Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Entä sitten, kun tytär sanoo, ettei häntä kenenkään itsemurhat kiinnosta.
Ja miten kauan tätä "keskustelua" pitäisi käydä? 20v vai 40v. ilman mitään rangaistusta jos kiusaa toisia?
Jos tytär on nyt 15v niin hänen kanssaan on käyty jo kymmeniä keskusteluja niin päiväkodissa, kuin koulussa, muutaman kuukauden väliajoin, vaikka häntä ei olisi kiusattu tai ollut kiusaaja, ihan yleisellä tasolla. Mahdollisesti vielä asiasta keskusteltu kotona.
Jos 15v on normaalisti kehittynyt, niin kyllä hänen on täytynyt tietää ja ymmärtävän kiusaamisen olevan väärin, josta seuraa rangaistus.
Normaali 15 v. ajattelee, että kiusaaminen on kielletty lapsilta. Koska vanhemmatkin kiusaavat teiniä niin teinilläkin on silloin oikeus jo kiusata muita, eikä hän ole enää lapsi joka ja jota ei saisi kiusata. Tämäkin menee molemmin päin. Jos teiniltä viedään omassa kostonhimossa perustellusti tarpeellisia tavaroita kuten puhelin niin kyllä teinikin sen jollekin kostaa. Kiusaamiskierre ja kostonkierre ovat molemmat voimakkaita, kumpaakaan se teini ei ole ollut valitsemassa itselleen vaan kyllä näihin lähteminen tulee aina vanhempien esimerkistä. Kuten tässäkin tapauksessa.
Olen eri mieltä. Tässä tapauksessa vaikuttaa siltä, että lasta on kyllä kotona yritetty kasvattaa empaattiseksi, mutta koulussa kaveriporukka on vienyt huonoille teille. Kavereitten vaikutus tuossa iässä on todella suuri. Jos ajautuu väärään porukkaan, saattaa aiemmin hyvin käyttäytynyt lapsikin tehdä hölmöyksiä. En näe vanhempien antamaa rangaistusta kyllä mitenkään kostona tai kiusaamisena. Kostona mistä? Kun vanhemmat eivät ole tässä tilanteessa uhreja. Jos taas kaikki vanhempien kurinpito käsitetään kiusaamisena, niin eihän lasta sitten saa pidettyä kurissa tai kasvattaa kunnolla. Tuloksena on aikuinen, joka ei näe oikean ja väärän eroa, ja jolla ei ole vastuuntuntoa tai itsekuria.
Ei kaveriporukka vie huonoille teille sellaisia, joille kiusaamiseen perustuva käyttäytymismalli on täysin vieras. Tässä se on aivan selvästi opittu jo kotona. Lue aloittajan viesti ihan ajatuksen kanssa läpi, siitä käy hyvin ilmi että haukkuminen, uhkailu, kiristäminen ja ilkeily kuuluvat muutenkin perheen käytösrepertuaariin ja siellä jopa pelottaa olla kotona. Ei tuollainen käytös kokonaisuutena tule yhtäkkiä kaveripiiriltä, vaan siihen on opittu kotona pitkän ajan kuluessa, kun sitä on sovellettu lapseen itseensä.
Luin aloittajan viestin sitten ajatuksen kanssa läpi, enkä löytänyt siitä mitään, mikä viittaisi siihen, että kotona olisi haukuttu tai ilkeilty, tai että lasta pelottaisi olla kotona. Myöskään uhkailusta tai kiristämisestä ei ole mainintaa, vaan läppärit sun muut on viety pois rangaistuksena väärin tekemisestä. Viestissä sen sijaan sanotaan, että tytär haukkuu, uhkailee ja kiristää. Lukisit itse tarkemmin aloitusviestin.
Olisiko sitten sinusta hyvä asia ihan näin yleisellä tasolla, että toisen ihmisen vainoamisesta ei saisi minkäänlaista rangaistusta? Saisi ihan vapaasti piilotella kenen tahansa tavaroita ja kuvata toisia salaa, ynnä muuta mitä kiusaamiseen monesti liittyy, jopa fyysistä väkivaltaa. Haluaisitko elää yhteiskunnassa, jossa nämä kaikki olisi sallittuja, eikä mitään rangaistuksia koskaan tulisi? Rangaistus ei ole sama asia kuin kiusaaminen. Kiusaako valtio rikollisia, kun laittaa heidät telkien taakse?
Kaikki vaikutteet lapsen elämässä ei tule kotoa. Myös kaveripiirillä on vaikutuksensa. Aloitusviestissä sanottiin, että lapsista on yritetty kasvattaa toiset huomioon ottavia ihmisiä. Monesti juuri murrosiässä aletaan kapinoimaan kodin opetuksia vastaan, ja mennään enemmän kaveriporukan mukana. Kaverit kun ovat murrosikäiselle todella tärkeitä. Miksi sitten asia, jota lapsi tai nuori itse pitää todella tärkeänä ei vaikuttaisi ollenkaan hänen tekemiinsä valintoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavaa kuinka av-mamma on täällä nyt patsastelemassa varsinaisena moraalin päivänsäteenä. Ihan samalla tavalla se sinun tyttösi voi olla kiusaaja, nuoret ovat tyhmiä ja toisten vietävissä. Varsinkin jos se kiusaaminen on tuollaista ulkopuolelle jättämistä jne mitä ei oikeastaan voi edes kontrolloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Teinin kanssa on elämä välillä hankalaa.
Sanonpa silti vuosikymmenten kokemuksella niin omista kuin muidenkin teinivuodet läpi käyneistä lapsista, että täysin mahdoton ja aivan mitä pskaa tahansa vanhemmilleen karjuva teini ei koskaan ole syntynyt tyhjästä. Rajat ovat olleet jo aiemmin liian lavealla lapsuudessa ja todellinen yhteys lapseen katkennut jo ennen murrosikää.
Liian kova kuri kotona aiheuttaa vakavia ongelmia murrosiässä.
Tämä vaihe menee ohi. Toivottavasti mahd vähillä vahingoilla, koska kiusaamisen vaihtoehto olisi voinut olla varastelu ja kamankäyttö. Tällainen kliimaksi voi laukaista aikuistumisen, kun hän vähän jupisee ja puhisee itsekseen. Vuosi-kaksi, niin tyttö muistelee tätä jaksoa nolona. Anteeksipyyntö olisi OK, jos nämä muutkin pukarit saataisiin mukaan, muttei muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika kovat rangaistukset kiusaamisesta. Mitäköhän myymälävarkaudesta seuraisi? Joidenkin ihmisten luonteeseen vain kuuluu kiusaaminen.
Aika kovat rangaistukset?
Jos nuori menettää kännykän ja läppärin?
Oikeassa elämässä se voisi johtaa 15v nuoren rikosrekisteriin, joka vaikuttaa läpi eliniän, ja päälle niin opiskelu- ja työpaikkaa haettaessa. Onhan 15v rikosoikeudellisessa vastuussa Suomen lain mukaan. Samoin uhrille vahingonkorvaukset henkisestä kärsimyksestä. Nyt kaikki on kiinni, mihin uhrin vanhemmat päätyvät ja antavatko poliisin tutkittavaksi.
Syrjintä, kiusaaminen ja salaa kuvaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkit ja koulusta erottamisen ja poliisitutkinnan.
Ja joidenkin luonteeseen vain kuuluu kiusaaminen, syrjintä ja salaakuvaaminen?
Oletko ihan tosissasi? Ei todella kuulu, se on rikos ja syy koulusta erottamiseen ja samoin työelämässä irtisanomisperuste. Esim. meillä töissä tuollainen tyyppi lähtisi jopa kesken työpäivän kuin leppäkeihäs ja työsuhde purettaisiin siltä istumalta. Ja varmasti kerrottaisiin, jos joku työnantaja myöhemmin kyselisi työntekijöstä tietoja, niin kuin yleensä tekevät eli työurakin olisi vaarassa.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa kuinka av-mamma on täällä nyt patsastelemassa varsinaisena moraalin päivänsäteenä. Ihan samalla tavalla se sinun tyttösi voi olla kiusaaja, nuoret ovat tyhmiä ja toisten vietävissä. Varsinkin jos se kiusaaminen on tuollaista ulkopuolelle jättämistä jne mitä ei oikeastaan voi edes kontrolloida.
Teinin kohdalla mielestäni sitä kontrollia on pystyttävä jo melkolailla hölläämään. Sen vuoksi keskustelu yhteys, luottamus ja pääosin kasvatuskin on tehtävä ennen teini-ikää. Teini-ikäistä ei edes pysty kontrolloimaan samalla tavalla kuin vielä alakouluikäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Muutkin on kasvanut, muilla ei ole vastaavia ongelmia. Keneltähän tytär on oppinut puolustautumaan mutta kun ne muutkin.
Höpöhöpö. Koulukiusaaminen ja salaa kuvaaminen on arkipäivää kouluissa. Samoin aikuiset harjoittavat sitä työpaikoilla, naapuriyhteisössä, järjestöissä jne.
Etkö seuraa uutisia.
Eikä tämä ole tämän päivän ilmiö, vaan sitä on ollut aina.
Mutta jotkut eivät ymmärrä vain sen vakavuutta, mihin nuoren hölmöydet voivat johtaa.
Tästä hyvä esimerkki on kansanedustaja Sirkka-liisa Anttila, jonka nuoruuden hölmöydet ovat toistuvasti tulleet edustajatehtävissä esille, voiko toimia tehtävässä, kun 15v on saanut rikosrekisterin, jostakin pikku hölmöydestä ja ajattelemattomuudesta. Ja taustalla on jokin mitätön juttu.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että tyttösi on vaan ajautunut huonoon seuraan ja on ollut vähän pakko mennä porukan mukana, jos ne on olleet ainoat kaverit.
Ihminen on erehtyväinen, tyttösi virheet on vielä korjattavissa..
No tässähän ei voi tietää onko minun tyttäreni ajautunut huonoon seuraan vai onko minun tyttäreni se huono seura vai ovatko kaikki tytöt olleet yhtälailla tässä mukana. Kuitenkin oma tyttäreni on ollut tässä isompia kiusaajia. En syyttele tässä erikseen ketään koska emme tiedä, kun tytöt eivät kukaan oikein puhu tilanteesta.
Mutta muiden vanhempien ja opettajan kanssa puhuessa tyttöjen erottaminen ja hetken erillään pito tekisi hyvää. Emme tietenkään voi kieltää heidän ystävyyttään, mutta ainakin näin aluksi hieman rajoitetaan. Ja tärkeintähän nyt on taata kiusatulle turvallinen oppimisympäristö. Onneksi tilanne ei mene ainakaan vielä poliisille, mutta kiusaaminen on nyt kertalaakista saatava loppumaan.
Me teemme parhaamme oman tyttäremme kanssa ja hänen kantansa selvittelyn kanssa. Puhelin on ainakin tämän kuun loppuun asti jäähyllä ja jatkoa sitten sen jälkeen katsotaan. Mutta eihän tämä ole helppoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä järkeä on viedä tyttö pyytämään anteeksi kiusaamistaan jollei halu pyytää anteeksi tule häneltä itseltään? Kaikki lapset eivätkä muuten aikuisetkaan ymmärrä, mitä on kiusaaminen ja tekevät sitä sitten ymmärtämättä, että kiusaavat. Heiltä puuttuu kyky asettua toisen asemaan eli heillä ei ole empaattisia tunteita. Herää kysymys, miten kännykän tms takavarikointi kasvattaa tässä tilanteessa lapsen kykyä asettua toisen eli kiusatun asemaan. Onko tämä tapa toia ainoa keino saada lapsi ymmärtämään oman tunneälynsä puutteita ja korjaamaan omaa käytöstään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Muutkin on kasvanut, muilla ei ole vastaavia ongelmia. Keneltähän tytär on oppinut puolustautumaan mutta kun ne muutkin.
Höpöhöpö. Koulukiusaaminen ja salaa kuvaaminen on arkipäivää kouluissa. Samoin aikuiset harjoittavat sitä työpaikoilla, naapuriyhteisössä, järjestöissä jne.
Etkö seuraa uutisia.Eikä tämä ole tämän päivän ilmiö, vaan sitä on ollut aina.
Mutta jotkut eivät ymmärrä vain sen vakavuutta, mihin nuoren hölmöydet voivat johtaa.
Tästä hyvä esimerkki on kansanedustaja Sirkka-liisa Anttila, jonka nuoruuden hölmöydet ovat toistuvasti tulleet edustajatehtävissä esille, voiko toimia tehtävässä, kun 15v on saanut rikosrekisterin, jostakin pikku hölmöydestä ja ajattelemattomuudesta. Ja taustalla on jokin mitätön juttu.
Mielestäni rikosrekisteri ei ole koskaan mitätön tai pieni juttu. Kyllä, nuorena hölmöillään ja ollaan ajattelemattomia mutta jos siitä seuraa rikosrekisteri, ei ole enää todellakaan kysymys mistään pienestä ajattelemattomuudesta. Sitä olen tässä yrittänyt tyttärelle selittää, että hän todella voi saada rikosrekisteriin merkinnän, jos ei muuta käyttäytymistään ja asennettaan.
Ja olen tuttu tämän salakuvaus ilmiön kanssa ja ollaan siitä puhuttu aiemminkin jo kaikille lapsille, ettei ole ok kuvata ketään salaa, ei ole ok että heitä kuvataan salaa ja ihan ylipäätänsä pitää miettiä mitä nettiin laittaa. Ja jos nettiin laitetaan kuva jostakin muusta henkilöstä, kysytään aina lupa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä tapa toia ainoa keino saada lapsi ymmärtämään oman tunneälynsä puutteita ja korjaamaan omaa käytöstään?
Minusta tässä käy juuri päinvastoin tunneäly ei pysty vieläkään kehittymään. Tosin jos teinillä ei sitä ollenkaan ole ei sen kehittäminen tässä vaiheessa muutenkaan helppoa ole.
Viesteistäsi päätellen ap ei kyllä tunnu välittävän omasta lapsestaan yhtään. Rankaistaan vaan ja nyt joutuu vielä vaihtamaan luokkaa. Kaikki vaan silittelee kiusatun päätä ja heitetään omat lapset vaan menemään ja heitteelle. Viedään puhelimet ja tietokoneet ja vielä ystävätkin. Haluat selvästi että lapsesi kärsii mahdollisimman paljon. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei puhu ja haistattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinun on vaikea niellä sitä tosiasiaa, että enkeliksi kuvaamasi hyvinkasvatettu pikkutyttösi on kasvanut isoksi eikä ole enää sellainen kuin kuvittelit. Aika pitkälle on kiusaaminen tilanteessanne päässyt, vaikka olet hyvää vanhemmuuttasi suorittanut. Uskon, että tyttösi on sellaisessa tunnemyrskyssä nyt, että tällä hetkellä kasvatusmetodisi menevät kuin vesi hanhen selästä ja tulevaisuudessa joudutte ko h tamaan hänen kanssaan vielä haastavampia tilanteita.
Nyt olette kasvatusmielessä ajaneet lapsenne nurkkaan ja uskotte nyt saavanne hänestä sen enkelimäisen puolen esiin. Lapsi ei ehkä pysty ymmärtään tätä juuri tällä hetkellä, todennäköisesti laskee vain päiviä, että saa puhelimensa takaisin. Miten aiotte toimia tulevaisuudessa? Nyt on ohjakset niin tiukalla, että ette varmaan pysty enää hellittämään niitä. Uskotteko vilpittömästi, että lapsenne oppii tästä ,sen, mitä toivotte?
Näin me hoidimme vastaavan jutun. Kuulin, että poikani kiusaa toista poikaa, olivat kutosluokkalaisia. Otin yhteyttä kiusatun pojan äitiin. Pyysin, että hän tai pojan isä tulee meille ja istuu poikani viereen ja sanoo selvällä suomen kielellä, tiukasti mutta rauhallisesti, että se kiusaaminen loppuu nyt, jokaisella on oikeus käydä koulu a rauhassa. Siihen loppui kiusaaminen ilman poliiseja. Kuraattoreita, psykologeja, opettajia. Poi k a oli ihan omasta halustaan pyytänyt lopultaanteeksi ja otti itse koko jutun kanssani puheeksi hetken asi a a nieleskelryään. Kannattaa miettiä maalaisjärjellä eikä käydä sotaan omaa lastaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Viesteistäsi päätellen ap ei kyllä tunnu välittävän omasta lapsestaan yhtään. Rankaistaan vaan ja nyt joutuu vielä vaihtamaan luokkaa. Kaikki vaan silittelee kiusatun päätä ja heitetään omat lapset vaan menemään ja heitteelle. Viedään puhelimet ja tietokoneet ja vielä ystävätkin. Haluat selvästi että lapsesi kärsii mahdollisimman paljon. Ja sitten ihmetellään kun lapsi ei puhu ja haistattelee.
Miten ap. olisi pitänyt ratkaista ongelma? Antaa tytön jatkaa kiusaamista vai?
Juuri noin toimitaan kuin ap. on tehnyt, kun viranomaiset ottavat nuoren huostaan ja tulevat kuvioihin, jos vanhemmat eivät pysty ratkaisemaan ongelmaa.
Ensimmäisenä lähtee kännykät, läppärit, tv ja luodaan nuorelle olosuhteet, jossa ei ole häiriötekijöitä, jota kännykät, kaveripiiri, some jne siinä tilanteessa ovat ja annetaan nuorelle mahdollisuus ammatti- ja keskusteluapua ja nuorelle aikaa ja rauhaa ongelman kohtaamiseen ja eheytymiseen, ilman kännyköistä ja muita laitteita.
Huomaa todella selvästi, ketkä kommentoijista ovat itse teini-ikäisiä. Syvä empatia kiusaajaa kohtaan, vanhemmat pahoja, kun "rankaisevat" lastaan....
Miksi laitoskasvatus on olevinaan parempi vaihtoehto? Niissä on ih a n samat ongelmat lapsen kannalta eli jos hän ei ymmärrä itsekään omaa käytöstään ja sen seurauksia. Ainoat, joiden elämä korjaantuu, ovat tämän lapsen vanhemmat. Poissa silmistä, poissa s ydämestä.
Hyvin oot ap äpyräsi kasvattanut