Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa

Rangaituksessakin pitää olla joku järki. Miten tyttö saa kännykän ja muut tavarat takaisin?

Käytännössä eristätte tytön toimillanne mutta ette anna mahdollisuutta ettekä opeta olemaan kiusaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinun on vaikea niellä sitä tosiasiaa, että enkeliksi kuvaamasi hyvinkasvatettu pikkutyttösi on kasvanut isoksi eikä ole enää sellainen kuin kuvittelit. Aika pitkälle on kiusaaminen tilanteessanne päässyt, vaikka olet hyvää vanhemmuuttasi suorittanut. Uskon, että tyttösi on sellaisessa tunnemyrskyssä nyt, että tällä hetkellä kasvatusmetodisi menevät kuin vesi hanhen selästä ja tulevaisuudessa joudutte ko h tamaan hänen kanssaan vielä haastavampia tilanteita.

Teini-ikäinen kasvaa aikuiseksi ja tulee taatusti häpeämään syvästi käytöstään ja tekojaan.  Aloittaja on ihan oikealla linjalla nyt. Jos ei vanhemmat kasvata, sen tekee sitten yhteiskunta "kovemmalla" kädellä.

No itse olen 4 teini-ikäisen äiti, osa heistä jo aikuisia. Olen kommentoinut tätä ja varmasti on tullut koettua monenlaista. Koskaan ei ole menty näihin äärilaitoihin. Eniten ap ta vaivaa oma särkynyt äiti-imago.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa todella selvästi, ketkä kommentoijista ovat itse teini-ikäisiä. Syvä empatia kiusaajaa kohtaan, vanhemmat pahoja, kun "rankaisevat" lastaan....  

Sympatiaa tässä ketjussa on empatiaa enemmän. Kasvatusasioissa se vain valitettavasti pitäisi olla toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Näin me hoidimme vastaavan jutun. Kuulin, että poikani kiusaa toista poikaa, olivat kutosluokkalaisia. Otin yhteyttä kiusatun pojan äitiin. Pyysin, että hän tai pojan isä tulee meille ja istuu poikani viereen ja sanoo selvällä suomen kielellä, tiukasti mutta rauhallisesti, että se kiusaaminen loppuu nyt, jokaisella on oikeus käydä koulu a rauhassa. Siihen loppui kiusaaminen ilman poliiseja. Kuraattoreita, psykologeja, opettajia. Poi k a oli ihan omasta halustaan pyytänyt lopultaanteeksi ja otti itse koko jutun kanssani puheeksi hetken asi a a nieleskelryään. Kannattaa miettiä maalaisjärjellä eikä käydä sotaan omaa lastaan vastaan.

Onhan tuo yksi tapa ja syyllistää uhria. Oikein piti tulla teille kylään ja uhrin anella, ettei lapsesi enää kiusasi, jota todisti vielä kiusatun vanhemmat.

Kannattaa tosiaan käyttää maalaisjärkeä, tuossahan annoit mallin ja esimerkin, kuinka toisia voi vapaasti kiusata niin pitkään, kunnes uhri pyytää lopettamaan sen.

Vähån kuin perheväkivallassa, mies voi hakata vaimoa vapaasti, kunnes vaimo pyytää lopettamaan lyömisen.

Ja ehkä se huomioidaan myös tuomiossa alentavana, kun ei riittävän nopeasti ehtinyt pyytämään lopettamista, vaan jo ensimmäinen isku oli kuolettava.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin liian hemmotellun ja hyväosaisen kuuloinen neiti 15-vuotiaaksi, mut tuotapa se taitaa nykyaikana olla (tv, puhelin, läppäri, pankkikortti...). Mä koettaisin saada tytön johonkin "pakkotyöhön", eli vapaaehtoiseksi vaikka vanhainkotiin, tms. Tai jonkun sellaisen toiminnan pariin, jossa saisi vähän perspektiiviä huonompiosaisten tai kaltoinkohdeltujen elämään. Jos tällainen ei saa silmiään auki, heittäisin selviytymään ihan itse. Sen verran paskaa saanut itse niskaan elämäni aikana ja 15-vuotiaana muuttanut omilleni, että tuollaista perseilyä en jäisi pitkään katsomaan. Olisiko olemassa vaikka joku "kiusattujen tuki" -yhdistys johon tytön voisi laittaa tutustumaan aiheeseen...

No eihän ole. Nykypäivänä yläkouluikäinen tarvitsee paljon tietokonetta läksyissä, joten se on täysin normaali hankinta. Myös oma puhelin ja pankkikortti ovat yleisiä. Eihän siellä pankkitilillä paljoa rahaa liiku, mutta se on hyvä keino opettaa rahankäytöä nuoresta pitäen. Moni nuori malttaa paremmin myös säästää osan viikkorahoistaan myöhempää käyttöä varten jos haluaa ostaa jotakin tyyriimpää, kun ne ovat tilillä. Jos ne pyörisivät vain taskussa, niin ne tuhlattaisiin helpommin heräteostoksina pois. 

Alaikäinen on riippuvuussuhteessa vanhempiinsa hyvässä ja pahassa. Mikään yhteiskunnan kova koura lapsen tulevassa elämässä ei tule vaikutamaan lapsen kasvamiseen ihmisenä niin paljon kuin OMIEN VANHEMPIEN suhtautuminen kasvamisen kipukohtiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin me hoidimme vastaavan jutun. Kuulin, että poikani kiusaa toista poikaa, olivat kutosluokkalaisia. Otin yhteyttä kiusatun pojan äitiin. Pyysin, että hän tai pojan isä tulee meille ja istuu poikani viereen ja sanoo selvällä suomen kielellä, tiukasti mutta rauhallisesti, että se kiusaaminen loppuu nyt, jokaisella on oikeus käydä koulu a rauhassa. Siihen loppui kiusaaminen ilman poliiseja. Kuraattoreita, psykologeja, opettajia. Poi k a oli ihan omasta halustaan pyytänyt lopultaanteeksi ja otti itse koko jutun kanssani puheeksi hetken asi a a nieleskelryään. Kannattaa miettiä maalaisjärjellä eikä käydä sotaan omaa lastaan vastaan.

Onhan tuo yksi tapa ja syyllistää uhria. Oikein piti tulla teille kylään ja uhrin anella, ettei lapsesi enää kiusasi, jota todisti vielä kiusatun vanhemmat.

Kannattaa tosiaan käyttää maalaisjärkeä, tuossahan annoit mallin ja esimerkin, kuinka toisia voi vapaasti kiusata niin pitkään, kunnes uhri pyytää lopettamaan sen.

Vähån kuin perheväkivallassa, mies voi hakata vaimoa vapaasti, kunnes vaimo pyytää lopettamaan lyömisen.

Ja ehkä se huomioidaan myös tuomiossa alentavana, kun ei riittävän nopeasti ehtinyt pyytämään lopettamista, vaan jo ensimmäinen isku oli kuolettava.

Eiköhän tuossa toiminut nimenomaan se, että ympäristö osoitti yhtämielisesti kiusaamisen olevan väärin. Eli kiusatulla oli näkyvä tuki takanaan, jopa kiusaajan omat vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Rangaituksessakin pitää olla joku järki. Miten tyttö saa kännykän ja muut tavarat takaisin?

Käytännössä eristätte tytön toimillanne mutta ette anna mahdollisuutta ettekä opeta olemaan kiusaamatta.

Vanhempien tehtävä on luona nuorelle olosuhteet ja ympäristö ongelman kohtaamiseen ja eheytymiseen.

Ja tähän kännykät, läppärit, some ei kuulu, koska jos mikä ne ovat häiriötekijä.

Ihanko oikeasti kuvittelet nuoren työstävän kiusaamista, jos hän näprää puhelimella tai on kavereiden kanssa somessa tai ulkona pitämässä hauskaa?

Salakuvaamista, ilkivaltaa, toisen omaisuuden sotkemista... Koulun kannattaisi kutsua poliisilta edustaja tiedottamaan oppilaita siitä, miten kiusaaminenkin voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Kunnolla herätellä oppilaita siitä, että asiaa voitaisiin myös ajaa rikosoikeudessa, jos uhri niin haluaa. Ei välttämättä mitään erityissaarnaa näille, jotka jäivät kiinni kiusaamisesta, vaan siis han kaikille koulun oppilaille. Kyllä he, jotka ovat kiusanneet, tunnistavat käytöksensä. Ja he, joita on kiusattu, tietävät pahan olon olevan oikeutettu ja saavat myös mietittävää, millä tasolla haluavat kiusaajat vastuuseen. 

Hei vielä tosta meidän tapauksesta. Kiusaamisen uhri ei tullut meille. Hänelle ei kerrottu koko asiasta. Oma poikani on ihan tavallinen, vanhempiaan normaalisti kunnioittava lapsi. Hän joutui siis ottamaan itse vastuuta ja ottikin sen, koska asiaan ei sekoitettu yhteiskunnan koneistoja eikä herätetty kapinamieltä. Tarkoitus oli saada poika miettimään asioita ja korjaamaan käyttäytymistään ja siihen auttoi toinen ihminen, ei sen kummempaa.

Ei kaikkea voi ulkoistaa tyyliin nyt poliisit kertomaan, mikä on oikein ja väärin. LAsten vastaanottokyky ja ymmärrys on eri tasolla kuin aikuisten.

Vierailija kirjoitti:

Viesteistäsi päätellen ap ei kyllä tunnu välittävän omasta lapsestaan yhtään. Rankaistaan vaan ja nyt joutuu vielä vaihtamaan luokkaa. Kaikki vaan silittelee kiusatun päätä ja heitetään omat lapset vaan menemään ja heitteelle. Viedään puhelimet ja tietokoneet ja vielä ystävätkin. Haluat selvästi että lapsesi kärsii mahdollisimman paljon. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei puhu ja haistattelee. 

Minusta taas ap välittää todella paljon tyttärestään. Heiltä, joita todella rakastaa, vaatii myös enemmän eikä lakaise kaikkea maton alle. Tässä tapauksessa ap haluaa, että tyttärestä kasvaa toisia kunnioittava ihminen, joka ottaa vastuun teoistaan ja oppii ymmärtämään, että teoilla ja sanoilla voi satuttaa muita ja aiheuttaa vakavia psykologisia seurauksia. Jos ap onnistuu nyt saamaan viestin perille, niin tämä tule auttamaan tytärtä itseäänkin tulevissa ihmissuhteissa ja paljon! Empatiakyky, toisen asemaan asettuminen, oman käyttäytymisen haitallisuuden ymmärtäminen ovat ehdottoman tärkeitä terveissä ihmissuhteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on viedä tyttö pyytämään anteeksi kiusaamistaan jollei halu pyytää anteeksi tule häneltä itseltään? Kaikki lapset eivätkä muuten aikuisetkaan ymmärrä, mitä on kiusaaminen ja tekevät sitä sitten ymmärtämättä, että kiusaavat. Heiltä puuttuu kyky asettua toisen asemaan eli heillä ei ole empaattisia tunteita. Herää kysymys, miten kännykän tms takavarikointi kasvattaa tässä tilanteessa lapsen kykyä asettua toisen eli kiusatun asemaan. Onko tämä tapa toia ainoa keino saada lapsi ymmärtämään oman tunneälynsä puutteita ja korjaamaan omaa käytöstään?

Minä jäin yläasteella kiinni alkoholinkäytöstä, kun join niin paljon että tulin oksennellen kotiin. Yksi pojista auttoi minua selviytymään kotiin asti. Vanhemmat olivat todella pettyneitä ja vihaisia, ja minä sitten sain älynväläyksen ja valehtelin heille että tuo kyseinen poika olisi pakottanut minut juomaan. Vanhempani vielä sitten uskoivat minua, koska olin sellainen ulospäin kiltti kympin tyttö. He ottivat yhteyttä pojan kotiin, jossa myös pojan vanhemmat uskoivat tarinan, koska poika puolestaan oli ollut ongelmissa ennenkin. En muista enää miten totuus paljastui, kerroinko itse vanhemmilleni vai mitä tapahtui, mutta sen jälkeen äitini pakotti minut menemään sen pojan kotiin ja pyytämään kasvokkain anteeksi. En tiedä olisiko hän väkisin raahannut minut sinne, jos en olisi itse suostunut, mutta sen tiedän että en olisi ikinä itse tätä ideaa saanut, ja sen toteuttaminen tuntui äärimmäisen mahdottomalta, koska minua hävetti niin hirveästi.

Sain kuitenkin itsestäni sen verran irti että kävin pyytämässä anteeksi. Poika ei ollut silloin kotona mutta hänen äitinsä oli. Kerroin sitten äidille, että tulin pyytämään anteeksi, että olin valehdellut ja se oli tosi väärin tehty kyseistä poikaa kohtaan. Hänen äitinsä suhtautui empaattisesti ja ymmärtäväisesti ja lupasi kertoa pojalle terveiset.

Tuon tehtyäni minulle tuli niin helpottunut ja ihana olo, että opin siitä yhdestä kerrasta todella paljon. En enää ikinä valehdellut vastaavalla tavalla (valkoiset valheet asia erikseen, mutta tällaiset isot jutut loppuivat kuin seinään). Ja osasin tuon jälkeen muutenkin myöntää tekemäni virheet ja pyytää niitä anteeksi, koska tajusin että tällainen käytös tukee omaa hyvinvointiani parhaiten. Olen tästä edelleen kiitollinen äidilleni, joka muilla tavoin ei ehkä ollut täydellinen vanhempi. Tässä asiassa hän kuitenkin toimi aivan oikein.

Kyllä teineillä yleensä se empatiakyky on olemassa (psykopaatteja on vain pieni osa väestöstä). Ongelma on enemmän siinä, että sitä ei osata tai tajuta käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä.

Koulussa on käyty keskustelemassa. Lyhyesti tilanne on nyt se, että tämä kiusaaja tyttöporukka mihin tyttäreni kuuluu, hajotetaan. Kaksi tytöistä mukaanlukien minun tyttäreni vaihtavat luokkaa. Tilanne on vakava, mutta poliisille asiaa ei ainakaan tässä hetkessä viedä. Minun mielestäni päätös on hyvä.

Tytöt pyysivät kyllä anteeksi, mutta näki kyllä että olivat näreissään. Pyysin kiusatulta anteeksi myös ja tein selväksi etten hyväksy tälläistä käytöstä tyttäreltäni.

Kotiin kun päästiin, tytär ryntäsi huoneeseensa ovet paukkuen. Annoin hetken olla rauhassa. Menin sitten rauhassa kokeilemaan juttelua ja sain kamalat haukut ja haistattelut.

Saatiin myöhemmin kuitenkin hieman puhuttua. Tytär on selvästikin järkyttynyt ja ahdistunut tilanteesta. Ei oikein (ainakaan vielä) osannut antaa syytä kiusaamiselle ja pyysi anteeksi meidän haukkumista. Luokan vaihto selvästikin huolettaa.

Jatkamme keskustelua kyllä, mutta tavaroita tytär ei saa vielä takaisin.

Ap

Hienoa, että koulu puuttuu konkrreettisesti asiaan. Omalla luokalla oli myös hätäkokous kiusaamisen takia (kiusattu oppilas ei enää uskaltanut tulla edes kouluun), mutta kiusaaja sai jatkaa samalla luokalla. Todella huono ratkaisu, sillä kun kiusattu palasi kouluun, kiusaaminen vähitellen alkoi uudestaan, koska kiusaaja oli suosittu ja hänellä oli muiden suosittujen oppilaiden tuki, jotka aktiivisesti vähättelivät ja selittelivät hänen käytöstään hauskaksi läpäksi. Oppilaat oppivat tästä, että kiusaamista ei kannata ikinä tuoda esille, koska sille ei kuitenkaan loppupeleissä tehdä yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Rangaituksessakin pitää olla joku järki. Miten tyttö saa kännykän ja muut tavarat takaisin?

Käytännössä eristätte tytön toimillanne mutta ette anna mahdollisuutta ettekä opeta olemaan kiusaamatta.

Eikö tämä mielestäsi ole selvää? Kännykkä otettiin pois, kun tyttö ei suostunut keskustelemaan asiasta, vaikka on selvää (ja hän itsekin myönsi) että hän on kiusannut toista tyttöä. Kännykän saa siis takaisin, kun keskustelee asiallisesti vanhempien kanssa, sen sijaan että yrittää liittoutua kiusaajakavereiden kanssa vanhempia vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Viesteistäsi päätellen ap ei kyllä tunnu välittävän omasta lapsestaan yhtään. Rankaistaan vaan ja nyt joutuu vielä vaihtamaan luokkaa. Kaikki vaan silittelee kiusatun päätä ja heitetään omat lapset vaan menemään ja heitteelle. Viedään puhelimet ja tietokoneet ja vielä ystävätkin. Haluat selvästi että lapsesi kärsii mahdollisimman paljon. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei puhu ja haistattelee. 

Tottakai me "silitellään" kiusatun päätä, hänhän se uhri on tässä ketä on loukattu. Puhelimet ja läppärit on tietysti jäähyllä nyt jonkun aikaa, koska niillä ollaan mahdollistettu kiusaamista. Tyttöjen ystävyyttä emme tietenkään voi kieltää, mutta nyt on kyse sen verran vakavasta tapauksesta että tyttöjen laittaminen eri luokille on hyvä ja aikalailla välttämättömyys, muiden ja kiusatun opiskelunrauhan takia. Ja hyvää tekee heille muutenkin olla nyt vähän aikaa hieman erillään ja rajoittaa yhteydenpitoa.

Tyttäreni ei ole heitteillä, hänellä on kotona aina ruokaa, puhtaita vaatteita ja välittävä perhe. Toimimme näin juuri siksi, koska rakastamme tytärtämme. En tietenkään halua että tyttäreni kärsii, mutta teoilla on seuraukset. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Todella erikoista miten täysin aiheen vierestä moni täällä selittää asioita. Puhutaan kuinka AP miehensä kanssa on varustamalla, eivät kuuntele ja ymmärrä tai keskustele vaan rankaisevat kiusaamisesta puhelimen poisotolla. Erikoisinta on että vaikka tilanne on selitetty varmaan joka sivulla erikseen ettei kännykän poisotto ole rangaistus kiusaamisesta vaan toimenpide sen estämiseksi jatkossa ettei seuraavina päivinä kiusatun tarvitse kiusaamista kokea. Huudetaan ettei ole keskusteltu vaikka tilanteessa on tehty kaikki asiallisen keskustelun aikaansaamiseksi, tytär ei ole itse ollut yhteistyökykyinen asian suhteen ja jopa valehteli ensin tekemisistään.

Miten ihmiset eivät ymmärrä vai eivätkö vain halua ymmärtää?

Luultavasti näillä ihmisillä on vaikeita kokemuksia omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Nuo kuvailut, että vanhemmat eivät kuuntele, ja jakelevat kohtuuttomia rangaituksia, kuvaavat sitä miten kirjoittajan omat vanhemmat ovat kohdelleet kirjoittajaa. Nämä asiat tuntuvat monta kertaa vielä aikuisenakin niin vaikeilta, että niitä tulee automaattisesti "havainneeksi" ihan vieraidenkin ihmisten käytöksessä ja vaikka tällaisella palstalla kerrotuissa tapahtumissa, vaikka faktapohjaisesti katsoen ap:n teksteissä ei ole mitään tuollaiseen viittavaa.

Eli nämä ihmiset ovat jääneet vaille ymmärrystä ja oikeudenmukaista kohtelua, se on syvästi haavoittanut heistä, ja he huutavat nyt tässä keskustelussa sen perään. Tämä ei liity ap:n todelliseen tilanteeseen millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä.

Koulussa on käyty keskustelemassa. Lyhyesti tilanne on nyt se, että tämä kiusaaja tyttöporukka mihin tyttäreni kuuluu, hajotetaan. Kaksi tytöistä mukaanlukien minun tyttäreni vaihtavat luokkaa. Tilanne on vakava, mutta poliisille asiaa ei ainakaan tässä hetkessä viedä. Minun mielestäni päätös on hyvä.

Tytöt pyysivät kyllä anteeksi, mutta näki kyllä että olivat näreissään. Pyysin kiusatulta anteeksi myös ja tein selväksi etten hyväksy tälläistä käytöstä tyttäreltäni.

Kotiin kun päästiin, tytär ryntäsi huoneeseensa ovet paukkuen. Annoin hetken olla rauhassa. Menin sitten rauhassa kokeilemaan juttelua ja sain kamalat haukut ja haistattelut.

Saatiin myöhemmin kuitenkin hieman puhuttua. Tytär on selvästikin järkyttynyt ja ahdistunut tilanteesta. Ei oikein (ainakaan vielä) osannut antaa syytä kiusaamiselle ja pyysi anteeksi meidän haukkumista. Luokan vaihto selvästikin huolettaa.

Jatkamme keskustelua kyllä, mutta tavaroita tytär ei saa vielä takaisin.

Ap

Hienoa, että koulu puuttuu konkrreettisesti asiaan. Omalla luokalla oli myös hätäkokous kiusaamisen takia (kiusattu oppilas ei enää uskaltanut tulla edes kouluun), mutta kiusaaja sai jatkaa samalla luokalla. Todella huono ratkaisu, sillä kun kiusattu palasi kouluun, kiusaaminen vähitellen alkoi uudestaan, koska kiusaaja oli suosittu ja hänellä oli muiden suosittujen oppilaiden tuki, jotka aktiivisesti vähättelivät ja selittelivät hänen käytöstään hauskaksi läpäksi. Oppilaat oppivat tästä, että kiusaamista ei kannata ikinä tuoda esille, koska sille ei kuitenkaan loppupeleissä tehdä yhtään mitään. 

Tämähän on juurikin niitä syitä, miksi mm tyttäreni vaihtaa luokkaa. Kiusatun ei todellakaan pitäisi joutua vaihtamaan luokkaa tai saati koulua kiusaamisen takia ja kiusaajat saavat jäädä kavereidensa kanssa samalle luokalle. Näin radikaaleilla keinoilla tytöt toivottavasti oppivat jotain ja kaikki oppilaat saavat mahdollisimman hyvän ja turvallisen oppimisympäristön. Olen kyllä tyytyväinen, että koulu puuttuu näin vahvasti kiusaamistapauksiin. Lapsen ei pitäisi ikinä joutua tuntemaan sitä, ettei kiusaamisesta kannata kertoa tai että asialle ei tehdä mitään. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin liian hemmotellun ja hyväosaisen kuuloinen neiti 15-vuotiaaksi, mut tuotapa se taitaa nykyaikana olla (tv, puhelin, läppäri, pankkikortti...). Mä koettaisin saada tytön johonkin "pakkotyöhön", eli vapaaehtoiseksi vaikka vanhainkotiin, tms. Tai jonkun sellaisen toiminnan pariin, jossa saisi vähän perspektiiviä huonompiosaisten tai kaltoinkohdeltujen elämään. Jos tällainen ei saa silmiään auki, heittäisin selviytymään ihan itse. Sen verran paskaa saanut itse niskaan elämäni aikana ja 15-vuotiaana muuttanut omilleni, että tuollaista perseilyä en jäisi pitkään katsomaan. Olisiko olemassa vaikka joku "kiusattujen tuki" -yhdistys johon tytön voisi laittaa tutustumaan aiheeseen...

No voihan, luuletko että me "vanhainkodissa" haluamme kasvattaa kaiken päälle koulukiusaajia. Kaikesta tämän päivän kirjoittelusta huolimatta, emme kaltoin kohtele vanhuksia, ihmiset nyt vaan vanhenevat, rapistuvat ja rypistyvät. Mielellään otetaan iloisia vapaa- ehtoisia nuoria juttelemaan, lukemaan lehtiä, kertoilemaan omasta elämästä ja kuuntelemaan entisistä ajoista.

Meille tämä ei ole pakkotyötä, eikä mikään rangaistus, kiitos ei esitetä sitä nuorisillekaan sellaisena.