Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin lähtisin liikkeelle siitä, miksi lapsi kiusaa. Kuten tässä keskustelussa on jo todettu niin rangaistukset eivät auta. Usein kiusaajat itse kokevat olon epävarmaksi (kehonkuva vääristynyt, itsetunto...), haluavat hyväksyntää kavereiltaan ja kuulua joukkoon. Moni kiusaaja sanoo myös, että kiusaamisella he kokivat olevansa voimakkaita. Omaan korvaan kuulostaa eniten siltä että tyttäresi haluaisi tuntea olonsa voimakkaaksi ja kuulua porukkaan. Porukan hajotus kuulostaa järkevältä, mutta nyt ap ei saa vielä huokaista! Kiusaaminen voi jatkua netissä (instagramissa yms. laitetaan inhottavia kommenteja, puhutaan pahaa whatsapissa, tehdään whatsap ryhmiä johon kiusattua ei oteta mukaan (luokanryhmät..)) Koulussa levitetään juoruja, jätetään ulkopuolelle, mulkoillaan..
Sinuna jättäisin nuo rangaistukset, koska se vahvistaa tyttären tunnetta siitä ettei kuulu porukkaan. Onko tyttärelläsi tiukat säännöt esim. kotiintuloajoista? Muista, että vaikka perheessä ei olisi luotu konkreettisia sääntöjä niin tytär voi silti kokea olonsa hyvin vahdituksi ja tarkailluksi. (esim. tarkka kysely siitä kenen seurassa liikkuu, missä -> lapsi kokee ettei häneen luoteta ja hän ei saisi käydä ulkona) Liian tiukat säännöt vahvistaa lapsen voimattomuuden tunnetta jota hän sitten vahvistaa kiusaamalla. Vaikka lapselle antaa omaa päätösvaltaa ja mahdollisuuden itsenäistyä se ei tarkoita etteikö vanhemmat rakastaisi.
Psykologilla käyntiä myös suosittelisin lapselle sekä myös vanhemmille (varmasti rankkaa seurata tyttären muutosta vierestä) Muista vaan, että psykologilla käynti ajoittuisi joskus iltaan tai viikonloppuun, jotta tytär saa halutessaan pidettyä psykologilla käynnin kavereilta salassa. (taas se, että ei tule eriarvoisuuden oloa..)
Rangaistukset siis pois kun tytär huutaa, meuskaa ja haukkuu? Sekö antaisi oikean signaalin, että hyvä on, nyt kun oikein kiljut niin tässä puhelin takaisin? Muu osa viestistä oli kyllä totta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvää vanhemmuutta taas. Uskotaan muita muttei omaa lasta. Rangaistaan ja viedään kaikki puhelimet ja rahat pois. En ihmettele yhtään jos lapsi ei puhu ja haistattelee, kun heti heitetään suden suuhun kun joku vähän jotain sanoo. Ja nyt ei saa sitten nähdä kavereitaan tai olla heihin yhdeydessä. Tottakai lapsi reagoi noin kun vanhemmatkin. ihan samahan se on mitä lapses muutenkin sanoo kun leimaatte heti kiusaajaksi.
Opettaja sanoo, että lapsi kiusaa. Lapsi sanoo, että niin ne muutkin kiusaa, että en ole ainoa.
Lapsi ei välitä.
Vanhemmat välittää.
Jonkun asian pitää kolahtaa, että tajuaa.
Tässä ketjussa on kymmeniä itseään täydellisenä äitinä pitäviä naisia joiden tyttö osallistuu tai on osallistunut kiusaamiseen jossakin roolissa. Mutta eihän meidän tyttö... eihän se juo edes alkoholia alaikäisenä.
Kerrassaan huvittavaa luettavaa.
ps: kaikkia kiusataan tai kaikki kiusaavat jossakin vaiheessa tavalla tai toisella. Asiasta tulee ongelma vasta sitten kun se on jatkuvaa eikä sen vastapainoksi ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut rajusti kiusattu ja puuttuisin jämptisti molempiin jos lapsi kiusaa tai on kiusattu. Mutta tässä tapauksessa rangaistuskeinot ovat olleet jo liiallisia, se että läppärin ja kännykän lisäksi vietiin telkkarikin. Kaikki viihdyke laitteet! ja on myös kotiarestissa. Mitä teini nyt tekee, istuu vaan 4 seinän sisällä, tuijottaa seinää ja auttaa vanhempia kuorimaan perunoita? Mielestäni tarpeeks ois ollu jo rangaistusta siinä että takavarikoidaan läppäri, on kotiarestissa ja kännykän saa ainoastaan kouluun mukaan, tämä kirpaisisi jo tarpeeksi teiniä jolle on tärkeää pitää ystäviin yhteyttä. Minusta on vastuutonta laittaa lapsi kulkemaan koulumatkansa ilman puhelinta, mitä vaan voi tapahtua ja ei voi hälyttää apua!
Tuollasia ne teinit on, ihan p*rseestä. Meikataan, yritetään olla niin aikuista, mutta käytös on kuitenkin tuon tapaista! Teinillä on nyt tunnekuohu päällä, joten antaa hänen rauhoittua ja vasta sen jälkeen käydä järkevä keskustelu miksi ei saa kiusata ja mitä kiusaaminen aiheuttaa, itsemurhia, mielenterveysongelmia niin että kiusattu saattaa olla koko loppuelämänsä mielisairaalassa. Saa vähän kovistellakkin sanoa että minä en kasvattanut lapsestani idioottia, joten miksi käyttäydyt näin? ja anna olla viimeinen kerta kun teet näin, koska joka kerta kun teet näin niin seuraa tämä että läppäri lähtee takavarikkoon, kännykkä lähtee takavarikkoon ja kotiaresti napsahtaa päälle. Meillä ei käyttäydytä näin! ja anteeksi pyydät Tiinalta tai Pekalta.
Jatkan vielä että mitä teini tekee ylipäätään pankkikortilla? minusta riittää se pyytää vanhemmilta rahaa ja vanhemmat antaa kaikkeen tarpeelliseen rahan. Näin on helpompi myös valvoa että raha menee oikeasti siihen mihin pyysikin eikä esimerkiksi alkoholiin tai tupakkaan. Jos saa viikko rahan tai kuukausirahan tilille ja saa käyttää sen miten huvittaa niin helpompi se on noin käyttää alkoholiin ja tupakkaan, koska joka viikko tai kuukausi kilahtaa säännöllisesti tilille rahaa oli tarpeellisia menoja tai ei. Vanhemmilta kun pyytää rahan esimerkiksi uuteen huppariin niin vanhemmat voi pyytää että näytäppäs minkälaisen hupparin ostit ja jos ei ole hupparia näyttää niin raha on mennyt sillon johonkin muuhun ja alkaisi selvittely että mihin se on mennyt. Pesen kotona lasteni vaatteet joten tunnistaisin kyllä mikä on uusi vaate ja mikä ei.
18-vuotiaana on mielestäni vasta tarpeellista saada pankkikortti tai 16-vuotiaana jos aloittaa työt oppisopimuksella. :)
Tässäkin olen ihan eri linjoilla. Teinille tai jo alakoululaiselle on hyvä opettaa rahankäyttöä. Myös sitä ettei ole pakko käyttää kaikkea rahaa. Voi vaikka säästää. Ihan vihonviimeistä ellei opi tätä taitoa.
Meillä annetaan pieni kuukausiraha timille. Ja tilille kertyy rahaa. Teini tietää ettei kannata laittaa tiliään nollille ja osaa sitten saman kun alkaa enemmän tienata
Vanhemmat voi mielestäni kasvattaa lapset käyttämään hyvin rahaa vaikka ei omaa pankkitiliä ja korttia olisikaan. On hyvä keskustella rahan arvosta ja kun lapsi saa esim shoppailurahaa 140e niin voi pohtia miten käyttää sen rahan järkevimmällä tavalla. Mikä on tarpeellisinta tällä kertaa ostaa.
Tuossa oppii vaan että se 140e on hassattava äkkiä johonkin kun ei taas tiedä koska sitä rahaa saa.
Ohis. Mulle ei ikinä annettu rahaa. Toisin kuin nuoremmille sisaruksille. Ei puhuttu rahasta mitenkään muuten, kuin sanomalla, että raha ei sitten kasva puussa, sitä täytyy käyttää harkiten, mitään turhaa ei ostella jne. No, 18v muutin kotoa, mutta alkoiko mulla raha poltella sormissa kun sitä sain? Ei. Tajusin että laskut pitää maksaa, vuokra, ruoka ynnä muut pakolliset. Loput rahat voi joko säästää ns pahan päivän varalle tai käyttää itsensä hemmotteluun. Yleensä olen säästänyt. N24
Epäilen, että tuo on totta, että perheessä liian tiukat säännöt.
Esim teini poika pakotetaan mökille mukaan, vapaus päättää, kun poika 18.
Vanhemmat eivät luota lapsiinsa eivätkä anna itsenäistyä normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin lähtisin liikkeelle siitä, miksi lapsi kiusaa. Kuten tässä keskustelussa on jo todettu niin rangaistukset eivät auta. Usein kiusaajat itse kokevat olon epävarmaksi (kehonkuva vääristynyt, itsetunto...), haluavat hyväksyntää kavereiltaan ja kuulua joukkoon. Moni kiusaaja sanoo myös, että kiusaamisella he kokivat olevansa voimakkaita. Omaan korvaan kuulostaa eniten siltä että tyttäresi haluaisi tuntea olonsa voimakkaaksi ja kuulua porukkaan. Porukan hajotus kuulostaa järkevältä, mutta nyt ap ei saa vielä huokaista! Kiusaaminen voi jatkua netissä (instagramissa yms. laitetaan inhottavia kommenteja, puhutaan pahaa whatsapissa, tehdään whatsap ryhmiä johon kiusattua ei oteta mukaan (luokanryhmät..)) Koulussa levitetään juoruja, jätetään ulkopuolelle, mulkoillaan..
Sinuna jättäisin nuo rangaistukset, koska se vahvistaa tyttären tunnetta siitä ettei kuulu porukkaan. Onko tyttärelläsi tiukat säännöt esim. kotiintuloajoista? Muista, että vaikka perheessä ei olisi luotu konkreettisia sääntöjä niin tytär voi silti kokea olonsa hyvin vahdituksi ja tarkailluksi. (esim. tarkka kysely siitä kenen seurassa liikkuu, missä -> lapsi kokee ettei häneen luoteta ja hän ei saisi käydä ulkona) Liian tiukat säännöt vahvistaa lapsen voimattomuuden tunnetta jota hän sitten vahvistaa kiusaamalla. Vaikka lapselle antaa omaa päätösvaltaa ja mahdollisuuden itsenäistyä se ei tarkoita etteikö vanhemmat rakastaisi.
Psykologilla käyntiä myös suosittelisin lapselle sekä myös vanhemmille (varmasti rankkaa seurata tyttären muutosta vierestä) Muista vaan, että psykologilla käynti ajoittuisi joskus iltaan tai viikonloppuun, jotta tytär saa halutessaan pidettyä psykologilla käynnin kavereilta salassa. (taas se, että ei tule eriarvoisuuden oloa..)
Rangaistukset siis pois kun tytär huutaa, meuskaa ja haukkuu? Sekö antaisi oikean signaalin, että hyvä on, nyt kun oikein kiljut niin tässä puhelin takaisin? Muu osa viestistä oli kyllä totta
Hmm mielestäni puhelimen ja läppärin pois ottaminen on aika rajua, ottaen huomioon sen merkityksen nykyisin. Ja rangaistuksien antaminen suututtaa vielä enemmän teiniä eikä huutamiselle varmaan tule siinä vaiheessa loppua. Luulempa, että kun teini alkaa huutamaan ja haukkumaan on oikea toimintatapa olla vaan itse rauhallinen siinä tilanteessa. Siitä ei saa opettavaista tuokiota mitenkään kun teinillä tunteet purkaantuu. Mutta no itse olen vielä teini-ikäinen niin on erilainen näkökulma näihin asioihin
Porvoon tytär jo ehtinyt kaikkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika kovat rangaistukset kiusaamisesta. Mitäköhän myymälävarkaudesta seuraisi? Joidenkin ihmisten luonteeseen vain kuuluu kiusaaminen.
Aika kovat rangaistukset?
Jos nuori menettää kännykän ja läppärin?Oikeassa elämässä se voisi johtaa 15v nuoren rikosrekisteriin, joka vaikuttaa läpi eliniän, ja päälle niin opiskelu- ja työpaikkaa haettaessa. Onhan 15v rikosoikeudellisessa vastuussa Suomen lain mukaan. Samoin uhrille vahingonkorvaukset henkisestä kärsimyksestä. Nyt kaikki on kiinni, mihin uhrin vanhemmat päätyvät ja antavatko poliisin tutkittavaksi.
Syrjintä, kiusaaminen ja salaa kuvaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkit ja koulusta erottamisen ja poliisitutkinnan.
Ja joidenkin luonteeseen vain kuuluu kiusaaminen, syrjintä ja salaakuvaaminen?
Oletko ihan tosissasi? Ei todella kuulu, se on rikos ja syy koulusta erottamiseen ja samoin työelämässä irtisanomisperuste. Esim. meillä töissä tuollainen tyyppi lähtisi jopa kesken työpäivän kuin leppäkeihäs ja työsuhde purettaisiin siltä istumalta. Ja varmasti kerrottaisiin, jos joku työnantaja myöhemmin kyselisi työntekijöstä tietoja, niin kuin yleensä tekevät eli työurakin olisi vaarassa.
Läpi elämän? Höpö höpö... merkinnät rikoksesta lähtevät rekkarista 5-20 vuodessa, riippuen siitä millainen tuomio on tullut... ja tietyissä tapauksissa merkintää ei edes tule. Tässä linkki väitteeseeni kun kuitenkin sitä alat penäämään.
https://www.oikeusrekisterikeskus.fi/fi/index/asiakaspalvelu/rekisterit…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin lähtisin liikkeelle siitä, miksi lapsi kiusaa. Kuten tässä keskustelussa on jo todettu niin rangaistukset eivät auta. Usein kiusaajat itse kokevat olon epävarmaksi (kehonkuva vääristynyt, itsetunto...), haluavat hyväksyntää kavereiltaan ja kuulua joukkoon. Moni kiusaaja sanoo myös, että kiusaamisella he kokivat olevansa voimakkaita. Omaan korvaan kuulostaa eniten siltä että tyttäresi haluaisi tuntea olonsa voimakkaaksi ja kuulua porukkaan. Porukan hajotus kuulostaa järkevältä, mutta nyt ap ei saa vielä huokaista! Kiusaaminen voi jatkua netissä (instagramissa yms. laitetaan inhottavia kommenteja, puhutaan pahaa whatsapissa, tehdään whatsap ryhmiä johon kiusattua ei oteta mukaan (luokanryhmät..)) Koulussa levitetään juoruja, jätetään ulkopuolelle, mulkoillaan..
Sinuna jättäisin nuo rangaistukset, koska se vahvistaa tyttären tunnetta siitä ettei kuulu porukkaan. Onko tyttärelläsi tiukat säännöt esim. kotiintuloajoista? Muista, että vaikka perheessä ei olisi luotu konkreettisia sääntöjä niin tytär voi silti kokea olonsa hyvin vahdituksi ja tarkailluksi. (esim. tarkka kysely siitä kenen seurassa liikkuu, missä -> lapsi kokee ettei häneen luoteta ja hän ei saisi käydä ulkona) Liian tiukat säännöt vahvistaa lapsen voimattomuuden tunnetta jota hän sitten vahvistaa kiusaamalla. Vaikka lapselle antaa omaa päätösvaltaa ja mahdollisuuden itsenäistyä se ei tarkoita etteikö vanhemmat rakastaisi.
Psykologilla käyntiä myös suosittelisin lapselle sekä myös vanhemmille (varmasti rankkaa seurata tyttären muutosta vierestä) Muista vaan, että psykologilla käynti ajoittuisi joskus iltaan tai viikonloppuun, jotta tytär saa halutessaan pidettyä psykologilla käynnin kavereilta salassa. (taas se, että ei tule eriarvoisuuden oloa..)
Rangaistukset siis pois kun tytär huutaa, meuskaa ja haukkuu? Sekö antaisi oikean signaalin, että hyvä on, nyt kun oikein kiljut niin tässä puhelin takaisin? Muu osa viestistä oli kyllä totta
Hmm mielestäni puhelimen ja läppärin pois ottaminen on aika rajua, ottaen huomioon sen merkityksen nykyisin. Ja rangaistuksien antaminen suututtaa vielä enemmän teiniä eikä huutamiselle varmaan tule siinä vaiheessa loppua. Luulempa, että kun teini alkaa huutamaan ja haukkumaan on oikea toimintatapa olla vaan itse rauhallinen siinä tilanteessa. Siitä ei saa opettavaista tuokiota mitenkään kun teinillä tunteet purkaantuu. Mutta no itse olen vielä teini-ikäinen niin on erilainen näkökulma näihin asioihin
Me kaikki on oltu teini-ikäisiä, kyllä me muistetaan minkälaista se oli. :) Osa meistä on ehtinyt kasvaa jo aikuisiksi ja saada ehkä omiakin lapsia. Näin aikuisena sitä aina miettii, että onneksi omat vanhemmat olivat tiukkoina tietyissä asioissa, vaikka se ketuttikin. Jäi monet hölmöilyt hölmöilemättä ja silloinkin kun tuli hölmöiltyä ja jäätyä kiinni, niin lopulta tuli otettua opiksi. Minkälainen nyt olisinkaan, jos vanhempia ei olisi kiinnostanut, eivät olisi vaatineet tiettyjä asioita, eivät olisi olleet tiukkoja tarpeen tullen? Toiset ohjautuu ihan itse oikeille urille elämässä (en tarkoita työtä), toiset tarvitsee ohjailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä tuntuu olla epäonnistunut äitinä?
En tiedä kun ei ole siitä kokemusta, eikä ole ap:llakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin lähtisin liikkeelle siitä, miksi lapsi kiusaa. Kuten tässä keskustelussa on jo todettu niin rangaistukset eivät auta. Usein kiusaajat itse kokevat olon epävarmaksi (kehonkuva vääristynyt, itsetunto...), haluavat hyväksyntää kavereiltaan ja kuulua joukkoon. Moni kiusaaja sanoo myös, että kiusaamisella he kokivat olevansa voimakkaita. Omaan korvaan kuulostaa eniten siltä että tyttäresi haluaisi tuntea olonsa voimakkaaksi ja kuulua porukkaan. Porukan hajotus kuulostaa järkevältä, mutta nyt ap ei saa vielä huokaista! Kiusaaminen voi jatkua netissä (instagramissa yms. laitetaan inhottavia kommenteja, puhutaan pahaa whatsapissa, tehdään whatsap ryhmiä johon kiusattua ei oteta mukaan (luokanryhmät..)) Koulussa levitetään juoruja, jätetään ulkopuolelle, mulkoillaan..
Sinuna jättäisin nuo rangaistukset, koska se vahvistaa tyttären tunnetta siitä ettei kuulu porukkaan. Onko tyttärelläsi tiukat säännöt esim. kotiintuloajoista? Muista, että vaikka perheessä ei olisi luotu konkreettisia sääntöjä niin tytär voi silti kokea olonsa hyvin vahdituksi ja tarkailluksi. (esim. tarkka kysely siitä kenen seurassa liikkuu, missä -> lapsi kokee ettei häneen luoteta ja hän ei saisi käydä ulkona) Liian tiukat säännöt vahvistaa lapsen voimattomuuden tunnetta jota hän sitten vahvistaa kiusaamalla. Vaikka lapselle antaa omaa päätösvaltaa ja mahdollisuuden itsenäistyä se ei tarkoita etteikö vanhemmat rakastaisi.
Psykologilla käyntiä myös suosittelisin lapselle sekä myös vanhemmille (varmasti rankkaa seurata tyttären muutosta vierestä) Muista vaan, että psykologilla käynti ajoittuisi joskus iltaan tai viikonloppuun, jotta tytär saa halutessaan pidettyä psykologilla käynnin kavereilta salassa. (taas se, että ei tule eriarvoisuuden oloa..)
Rangaistukset siis pois kun tytär huutaa, meuskaa ja haukkuu? Sekö antaisi oikean signaalin, että hyvä on, nyt kun oikein kiljut niin tässä puhelin takaisin? Muu osa viestistä oli kyllä totta
Hmm mielestäni puhelimen ja läppärin pois ottaminen on aika rajua, ottaen huomioon sen merkityksen nykyisin. Ja rangaistuksien antaminen suututtaa vielä enemmän teiniä eikä huutamiselle varmaan tule siinä vaiheessa loppua. Luulempa, että kun teini alkaa huutamaan ja haukkumaan on oikea toimintatapa olla vaan itse rauhallinen siinä tilanteessa. Siitä ei saa opettavaista tuokiota mitenkään kun teinillä tunteet purkaantuu. Mutta no itse olen vielä teini-ikäinen niin on erilainen näkökulma näihin asioihin
Millainen rangaistuksen tulisi mielestäsi olla, sellainen että se tuntuisi nuoresta aika kivalta tai ei tuntuisi miltään vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tapahtunut mitään uutta, AP?
Ostakaa sille kersalle rumpukone ja laitatte kajarit osoittamaan seinänaapuriin. Alkaa tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin lähtisin liikkeelle siitä, miksi lapsi kiusaa. Kuten tässä keskustelussa on jo todettu niin rangaistukset eivät auta. Usein kiusaajat itse kokevat olon epävarmaksi (kehonkuva vääristynyt, itsetunto...), haluavat hyväksyntää kavereiltaan ja kuulua joukkoon. Moni kiusaaja sanoo myös, että kiusaamisella he kokivat olevansa voimakkaita. Omaan korvaan kuulostaa eniten siltä että tyttäresi haluaisi tuntea olonsa voimakkaaksi ja kuulua porukkaan. Porukan hajotus kuulostaa järkevältä, mutta nyt ap ei saa vielä huokaista! Kiusaaminen voi jatkua netissä (instagramissa yms. laitetaan inhottavia kommenteja, puhutaan pahaa whatsapissa, tehdään whatsap ryhmiä johon kiusattua ei oteta mukaan (luokanryhmät..)) Koulussa levitetään juoruja, jätetään ulkopuolelle, mulkoillaan..
Sinuna jättäisin nuo rangaistukset, koska se vahvistaa tyttären tunnetta siitä ettei kuulu porukkaan. Onko tyttärelläsi tiukat säännöt esim. kotiintuloajoista? Muista, että vaikka perheessä ei olisi luotu konkreettisia sääntöjä niin tytär voi silti kokea olonsa hyvin vahdituksi ja tarkailluksi. (esim. tarkka kysely siitä kenen seurassa liikkuu, missä -> lapsi kokee ettei häneen luoteta ja hän ei saisi käydä ulkona) Liian tiukat säännöt vahvistaa lapsen voimattomuuden tunnetta jota hän sitten vahvistaa kiusaamalla. Vaikka lapselle antaa omaa päätösvaltaa ja mahdollisuuden itsenäistyä se ei tarkoita etteikö vanhemmat rakastaisi.
Psykologilla käyntiä myös suosittelisin lapselle sekä myös vanhemmille (varmasti rankkaa seurata tyttären muutosta vierestä) Muista vaan, että psykologilla käynti ajoittuisi joskus iltaan tai viikonloppuun, jotta tytär saa halutessaan pidettyä psykologilla käynnin kavereilta salassa. (taas se, että ei tule eriarvoisuuden oloa..)
Rangaistukset siis pois kun tytär huutaa, meuskaa ja haukkuu? Sekö antaisi oikean signaalin, että hyvä on, nyt kun oikein kiljut niin tässä puhelin takaisin? Muu osa viestistä oli kyllä totta
Hmm mielestäni puhelimen ja läppärin pois ottaminen on aika rajua, ottaen huomioon sen merkityksen nykyisin. Ja rangaistuksien antaminen suututtaa vielä enemmän teiniä eikä huutamiselle varmaan tule siinä vaiheessa loppua. Luulempa, että kun teini alkaa huutamaan ja haukkumaan on oikea toimintatapa olla vaan itse rauhallinen siinä tilanteessa. Siitä ei saa opettavaista tuokiota mitenkään kun teinillä tunteet purkaantuu. Mutta no itse olen vielä teini-ikäinen niin on erilainen näkökulma näihin asioihin
Eipähän pääse ainakaan niillä välineillä kiusaamaan. Ja joku rangaistushan väärin tekemisestä on tultava. Sehän on ihan selvä.
Tekisin näin:
1. Sanoisin ok jäit kiinni asioista jotka tuovat tuhoa muille , itsellesi ja perheellesikin ja että häpeät häntä nyt
2. Sanoisin että koska olet jatkanut käytöstäsi asia viedään poliisille. Poliisi jututtaa nyt sinua ja se on sinun asia selvittää asia.
3. Sanisin että koska olet alaikäinen poliisi kertoo kaiken mistä sovitte
4. Anteeksipyyntötilaisuus järjestetään, sekin on teidän kaikkien pahaaksi
5. Että ymmäärät mitä seurauksia asiasta on otamme pois viikoksi kännyn kokonaan. Tutkimme kännystäsi kaiken viestinnän.
6. Jos tämä ei toimi aiomme rajoittaa käänyn käyttöäsi kuukauden ja sen jälkeen otamme puoleksi vuodeksi koko kännysi pois. Sanomme opettajalle ettei sinulla saa olla kännykkää!
Vierailija kirjoitti:
Tekisin näin:
1. Sanoisin ok jäit kiinni asioista jotka tuovat tuhoa muille , itsellesi ja perheellesikin ja että häpeät häntä nyt
2. Sanoisin että koska olet jatkanut käytöstäsi asia viedään poliisille. Poliisi jututtaa nyt sinua ja se on sinun asia selvittää asia.
3. Sanisin että koska olet alaikäinen poliisi kertoo kaiken mistä sovitte
4. Anteeksipyyntötilaisuus järjestetään, sekin on teidän kaikkien pahaaksi
5. Että ymmäärät mitä seurauksia asiasta on otamme pois viikoksi kännyn kokonaan. Tutkimme kännystäsi kaiken viestinnän.
6. Jos tämä ei toimi aiomme rajoittaa käänyn käyttöäsi kuukauden ja sen jälkeen otamme puoleksi vuodeksi koko kännysi pois. Sanomme opettajalle ettei sinulla saa olla kännykkää!
7. ja sanoisin että ellet vieläkään ymmärrä harkitsemme uudelleen poliisia mutta myös muita viranomaisia selvittämään avuntarvettasi luonteesi puolelta.
8. Emme tule hylkäämään sinua ja siksi asetammekin nämä rajat.
9. Sanoisin korjaamiseen voi mennä osaltasi kuukausi tai puoli vuotta siis! Sitten todellakin ryhdymme raskaampiin toimiin. Saat siis valita itse.
No onko edelliset hyvät ohjeet? Tärkeintä on selkeys, aikarajat ja se että jätätte valinnanmahdollisuuden ja seuraukset siitä ellei rajat maistu.
Ap:n asenne tytärtään kohtaan koventunut parissa vuodessa..?
https://www.vauva.fi/keskustelu/2515870/sain_kuulla_etta_lapseni_on_kiu…
Hatun nosto vanhemmille! Puututtiin kunnolla kiusaamiseen ja asetettiin teinille kunnon rangaistukset! Sitten kun rauhoittuu,niin keskustelkaa säännöistä ja mitä niiden rikkomisesta seuraa. Kännykkää en pitäisi kovin kauaa takavarikossa,koska se on kaikki kaikessa teineille.
Ainakaa siihen ei voisi tehotomammin puuttua.