Lue keskustelun säännöt.
Vaari aiheuttaa ongelmia
19.03.2019 |
Poika on 4v. ja ihan hullaantunut naapurissa asuvan vaarin (ja mummon) takia. Ollaan annettu heidän touhuta yhdessä, mutta nyt taas tuntuu että tämä ei voi mennä näin. Olen äitiyslomalla ja mies reissuhommissa, mies on vapaat tiiviisti meidän kanssa ja huomioi poikaa ja tekevät omia juttuja paljon. Ei näe tätä arkiviikkojen menoa mutta tietää kyllä millaisia vanhempansa osaavat olla. Pojan vauva-aika oli yhtä hemmetin kriisiä jatkuvasti, halusivat sylitellä vauvaa joka ikinen päivä ja alkuun mummo vei pari kertaa mitään sanomatta pojan heille, siis otti syliin ja käveli kotiinsa. Itkevää vauvaa ei varsinkaan vaari antanut takaisin jne ihan kaikkea. Rajat vedettiin lopulta ja jääkautta kesti melkein vuoden. Minä en siltikään osannut enkä osaa mitään mutta nykyään pystyn ohittamaan niiden jutut ja haluaisin kuitenkin pitää lapsille isovanhemmat.
En enää tiedä onko heistä hyötyä suhteessa haittoihin, että kannattaako tämä. Poika alkanut käyttäytyä selvästi eri lailla nyt kun ovat viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Sanoo sellaisia fraaseja joita ei ole kyllä meillä kuullut, kuten "sinä et äiti minua määrää" ja joka asiasta haluaa soittaa vaarille. Purnaa kaikesta, karkkien syömisestä ja pukemisesta lähtien ja eilen veti ihan hullut raivarit tyhjästä ja sanoi muuttavansa mummolaan. Meillä on rajat kotona ja tehään yhdessä paljon asioita ja liikutaan jne. Vaari tulee hakemaan poikaa ehkä joka toinen päivä ja on ollut yötä nyt tänä vuonna ekaa kertaa. En ole aiemmin halunnut päästää koska erimielisyyksiä on ollut ja isovanhemmat ivailee ärsyttävästi minulle edelleen jos sanon ruoka-ajoista jne perusasioista. Nälvii siis ihan selvästi mutta niin että siihen on vaikea "tarttua". Mummon kanssa en tule juttuun yhtään, ei käy meillä (sanoi vauvan synnyttyä että mummo mielellään hoitais tämänKIN pienen niin ois hyvä olla - eivät ole todellakaan oikeasti olleet hoitovastuussa pojasta koskaan vaan enempi päinvastoin)
Voinko ilman selityksiä nyt alkaa rajoittaa tätä hommaa? Selittely on turhaa koska eivät kuuntele. En ole puhunut pojalle mitään pahaa vaarista tai mummosta mutta mun mielestä on ok sanoa että jos he puhuvat jotain "äiti ei määrää" - juttuja, niin ne ei pidä paikkaansa. Stressaa ja kyllästyttää nuo vanhukset jotka ei edes kovin vanhoja, 20v. ainakin vielä tätä edessä enkä tiedä enää kannattaako vaikka tää on muutoin ihana paikka asua ja ihana talo.
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
On uhmannut minusta ikätasoisesti muutenkin, haluaa perusteluita ym. mutta nyt on ihmetyttänyt tuo miten on ihan raivopää ja kyseenalaistaa minut eri tavoin kuin ennen. Käytös on pahimmillaan samana päivänä /iltana jos on ollut vaarin kanssa. Vaarilla on ärsyttävä tapa tulla hakemaan poikaa ja kertoa pojalle mitä jännää tänään tehään "jos äitis laskee.." ja poika katsoo minua innostuneena. Mies ehdotti aiemmin että soittaisi mulle ennen kun tulee tänne mutta ei kuulemma viitti koko ajan soitella. Pelkkä selitys mun mielestä..
ApUhmakaudet vaihtelee, joskus enemmän joskus vähemmän. Sinuna olisin ihan rauhallinen enkä lähtisi taistoon sen enempää nelivuotiasta kuin isovanhempiakaan päin. Mummolassa voi olla eri säännöt kuin kotona, mummolassa määräävät isovanhemmat, kotona vanhemmat.
No mun mielestä tunnistan kyllä tuon pojan uhmailut ja sen kuinka kausittain vaihtelee. Kotonakin pitäisi päteä vaarin sanomiset ja poika tuntuu olevan ristiriidassa, joku sanoo mulle että tämä ongelma on nyt mummolasta lähtöisin. Siellä on ollut mummolan säännöt kyllä ja se sopii mulle mutta vaarin jutut saa pojan inhoamaan minun laittamia rajoja. Ärsyttää ettei appiukko tajua että tästä on nyt eniten harmia nimenomaan pojalle. Nuo aiemmat vastaukset laittoi oikeesti miettimään sitäkin että vaarin käytös on välillä selvää manipulointia. Poika sanoi jokin aika sitten just ennen nukkumaanmenoa että vaari on varmaan surullinen. Kysyin että miten niin, hän vastaa että no kun me mennään lauantaina synttäreille eikä hän pääse vaarin luo. Tarviiko 4v.n tollasta miettiä!
Ap
Nyt sulla on vihoviimeinen hetki alkaa suojella omaa lastasi. Se, että sä et halua riidellä/saada suvun vihoja päällesi/ mahdollisesti riidellä miehen kanssa ei ole tärkeää verrattuna lapsesi oikeuteen turvalliseen kasvuun. Oikeasti, sulla ei ole oikeutta altistaa lastasi tuollaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
On uhmannut minusta ikätasoisesti muutenkin, haluaa perusteluita ym. mutta nyt on ihmetyttänyt tuo miten on ihan raivopää ja kyseenalaistaa minut eri tavoin kuin ennen. Käytös on pahimmillaan samana päivänä /iltana jos on ollut vaarin kanssa. Vaarilla on ärsyttävä tapa tulla hakemaan poikaa ja kertoa pojalle mitä jännää tänään tehään "jos äitis laskee.." ja poika katsoo minua innostuneena. Mies ehdotti aiemmin että soittaisi mulle ennen kun tulee tänne mutta ei kuulemma viitti koko ajan soitella. Pelkkä selitys mun mielestä..
ApUhmakaudet vaihtelee, joskus enemmän joskus vähemmän. Sinuna olisin ihan rauhallinen enkä lähtisi taistoon sen enempää nelivuotiasta kuin isovanhempiakaan päin. Mummolassa voi olla eri säännöt kuin kotona, mummolassa määräävät isovanhemmat, kotona vanhemmat.
No mun mielestä tunnistan kyllä tuon pojan uhmailut ja sen kuinka kausittain vaihtelee. Kotonakin pitäisi päteä vaarin sanomiset ja poika tuntuu olevan ristiriidassa, joku sanoo mulle että tämä ongelma on nyt mummolasta lähtöisin. Siellä on ollut mummolan säännöt kyllä ja se sopii mulle mutta vaarin jutut saa pojan inhoamaan minun laittamia rajoja. Ärsyttää ettei appiukko tajua että tästä on nyt eniten harmia nimenomaan pojalle. Nuo aiemmat vastaukset laittoi oikeesti miettimään sitäkin että vaarin käytös on välillä selvää manipulointia. Poika sanoi jokin aika sitten just ennen nukkumaanmenoa että vaari on varmaan surullinen. Kysyin että miten niin, hän vastaa että no kun me mennään lauantaina synttäreille eikä hän pääse vaarin luo. Tarviiko 4v.n tollasta miettiä!
ApNyt sulla on vihoviimeinen hetki alkaa suojella omaa lastasi. Se, että sä et halua riidellä/saada suvun vihoja päällesi/ mahdollisesti riidellä miehen kanssa ei ole tärkeää verrattuna lapsesi oikeuteen turvalliseen kasvuun. Oikeasti, sulla ei ole oikeutta altistaa lastasi tuollaiselle.
Näkisin asian nyt aivan samoin. Lapsi paineistuu ja luottamus aikuisia, myös vanhempia kohtaan, kärsii.
Minkä ikäinen olet ap? Miksi haluat omia lapsen joka on myös isovanhempien lapsenlapsi? Tässä kiteytyy nykynaisen ongelma, kaikkeen pitää olla täydellinen kontrolli tai pää leviää. Mummola on turvasatama ja jäät äitinä, turhan määräilijänä, hyvinkin kakkoseksi :)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap? Miksi haluat omia lapsen joka on myös isovanhempien lapsenlapsi? Tässä kiteytyy nykynaisen ongelma, kaikkeen pitää olla täydellinen kontrolli tai pää leviää. Mummola on turvasatama ja jäät äitinä, turhan määräilijänä, hyvinkin kakkoseksi :)
Olet täydellinen i d i o o t t i. Häivy.
Heips.
Silloin kun sais esikoiseni äitini oli aivan hirveä. kerran jopa sanoi,että voi jopa viedä tyttäreni minulta.
Ihan vaan kuvitteli että vaikka meillä oli kaikki hyvin en kuulemma osannut hoita yms lastani. Totesi myös kerran et annankohan lapselleni edes ruokaa kun on niin hintelä. ja siis neuvolan mukaan ihan käyrillä kasvoi.
Sitten kun tyttäreni meni yökylään niin jouduin satakertaa soittamaan että joko kohta tuot lapsen kotiin niin eii me nyt ihan vielä tulla. sit suutuin ja sanoin että ellet nyt tuo niin tuun hakeen.
tyttäreni ollessa nelivuotias alkoi mummun manipulointi. jolloin yökyläilyt ja kyläilemiset väheni koska tyttäreni alkoi olla tällainen. muutan mummulle,sielä on parempi olla,et mua määrää ja kaikkea mistä mieheni(tytön isäpuoli) ja minä voitiin tasan päätellä että on mummu laittanut tytön päähän vähän sanoja ja kerran äite oli sano tytölleni että joo sää voit kyllä meille muuttaa ja äitini mullekki totse et voidaan me se tänne ottaa asuun kun on niin iso omakotitalo iso piha yms.
Kaikkein hauskinta on siinä,että äitini joka lähentelee nykyään 60 on itseään nuoremman miehen kanssa niin eivät siten omaa lasta tehneet vaan olis minun lapseni nimenomaan tyttäreni halunnut.(lisäksi minulla on tuolloin myös poika joka ei mihinkään kelvannut) Ja tällä äidin miehellä on poika joka on vuoden vanhempi kuin tyttäreni mutta se ei äidilleni kelvannut kun oli poika lapsi kyseessä.
Eli nyt luulot pois isovanhemmilta tuo tuleee muuten oleen täyttä helvettiä.
Vielä tänäkin päivänä äitini kovin yrittää olla se äitihahmo tyttärelleni mut onneksi tyttöni on jo teini niin ei enää tehoa tuollainen sonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap? Miksi haluat omia lapsen joka on myös isovanhempien lapsenlapsi? Tässä kiteytyy nykynaisen ongelma, kaikkeen pitää olla täydellinen kontrolli tai pää leviää. Mummola on turvasatama ja jäät äitinä, turhan määräilijänä, hyvinkin kakkoseksi :)
Olet täydellinen i d i o o t t i. Häivy.
Taisi kolahtaa. Harmittaako kun lapsi uskoutuu mummolle eikä sinulle ja puhuu päiväkodissakin miten mummon kanssa on hyvä ja mummo ottaa syliin. äiti aina komentaa. Mummon kanssa kun ei äidin kotkotukset päde :)
Ei, minulla ei ole ap:n ongelmia vaan lapsillani on kunnioittavat ja terveet isovanhemmat. Kirjoitin ekaa kertaa noin rumasti kenellekään, koska ap ja hänen lapsensa tarvitsevat oikeasti apua, eivät gaslightingia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin että poika on 4v. Eli alkaa ihan itsenäisestikin olla tuota uhmaa eikä kaikki välttämättä liity siihen mitä vaari on sanonut. Nyt on varmaan korkea aika laittaa niitä tiukempia rajoja ja tehdä lapselle selväksi että isä ja äiti ovat niitä aikuisia joita hänen kuuluu totella. Ja pojalle enemmän muuta tekemistä kuin naapurissa käyntiä, joka toinen päivä on melkoisen usein.
On uhmannut minusta ikätasoisesti muutenkin, haluaa perusteluita ym. mutta nyt on ihmetyttänyt tuo miten on ihan raivopää ja kyseenalaistaa minut eri tavoin kuin ennen. Käytös on pahimmillaan samana päivänä /iltana jos on ollut vaarin kanssa. Vaarilla on ärsyttävä tapa tulla hakemaan poikaa ja kertoa pojalle mitä jännää tänään tehään "jos äitis laskee.." ja poika katsoo minua innostuneena. Mies ehdotti aiemmin että soittaisi mulle ennen kun tulee tänne mutta ei kuulemma viitti koko ajan soitella. Pelkkä selitys mun mielestä..
ApUhmakaudet vaihtelee, joskus enemmän joskus vähemmän. Sinuna olisin ihan rauhallinen enkä lähtisi taistoon sen enempää nelivuotiasta kuin isovanhempiakaan päin. Mummolassa voi olla eri säännöt kuin kotona, mummolassa määräävät isovanhemmat, kotona vanhemmat.
No mun mielestä tunnistan kyllä tuon pojan uhmailut ja sen kuinka kausittain vaihtelee. Kotonakin pitäisi päteä vaarin sanomiset ja poika tuntuu olevan ristiriidassa, joku sanoo mulle että tämä ongelma on nyt mummolasta lähtöisin. Siellä on ollut mummolan säännöt kyllä ja se sopii mulle mutta vaarin jutut saa pojan inhoamaan minun laittamia rajoja. Ärsyttää ettei appiukko tajua että tästä on nyt eniten harmia nimenomaan pojalle. Nuo aiemmat vastaukset laittoi oikeesti miettimään sitäkin että vaarin käytös on välillä selvää manipulointia. Poika sanoi jokin aika sitten just ennen nukkumaanmenoa että vaari on varmaan surullinen. Kysyin että miten niin, hän vastaa että no kun me mennään lauantaina synttäreille eikä hän pääse vaarin luo. Tarviiko 4v.n tollasta miettiä!
ApNyt sulla on vihoviimeinen hetki alkaa suojella omaa lastasi. Se, että sä et halua riidellä/saada suvun vihoja päällesi/ mahdollisesti riidellä miehen kanssa ei ole tärkeää verrattuna lapsesi oikeuteen turvalliseen kasvuun. Oikeasti, sulla ei ole oikeutta altistaa lastasi tuollaiselle.
Kiitos tästä "ravistelusta". Oot ihan oikeassa, raja pitää nyt vetää. Poika ei vieraile mummolassa ennenku ollaan puhuttu miehen kanssa. Tolle toiselle kirjoittajalle sanoisin että sitä pelkoa ei kyllä ole että olisin kakkonen, poikaa ärsyttää itseäänkin mummon vouhotus. Alkoi vältellä mummoaan jo 1 vuotiaana kun mummo ei laskenut sylistä pois ja kädellä piti estellä ettei konttaa minun luokse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet ap? Miksi haluat omia lapsen joka on myös isovanhempien lapsenlapsi? Tässä kiteytyy nykynaisen ongelma, kaikkeen pitää olla täydellinen kontrolli tai pää leviää. Mummola on turvasatama ja jäät äitinä, turhan määräilijänä, hyvinkin kakkoseksi :)
Olet täydellinen i d i o o t t i. Häivy.
Taisi kolahtaa. Harmittaako kun lapsi uskoutuu mummolle eikä sinulle ja puhuu päiväkodissakin miten mummon kanssa on hyvä ja mummo ottaa syliin. äiti aina komentaa. Mummon kanssa kun ei äidin kotkotukset päde :)
Taitaa nähdä nyt unta vain tämä mummo...
Yhdenkin kerran kun isovanhemmat tulisivat luokseni, ottaisivat lapsen mitään kysymättä mukaansa ja lähtisivät niin mitään asiaa kynnyksen yli ei olisi kovinkaan pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro pojalle että vanhat ihmiset höpsii joskus ja äitiä pitää totella, mummolassa tietenkin mummoa ja pappaa. Ota rennommin, isovanhemmat on tärkeitä ja heillä saa olla omat jutut.. Ei ole sinulta pois vaikka joskus höpinät ärsyttää :D
Minun lapsuudessani mahdolliset ristiriidat sukulaisten yms. suhteen hoidettiin näin. Ihan kuin nykyään vanhemmat olisivat tarkempia lastensa henkisestä kasvuympäristöstä. Se on ihan hyväkin, mutta on surullista, jos ristiriidat johtavat välien katkeamiseen lähisukulaisiin.
Minulla ei ole kokemusta vanhemman näkökulmasta. Tuli vain mieleen tällainen, kun täällä palstalla on aika usein tämän tyyppisiä aloituksia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Isovanhempia et voi muuttaa, mutta lasta voit pyrkiä ohjaamaan toisenlaiseen ajatteluun. Pienet lapset ymmärtävät todella paljon, kun heille keskustelee ikätasonsa mukaisesti. Nyt viimeistään tunteiden sanottaminen käyttöön, se auttaa lasta ymmärtämään omat tunteensa, sinun tunteesi ja todennäköisesti tulee auttamaan myös sinua ymmärtämään omat tunteesi. Muiden tunteita ei tietenkään voi sanoittaa kovin helposti, mutta ajan myötä lapsi oppii itse sanoittamaan myös isovanhempien tunteet.
Tapaamisten rajoitus on myös hyvä. Teillä on oma arki ja omaa tekemistä ja haluatte viettää sitä perheenne kanssa. Jos isovanhemmilla on avaimet, niin ne pois ja tulevaisuudessa keskustelu tapahtuu joko puhelimessa tai oven suussa sinun kauttasi, ettei kenenkään tarvitse käyttää lasta välikappaleena.
Lapselle voi myös kertoa eri ikäkulttuureista, miten isovanhempien elintavat ovat erilaisia kuin teidän ja mihin se historiallisesti ja tieteellisesti perustuu. Vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja hermoja. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, kun olet voinut keskustella lapsen kanssa objektiivisesti ikätasonsa ottaen huomioon. Näin lapsi kokee, että häntä ei syrjäytetä tai jyrätä, eikä vanhempien ja isovanhempien tarvitse kilpailla. Tai isovanhemmat senkus kilpailee, sinun ei siihen tarvitse osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro pojalle että vanhat ihmiset höpsii joskus ja äitiä pitää totella, mummolassa tietenkin mummoa ja pappaa. Ota rennommin, isovanhemmat on tärkeitä ja heillä saa olla omat jutut.. Ei ole sinulta pois vaikka joskus höpinät ärsyttää :D
Minun lapsuudessani mahdolliset ristiriidat sukulaisten yms. suhteen hoidettiin näin. Ihan kuin nykyään vanhemmat olisivat tarkempia lastensa henkisestä kasvuympäristöstä. Se on ihan hyväkin, mutta on surullista, jos ristiriidat johtavat välien katkeamiseen lähisukulaisiin.
Minulla ei ole kokemusta vanhemman näkökulmasta. Tuli vain mieleen tällainen, kun täällä palstalla on aika usein tämän tyyppisiä aloituksia.
Toimii jos kyseessä on vaan erilaiset säännöt, ei riitä jos isovanhemmat syyllistävät lasta kun ei tulekaan heidän luokseen ja väittävät lapselle rakastavansa häntä enemmän kuin vanhemmat = sairasta.
Taas näitä psykoottisia isovanhempia. Vanhemmat, alkakaa jo ihan oikeasti suojella niitä jälkikasvuja. Lapsen turvallisuus on tärkeämpää kuin isovanhempien iloinen mieli. Se että isovanhemmat manipuloivat lasta, puhuvat pahaa vanhemmista ja jyräävät vanhempien auktoriteetin EI ole normaalia.
Tuo esimerkki, että isovanhemmat vähättelivät kun lapsi oli tullut kylään lupaa kysymättä, oli erityisen huolestuttava. Ensikerralla voi varmaan viedä vaikka Korkeasaareen tai kylpylälomalle ilman että kertoo vanhemmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro pojalle että vanhat ihmiset höpsii joskus ja äitiä pitää totella, mummolassa tietenkin mummoa ja pappaa. Ota rennommin, isovanhemmat on tärkeitä ja heillä saa olla omat jutut.. Ei ole sinulta pois vaikka joskus höpinät ärsyttää :D
Minun lapsuudessani mahdolliset ristiriidat sukulaisten yms. suhteen hoidettiin näin. Ihan kuin nykyään vanhemmat olisivat tarkempia lastensa henkisestä kasvuympäristöstä. Se on ihan hyväkin, mutta on surullista, jos ristiriidat johtavat välien katkeamiseen lähisukulaisiin.
Minulla ei ole kokemusta vanhemman näkökulmasta. Tuli vain mieleen tällainen, kun täällä palstalla on aika usein tämän tyyppisiä aloituksia.
Tuohon vaikuttaa sekin ettei vanhemmalla polvella ole enää samanlaista auktoriteettia aikuisiin lapsiinsa nähden. Ennen isovanhemmat olivat lähes pyhiä ja heitä ei arvosteltu, lasten piti sietää hankalia mummoja ja pappoja. Ennemmin paha mieli lapselle kuin mummolle, oli mentaliteetti. Nykyään ymmärretään lasten stressireaktioiden merkitys aivojen ja persoonan kehitykselle ja turvattu lapsuus nähdään itseisarvona. Ymmärretään turvallisten kiintymyssuhteiden merkitys ja se ettei pienelle lapselle ole hyväksi asua koko kesää mummolla, mummon mieliksi. Lapsen etu menee nykyään sukulaisuussuhteen vaalimisen edelle, ja se on hienoa. Toki kaikki kunnia fiksuille mummoille ja papoille, he ovat ihania olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempia et voi muuttaa, mutta lasta voit pyrkiä ohjaamaan toisenlaiseen ajatteluun. Pienet lapset ymmärtävät todella paljon, kun heille keskustelee ikätasonsa mukaisesti. Nyt viimeistään tunteiden sanottaminen käyttöön, se auttaa lasta ymmärtämään omat tunteensa, sinun tunteesi ja todennäköisesti tulee auttamaan myös sinua ymmärtämään omat tunteesi. Muiden tunteita ei tietenkään voi sanoittaa kovin helposti, mutta ajan myötä lapsi oppii itse sanoittamaan myös isovanhempien tunteet.
Tapaamisten rajoitus on myös hyvä. Teillä on oma arki ja omaa tekemistä ja haluatte viettää sitä perheenne kanssa. Jos isovanhemmilla on avaimet, niin ne pois ja tulevaisuudessa keskustelu tapahtuu joko puhelimessa tai oven suussa sinun kauttasi, ettei kenenkään tarvitse käyttää lasta välikappaleena.
Lapselle voi myös kertoa eri ikäkulttuureista, miten isovanhempien elintavat ovat erilaisia kuin teidän ja mihin se historiallisesti ja tieteellisesti perustuu. Vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja hermoja. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, kun olet voinut keskustella lapsen kanssa objektiivisesti ikätasonsa ottaen huomioon. Näin lapsi kokee, että häntä ei syrjäytetä tai jyrätä, eikä vanhempien ja isovanhempien tarvitse kilpailla. Tai isovanhemmat senkus kilpailee, sinun ei siihen tarvitse osallistua.
Tälle linjalle voi lähteä ehkä kutos-seiskaluokkalaisen kanssa. Sitä ennen ei mitään tarvetta sekoittaa lapsen päätä... Pieni lapsi ei tuollaisista pohdinnoista hyödy mitenkään, ajatustenvaihto käydään noissa asioissa aikuisten kesken, ei 4 vuotiaan kanssa.
Mä näen että välit isovanhempiin on ihan hirveän tärkeä asia. Kuulostaa tosi stressaavalta tällä hetkellä toi sun tilanne, mutta isovanhemmat tuntuvat olevan kuitenki tärkeitä sun pojalle ja toisinpäin. Ettekö voisi sopia vaikka tietyt päivät, milloin on mummola-päivä. Esimerkiksi maanantai-aamupäivä ja perjantai-iltapäivä.
Se toisi rytmiä teidän viikkoihin ja sä voisit miettiä jotain omia juttuja vauvan kanssa sekä isovanhemmat voisi suunnitella jotain tekemistä pojan kanssa. Muina päivinä ei olisi mummolaa ja silloin ei kyläiltäisi puolin eikä toisin. Voisi vähentää stressiä ja kuitenkin ylläpitää välejä.
Mun 4v sanoo olevansa tällä hetkellä vain mummin rakas. (Meillä 3 lasta). En pidä sitä pahana asiana, vaan on ihana että lapsella on turvallisia aikuisia. Ja toi on vaan yksi vaihe. Nyt noilla isommilla koululaisilla on jo tosi paljon muita menoja ja näkevät isovanhempia aika harvoin. Ovat rakkaita edelleen. Ja tärkeä apu aina kun tarvitaan!
Vierailija kirjoitti:
Oih.. olispa isovanhemmat, jotka hakevat lasta hoitoon.
Meillä siis tilanne, että isovanhemmat x4 eivät ole lainkaan kiinnostuneita meidän lapsista. Viimeksi nähneet syksyllä. Jouluna peruivat vierailun, koska omia harrastuksia ei voi perua.
Lähinnä haluan tuoda myös tämän näkökulman keskusteluun.
Tuo näkökulma ei kuulu tähän keskusteluun. Mutta kuitenkin:
Voit hakea mun anopin, on todella hoitohaluinen. Luotettavuus sitten on vähän kyseenalaista, kiinnostuskin, kun motivaationa on kiillottaa omaa sädekehää "kun ei se miniä millään pärjää ilman apuani". Pahimpina aikoina ryntäsi aamulla kun oltiin vielä nukkumassa, ja komensi mua lähtemään shoppailemaan, ja hän hoitaa vauvaa. Pari kertaa jäi vauvan kanssa keskenään (oli lääkärikäynti tms), ja oli sitten järjestetty keittiön kaapit anopin mielen mukaan, pankkipaperit jne käyty läpi, jääkaappi-inventaarion jälkeen moitittiin, kun ei ole rasvatonta maitoa, kun "Jari" on AINA juonut vain rasvatonta. Lisäksi haukkuu kodissasi ihan kaiken, on liian siivotonta (tiskaamatta, anoppi on myös ihan viimeinen ihminen, jolla on varaa moittia kenenkään kodin siivoa), väärin sisustettu koko talo, lapsiraukka hoidetaan ihan väärin, kaikki vauvan äidin puoleiset sukulaiset ovat tyhmiä, rumia ja huonoa seuraa muutekin jne. Tämä muistettiin toki kertoa joka kerta, kun kävi (pahimmillaan kolmesti päivässä, kun naapurissa asuu, ja "sattui kulkemaan ohi").
Nykyään ei olla puheväleissä, kun pistettiin jatkuvalle ramppaamiselle rajat, ja kerrottiin muutamaan otteeseen, että jatkuva haukkuminen ei ole ok. Tätä perusteltiin muun muassa "totuuren saa aina sanua". Raukkaparka sen verran sekaisin, että luulee omaa mielipidettään totuudeksi. Lapsia (nykyään 2) näkee muutaman kerran vuodessa. Tätä itkee kaikille jotka jaksavat kuunnella, ei näe omassa käytöksessään mitään ongelmaa.
Mutta todella, jos haluat, niin hae pois. Viethän kauas, äläkä palauta. Kiitos!
Huh huh, millaiset isovanhemmat! Kuin jostain kauhuelokuvasta.
Tulipa sellainen vaikutelma, että nämä kaksi yrittävät manipuloida lasta teitä vanhempia vastaan ihan ilkeyttään. Tuossahan täytyy olla täydellinen kunnioituksen puute teitä kohtaan vanhempina. Siis ensinnäkin tuo on varmasti hirveän ahdistavaa ja painostavaa teidän pojalle, mutta tuo on myös hirveän väärin teitä kohtaan, varsinkin sinua kohtaan äitinä. Aivan kuin yrittävät pelata sinut "ulkopuolelle"?
JA sitten itselläni heräsi vielä vaarallisempi huoli. Tuo, että he haluavat lapsen niin usein ja vain heille, ovat pihastakin vieneet heille ilman lupaa ja puhuvat pojalle, mitä tekevät, jos sinä et estä jne. Tuo kuulostaa vähän groomingiltakin. EN VÄITÄ, että he olisivat hyväksikäyttäjiä, ehkä he eivät tee sitä tarkoituksella, mutta eikö tuo ole juuri sellaista hyväksikäyttäjien manipulointia? Jos poika kasvatetaan noin, että ei osaa laittaa omia rajoja ja alkaa ajatella, että te, hänen omat vanhempansa, eivät ole hänen ensisijainen tuki ja turva, niin sitten hän on helppo uhri vaarallisille aikuisille.
Onko tämä ihan kaukaa haettua? En halua pelotella sinua, AP, mutta tällaisia ajatuksia nousi pintaan, kun luin viestejäsi. Olen sitä mieltä, että älkää enää antako poikaa heille ilman valvontaa.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, millaiset isovanhemmat! Kuin jostain kauhuelokuvasta.
Tulipa sellainen vaikutelma, että nämä kaksi yrittävät manipuloida lasta teitä vanhempia vastaan ihan ilkeyttään. Tuossahan täytyy olla täydellinen kunnioituksen puute teitä kohtaan vanhempina. Siis ensinnäkin tuo on varmasti hirveän ahdistavaa ja painostavaa teidän pojalle, mutta tuo on myös hirveän väärin teitä kohtaan, varsinkin sinua kohtaan äitinä. Aivan kuin yrittävät pelata sinut "ulkopuolelle"?
JA sitten itselläni heräsi vielä vaarallisempi huoli. Tuo, että he haluavat lapsen niin usein ja vain heille, ovat pihastakin vieneet heille ilman lupaa ja puhuvat pojalle, mitä tekevät, jos sinä et estä jne. Tuo kuulostaa vähän groomingiltakin. EN VÄITÄ, että he olisivat hyväksikäyttäjiä, ehkä he eivät tee sitä tarkoituksella, mutta eikö tuo ole juuri sellaista hyväksikäyttäjien manipulointia? Jos poika kasvatetaan noin, että ei osaa laittaa omia rajoja ja alkaa ajatella, että te, hänen omat vanhempansa, eivät ole hänen ensisijainen tuki ja turva, niin sitten hän on helppo uhri vaarallisille aikuisille.
Onko tämä ihan kaukaa haettua? En halua pelotella sinua, AP, mutta tällaisia ajatuksia nousi pintaan, kun luin viestejäsi. Olen sitä mieltä, että älkää enää antako poikaa heille ilman valvontaa.
Tuohon grooming-epäilyyn voi todeta vain: Lääkkeet.
Ja siihen mummolaan muutto-uhkaukseen sisältyi selitys että kun hän voisi asua "Sannan" (täti, asuu omillaan) huoneessa ja me voitais viedä hänen autolamppu ja sänky sinne, vaari kyllä vie hänet päikkyyn. Tuntuu siltä että tuokin on vaarilta lähtenyt idea kun suunniteltu noin pitkälle. Aina sitä samaa se kuitenkin on, kuinka mummolassa on hyvä ja kotona ei. En jotenkin osaa vaan ohittaa tätäkin ajatusta kun se viesti on ollut aina just toi.
Ap