Lue keskustelun säännöt.
Miehet kertokaa tilanteista milloin/miksi et ole tehnyt aloitetta, vaikka olet ihastunut
Kommentit (189)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis.............................................................
En ole koskaan tehnyt aloitteita, ihastunut olen monesti.
Niin, mutta minkä syyn takia? Ja minkä ikäinen olet?
Olen varmaan vanhin tässä ketjussa. Syitä miksi en ole koskaan tehnyt aloitteita on mm. se, että en ole halunnut osallistua perinteisten sukupuoliroolien ylläpitämiseen, sekä se, että olen aina ajatellut että ansaitsisin aloitteen, jos kerran muutkin niitä saavat. Ylpeys.
Tämä on jännä ajatusmaailma. Sinähän et "ansaitse" yhtään mitään, etenkään universumilta tai ventovierailta ihmisiltä. Sisimmässäsi todennäköisesti pelkäät torjutuksi tulemista, mutta yrität selitellä sitä itsellesi sukupuoliroolien murtamisella tms. jalomielisellä perustelulla. Ei siinä, tämä on aika yleistä.
Ehei, en pelkää, vaan katson, että olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ainutlaatuisen hyvä yksilö monella eri tasolla, että jos "vähempiä" miehiäkin lähestytään, niin miksi ei sitten samalla intensiteetillä ja antaumuksella minuakin? Olettaen siis että olen ihastunut naiseen ja hän minuun. Miksi tuossa tilanteessa MINUN kuuluisi olla jotenkin aloitteellisempi? Ikävä että tämä alkaa kuulostamaan joltain valtataistelulta, mutta näin se nyt vain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta itse naisena en jaksaisi voden verran piirittää miestä, oli sitten kuinka ihana tahansa. Mutta minulle olisi liian *vaikea* tapaus.
Neuvona miehille jotka eivät uskalla tehdä aloitusta. Kyllä se vain montaa naista edelleen miellyttää kun mies sen aloitteen tekee, olkoonkin sitten kuinka vanhanaikaista.
Joten rohkaiskaa itsenne vaan, ei tarvitse olla supliikki, tosin puhettakin pitää löytyä jonkin verran.
Hyvät käytöstavat, normaali olemus, ei suupielet alaspäin ja maahan ja nurkkiin katsellen.
Minä jaksoin koska jotenkin tiesin että kiinnostus on molemminpuolista, ja kun ei minulla ollut mikään kiire minnekään. Se oli kiva vuosi, molemmat vilkuili toista ja yritti hakeutua seuraan. Hän tarjosikin välillä kyydin kotiin ja poikettiin matkalla kahvilla ym. 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis.............................................................
En ole koskaan tehnyt aloitteita, ihastunut olen monesti.
Niin, mutta minkä syyn takia? Ja minkä ikäinen olet?
Olen varmaan vanhin tässä ketjussa. Syitä miksi en ole koskaan tehnyt aloitteita on mm. se, että en ole halunnut osallistua perinteisten sukupuoliroolien ylläpitämiseen, sekä se, että olen aina ajatellut että ansaitsisin aloitteen, jos kerran muutkin niitä saavat. Ylpeys.
Tämä on jännä ajatusmaailma. Sinähän et "ansaitse" yhtään mitään, etenkään universumilta tai ventovierailta ihmisiltä. Sisimmässäsi todennäköisesti pelkäät torjutuksi tulemista, mutta yrität selitellä sitä itsellesi sukupuoliroolien murtamisella tms. jalomielisellä perustelulla. Ei siinä, tämä on aika yleistä.
Ehei, en pelkää, vaan katson, että olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ainutlaatuisen hyvä yksilö monella eri tasolla, että jos "vähempiä" miehiäkin lähestytään, niin miksi ei sitten samalla intensiteetillä ja antaumuksella minuakin? Olettaen siis että olen ihastunut naiseen ja hän minuun. Miksi tuossa tilanteessa MINUN kuuluisi olla jotenkin aloitteellisempi? Ikävä että tämä alkaa kuulostamaan joltain valtataistelulta, mutta näin se nyt vain on.
DIagnoosi: liian vähän testosteronia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis.............................................................
En ole koskaan tehnyt aloitteita, ihastunut olen monesti.
Niin, mutta minkä syyn takia? Ja minkä ikäinen olet?
Olen varmaan vanhin tässä ketjussa. Syitä miksi en ole koskaan tehnyt aloitteita on mm. se, että en ole halunnut osallistua perinteisten sukupuoliroolien ylläpitämiseen, sekä se, että olen aina ajatellut että ansaitsisin aloitteen, jos kerran muutkin niitä saavat. Ylpeys.
Tämä on jännä ajatusmaailma. Sinähän et "ansaitse" yhtään mitään, etenkään universumilta tai ventovierailta ihmisiltä. Sisimmässäsi todennäköisesti pelkäät torjutuksi tulemista, mutta yrität selitellä sitä itsellesi sukupuoliroolien murtamisella tms. jalomielisellä perustelulla. Ei siinä, tämä on aika yleistä.
Ehei, en pelkää, vaan katson, että olen niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ainutlaatuisen hyvä yksilö monella eri tasolla, että jos "vähempiä" miehiäkin lähestytään, niin miksi ei sitten samalla intensiteetillä ja antaumuksella minuakin? Olettaen siis että olen ihastunut naiseen ja hän minuun. Miksi tuossa tilanteessa MINUN kuuluisi olla jotenkin aloitteellisempi? Ikävä että tämä alkaa kuulostamaan joltain valtataistelulta, mutta näin se nyt vain on.
Mikä alkaa kuulostamaan valtataistelulta?
Olin toivottoman ihastunut vuosikausien ajan naiseen jonka kanssa ei ikinä elämäntilanteet kohdanneet. Aina jompikumpi seurusteli tai tapaili toista, eikä kumpikaan meistä tainnut olla edes varmoja mitä meidän välillä oli/olisi voinut olla. Nähtiin satunnaisesti nelisen kertaa vuodessa ja yhteys vahvistui joka tapaamisen yhteydessä.
Lopulta kumpikin ajauduttiin elämässä eteenpäin ja ollaan perheellisiä tahoillamme, hän kolmissakymmenissä ja minä 35.
Edelleen tunteeni tuota naista kohtaan ovat tajuttoman suuret enkä ihan niitä tule ymmärtämään koskaan. Kukaan nainen ei ole henkisesti "koskettanut" minua samoin.
Koen ja uskon hänenkin tuntevan samoin, eli oltiin aikanaan pelkureita eikä yritetty. Aika ajoi sen mahdollisuuden ohi. Rehellisesti sanoen hän on pohjimmiltaan edelleen se jonka kanssa tahtoisin viettää loppuelämäni ja tiedän että olisin onnellinen, niin kamalalta kun kuulostaakin perheellisen miehen suusta. En silti ikinä pettäisi vaimoani tai perhettäni.
Ja toisaalta näiden vuosien (8 vuotta) aikana meidän välit ovat tulleet niin tiiviiksi etten uskaltaisi niitä koetella. Näemme edelleen vaihtelevasti muutaman kerran vuodessa, jonka aikana puhutaan kaikki elämässä tapahtuneet käänteet. En osaa kuvitella elämää ilman häntä, itselläni on hyviä ystäviä joille voin puhua mutta kenellekään en voisi uskoutua kuten hänelle. Vaikka tarjoutuisi kuvitteellinen mahdollisuus seurusteluun hänen kanssaan en ottaisi sitä vastaan, riski hänen menettämisestään lopullisesti elämästäni olisi silloin olemassa enkä yksinkertaisesti kykene näkemään elämää ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai miksi en? On eri juttu saada pakit esim. työpaikalla kuin naiselta jota ei tarvitse nähdä pakkien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen parisuhteessa, pelkäsin että hän kertoisi puolisolleni...
En ollut varma, oliko kohde kiinnostunut minusta. Varmaankaan ei, koska aika pian alkoi seurustelemaan kaverini kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää! Kiinnostaa.
Minkä takia kiinnostaa? Huomaatteko naiset aina jos mies on teistä kinnostunut vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta itse naisena en jaksaisi voden verran piirittää miestä, oli sitten kuinka ihana tahansa. Mutta minulle olisi liian *vaikea* tapaus.
Neuvona miehille jotka eivät uskalla tehdä aloitusta. Kyllä se vain montaa naista edelleen miellyttää kun mies sen aloitteen tekee, olkoonkin sitten kuinka vanhanaikaista.
Joten rohkaiskaa itsenne vaan, ei tarvitse olla supliikki, tosin puhettakin pitää löytyä jonkin verran.
Hyvät käytöstavat, normaali olemus, ei suupielet alaspäin ja maahan ja nurkkiin katsellen.Minä jaksoin koska jotenkin tiesin että kiinnostus on molemminpuolista, ja kun ei minulla ollut mikään kiire minnekään. Se oli kiva vuosi, molemmat vilkuili toista ja yritti hakeutua seuraan. Hän tarjosikin välillä kyydin kotiin ja poikettiin matkalla kahvilla ym. 😅
No joo sitten, mutta kirjoituksestasi sain ihan eri kuvan. Että mies pakoili, ei katsonut silmiin, tuntui kuin olisi lähtenyt karkuun, oli hirveän ujo ja ei ottanut kontaktia jne. Eli oli melko puhumaton tuppisuu. Tätä miestä en olisi jaksanut odottaa.
Nyt sitten kerrotkin, että mies näytti kiinnostuksen. Vilkuilitte toisianne, kävitte kahvilla ja tarjosi autokyytiä. Tåyt5ihän miehen sitten jotain sinulle puhuakin? Tuohan on ihan normaalia *esileikkiä* ennen kuin aletaan seurustella. Tähän minäkin olisin saattanut mennä mukaan. Mikä siinä tutustumisessa sitten oli outoa, jos se näin alkoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin rakastuneeni työkaveriin kun oltiin 3-4v työskennelty samassa työpaikassa. Olen toooodella huono kiintymään ihmisiin, sielu ilmeisesti jotenkin lukossa tai jotain.
Mutta sitten kun monen vuoden tuntemisen jälkeen huomaa rakastuneensa niin onhan se aika kova hetki.
Kyseinen nainen oli 10v nuorempi kun minä, viihdyttiin yhdessä mutta jäin friend zonelle.
Sieltä vyöhykkeeltä on huono rakkaudentunnustuksia huudella...
Sain sentään suuni auki, viimeisellä koiruuden kävelyttämisreissulla tunnustin miksi vaihdan duunia. Piti päästä kauemmaksi hänestä kun eihän sitä sydän jaksa yksipuolisesti hakata vuosia.
Kysyi siinä että miksi en kertonut aikaisemmin, kerroin toki mutta en ehkä sanoin.
No, vaihdoin paikkakuntaa ja ammattiakin.
Tästä on nyt kuutisen vuotta aikaa mutta vieläkin kaipaan häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin työn puolesta maailman ihanimman naisen. Valitettavasti nainen oli naimisissa ja lapsiakin oli neljä. Ei se varmaan olisi kaikkea jättänyt vuokseni enkä tosissani siitä haaveillutkaan, olisihan se koskettanut muitakin. Lisäksi työilmapiiristä olisi varmasti tullut varsin hankala jos olisin lähestynyt. Joku ehti ensin, mielessäni aina.
Jotenkin tälläisiä on surullista lukea ja kuulla, että yksinkertaisesti on rakastunut varattuun tai muuten saavuttamattomaan ihmiseen ja tietää ettei koskaan tule saamaan tätä. Tunteille kun ei voi mitään ja niiden hautaaminen on mahdottoman vaikeaa, jos se kohde on juurikin elämässä kiinni töiden, kaveripiirin tms takia. Tuntuu varmasti hirveältä...
Liityn tiimiin kertomalla, että olen haksahtanut itseäni hieman nuorempaan mieheen. Mies on tietääkseni sinkku, äärimmäisen mukava ja vastaa luonteeltaan enemmän minua kuin oma mieheni. Huumorintaju kohtaa, mies on aina paikalla kun tarvitsee ja auttaa jos minulla on ongelmia. Mies tietää fiiliksistäni, mutta mitään aloitteita ei tapahdu koska hän on aviomieheni veli. Ja parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Junassa on mies joka katselee minua, hän on tehnyt niin noin vuotta ja tänään huomasin että hänellä on vihkisormus. Hän on aikaisemmin tullut ihan lähellekin ja tuijottanut erittäin häpeilemättä.
Nykyään ihan tarkoituksella välttelen katsekontaktia, vaikka samalla jollain tavalla aistin hänen läsnäolonsa, tai ehkä kuvittelen. Olen itsekin varattu ja vaikka hänen aikaisempi käytös on minun mittapuun mukaan hienoisesti ylittänyt epäsopivan rajan ja olen kokenut minun henkilökohtaista tilaa rikottavan. Ei minua kuitenkaan yhtään haittaisi vaikka hän sanoisi jotain. Minusta on aina parempi rikkoa se illuusio, olisiko se kauhean epäsopivaa? Ei minusta. Olisin ihan kohtelias. :)
Vierailija kirjoitti:
Olen rakastunut parhaan kaverini tyttöystävään eli syy on varmaankin sanomattakin selvä.
Vaikuttaa siltä että kaipuusi parisuhteeseen on korkeampi prioriteetti kuin ystävyys parhaaseen kaveriisi, koska annoit itsesi rakastua hänen tyttöystäväänsä, eli anna mennä ja yritä iskeä hänet.
-Jii kirjoitti:
Olin ihastunut työkaveriini Outiin. Hän oli hieman liian tasokas minulle joten ei siitä olisi mitään seksiä kummempaa kuitenkaan syntynyt. Mutta monet orgasmit sain aikanaan hänen kuvansa mielessäni.
Outi=50-60v jakkupuku mummo????
Työkaverini Ritva oli aivan tasoni yläpuolella:(
Oi ritva..ritva-..minkä mulle teit..yöuneni veit
Olen ollut aina umpisurkea tekemään aloitteita naisten suhteen - ujous, torjumisen pelko, itsensä nolaamisen pelko, jännittäminen. Nuo kai ne syyt ovat.
Sellaisiakin naisia, jotka ovat pyörineet "näkösällä" kaveri-/työporukassa pitkän aikaa ja joihin olen ollut ihastunut, on ollut todella vaikea lähestyä. Näin on oikeastaan aina ollut ja baarissakin olin jo nuorena se, joka "iskettiin", ei se, joka "iskee" itse.
Muistan jo teinivuosilta, että kaveriporukassamme pyöri yksi tyttö, johon olin aivan totaalisen lätkässä, mutta en uskaltanut tehdä asialle mitään. Ja olen ihan varma, että hän tunsi samoin. Oltiin samoissa porukoissa parin vuoden ajan. Yhtenä vappuna sitten, kun oltiin just häthätää täysi-ikäisyys saavutettu, suudeltiin baarissa aivan ex tempore. Kämpille lähtiessä illan päälle oltiin menossa kaksistaan sänkyyn - ja kaverini olikin sammunut sänkyyn. Jotenkin häkellyin tilanteesta niin, että ohjasin tytön vierassängylle nukkumaan ja menin itse sohvalle.
Sen jälkeen ei puhuttu koskaan mitään.
10v myöhemmin olin pienessä työpaikassa, jossa meitä oli vain kourallinen jengiä töissä toimistossa. Olin aivan ihastunut työkaveriini, mutten koskaan saanut suutani auki. Sitten vasta firman joulujuhlien jatkoissa jotenkin osasin tekstata jo juhlien päätyttyä että "olisi ollut kivaa viettää vielä iltaa ihan kaksistaan". Tyttö kysyi osoitteeni, tuli taksilla ja kaatoi mut siitä suoraan sänkyyn. Ongelmana tässä oli se, että olin 3 päivää myöhemmin muuttamassa toiselle puolelle maapalloa töihin ja pomoni keksi seuraavana päivänä varata mut palaveriin mukaan koko illaksi, joten emme koskaan ehtineet jutella sitä yhtä yötä pidemmälle.
Ja samaa tarinaa 20 vuoden aikana, hyvin usein, hieman eri kulmalla aina.
Nyt, nelikymppisenä, olen onnistunut pääsemään noista estoista pois siksi, että olen käyttänyt ainoastaan Tinderiä, jolloin jotenkin alitajuisesti "tiedän" että molemmilla on treffeillä sama logiikka, eli ainakin pikkuisen haku päällä ja minun ei tarvitse pelätä että olen ainoa, joka on "katselemassa" liikenteessä.
Tuossa 20v aikana on siis ollut pari pitkää parisuhdetta takana, jotka ovat alkaneet nekin todella pitkän kaavan kautta. Nyt sitten vajaa 2v parisuhteessa, jonka uskon olevan nyt se "loppuelämäni" parisuhde - naisen tapasin Tinderin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos miehenä teet aloitteen ja nainen vastaa olevansa myös kiinnostunut, mutta varattu? Jääkö homma siihen vai onko mahkuja tutustua esim. ystävänä tmv?
Tämä viittaa siihen että ko. nainen ei ole täysin tyytyväinen nykyiseen suhteeseensa, koska pystyy ihastumaan ulkopuoliseen. Anna siis mennä! Sinussa on jotain parempaa kuin hänen nykyisessä miehessään!
Rymy eetun terassilta stadin keskustassa pokasin toissa kesänä nykyisen tyttöystäväni. Lähellä oli ettei näin olisi käynyt koska kesti n tunnin verran että pääsin kohtaamaan hänen katseen jonka jälkeen vasta menin hänen luokseen. Jos en olisi saanut katsetta aikaan en olisi kehdannut mennä täysin puun takaa hänelle juttelemaan. pieni silmäpeli ja hymy ennen yhtäkään sanaa teki lähestymisestä helppoa. Pyysin hänet ja seuralaisensa meidän pöytään istumaan ja siitä se mahtava aika alkoi ! :)