Mitä tuli luokkanne hissukoista tai koulukiusatuista myöhemmässä elämässään?

Meidän luokan 3 erilaista poikaa joista yhtä ainakin kiusattiin näkyvästi ylempiluokkalaisten toimesta.

Lentokapteeni

Insinööri

Lakimies

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:08"]

Mä olin se kiusattu, kenelle ei ollut kavereita ala eikä yläasteella, muo haukuttiin rumaks yms.

  Amikseen mentyä, mulla olikin yhtäkkiä enemmän ystäviä, kuin kiusaajillani. Koko ajan mun piti olla menossa sinne ja tänne, kun ystävät kaipas. Sain ammatin ja olenkin ainoa yläasteen luokalta, jolla on perhe, joka on kihloissakin :D Eikä muuten ole mikään ruma mies, vaan kyllä nuo kiusaajat kadehtii. Pari kiusaaja on tullut jo pyytämään anteeksi ja suoraan sanoneetkin kadehtivat mun elämää, kun käpertyvät yksin kotiin päästyään sohvan nurkkaan katsomaan telvisiota :D

[/quote]

Sun elämän kohokohta on, kun olet saanut komean miehen ja kihloissakin...Joo.

T: Ei-koulukiusaaja, vaan ihan suosittu lapsi/nuori, nyk. akateemisesti koulutettu keskipalkkainen henkilö

Opettaja minusta tuli. Ihan hyväkin sellainen.

Minusta tuli tuotekehitysinsinööri.

Kollegoista moni on kertonut olleensa kiusattuja/syrjittyjä koulussa.

Kaveripiirissä on muutamia lapsena kiusattuja. Ammattejaan ovat: labranhoitaja, psykologi, floristi.

akateeminen mielenterveyspotilas (terapiassakävijä)

Mä olin se läski ja ruma kiusattu. Nyt sairaslomalla toipumassa syömishäiriöstä ja sen diagnoosin lisäks muita mielenterveysongelmiia.

Kiusattu ala-asteella valehteli, eli omissa maailmoissaan ja kuvitelmissaan julkkispoikaystävistä. Häneen ei tehnyt mitään vaikutusta se, että sanoimme hänen valehtelevan. Olikohan hänellä joku skitsofrenia tms, olen myöhemmin miettinyt... Nyt on vieläkin erikoinen, mutta sinkkuilee ja ehkä elää niiltä osin kuvitelmissaan prinsessana. Vaikuttaa, että parantunut kuitenkin, käy töissä.

Hissukoista tuli kotiäitejä tai (ammatti)korkeakoulutettuja keskitason puurtajia, kiusatuista täysin syrjäytyneitä tai paskaduunareita joiden koulutus jäi maksimissaan 2. asteeseen.

Pahimmilla kiusaajilla ja peruskoulussa suosituilla kusipäillä taitaa tätä(kin) nykyä mennä keskimäärin erittäin hyvin. Useimmilla on akateeminen koulutus ns. raha-alalta, korkea sosioekonominen asema, perhe, ystäviä ja muutenkin kaikin puolin onnistunut elämä.

no. musta tuli ainakin suurperheen äiti :)  hissukka olen vieläkin.

Kahden lapsen äiti, erittäin tyylikäs ja hoidettu, hyvässä ammatissa, ei kovin onnellinen avioliitossaan. Luotettava ja hyvä ystävä, joka on ulospäinsuuntautunut ja hauskaa seuraa.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 11:02"]

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 10:08"]

Mä olin se kiusattu, kenelle ei ollut kavereita ala eikä yläasteella, muo haukuttiin rumaks yms.

  Amikseen mentyä, mulla olikin yhtäkkiä enemmän ystäviä, kuin kiusaajillani. Koko ajan mun piti olla menossa sinne ja tänne, kun ystävät kaipas. Sain ammatin ja olenkin ainoa yläasteen luokalta, jolla on perhe, joka on kihloissakin :D Eikä muuten ole mikään ruma mies, vaan kyllä nuo kiusaajat kadehtii. Pari kiusaaja on tullut jo pyytämään anteeksi ja suoraan sanoneetkin kadehtivat mun elämää, kun käpertyvät yksin kotiin päästyään sohvan nurkkaan katsomaan telvisiota :D

[/quote]

Sun elämän kohokohta on, kun olet saanut komean miehen ja kihloissakin...Joo.

T: Ei-koulukiusaaja, vaan ihan suosittu lapsi/nuori, nyk. akateemisesti koulutettu keskipalkkainen henkilö

[/quote]

Joo, et ehkä ollut koulukiusaaja, mutta susta on sittemmin tullut nettikiusaaja, joka naureskelee sille, että joku muu on elämäänsä tyytyväinen.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 11:32"]

Kahden lapsen äiti, erittäin tyylikäs ja hoidettu, hyvässä ammatissa, ei kovin onnellinen avioliitossaan. Luotettava ja hyvä ystävä, joka on ulospäinsuuntautunut ja hauskaa seuraa.

[/quote]

Tämähän on minä! :) En kyllä ollut kiusattu, mutta hissukka.

Lähihoitaja ja äiti, löysi koulukiusatun miehen. Tyytyväisiä elämäänsä. Molemmat nostaneet toistensa itsetuntoa. Onnellinen.

Minä olin hissukka alisuoriutuja. Minusta ei tullut ammatillisesti mitään, olen kolmekymppinen kouluttamaton mielenterveyspotilas.

Toisaalta, sain miehen ja kaksi lasta, oman talon ja matkustellaankin pari kertaa vuodessa. Huonomminkin voisi mennä.

En muista koulustani (700 oppilasta) kuin yhden ihan oikean kiusaajan. Tällä tytöllä oli jo silloin ongelmia, yksinhuoltajaäiti kehui kun tyttö varasti itselleen vaatteet, kun ei mennyt rahaa äidillä niihin. Tästä tytöstä tuli halveksittu yh, en tiedä käykö töissä tai missään, mutta hänen kanssaan koulujen loputtua hengasi vain toiset samanlaiset. Hänen veljensään on jo vankilassa. 

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 11:25"]

Kiusattu ala-asteella valehteli, eli omissa maailmoissaan ja kuvitelmissaan julkkispoikaystävistä. Häneen ei tehnyt mitään vaikutusta se, että sanoimme hänen valehtelevan. Olikohan hänellä joku skitsofrenia tms, olen myöhemmin miettinyt... Nyt on vieläkin erikoinen, mutta sinkkuilee ja ehkä elää niiltä osin kuvitelmissaan prinsessana. Vaikuttaa, että parantunut kuitenkin, käy töissä.

[/quote]

Mä olin vähän täntapainen myös. Rajusti kiusattu, ja pakenin fantasiamaailmoihin jossa olin täysin päinvastainen kuin kiusattu eli valtavan suosittu, kaunis jne. Osin myös puhuin näitä juttuja välillä totena ja jäin kiinni niistä välillä. Hetkeksi sain pari luokkakaveria kuitenkin uskomaan että seurustelin Dingon Neumannin kanssa, koska lehdissäkin kerrottiin sen samannimisestä tyttöystävästä kuin mitä minä olin... 

Mutta vanhemmiten olen oppinut pitämään fantasiani omana tietonani enkä puhu niistä enää muille. Akateemisen koulutuksen olen hankkinut ja luonut uraa teknisellä alalla. Sinkku tosiaan olen ollut koko ikäni, en jotenkin kaipaa puolisoa koska kukaan elävä ihmienn ei voi korvata eikä elää mun fantasiamiesten rinnalla ;-) Hitto munhan pitäisi ottaa joku keski-ikäinen tavismies kun unelmissani saan David Beckhamin tai kenet vaan, eikä unelmamiehillä ole huonoja puolia, ja niitä voi käyttää vain kun haluaa ja laittaa sivuun kun ei halua ;-) Mä tosiaan voin saada ihan orgasminkin elävästi fantasioimalla joten tulee sekin puoli hoidettua ilman miehiä.

Minusta tuli syömis- ja ahdistushäiriöinen, työkyvytön mielenterveyspotilas. Mulla on kylläkin ihanat lapset ja hyvä mies, ettei kaikki asiat ihan viturallaan ole.

Pahemminkin voisi olla, esimerkiksi olisin voinut alkaa hengailla rikollisten kanssa, välittää ja käyttää huumeita ja kuolla nuorena. Niin kävi yhdelle pahimmista meidän koulun kiusaajista.

Miksi jotkut miettivät kouluaikoja?

Oma elämäni on ainakin mennyt jo niin paljon eteenpäin ja muuttunut, ts. paljon on vettä virrannut Vantaassa, että ei rehellisesti sanoen kauheasti kiinnosta, mitä jostain luokkakavereista on tullut. Miksi joku junnaa menneissä? Eläkää omaa elämäänne ja katsokaa ylpeästi eteenpäin.

Vastaan mieheni puolesta: yläasteaikana häntä kiusattiin ja nyt hän on myyntineuvottelupäällikkö hyvässä ja kasvavassa firmassa. Tiedän ettei hänen yläasteaikaisista kavereistaan kukaan tienaa niin hyvin kuin hän. Ehkä kiusaaminen kasvatti luonteenlujuutta ja halua näyttää toisille.

Toisesta tuli KTM ja sillä on kirjanpitotoimisto ja hyvin varakas puoliso.

Toisesta tuli homomiehistä tykkäävä yksinelävä nainen, joka opettaa yliopistossa tietotekniikkaa.

Tytöillä hissukkana tai kiusattuna oleminen ei ole kovin paha juttu tulevaisuuden kannalta. Monelle näyttää käyneen hyvin.

Pojat sen sijaan... kyllä ne yhä porskuttaa jotka hallitsi välitunteja.