Lue keskustelun säännöt.
Ei ole totta, eikö parisuhteessa olevat ihmiset keskustele?
04.04.2013 |
Perhekerhossa tuli puhetta parisuhteesta. Kävi ilmi, että vuosia yhdessä olleet, päälle 30v ihmiset ja muutaman lapsen vanhemmat ei oikeasti juuri keskustele. Useampi äiti siellä sanoi, että he ei juuri selvittele riitojaan vaan ne jää ilmaan ja sit ne unohdetaan. Toisen lapsuudesta ja siitä miten omat vanhemmat ovat toimineet vaikkapa juuri riitatilanteissa, ei ikinä puhuta eikä mietitä toimiiko itse samalla tavalla ja haluaako jatkaa sitä tapaa mikä on lapsuuden kodista peritty. Parisuhteesta, sen tilasta ja toimivuudesta ja ylipäätään mistään siihen liittyvästä ei puhuta.
Mitä ihmettä? Mistä nää ihmiset sitten puhuu? Uutisista ja töistä? Ok, tärkeitä asioita mutta jos tarkoituksena oikeasti olisi olla loppuelämä yhdessä, eikö olisi aika tärkeää miettiä myös vaikka sitä, miten tässä suhteessa riidellään ja ristiriitatilanteet käsitellään, minkälainen on lapsuuden kodista saatu parisuhteen malli ollut ja toteuttaako samoja "huonoja tapoja" joita omat vanhemmat ovat suhteessaan toteuttaneet, mihin kumpikin haluaa parisuhteessa panostaa ja mikä pitää meitä yhdessä?
Taidan olla tosi onnellinen, kun meillä keskustellaan niin paljon ja pohditaan asioita monelta eri kantilta. Tai sitten toiset ei vaan kaipaa sellaisia keskusteluja? Nämä äidit kyllä tuntuivat kaipaavan näitä keskusteluja, mutta olivat sitä mieltä etteivät ikinä saa miestään puhumaan tällaisista asioista.
Onko yleistä suhteissa se, ettei puhuta mistään syvällisestä, vaan puheenaiheet koostuu päivän kuulumisista ja siinä sitten se? Mikä pitää tällaisia ihmisiä yhdessä, kenen kanssa vaan voi vaihtaa pinnallisesti kuulumisia ilman että toista tarvitsee rakastaa? Vai ollaanko me vaan mieheni kanssa eriskummallisia kun puhutaan kaikesta mahdollisesta?
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:25"]
Olen huomannut saman kuin ap.
Ja on pari muutakin juttua mitä huomaan lähipiirin pareista. Vanhemmat eivät harrasta mitään yhdessä. Molemmat harrastaa paljon ja tahoillaan, mutta edes arkisia asioita ei tehdä yhdessä. Meidän kaverit nauro kun sanottiin, että käydään lähes aina yhdessä ruokakaupassa. Ei kuulemma kannata kun on tehokkaampaa siten, että toinen käy. Joo on ehkä tehokkaampaa, mutta myös tylsempää.
Lisäksi ihmiset eivät puhu rahasta. Se on ihan kummallista. Me nähdään nettipankista toistemme tilit ja tiedetään tasan tarkkaan kuinka paljon meillä on perheyksikkönä ja yksilöinä rahaa. Lupaa rahan käyttöön ei tarvitse kysyä, koska luotetaan, että molemmat ostaa tarpeeseen ( ja joskus tuhlaaminen muuten vaan voi olla riittävä tarve). Ei kyylätä, mutta tiedetään. Juttelin just yhden kaverin kanssa ja hän sanoi, että hänellä ei ole hajuakaan mitä hänen miehellään on tilillä rahaa. Mä en kestäis, ellen tietäisi meidän taloudellista tilannetta sentilleen :)
[/quote]
Minulle riittää, että tiedän oman taloudellisen tilanteeni. Mitä teen mieheni tilitiedoilla, olenhan itsenäinen aikuinen ihminen. En urki äidiltänikään, paljonko hänellä on rahaa siltä varalta, että kupsahtaa ja saisin perinnön. Ei, äiti ei ole samaa perhettä, mutta juuri siksi vertaan hänen ja puolison tilitietoja. En ole riippuvainen miehestä enkä äidistä, osaan ihan itse huolehtia asioistani.
En ole käynyt miehen kanssa ruokakaupassa kuin 3 kertaa viimeisen 15 vuoden aikana. Minusta pariskunnat on naurettavia roikkumassa samoissa ostoskärryissä ja riitelemässä siitä, mitä omenalaatua ostetaan. Ihan kuin pelkäisivät, että jos toinen ei ole näköetäisyydellä niin se karkaa vieraisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käydään yhdessä koko perheen voimin (JA erikseen, tilanteen mukaan) ruokakaupassa, uimassa, elokuvissa ja pienillä retkilläkin joskus, mutta yhteisiä harrastuksia ei miehen kanssa ole :( koska ei ole mitään yhteisiä taitoja. Mies harrastaa musiikkia, minä urheilua, ei siitä ole oikein yhteiseksi. Minä haluaisin kauheasti jutella miehen kanssa maailman menosta ja yhteisesta perhe-elämästämme (ja sopia riidat edes pinnallisesti), mutta mies ei halua puhua kanssani. Joskus vielä puhuukin omista asioistaan monologia, mut mun asioista ja ajatuksista ei halua kuuulla mitään. Masentavaa!! En mä sen takia voi erotakaan, kun en halua yksinhuoltajaksi ja rikkinäistä perhettä lapsille. Ihana kuulla, et muilla on toisin!
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:24"]
Meillä on pitkiä filosofisia keskusteluja, joiden ansiosta suhteemme on jatkuvasti tuore ja syvenee päivä päivältä. Harmi, että minä olen Sartren kannalla, mutta mies vetoaa Kiergegaardiin. Yhteistä on wittgensteinilaisuus, josta ammennamme suhteeseemme voimaa. Voisimme puhua tuntikausia tärkeistä asioista, mutta valitettavasti lapsemme eivät ymmärrä sitä.
[/quote]
Tykkäsin tästä.
Meillä yhteinen arvomaailma perustuuu Nietscheläiseen nihilismiin ja yli-ihmisyyteen.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:07"]
Entä kun mies ei osaa eikä halua puhua? Ja minä en jaksa kuunnella? Yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta, eikä edes erityisen onnettomasti. Ollaan kumpikin lievästi aspergereita (itse diagnosoitu), joten tunteita ei edes aina ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, en usko, että me edes ehdittäisiin paljon keskustella. Kumpikin tekee pitkää päivää ja lastenkin kanssa on pakko puuhata yhtä sun toista. Yhteistä aikaa on ehkä tunti viikossa, ja sen voi käyttää paremminkin kuin jauhamalla vanhoja tunteita yms. shaissea.
[/quote]
Höpö höpö, te mitään asseja ole, ellet tiedä, että assilla on tunteet joskus niin suuria, ettei hän niistä puhu, koska pelkää hajoavansa niihin.
terveisin oikea assinuoren äiti
[/quote]
No meiltä kyllä ihan selvästi puuttuu tällainen syvällinen tunteminen ja joskus myös empatia toista kohtaan. Ei vaan jaksa vääntää turhanpäiväisistä asioista, kun niillä nyt ei ole mitään väliä. Ja tuo itse annettu asperger-diagnoosi on tietenkin itse annettu, ja perustuu juuri siihen, että sekä minä että mies ollaan täysin pihalla esim. tv:n ihmissuhdesarjoista, kaikista intohimorikoksista yms. kun ei vaan tajuta niitä tunteita. Ei myöskään osata puida omia tunteitamme jos niitä vaikka olisikin. Yhdessä ollaan eletty jo vuosikymmeniä niin ei tässä mitään keskustelemista ole, ainakaan 'tunteista'. Tuollainen tunteista höpiseminen kuulostaa hyvin teinimäiseltä, vaikka itse en harrastanut sitä edes silloin.
Edellisessä liitossani tulin petetyksi ja hakeuduttiin parisuhdeterapiaan, kun mies ei halunnut sanoa asiasta mitään ja minä kaipasin asian selvittelyä. Terapeutti sanoi, että jos kotoa on saanut mallin, että parisuhde on vain saman katon alla asumista niin ihmisellä on siihen oikeus enkä voi kuin tyytyä siihen. Terapeutti yritti selittää minulle, että jos sellaisen mallin on saanut, ei voi, ei pysty, eikä tarvitse olla kuin kutenvanhempansa. Terapia lopetettiin ja erosin.
Nykyisin olen liitossa, jossa puhutaan kaikesta, riidellään harvoin ja huolella ja puhutaan asiat vaikka atomeksi, jotta sopu säilyy ja seksi luistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 12 vuotta. Välillä riidellään ja ne selvitetään myöhemmin tai siis minä kaivan sitä niin kauan että olen tyytyväinen lopputulöoskeen, mies räjähtää, huutaa ja pyytää anteeksi.
Minä oolen keskustelevampi, mies kuuntelee ainakin toisella korvalla. Puhutaan arkiasioista, tv:stä, naapureista, kavereista, netistä, uutisista... mistä nyt milloinkin. Minä olen se joka kaipaa kesksutelua, mies ei niinkään vaan olla rauhassa. Kun keskustellaan, niin toki hänkin osallistuu, ei se mitään monologia ole.
Itse kaipaisin joskus syvempää asioiden ruotimista tai edes sitä että mies alottaisi jonkun keskustelun, mutta sitten toisaalta, mies on tuollainen kun on, en halua hänen alkavan esittää muuta. Hän on onnellinen myös yksin, hiljaa ja rauhassa. Minä olen luonteeltani erilainen,kaipaan ympärilleni ihmisiä, puhetta, elämää...
Silti meillä menee hyvin. Molemmat tietää toisensa eikä yritä muuttaa mitään. Minulla mies ei palvele kaikkia tarpeitani, sitä varten minulla on myös ystäviä joiden kanssa puida sitten syvällisemmin asioita. Mies on tukeni, turvani, rakkaani, seksikumppanini, lasten isä ja hyvä isä onkin, ihminen jonka tiedän pysyvän rinnallani loppuun asti, rakastaa minua ja perhettään, pitää huolta meistä taloudellisesti, ja riittävän hyvä keskustelijakin :)
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, minkälaista tunteikasta keskustelua käy esim. aviopari, jossa kumpikin on töissä 50 tuntia viikossa, on pari lasta ja esim. omakotitalo hoidettava. Meillä on nuo speksit, eikä todellakaan keskustella. Ei ole aikaa eikä tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollaankohan me jotain yltiö pälpättijiä sitten :) Ihanaa puhua ja pohtia yhdessä. Olen oppinut todella paljon miestäni kiinnostavista asioista (urheilu lajeista, musiikista, hänen työstään) ja hän taas minua kiinnostavista asioista.
Tuntuu, että parisuhteen myötä on avautunut aivan uusia asioita ja ihanaa kun toinen jakaa niitä :)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:56"]
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, minkälaista tunteikasta keskustelua käy esim. aviopari, jossa kumpikin on töissä 50 tuntia viikossa, on pari lasta ja esim. omakotitalo hoidettava. Meillä on nuo speksit, eikä todellakaan keskustella. Ei ole aikaa eikä tarvetta.
[/quote]
Esim se, että toinen kertoo miten tärkeä toinen on tai toisen joku teko on, mitä toisessa arvostaa, miltä toisen sanat tuntuvat tai miltä toinen tuntuu. Kyllä minä olen vihkikaavan kuullut silloin vuosia sitten ja mitä hyvää ja kaunista siinä luvattiin. Silti se liikuttaa ja sykähdyttää syvältä kun toinen hiukan raottaa herkempää ja syvällisempää puoltaan. Sellainen ei arkipäiväisty eikä vie montaa minuuttia. Ei siis ihan tasoa "mahtavat perät sulla" vaan kurkistus toisen arvomaailmaan ja tunteisiin.
Myös lapsista ja heidän kokemus- ja tunnemaailmastaan voi lyhyesti jutella syvällisiä. Molemmat aihepiirit ovat perheelle ja parisuhteelle tärkeät. Paljon tärkeämmät kuin uudet pihalaatat ja työntäyteiset viikot, vaikka niistäkin kyllä puhutaan, jotta logistiikka ei petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:35"]
Me olemme olleet yhdessä 15 v. Mitään isompia ongelmia ei ole ollut, ja riitoja ei edes joka vuosi (jotain pientä erimielisyyttä vaikka siitä mikä leffa katsotaan en laske riitelyksi) joten mitään sen kummempaa tarvetta keskustella esim. parisuhteestamme tai riitelytavoista ei ole. Etenkin kun ne riidatkaan eivät sisällä esim. huutamista, haukkumista tai mököttämistä ja selvitetään puhumalla heti kun on rauhoituttu.
Muuten kyllä puhutaan paljon, syvällisiä harvemmin kun periaatteelliset keskustelut maailmankatsomuksesta yms. on käyty jo ajat sitten. Usein keskustellaan ajankohtaisasioista, tieteestä (kumpikin tutkimustyössä ja samalla alalla), leffoista, arkiasioista tai sitten ihan vaan heitetään läppää.
[/quote]
Te olette me! :)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:07"]
Entä kun mies ei osaa eikä halua puhua? Ja minä en jaksa kuunnella? Yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta, eikä edes erityisen onnettomasti. Ollaan kumpikin lievästi aspergereita (itse diagnosoitu), joten tunteita ei edes aina ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, en usko, että me edes ehdittäisiin paljon keskustella. Kumpikin tekee pitkää päivää ja lastenkin kanssa on pakko puuhata yhtä sun toista. Yhteistä aikaa on ehkä tunti viikossa, ja sen voi käyttää paremminkin kuin jauhamalla vanhoja tunteita yms. shaissea.
[/quote]
Höpö höpö, te mitään asseja ole, ellet tiedä, että assilla on tunteet joskus niin suuria, ettei hän niistä puhu, koska pelkää hajoavansa niihin.
terveisin oikea assinuoren äiti
[/quote]
No meiltä kyllä ihan selvästi puuttuu tällainen syvällinen tunteminen ja joskus myös empatia toista kohtaan. Ei vaan jaksa vääntää turhanpäiväisistä asioista, kun niillä nyt ei ole mitään väliä. Ja tuo itse annettu asperger-diagnoosi on tietenkin itse annettu, ja perustuu juuri siihen, että sekä minä että mies ollaan täysin pihalla esim. tv:n ihmissuhdesarjoista, kaikista intohimorikoksista yms. kun ei vaan tajuta niitä tunteita. Ei myöskään osata puida omia tunteitamme jos niitä vaikka olisikin. Yhdessä ollaan eletty jo vuosikymmeniä niin ei tässä mitään keskustelemista ole, ainakaan 'tunteista'. Tuollainen tunteista höpiseminen kuulostaa hyvin teinimäiseltä, vaikka itse en harrastanut sitä edes silloin.
[/quote]
Oho, onkohan mullakin aspergen. Kuulostaa nimittäin täysin minulta tuo kuvailu. Harmi, kun miehellä ei ole. En nimittäin jaksa yhtään, kun hän haluaisi keskustella ja puida tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:56"]
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, minkälaista tunteikasta keskustelua käy esim. aviopari, jossa kumpikin on töissä 50 tuntia viikossa, on pari lasta ja esim. omakotitalo hoidettava. Meillä on nuo speksit, eikä todellakaan keskustella. Ei ole aikaa eikä tarvetta.
[/quote]
Esim se, että toinen kertoo miten tärkeä toinen on tai toisen joku teko on, mitä toisessa arvostaa, miltä toisen sanat tuntuvat tai miltä toinen tuntuu. Kyllä minä olen vihkikaavan kuullut silloin vuosia sitten ja mitä hyvää ja kaunista siinä luvattiin. Silti se liikuttaa ja sykähdyttää syvältä kun toinen hiukan raottaa herkempää ja syvällisempää puoltaan. Sellainen ei arkipäiväisty eikä vie montaa minuuttia. Ei siis ihan tasoa "mahtavat perät sulla" vaan kurkistus toisen arvomaailmaan ja tunteisiin.
Myös lapsista ja heidän kokemus- ja tunnemaailmastaan voi lyhyesti jutella syvällisiä. Molemmat aihepiirit ovat perheelle ja parisuhteelle tärkeät. Paljon tärkeämmät kuin uudet pihalaatat ja työntäyteiset viikot, vaikka niistäkin kyllä puhutaan, jotta logistiikka ei petä.
[/quote]
Meillä kyllä kuuluisi huvittunutta tyrskähtelyä jos jompikumpi alkaisi 'raottaa herkempää ja syvällisempää puoltaan'. Ollaan kuitenkin jo aikuisia, ja arvomaailma ja tunteet lähinnä käytännöllisiä. Lisäksi jos minua ja miestäni joku maailmankatsomuksellinen asia yhdistää, niin se on varmaan juuri huvittuneisuus typerästä sentimentaalisuudesta.
Mutta kukin tavallaan, ja hyvä jos kaikille löytyy sellainen puoliso, jonka kanssa jaksaa olla.
"olen ihmetellyt ihan samaa. Me puhutaan kaikesta; töistä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, tulevaisuudesta, politiikasta, autoista, sukulaisista, perhesuhteista, ystävyydestä, seksistä.. Ja ollaan ihan megaonnellisia ja seksi sujuu. Mutta suurin osa ei puhu. Ja ollaan kolmekymppinen kohta kolmen lapsen lapsiperhe. "
Me puhumme näistä samoista tässä viestissä mainituista kyllä ja ollaan päälle 30 ja kolme lasta myös. Mutta olemme puhuneet ja analysoineet myös riitoja ap:n tyyliin. Viiden minuutin tiuskaisusta, kun tekee parin tunnin analyysin ja käsittelee sen läpi jokaista elettä, silmänliikettä ja tavua myöten läpi, enkä koe sen syventäneen suhdettamme mitenkään. Pieni lähes harmiton tuiskahdus, jonka syy ei ole ehkä edes ollut toisessa vaan sen hetkisessä tilanteessa, saa tosi isot mittasuhteet, jos sitä käsitellään vielä seuraavat kaksi tuntia. Tämä meinasi muutamaan otteeseen ajaa parisuhteemme loppuun. Onneksi osasimme jättää tämän vähemmälle ja unohtaa joka tilanteessa vedota lapsuudenkotiin, niin nyt kukoistaa paljon paremmin.
Ja anteeksi, kun vastasin, vaikka en lukenut koko ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:56"]
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, minkälaista tunteikasta keskustelua käy esim. aviopari, jossa kumpikin on töissä 50 tuntia viikossa, on pari lasta ja esim. omakotitalo hoidettava. Meillä on nuo speksit, eikä todellakaan keskustella. Ei ole aikaa eikä tarvetta.
[/quote] Tehdään kotona hommia yhdessä ja jutellaan poltiikasta, ajankohtaisista asioista, pohdiskellaan arvoja, asenteita, ihmisten motiiveja jne. Just maalattiin keittiön kaappeja ja saatiin aikaan hyvä keskustelu urheilun asemasta suomalaisessa kulttuurissa. 9-vuotiaan kanssa juteltiin heräävästä seksualisuudesta ja mitä sen kanssa voi tehdä ihan konkreettisesti, 19v kävi täällä ja ruodittiin kimppa-asumisen sääntöjä ja ihmisten erilaisia käytöstapoja ja parannusehdotuksia ja oman käytöksen näkemiseen tarvittavia välineitä. Jne.
Me ollaan varmaan jotain friikkejä, jutellaan paljon muuten mutta ei riidellä. Yhteistä matkaa takana 15 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:28"]
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 09:56"]
Minua kyllä kiinnostaisi tietää, minkälaista tunteikasta keskustelua käy esim. aviopari, jossa kumpikin on töissä 50 tuntia viikossa, on pari lasta ja esim. omakotitalo hoidettava. Meillä on nuo speksit, eikä todellakaan keskustella. Ei ole aikaa eikä tarvetta.
[/quote] Tehdään kotona hommia yhdessä ja jutellaan poltiikasta, ajankohtaisista asioista, pohdiskellaan arvoja, asenteita, ihmisten motiiveja jne. Just maalattiin keittiön kaappeja ja saatiin aikaan hyvä keskustelu urheilun asemasta suomalaisessa kulttuurissa. 9-vuotiaan kanssa juteltiin heräävästä seksualisuudesta ja mitä sen kanssa voi tehdä ihan konkreettisesti, 19v kävi täällä ja ruodittiin kimppa-asumisen sääntöjä ja ihmisten erilaisia käytöstapoja ja parannusehdotuksia ja oman käytöksen näkemiseen tarvittavia välineitä. Jne.
[/quote]
No, mitäs sinun miehesi suositteli tehtävän konkreettisesti heräävän seksuaalisuuden kanssa?
Siksi kysyn, koska olen ihan varma, että oman mieheni kommentit olisivat niin urpoja, että hänen olisi todellakin parasta olla hiljaa.
Mä en kyllä oikeastaan koskaan jaksa puhua meidän suhteesta. Mutta puhutaan kyllä joka päivä niin, että lapset protestoi usein, että heilläkin olisi jotain sanottavaa. Puhutaan elokuvista, kirjoista, ihmisistä, työstä (ollaan saman alan tutkijoita), omista tunteista (ei kyllä yleensä toisiimme liittyvistä, vaan esim. kavereihin), yhteiskunnasta, tietokonepeleistä, ruoasta.
Me ei kyllä juurikaan riidellä.
Ei me kauheasti ehditä keskustella, pyrkimys on lähinnä saada käytännön asiat hoitumaan :) Eihän se ehkä parisuhteelle hyvää tee. Meille on ajan kuluessa muodostunut niin erilaiset keskustelutyylit, että niiden kautta ei päästä kovin pitkälle. Niiden analysoiminen johtaa vain pattitilanteeseen, kun kumpikaan ei suostu muuttumaan, eli keskustelun määrä ei asiaa auta.
Me olemme olleet yhdessä 15 v. Mitään isompia ongelmia ei ole ollut, ja riitoja ei edes joka vuosi (jotain pientä erimielisyyttä vaikka siitä mikä leffa katsotaan en laske riitelyksi) joten mitään sen kummempaa tarvetta keskustella esim. parisuhteestamme tai riitelytavoista ei ole. Etenkin kun ne riidatkaan eivät sisällä esim. huutamista, haukkumista tai mököttämistä ja selvitetään puhumalla heti kun on rauhoituttu.
Muuten kyllä puhutaan paljon, syvällisiä harvemmin kun periaatteelliset keskustelut maailmankatsomuksesta yms. on käyty jo ajat sitten. Usein keskustellaan ajankohtaisasioista, tieteestä (kumpikin tutkimustyössä ja samalla alalla), leffoista, arkiasioista tai sitten ihan vaan heitetään läppää.