Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Keskusteluyhteyden palauttaminen on tietysti nyt tärkeintä. Eihän asiassa muuten päästä oikeasti eteenpäin. Mutta voi olla, että se vie aikaa: nuorta luultavasti pelottaa tuleva keskustelu koululla. Toisaalta häntä saattaa myös hävettää oma käytös, niin paljon, että ei kykene siitä vielä keskustelemaan. Mutta huom VIELÄ. Keskustelun aika tulee, kun on rauhoituttuu.
Mutta tottahan se on, että tuntuu että tässä on lätkäisty rangaistus rangaistuksen perään. Ensin otettu puhelin pois, sitten tabletti, televisio ja vielä pankkikortti. Toki syitäkin oli useampia, mutta onkohan tässä kuitenkin menty vähän äärimmäisyyteen näiden rangaistusten kanssa?
Puhelin on ollut ”rikoksentekoväline”, joten se otetaan jäähylle joksikin aikaa ilman muuta! Myöskään vanhemmille haistattelua en hyväksy missään tapauksessa. Oma esiteini (14v) suuttui minulle tässä yksi ilta ja huusi minulle ”Turpa kiinni”. Hän joutui sitä minulta pyytämään anteeksi, vaikka kesken kiukkukohtauksen se oli tosi vaikeaa. Mutta tein täysin selväksi, että sellaista kielenkäyttöä ei meidän perheessä sallita.
Yrittäisin sinuna vielä kerran (ja toisen ja kolmennenkin kerran) jutella sen teinin kanssa. Jos saatte keskusteluyhteyden toimimaan, saatte luultavasti paljon paremman lopputuloksen aikaiseksi kuin pelkillä rangaistuksilla. Toki rangaistuksiakin näin vakavassa tapauksessa tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uhmaikäinen lyö teitä lelullaan kielloista ja keskustelusta huolimatta, niin ettekö muka ota lelua jäähylle? Annatte vaan lapsen jatkaa lyömistä ja kerrotte miten vanhempaa sattuu ja ei saisi lyödä?
Tottakai kerron että minua sattuu ja ei saa lyödä. Meidän kolmevuotias lopettaa lyömisen siihen.
Jos ei lopettaisi, niin mitä tekisit? Aika tyypillinen uhmaikäinen lyö ja nauraa päälle. Miten toimisit?
Kertoisin ettei leluja ole tarkoitettu lyömiseen vaan leikkimiseen ja jos hän aikoo lyödä sillä, hän ei voi leikkiä kyseisellä lelulla. Looginen seuraus. Mutta kuten sanoin, minun lapseni lopettaa lyömisen kun kerron että hän satuttaa minua. Se että sinun lapsesi vain nauraa sinulle kertoo jo jotain.
Nyt jo valehtelet. Argumentointi senkun paranee.
Lasulla uhkailu loppuu kun kerrot miten käy. Et ei se lasu sua koske vaan lasta ja sanot et viekää vaan toi teini lastenkotiin.
Kokeiltu on.
Mun teini ei ole koskaan kiusannut mutta on uhkaillut itsarilla ja vähän satuttanut kättään .
Soitti mulle kun oli ulkona ettei kukaan välitä.
Suuttui kun sanoin ettei saa sitä uutta puhelinta jos koulu ei maistu ja tupakkaa ei saa polttaa.
Nyt käy hyvin koulua ja ei polta. Pakko sanoa et vääntö oli rankkaa ja en koskaan halua tuota kokea uudestaan, olo kuin jyrän alle jäänyt.
Pahin aika oli 13-14 vuotta ja nyt melko seesteinen kun ikää 15 vuotta.
On kokeiluja ollut ja näpistänyt.
Kaikki saatu loppumaan.
Varmaan auttoi se että jäi kaikista kokeiluista kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Tässä vasta empaattinen äiti
Siis miksi ei olisi? Varsinkin tuo mitä lainaamasi henkilö kirjoitti itsemurhalla uhkailusta ja avun hankkimisesta, oli juuri oikein. Hänhän ilmaisi lapselleen, kuinka vakava asia on, että hankkisi tälle kaiken mahdollisen avun jos tällaisia tunteita oikeasti nousisi, ja ettei vakavalla asialla saa leikkiä vain koska v*tuttaa. Tiedän ihan liikaa teinejä, jotka ovat tuolla uhkailleet jossain vaiheessa.
Ei ilmaissut. Hän teki selväksi ilman mitään syytä. Hän uhkaili asialla
Minuun tehosi aikoinaan, kun vanhemmat kertoivat hyvin rauhallisesti kuinka surullisia ja pettyneitä he ovat käytöksestäni, ja sen kyllä näki heistä. Siitä lähti ihan hirveä hävetyksen aalto pitkin kehoa. He eivät huutaneet eivätkä olleet vihaisia. Sen jälkeen lähdin heidän kanssaan vapaaehtoistyöhön muutaman kerran viikonloppuna. Kirjoitin tästä tuolla jo aiemmassa viestissä. Omat hölmöilyni loppuivat kyllä siihen, koska itselle tuli niin paha mieli vanhempieni puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
APlla tuntuu olevan realistinen käsitys tapahtuneesta ja kuten ovatkin monet todenneet, ei tämä asia ole välttämättä mikään sellainen, että se edes APn kotona loppuun puidaan. Täällä tosiaan tunnutaan unohtavan, että kiusatullakin voi olla asiaan sanomista.
Uskon tyttären säikähtäneen ja pelkäävän, mitä nyt tapahtuu. Lisäksi todellakin on ihan hyvä, että ei ole päässyt kiusaamisjenginsä kanssa voimaantumaan ja sparraamaan toisiaan.
Kamala tilanne: tyttö on puhelimella porukkansa kanssa ja haistattelee ja huutaa vanhemmilleen. Tätä pitäisi sitten vanhempien katsoa vierestä ja uskotella itselleen, että johan se läksynsä oppi, kun me sanottiin, että kiusata ei saa.
Jos se noin tekee niin se ei voi hyvin, voi teilläkin olla peiliin katsomisen paikka. Minunkin äitini ja isäni luulivat kasvattaneensa mua oikein, olin neljälapsisen perheen vanhin ja äiti ja isä elivät nuorempien kanssa ruuhkavuosia niin lähestulkoon unohtivat mut kun olin 12v. Teinivuodet varastelin, kiusasin ja raivosin keskustelupalstoilla, oireilin sitä että mulla ei käytännössä ollut vanhempia koska ne ei mun elämään puuttuneet, kun koulunumerot kuitenkin pysyivät kasin yläpuolella. Jäin sitten myymälävarkaudesta 16-vuotiaana kiinni ja ne oli ihan monttu auki siitä että kun ovat omasta mielestään kasvattaneet mua oikein niin miksi tein niin.
Että joo miettikää myös sitä oletteko itse antaneet rakkautta lapselle tarpeeksi, mä koin olevani hylätty ja siksi olin ihan hirveä teini pinnan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on myös ap:n tyttärelle itselleen hyväksi, että hän saa rangaistuksen väärin tekemisestä. Sen ansiosta tytär saa mahdollisuuden kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Tytär itse on vain liian keskenkasvuinen siihen, että ymmärtäisi asian. Varmasti myöhemmin vanhempana tytär kuitenkin tulee olemaan kiitollinen vanhemmilleen siitä, että häntä kasvatettiin ja hänelle asetettiin rajoja.
HELEVTTTI,,, LAITATTE KAKARAN RISU SAVOTTAAN NIINKUN ENNEN VANHAAN,,,, SIINÄ OPPII NÖYRYYTTÄ,,, POIKANI PETRI AUTI STILLER NAAPURIN LAPSEN TÖRKKÄSI PORTAIKOSSA TURVALLEEN,,, NIIN SEN SITTEN LÄHETIN VANHAAN KARJALAAN PUU SAVOTTAAN KEVÄTTALVELLA -98,,, NYKYÄÄN PUHUU MUUTAMAN SANAN VENÄJÄÄ JA OSAA VEISTÄÄ OIVALLISEN PUISEN FALLOKSEN,,, HELEVETTI!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö teidän mielestänne auttaa asiaa, että vastavuoroisesti kiusaatte omaa lastanne ja viette kaikki pois, knnykät, läppärit ja tv:t ja vielä kotiarestikin päälle ? Kiusaaminen on väärin toki, mutta teidän rangaistukset ovat järjettömät. Asioista keskustellaan, että mitä tehdään ja miten jatkossa toimitaan, sekä ihan anteeksipyyntöä kiusatulle. Sulkekaa vielä pimeään lukittuun koppiin niin kyllä se kakara jossain vaiheessa nöyrtyy. sitähän te teette, eli nöyryytätte vastavuoroisesti omaa lastanne.
Ei tarvitse liioitella. Kukaan normaali vanhempi ei tee noin. Telkkari, tietokone, pankkikortti ja älylaitteet lapsen omassa huoneessa ja omassa käytössä ovat taas ylellisyystuotteita, joiden käyttöoikeuteen itsestään selvästi liittyy myös velvollisuuksia. Jokainen normaali vastuuntuntoinen vanhempi ymmärtää myös tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uhmaikäinen lyö teitä lelullaan kielloista ja keskustelusta huolimatta, niin ettekö muka ota lelua jäähylle? Annatte vaan lapsen jatkaa lyömistä ja kerrotte miten vanhempaa sattuu ja ei saisi lyödä?
Tottakai kerron että minua sattuu ja ei saa lyödä. Meidän kolmevuotias lopettaa lyömisen siihen.
Jos ei lopettaisi, niin mitä tekisit? Aika tyypillinen uhmaikäinen lyö ja nauraa päälle. Miten toimisit?
Kertoisin ettei leluja ole tarkoitettu lyömiseen vaan leikkimiseen ja jos hän aikoo lyödä sillä, hän ei voi leikkiä kyseisellä lelulla. Looginen seuraus. Mutta kuten sanoin, minun lapseni lopettaa lyömisen kun kerron että hän satuttaa minua. Se että sinun lapsesi vain nauraa sinulle kertoo jo jotain.
Nyt jo valehtelet. Argumentointi senkun paranee.
Valehtelen? Mistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se nyt prkle jos ei omaa lastaan saa tavoille opettaa. Ei kännykän pois ottaminen ole mikään lapsen oikeuksien riisto
Ota ap yhteys kiusatun vanhempiin ja pyydä heitä anteeksi.
Itseäni kiusattuna ainakin helpottaisi tietää, että kiusaajan vanhemmat eivät hyväksy tätä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uhmaikäinen lyö teitä lelullaan kielloista ja keskustelusta huolimatta, niin ettekö muka ota lelua jäähylle? Annatte vaan lapsen jatkaa lyömistä ja kerrotte miten vanhempaa sattuu ja ei saisi lyödä?
Tottakai kerron että minua sattuu ja ei saa lyödä. Meidän kolmevuotias lopettaa lyömisen siihen.
Jos ei lopettaisi, niin mitä tekisit? Aika tyypillinen uhmaikäinen lyö ja nauraa päälle. Miten toimisit?
Kertoisin ettei leluja ole tarkoitettu lyömiseen vaan leikkimiseen ja jos hän aikoo lyödä sillä, hän ei voi leikkiä kyseisellä lelulla. Looginen seuraus. Mutta kuten sanoin, minun lapseni lopettaa lyömisen kun kerron että hän satuttaa minua. Se että sinun lapsesi vain nauraa sinulle kertoo jo jotain.
Nyt jo valehtelet. Argumentointi senkun paranee.
Miksi valehtelisi? Hyvin harva lapsi ketään lyö. Ja meillä myös lapsi kyllä lopettaa välittömästi.
Ota se kiukuttele kakara syliin ja sano, että rakastat. Että se teki hirveän väärin, ja olet pettynyt, että toimi niin. Mutta on teoistaan huolimatta, hän on teille edelleen valtavan rakas. Sitä teiniä luultavasti pelottaa justi nyt tosi paljon. Ja ihan oikeutetusti niin! Pitääkin pelottaa! Mutta juuri nyt se tarvitsee sinua luultavasti enemmän kuin koskaan aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?
Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.
Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä.
Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan.
Ap
Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D
Ihmettelen myös tässä keisissä näitä muuttuvia sääntöjä ja rangaistusten päällä lätkäistyjä lisärangaistuksia. Ymmärrän teinin epätoivon, kaikki vie häntä yhä syvempään ahdinkoon.
Kaikki vie häntä "yhä syvempään ahdinkoon"? Ymmärrät teinin "epätoivon"? Jos sinusta kännykän ja läppärin väliaikainen puuttuminen on epätoivoa aiheuttavaa syvää ahdinkoa, niin sitten et ole kyllä oikeaa syvää ahdinkoa nähnytkään! Onhan ihmiset ennen vanhaankin pärjänneet aivan hyvin ilman älypuhelimia ja läppäreitä. Sen sijaan kiusattu on tässä se, joka kokee oikeasti sitä ahdinkoa ja epätoivoa. Hieman suhteellisuudentajua kehiin!
Et voiverrata älypuhelimenmerkitystä tämän päivän teinille siihen mitä puhelin merkitsi ennen vanhaan.
Tästäkin huomaa hyvin, että kirjoittaja on itse koululainen.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Itse olen ollut todella pitkään kiusattu ja voin ihan rehellisesti sanoa että minua ei paljon olisi lohduttanut vaikka kiusaajien puhelimen käyttö olisi estetty (tosin silloin ei vielä eletty kännykkä aikaa). Television takavarikoiminen tuskin sekään vertaa.
Osa näistä entisistä kiusaajista on saanut tukea kasvussa ja se on paras asia mitä on tapahtunut ja mikä on myös minua auttanut eteenpäin. Ikävä kyllä kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin, osalla elämä on päättynyt ennen aikojaan, osa taas ei koskaan päässyt irti epäempaattisuudesta ja ovat esim. ajautuneet rikoksiin. Epäilemättä ainakin osa näistä kärsi erilaisia rangaistuksia jo kouluaikana. Minulle niistä rangaistuksista ei ollut minkäänlaista apua.
Kas tässä puhuu curling-vanhempi, joka lapsen aikuistuttua soittelee lapsen pomolle ja selvittää kullannupun asioita.