Miehet kertokaa tilanteista milloin/miksi et ole tehnyt aloitetta, vaikka olet ihastunut

Naisella oli lapsiluku täysi (2) ja minulla ei (1)

Vierailija kirjoitti:

Kun paljastui että millainen paketti hänen mukana tulisi.

Oli aivan liian iso ja värikäs, oli 4 pientä lasta, kolmen eri miehen kanssa.

Niin ja molemmat kuitenkin olemme kolmekymppisiä.

Miksi et halua rikastaa kulttuuriasi?

Olen nainen mutta kerron tämän silti. Minua miehet lähestyvät herkästi ja saan treffikutsuja usein. Mutta minä en kiinnostu kenestäkään kovin helposti, siinä täytyy aina olla jotain todella erikoista. Viihdyn ihan hyvin sinkkuna. Mutta sitten ihastuin hyvin ujoon mieheen. En siis tuntenut häntä ollenkaan, en tiennyt hänestä mitään. Eräänä päivänä vain menin töissä juttusille ja hän näytti siltä että lähtee minä hetkenä hyvänsä pakoon. Hän käyttäytyi aina niin oudosti, ei katsonut silmiin jutellessamme ja välillä oli jopa töykeä. Hakeutui kyllä seuraan jos paikalla ei ollut muita. Vuoden minä häntä piiritin ja sitten hän kysyi minua ulos. Ollaan tapailtu nyt puoli vuotta ja on sanonut että on ollut minusta kiinnostunut siitä päivästä asti kun aloitin samassa työpaikassa. Muistaa ihan pieniä asioita, esim miten minulla on ollut hiukset minäkin päivänä. On vaan nii epävarma itsestään että omien puheidensa mukaan ei olisi koskaan uskonut että minä olisin hänestä kiinnostunut ja on kiitellyt minua siitä että en luovuttanut. Ihana mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin työn puolesta maailman ihanimman naisen. Valitettavasti nainen oli naimisissa ja lapsiakin oli neljä. Ei se varmaan olisi kaikkea jättänyt vuokseni enkä tosissani siitä haaveillutkaan, olisihan se koskettanut muitakin. Lisäksi työilmapiiristä olisi varmasti tullut varsin hankala jos olisin lähestynyt. Joku ehti ensin, mielessäni aina.

Jotenkin tälläisiä on surullista lukea ja kuulla, että yksinkertaisesti on rakastunut varattuun tai muuten saavuttamattomaan ihmiseen ja tietää ettei koskaan tule saamaan tätä. Tunteille kun ei voi mitään ja niiden hautaaminen on mahdottoman vaikeaa, jos se kohde on juurikin elämässä kiinni töiden, kaveripiirin tms takia. Tuntuu varmasti hirveältä...

Kyllä siihen kuule tottuu ajan myötä. Ensimmäiset kymmenen vuotta ovat pahimmat, sen jälkeen alkaa ajatella positiivisemmin. En ole esimerkiksi kateellinen rakastamani miehen vaimolle, koska en tiedä ovatko he loppuelämän yhdessä. Ehkä vaimolla on vielä edessä se tuska, joka minulla on jo takanapäin.

Ohis, mutta itse naisena en jaksaisi voden verran piirittää miestä, oli sitten kuinka ihana tahansa. Mutta minulle olisi liian *vaikea* tapaus.

Neuvona miehille jotka eivät uskalla tehdä aloitusta. Kyllä se vain montaa naista edelleen miellyttää kun mies sen aloitteen tekee, olkoonkin sitten kuinka vanhanaikaista.

Joten rohkaiskaa itsenne vaan, ei tarvitse olla supliikki, tosin puhettakin pitää löytyä jonkin verran.

Hyvät käytöstavat, normaali olemus, ei suupielet alaspäin ja maahan ja nurkkiin katsellen.

Liika ujous on kyllä tuen off.

Aikuisen miehen on saatava suunsa auki jos kiinnostaa. Nää on semmosia molemminpuolisia juttuja, ihan sama kumpi tekee aloitteen. Kyl sen kemian tuntee ;)

Siis turn off

T.65

Olin työtön

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen mutta kerron tämän silti. Minua miehet lähestyvät herkästi ja saan treffikutsuja usein. Mutta minä en kiinnostu kenestäkään kovin helposti, siinä täytyy aina olla jotain todella erikoista. Viihdyn ihan hyvin sinkkuna. Mutta sitten ihastuin hyvin ujoon mieheen. En siis tuntenut häntä ollenkaan, en tiennyt hänestä mitään. Eräänä päivänä vain menin töissä juttusille ja hän näytti siltä että lähtee minä hetkenä hyvänsä pakoon. Hän käyttäytyi aina niin oudosti, ei katsonut silmiin jutellessamme ja välillä oli jopa töykeä. Hakeutui kyllä seuraan jos paikalla ei ollut muita. Vuoden minä häntä piiritin ja sitten hän kysyi minua ulos. Ollaan tapailtu nyt puoli vuotta ja on sanonut että on ollut minusta kiinnostunut siitä päivästä asti kun aloitin samassa työpaikassa. Muistaa ihan pieniä asioita, esim miten minulla on ollut hiukset minäkin päivänä. On vaan nii epävarma itsestään että omien puheidensa mukaan ei olisi koskaan uskonut että minä olisin hänestä kiinnostunut ja on kiitellyt minua siitä että en luovuttanut. Ihana mies.

Kiva tarina. Olisipa tuollaisia naisia oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Neuvona miehille jotka eivät uskalla tehdä aloitusta. Kyllä se vain montaa naista edelleen miellyttää kun mies sen aloitteen tekee, olkoonkin sitten kuinka vanhanaikaista.

Joten rohkaiskaa itsenne vaan, ei tarvitse olla supliikki, tosin puhettakin pitää löytyä jonkin verran.

Hyvät käytöstavat, normaali olemus, ei suupielet alaspäin ja maahan ja nurkkiin katsellen.

Tässä on vaan se ongelma, että moni mies (kuten minäkin) ei yleensä kiinnostu naisesta jos nainen ei ole itse osoittanut millään tavalla olevansa miehestä kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen mutta kerron tämän silti. Minua miehet lähestyvät herkästi ja saan treffikutsuja usein. Mutta minä en kiinnostu kenestäkään kovin helposti, siinä täytyy aina olla jotain todella erikoista. Viihdyn ihan hyvin sinkkuna. Mutta sitten ihastuin hyvin ujoon mieheen. En siis tuntenut häntä ollenkaan, en tiennyt hänestä mitään. Eräänä päivänä vain menin töissä juttusille ja hän näytti siltä että lähtee minä hetkenä hyvänsä pakoon. Hän käyttäytyi aina niin oudosti, ei katsonut silmiin jutellessamme ja välillä oli jopa töykeä. Hakeutui kyllä seuraan jos paikalla ei ollut muita. Vuoden minä häntä piiritin ja sitten hän kysyi minua ulos. Ollaan tapailtu nyt puoli vuotta ja on sanonut että on ollut minusta kiinnostunut siitä päivästä asti kun aloitin samassa työpaikassa. Muistaa ihan pieniä asioita, esim miten minulla on ollut hiukset minäkin päivänä. On vaan nii epävarma itsestään että omien puheidensa mukaan ei olisi koskaan uskonut että minä olisin hänestä kiinnostunut ja on kiitellyt minua siitä että en luovuttanut. Ihana mies.

Tämä oli mukava lukea, tuli oikein hyvä mieli teidän molempien mutta etenkin hänen puolestaan. Toivottavasti juttunne etenee ja olette onnellisia. :)

En tee aloitetta, koska kokemuksesta tiedän etten ole omana itsenäni riittävä. Parisuhteen olen pystynyt muodostamaan ainoastaan silloin, kun olen tsempannut joka hetki vetämällä jonkinlaista roolia. Tässä roolissa olen koko ajan eneginen, hauska ja hyvällä tuulella oleva määrätietoinen ekstrovertti.

Tosiasiassa olen kuitenkin introvertti, joka väsyy helposti liialllisesta hälinästä ja tykkää enemmänkin pohdiskella asioita sivusta kuin olla huomion keskipisteenä. Sanomattakin selvää, että parisuhteeni ovat jääneet lyhyiksi, sille ei ihminen jaksa kauaa toista ihmistä näytellä - eikä siinä mitään järkeä tietenkään olekaan.

On varmasti olemassa myös naisia, jotka pitävät enemmän herkistä pohdiskelijoista, mutta hyvin harvinaista tämä kuitenkin on ainakin oman kokemukseni mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo ei kuitenkaan tykkäisi ja ymmärtäisi.

Mulla on toi sama. 😂

Mulla sama, mutta olen vain ihan tavallinen nainen miehen kanssa.

Kun nainen ei tehnyt selväksi onko sinkku, vaikka sai siihen tilaisuuksia.

Pelatkoon pelejään muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvona miehille jotka eivät uskalla tehdä aloitusta. Kyllä se vain montaa naista edelleen miellyttää kun mies sen aloitteen tekee, olkoonkin sitten kuinka vanhanaikaista.

Joten rohkaiskaa itsenne vaan, ei tarvitse olla supliikki, tosin puhettakin pitää löytyä jonkin verran.

Hyvät käytöstavat, normaali olemus, ei suupielet alaspäin ja maahan ja nurkkiin katsellen.

Tässä on vaan se ongelma, että moni mies (kuten minäkin) ei yleensä kiinnostu naisesta jos nainen ei ole itse osoittanut millään tavalla olevansa miehestä kiinnostunut.

Tämä toimii muuten toisinkin päin. Jos mies vaikuttaa välinpitämättömältä, ei jaksa kauaa kiinnostaa.

Entäpä jos miehenä teet aloitteen ja nainen vastaa olevansa myös kiinnostunut, mutta varattu? Jääkö homma siihen vai onko mahkuja tutustua esim. ystävänä tmv?

Ihastuksen kohde oli lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimo ei kuitenkaan tykkäisi ja ymmärtäisi.

Mulla on toi sama. 😂

Eikö tuo ole se perinteinen aloitus baaritiskillä "Minun vaimo ei ymmärrä minua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvona miehille jotka eivät uskalla tehdä aloitusta. Kyllä se vain montaa naista edelleen miellyttää kun mies sen aloitteen tekee, olkoonkin sitten kuinka vanhanaikaista.

Joten rohkaiskaa itsenne vaan, ei tarvitse olla supliikki, tosin puhettakin pitää löytyä jonkin verran.

Hyvät käytöstavat, normaali olemus, ei suupielet alaspäin ja maahan ja nurkkiin katsellen.

Tässä on vaan se ongelma, että moni mies (kuten minäkin) ei yleensä kiinnostu naisesta jos nainen ei ole itse osoittanut millään tavalla olevansa miehestä kiinnostunut.

Tämä toimii muuten toisinkin päin. Jos mies vaikuttaa välinpitämättömältä, ei jaksa kauaa kiinnostaa.

Kovin oli sitten pintapuolista ihastumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siis.............................................................

En ole koskaan tehnyt aloitteita, ihastunut olen monesti.

Niin, mutta minkä syyn takia? Ja minkä ikäinen olet?

Olen varmaan vanhin tässä ketjussa. Syitä miksi en ole koskaan tehnyt aloitteita on mm. se, että en ole halunnut osallistua perinteisten sukupuoliroolien ylläpitämiseen, sekä se, että olen aina ajatellut että ansaitsisin aloitteen, jos kerran muutkin niitä saavat. Ylpeys.

Tämä on jännä ajatusmaailma. Sinähän et "ansaitse" yhtään mitään, etenkään universumilta tai ventovierailta ihmisiltä. Sisimmässäsi todennäköisesti pelkäät torjutuksi tulemista, mutta yrität selitellä sitä itsellesi sukupuoliroolien murtamisella tms. jalomielisellä perustelulla. Ei siinä, tämä on aika yleistä.