Miksi ihmeessä rahat pitäisi olla perheessä yhteisiä?

Omat tilit ja säästöt, lisäksi yhteinen taloustili jolta pyöritetään arkea ja maksetaan yhteiset laskut. Kumpikin hoitaa muuten omat laskunsa ja autonsa kulut. Toimii meillä.

Jos toinen jää työttömäksi, sairastuu tai päättää lähteä opiskelemaan lisää niin se jolla on isommat tulot maksaa enemmän.  

En ikinä suostuisi järjestelyyn jossa käytössä on vain yksi yhteinen tili jonne kummankin palkka tulee.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Mulle ei kuulu muiden talouksien raha-asiat millään lailla. Minulla on työpaikka ja tienataan miehen kanssa suunnilleen saman verran, joten meitä ei nämä ongelmat tosin edes koske. 

Sama täällä. Ihan sama miten muut hoitaa raha-asiansa. Meillä on ollut yhteiset rahat siitä asti kun muutettiin yhteen noin 30 vuotta sitten ja systeemi on toiminut hienosti.

Nää keskustelut on viihdyttäviä, mutta myös vähän surullisia :D

Itse en keksi parempaa käyttöä rahoilleni kuin perheen ja rakkaiden hyvinvointi. En ikinä voisi arvostaa ihmistä, joka naama nurinpäin jemmailee eurojaan jonnekin piiloon ja antaa perheensä, jopa omien lastensa elää kituuttaa roposilla. Ahneus ja piheys ovat sairauksia ja kertovat muutenkin huonoa ihmisestä. Jos siinä kumppanissa ei muuta nähdä kuin rahanmeno niin miksi olla yhdessä?

Toki on hyvä suunnitella rahankäyttönsä järkevästi, niin että ei jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta tapahtuu, mutta mielestäni ihminen, joka on kiinnostuneempi rahoistaan kuin perheestään ei ansaitse ketään.

T. Nainen joka ilolla kustantaa yhteistä elämää kun mies lähti opiskelemaan

Vierailija kirjoitti:

Sehän se ongelma on jos toinen tienaa nettona 1200 ja toinen 3800.

Ongelma tuo on vain jos jompi kumpi tuon ongelmalliseksi kokee. Jos tuo on ongelma niin minusta parisuhdetta ei alun alkaenkaan kannata tuohon perustaa. Jos taas se ei kummallekaan ole ongelma ihan sama hoitavatko taloutta yhteisesti, erikseen vai niin ettää vain toinen sen hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama. Mulle ei kuulu muiden talouksien raha-asiat millään lailla. Minulla on työpaikka ja tienataan miehen kanssa suunnilleen saman verran, joten meitä ei nämä ongelmat tosin edes koske. 

Sama täällä. Ihan sama miten muut hoitaa raha-asiansa. Meillä on ollut yhteiset rahat siitä asti kun muutettiin yhteen noin 30 vuotta sitten ja systeemi on toiminut hienosti.

Yhtä pitkä aika ollaan yhdessä oltu ja koko ajan on ollut yhteiset käyttö- ja säästötili ja kun on ostettu asunto, mökki ja pari sijoitusasuntoa, niin omistus on 50/50.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän se ongelma on jos toinen tienaa nettona 1200 ja toinen 3800.

Tähänhän nämä keskustelut aina palautuvat. Tottakai se hyvätuloisempi SAA maksaa yhteisestä elämästä enemmän, mutta minusta on uskomatonta, että niin moni pienituloinen pitää sitä itsestäänselvyytenä (nyt puhun pysyvästä tai heti alussa asti tiedossa olevasta tuloerosta, en siitä että toinen jää hoitovapaalle tai pitkässä suhteessa työttömäksi tai sairastuu). Jos ihminen tulee toimeen 1200 eurolla sinkkuna niin miten hän sitten pärjää huonommin samoilla tuloilla parisuhteessa, missä asumiskulut ja hankinnat puolittuvat? Ja jos hän kokee itsensä liian huonotuloiseksi niin miksi hän ei kouluttaudu pitemmälle?

Muutama pointti:

- Parempituloinen haluaa usein asua paremmin ja kalliimmin kuin sellaisessa asunnossa, mihin pienempituloisella olisi varaa

- Kouluttautuminen ei ole aivan ilmaista, eikä se välttämättä takaa tulojen paranemista valmistumisen jälkeen

- Esimerkiksi korkeakoulutukseen menee noin 5 vuotta aikaa, jos on lapsia ja työ - voi olla että tuo aika venähtää seitsemään. Harva pystyy opiskelemaan ja tekemään töitä, joten jollain lailla pitäisi sitten pystyä sinnittelemään se opiskeluaika. 

- Minulla on 3 koulutusta ja palkka on 2500€/kk, työelämää takana n. 25 vuotta - en osaa sanoa mikä voisi olla sellainen työ mihin minut palkattaisiin JA missä saisin parempaa palkkaa kuin nyt. Olen jostain syystä onnistunut tekemään lähinnä töitä, joista ei juurikaan makseta.

Meidän perheessä tuloerot ovat syventyneet vuosien varrella. Oma palkkani on ollut sentilleen sama jo 12v ajan. Mieheni palkka oli alussa 4000€, sitten 4400€ - ja nykyään lähes 7000€. Itse olen ollut välissä lasten kanssa kotona, myös opiskellut (ja käynyt töissä). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas koin että oli ihan oikein etten saanut mitään rahaa kun vain makasin kotona. Se on sopeuduttava sellaiseen elämään jos ei ammattia ja töitä pysty hommaamaan. Ap

Itsekin ajattelen jotakuinkin näin. Meillä tilanne että itse opiskelen, mies töissä, ja hänen tulojensa takia en saa tukia. Homma on jaettu niin, että hän maksaa karhunosuuden vuokraa, minä pienen osan. Ja loput menot maksellaan miten sattuu. Ruokia ei tietenkään eritellä tms, saman tasoisesti mielestäni eletään. Mutta ei kävisi mielessänikään vaatia häntä maksamaan mitään omia juttujani, esimerkiksi vaatteita tai meikkejä tms. Jos minulla ei ole varaa semmoiseen, en osta mitään ja selviän vaan vanhoilla. Hän saa toki ostella kalliita tavaroita itselleen omilla rahoillaan, jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?

Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.

Siksipä minä ihmettelen noita vastauksia, jossa on yhteinen talous, mutta ei edes tiedetä puolison palkkaa. 

Minä luulen, että nämä jotka eivät tiedä puolisonsa palkkaa ovat sellaisia, joiden puoliso tienaa enemmän eikä ole tarvinnut koskaan miettiä mihin rahat riittävät, kun puolisolta sitä saa.

Tai kuten meillä, molemmat tienaavat hyvin, ja ovat järkeviä rahankäyttäjiä. Minulla oli jo opiskelijana aina niin reilu puskuri säästössä, että koskaan ei ole tarvinnut kuukausitasolla miettiä, mihin rahat riittävät. Ja nytkin meillä on sekä lapsilla että aikuisilla kymppitonnien rahastot ja säästöt, ettei tarvitse eurolleen tietää toisen tai omaakaan palkkaa.

Ei kai sitä eurolleen tarvitsekaan tietää, mutta pitäähän se nyt suurin piirtein tietää esim kun ollaan hankkimassa asuntoa tms. On minullakin toistakymmentätuhatta säästössä, mutta kyllä minun silti pitää katsoa, paljonko saan palkkaa ja esim miten paljon asumiseen menee rahaa. Olisi aika äkkiä säästöt nollissa, jos muuttaisin miesystävän kanssa yhteen eikä yhtään katsottaisi, millaiseen asuntoon on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut on viihdyttäviä, mutta myös vähän surullisia :D

Itse en keksi parempaa käyttöä rahoilleni kuin perheen ja rakkaiden hyvinvointi. En ikinä voisi arvostaa ihmistä, joka naama nurinpäin jemmailee eurojaan jonnekin piiloon ja antaa perheensä, jopa omien lastensa elää kituuttaa roposilla. Ahneus ja piheys ovat sairauksia ja kertovat muutenkin huonoa ihmisestä. Jos siinä kumppanissa ei muuta nähdä kuin rahanmeno niin miksi olla yhdessä?

Toki on hyvä suunnitella rahankäyttönsä järkevästi, niin että ei jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta tapahtuu, mutta mielestäni ihminen, joka on kiinnostuneempi rahoistaan kuin perheestään ei ansaitse ketään.

T. Nainen joka ilolla kustantaa yhteistä elämää kun mies lähti opiskelemaan

Minua ihmetyttää missä kohtaa tähän keskusteluun tuli se ahne ja pihi ihminen, joka antaa lastensakin elää kituuttaa roposilla. Ainakin itse olen koko ajan keskustellut vain oman parisuhteeni pohjalta eli tilanteesta, jossa on kaksi aikuista ihmistä, joilla on molemmilla omat tulot.

Vierailija kirjoitti:

En minä halua ainakaan, mies sitä kysyi kun yhteen muutettiin. Minulla naiseksi hyvät tulot mutta miehellä silti vielä tonni enämpi. Talo, jossa asutaan, on miehen. Minulle jäi oma taloni, jossa tällä hetkellä vuokraa-maksamattomia asukkaita, ts maksan itse lainan lyhennykset. Yhteistä elämää takana 6v, yksi lapsi 8kk, miehellä 2 muuta.

Meillä on erilaista materiaa kummallakin erikseen ja yhdessä sekä useita eläimiä, kaupassa käyn yleensä minä mutta en tosiaankaan aina, mies maksaa aina ulkona käydessä jne. Yhdessä käydään lomareissuilla, jotka mies pääsääntöisesti maksaa.

Minä olen näin äitiyslomalla maksanut kaikki omat lainojen lyhennykset (lainoja useita), laskut jne itse sekä kaiken vauvaan liittyvän alusta asti. Maksan miehelle omatoimisesti myös tietyn summan ”vuokraa” asumiskulujen kattamiseksi joka kk, jottei hän eikä kukaan muu pääse sanomaan että loisin. Tähän päätin itse alkaa, ei mies ollut mitään vailla. Teen myös melkein kaikkikotityöt (koska olen äitiyslomalla, en korvaukseksi asumisesta tms). Teen ne myös töissä ollessani kyllä, tosin olen töissä viikot toisella paikkakunnalla niin luonnollisesti tällöin vastuu on miehen.

Investoin itse omalla rahallani erilaisia asioita taloon jota en edes omista.

Koen, että tilit on aika tasan lopunpelin.

Mikä taloudenhoitaja sä olet? Teet kaikki kotityöt, hoidat vauvan kaikki asiat, maksat miehellesi vuokraa ja käyt kaupassa. Tästä kiitollisena mies maksaa ravintolassa ja ottaa mukaa lomalle 😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut on viihdyttäviä, mutta myös vähän surullisia :D

Itse en keksi parempaa käyttöä rahoilleni kuin perheen ja rakkaiden hyvinvointi. En ikinä voisi arvostaa ihmistä, joka naama nurinpäin jemmailee eurojaan jonnekin piiloon ja antaa perheensä, jopa omien lastensa elää kituuttaa roposilla. Ahneus ja piheys ovat sairauksia ja kertovat muutenkin huonoa ihmisestä. Jos siinä kumppanissa ei muuta nähdä kuin rahanmeno niin miksi olla yhdessä?

Toki on hyvä suunnitella rahankäyttönsä järkevästi, niin että ei jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta tapahtuu, mutta mielestäni ihminen, joka on kiinnostuneempi rahoistaan kuin perheestään ei ansaitse ketään.

T. Nainen joka ilolla kustantaa yhteistä elämää kun mies lähti opiskelemaan

No katsos kun joskus se omien ropojen piilottelu on nimenomaan sitä, että haluaa perheelle vähän parempaa. Jos toinen elää kädestä suuhun ja kuluttaa joka pennin turhuuksiin, miksi minä en saisi pistää rahaa häneltä piiloon, että päästään joskus perheen kanssa vaikka matkalle tai voidaan ostaa pleikkari. Näin ainakin minulla oli edellisessä suhteessa, että mies osteli jotain turhakeauton osia ja kävi baarissa. Jos minä en olisi jemmannut rahaa, ei olisi ollut varaa lähteä koskaan lomalle tai maksaa autoon niitä oikeasti tarpeellisia huoltoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?

Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.

Siksipä minä ihmettelen noita vastauksia, jossa on yhteinen talous, mutta ei edes tiedetä puolison palkkaa. 

Minä luulen, että nämä jotka eivät tiedä puolisonsa palkkaa ovat sellaisia, joiden puoliso tienaa enemmän eikä ole tarvinnut koskaan miettiä mihin rahat riittävät, kun puolisolta sitä saa.

Tai kuten meillä, molemmat tienaavat hyvin, ja ovat järkeviä rahankäyttäjiä. Minulla oli jo opiskelijana aina niin reilu puskuri säästössä, että koskaan ei ole tarvinnut kuukausitasolla miettiä, mihin rahat riittävät. Ja nytkin meillä on sekä lapsilla että aikuisilla kymppitonnien rahastot ja säästöt, ettei tarvitse eurolleen tietää toisen tai omaakaan palkkaa.

Ei kai sitä eurolleen tarvitsekaan tietää, mutta pitäähän se nyt suurin piirtein tietää esim kun ollaan hankkimassa asuntoa tms. On minullakin toistakymmentätuhatta säästössä, mutta kyllä minun silti pitää katsoa, paljonko saan palkkaa ja esim miten paljon asumiseen menee rahaa. Olisi aika äkkiä säästöt nollissa, jos muuttaisin miesystävän kanssa yhteen eikä yhtään katsottaisi, millaiseen asuntoon on varaa.

Ei meillä ole koskaan ole otettu sellaista asuntolainaa, että olisi pitänyt tarkkaan laskea tulot ja menot. Nytkin on lainaa enää ehkä jotain 15 000 ja sijoituksia ehkä lähemmäs sata tuhatta. Plus tietysti omaisuutta se talo ja velattomat autot ym. Autot meillä on aina ostettu rahalla, ei velalla, ja asuntolaina on ollut aina maltillinen suhteessa asunnon arvoon, joten ikinä ei ole tosiaan tarvinnut hirmu tarkkaan rahoja laskea.

Tietysti tämä toimii vain, jos molemmat ovat säästäväisiä ja maltillisia rahankäyttäjiä. Jos jompi kumpi on niitä, joille raha pitää panna haisemaan, on varmasti erilliset tilit ainoa mahdollinen tapa elää.

Meillä on aina ollut omat rahat, eli 17 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas koin että oli ihan oikein etten saanut mitään rahaa kun vain makasin kotona. Se on sopeuduttava sellaiseen elämään jos ei ammattia ja töitä pysty hommaamaan. Ap

Se on sun oikeutesi, itse olin sitä mieltä ettei toisen tarvi tinkiä ruuasta ja vaatteista sen vuoksi että sai yt:ssä kenkää tai sen vuoksi että hoitaa lapsia kotona.

Määrittele "tinkiä".

Vastaavasti voisi sanoa, että jotain on tehtävä sen eteen että voi vaatia laatua ruokaan, huvituksiin ja pukeutumiseensa. Tietysti jos on perheen yhteinen päätös, että mamma makaa 10 vuotta kotona niin fine. Mutta jos on naisen oma tahto olla 3 x 3 vuotta kotona ja lisäksi sujuvasti "ajautua" paskapalkkaduuniin niin se on oma valinta ettei kaikkea saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut on viihdyttäviä, mutta myös vähän surullisia :D

Itse en keksi parempaa käyttöä rahoilleni kuin perheen ja rakkaiden hyvinvointi. En ikinä voisi arvostaa ihmistä, joka naama nurinpäin jemmailee eurojaan jonnekin piiloon ja antaa perheensä, jopa omien lastensa elää kituuttaa roposilla. Ahneus ja piheys ovat sairauksia ja kertovat muutenkin huonoa ihmisestä. Jos siinä kumppanissa ei muuta nähdä kuin rahanmeno niin miksi olla yhdessä?

Toki on hyvä suunnitella rahankäyttönsä järkevästi, niin että ei jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta tapahtuu, mutta mielestäni ihminen, joka on kiinnostuneempi rahoistaan kuin perheestään ei ansaitse ketään.

T. Nainen joka ilolla kustantaa yhteistä elämää kun mies lähti opiskelemaan

No katsos kun joskus se omien ropojen piilottelu on nimenomaan sitä, että haluaa perheelle vähän parempaa. Jos toinen elää kädestä suuhun ja kuluttaa joka pennin turhuuksiin, miksi minä en saisi pistää rahaa häneltä piiloon, että päästään joskus perheen kanssa vaikka matkalle tai voidaan ostaa pleikkari. Näin ainakin minulla oli edellisessä suhteessa, että mies osteli jotain turhakeauton osia ja kävi baarissa. Jos minä en olisi jemmannut rahaa, ei olisi ollut varaa lähteä koskaan lomalle tai maksaa autoon niitä oikeasti tarpeellisia huoltoja.

Yhteiset rahat ei toimi, jos toinen on ihan perse raha-asioissa. Mutta kannattaako sellaisen ihmisperseen kanssa ylipäätään olla missään tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tili tuli, tili meni kirjoitti:

Tällainen aloitus ja vastaukset vain korostavat sitä, että mikä sopii yksille, ei välttämättä sovi toisille. Yhteiset rahat sopivat joillekin, mutta entäs jos toinen vanhempi on vaikka peliongelmainen?

Yhteisessä taloudessa ainakin talouteen vaikuttavat ongelmat paljastuu nopeammin.

Siksipä minä ihmettelen noita vastauksia, jossa on yhteinen talous, mutta ei edes tiedetä puolison palkkaa. 

Minä luulen, että nämä jotka eivät tiedä puolisonsa palkkaa ovat sellaisia, joiden puoliso tienaa enemmän eikä ole tarvinnut koskaan miettiä mihin rahat riittävät, kun puolisolta sitä saa.

Tai kuten meillä, molemmat tienaavat hyvin, ja ovat järkeviä rahankäyttäjiä. Minulla oli jo opiskelijana aina niin reilu puskuri säästössä, että koskaan ei ole tarvinnut kuukausitasolla miettiä, mihin rahat riittävät. Ja nytkin meillä on sekä lapsilla että aikuisilla kymppitonnien rahastot ja säästöt, ettei tarvitse eurolleen tietää toisen tai omaakaan palkkaa.

Ei kai sitä eurolleen tarvitsekaan tietää, mutta pitäähän se nyt suurin piirtein tietää esim kun ollaan hankkimassa asuntoa tms. On minullakin toistakymmentätuhatta säästössä, mutta kyllä minun silti pitää katsoa, paljonko saan palkkaa ja esim miten paljon asumiseen menee rahaa. Olisi aika äkkiä säästöt nollissa, jos muuttaisin miesystävän kanssa yhteen eikä yhtään katsottaisi, millaiseen asuntoon on varaa.

Ei meillä ole koskaan ole otettu sellaista asuntolainaa, että olisi pitänyt tarkkaan laskea tulot ja menot. Nytkin on lainaa enää ehkä jotain 15 000 ja sijoituksia ehkä lähemmäs sata tuhatta. Plus tietysti omaisuutta se talo ja velattomat autot ym. Autot meillä on aina ostettu rahalla, ei velalla, ja asuntolaina on ollut aina maltillinen suhteessa asunnon arvoon, joten ikinä ei ole tosiaan tarvinnut hirmu tarkkaan rahoja laskea.

Tietysti tämä toimii vain, jos molemmat ovat säästäväisiä ja maltillisia rahankäyttäjiä. Jos jompi kumpi on niitä, joille raha pitää panna haisemaan, on varmasti erilliset tilit ainoa mahdollinen tapa elää.

Tai tietysti tuo toimii vain, jos molemmilla on rikkaat vanhemmat tai iso perintö tai jotkut supertähden tulot. Aika harvalla on yhteen muuttaessa rahaa niin paljon, että asunnosta velkaa on vain parikymmentä tuhatta, mutta omaisuutta satoja tuhansia. Ei tuossa ole kuules pelkästään säästäväisyydestä kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää keskustelut on viihdyttäviä, mutta myös vähän surullisia :D

Itse en keksi parempaa käyttöä rahoilleni kuin perheen ja rakkaiden hyvinvointi. En ikinä voisi arvostaa ihmistä, joka naama nurinpäin jemmailee eurojaan jonnekin piiloon ja antaa perheensä, jopa omien lastensa elää kituuttaa roposilla. Ahneus ja piheys ovat sairauksia ja kertovat muutenkin huonoa ihmisestä. Jos siinä kumppanissa ei muuta nähdä kuin rahanmeno niin miksi olla yhdessä?

Toki on hyvä suunnitella rahankäyttönsä järkevästi, niin että ei jää tyhjän päälle jos jotain odottamatonta tapahtuu, mutta mielestäni ihminen, joka on kiinnostuneempi rahoistaan kuin perheestään ei ansaitse ketään.

T. Nainen joka ilolla kustantaa yhteistä elämää kun mies lähti opiskelemaan

No katsos kun joskus se omien ropojen piilottelu on nimenomaan sitä, että haluaa perheelle vähän parempaa. Jos toinen elää kädestä suuhun ja kuluttaa joka pennin turhuuksiin, miksi minä en saisi pistää rahaa häneltä piiloon, että päästään joskus perheen kanssa vaikka matkalle tai voidaan ostaa pleikkari. Näin ainakin minulla oli edellisessä suhteessa, että mies osteli jotain turhakeauton osia ja kävi baarissa. Jos minä en olisi jemmannut rahaa, ei olisi ollut varaa lähteä koskaan lomalle tai maksaa autoon niitä oikeasti tarpeellisia huoltoja.

Yhteiset rahat ei toimi, jos toinen on ihan perse raha-asioissa. Mutta kannattaako sellaisen ihmisperseen kanssa ylipäätään olla missään tekemisissä?

No, minä määrittelen ihmisp*rseen vähän eri tavalla. Mutta enää en tosiaan yhteen huonon rahankäyttäjän kanssa muuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, äiti ja lapset käy ruokajonossa ja iskä vetää sisäfilettä. Reilu meininki.

Ei meillä ole näin ollut koskaan. Ihan tavallista kotiruokaa on koko perhe syöty. Ap

Pelkäänkö sinä tai miehesi, että jos teillä olisi yhteiset rahat samalla tilillä, vetäisitte jompikumpi tilin tyhjäksi? Vai suunnitteletteko jo avioliiton jälkeistä aikaa ja kartutatte kumpikin sitä omaa puskuria omille tileille?

Te joilla on omat rahat ja tulotasossa selvästi eroa, niin onko teillä myös omat ruuat? Pienituloisena en suostuisi maksamaan puoliksi suurituloisen puolison kalliita ruokia. Entä sauminen? Omillaan pienituloinen haluaisi asua nukkumalähiössä vuokralla ja saisi asumistukea, kun taas suurituloinen haluaa asua arvoalueella väljissä tiloissa ja sen puolikas maksaa helposti enemmän mitä pienituloisen tulot ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä vain toimii yhteinen talous parhaiten. Tulot suunnilleen samaa luokkaa mutta toisen tulot epäsäännölliset.

Entä menot, pitääkö toiselta kysyä lupa isompiin omiin hankintoihin? Jos, niin missä kulkee raja? Minusta omien tilien yksi etu on nimenomaan siinä, ettei koskaan tule sitä tilannetta, että toinen käyttäisi yhteisiä rahoja omiin henkilökohtaisiin menoihinsa enemmän kuin toinen. Kun on omat rahat niin ei tarvitse kysellä lupia eikä vertailla paljollako toinen on jotain ostellut. Niin kauan kuin molemmat laittavat saman summan taloustilille asumis- ja ruokakuluihin, lopuilla rahoilla saa tehdä mitä haluaa.

Nimenomaan! Mies osti 500 eurolla pelikonsolin ja pelejä. Minua vain huvitti - jos olisi ostanut yhteisillä rahoilla, olisi vituttanut. Eikä häntä taas kiinnostanut ollenkaan paljonko käytin uusiin työvaatteisiin kun tarvitsin virallisempaa asua. Pystyin hyvällä omallatunnolla ostamaan löytämiäni hyviä kenkiä kaksi eriväristä paria. En todellakaan olisi ilennyt, jos olisi mennyt myös miehen rahoista!

Ei mua ainakaan vituta jos mies ostaa jotain mitä haluaa, ja jos mä haluan aurinkoladit mitkä maksaa 200€ niin ostan, miksi pitäisi vituttaa? Ennemmin mä kannustan miestä ostamaan jotain mistä pitää ja olen iloinen että hön in tyytyväinen.

Tästä sitä huomaa kuinka eri asiat sopii toisille ja toisille ei. Jokainen tavallaan minkä parhaaksi kokee.