankalana ja aletaan käyttämään kyseenalaisia keinoja; jotka voi pahentaa lapsen ongelmia entisestään. Henkilökunnan riittävällä koulutuksella voidaan ennaltaehkäistä näitä ongelmia ja haasteita. 

Kyllä hyväksyn. Mutta sitä en hyväksy, että lastani hoitaa joku kirja"viisas" pätijä, jolla ei ole mitään käsitystä käytännön lastenhoidosta. Siispä en vie lastani kasvatuslaitokseen, vaan hoidan hänet itse kotona.

Kamalaa luettavaa. Suurin osa ei vaikuta pätkääkään arvostavan lapsensa hoitajia ylipäätään. Minusta varhaiskasvatus (niin varhaiskasvatus, ei  pelkkä lapsen hoito) on loistava asia. On tärkeää, että on koulutettuja henkilöitä, joilla on taito toimia oikein vaikeissakin tilanteissa ja jotka osaavat suunnitella toimintaa lapsen kehitystä tukevasti. Lisäksi tarvitaan lapsia rakastavia hoitajia auttamaan arjen tilanteissa ja osoittamaan hellyyttä lapsille. Kaikki ovat tärkeitä, älkää vähätelkö lapsen tärkeitä vuosia tai niiden merkitystä kehitykselle. 

Vierailija kirjoitti:

No harvalla vanhemmalla on mitään koulutusta lasten hoitoon. Kyllä lasten kanssa oleminen tulee luonnostaan jos on tullakseen. Kyllä se riittä että paikalla on muutamia henkilöitä joilla on tarvittava koulutus ja jotka osaavat toimia hätätilanteissa ja tietävät alan yleiset pelisäännöt. Mutta pääsääntöisesti lasten leikittämiseen päiväkodissa sopii kyllä parhaiten joku nuori jolla ei vielä ole lapsia. Heillä on tiettyä lapsenmielisyyttä jota harvalla nelikymppisellä enää on. Joten hyväksyn ehdottomastim Opettamiseen taas tarvitaan kyllä koulutus.

Voi kuule kun leikittäminenkään ole ihan niin simppeliä. On lapsia, jotka eivät osaa leikkiä, ja he tarvitsevat ohjattua leikkiä, jolla tuetaan leikkitaitoja. Sitten on lapsia, jotka eivät esimerkiksi ilmaista itseään sanallisesti. He jäävät helposti leikkien ulkopuolelle. Silloin aikuisen on mietittävä, mitä keinoja käytetään, jotta voitaisiin tukea tämän lapsen leikkiin pääsyä ja siellä leikissä itsensä ilmaisua ja mukana leikkimistä.

Kotona on vähän eri asia leikittää niitä omia lapsia. Päiväkodissa lapsia voi olla vaikka 25, ja monilla heistä yksilöllisiä haasteita, ja se leikkiminen ei ihan niin vain sujukaan.

Koska epäpätevät on halvempia, samoin sijaiset. Kunta säästää. Milloin vanhemmat älähtää asiasta? Ei ilmeisesti koskaan. Tehkää lakialoite tai lakko tai jotain. Turha täällä purnata, mikään ei muutu.

En keksi yhtäkään syytä, miksi lapseni tarvitsisi yliopistossa kasvatustieteen kirjoja lukeneen hoitajan. Parempi hänen on olla vähemmän koulutetun, mutta enemmän käytännön hoitotyöstä tietävän kanssa. Ei se yliopistokoulutus tuo minkäänlaisia käytännön tietoja ja taitoja lasten kanssa toimimiseen. 

Paljon paremmin kuin lastentarhanopettajan. Siksi lapseni onkin perhepäivähoidossa eikä päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

En keksi yhtäkään syytä, miksi lapseni tarvitsisi yliopistossa kasvatustieteen kirjoja lukeneen hoitajan. Parempi hänen on olla vähemmän koulutetun, mutta enemmän käytännön hoitotyöstä tietävän kanssa. Ei se yliopistokoulutus tuo minkäänlaisia käytännön tietoja ja taitoja lasten kanssa toimimiseen. 

No etpä taida lastasi paljoa arvostaa.

Yliopistokoulutetun opettajan opintoihin kuuluu käytännön harjoittelujaksot päiväkodissa, tiesitköhän sitä? Koulutus on muutenkin hyvin työelämälähtöinen, sillä niitä "kirjoista päntättyjä asioita" sovelletaan käytäntöön tekemällä havainnointia, ohjauksia ym. ihan oikeille lapsille.

Käytännön osaamisen lisäksi yliopistokoulutus antaa laajan tietopohjan lapsen kehityksestä. Tätä tietoa sitten sovelletaan käytäntöön siellä päiväkodissa. Tietopohjaan nojaten voidaan myös perustella erilaisia pedagogisia ratkaisuja. Varhaiskasvattajan kun on tärkeää osata perustella oma toimintansa. Ei voida vain mutuilla tai tehdä mitä lystää.

Olispa oikein teille, joille käy kuka nuori tyttö tahansa "leikittäjäksi", että pk olisi täynnä näitä ei lukeneita, nuoria ja ai että niin kivoja likkoja pyörittämässä sitä arkea esim. 10 kk. Voisi tulla koulutettuja kova ikävä 🤣