Lue keskustelun säännöt.
Hyväksytkö että lastasi hoitaa kouluttamaton henkilö?
Hoitaja
25.03.2019 |
Miksi päiväkoti ottaa töihin ihmisiä jolla ei ole lähihoitajan tai lastenhoitajan/lastentarhanopettajan koulutusta? Pulasta ei voi olla kysymys. Monet alan opiskelijat tulisivat mielellään töihin mutta heitä ei huolita kun ovat vielä opiskelijoita. Ja jos otetaan opiskelika niin sitten se on alaikäinen?? Terveisin katkera LH opiskelija.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn, jos hänellä on aikaa ja kiinnostusta olla aidosti läsnä lapseni elämässä. Lastentarhanopettajilla en tällaista kiinnostusta ole päiväkotimaailmassa nähnyt. Paperit ja teoriat kiinnostavat heitä enemmän.
Normi vanhempi ei ole välttämättä koko lapsen päiväkotiuralla tavannut kuin muutaman koulutetun lastentarhanopettajan.
Siis en nyt yhtään tarkoita väheksyä hoitajia, joihin itsekin kuulun, mutta suurin osa päiväkotien lastentarhanopettajista on koulutukseltaan lähihoitajia, ovat vain määräaikaisella sopimuksella. En jaksa uskoa että kovin moni vanhempi pystyy tekemään päätelmiä millainen on hoitaja vs millainen on lto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyn, jos hänellä on aikaa ja kiinnostusta olla aidosti läsnä lapseni elämässä. Lastentarhanopettajilla en tällaista kiinnostusta ole päiväkotimaailmassa nähnyt. Paperit ja teoriat kiinnostavat heitä enemmän.
Tule meille katsomaan, kyllä löytyy. Ei kiinnosta paperit ja teoriat mutta kun nekin on tehtävä, joskus kotona illalla kun työpaikalla ei ehdi. Koska ne lapset tarvitsevat. Väitänpä, että jotkut lapset saa rakkautta eniten pk.ssa.
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?
1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.
2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.
3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.
4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.
5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.
Oman lapsen päiväkodissa asiat hoidetaan seuraavasti:
1. LTO päättää, kenen/keiden on leikittävä Karimin kanssa. Nämä kaksi siirretään muusta ryhmästä erilliseen tilaan leikkimään yhdessä ilman hoitajan valvontaa. Tarkoitus on antaa Karimille mahdollisuus leikkiä rauhassa, jotta muiden häly ei häiritse. Lopputuloksena on itkevä leikkikaveri, jolla on raapimisjälkiä ja mustelmia. Niistä ei raportoida lapsen vanhemmille eikä kukaan tiedä, miten ne ovat syntyneet.
2. Villelle sanotaan, että noin ei saa tehdä. Muiden lasten vanhemmille ei kerrota puremisista eikä kukaan ole nähnyt tilanteita, mutta huolestuneille vanhemmille sanotaan, että heidän lapsensa ärsytti Villeä, jolla oli lupa purra, koska ei saa puhua.
3. Pojille sanotaan, että hei eivät saa leikkiä yhdessä. Kaksi istuu penkillä, muut kaksi ohjataan leikkimään tyttöjen kanssa.
4. Vilma istuu pöydässä niin kauan, että syö. Jos ei syö, ei saa välipalaa. Usein Vilma istuu lautasen ääressä muiden nukkariajan.
5. TET-harjoittelija pitää väkisin kiinnin Iinasta niin pitkään, että tämä rauhoittuu. Usein Iina viedään heti lounaan jälkeen nukkariin, jossa hänen suurin huutonsa hiipuu nyyhkytyksiksi siinä vaiheessa, kun muut sinne tulevat.
Noin toimitaan kasvatusalan ammattilaisten ollessa töissä. Kotona tekisin tietenkin toisin, mutta tuo on suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Moni kouluttamaton ei osaa sanoittaa lapsen tunteita, mikä on välttämätön edellytys sille, että lapsen tasapainoinen varhaiskasvatus toteutuu.
Osaan sanoittaa lapselle tunteita vaikkei minulla ole tunteiden-sanoitus-koulutusta. Ei hätää, sanoitan niitä vain omille lapsilleni.
Minä hyväksyn kunhan on alalle soveltuva ihminen. Meidän päiväkodissa vaihtuu hoitajien naamat usein ja olen ollut tyytyväinen hoitoon. Ryhmässä on kuitenkin aina joku tuttukin/vakituisempi, jonka uskoisin pitävän huolen jos lapsella olisi jotain erityistarpeita.
Meidän päiväkodissa kyllä heikoin osaaminen on ollut naisella, joka oli ihan hoitaja koulutukseltaan (ei tosin opettaja). Näin hänen kerran kiroilevan ja riuhtovan kädestä yhtä 5-vuotiasta kun tulin hakemaan lapsia kerran vähän etuajassa. No häntä ei ole onneksi enää näkynyt. Eli painotan sitä työhön soveltuvuutta eniten.
Sitä ihmettelen miksei monen hyvän hoitajan työsuhteita jatketa vaikka selvästi työntekijöitä ei ole riittävästi. Joka kevät ja syksy vaihtuu sitten kuitenkin uusi tilalle. Ei vain saa väkinaistaa väkeä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?
1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.
2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.
3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.
4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.
5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.
Oman lapsen päiväkodissa asiat hoidetaan seuraavasti:
1. LTO päättää, kenen/keiden on leikittävä Karimin kanssa. Nämä kaksi siirretään muusta ryhmästä erilliseen tilaan leikkimään yhdessä ilman hoitajan valvontaa. Tarkoitus on antaa Karimille mahdollisuus leikkiä rauhassa, jotta muiden häly ei häiritse. Lopputuloksena on itkevä leikkikaveri, jolla on raapimisjälkiä ja mustelmia. Niistä ei raportoida lapsen vanhemmille eikä kukaan tiedä, miten ne ovat syntyneet.
2. Villelle sanotaan, että noin ei saa tehdä. Muiden lasten vanhemmille ei kerrota puremisista eikä kukaan ole nähnyt tilanteita, mutta huolestuneille vanhemmille sanotaan, että heidän lapsensa ärsytti Villeä, jolla oli lupa purra, koska ei saa puhua.
3. Pojille sanotaan, että hei eivät saa leikkiä yhdessä. Kaksi istuu penkillä, muut kaksi ohjataan leikkimään tyttöjen kanssa.
4. Vilma istuu pöydässä niin kauan, että syö. Jos ei syö, ei saa välipalaa. Usein Vilma istuu lautasen ääressä muiden nukkariajan.
5. TET-harjoittelija pitää väkisin kiinnin Iinasta niin pitkään, että tämä rauhoittuu. Usein Iina viedään heti lounaan jälkeen nukkariin, jossa hänen suurin huutonsa hiipuu nyyhkytyksiksi siinä vaiheessa, kun muut sinne tulevat.
Noin toimitaan kasvatusalan ammattilaisten ollessa töissä. Kotona tekisin tietenkin toisin, mutta tuo on suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta.
Vastaisitko sitten ihan itse, miten juuri sinä näissä tilanteissa toimisit? Eipä ole kukaan vielä sitten kuitenkaan uskaltanut, vaikka täällä niin uhottiin, että ihan kuka tahansa voisi siellä päiväkodissa työskennellä maalaisjärkeä käyttäen. Ihan kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?
1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.
2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.
3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.
4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.
5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.
Oman lapsen päiväkodissa asiat hoidetaan seuraavasti:
1. LTO päättää, kenen/keiden on leikittävä Karimin kanssa. Nämä kaksi siirretään muusta ryhmästä erilliseen tilaan leikkimään yhdessä ilman hoitajan valvontaa. Tarkoitus on antaa Karimille mahdollisuus leikkiä rauhassa, jotta muiden häly ei häiritse. Lopputuloksena on itkevä leikkikaveri, jolla on raapimisjälkiä ja mustelmia. Niistä ei raportoida lapsen vanhemmille eikä kukaan tiedä, miten ne ovat syntyneet.
2. Villelle sanotaan, että noin ei saa tehdä. Muiden lasten vanhemmille ei kerrota puremisista eikä kukaan ole nähnyt tilanteita, mutta huolestuneille vanhemmille sanotaan, että heidän lapsensa ärsytti Villeä, jolla oli lupa purra, koska ei saa puhua.
3. Pojille sanotaan, että hei eivät saa leikkiä yhdessä. Kaksi istuu penkillä, muut kaksi ohjataan leikkimään tyttöjen kanssa.
4. Vilma istuu pöydässä niin kauan, että syö. Jos ei syö, ei saa välipalaa. Usein Vilma istuu lautasen ääressä muiden nukkariajan.
5. TET-harjoittelija pitää väkisin kiinnin Iinasta niin pitkään, että tämä rauhoittuu. Usein Iina viedään heti lounaan jälkeen nukkariin, jossa hänen suurin huutonsa hiipuu nyyhkytyksiksi siinä vaiheessa, kun muut sinne tulevat.
Noin toimitaan kasvatusalan ammattilaisten ollessa töissä. Kotona tekisin tietenkin toisin, mutta tuo on suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta.
Vastaisitko sitten ihan itse, miten juuri sinä näissä tilanteissa toimisit? Eipä ole kukaan vielä sitten kuitenkaan uskaltanut, vaikka täällä niin uhottiin, että ihan kuka tahansa voisi siellä päiväkodissa työskennellä maalaisjärkeä käyttäen. Ihan kuka tahansa.
Toimisin ihan päinvastoin!
Karimille sanoisin, että leikit yksin niin pitkään, että osaat olla ihmisiksi.
Purijan laittaisin leikkikehään ja hän saisi samat ohjeet eli olet siellä siihen asti, että et enää pure.
Riekkuville pojille keksisin liikunnallisen yhteisleikin.
Vilmalle sanoisin, että syö se, mitä jaksat.
Iinalle toteaisin, että ei hätää, sinä voit olla Emmin sylissä kuuntelemassa satuja.
Nykyisin se ADHD-tuhoaja ja väkivaltainen saa huomion, päinvastainen toiminta lapsille palkitsevampaa. Pureva lapsi saa aikansa ulvoa leikkikehässä, kyllä ne ihmeesti oppii, että oma toiminta sinnemenon aiheuttaa.
(Useimmat) kotona lapsia hoitavat vanhemmat pärjäävät itse niiden omien lastensa kanssa. On olemassa turvallisia ja hyviä kasvuympäristöjä, ja lapsia, joilla ei ole minkäänlaisia erityisiä tuen tarpeita. Eli ei, sinne kotiin ei silloin tarvita ketään erityisammattilaista hoitamaan ja kasvattamaan lapsia. Lisäksi itse en veisi alle 2-vuotiasta lasta päiväkotiin lainkaan.
Päiväkodissa ei kuitenkaan ole yhtä helppoa kuin kotona. Ajat ovat muuttuneet. Maahanmuuttajalasten määrä varhaiskasvatuksessa on kasvanut, ja on jopa sellaisia ryhmiä, joissa suomea puhuvat lapset ovat vähemmistössä. Sen lisäksi, että suomeen muuttaneet lapset tarvitsevat tukea kotoutumisessa ja kielen oppimisessa, he saattavat olla monin tavoin traumatisoituneita ja oireilla pahasti.
Sitten on niitä lapsia, joille varhaiskasvatus on lastensuojelun tukimuoto. On paljon lapsia jotka elävät epävakaassa ympäristössä, mutta lastensuojelulla ei ole resursseja lasten huostaanottoon. Varhaiskasvatukseen saattaa tulla lapsia päihdeperheistä, joissa vanhemmat eivät jaksa viedä lasta kodin ulkopuolelle. Lapselta saattaa puuttua merkittäviä motorisia taitoja ja hän saattaa olla vailla sosiaalisia kontakteja ikätovereihinsa. On lapsia, johon vanhemmat eivät ole olleet vuorovaikutuksessa lainkaan, jolloin lapsi ei ole esimerkiksi neljään ikävuoteen mennessä oppinut puhumaan. Tällöin myös leikkitaidot puuttuvat. On lapsia, joilla ainut aikuiseen muodostunut kiintymyssuhde on turvaton.
Ja näitä lapsia on päiväkodeissa yllättävän paljon. Päiväkodissa aikuisen pitää tunnistaa lapsen oireilu, ja osata vastata siihen oikealla tavalla. Lisäksi pitää havaita, millaista tukea lapsi tarvitsee, ja vastata siihen tuen tarpeeseen.
Kyllä veikkaan, että menisi kouluttamattomalta Pirkolta sormi suuhun, kun päiväkotiryhmässä vastassa olisi lapsi, joka on saapunut Suomeen sodan keskeltä yksin ilman vanhempiaan, kun ei tuo tilanne ole helppo ammattilaisellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?
1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.
2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.
3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.
4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.
5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.
Oman lapsen päiväkodissa asiat hoidetaan seuraavasti:
1. LTO päättää, kenen/keiden on leikittävä Karimin kanssa. Nämä kaksi siirretään muusta ryhmästä erilliseen tilaan leikkimään yhdessä ilman hoitajan valvontaa. Tarkoitus on antaa Karimille mahdollisuus leikkiä rauhassa, jotta muiden häly ei häiritse. Lopputuloksena on itkevä leikkikaveri, jolla on raapimisjälkiä ja mustelmia. Niistä ei raportoida lapsen vanhemmille eikä kukaan tiedä, miten ne ovat syntyneet.
2. Villelle sanotaan, että noin ei saa tehdä. Muiden lasten vanhemmille ei kerrota puremisista eikä kukaan ole nähnyt tilanteita, mutta huolestuneille vanhemmille sanotaan, että heidän lapsensa ärsytti Villeä, jolla oli lupa purra, koska ei saa puhua.
3. Pojille sanotaan, että hei eivät saa leikkiä yhdessä. Kaksi istuu penkillä, muut kaksi ohjataan leikkimään tyttöjen kanssa.
4. Vilma istuu pöydässä niin kauan, että syö. Jos ei syö, ei saa välipalaa. Usein Vilma istuu lautasen ääressä muiden nukkariajan.
5. TET-harjoittelija pitää väkisin kiinnin Iinasta niin pitkään, että tämä rauhoittuu. Usein Iina viedään heti lounaan jälkeen nukkariin, jossa hänen suurin huutonsa hiipuu nyyhkytyksiksi siinä vaiheessa, kun muut sinne tulevat.
Noin toimitaan kasvatusalan ammattilaisten ollessa töissä. Kotona tekisin tietenkin toisin, mutta tuo on suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta.
Vastaisitko sitten ihan itse, miten juuri sinä näissä tilanteissa toimisit? Eipä ole kukaan vielä sitten kuitenkaan uskaltanut, vaikka täällä niin uhottiin, että ihan kuka tahansa voisi siellä päiväkodissa työskennellä maalaisjärkeä käyttäen. Ihan kuka tahansa.
Toimisin ihan päinvastoin!
Karimille sanoisin, että leikit yksin niin pitkään, että osaat olla ihmisiksi.
Purijan laittaisin leikkikehään ja hän saisi samat ohjeet eli olet siellä siihen asti, että et enää pure.
Riekkuville pojille keksisin liikunnallisen yhteisleikin.
Vilmalle sanoisin, että syö se, mitä jaksat.
Iinalle toteaisin, että ei hätää, sinä voit olla Emmin sylissä kuuntelemassa satuja.
Nykyisin se ADHD-tuhoaja ja väkivaltainen saa huomion, päinvastainen toiminta lapsille palkitsevampaa. Pureva lapsi saa aikansa ulvoa leikkikehässä, kyllä ne ihmeesti oppii, että oma toiminta sinnemenon aiheuttaa.
Sinulla olisi ihan järkyttävä ja lapselle vanhingollinen tapa toimia tapauksissa 1 ja 2. Huomaa, että tässä puuttuu tietämystä lapsen kehityksestä, ja esimerkiksi tapauksessa 1 jätit usemman tärkeän taustaseikan huomioimatta. Tämän vuoksi halusin nähdä näitä ei-ammattilaisten vastauksia.
Myös Iinan tapauksessa toimintatapasi on puutteellinen. Miten turvaat Iinan levon- ja unentarpeen, kun sama ongelma on edessä jokaisella nukkarikerralla?
Sama juttu riehuvien poikien tapauksessa. Tuo liikuntaleikki katkaisee ehkä tilanteen yksittäisellä kerralla. Mutta entä jatkossa? Pojathan eivät edelleenkään osaa leikkiä.
Vilman kohdalla olisi hyvä miettiä myös sitä, että aikuinen on velvollinen huolehtimaan lapsen riittävästä ja monipuolisesta syömisestä. Miten saada siis pidemmällä aikavälillä Vilma myönteisin keinoin kiinnostumaan ruuasta ja syömisestä? Koska tähän on kyllä olemassa keinoja.
Joo sen lisäksi että kouluttamattomat eivät osaisi toimia oikealla tavalla haastavissa erityistilanteissa, niin eipä heiltä välttämättä suju oikealla tavalla nuo ihan perustilanteetkaan, joissa lapsi lyö toisia, ei suostu nukkumaan tai syömään.
Eli ei kouluttamattomia päiväkotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo sen lisäksi että kouluttamattomat eivät osaisi toimia oikealla tavalla haastavissa erityistilanteissa, niin eipä heiltä välttämättä suju oikealla tavalla nuo ihan perustilanteetkaan, joissa lapsi lyö toisia, ei suostu nukkumaan tai syömään.
Eli ei kouluttamattomia päiväkotiin!
Kouluttamaton ei yleensä esim. osaa tunnekasvatusta vaan saattaa jäähyttää toista lyönyttä lasta. Tämä sitten näkyy väkivaltana ja yleisenä levottomuutena ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?
1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.
2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.
3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.
4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.
5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.
Oman lapsen päiväkodissa asiat hoidetaan seuraavasti:
1. LTO päättää, kenen/keiden on leikittävä Karimin kanssa. Nämä kaksi siirretään muusta ryhmästä erilliseen tilaan leikkimään yhdessä ilman hoitajan valvontaa. Tarkoitus on antaa Karimille mahdollisuus leikkiä rauhassa, jotta muiden häly ei häiritse. Lopputuloksena on itkevä leikkikaveri, jolla on raapimisjälkiä ja mustelmia. Niistä ei raportoida lapsen vanhemmille eikä kukaan tiedä, miten ne ovat syntyneet.
2. Villelle sanotaan, että noin ei saa tehdä. Muiden lasten vanhemmille ei kerrota puremisista eikä kukaan ole nähnyt tilanteita, mutta huolestuneille vanhemmille sanotaan, että heidän lapsensa ärsytti Villeä, jolla oli lupa purra, koska ei saa puhua.
3. Pojille sanotaan, että hei eivät saa leikkiä yhdessä. Kaksi istuu penkillä, muut kaksi ohjataan leikkimään tyttöjen kanssa.
4. Vilma istuu pöydässä niin kauan, että syö. Jos ei syö, ei saa välipalaa. Usein Vilma istuu lautasen ääressä muiden nukkariajan.
5. TET-harjoittelija pitää väkisin kiinnin Iinasta niin pitkään, että tämä rauhoittuu. Usein Iina viedään heti lounaan jälkeen nukkariin, jossa hänen suurin huutonsa hiipuu nyyhkytyksiksi siinä vaiheessa, kun muut sinne tulevat.
Noin toimitaan kasvatusalan ammattilaisten ollessa töissä. Kotona tekisin tietenkin toisin, mutta tuo on suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta.
Vastaisitko sitten ihan itse, miten juuri sinä näissä tilanteissa toimisit? Eipä ole kukaan vielä sitten kuitenkaan uskaltanut, vaikka täällä niin uhottiin, että ihan kuka tahansa voisi siellä päiväkodissa työskennellä maalaisjärkeä käyttäen. Ihan kuka tahansa.
Toimisin ihan päinvastoin!
Karimille sanoisin, että leikit yksin niin pitkään, että osaat olla ihmisiksi.
Purijan laittaisin leikkikehään ja hän saisi samat ohjeet eli olet siellä siihen asti, että et enää pure.
Riekkuville pojille keksisin liikunnallisen yhteisleikin.
Vilmalle sanoisin, että syö se, mitä jaksat.
Iinalle toteaisin, että ei hätää, sinä voit olla Emmin sylissä kuuntelemassa satuja.
Nykyisin se ADHD-tuhoaja ja väkivaltainen saa huomion, päinvastainen toiminta lapsille palkitsevampaa. Pureva lapsi saa aikansa ulvoa leikkikehässä, kyllä ne ihmeesti oppii, että oma toiminta sinnemenon aiheuttaa.
2-vuotiaan vanhempana naurattaa vastaus. Mistähän sellainen taapero löytyisi, joka oppisi olemaan purematta kun vaan pidettäisiin koko päivä eristettynä toisten leikeistä yksi. Päivästä toiseen. Kaksivuotias. Et taida olla äitikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo sen lisäksi että kouluttamattomat eivät osaisi toimia oikealla tavalla haastavissa erityistilanteissa, niin eipä heiltä välttämättä suju oikealla tavalla nuo ihan perustilanteetkaan, joissa lapsi lyö toisia, ei suostu nukkumaan tai syömään.
Eli ei kouluttamattomia päiväkotiin!
Kouluttamaton ei yleensä esim. osaa tunnekasvatusta vaan saattaa jäähyttää toista lyönyttä lasta. Tämä sitten näkyy väkivaltana ja yleisenä levottomuutena ryhmässä.
Tämä. Ja ei ymmärretä erottaa lapsen pahaa oloa ja siitä johtuvaa oireilua sieltä huonon käytöksen seasta. On jopa tilanteita, joissa lapsen huonon käytöksen takaa paljastuu esimerkiksi järkyttävät kotiolot ja lastensuojelua vaativa tilanne. Mutta kouluttamattomalta henkilöltä tämä saattaisi jäädä huomaamatta, ja hän rankaisisi lasta huonosta käytöksestä, ja kokonaan jäisi pimentoon kaikki siellä taustalla - esimerkiksi nyt vaikka se, että lasta pahoinpidellään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo sen lisäksi että kouluttamattomat eivät osaisi toimia oikealla tavalla haastavissa erityistilanteissa, niin eipä heiltä välttämättä suju oikealla tavalla nuo ihan perustilanteetkaan, joissa lapsi lyö toisia, ei suostu nukkumaan tai syömään.
Eli ei kouluttamattomia päiväkotiin!
Kouluttamaton ei yleensä esim. osaa tunnekasvatusta vaan saattaa jäähyttää toista lyönyttä lasta. Tämä sitten näkyy väkivaltana ja yleisenä levottomuutena ryhmässä.
Ei siitä ole kuin puolenkymmentä vuotta, kun juuri kukaan ammattilainenkaan ei sanoittanut tunteita, mutta sen sijaan usein jäähytti sitäkin ahkerammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tohtori ja nörtti ovat lastenhoitajina pahimmasta päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?
1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.
2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.
3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.
4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.
5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.
Oman lapsen päiväkodissa asiat hoidetaan seuraavasti:
1. LTO päättää, kenen/keiden on leikittävä Karimin kanssa. Nämä kaksi siirretään muusta ryhmästä erilliseen tilaan leikkimään yhdessä ilman hoitajan valvontaa. Tarkoitus on antaa Karimille mahdollisuus leikkiä rauhassa, jotta muiden häly ei häiritse. Lopputuloksena on itkevä leikkikaveri, jolla on raapimisjälkiä ja mustelmia. Niistä ei raportoida lapsen vanhemmille eikä kukaan tiedä, miten ne ovat syntyneet.
2. Villelle sanotaan, että noin ei saa tehdä. Muiden lasten vanhemmille ei kerrota puremisista eikä kukaan ole nähnyt tilanteita, mutta huolestuneille vanhemmille sanotaan, että heidän lapsensa ärsytti Villeä, jolla oli lupa purra, koska ei saa puhua.
3. Pojille sanotaan, että hei eivät saa leikkiä yhdessä. Kaksi istuu penkillä, muut kaksi ohjataan leikkimään tyttöjen kanssa.
4. Vilma istuu pöydässä niin kauan, että syö. Jos ei syö, ei saa välipalaa. Usein Vilma istuu lautasen ääressä muiden nukkariajan.
5. TET-harjoittelija pitää väkisin kiinnin Iinasta niin pitkään, että tämä rauhoittuu. Usein Iina viedään heti lounaan jälkeen nukkariin, jossa hänen suurin huutonsa hiipuu nyyhkytyksiksi siinä vaiheessa, kun muut sinne tulevat.
Noin toimitaan kasvatusalan ammattilaisten ollessa töissä. Kotona tekisin tietenkin toisin, mutta tuo on suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta.
Vastaisitko sitten ihan itse, miten juuri sinä näissä tilanteissa toimisit? Eipä ole kukaan vielä sitten kuitenkaan uskaltanut, vaikka täällä niin uhottiin, että ihan kuka tahansa voisi siellä päiväkodissa työskennellä maalaisjärkeä käyttäen. Ihan kuka tahansa.
Toimisin ihan päinvastoin!
Karimille sanoisin, että leikit yksin niin pitkään, että osaat olla ihmisiksi.
Purijan laittaisin leikkikehään ja hän saisi samat ohjeet eli olet siellä siihen asti, että et enää pure.
Riekkuville pojille keksisin liikunnallisen yhteisleikin.
Vilmalle sanoisin, että syö se, mitä jaksat.
Iinalle toteaisin, että ei hätää, sinä voit olla Emmin sylissä kuuntelemassa satuja.
Nykyisin se ADHD-tuhoaja ja väkivaltainen saa huomion, päinvastainen toiminta lapsille palkitsevampaa. Pureva lapsi saa aikansa ulvoa leikkikehässä, kyllä ne ihmeesti oppii, että oma toiminta sinnemenon aiheuttaa.
Sinulla olisi ihan järkyttävä ja lapselle vanhingollinen tapa toimia tapauksissa 1 ja 2. Huomaa, että tässä puuttuu tietämystä lapsen kehityksestä, ja esimerkiksi tapauksessa 1 jätit usemman tärkeän taustaseikan huomioimatta. Tämän vuoksi halusin nähdä näitä ei-ammattilaisten vastauksia.
Myös Iinan tapauksessa toimintatapasi on puutteellinen. Miten turvaat Iinan levon- ja unentarpeen, kun sama ongelma on edessä jokaisella nukkarikerralla?
Sama juttu riehuvien poikien tapauksessa. Tuo liikuntaleikki katkaisee ehkä tilanteen yksittäisellä kerralla. Mutta entä jatkossa? Pojathan eivät edelleenkään osaa leikkiä.
Vilman kohdalla olisi hyvä miettiä myös sitä, että aikuinen on velvollinen huolehtimaan lapsen riittävästä ja monipuolisesta syömisestä. Miten saada siis pidemmällä aikavälillä Vilma myönteisin keinoin kiinnostumaan ruuasta ja syömisestä? Koska tähän on kyllä olemassa keinoja.
En ole tuo edellinen vastaaja, mutta olen KM.
Karmeaksi määrittelemäsi tapa on ainoa oikea nykyisessä henkilökuntamitoituksessa! Ei siellä ole aikaa erityislasten paapomiseen, heille pitää laittaa rajat eli jos et noudata sääntöjä (rikot tai puret), niin sitten et ole muiden kanssa samassa leikissä. Liikuntaleikki on leikki siinä missä muutkin ja jos pojat ei halua leikkiä kotia, niin miksi ihmeessä Tarzan olisi sen huonompi leikki huomenna uudestaan? Vilma kiinnostuu syömisestä, kun lopetetaan tuputtaminen ja pakottaminen ja annetaan lapsen itse tehdä ratkaisunsa (tästä on tutkimustuloksia) ja Iina nukahtaa Emmin syliin ja oppii siihen, että päiväunet on ihan turvallinen juttu.
Jos päiväkodissa on 1 hoitaja 1 lasta kohti, niin voidaan miettiä niitä sinun keinojasi. Valitettavasti niihin ei nyt ole aikaa, jos halutaan pitää lapset hengissä.
Ei minullakaan mitään koulutusta ole ja silti hoidan lapsiani enemmän kuin ne on päiväkodissa ja ne on vielä hengissä. Tärkein taito joka päiväkodissa opitaan on kuitenkin taito tulla toimeen erilaisten ihmisten ja kanssa ja sen opettaminen ei vaadi koulutusta, että on erinlaisia aikuisia ja lapsi. Enemmän se on minun tehtäväni kasvattaa, vaikuttaa siihen lapseen, kuin päivähoidon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla ei ole varhaiskasvatusalan koulutusta, ja joiden mielestä päiväkodissa ei tarvita koulutettua henkilökuntaa - miten toimisitte itse näissä esimerkkitilanteissa? Ja perustelkaa miksi, ja mitä asioita tulee ottaa huomioon?
1. 3-vuotias Karim on asunut Suomessa vasta jonkin aikaa, ja nyt aloittanut päiväkodissa. Karim haluaisi leikkiä muiden lasten kanssa, mutta toiset eivät halua Karimia leikkeihinsä. Karimin kanssa leikit eivät oikein onnistu - Karim alkaa yleensä riehua, kaataa palikkatornit ja linnarakennelmat.
2. 2-vuotias Ville on alkanut purra toisia lapsia. Hän saattaa purra aivan äkisti ja silmänräpäyksessä. Pureminen on jatkuvaa ja pahaakin jälkeä on tullut aikaan.
3. Työskentelet 3-5-vuotiaiden ryhmässä. Ryhmässä on 4-vuotiaita poikia jotka haluavat aina leikkiä yhdessä, mutta varsinaista leikkiä ei koskaan synny. He juoksevat ympäri tilaa, tappelevat ja rikkovat leluja.
4. 4-vuotias Vilma ei syö juuri mitään päiväkodin aterioilla.
5. 2-vuotias Iina ei halua nukkua. Hän alkaa huutaa heti nukkarin ovella, ei suostu pysymään sängyssä tai olemaan siellä lepoasennossa. Tilanteet ovat pelkkää kiukuttelua, kirkumista ja rimpuilua.
Oman lapsen päiväkodissa asiat hoidetaan seuraavasti:
1. LTO päättää, kenen/keiden on leikittävä Karimin kanssa. Nämä kaksi siirretään muusta ryhmästä erilliseen tilaan leikkimään yhdessä ilman hoitajan valvontaa. Tarkoitus on antaa Karimille mahdollisuus leikkiä rauhassa, jotta muiden häly ei häiritse. Lopputuloksena on itkevä leikkikaveri, jolla on raapimisjälkiä ja mustelmia. Niistä ei raportoida lapsen vanhemmille eikä kukaan tiedä, miten ne ovat syntyneet.
2. Villelle sanotaan, että noin ei saa tehdä. Muiden lasten vanhemmille ei kerrota puremisista eikä kukaan ole nähnyt tilanteita, mutta huolestuneille vanhemmille sanotaan, että heidän lapsensa ärsytti Villeä, jolla oli lupa purra, koska ei saa puhua.
3. Pojille sanotaan, että hei eivät saa leikkiä yhdessä. Kaksi istuu penkillä, muut kaksi ohjataan leikkimään tyttöjen kanssa.
4. Vilma istuu pöydässä niin kauan, että syö. Jos ei syö, ei saa välipalaa. Usein Vilma istuu lautasen ääressä muiden nukkariajan.
5. TET-harjoittelija pitää väkisin kiinnin Iinasta niin pitkään, että tämä rauhoittuu. Usein Iina viedään heti lounaan jälkeen nukkariin, jossa hänen suurin huutonsa hiipuu nyyhkytyksiksi siinä vaiheessa, kun muut sinne tulevat.
Noin toimitaan kasvatusalan ammattilaisten ollessa töissä. Kotona tekisin tietenkin toisin, mutta tuo on suomalaista laadukasta varhaiskasvatusta.
Vastaisitko sitten ihan itse, miten juuri sinä näissä tilanteissa toimisit? Eipä ole kukaan vielä sitten kuitenkaan uskaltanut, vaikka täällä niin uhottiin, että ihan kuka tahansa voisi siellä päiväkodissa työskennellä maalaisjärkeä käyttäen. Ihan kuka tahansa.
Toimisin ihan päinvastoin!
Karimille sanoisin, että leikit yksin niin pitkään, että osaat olla ihmisiksi.
Purijan laittaisin leikkikehään ja hän saisi samat ohjeet eli olet siellä siihen asti, että et enää pure.
Riekkuville pojille keksisin liikunnallisen yhteisleikin.
Vilmalle sanoisin, että syö se, mitä jaksat.
Iinalle toteaisin, että ei hätää, sinä voit olla Emmin sylissä kuuntelemassa satuja.
Nykyisin se ADHD-tuhoaja ja väkivaltainen saa huomion, päinvastainen toiminta lapsille palkitsevampaa. Pureva lapsi saa aikansa ulvoa leikkikehässä, kyllä ne ihmeesti oppii, että oma toiminta sinnemenon aiheuttaa.
Sinulla olisi ihan järkyttävä ja lapselle vanhingollinen tapa toimia tapauksissa 1 ja 2. Huomaa, että tässä puuttuu tietämystä lapsen kehityksestä, ja esimerkiksi tapauksessa 1 jätit usemman tärkeän taustaseikan huomioimatta. Tämän vuoksi halusin nähdä näitä ei-ammattilaisten vastauksia.
Myös Iinan tapauksessa toimintatapasi on puutteellinen. Miten turvaat Iinan levon- ja unentarpeen, kun sama ongelma on edessä jokaisella nukkarikerralla?
Sama juttu riehuvien poikien tapauksessa. Tuo liikuntaleikki katkaisee ehkä tilanteen yksittäisellä kerralla. Mutta entä jatkossa? Pojathan eivät edelleenkään osaa leikkiä.
Vilman kohdalla olisi hyvä miettiä myös sitä, että aikuinen on velvollinen huolehtimaan lapsen riittävästä ja monipuolisesta syömisestä. Miten saada siis pidemmällä aikavälillä Vilma myönteisin keinoin kiinnostumaan ruuasta ja syömisestä? Koska tähän on kyllä olemassa keinoja.
En ole tuo edellinen vastaaja, mutta olen KM.
Karmeaksi määrittelemäsi tapa on ainoa oikea nykyisessä henkilökuntamitoituksessa! Ei siellä ole aikaa erityislasten paapomiseen, heille pitää laittaa rajat eli jos et noudata sääntöjä (rikot tai puret), niin sitten et ole muiden kanssa samassa leikissä. Liikuntaleikki on leikki siinä missä muutkin ja jos pojat ei halua leikkiä kotia, niin miksi ihmeessä Tarzan olisi sen huonompi leikki huomenna uudestaan? Vilma kiinnostuu syömisestä, kun lopetetaan tuputtaminen ja pakottaminen ja annetaan lapsen itse tehdä ratkaisunsa (tästä on tutkimustuloksia) ja Iina nukahtaa Emmin syliin ja oppii siihen, että päiväunet on ihan turvallinen juttu.
Jos päiväkodissa on 1 hoitaja 1 lasta kohti, niin voidaan miettiä niitä sinun keinojasi. Valitettavasti niihin ei nyt ole aikaa, jos halutaan pitää lapset hengissä.
Hyvin vaikeaa uskoa, että olisit KM, jos erityislapsille tuen antaminen on mielestäsi paapomista. He kun tosiaan tarvitsevat tukea niiden rajojen lisäksi. Ei riitä, että lapsi otetaan pois leikistä, jos hän ei siellä osaa toimia, vaan lapselle tulee opettaa niitä leikkitaitoja siellä itse leikissä. Lapsi oppii vuorovaikutuksessa toisten kanssa, ei eristyksissä.
Ekassa keississä oli kyse vieläpä juuri Suomeen muuttaneesta lapsesta. Pointti oli siinä, että kyseinen lapsi turhautuu, koska muut lapset eivät ymmärrä hänen kieltään ja tämä purkautuu aggressiivisena käytöksenä. Mitä tämä lapsi tarvitsee silloin? Tukea kielenoppimiseen ja leikkitaitoihin. Totta kai lyöminen ja muu vastaavaa pitää kieltää, mutta lasta ei voi jättää oman onnensa nojaan pärjäämään ongelmineen, vaan aikuisella on velvollisuus antaa tukea.
Riehuvat pojat tarvitsevat myös aikuista rikastamaan ja tukemaan leikkiä. Heidänhän tulisi oppia leikkimään vertaisikäisten kanssa pitkäkestoisesti ilman, että aikuinen on koko ajan vieressä. Ei se niin mene, että aikuinen tulee kerran ohjaamaan liikuntaleikin riehuville pojille ja ratkaisu on siinä.
Olen itse tutkinut ruokaan ja syömiseen liittyviä asioita hyvinkin paljon. Oletko koskaan kuullut esimerkiksi ruokakasvatuksesta ja sen eri menetelmistä? Esimerkiksi aistilähtöisistä menetelmistä löytyy paljon tutkimustietoa. On muitakin keinoja tukea lapsen ruokaan tutustumista kuin se, että jätetään lapsi oman onnen nojaan. Tuputtamisesta ja pakottamisesta en minäkään ole puhunut.
Luuletko, että kun Iina nukahtaa kerran Emmin syliin niin homma on ratkaistu? Oletkohan koskaan tehnyt päivääkään töitä päiväkodissa? Sinulta puuttuu kyky nähdä taustat asioiden takana, ajattelet hyvin mustavalkoisesti. Lisäksi et selvästi kykene ajattelemaan asioita kovin pitkälle. Yksittäiset ratkaisut eivät riitä, vaan pedagogiikka pitää nähdä jatkumona.
Monissa päiväkodeissa on resurssipulaa ja isot ryhmäkoot, mutta asiaa ei paranna kaltaisellasi tavalla ajattelevat työntekijät, jotka pyrkivät lähinnä siihen, että lapset ovst hengissä iltapäivään saakka. On se kumma, kun meidän työpaikalla kyllä pystytään vähän parempaan
Tosi tyypillistä päivähoitoalan (korkea)koulutetuille on se, että he yrittävät vaikeita käsitteitä käyttämällä esittää hallitsevansa jotain mitä muut eivät millään voi osata. Puhutaan esimerkiksi "ruokakasvatuksen eri menetelmistä" ja "aistilähtöisistä menetelmistä" vaikka se mitä käytännössä tapahtuu on maistattamista ja vastaavaa minkä kuka tahansa maalaisjärkeä käyttävä hallitsee.
Oikeastaan tähän samaan asiaan liittyy tavaton tittelinkipeys, sillä tittelit ovat yksi niistä harvoista asioista joilla sitä hajurakoa kouluttamattomiin ja vähän koulutettuihin pystytään luomaan. Esimerkiksi pahastutaan, jos joku kutsuu tarhatädiksi eikä "varhaiskasvatuksen opettajaksi".
Vierailija kirjoitti:
Tosi tyypillistä päivähoitoalan (korkea)koulutetuille on se, että he yrittävät vaikeita käsitteitä käyttämällä esittää hallitsevansa jotain mitä muut eivät millään voi osata. Puhutaan esimerkiksi "ruokakasvatuksen eri menetelmistä" ja "aistilähtöisistä menetelmistä" vaikka se mitä käytännössä tapahtuu on maistattamista ja vastaavaa minkä kuka tahansa maalaisjärkeä käyttävä hallitsee.
Oikeastaan tähän samaan asiaan liittyy tavaton tittelinkipeys, sillä tittelit ovat yksi niistä harvoista asioista joilla sitä hajurakoa kouluttamattomiin ja vähän koulutettuihin pystytään luomaan. Esimerkiksi pahastutaan, jos joku kutsuu tarhatädiksi eikä "varhaiskasvatuksen opettajaksi".
Itse asiassa aistilähtöiseen ruokakasvatuksen menetelmään ei kuulu "maistattamista". Eli ei ole ihan sama, mitä termiä käytetään.
Itse kyllä arvostan eihän kyse ole sinun väheksynnästä vaan niinpäin että koulutetut lasten hoitajat olettaa vanhempien olevan täysin osaamattomia kasvattajia koska eivät ole kouluttautuneet. Se että joillakin on sama "osaaminen" ilman koulutusta tuntuu olevan täysin vaikea käsittää.