Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?

Vierailija kirjoitti:

No ihan lainkin mukaan perheessä on elatusvelvollisuus, joten on aika erikoinen tilanne jos ei puolison tulojen takia saa tukia, mutta puolison mielestä ei hänen kuuluisi antaa killinkiäkään toiselle. En myöskään käsitä miten perheessä voidaan elää eri elintasoissa. Ennen kuin tänne miesasiamiehet tulevat ulisemaan, voin kertoa, että minä olen ollut perheessä se, jolla on ollut isommat tulot.

Vaikka taitaa ne tulla ulisemaan silti. Näin se pyörähtää taas päivä käyntiin tutuissa merkeissä.

Juu on elatusvelvollisuus lain mukaan mutta myös molemmilla oma omaisuus on avioliitossa lain mukaan. Rahaa saa antaa toiselle tietenkin halutessaan yhteiseen talouteen, mutta ei elatusvelvollisuus tarkoita että molemmilla tulee olla yhtä paljon rahaa käytössään. Elatusvelvollisuus kattaa lähinnä asunnon, sähkön, veden, ruuan ja vaatteet, samalla lailla kuin vanhemmalla on lapsiaan kohtaan elatusvelvollisuus. Vai jaatteko rahat tasan kaikkien kera niin lasten kuin aikuistenkin? Jos siis elatusvelvollisuuteen vedotaan. Olen huomannut että niissä talouksissa joissa on yhteiset rahat saattaa vaimo valittaa jos mies esim. tuhla rahaa bupireissulla kavereiden kanssa tai vaikka ostaa uuden auton jos tekee mieli. Jne. eli ei saa käyttää omia tienaamiaan rahoja kuten haluaa. Myös velkaa saa avioliitossa ottaa, velka on sekin lain mukaan silloin henkilökohtaista eli omaa velkaa jos sen yksin itse itselleen ottaa. Toki voi ottaa yhdessäkin yhteisen velan. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?

Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.

Siksipä minä ihmettelen noita vastauksia, jossa on yhteinen talous, mutta ei edes tiedetä puolison palkkaa. 

Minä luulen, että nämä jotka eivät tiedä puolisonsa palkkaa ovat sellaisia, joiden puoliso tienaa enemmän eikä ole tarvinnut koskaan miettiä mihin rahat riittävät, kun puolisolta sitä saa.

Tai kuten meillä, molemmat tienaavat hyvin, ja ovat järkeviä rahankäyttäjiä. Minulla oli jo opiskelijana aina niin reilu puskuri säästössä, että koskaan ei ole tarvinnut kuukausitasolla miettiä, mihin rahat riittävät. Ja nytkin meillä on sekä lapsilla että aikuisilla kymppitonnien rahastot ja säästöt, ettei tarvitse eurolleen tietää toisen tai omaakaan palkkaa.

Ei kai sitä eurolleen tarvitsekaan tietää, mutta pitäähän se nyt suurin piirtein tietää esim kun ollaan hankkimassa asuntoa tms. On minullakin toistakymmentätuhatta säästössä, mutta kyllä minun silti pitää katsoa, paljonko saan palkkaa ja esim miten paljon asumiseen menee rahaa. Olisi aika äkkiä säästöt nollissa, jos muuttaisin miesystävän kanssa yhteen eikä yhtään katsottaisi, millaiseen asuntoon on varaa.

Ei meillä ole koskaan ole otettu sellaista asuntolainaa, että olisi pitänyt tarkkaan laskea tulot ja menot. Nytkin on lainaa enää ehkä jotain 15 000 ja sijoituksia ehkä lähemmäs sata tuhatta. Plus tietysti omaisuutta se talo ja velattomat autot ym. Autot meillä on aina ostettu rahalla, ei velalla, ja asuntolaina on ollut aina maltillinen suhteessa asunnon arvoon, joten ikinä ei ole tosiaan tarvinnut hirmu tarkkaan rahoja laskea.

Tietysti tämä toimii vain, jos molemmat ovat säästäväisiä ja maltillisia rahankäyttäjiä. Jos jompi kumpi on niitä, joille raha pitää panna haisemaan, on varmasti erilliset tilit ainoa mahdollinen tapa elää.

Tai tietysti tuo toimii vain, jos molemmilla on rikkaat vanhemmat tai iso perintö tai jotkut supertähden tulot. Aika harvalla on yhteen muuttaessa rahaa niin paljon, että asunnosta velkaa on vain parikymmentä tuhatta, mutta omaisuutta satoja tuhansia. Ei tuossa ole kuules pelkästään säästäväisyydestä kyse.

Samaa ajattelin edellistä lukiessa, että vähän haiskahtaa kermapepulle, jos asunnot ja autot on totuttu ostelemaan käteisellä, eli rahaa on takana aika kivasti jo lähtötilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, äiti ja lapset käy ruokajonossa ja iskä vetää sisäfilettä. Reilu meininki.

Ei meillä ole näin ollut koskaan. Ihan tavallista kotiruokaa on koko perhe syöty. Ap

Pelkäänkö sinä tai miehesi, että jos teillä olisi yhteiset rahat samalla tilillä, vetäisitte jompikumpi tilin tyhjäksi? Vai suunnitteletteko jo avioliiton jälkeistä aikaa ja kartutatte kumpikin sitä omaa puskuria omille tileille?

Ei pelätä. Meillä on pienet tulot ja tilanne erilainen kuin täällä muilla kun minä en ole pystynyt sairauksien takia hommaamaan työtä enkä ammattia. En ole kuitenkaan ajatellut eikä mieskään ole halunnut kaikkea yksin maksaa joten käytin perinnön perheen hyväksi. Ostin sitten osuuden miehen yrityksestä kun en ulkopuolisille töihin pääse ja saan pientä palkkaa. Meillä niin pienet tulot että kaikki menee ihan normaali elämiseen ja lapsen asioihin. Ei me vanhemmat mitään harrasteta tai osteta itsellemme. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä halua ainakaan, mies sitä kysyi kun yhteen muutettiin. Minulla naiseksi hyvät tulot mutta miehellä silti vielä tonni enämpi. Talo, jossa asutaan, on miehen. Minulle jäi oma taloni, jossa tällä hetkellä vuokraa-maksamattomia asukkaita, ts maksan itse lainan lyhennykset. Yhteistä elämää takana 6v, yksi lapsi 8kk, miehellä 2 muuta.

Meillä on erilaista materiaa kummallakin erikseen ja yhdessä sekä useita eläimiä, kaupassa käyn yleensä minä mutta en tosiaankaan aina, mies maksaa aina ulkona käydessä jne. Yhdessä käydään lomareissuilla, jotka mies pääsääntöisesti maksaa.

Minä olen näin äitiyslomalla maksanut kaikki omat lainojen lyhennykset (lainoja useita), laskut jne itse sekä kaiken vauvaan liittyvän alusta asti. Maksan miehelle omatoimisesti myös tietyn summan ”vuokraa” asumiskulujen kattamiseksi joka kk, jottei hän eikä kukaan muu pääse sanomaan että loisin. Tähän päätin itse alkaa, ei mies ollut mitään vailla. Teen myös melkein kaikkikotityöt (koska olen äitiyslomalla, en korvaukseksi asumisesta tms). Teen ne myös töissä ollessani kyllä, tosin olen töissä viikot toisella paikkakunnalla niin luonnollisesti tällöin vastuu on miehen.

Investoin itse omalla rahallani erilaisia asioita taloon jota en edes omista.

Koen, että tilit on aika tasan lopunpelin.

Mikä taloudenhoitaja sä olet? Teet kaikki kotityöt, hoidat vauvan kaikki asiat, maksat miehellesi vuokraa ja käyt kaupassa. Tästä kiitollisena mies maksaa ravintolassa ja ottaa mukaa lomalle 😂😂😂

Joo ja ihan vaan ettei joku palstalasssuukkka pääse kutsumaan loiseksi.

Meillä on ollut yhteiset rahat siitä lähtien kun yhteen muutettiin, eli noin 12 vuotta. En koe reiluna sitä, että olisi tiukasti omat rahat. Vaimolla on nettopalkka 1500€/kk ja itsellä 3800€. Itse pystyisin rahoillani elämään hyvinkin leveästi, kun taas vaimolla varaa ei olisi juuri mihinkään pakollisten menojen jälkeen. Toki jokaisessa perheessä omalla tavallaan. Meillä tuo on toiminut enkä koe, että minua hyväksikäytetään. Säästöt ja omaisuus ovat myös yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?

Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.

Siksipä minä ihmettelen noita vastauksia, jossa on yhteinen talous, mutta ei edes tiedetä puolison palkkaa. 

Minä luulen, että nämä jotka eivät tiedä puolisonsa palkkaa ovat sellaisia, joiden puoliso tienaa enemmän eikä ole tarvinnut koskaan miettiä mihin rahat riittävät, kun puolisolta sitä saa.

Tai kuten meillä, molemmat tienaavat hyvin, ja ovat järkeviä rahankäyttäjiä. Minulla oli jo opiskelijana aina niin reilu puskuri säästössä, että koskaan ei ole tarvinnut kuukausitasolla miettiä, mihin rahat riittävät. Ja nytkin meillä on sekä lapsilla että aikuisilla kymppitonnien rahastot ja säästöt, ettei tarvitse eurolleen tietää toisen tai omaakaan palkkaa.

Ei kai sitä eurolleen tarvitsekaan tietää, mutta pitäähän se nyt suurin piirtein tietää esim kun ollaan hankkimassa asuntoa tms. On minullakin toistakymmentätuhatta säästössä, mutta kyllä minun silti pitää katsoa, paljonko saan palkkaa ja esim miten paljon asumiseen menee rahaa. Olisi aika äkkiä säästöt nollissa, jos muuttaisin miesystävän kanssa yhteen eikä yhtään katsottaisi, millaiseen asuntoon on varaa.

Ei meillä ole koskaan ole otettu sellaista asuntolainaa, että olisi pitänyt tarkkaan laskea tulot ja menot. Nytkin on lainaa enää ehkä jotain 15 000 ja sijoituksia ehkä lähemmäs sata tuhatta. Plus tietysti omaisuutta se talo ja velattomat autot ym. Autot meillä on aina ostettu rahalla, ei velalla, ja asuntolaina on ollut aina maltillinen suhteessa asunnon arvoon, joten ikinä ei ole tosiaan tarvinnut hirmu tarkkaan rahoja laskea.

Tietysti tämä toimii vain, jos molemmat ovat säästäväisiä ja maltillisia rahankäyttäjiä. Jos jompi kumpi on niitä, joille raha pitää panna haisemaan, on varmasti erilliset tilit ainoa mahdollinen tapa elää.

Tai tietysti tuo toimii vain, jos molemmilla on rikkaat vanhemmat tai iso perintö tai jotkut supertähden tulot. Aika harvalla on yhteen muuttaessa rahaa niin paljon, että asunnosta velkaa on vain parikymmentä tuhatta, mutta omaisuutta satoja tuhansia. Ei tuossa ole kuules pelkästään säästäväisyydestä kyse.

Totta, molemmilla on hyvien palkkatulojen lisäksi saatuna vanhemmilta pesämunaa asunnon ostoon.

Mutta aloitin alussa vastaamaan siihen, että toisen tuloja ei tiedä vain, jos miehellä on isommat tulot, joiden varassa eletään, ja sehän ei tosiaan ole niin. On olemassa monia eri syitä, miksi ei tarvitse elää eurontarkkaa elämää, ja syy voi olla vaikka ne rikkaat vanhemmat. Ei aina se, että mies maksaa. Ja itse esim tunnen perheen, missä vaimo on kirurgi, ja mies voi aika huoletta elää omasta palkastaan riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ihan lainkin mukaan perheessä on elatusvelvollisuus, joten on aika erikoinen tilanne jos ei puolison tulojen takia saa tukia, mutta puolison mielestä ei hänen kuuluisi antaa killinkiäkään toiselle. En myöskään käsitä miten perheessä voidaan elää eri elintasoissa. Ennen kuin tänne miesasiamiehet tulevat ulisemaan, voin kertoa, että minä olen ollut perheessä se, jolla on ollut isommat tulot.

Vaikka taitaa ne tulla ulisemaan silti. Näin se pyörähtää taas päivä käyntiin tutuissa merkeissä.

Juu on elatusvelvollisuus lain mukaan mutta myös molemmilla oma omaisuus on avioliitossa lain mukaan. Rahaa saa antaa toiselle tietenkin halutessaan yhteiseen talouteen, mutta ei elatusvelvollisuus tarkoita että molemmilla tulee olla yhtä paljon rahaa käytössään. Elatusvelvollisuus kattaa lähinnä asunnon, sähkön, veden, ruuan ja vaatteet, samalla lailla kuin vanhemmalla on lapsiaan kohtaan elatusvelvollisuus. Vai jaatteko rahat tasan kaikkien kera niin lasten kuin aikuistenkin? Jos siis elatusvelvollisuuteen vedotaan. Olen huomannut että niissä talouksissa joissa on yhteiset rahat saattaa vaimo valittaa jos mies esim. tuhla rahaa bupireissulla kavereiden kanssa tai vaikka ostaa uuden auton jos tekee mieli. Jne. eli ei saa käyttää omia tienaamiaan rahoja kuten haluaa. Myös velkaa saa avioliitossa ottaa, velka on sekin lain mukaan silloin henkilökohtaista eli omaa velkaa jos sen yksin itse itselleen ottaa. Toki voi ottaa yhdessäkin yhteisen velan. Jne.

Nooh. Ylenesä ne rahankäyttömarmatukset tulee esimerkiksi siitä kun perheen lapsille ei ole sopivia talvivaatteita ja mies on käyttänyt oman tilinsä siihen että on ostanut älyttömän kalliin telkkarin, vaikka vanhassakaan ei ollut mitään vikaa. Jos oma napa menee ohi lasten tarpeista, niin marmatus ei ole aivan aiheetonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?

Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.

Siksipä minä ihmettelen noita vastauksia, jossa on yhteinen talous, mutta ei edes tiedetä puolison palkkaa. 

Minä luulen, että nämä jotka eivät tiedä puolisonsa palkkaa ovat sellaisia, joiden puoliso tienaa enemmän eikä ole tarvinnut koskaan miettiä mihin rahat riittävät, kun puolisolta sitä saa.

Tai kuten meillä, molemmat tienaavat hyvin, ja ovat järkeviä rahankäyttäjiä. Minulla oli jo opiskelijana aina niin reilu puskuri säästössä, että koskaan ei ole tarvinnut kuukausitasolla miettiä, mihin rahat riittävät. Ja nytkin meillä on sekä lapsilla että aikuisilla kymppitonnien rahastot ja säästöt, ettei tarvitse eurolleen tietää toisen tai omaakaan palkkaa.

Ei kai sitä eurolleen tarvitsekaan tietää, mutta pitäähän se nyt suurin piirtein tietää esim kun ollaan hankkimassa asuntoa tms. On minullakin toistakymmentätuhatta säästössä, mutta kyllä minun silti pitää katsoa, paljonko saan palkkaa ja esim miten paljon asumiseen menee rahaa. Olisi aika äkkiä säästöt nollissa, jos muuttaisin miesystävän kanssa yhteen eikä yhtään katsottaisi, millaiseen asuntoon on varaa.

Ei meillä ole koskaan ole otettu sellaista asuntolainaa, että olisi pitänyt tarkkaan laskea tulot ja menot. Nytkin on lainaa enää ehkä jotain 15 000 ja sijoituksia ehkä lähemmäs sata tuhatta. Plus tietysti omaisuutta se talo ja velattomat autot ym. Autot meillä on aina ostettu rahalla, ei velalla, ja asuntolaina on ollut aina maltillinen suhteessa asunnon arvoon, joten ikinä ei ole tosiaan tarvinnut hirmu tarkkaan rahoja laskea.

Tietysti tämä toimii vain, jos molemmat ovat säästäväisiä ja maltillisia rahankäyttäjiä. Jos jompi kumpi on niitä, joille raha pitää panna haisemaan, on varmasti erilliset tilit ainoa mahdollinen tapa elää.

Tai tietysti tuo toimii vain, jos molemmilla on rikkaat vanhemmat tai iso perintö tai jotkut supertähden tulot. Aika harvalla on yhteen muuttaessa rahaa niin paljon, että asunnosta velkaa on vain parikymmentä tuhatta, mutta omaisuutta satoja tuhansia. Ei tuossa ole kuules pelkästään säästäväisyydestä kyse.

Totta, molemmilla on hyvien palkkatulojen lisäksi saatuna vanhemmilta pesämunaa asunnon ostoon.

Mutta aloitin alussa vastaamaan siihen, että toisen tuloja ei tiedä vain, jos miehellä on isommat tulot, joiden varassa eletään, ja sehän ei tosiaan ole niin. On olemassa monia eri syitä, miksi ei tarvitse elää eurontarkkaa elämää, ja syy voi olla vaikka ne rikkaat vanhemmat. Ei aina se, että mies maksaa. Ja itse esim tunnen perheen, missä vaimo on kirurgi, ja mies voi aika huoletta elää omasta palkastaan riippumatta.

Raha-asioissa on varaa olla suurpiirteinen jos takana on tukeva seteliselkäranka mihin nojata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?

Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.

Siksipä minä ihmettelen noita vastauksia, jossa on yhteinen talous, mutta ei edes tiedetä puolison palkkaa. 

Minä luulen, että nämä jotka eivät tiedä puolisonsa palkkaa ovat sellaisia, joiden puoliso tienaa enemmän eikä ole tarvinnut koskaan miettiä mihin rahat riittävät, kun puolisolta sitä saa.

Tai kuten meillä, molemmat tienaavat hyvin, ja ovat järkeviä rahankäyttäjiä. Minulla oli jo opiskelijana aina niin reilu puskuri säästössä, että koskaan ei ole tarvinnut kuukausitasolla miettiä, mihin rahat riittävät. Ja nytkin meillä on sekä lapsilla että aikuisilla kymppitonnien rahastot ja säästöt, ettei tarvitse eurolleen tietää toisen tai omaakaan palkkaa.

Ei kai sitä eurolleen tarvitsekaan tietää, mutta pitäähän se nyt suurin piirtein tietää esim kun ollaan hankkimassa asuntoa tms. On minullakin toistakymmentätuhatta säästössä, mutta kyllä minun silti pitää katsoa, paljonko saan palkkaa ja esim miten paljon asumiseen menee rahaa. Olisi aika äkkiä säästöt nollissa, jos muuttaisin miesystävän kanssa yhteen eikä yhtään katsottaisi, millaiseen asuntoon on varaa.

Ei meillä ole koskaan ole otettu sellaista asuntolainaa, että olisi pitänyt tarkkaan laskea tulot ja menot. Nytkin on lainaa enää ehkä jotain 15 000 ja sijoituksia ehkä lähemmäs sata tuhatta. Plus tietysti omaisuutta se talo ja velattomat autot ym. Autot meillä on aina ostettu rahalla, ei velalla, ja asuntolaina on ollut aina maltillinen suhteessa asunnon arvoon, joten ikinä ei ole tosiaan tarvinnut hirmu tarkkaan rahoja laskea.

Tietysti tämä toimii vain, jos molemmat ovat säästäväisiä ja maltillisia rahankäyttäjiä. Jos jompi kumpi on niitä, joille raha pitää panna haisemaan, on varmasti erilliset tilit ainoa mahdollinen tapa elää.

Tai tietysti tuo toimii vain, jos molemmilla on rikkaat vanhemmat tai iso perintö tai jotkut supertähden tulot. Aika harvalla on yhteen muuttaessa rahaa niin paljon, että asunnosta velkaa on vain parikymmentä tuhatta, mutta omaisuutta satoja tuhansia. Ei tuossa ole kuules pelkästään säästäväisyydestä kyse.

Totta, molemmilla on hyvien palkkatulojen lisäksi saatuna vanhemmilta pesämunaa asunnon ostoon.

Mutta aloitin alussa vastaamaan siihen, että toisen tuloja ei tiedä vain, jos miehellä on isommat tulot, joiden varassa eletään, ja sehän ei tosiaan ole niin. On olemassa monia eri syitä, miksi ei tarvitse elää eurontarkkaa elämää, ja syy voi olla vaikka ne rikkaat vanhemmat. Ei aina se, että mies maksaa. Ja itse esim tunnen perheen, missä vaimo on kirurgi, ja mies voi aika huoletta elää omasta palkastaan riippumatta.

No siinä tapauksessa varmaankin kannattaa sanoa, että vanhemmilta on saatu pätäkkää ihan kivasti eikä selittää jotain säästäväisyydestä. :D

Ja tuossa esimerkissäsihän on juuri se tilanne, josta puhuinkin. Ei pienituloisemmalla ole huolta huomisesta kun isompituloinen kuitenkin maksaa. Sukupuoli ei vaikuta asiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, äiti ja lapset käy ruokajonossa ja iskä vetää sisäfilettä. Reilu meininki.

Ei meillä ole näin ollut koskaan. Ihan tavallista kotiruokaa on koko perhe syöty. Ap

Pelkäänkö sinä tai miehesi, että jos teillä olisi yhteiset rahat samalla tilillä, vetäisitte jompikumpi tilin tyhjäksi? Vai suunnitteletteko jo avioliiton jälkeistä aikaa ja kartutatte kumpikin sitä omaa puskuria omille tileille?

Ei pelätä. Meillä on pienet tulot ja tilanne erilainen kuin täällä muilla kun minä en ole pystynyt sairauksien takia hommaamaan työtä enkä ammattia. En ole kuitenkaan ajatellut eikä mieskään ole halunnut kaikkea yksin maksaa joten käytin perinnön perheen hyväksi. Ostin sitten osuuden miehen yrityksestä kun en ulkopuolisille töihin pääse ja saan pientä palkkaa. Meillä niin pienet tulot että kaikki menee ihan normaali elämiseen ja lapsen asioihin. Ei me vanhemmat mitään harrasteta tai osteta itsellemme. Ap

No mikä ero sillä sitten lopulta on, jos maksut laitetaan puoliksi ja ne rahat otetaan kahdelta tililtä, kuin se, että ne rahat otetaan yhdeltä tilitä? Ajattele sitä näin. Sinulla on pussi omenoita, miehelläsi pussi omenoita. Välilllä otatte sinun pussista, välillä miehesi pussista. Eroaako se nyt jotenkin sitten siitä, että ne omenat ovat samassa pussissa ja sieltä poimitte hedelmän kun haluatte syödä hedelmiä? Tietenkin jos miehesi on suursyömäri ja vetää yksin kaikki hedelmät, niin sinun kannattaa pitää kiinni siitä omasta pussistasi, mutta muuten jos tarkoituksenne on ruokkia myös lapsianne ja koirianne niillä ja tehdä yhteinen omenapiirakka, niin samako se onko ne samassa pussissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.

Se onkin nykyisin hankalaa, joutuu aina etsimään pankkikirjan ja jonottamaan pankissa sen aukioloaikoina.

Eiku. Meillä se vaatii yhden verkkosiirron, johon ei taida mennä minuuttiakaan, kun kumpikin käy siirtämässä omalta tililtään saman summan yhteiselle tilille. Sieltä sitten suurin osa laskuista menee automaattiveloituksella.

Miksi ette laita myös tuota kuukausittaista maksua menemään automaattisesti?

Koska se vaihtelee. Yhteiselle tilille ei ole tarkoitus hillota mitään puskuria vaan sinne pannaan vain sen verran kuin kulloinkin tarvitaan. Mutta sinänsä ihan hyvä huomio, kiitos.

Mutta sitä puskuria voi kuitenkin hillota omille tileille? Vai mistä te sitten aina tarvittaessa sitä rahaa siirtelette? Anna kun arvaan: teillä se säästäväisempi ja järkevämpi rahan käyttäjä hilloaa ja sitten tarvittaessa hän siirtää tililtään.

Onko aivan mahdoton ajatus, että molemmat arvostavat samoja asioita ja ovat yhtä säästäväisiä? Yhteisesti on sovittu se elintaso ja loput sijoitetaan - ohis

No mitä ihmettä sitten tarkoitit, ettei sitä rahaa voi hillota yhteisellä tilillä, jos sitä kuitenkin jomman kumman tililtä tarvittaessa löytyy? Sama kai se on millä tilillä sitä hilloaa ja helpompi kai se on hillota siellä yhteisellä tilillä näitä yhteisiä menoja varten ettei tarvitse aina siirrellä.

Tuo ohis oli eri kirjoittaja kuin minä, jonka kanssa tämän keskustelusäikeen aloitit. Meillä molemmat mieluummin "hilloavat" rahoja omilla tileillään kuin yhteisellä yksinkertaisesti siksi, että yhteinen tili on alunperinkin perustettu vain yhteisten ajankohtaisten laskujen + ruokakulujen maksamiseksi jo ennen kuin edes muutimme yhteen. On paljon helpompaa olla selvillä rahatilanteesta, kun tietää itse oman käyttötilin ja säästötilin tilanteen ja yhteisellä tilillä on vain sen verran, että se riittää kuukauden menoihin. Ei meillä ainakaan ostella jääkaappeja kuukausittain eikä edes vuosittain eli kyllä se sen verran harvinaista on tehdä isompia hankintoja, ettei se muutaman sekunnin klikkailu elämää paljon hankaloita.

No niin, tässä menee vastaajat sekaisin. Tuossa joku sanoi, että pitää koko ajan siirtää yhteiselle tilille rahaa näitä yllättäviä menoja varten. Oletin hänen olevan sama, joka sanoi ettei kannata yhteisellä tilillä pitää puskuria. Jossain se puskuri kuitenkin ilmeisesti on olemassa. En oikein ymmärrä, miksei se voi olla siellä yhteisellä tilillä.

En myöskään ymmärrä tuota "koko ajan" siirtelyä. Meillä minä teen excelin jossa on koko vuoden budjetin. Osaan arvioida n 20 tarkkuudella esim okt:n sähkölaskut. Ainoa mikä voi heittää on "muut kulut" eli lääkärissä käynnit - niitä tulee ehkä 300€ vuodessa. Laitamme kuitenkin sen verran reilusti taloustilille rahaa että nekin menee sieltä ilman vekslauksia. Kerran kuukaudessa tarkistan että laskut on menneet, siirto palkkatileiltäkin on automaattinen ja tapahtuu kuukausittain ilman että käyn itse tilillä 

Vierailija kirjoitti:

En minä halua ainakaan, mies sitä kysyi kun yhteen muutettiin. Minulla naiseksi hyvät tulot mutta miehellä silti vielä tonni enämpi. Talo, jossa asutaan, on miehen. Minulle jäi oma taloni, jossa tällä hetkellä vuokraa-maksamattomia asukkaita, ts maksan itse lainan lyhennykset. Yhteistä elämää takana 6v, yksi lapsi 8kk, miehellä 2 muuta.

Meillä on erilaista materiaa kummallakin erikseen ja yhdessä sekä useita eläimiä, kaupassa käyn yleensä minä mutta en tosiaankaan aina, mies maksaa aina ulkona käydessä jne. Yhdessä käydään lomareissuilla, jotka mies pääsääntöisesti maksaa.

Minä olen näin äitiyslomalla maksanut kaikki omat lainojen lyhennykset (lainoja useita), laskut jne itse sekä kaiken vauvaan liittyvän alusta asti. Maksan miehelle omatoimisesti myös tietyn summan ”vuokraa” asumiskulujen kattamiseksi joka kk, jottei hän eikä kukaan muu pääse sanomaan että loisin. Tähän päätin itse alkaa, ei mies ollut mitään vailla. Teen myös melkein kaikkikotityöt (koska olen äitiyslomalla, en korvaukseksi asumisesta tms). Teen ne myös töissä ollessani kyllä, tosin olen töissä viikot toisella paikkakunnalla niin luonnollisesti tällöin vastuu on miehen.

Investoin itse omalla rahallani erilaisia asioita taloon jota en edes omista.

Koen, että tilit on aika tasan lopunpelin.

Ei todellakaan ole tasan :,D miehellä tosin on asiat erittäin hyvin! Piika joka vielä maksaa hänelle siitä että saa tehdä kotityöt ja hoitaa hänen lapsensa!

Vierailija kirjoitti:

Mä taas koin että oli ihan oikein etten saanut mitään rahaa kun vain makasin kotona. Se on sopeuduttava sellaiseen elämään jos ei ammattia ja töitä pysty hommaamaan. Ap

Mikset pysty ammattia ja työtä hommaamaan, sairautta?

Vierailija kirjoitti:

Jep, äiti ja lapset käy ruokajonossa ja iskä vetää sisäfilettä. Reilu meininki.

Tai toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.

Kaikki tulot tulee yhteiselle käyttötilille. Siltä siirretään halutessa tai laitetaan kuukausittain automaattisesti siirrettäväksi haluttu säästösumma yhteiselle säästötilille. Molemmilla on käyttöoikeudet molempiin tileihin.

Mikä olisi helpompaa? Ei niitä yhteisiä rahoja tarvitse olla mihinkään veivaamassa jos Ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä halua ainakaan, mies sitä kysyi kun yhteen muutettiin. Minulla naiseksi hyvät tulot mutta miehellä silti vielä tonni enämpi. Talo, jossa asutaan, on miehen. Minulle jäi oma taloni, jossa tällä hetkellä vuokraa-maksamattomia asukkaita, ts maksan itse lainan lyhennykset. Yhteistä elämää takana 6v, yksi lapsi 8kk, miehellä 2 muuta.

Meillä on erilaista materiaa kummallakin erikseen ja yhdessä sekä useita eläimiä, kaupassa käyn yleensä minä mutta en tosiaankaan aina, mies maksaa aina ulkona käydessä jne. Yhdessä käydään lomareissuilla, jotka mies pääsääntöisesti maksaa.

Minä olen näin äitiyslomalla maksanut kaikki omat lainojen lyhennykset (lainoja useita), laskut jne itse sekä kaiken vauvaan liittyvän alusta asti. Maksan miehelle omatoimisesti myös tietyn summan ”vuokraa” asumiskulujen kattamiseksi joka kk, jottei hän eikä kukaan muu pääse sanomaan että loisin. Tähän päätin itse alkaa, ei mies ollut mitään vailla. Teen myös melkein kaikkikotityöt (koska olen äitiyslomalla, en korvaukseksi asumisesta tms). Teen ne myös töissä ollessani kyllä, tosin olen töissä viikot toisella paikkakunnalla niin luonnollisesti tällöin vastuu on miehen.

Investoin itse omalla rahallani erilaisia asioita taloon jota en edes omista.

Koen, että tilit on aika tasan lopunpelin.

Ei todellakaan ole tasan :,D miehellä tosin on asiat erittäin hyvin! Piika joka vielä maksaa hänelle siitä että saa tehdä kotityöt ja hoitaa hänen lapsensa!

Niin ja tuo onneton maksaa asumistakin kahteen eri paikkaan. Lyhennyksiä omasta talostaan, jossa ei asu ja sitten vielä miehelle, jonka taloon on muuttanut asumaan. Jos olisi pysynyt omassa talossaan ja mies muuttanut sinne, hän maksaisi vain sitä ja saisi ehkä vielä mieheltä "vuokraa" jolla maksaisi omaa asuntoaan. Ja hulluinta on, että maksaa yksin yhteisen vauvan kaikki menot. Mitä järkeä? mies kyllä voittaa ja saa vielä ilmaisen kotiapulaisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä halua ainakaan, mies sitä kysyi kun yhteen muutettiin. Minulla naiseksi hyvät tulot mutta miehellä silti vielä tonni enämpi. Talo, jossa asutaan, on miehen. Minulle jäi oma taloni, jossa tällä hetkellä vuokraa-maksamattomia asukkaita, ts maksan itse lainan lyhennykset. Yhteistä elämää takana 6v, yksi lapsi 8kk, miehellä 2 muuta.

Meillä on erilaista materiaa kummallakin erikseen ja yhdessä sekä useita eläimiä, kaupassa käyn yleensä minä mutta en tosiaankaan aina, mies maksaa aina ulkona käydessä jne. Yhdessä käydään lomareissuilla, jotka mies pääsääntöisesti maksaa.

Minä olen näin äitiyslomalla maksanut kaikki omat lainojen lyhennykset (lainoja useita), laskut jne itse sekä kaiken vauvaan liittyvän alusta asti. Maksan miehelle omatoimisesti myös tietyn summan ”vuokraa” asumiskulujen kattamiseksi joka kk, jottei hän eikä kukaan muu pääse sanomaan että loisin. Tähän päätin itse alkaa, ei mies ollut mitään vailla. Teen myös melkein kaikkikotityöt (koska olen äitiyslomalla, en korvaukseksi asumisesta tms). Teen ne myös töissä ollessani kyllä, tosin olen töissä viikot toisella paikkakunnalla niin luonnollisesti tällöin vastuu on miehen.

Investoin itse omalla rahallani erilaisia asioita taloon jota en edes omista.

Koen, että tilit on aika tasan lopunpelin.

Millä tavalla tilit tasan? Mies sai sinulta lapsen, kotityöt ja rahaa. Sinulle mies on siittänyt lapsen. Minusta tuo on aika kaukana tasan menemisistä.

Erikoista ajattelua taas minusta. Mies hoitaa ison omakotitalon kaikki kulut; en minä tee tikkua ristiin jos jokin kone menee rikki enkä uutta osta, en laita latin latia esim ensi kesän lastenhuone-remppaan, ulkosaunan korjaukseen tai autotallin viimeistelyyn, 2xterassin tekoon tai vaikka pitkän pihatien auraukseen, en huolehdi mistään talon rempoista tai muista muuten kuin ”sisustajana”.

Mies omaehtoisesti kustantaa meille kalliit lomat ja reissut, ulkona syödään fine dining -tyylisesti monta kertaa vuodessa (ennen jopa monta kertaa kuussa).

En kustanna hänen toisille lapsilleen mitään isompaa, ruokaa tietenkin ja leikin, opetan ja touhuan arjessa mukana. Avitan usein hoitamalla öidenkin yli: miehellä myös paljon matkustamista vaativa työ.

Jos ero tulee, miehen elämä vaikeutuu merkittävästi; yhteinen lapsi lähtee mukaani monen sadan km päähän sekä oma koirani. Minulla on omat autot ja asunnot - en taloudellisesti jää häviölle mitenkään. Miehen koirat jää tänne; kuka niitä hoitaa. Kuka hoitaa miehen edellisen liiton lapsia iskä-viikolla jos isi käy töissä.

Niin. Kaiken kaikkiaan minusta saan paljon mutta myös annan paljon, vain erilaista hyödykettä kuin rahallista. Mies onneksi ymmärtää faktat ja osaa arvostaa tilanteen suomia etuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.

Kaikki tulot tulee yhteiselle käyttötilille. Siltä siirretään halutessa tai laitetaan kuukausittain automaattisesti siirrettäväksi haluttu säästösumma yhteiselle säästötilille. Molemmilla on käyttöoikeudet molempiin tileihin.

Mikä olisi helpompaa? Ei niitä yhteisiä rahoja tarvitse olla mihinkään veivaamassa jos Ei halua.

Entä jos sinä haluat ostaa käytetyn moottoripyörän tai  puolisosi lähteä ulkomaanmatkalle kaverin kanssa?

Meillä on aina ollut yhteiset rahat, vaikka olin pitkään kotona lasten kanssa lähes ilman tuloja ja pari vuotta vielä työttömänäkin. Molemmilla on omat tilit, johon molemmilla on käyttöoikeudet. Rahaa siirretään tililtä toiselle tarpeen mukaan. Minä olen perheessämme rahakirstunvartija eli minä tiedän mihin milloinkin on varaa ja mies kysyy minulta, voiko ostaa jotain. Häntä ei kiinnosta raha-asioiden hoito ollenkaan. Minä tiedän koska mikäkin lasku erääntyy ja tarvittaessa ilmoitan miehelle, jos vaikka rahat ovat vähissä muutama päivä ennen tilipäivää, että kuluttaa harkiten. Minä olen säästäväisempi kuin mieheni, mutta silti ei juuri rahasta tapella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä halua ainakaan, mies sitä kysyi kun yhteen muutettiin. Minulla naiseksi hyvät tulot mutta miehellä silti vielä tonni enämpi. Talo, jossa asutaan, on miehen. Minulle jäi oma taloni, jossa tällä hetkellä vuokraa-maksamattomia asukkaita, ts maksan itse lainan lyhennykset. Yhteistä elämää takana 6v, yksi lapsi 8kk, miehellä 2 muuta.

Meillä on erilaista materiaa kummallakin erikseen ja yhdessä sekä useita eläimiä, kaupassa käyn yleensä minä mutta en tosiaankaan aina, mies maksaa aina ulkona käydessä jne. Yhdessä käydään lomareissuilla, jotka mies pääsääntöisesti maksaa.

Minä olen näin äitiyslomalla maksanut kaikki omat lainojen lyhennykset (lainoja useita), laskut jne itse sekä kaiken vauvaan liittyvän alusta asti. Maksan miehelle omatoimisesti myös tietyn summan ”vuokraa” asumiskulujen kattamiseksi joka kk, jottei hän eikä kukaan muu pääse sanomaan että loisin. Tähän päätin itse alkaa, ei mies ollut mitään vailla. Teen myös melkein kaikkikotityöt (koska olen äitiyslomalla, en korvaukseksi asumisesta tms). Teen ne myös töissä ollessani kyllä, tosin olen töissä viikot toisella paikkakunnalla niin luonnollisesti tällöin vastuu on miehen.

Investoin itse omalla rahallani erilaisia asioita taloon jota en edes omista.

Koen, että tilit on aika tasan lopunpelin.

Millä tavalla tilit tasan? Mies sai sinulta lapsen, kotityöt ja rahaa. Sinulle mies on siittänyt lapsen. Minusta tuo on aika kaukana tasan menemisistä.

Erikoista ajattelua taas minusta. Mies hoitaa ison omakotitalon kaikki kulut; en minä tee tikkua ristiin jos jokin kone menee rikki enkä uutta osta, en laita latin latia esim ensi kesän lastenhuone-remppaan, ulkosaunan korjaukseen tai autotallin viimeistelyyn, 2xterassin tekoon tai vaikka pitkän pihatien auraukseen, en huolehdi mistään talon rempoista tai muista muuten kuin ”sisustajana”.

Mies omaehtoisesti kustantaa meille kalliit lomat ja reissut, ulkona syödään fine dining -tyylisesti monta kertaa vuodessa (ennen jopa monta kertaa kuussa).

En kustanna hänen toisille lapsilleen mitään isompaa, ruokaa tietenkin ja leikin, opetan ja touhuan arjessa mukana. Avitan usein hoitamalla öidenkin yli: miehellä myös paljon matkustamista vaativa työ.

Jos ero tulee, miehen elämä vaikeutuu merkittävästi; yhteinen lapsi lähtee mukaani monen sadan km päähän sekä oma koirani. Minulla on omat autot ja asunnot - en taloudellisesti jää häviölle mitenkään. Miehen koirat jää tänne; kuka niitä hoitaa. Kuka hoitaa miehen edellisen liiton lapsia iskä-viikolla jos isi käy töissä.

Niin. Kaiken kaikkiaan minusta saan paljon mutta myös annan paljon, vain erilaista hyödykettä kuin rahallista. Mies onneksi ymmärtää faktat ja osaa arvostaa tilanteen suomia etuja.

Niin siis edelleen, mitä sinä saat? Mies saa nähtävästi jopa lastenhoitajan, joka maksaa itse läsnäolostaan lastenhoitajana. Tottakai mies omat autotallinsa itse maksaa, mutta mitä sinä hyödyt tuosta?

Vastaus taisi tulla jo sinulta. Jos eroatte, sinun elämäsi muuttuu helpommaksi, miehen vaikeammaksi. Eli teillä ei mene asiat tasan.