Lue keskustelun säännöt.
Ei ole totta, eikö parisuhteessa olevat ihmiset keskustele?
04.04.2013 |
Perhekerhossa tuli puhetta parisuhteesta. Kävi ilmi, että vuosia yhdessä olleet, päälle 30v ihmiset ja muutaman lapsen vanhemmat ei oikeasti juuri keskustele. Useampi äiti siellä sanoi, että he ei juuri selvittele riitojaan vaan ne jää ilmaan ja sit ne unohdetaan. Toisen lapsuudesta ja siitä miten omat vanhemmat ovat toimineet vaikkapa juuri riitatilanteissa, ei ikinä puhuta eikä mietitä toimiiko itse samalla tavalla ja haluaako jatkaa sitä tapaa mikä on lapsuuden kodista peritty. Parisuhteesta, sen tilasta ja toimivuudesta ja ylipäätään mistään siihen liittyvästä ei puhuta.
Mitä ihmettä? Mistä nää ihmiset sitten puhuu? Uutisista ja töistä? Ok, tärkeitä asioita mutta jos tarkoituksena oikeasti olisi olla loppuelämä yhdessä, eikö olisi aika tärkeää miettiä myös vaikka sitä, miten tässä suhteessa riidellään ja ristiriitatilanteet käsitellään, minkälainen on lapsuuden kodista saatu parisuhteen malli ollut ja toteuttaako samoja "huonoja tapoja" joita omat vanhemmat ovat suhteessaan toteuttaneet, mihin kumpikin haluaa parisuhteessa panostaa ja mikä pitää meitä yhdessä?
Taidan olla tosi onnellinen, kun meillä keskustellaan niin paljon ja pohditaan asioita monelta eri kantilta. Tai sitten toiset ei vaan kaipaa sellaisia keskusteluja? Nämä äidit kyllä tuntuivat kaipaavan näitä keskusteluja, mutta olivat sitä mieltä etteivät ikinä saa miestään puhumaan tällaisista asioista.
Onko yleistä suhteissa se, ettei puhuta mistään syvällisestä, vaan puheenaiheet koostuu päivän kuulumisista ja siinä sitten se? Mikä pitää tällaisia ihmisiä yhdessä, kenen kanssa vaan voi vaihtaa pinnallisesti kuulumisia ilman että toista tarvitsee rakastaa? Vai ollaanko me vaan mieheni kanssa eriskummallisia kun puhutaan kaikesta mahdollisesta?
Kommentit (59)
Ei ole totta, eivätkö ihmiset osaa olla hiljaisuudessa?
Minulla menisi hermot, jos mieheni haluaisi keskustella koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies on sellainen puhumaton tyyppi. Tai puhuu se, töistä, remontista, ihmisistä, uutisista, harrastuksista, meidän lapsista tietysti puhuu paljon. Mutta mitään riitoja se ei kestä. Sen vanhemmat ei kai koskaan näyttäneet eripuraansa lapsilleen, ja mieheni luulee että se on kaikkein normaalinta - että jos on lapsia, ei vanhemmat koskaan riitele!
Minä olen jo eron partaalla, koska on paljon sellaista mikä meillä mättää (erilaisesta elämänkokemuksesta ja erilaisista luonteista johtuen) ja siitä ei saa puhua. Miehen mielestä meillä olisi kaikki hyvin jos minä vain en riitelisi. Ja minä taas kaipaan sitä, että voitaisiin puhua myös hankalista asioista, kun tosiaan olemme vähän erilaisia ja sen kyllä huomaa (esim. minä haluaisin mennä ja tehdä enemmän ja minä olen muutenkin aktiivisempi).
Tänään aamulla sanoin, että vittu että en jaksa, päätä särkee ja tyttö herätti puoli seitsemältä, enkä saanut päänsäryn takia nukuttua kuin muutaman tunnin. Mies loukkaantui siitä, että sanoin vittu (heidän perheessään ei koskaan kiroilla) ja lähti töihin sanomatta mitään. Huomasin, että mies on syönyt hammassärkyynsä kaikki särkylääkkeet eikä ostanut uutta tilalle. Sain lähteä silmät kivusta ristissä lasten kanssa apteekkiin.
Kyllä mietin eroa. Haluan ihmisen, jonka kanssa voi puhua vaikeistakin asioista, tai sitten olen mieluummin vaikka yksin ja puhun vaikka terapeutille jos on itsellä kamalan vaikeaa.
Anteeksi vähän ot avautuminen.
Mä oli nuorempana ja suhteen alkuaikoina sellainen keskustelija-tyyppi, mies ei juurikaan. Samoin oli hellyyden kanssa, mä halusin kiehnätä kainalossa, mies ei useinkaan. Nyt ikävä kyllä roolit on toisin päin, mies haluaa halia ja pussata ja nukkua kainalossa ja maata sylikkäin jne. ja musta tuntuu että kuristun! :( Mä en enää taivu moiseen teinihömppään kun on kaksi pientä lasta ja työ ja koti jne. Mulle suurin rakkaudenosoitus olisi jos mies tekisi oma-aloitteisesti kotitöitä eikä lasten hoidosta ja päikkyvienneistä tarvitsisi kinata... Ikävä kyllä mies mököttää mulle hellyyden puutteesta ja sitten ei suostu keskustelemaan edes lapsiin liittyvistä asioista!! :( Eli toisinsanoen jos en helli miestä, lapset kärsii. Mun mielestä tässä iässä se rakkaus olisi nimenomaan TEKOJA yhteisen arjen sujumisen hyväksi, seuraavaksi vasta puhumista ja aivan viimeiseksi sitä pusuttelua ja seksiä.
Taitaa olla ero meillä vielä edessä...
No en kyllä jaksaisi jauhaa. Ei kumppani ole mikään terapeutti.
Sulle 2, mitä sä sitten kumppanilta haet? Kivaa kaveria jonka kanssa voi tehdä erilaisia juttuja ja harrastaa seksiä? Keskustelu on eri asia kuin jauhaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sitten.. toiset eivät vain kaipaa sellaisia keskusteluja.
Jaa a. Ei meilläkään jutella kuin tyyliin kotitöistä jne. Meille tämä on oikein hyvä juttu, kun ei kumpikaan olla mitään höpöttäjiä. Ollaan mieluummin hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksatteko seuraavat 20 vuotta ja pidempäänkin jutella pelkistä kotitöistä?
En mäkään kyllä jaksa keskustella mistään riidoista. Miksi ne pitäisi jotenkin hienosti lopettaa ja päättää, jos ne voi vain unohtaa ja asia on sillä selvä? Ihan turhaa hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta en kaipaisi sellaisia keskusteluja, jos parisuhteessa olisi rakkautta ja hyvinvointia. Mutta jos tuntuu siltä, että koko parisuhde ei oikein toimi, niin tottakai niitä keskusteluja tarvitaan. Itse en silti jaksanut niitäkään, kun ne joko A. menivät riidoiksi joka kerta samoista jutuista ja/tai B. eivät koskaan muuttaneet mitään. Vasta pahimman luokan kriisin jälkeen opettelimme kommunikoimaan.
Enpä viitsi ruveta pohjamutia myöten ruotimaan tätä suhdetta, ero siitä vaan tulisi. Parempi elellä suurinpiirtein seesteisesti ilman sen kummempia analyyseja. Tiedän, että mies on itsekäs paska eikä välitä minusta, mutta en halua ajatella asiaa tarkemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen ihmetellyt ihan samaa. Me puhutaan kaikesta; töistä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, tulevaisuudesta, politiikasta, autoista, sukulaisista, perhesuhteista, ystävyydestä, seksistä.. Ja ollaan ihan megaonnellisia ja seksi sujuu. Mutta suurin osa ei puhu. Ja ollaan kolmekymppinen kohta kolmen lapsen lapsiperhe.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:29"]
En mäkään kyllä jaksa keskustella mistään riidoista. Miksi ne pitäisi jotenkin hienosti lopettaa ja päättää, jos ne voi vain unohtaa ja asia on sillä selvä? Ihan turhaa hommaa.
[/quote]
Sama juttu. Riidoissa nyt tulee sanottua kaikenlaista, ja usein oikeasti siinä on vaan oma stressi, paha mieli tai toisen vastaava syynä, ja oikeasti asiasyillä on vain pieni sivuosa. Turha niistä keskustella jälkeenpäin.
Mutta kyllä meillä silti syvällisiä keskustellaan, paljonkin. Vaan ei käydä niitä tympeitä naistenlehtien suosittelemia tunne/parisuhde/höpöhöpökeskusteluja. Mutta voidaan puhua elämästä ja kuolemasta, uskonnosta ja filosofiasta, politiikasta ja taiteesta - kiinnostaa meitä enemmän kuin vatvoa yhdessä jotain tunkkaista arkiriitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ihmettele että ihmiset eroaa niin helposti. Jos ei asioista puhuta, niin seksi ja kotitöistä puhuminen ei kovin pitkälle kanna. Ja kun riitoja tulee ja ne aina vaan unohdetaan ilman että ollaan valmiita edes yrittämään sen miettimistä, miten vastaavia riitoja voisi välttää jatkossa, tilanne ei muutu mihinkään. Eipä turhaan sanota että pitkä suhde ei tule itsekseen vaan se vaati töitä - tietenkin jos jollekin riittää että sohvalla istuu joku sama tyyppi joka kattoo telkkaria yhdessä mun kanssa, niin sittenhän se riittää. Ihmeellistä että löytyy ihmisiä jotka oikeasti ovat sitä mieltä ettei suhteeseen tartte panostaa.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:28"]
Jaksatteko seuraavat 20 vuotta ja pidempäänkin jutella pelkistä kotitöistä?
[/quote]
Hyvin näin on menty jo kymmenen vuotta, joten eiköhön tuossa vielä parikymmentä vuotta kestetä.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:33"]
olen ihmetellyt ihan samaa. Me puhutaan kaikesta; töistä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, tulevaisuudesta, politiikasta, autoista, sukulaisista, perhesuhteista, ystävyydestä, seksistä.. Ja ollaan ihan megaonnellisia ja seksi sujuu. Mutta suurin osa ei puhu. Ja ollaan kolmekymppinen kohta kolmen lapsen lapsiperhe.
[/quote]
Hieno juttu! Mä kyllä koen,että toisen kanssa kaikesta puhuminen hitsaa meitä koko ajan enemmän ja enemmän yhteen. Rakkaus lisääntyy, eikä voisi kuvitellakaan että joskus erottaisiin.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:33"]
olen ihmetellyt ihan samaa. Me puhutaan kaikesta; töistä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, tulevaisuudesta, politiikasta, autoista, sukulaisista, perhesuhteista, ystävyydestä, seksistä.. Ja ollaan ihan megaonnellisia ja seksi sujuu. Mutta suurin osa ei puhu. Ja ollaan kolmekymppinen kohta kolmen lapsen lapsiperhe.
[/quote]
Meillä myös. Alusta asti olemme tykänneet jutella keskenämme. Riidatkin käydään usein läpi jälkeen päin. Monesti syy riitaan löytyy ihan jostain muusta, kuin siitä, mistä riidellään.
Nyt kun lapset alkaa olla jo isoja, saatamme istua viikonloppuna sohvalla juttelemassa tuntikausia kaikesta maan ja taivaan välillä ja tunteista toisiamme kohtaan ja yleisesti elämästämme.
Meille tämä sopii ja minulle ihan hyvin, että mies tykkää analysoida tunteitaan minuun. Mies, joka usein sanoo, että rakastaa minua niin, että aivan rintaan sattuu. Mies, joka puhuu tunteistaan. Minä tykkään. Joku muu ei tykkäisi tällaisesta.
Onneksi jokainen voi valita itselleen sopivimman parin ja rakentaa elämänsä sellaiseksi, että kummallakin on hyvä olla. Puhuminen on meidän elämää.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:33"]
olen ihmetellyt ihan samaa. Me puhutaan kaikesta; töistä, vanhemmuudesta, rakkaudesta, tulevaisuudesta, politiikasta, autoista, sukulaisista, perhesuhteista, ystävyydestä, seksistä.. Ja ollaan ihan megaonnellisia ja seksi sujuu. Mutta suurin osa ei puhu. Ja ollaan kolmekymppinen kohta kolmen lapsen lapsiperhe.
[/quote]
Kuulostaa kauhean raskaalta.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 22:28"]
Jaksatteko seuraavat 20 vuotta ja pidempäänkin jutella pelkistä kotitöistä?
[/quote]
Hyvin näin on menty jo kymmenen vuotta, joten eiköhön tuossa vielä parikymmentä vuotta kestetä.
[/quote]
Sääli teille että parisuhde on kestämistä eikä jotain paljon paljon enemmän. Onnea valitsemallanne tiellä.
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 10:27"]puhumme näistä samoista tässä viestissä mainituista kyllä ja ollaan päälle 30 ja kolme lasta myös. Mutta olemme puhuneet ja analysoineet myös riitoja ap:n tyyliin. Viiden minuutin tiuskaisusta, kun tekee parin tunnin analyysin ja käsittelee sen läpi jokaista elettä, silmänliikettä ja tavua myöten läpi, enkä koe sen syventäneen suhdettamme mitenkään. Pieni lähes harmiton tuiskahdus, jonka syy ei ole ehkä edes ollut toisessa vaan sen hetkisessä tilanteessa, saa tosi isot mittasuhteet, jos sitä käsitellään vielä seuraavat kaksi tuntia. Tämä meinasi muutamaan otteeseen ajaa parisuhteemme loppuun. Onneksi osasimme jättää tämän vähemmälle ja unohtaa joka tilanteessa vedota lapsuudenkotiin, niin nyt kukoistaa paljon paremmin.
Ja anteeksi, kun vastasin, vaikka en lukenut koko ketjua.
[/quote]
Juuri niin!!!