Lue keskustelun säännöt.
Ei ole totta, eikö parisuhteessa olevat ihmiset keskustele?
04.04.2013 |
Perhekerhossa tuli puhetta parisuhteesta. Kävi ilmi, että vuosia yhdessä olleet, päälle 30v ihmiset ja muutaman lapsen vanhemmat ei oikeasti juuri keskustele. Useampi äiti siellä sanoi, että he ei juuri selvittele riitojaan vaan ne jää ilmaan ja sit ne unohdetaan. Toisen lapsuudesta ja siitä miten omat vanhemmat ovat toimineet vaikkapa juuri riitatilanteissa, ei ikinä puhuta eikä mietitä toimiiko itse samalla tavalla ja haluaako jatkaa sitä tapaa mikä on lapsuuden kodista peritty. Parisuhteesta, sen tilasta ja toimivuudesta ja ylipäätään mistään siihen liittyvästä ei puhuta.
Mitä ihmettä? Mistä nää ihmiset sitten puhuu? Uutisista ja töistä? Ok, tärkeitä asioita mutta jos tarkoituksena oikeasti olisi olla loppuelämä yhdessä, eikö olisi aika tärkeää miettiä myös vaikka sitä, miten tässä suhteessa riidellään ja ristiriitatilanteet käsitellään, minkälainen on lapsuuden kodista saatu parisuhteen malli ollut ja toteuttaako samoja "huonoja tapoja" joita omat vanhemmat ovat suhteessaan toteuttaneet, mihin kumpikin haluaa parisuhteessa panostaa ja mikä pitää meitä yhdessä?
Taidan olla tosi onnellinen, kun meillä keskustellaan niin paljon ja pohditaan asioita monelta eri kantilta. Tai sitten toiset ei vaan kaipaa sellaisia keskusteluja? Nämä äidit kyllä tuntuivat kaipaavan näitä keskusteluja, mutta olivat sitä mieltä etteivät ikinä saa miestään puhumaan tällaisista asioista.
Onko yleistä suhteissa se, ettei puhuta mistään syvällisestä, vaan puheenaiheet koostuu päivän kuulumisista ja siinä sitten se? Mikä pitää tällaisia ihmisiä yhdessä, kenen kanssa vaan voi vaihtaa pinnallisesti kuulumisia ilman että toista tarvitsee rakastaa? Vai ollaanko me vaan mieheni kanssa eriskummallisia kun puhutaan kaikesta mahdollisesta?
Kommentit (59)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:33"]
olen ihmetellyt ihan samaa. Me puhutaan kaikesta; töistä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, tulevaisuudesta, politiikasta, autoista, sukulaisista, perhesuhteista, ystävyydestä, seksistä.. Ja ollaan ihan megaonnellisia ja seksi sujuu. Mutta suurin osa ei puhu. Ja ollaan kolmekymppinen kohta kolmen lapsen lapsiperhe.
[/quote]
Meillä myös. Alusta asti olemme tykänneet jutella keskenämme. Riidatkin käydään usein läpi jälkeen päin. Monesti syy riitaan löytyy ihan jostain muusta, kuin siitä, mistä riidellään.
Nyt kun lapset alkaa olla jo isoja, saatamme istua viikonloppuna sohvalla juttelemassa tuntikausia kaikesta maan ja taivaan välillä ja tunteista toisiamme kohtaan ja yleisesti elämästämme.
Meille tämä sopii ja minulle ihan hyvin, että mies tykkää analysoida tunteitaan minuun. Mies, joka usein sanoo, että rakastaa minua niin, että aivan rintaan sattuu. Mies, joka puhuu tunteistaan. Minä tykkään. Joku muu ei tykkäisi tällaisesta.
Onneksi jokainen voi valita itselleen sopivimman parin ja rakentaa elämänsä sellaiseksi, että kummallakin on hyvä olla. Puhuminen on meidän elämää.
[/quote]
Niin ja sen tympeän arkiriidan setviminen voi alkaa vaikka siitä, että mies pyytää anteeksi, että ärähti niin rumasti, mutta koska töissä jne...
Siitä sitten alamme puhumaan, että mikä asia mättää siellä ja miksi se vaikuttaa. Toisen oloa helpottaa kovasti se, että saa puhua asiasta, mikä painaa mieltä. Samoin toisin päin. Joku typerä riita laukeaa siihen, että menen syliin ja sanon, että anteeksi, kun sanoin sulle tätä. Mies tuntee jo minut niin hyvin, että tietää usein jo, mitkä asiat mättää. Jos on paha mieli, saan itkeä rauhassa olkapäätä vasten ja jauhaa sen tylsän arkiriidan ja siihen johtaneet syyt ja ehkä sitten siellä taustalla olevan isoimmankin syyn pois.
Mutta kuten kirjoitin, toisille ei tällainen asioiden jauhaminen ja puhuminen sovi. Ymmärrän sen varsin hyvin ja siksi onkin hyvä, jos parilla on samanlaiset arvot,. kun eletään yhdessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on selkeä jako: Minä puhun ja mies ei kuuntele.
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:44"]
Meillä on selkeä jako: Minä puhun ja mies ei kuuntele.
[/quote]
Meillä sama jako, mutta toisinpäin. :D
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:47"]
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[/quote]
Mutta jos mies haluaa puhua asioistaan ja tunteistaan. Miksi siihen ei voi antaa mahdollisuutta.
Poikalasten äitinä olen huomannut, että nuorilla miehillä on kova tarve puhua asioistaan. Puhua tunteistaan, mutta äkkiä ne latistetaan sillä, että "ei miehet tyhjää jauha asioitaan"
Kyllä miehet äkkiä oppivat, että heidän ei kuulu puhua tunteistaan, muuten kuin kaljapäissään jätkäporukassa.
Meillä on saanut puhua ja myös nuoret miehet puhua tunteistaan. Jos teitä ei kiinnosta kuunnella, ettekä jaksa niin yrittäkää edes. Niillä miehillä on huippuhienoja ajatuksia ja suuria tunteita, jotka vain odottavat sitä, että joku kuuntelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä mitään riitoja ja lapsuuden riitelytyylejä jaksaisi niin puida, mutta muuten kaipaisin huomattavasti enemmän keskustelua ja kommunikointia suhteeseemme. Suorastaan janoan sitä. Jostain syystä keskustelumme eivät vaan onnistu vaan ärsyynnyn lähes poikkeuksetta, kun mies ei tajua vaan jotain tai lakkaa kuuntelemasta. Paljon antoisampaa sanan säilää sivallellaan vaikkapa työpaikallani lounaalla. Tuntuu uskomattomalta, että työkaverit YMMÄRTÄVÄT minua paremmin kuin oma mies. Olen niin lannistunut tästä, etten enää jaksa oikein puhua mitään. Helpompi puhua siitä, kumpi vie lapsen tarhaan tai annoitko jo kissalle ruokaa. Välillä raivostuttaa niin ettei henki kulje. Toinen ei vaan tajua. Äsken naureskelin ääneen, kun luin palstalta ketjua, miten työhaastattelussa kannattaa käyttäytyä, jos ei halua paikkaa. Mies kysyi, mitä nauran ja selitin ja luin pari vastausta ääneen, jotka olivat minusta erityisen huvittavia. Mies oli hiljaa ja kysyi että niin siis mitä... Ei vaan tajunnut koko pointtia edes taa saati että aiheessa olisi ollut jotain huvittavaa. Ollaan oltu loppuilta hiljaa koneillamme, mukavampaa näin. Vai onko :(
Naiset valittaa, ettei mies kuuntele ja puhu tunteistaan. Jos mies haluaa puhua, niin se on tyhjää asioiden jauhamista.
Eli nainen haluaa vain puhua omista asioistaan. Näin se on nähtävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:47"]
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[/quote]
Mutta jos mies haluaa puhua asioistaan ja tunteistaan. Miksi siihen ei voi antaa mahdollisuutta.
Poikalasten äitinä olen huomannut, että nuorilla miehillä on kova tarve puhua asioistaan. Puhua tunteistaan, mutta äkkiä ne latistetaan sillä, että "ei miehet tyhjää jauha asioitaan"
Kyllä miehet äkkiä oppivat, että heidän ei kuulu puhua tunteistaan, muuten kuin kaljapäissään jätkäporukassa.
Meillä on saanut puhua ja myös nuoret miehet puhua tunteistaan. Jos teitä ei kiinnosta kuunnella, ettekä jaksa niin yrittäkää edes. Niillä miehillä on huippuhienoja ajatuksia ja suuria tunteita, jotka vain odottavat sitä, että joku kuuntelisi.
[/quote]
Meillä on ihan eri asia setviä riitoja ja puhua tunteistaan! Jos teillä tunteet ja riidat kuuluvat yhteen, niin kannattaisiko miettiä, mikä on pielessä!
Ap ihmetteli, eivätkö ihmiset keskustele parisuhteessa. Olen parisuhteessa vain yhden ainoan miehen kanssa, joten en tiedä, miten reagoida, jos moni nuori mies haluaisi puhua tunteistaan kanssani. Toivottavasti sellaista parisuhdetilannetta ei edes tule.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:03"]
Naiset valittaa, ettei mies kuuntele ja puhu tunteistaan. Jos mies haluaa puhua, niin se on tyhjää asioiden jauhamista.
Eli nainen haluaa vain puhua omista asioistaan. Näin se on nähtävä
[/quote]
Harva mieskään kestää sitä, että jotain riitaa täytyy puhumalla selvittää ilta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa on pakko viheltää peli poikki ja todeta, että se riita on aikaa sitten riidelty eikö menneitä kannata kaivella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä kun mies ei osaa eikä halua puhua? Ja minä en jaksa kuunnella? Yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta, eikä edes erityisen onnettomasti. Ollaan kumpikin lievästi aspergereita (itse diagnosoitu), joten tunteita ei edes aina ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, en usko, että me edes ehdittäisiin paljon keskustella. Kumpikin tekee pitkää päivää ja lastenkin kanssa on pakko puuhata yhtä sun toista. Yhteistä aikaa on ehkä tunti viikossa, ja sen voi käyttää paremminkin kuin jauhamalla vanhoja tunteita yms. shaissea.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:47"]
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[/quote] Oho. Ei keskusteleminen tarkoita sitä että pitää vänätä tai kaivella vanhoja saatika puhua asiat puhki. Meillä keskustellaan paljon mutta ei riidellä ikinä miehen kanssa, osaamme myös olla hiljaa. Mutta olemme samalla aaltopituudella kyllä hiljaakin ollessamme. Puhumme myös lasten kanssa ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä hyvinkin avoimesti ja tätä asiaa on tullut monikin teinien ystävä kiiittämään, puhun heidänkin kanssaan vaikeista asioista sujuvasti. Jos on oikeasti kiinnostunut jonkun jutuista tai elämästä, siitä saa mahtavan keskustelun aikaiseksi. Ihan kenen kanssa vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:47"]
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[/quote]
Mutta jos mies haluaa puhua asioistaan ja tunteistaan. Miksi siihen ei voi antaa mahdollisuutta.
Poikalasten äitinä olen huomannut, että nuorilla miehillä on kova tarve puhua asioistaan. Puhua tunteistaan, mutta äkkiä ne latistetaan sillä, että "ei miehet tyhjää jauha asioitaan"
Kyllä miehet äkkiä oppivat, että heidän ei kuulu puhua tunteistaan, muuten kuin kaljapäissään jätkäporukassa.
Meillä on saanut puhua ja myös nuoret miehet puhua tunteistaan. Jos teitä ei kiinnosta kuunnella, ettekä jaksa niin yrittäkää edes. Niillä miehillä on huippuhienoja ajatuksia ja suuria tunteita, jotka vain odottavat sitä, että joku kuuntelisi.
[/quote]
Niin, missä ihmeen kohdassa kirjoitin, että en anna miehelle mahdollisuutta puhua tunteistaan?
Näytä se kohta kirjoituksessani, niin jatketaan keskustelua.
Vai oletko niitä naisia, jotka lukevat/kuulevat, mitä haluavat, ja sitten jatkavat keskustelua omien kuvitelmiensa pohjalta?
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:47"]
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[/quote]
Hyvin sanottu! Meillä ainakin selvitetään riita heti ja pyydetään anteeksi. Minä en ainakaan kaipaa mitään ultimate syvällisiä keskusteluja rakkaudesta. Mulla ainakin lopahtais kiinnostus täysin, jos mies haluaisi keskustella syvällisesti kaikesta. Kun on pitkään ollut yhdessä tietää toisesta milloin hän haluaa olla omissa oloissa ja näkee ilmeistä ja eleistä mitä milloinkin ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:07"]
Entä kun mies ei osaa eikä halua puhua? Ja minä en jaksa kuunnella? Yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta, eikä edes erityisen onnettomasti. Ollaan kumpikin lievästi aspergereita (itse diagnosoitu), joten tunteita ei edes aina ole. Jos ihan rehellisiä ollaan, en usko, että me edes ehdittäisiin paljon keskustella. Kumpikin tekee pitkää päivää ja lastenkin kanssa on pakko puuhata yhtä sun toista. Yhteistä aikaa on ehkä tunti viikossa, ja sen voi käyttää paremminkin kuin jauhamalla vanhoja tunteita yms. shaissea.
[/quote]
Höpö höpö, te mitään asseja ole, ellet tiedä, että assilla on tunteet joskus niin suuria, ettei hän niistä puhu, koska pelkää hajoavansa niihin.
terveisin oikea assinuoren äiti
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:47"]
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[/quote]
Mutta jos mies haluaa puhua asioistaan ja tunteistaan. Miksi siihen ei voi antaa mahdollisuutta.
Poikalasten äitinä olen huomannut, että nuorilla miehillä on kova tarve puhua asioistaan. Puhua tunteistaan, mutta äkkiä ne latistetaan sillä, että "ei miehet tyhjää jauha asioitaan"
Kyllä miehet äkkiä oppivat, että heidän ei kuulu puhua tunteistaan, muuten kuin kaljapäissään jätkäporukassa.
Meillä on saanut puhua ja myös nuoret miehet puhua tunteistaan. Jos teitä ei kiinnosta kuunnella, ettekä jaksa niin yrittäkää edes. Niillä miehillä on huippuhienoja ajatuksia ja suuria tunteita, jotka vain odottavat sitä, että joku kuuntelisi.
[/quote]
Niin, missä ihmeen kohdassa kirjoitin, että en anna miehelle mahdollisuutta puhua tunteistaan?
Näytä se kohta kirjoituksessani, niin jatketaan keskustelua.
Vai oletko niitä naisia, jotka lukevat/kuulevat, mitä haluavat, ja sitten jatkavat keskustelua omien kuvitelmiensa pohjalta?
[/quote]
Huh, kun olet aggressiivinen. Ei ihme, ettei miehesi uskalla sinun kuullen suutasi aukaistakaan. Sääliksi käy miehesi. Toivottavasti hänellä on ystäviä, kenen kanssa voi puhua asioistaan. Sinulle ei varmaan uskallakaan kukaan puhua mitään. Huh huh, hyvää jatkoa valitsemallesi tielle :O
Hahahaaa, täällähän on palstamammat oikein miesten unelmanaisia. Ei jauheta, eikä tarvi puhua mistään ja hyvin menee :DDDDDD
Ja huomenna sitten koko päivä taas valitetaan, että kuinka menee huonosti, kun mies ei puhu, eikä kuuntele. Tai mies on pettänyt kuukausia, mutta nyt vasta selvisi, että miksi mies ei ole puhunut, että meillä menee huonosti hänen mielestä.
Mammat vain vänkyttää ihan tavan vuoksi vastaan. Jos aloitus olisi ollut toisin päin, että miksi meillä ei mieheni puhu minun kanssa ja käy riitoja lävitse, samat mammat olisi vastanneet, että kyllä meillä ainakin mies puhuu ja käydään riidat lävitse ja lässytiläpäläpädingon :DDDDDD'
Aavee on nykyään niin ennalta-arvattava:DDDDD
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 23:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:58"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:47"]
Meillä on takana 25 yhteistä vuotta. Eipä ole käynyt mielessä, että riitoja pitäisi uudestaan ja uudestaan käydä läpi, analysoida ja pohtia, että mitä tuli sanottua ja miksi. Eiköhän sitä jokainen meistä joskus tuiskahda muille ilman erityisempää muuta syytä kuin että itseä vituttaa. Turha niitä on käydä miehen kanssa ruotimaan, mitä omassa päässä on vinksallaan sillä hetkellä.
Olen kasvanut perheessä, jossa äiti halusi puhua, puhua ja puhua joka hemmetin asiasta. Kaikki asiat keskusteltiin puhki, vaikka ei ollut mitään keskustelemista ja palattiin uudestaan ja uudestaan johonkin muinaiseen riitaan. Päätin, että minä en tee niin ikinä. Mietin, mikä asia on niin iso, että siitä kannattaa vänätä. Harva on.
Harva mies kestää jatkuvaa puhumista. Joskus on hienoa osata olla hiljaa kahdestaan.
[/quote]
Mutta jos mies haluaa puhua asioistaan ja tunteistaan. Miksi siihen ei voi antaa mahdollisuutta.
Poikalasten äitinä olen huomannut, että nuorilla miehillä on kova tarve puhua asioistaan. Puhua tunteistaan, mutta äkkiä ne latistetaan sillä, että "ei miehet tyhjää jauha asioitaan"
Kyllä miehet äkkiä oppivat, että heidän ei kuulu puhua tunteistaan, muuten kuin kaljapäissään jätkäporukassa.
Meillä on saanut puhua ja myös nuoret miehet puhua tunteistaan. Jos teitä ei kiinnosta kuunnella, ettekä jaksa niin yrittäkää edes. Niillä miehillä on huippuhienoja ajatuksia ja suuria tunteita, jotka vain odottavat sitä, että joku kuuntelisi.
[/quote]
Niin, missä ihmeen kohdassa kirjoitin, että en anna miehelle mahdollisuutta puhua tunteistaan?
Näytä se kohta kirjoituksessani, niin jatketaan keskustelua.
Vai oletko niitä naisia, jotka lukevat/kuulevat, mitä haluavat, ja sitten jatkavat keskustelua omien kuvitelmiensa pohjalta?
[/quote]
Huh, kun olet aggressiivinen. Ei ihme, ettei miehesi uskalla sinun kuullen suutasi aukaistakaan. Sääliksi käy miehesi. Toivottavasti hänellä on ystäviä, kenen kanssa voi puhua asioistaan. Sinulle ei varmaan uskallakaan kukaan puhua mitään. Huh huh, hyvää jatkoa valitsemallesi tielle :O
[/quote]
Ihan niin kuin arvasinkin: olet niitä naisia, joiden miehet voivat sanoa mitä tahansa, sinä kuulet omiasi. Parisuhteessa miehesi on vaiti, koska tietää, että kaikki sanomisensa vääristellään. Olette yhdessä vain lasten takiam heille miehesi vielä puhuu, mutta sinun kanssasi hän tyytyy lukemaan lehteä ja myötäilemään jatkuvaa tunnepapatustasi. Ei ihme, että mies harrastaa enemmän kuin suhteenne alkuaikoina. Pääsee pois kotoa, kun käy lenkillä.
Meillä on pitkiä filosofisia keskusteluja, joiden ansiosta suhteemme on jatkuvasti tuore ja syvenee päivä päivältä. Harmi, että minä olen Sartren kannalla, mutta mies vetoaa Kiergegaardiin. Yhteistä on wittgensteinilaisuus, josta ammennamme suhteeseemme voimaa. Voisimme puhua tuntikausia tärkeistä asioista, mutta valitettavasti lapsemme eivät ymmärrä sitä.
Olen huomannut saman kuin ap.
Ja on pari muutakin juttua mitä huomaan lähipiirin pareista. Vanhemmat eivät harrasta mitään yhdessä. Molemmat harrastaa paljon ja tahoillaan, mutta edes arkisia asioita ei tehdä yhdessä. Meidän kaverit nauro kun sanottiin, että käydään lähes aina yhdessä ruokakaupassa. Ei kuulemma kannata kun on tehokkaampaa siten, että toinen käy. Joo on ehkä tehokkaampaa, mutta myös tylsempää.
Lisäksi ihmiset eivät puhu rahasta. Se on ihan kummallista. Me nähdään nettipankista toistemme tilit ja tiedetään tasan tarkkaan kuinka paljon meillä on perheyksikkönä ja yksilöinä rahaa. Lupaa rahan käyttöön ei tarvitse kysyä, koska luotetaan, että molemmat ostaa tarpeeseen ( ja joskus tuhlaaminen muuten vaan voi olla riittävä tarve). Ei kyylätä, mutta tiedetään. Juttelin just yhden kaverin kanssa ja hän sanoi, että hänellä ei ole hajuakaan mitä hänen miehellään on tilillä rahaa. Mä en kestäis, ellen tietäisi meidän taloudellista tilannetta sentilleen :)
Me puhuttiin parisuhteestamme silloin ensimmäisinä vuosina - käytiin läpi just noita menneitä painolasteja ja asennelähtökohtia, puitiin riitojen syitä ja motiivejamme jne.
Ei vain enää jaksa. Meillä on nykyään just se tilanne että riidan jälkeen pyritään vain unohtamaan, emmekä enää juurikaan keskustele parisuhdeasioistamme muutenkaan.
Johtunee siitä, että ongelmamme tuntuvat olevan aika lailla ratkaisemattomissa. Niistä jaksettiin keskustella vaikka kuinka kauan, eikä mikään siitä parantunut. Tuntuu että vaihtoehdot ovat joko elää näin tai lähteä, en usko että kumpikaan meistä pystyy pitemmän päälle itseään parantamaan.