Lue keskustelun säännöt.
Miehet kertokaa tilanteista milloin/miksi et ole tehnyt aloitetta, vaikka olet ihastunut
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Olin toivottoman ihastunut vuosikausien ajan naiseen jonka kanssa ei ikinä elämäntilanteet kohdanneet. Aina jompikumpi seurusteli tai tapaili toista, eikä kumpikaan meistä tainnut olla edes varmoja mitä meidän välillä oli/olisi voinut olla. Nähtiin satunnaisesti nelisen kertaa vuodessa ja yhteys vahvistui joka tapaamisen yhteydessä.
Lopulta kumpikin ajauduttiin elämässä eteenpäin ja ollaan perheellisiä tahoillamme, hän kolmissakymmenissä ja minä 35.
Edelleen tunteeni tuota naista kohtaan ovat tajuttoman suuret enkä ihan niitä tule ymmärtämään koskaan. Kukaan nainen ei ole henkisesti "koskettanut" minua samoin.Koen ja uskon hänenkin tuntevan samoin, eli oltiin aikanaan pelkureita eikä yritetty. Aika ajoi sen mahdollisuuden ohi. Rehellisesti sanoen hän on pohjimmiltaan edelleen se jonka kanssa tahtoisin viettää loppuelämäni ja tiedän että olisin onnellinen, niin kamalalta kun kuulostaakin perheellisen miehen suusta. En silti ikinä pettäisi vaimoani tai perhettäni.
Ja toisaalta näiden vuosien (8 vuotta) aikana meidän välit ovat tulleet niin tiiviiksi etten uskaltaisi niitä koetella. Näemme edelleen vaihtelevasti muutaman kerran vuodessa, jonka aikana puhutaan kaikki elämässä tapahtuneet käänteet. En osaa kuvitella elämää ilman häntä, itselläni on hyviä ystäviä joille voin puhua mutta kenellekään en voisi uskoutua kuten hänelle. Vaikka tarjoutuisi kuvitteellinen mahdollisuus seurusteluun hänen kanssaan en ottaisi sitä vastaan, riski hänen menettämisestään lopullisesti elämästäni olisi silloin olemassa enkä yksinkertaisesti kykene näkemään elämää ilman häntä.
Olisikohan jo aika päästää irti? Terveisiä muuten sille vaimolle sinne kotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ikinä tehnyt aloitetta, koska tuskin ne naiset olisivat olleet minusta kiinnostuneita kuitenkaan. Jos joku joskus sattuu kiinnostumaan, niin saa puolestani tulla itse sen aloitteen tekemään. Onneksi pärjään sen verran kivasti ihan itsekseni, ettei ole edes väliä vaikka jäisin yksin.
Qwerty kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää! Kiinnostaa.
Minkä takia kiinnostaa? Huomaatteko naiset aina jos mies on teistä kinnostunut vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan?
Tuskin huomataan.
Mustasukkaisuus. Itsetunto. Naisella oli enemmän kavereina miehiä kuin naisia. Työ ja harrastuksetkin miesten seassa yksi jätkistä.
Siksi, koska pitkäaikainen rakkauden kohteeni on hyvä ystäväni eikä hän ole homoseksuaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta itse naisena en jaksaisi voden verran piirittää miestä, oli sitten kuinka ihana tahansa. Mutta minulle olisi liian *vaikea* tapaus.
Neuvona miehille jotka eivät uskalla tehdä aloitusta. Kyllä se vain montaa naista edelleen miellyttää kun mies sen aloitteen tekee, olkoonkin sitten kuinka vanhanaikaista.
Joten rohkaiskaa itsenne vaan, ei tarvitse olla supliikki, tosin puhettakin pitää löytyä jonkin verran.
Hyvät käytöstavat, normaali olemus, ei suupielet alaspäin ja maahan ja nurkkiin katsellen.Minä jaksoin koska jotenkin tiesin että kiinnostus on molemminpuolista, ja kun ei minulla ollut mikään kiire minnekään. Se oli kiva vuosi, molemmat vilkuili toista ja yritti hakeutua seuraan. Hän tarjosikin välillä kyydin kotiin ja poikettiin matkalla kahvilla ym. 😅
No joo sitten, mutta kirjoituksestasi sain ihan eri kuvan. Että mies pakoili, ei katsonut silmiin, tuntui kuin olisi lähtenyt karkuun, oli hirveän ujo ja ei ottanut kontaktia jne. Eli oli melko puhumaton tuppisuu. Tätä miestä en olisi jaksanut odottaa.
Nyt sitten kerrotkin, että mies näytti kiinnostuksen. Vilkuilitte toisianne, kävitte kahvilla ja tarjosi autokyytiä. Tåyt5ihän miehen sitten jotain sinulle puhuakin? Tuohan on ihan normaalia *esileikkiä* ennen kuin aletaan seurustella. Tähän minäkin olisin saattanut mennä mukaan. Mikä siinä tutustumisessa sitten oli outoa, jos se näin alkoi.
No siis kerran menin viereen istumaan kahvilla niin tämä otti ja pomppas penkistä ja lähti pois. Siinä sitten hölmönä istuin että mitähän nyt tapahtui. Autokyytiä tarjosi kun näki minut sateessa kävelemässä, jotain töistä juteltiin ja "hei taidan hakea kahvin huoltsikalta, haittaako?" Ei siis mitään sen enempään kuin muidekaan työkavereiden kanssa olisi tehnyt. Oli välillä niin välinpitämättömän oloinen että tunsin oloni niin typeräksi ja juuri kun ajattelin että pitäisiköhän luovuttaa niin hän pölähtääkin jostain kyselemään kuulumisia. Nyt ollaan kyllä naurettu paljon näille asioille. Sanoi että "kun en minä tiennyt miten pitää olla ja käyttäytyä!" Myöntänyt nyt ajaneensa aina samaa reittiä mitä kävelin töihin ja yrittänyt pitää taukonsa kanssani samaan aikaan. Ja sitten kuitenkin siellä tauolla ollut välillä kuin minua ei olisikaan. Niin ristiriitainen mies!😅 hän on mitä erikoisin, ihanin ja huomaavaisin mies jonka olen tavannut. Eikä hän ole edes niin ujo, minun seurassani vain 😅
Minun ei ole tarvinnut tehdä koskaan aloitetta. M36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ei ole tarvinnut tehdä koskaan aloitetta. M36
Sika! Voisit sinäkin vähän arvostaa naisia!
Jusa55v kirjoitti:
Olen parisuhteessa, pelkäsin että hän kertoisi puolisolleni...
Olen parisuhteessa, joten en tehnyt aloitetta. Kerroin puolisolleni, kuten kaikista muistakin asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä kaupan kassaa katselin pitkään ja vähän tuli flirttailtuakin, mutta kun en nähnyt häntä muualla kuin kaupan kassalla, niin jäi aloite tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari kertaa elämän aikana käynyt niin että nainen ollut niin kaunis ettei ole saanut sanaakaan suusta, vaikka yleensä sosiaalinen olenkin. Naiskauneutta on kolmenlaista, nättiä "naapurintyttö/rouva"-kauneutta, uhkeaa seksikkyyttä ja sitten sellaista posliinimaista täydellistä silmänmiellyttäjää joka pysäyttää vähän samaan tapaan kuin kaunis maisemakin.
Niissä kahdessa tilanteessa jäi sanat sanomatta ja jäin vain viereen katsomaan kun naisen hiuksista ja nenänvarresta auringonvalo tulee niin hienosti huoneeseen sisään. Ei huvittanut rikkoa illuusiota.
En tehnyt aloitetta, koska olin liian ihastunut. Tyhmänä ajattelin pitäväni mieluummin fantasian kuin pakit. Kaduttaa. Nyt nainen jo varattu. Koskaan en saa tietää mitä olisi käynyt. M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun nainen ei tehnyt selväksi onko sinkku, vaikka sai siihen tilaisuuksia.
Pelatkoon pelejään muiden kanssa.
Miten teit itse selväksi sinkkuutesi?
Vierailija kirjoitti:
En tee aloitetta, koska kokemuksesta tiedän etten ole omana itsenäni riittävä. Parisuhteen olen pystynyt muodostamaan ainoastaan silloin, kun olen tsempannut joka hetki vetämällä jonkinlaista roolia. Tässä roolissa olen koko ajan eneginen, hauska ja hyvällä tuulella oleva määrätietoinen ekstrovertti.
Tosiasiassa olen kuitenkin introvertti, joka väsyy helposti liialllisesta hälinästä ja tykkää enemmänkin pohdiskella asioita sivusta kuin olla huomion keskipisteenä. Sanomattakin selvää, että parisuhteeni ovat jääneet lyhyiksi, sille ei ihminen jaksa kauaa toista ihmistä näytellä - eikä siinä mitään järkeä tietenkään olekaan.
On varmasti olemassa myös naisia, jotka pitävät enemmän herkistä pohdiskelijoista, mutta hyvin harvinaista tämä kuitenkin on ainakin oman kokemukseni mukaan.
Surullista luettavaa. Elämäni rakkaus ajatteli juuri samalla tavalla. Hän yritti esittää jotakin, vaikka minä rakastin juuri häntä sellaisena kuin hän oli. Eihän siitä sitten mitään tullut, koska hän ei uskonut, että voisin aidosti pitää hänestä. Minä pidän enemmän introverteista
miehisrä, enkä usko olevani edes harvinainen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Naisella oli vähän liikaa ylipainoa
Naisen onneksi.
En lähes koskaan uskalla tehdä aloitetta, koska olen eronnut ja ylipainoinen mies. Joskus vaikuttaa siltä, että joku nainen voisi olla kiinnostunut, mutta loppupeleissä eivät joko uskalla antaa selvää vihreää signaalia tai sitten osoittavat kehonkielellä muuttaneensa mielensä.
Itsetunto ei ole niin kovaa rautaa, että uskaltaisin vaan suoraan mennä pyytämään treffeille eivätkä naiset siihen kokemusteni mukaan kovin hyvin suhtaudukaan tällä ulkomuodolla.
Minkä takia teette aina näitä keskusteluja miehille, kun täällä palstalla on naisia? Oletteko tyhmiä?
Olen nainen ja tein kerran aloitteen nettideitissä. Mies vastasi yhteydenottooni vasta useampien päivien päästä vaikka oli nähnyt viestini jo samana päivänä. Olisi pitänyt heti tajuta, ettei hän ollut kiinnostunut. Ehkä sekin vaikutti, että päivä, jona hän vastasi oli itselleni merkityksellinen. Erään läheisen juhlat ja päivä täynnä rakkaita ihmisiä.
Olen nainen, joka on kokenut kummatkin eli olen ollut tuo tavoittamattoman enkeli sekä kotiin haudattu arkivaimo, joka oli ja on edelleen se "ihan kiva". Molemmat roolit ovat olleet raskaita, mutta ihan turhaan mietit tuota enkelinaista. Teistä olisi tullut pari, jos niin olisi ollut tarkoitus ja jos nainen olisi halunnut niin. Olen joskus myös mennyt suhteeseen tuollaisen suuren rakkauden kanssa ja järkytyshän se oli kun alkuhuuma katosi ja tilalle astui todellisuus. Se suuri rakkaus tajusi samassa ajassa, että tulemme toimeen paremmin erillämme kaivaten kuin kasvokkain samassa sängyssä vikoinemme. Ei sitä haaveissaan osaa edes kuvitella millaisiin vastoinkäymisiin sitä joutuu, kun toisen kanssa elää. Trust me.
Sen sijaan sen ihan kivan vaimon roolissa olen ollut monta kertaa ja joka kerta asia on valjennut minulle suoraan tai kiertotietä. En koskaan ole ollut se ykkönen vaan jopa kolmas tai neljäs vaihtoehto, ja se tieto satuttaa joka kerta vaikka kivaahan on vakuutella miten minusta ei erota helpolla. Nytkin olen ottamassa eroa, koska en halua elää elämääni ja nuoruusvuosiani siten että olen miehelle se välttämätön paha jonka kanssa on ihan kivaa kun se suuri rakkaus ei lämmennytkään. Joka tapauksessa surullisinta on se, että nämä miehet ovat kaikki itse minua metsästäneet hirveällä kiihkeydellä ja kun olen käynyt loukkuun, niin karu totuus on heitetty päin silmiä juuri silloin kun ensihuuman pitäisi olla parhaimmillaan. Satuttavinta on etten ole koskaan kokenut millaista on olla rakastettu vastavuoroisesti tai toinen antaisi yhtä paljon kuin itse. Nuo miehet joille olen se ollut, toiselle hankin lähestymiskiellon ja toiseen en koske muutenkaan persoonasta johtuen.