Lue keskustelun säännöt.
Miehet kertokaa tilanteista milloin/miksi et ole tehnyt aloitetta, vaikka olet ihastunut
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis.............................................................
En ole koskaan tehnyt aloitteita, ihastunut olen monesti.
Niin, mutta minkä syyn takia? Ja minkä ikäinen olet?
Olen varmaan vanhin tässä ketjussa. Syitä miksi en ole koskaan tehnyt aloitteita on mm. se, että en ole halunnut osallistua perinteisten sukupuoliroolien ylläpitämiseen, sekä se, että olen aina ajatellut että ansaitsisin aloitteen, jos kerran muutkin niitä saavat. Ylpeys.
Hienot ja ylevät periaatteet sulla. Tsemppiä vaan jatkoon. XD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan menee, että miehen sosiaalinen tai yhteiskunnallinen status on naiselle paljon tärkeämpi kuin päin vastoin. Itselleni naisen työttömyys ei olisi minkäänlainen este tai edes hidaste seurustelun aloittamiseen, muut asiat ratkaisee. Omasta mielestäni me miehet olemme muutenkin idealistisempia rakastuessamme, naiset taas pragmaattisempia - keskimäärin.
En ole koskaan tehnyt aloitetta naiselle johon olen ihastunut. Naimisiin menin random naisen kanssa jonka tapasin 20 vuotta sitten.
-Jii kirjoitti:
Olin ihastunut työkaveriini Outiin. Hän oli hieman liian tasokas minulle joten ei siitä olisi mitään seksiä kummempaa kuitenkaan syntynyt. Mutta monet orgasmit sain aikanaan hänen kuvansa mielessäni.
Noinko se miehillä toimii? Hassua. Minä en koskaan ajatellut miehen kuvaa mielessäni kun olen saanut o:n.
N49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on vakituisessa parisuhteessa, ollut jo vuosia. On lapset, on yhdessä hankittu asunto, on pitkä pätkä elämää yhdessä takana. Hulluhan olisi jo yhden ihastumisen takia sen rikkoisi ja menettäisi!
Älkääkä nyt kukaan tulko sanomaan ettette koskaan ihastu kehenkään toiseen vaikka olisitte parisuhteessa! Se on kakkapuhetta. Eihän ihastumista voi estää, mutta sen voi estää ettei ala sössiä elämäänsä ja vaimonsa ja lastensa elämää. Tärkeysjärjestys.
Lukiossa olin ihastunut erääseen tyttöön melko pahasti, mutta kun näin hänen isänsä joka oli aika pelottavan näköinen iso äijä niin totesin, että parempi että pysyn tuosta tytöstä mahdollisimman kaukana. Hänen isänsä olisi varmasti käyttäytyny mua kohtaan todella uhkaavasti siksi että seurustelen hänen tyttärensä kanssa. En tämän takia ole enää uskaltanut lähestyä naisia, koska appiukot vihaa tyttäriensä poikaystäviä.
M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tee aloitetta, koska kokemuksesta tiedän etten ole omana itsenäni riittävä. Parisuhteen olen pystynyt muodostamaan ainoastaan silloin, kun olen tsempannut joka hetki vetämällä jonkinlaista roolia. Tässä roolissa olen koko ajan eneginen, hauska ja hyvällä tuulella oleva määrätietoinen ekstrovertti.
Tosiasiassa olen kuitenkin introvertti, joka väsyy helposti liialllisesta hälinästä ja tykkää enemmänkin pohdiskella asioita sivusta kuin olla huomion keskipisteenä. Sanomattakin selvää, että parisuhteeni ovat jääneet lyhyiksi, sille ei ihminen jaksa kauaa toista ihmistä näytellä - eikä siinä mitään järkeä tietenkään olekaan.
On varmasti olemassa myös naisia, jotka pitävät enemmän herkistä pohdiskelijoista, mutta hyvin harvinaista tämä kuitenkin on ainakin oman kokemukseni mukaan.
Surullista luettavaa. Elämäni rakkaus ajatteli juuri samalla tavalla. Hän yritti esittää jotakin, vaikka minä rakastin juuri häntä sellaisena kuin hän oli. Eihän siitä sitten mitään tullut, koska hän ei uskonut, että voisin aidosti pitää hänestä. Minä pidän enemmän introverteista
miehisrä, enkä usko olevani edes harvinainen tapaus.
Kaltaisesi naisten kannattaa tehdä itse aloitteita tai ainakin jollakin tavoin osoittaa kiinnostustanne kiinnostavaan mieheen. Onneksi minulle tehtiin.
Työpaikalla parikymppinen harjoittelijatyttö. Olisi varmasti säikähtänyt kun tämmöinen yli 15 vuotta vanhempi setämies yhtäkkiä kysyisi kahville, piti vain yrittää olla normaalin ystävällinen ja unohtaa koko asia.