Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä mielenkiintoista, miten monen mielestä perheessä saa/pitää olla kaksi eri elintasoa. Toinen tienaa enemmän ja voi käyttää rahaa omiin menoihin, kerryttää omaisuutta, käydä jopa matkoilla, OSTAA jopa jääkaappiin eri ruokaa itselleen kuin puolisolle. Toinen elää köyhänä, koska ei ole varaa mihinkään. 

Mun mies inhoaa matkustelua ja jäätelöä, harrastuksensa on halpoja ja osin jopa rahan arvoisia (huoltaa myös mun auton). Kyllä mä sille joskus inhoamaani homejuustoa kaupasta tuon, mutta yhteisillä rahoilla hän joutuisi melko pitkälti rahoittamaan asioita joita ei pidä lainkaan tarpeellisina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.

Kaikki tulot tulee yhteiselle käyttötilille. Siltä siirretään halutessa tai laitetaan kuukausittain automaattisesti siirrettäväksi haluttu säästösumma yhteiselle säästötilille. Molemmilla on käyttöoikeudet molempiin tileihin.

Mikä olisi helpompaa? Ei niitä yhteisiä rahoja tarvitse olla mihinkään veivaamassa jos Ei halua.

Entä jos sinä haluat ostaa käytetyn moottoripyörän tai  puolisosi lähteä ulkomaanmatkalle kaverin kanssa?

Mikä täss on muka ongelma? Toinen ostaa mottoripyörä ja toinen lähtee matkalle.

Näin juuri. Jos noihin on varaa, ei ole ongelmaa. Jos noihin ei ole varaa, ei erillinen tili muuta mitään.

Paitsi jos moottoripyöräilijä on elänyt säästeliäämmin saadakseen sen moottoripyörän, mutta matkailija on juossut teatterista, latten kautta viinilasilliselle? Kumman unelma toteutuu yhteistililtä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Eikö asioista pitäisiki puhua puolison kanssa? Minusta olisi tosi outoa, jos sohvan tai muusta kodin hankinnasta ei puhuttaisi yhdessä ennen hankintaa. Kyse ei ole rahasta, vaan siitä, että koti on kummallekin oma ja mieleinen paikka. Sama on jonkun matkan tai moottoripyörän hankinnan kanssa. Molemmat ovat pois yhteisestä ajasta, joten niistä on syytä keskustella etukäteen.

No laitetaan sitten jotain mikä on henkilökohtaisempaa eikä vie ylimääräistä aikaa: 300 vai 1500 euron tietokone tai puhelin, mieluummin molemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Ja miksi ihmeessä se kuuluu sinulle mitenkään, miten kukin huusholli hoitaa raha-asiansa?

Meillä on vaimon kanssa yhteiset tilit ja kortit, ja hyvin on homma toiminut jo 25 v, me kun ollaan muutenkin ikään kuin liitossa eikä vaan kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei. Oma maalausjärki sanoo, että yhteiseltä tililtä sen rahatilanteen näkee molemmat paremmin, mutta ihan miten vain.

Miten niin, mä tiedän katsomatta onko mulla varaa uusia hieman nuhraantunut sohva vai ei. Sitten kysyn mieheltä mitä mieltä hän on asiasta. Mies tietää heti tilille katsomatta onko hänestä a) tarvetta uusia koko sohvaa, b) varaa maksaa osuus ja kuinka iso osuus.

Yhteisellä tilillä pitäisi olla kokoajan kartalla toisen suunnitelmista /  ajatuksista.

Öö, eikö se uusi sohva ole yhteinen hankinta? Miksi sen takia pitää soitella, kun voisi laittaa suoraan tilille, paljonko on varaa yhteisiin hankintoihin laittaa?

Ihan yhtä lailla noissa molemmissa pitää olla selvillä toisen ajatuksista. Jos laitetaan ylimääräiset yhteiselke tilille, ei tarvitse kuin soittaa ja sanoa, että yhteisellä tilillä on x euroa, ostanko sohvan? Tuossa sinun systeemissäsi tämän lisäksi mies tarkistaa oman tilinsä ja siirtää sinne rahaa.

Täh... eihän tässä vielä oltu ostamassa mitään, vaan vasta keskusteltiin tarvitaanko molempien mielestä uusi sohva, ollaanko samalla hehtaarilla hinnan kanssa ja kumpi maksaa vai maksaako molemmat osan.

Käytännössä sohva laitetaan talon remonttiexceliin, jolla ollaan seurattu että mitä talo on kokonaisuutena tullut maksamaan ja että kulut on 20 ajanjaksolla suunnilleen tasan. Joo, mä rakastan exceleitä.

Minä olen nyt ihan sekaisin. Eikö tuossa nyt nimenomaan puhuttu siitä, miten asiasta neuvotellaan. Tuo toinen vastaaja (en tiedä olitko se sinä) sanoi, että on helpompaa kun tietää tilanteen paremmin ja saa itse päättää siitä sohvasta, mutta kuitenkin pitää soittaa ja kysyä, miten paljon toinen voi maksaa. Eli miten tuossa nyt tiedettiin se tilanne yhtään paremmin, en tajua?

Ehkä siitä sohvasta ei tarvitse edes keskustella jos ekalla ei ole itsellään mahdollisuutta edes ottaa osaa? En ainakaan itse menisi ehdottamaan miehelle että osta meille uusi sohva, vanhassa on liian monta nyppyä.

Niin tietysti. Mutta tuo kommentoija nyt sanoi aluksi, että on helpompi tehdä päätös sen sohvan suhteen ja on tilanteesta paremmin perillä, kun rahat ovat omalla tilillä. Tähän minä sanoin, että paremminhan siitä oltaisiin perillä, jos yhteisiin hankintoihin liikenevät rahat ovat yhteisellä tilillä. Siihen toinen vastaaja sanoi, että tarvitsee vain soittaa ja kysyä, miten paljon mies pystyy / haluaa maksaa. Minusta tuo ei vain liity nyt yhtään siihen lähtöväitteeseen, että on helppoa ostaa sohva ja on paremmin perillä tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.

Se onkin nykyisin hankalaa, joutuu aina etsimään pankkikirjan ja jonottamaan pankissa sen aukioloaikoina.

Eiku. Meillä se vaatii yhden verkkosiirron, johon ei taida mennä minuuttiakaan, kun kumpikin käy siirtämässä omalta tililtään saman summan yhteiselle tilille. Sieltä sitten suurin osa laskuista menee automaattiveloituksella.

No hyvä jos teillä onnistuu noin, osalla sinne yhteiselle tilille pitää vähän väliä olla siirtämässä rahaa kun on tullut joku suurempi ostostarve ja raha on sieltä loppu.

Siksi sinne laitetaan alunperin sen verran puskuria, että harvoin tulevat isot laskut ei aiheuta tilin tyhjenemistä. Ei tämä niin hankalaa ole...

Ei varmasti kun siihen tottuu. Itse tuntuu että meille on helpompi näin, ei tarvitse miettiä kuinka paljon siirtää ja paljonko on käytettävissä..

Minusta ainakin olisi outoa jos käyttäisin baari-iltaani rahaa yhteiseltä tililtä tai vaimo ostaisi jonku kalliin lompakonkantolaukun tai kävisi laseroituttamassa pillukarvansa kolmella tonnilla pois. Kun on omaa rahaa, saa tehdä vapaasti mitä haluaa eikä tarvitse olla tilivelvollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (esim. Me) kokevat sen helpommaksi. Ei tarvitse siirrellä rahaa eri tulien välillä joka kuukausi.

Se onkin nykyisin hankalaa, joutuu aina etsimään pankkikirjan ja jonottamaan pankissa sen aukioloaikoina.

Eiku. Meillä se vaatii yhden verkkosiirron, johon ei taida mennä minuuttiakaan, kun kumpikin käy siirtämässä omalta tililtään saman summan yhteiselle tilille. Sieltä sitten suurin osa laskuista menee automaattiveloituksella.

No hyvä jos teillä onnistuu noin, osalla sinne yhteiselle tilille pitää vähän väliä olla siirtämässä rahaa kun on tullut joku suurempi ostostarve ja raha on sieltä loppu.

Siksi sinne laitetaan alunperin sen verran puskuria, että harvoin tulevat isot laskut ei aiheuta tilin tyhjenemistä. Ei tämä niin hankalaa ole...

Ei varmasti kun siihen tottuu. Itse tuntuu että meille on helpompi näin, ei tarvitse miettiä kuinka paljon siirtää ja paljonko on käytettävissä..

Minusta ainakin olisi outoa jos käyttäisin baari-iltaani rahaa yhteiseltä tililtä tai vaimo ostaisi jonku kalliin lompakonkantolaukun tai kävisi laseroituttamassa pillukarvansa kolmella tonnilla pois. Kun on omaa rahaa, saa tehdä vapaasti mitä haluaa eikä tarvitse olla tilivelvollinen.

Juuri näin. Minulla on kallis harrastus, johon käytät kuukausittain satoja euroja. Ei tulisi mielenkään ottaa noita rahoja yhteiseltä tililtä. Sen takia on helpompi pitää yhteinen taloustili sekä omat tilit omia menoja varten. 

Kolme tonnia on hieman eri asia kuin baari-ilta, jossa en ainakaan itse näkisi mitään ongelmaa. Miksi puolison pitäisi sellaisesta olla tilivelvollinen? Isommista summista keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Kolme tonnia on hieman eri asia kuin baari-ilta, jossa en ainakaan itse näkisi mitään ongelmaa. Miksi puolison pitäisi sellaisesta olla tilivelvollinen? Isommista summista keskustellaan.

Joo, isommista keskustellaan :)

Mä olen laittanut 115000 menemään kyselemättä sen enempiä. Tilanteessa jossa meillä oli yhteisvastuullista asuntolainaa jäljellä 40000. Toki mies tiesi mitä olin hankkimassa, mutta missään vaiheessa ei ollut tilannetta että hän olisi voinut sanoa mihin minun tulisi rahani laittaa.

Mietin vaan että mitähän mun pitäis ostaa jotta olisi tarvetta "keskusteluun". Ja kyllä, tuo summa oli silloin puolet varallisuudestani, ei mikään pikkuraha.

Onko kellään täällä sellainen tilanne, että mies on se pienempipalkkainen ja tyytyy elämään samassa taloudessa parempipalkkaisen naisen kanssa ihan vain omilla tuloillaan? Ja siis etsin siis tilannetta, jossa mies ei käy kuitenkin ihan täyspäiväisesti töissä.

...siis käy kuitenkin ihan täyspäiväisesti töissä. 172 korjaa...

Vierailija kirjoitti:

Kolme tonnia on hieman eri asia kuin baari-ilta, jossa en ainakaan itse näkisi mitään ongelmaa. Miksi puolison pitäisi sellaisesta olla tilivelvollinen? Isommista summista keskustellaan.

Baari-illoissakin on eroja. Ulkonä pystyy käymään joillakin kympeillä, joskus sitten menee 150-200 euroa. Kun on omat rahat niin ei tarvitse asiaa miettiä muuta kuin kärsiä omassa nahassaan.

Me ainakin ajatellaan näin, että avioliitto on yhteiselämä jossa jaetaan hyviä ja huonoja asioita.

Kun kaksi ihmistä tavallaan sulautuu yhdeksi, ei tilejäkään tarvita kuin se yhteinen/ yhteiset.

Luottamus kaikessa on A ja O, myös niitä tilejä käytettäessä.

Ei meistä kumpikaan tarkkaile käyttikö toinen satasen tai tonnin viime kuussa enemmän kuin toinen. Kumpikin tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Me ainakin ajatellaan näin, että avioliitto on yhteiselämä jossa jaetaan hyviä ja huonoja asioita.

Kun kaksi ihmistä tavallaan sulautuu yhdeksi, ei tilejäkään tarvita kuin se yhteinen/ yhteiset.

Luottamus kaikessa on A ja O, myös niitä tilejä käytettäessä.

Ei meistä kumpikaan tarkkaile käyttikö toinen satasen tai tonnin viime kuussa enemmän kuin toinen. Kumpikin tarpeen mukaan.

Hieno homma sitten. Ihmettelen vaan etteikö ikinä, mistään ole tullut kyselyä "oliko tuo tarpeen" tai "miksi?"?

Vierailija kirjoitti:

Me ainakin ajatellaan näin, että avioliitto on yhteiselämä jossa jaetaan hyviä ja huonoja asioita.

Kun kaksi ihmistä tavallaan sulautuu yhdeksi, ei tilejäkään tarvita kuin se yhteinen/ yhteiset.

Luottamus kaikessa on A ja O, myös niitä tilejä käytettäessä.

Ei meistä kumpikaan tarkkaile käyttikö toinen satasen tai tonnin viime kuussa enemmän kuin toinen. Kumpikin tarpeen mukaan.

Ei kukaan voi määritellä, missä asioissa pitää sulautua yhteen ja missä ei. Eihän kukaan vaadi, että pitää olla samat ystävät, työ, harrastukset, musiikkimaku, ruokavalio, shampoomerkki, puhelin, fb-profiili tai hammasharja. Miksi juuri rahojen pitäisi olla yhteinen, mutta hammasharjan ei tarvitse olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme tonnia on hieman eri asia kuin baari-ilta, jossa en ainakaan itse näkisi mitään ongelmaa. Miksi puolison pitäisi sellaisesta olla tilivelvollinen? Isommista summista keskustellaan.

Baari-illoissakin on eroja. Ulkonä pystyy käymään joillakin kympeillä, joskus sitten menee 150-200 euroa. Kun on omat rahat niin ei tarvitse asiaa miettiä muuta kuin kärsiä omassa nahassaan.

Mutta kärsiikö sitä tosiaan vain omissa nahoissaan? Entä jos toinen esim. tuhlaa omat rahansa vaikka nyt baari-iltoihin ja sitten hänellä ei olekaan varaa lähteä yhteiselle lomamatkalle puolison kanssa? Lähteekö toinen yksin? Omistakin rahoista tuhlaaminen on kuitenkin parisuhteen yhteisistä jutuista pois ja jotenkin se puolisokin toiveineen olisi hyvä ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ainakin ajatellaan näin, että avioliitto on yhteiselämä jossa jaetaan hyviä ja huonoja asioita.

Kun kaksi ihmistä tavallaan sulautuu yhdeksi, ei tilejäkään tarvita kuin se yhteinen/ yhteiset.

Luottamus kaikessa on A ja O, myös niitä tilejä käytettäessä.

Ei meistä kumpikaan tarkkaile käyttikö toinen satasen tai tonnin viime kuussa enemmän kuin toinen. Kumpikin tarpeen mukaan.

Hieno homma sitten. Ihmettelen vaan etteikö ikinä, mistään ole tullut kyselyä "oliko tuo tarpeen" tai "miksi?"?

En ole tuo kirjoittaja, mutta meillä ainakaan ei. Mieheni käyttää rahoja tilanteen mukaan ja järkevästi. Ei tarvitse kyseenalaistaa mitään. Itse joskus saatan ostaa jotain tarpeetontakin, esim. jonkin kivan vaatteen, mutta se on miehelleni ihan ok ja usein toteaa että kannatti ostaakin kun on niin mun tyylinen tai jotain. En kuitenkaan mene älyttömyyksiin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme tonnia on hieman eri asia kuin baari-ilta, jossa en ainakaan itse näkisi mitään ongelmaa. Miksi puolison pitäisi sellaisesta olla tilivelvollinen? Isommista summista keskustellaan.

Baari-illoissakin on eroja. Ulkonä pystyy käymään joillakin kympeillä, joskus sitten menee 150-200 euroa. Kun on omat rahat niin ei tarvitse asiaa miettiä muuta kuin kärsiä omassa nahassaan.

Mutta kärsiikö sitä tosiaan vain omissa nahoissaan? Entä jos toinen esim. tuhlaa omat rahansa vaikka nyt baari-iltoihin ja sitten hänellä ei olekaan varaa lähteä yhteiselle lomamatkalle puolison kanssa? Lähteekö toinen yksin? Omistakin rahoista tuhlaaminen on kuitenkin parisuhteen yhteisistä jutuista pois ja jotenkin se puolisokin toiveineen olisi hyvä ottaa huomioon.

Sitä varten on se yhteisen tilin osuus.

Hyvin usein tällä palstalla ollaan tuota mieltä. Kaikki on aina poissa parisuhteen ja perheen yhteisistä asioista. Naisille koko elämä on parisuhde, perhe ja lapset.  Sehän ei riitä, että mies maksaa perheessä enemmän vaan pitäisi laittaa 100% palkastaan perheeseen koska jos ei laita niin "puuttuvat prosentit on pois perheeltä".