Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?
Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.
Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä.
Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan.
Ap
Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D
Ihmettelen myös tässä keisissä näitä muuttuvia sääntöjä ja rangaistusten päällä lätkäistyjä lisärangaistuksia. Ymmärrän teinin epätoivon, kaikki vie häntä yhä syvempään ahdinkoon.
Kaikki vie häntä "yhä syvempään ahdinkoon"? Ymmärrät teinin "epätoivon"? Jos sinusta kännykän ja läppärin väliaikainen puuttuminen on epätoivoa aiheuttavaa syvää ahdinkoa, niin sitten et ole kyllä oikeaa syvää ahdinkoa nähnytkään! Onhan ihmiset ennen vanhaankin pärjänneet aivan hyvin ilman älypuhelimia ja läppäreitä. Sen sijaan kiusattu on tässä se, joka kokee oikeasti sitä ahdinkoa ja epätoivoa. Hieman suhteellisuudentajua kehiin!
Et voiverrata älypuhelimenmerkitystä tämän päivän teinille siihen mitä puhelin merkitsi ennen vanhaan.
No ehkä ei täysin, mutta silti. Jos ajatellaan vaikka tilannetta, että älypuhelin menee epäkuntoon, eikä sitä voi käyttää vähään aikaan, niin tuskin sellainen tilanne kellekään hirveitä traumoja aiheuttaa. Sen sijaan kiusaaminen voi hyvinkin aiheuttaa traumoja, joista on vaikeaa päästä yli. Minusta älypuhelimen, läppärin, oman telkkarin ja pankkikortin vieminen on aika lievä rangaistus kiusaamisesta ja vanhempien uhkailusta sossuilla. Tähän sossuilla uhkailuun voi vaikka todeta, että haluaako tyttö joutua koulukotiin, ja että se ei ole mukava paikka, säännöt paljon tiukempia kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä mietitään, mikä teossa oli väärin, miksi nuori teki sen ja mikä olisi ollut oikea tapa.
En ihmettele yhtään että kiusaamista on niin paljon kun tätä ketjua lukee. Osalla vanhemmista on vanhemmuus aivan hukassa. Oma lapsii kiusaa ja rikkoo lakia ja sitten pitäisi vaan silittää päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas lapsen sitten on kasvattanut?
Mehän hänet olemme isänsä kanssa. Olemme kuitenkin yrittäneet opettaa hyviä arvoja, käytöstapoja jne. Lapsena tyttö olikin oikein enkeli, mutta murrosiässä tullut ilkeä ja itsekeskeinen.
Muilla lapsilla ei ole ollut samanlaisia ongelmia. Olen yrittänyt keskustella tyttären kanssa, että onko hänellä itsellään paha olo, haluaako puhua esim ammattilaiselle. Yrittänyt selittää ja puhua, että ymmärtääkö hän miten väärin hän on tehnyt ja miltä hänestä tuntuisi, jos hän itse kokisi samaa. Mutta en saa mitään yhteyttä, vaan haukkuja ja haistattelua.
Ap
Mitä tekemistä kännykän, tv:n ja läppärin viemisellä on hyvien käytöstapojen ja toisten huomioonottamisen edistämisen kanssa?
Ehkä kännykän vieminen joksikin aikaa on asiallista, koska se on "rikosväline", mutta läppäri ja tv? Vaikuttaa enemmän pettyneiden ja koulun silmissä häpäistyjen vanhempien kostolta. Kun piiskaaminenkin on kiellettyä, niin piiskataan ikään kuin henkisesti. Eikö tuo asian ilmitulo ja vakava keskustelu olisi riittänyt? Tuosta seuraa uhmaa ja pahimmassa tapauksessa kosto kiusatulle. Ja anteeksipyyntöön pakottaminen on kuolleena syntynyt ajatus. Palauttakaa kamat ja jättäkää tyttö rauhaan miettimään itse asioita.
Eli siis annetaan tyttärelle takaisin puhelin ja läppäri, millä on mahdollistettu kiusaaminen? Uskon kuitenkin siihen, että tytär miettiin asioita niitä asioita ehkä hieman paremmin ilman sitä puhelinta ja läppäriä. Ne on edelleen ylellisyyksiä ja hän ei tarvitse niitä.
Ja selvennykseksi vielä, että tv lähti tyttäreltä sen takia, kun ei syönyt kotona ruokaa, vaan lähti salaa mäkkäriin kotiarestista huolimatta ja istui vaan kokoajan sitten ovi kiinni omassa huoneessaan.
Ap
Jos on kotiarestissa niin miksei saisi istua huoneessaan ovi kiinni..? Mitä sitten pitäisi tehdä? Pelata jotain lautapelejä iloisena perheen kanssa? :,D
Ihmettelen myös tässä keisissä näitä muuttuvia sääntöjä ja rangaistusten päällä lätkäistyjä lisärangaistuksia. Ymmärrän teinin epätoivon, kaikki vie häntä yhä syvempään ahdinkoon.
Kaikki vie häntä "yhä syvempään ahdinkoon"? Ymmärrät teinin "epätoivon"? Jos sinusta kännykän ja läppärin väliaikainen puuttuminen on epätoivoa aiheuttavaa syvää ahdinkoa, niin sitten et ole kyllä oikeaa syvää ahdinkoa nähnytkään! Onhan ihmiset ennen vanhaankin pärjänneet aivan hyvin ilman älypuhelimia ja läppäreitä. Sen sijaan kiusattu on tässä se, joka kokee oikeasti sitä ahdinkoa ja epätoivoa. Hieman suhteellisuudentajua kehiin!
Teinit ovat sellaisia draamakuningattaria ja -kuninkaita, että tuo on lähinnä maailmanloppua. Teini on valmis epätoivoiseen taistoon, eikä siitä hedelmällistä keskustelua synny.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään että kiusaamista on niin paljon kun tätä ketjua lukee. Osalla vanhemmista on vanhemmuus aivan hukassa. Oma lapsii kiusaa ja rikkoo lakia ja sitten pitäisi vaan silittää päätä.
Jaa a, itse en ole yhtäkään tuollaista kommenttia kyllä nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään että kiusaamista on niin paljon kun tätä ketjua lukee. Osalla vanhemmista on vanhemmuus aivan hukassa. Oma lapsii kiusaa ja rikkoo lakia ja sitten pitäisi vaan silittää päätä.
Joo turp aan vaan niin oppii olemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Itse olen ollut todella pitkään kiusattu ja voin ihan rehellisesti sanoa että minua ei paljon olisi lohduttanut vaikka kiusaajien puhelimen käyttö olisi estetty (tosin silloin ei vielä eletty kännykkä aikaa). Television takavarikoiminen tuskin sekään vertaa.
Osa näistä entisistä kiusaajista on saanut tukea kasvussa ja se on paras asia mitä on tapahtunut ja mikä on myös minua auttanut eteenpäin. Ikävä kyllä kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin, osalla elämä on päättynyt ennen aikojaan, osa taas ei koskaan päässyt irti epäempaattisuudesta ja ovat esim. ajautuneet rikoksiin. Epäilemättä ainakin osa näistä kärsi erilaisia rangaistuksia jo kouluaikana. Minulle niistä rangaistuksista ei ollut minkäänlaista apua.
Miten niin kiusaajien saamista rangaistuksista ei ole ollut sinulle mitään apua? Itse entisenä koulukiusattuna olisin ollut tyytyväinen, jos joku kiusaajista olisi saanut jonkinlaisen rangaistuksen, mutta sellaista ei koskaan tullut. Kiusaajien rankaiseminen osoittaa sitä, että kiusaamista ei hyväksytä, ja se tuntuu minusta hyvältä. Se saa ajattelemaan, että ehkä tässä maailmassa on jotain oikeudenmukaisuutta, ja että muutkin ihmiset ovat huomanneet sen, että kiusattua kohtaan on tehty väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Miksi taustalla ei voisi olla joku selvittämätön riita. Asia pitää selvittää kokonaisuutena mistä kaikki on saanut alkunsa. Harvoin yksi on vain pelkästään hyvis ja toinen vain ainoastaan pahis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Itse olen ollut todella pitkään kiusattu ja voin ihan rehellisesti sanoa että minua ei paljon olisi lohduttanut vaikka kiusaajien puhelimen käyttö olisi estetty (tosin silloin ei vielä eletty kännykkä aikaa). Television takavarikoiminen tuskin sekään vertaa.
Osa näistä entisistä kiusaajista on saanut tukea kasvussa ja se on paras asia mitä on tapahtunut ja mikä on myös minua auttanut eteenpäin. Ikävä kyllä kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin, osalla elämä on päättynyt ennen aikojaan, osa taas ei koskaan päässyt irti epäempaattisuudesta ja ovat esim. ajautuneet rikoksiin. Epäilemättä ainakin osa näistä kärsi erilaisia rangaistuksia jo kouluaikana. Minulle niistä rangaistuksista ei ollut minkäänlaista apua.
Miten niin kiusaajien saamista rangaistuksista ei ole ollut sinulle mitään apua? Itse entisenä koulukiusattuna olisin ollut tyytyväinen, jos joku kiusaajista olisi saanut jonkinlaisen rangaistuksen, mutta sellaista ei koskaan tullut. Kiusaajien rankaiseminen osoittaa sitä, että kiusaamista ei hyväksytä, ja se tuntuu minusta hyvältä. Se saa ajattelemaan, että ehkä tässä maailmassa on jotain oikeudenmukaisuutta, ja että muutkin ihmiset ovat huomanneet sen, että kiusattua kohtaan on tehty väärin.
Rangaistuksista huolimatta kiusaaminen jatkui, miten niistä olisi ollut apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Itse olen ollut todella pitkään kiusattu ja voin ihan rehellisesti sanoa että minua ei paljon olisi lohduttanut vaikka kiusaajien puhelimen käyttö olisi estetty (tosin silloin ei vielä eletty kännykkä aikaa). Television takavarikoiminen tuskin sekään vertaa.
Osa näistä entisistä kiusaajista on saanut tukea kasvussa ja se on paras asia mitä on tapahtunut ja mikä on myös minua auttanut eteenpäin. Ikävä kyllä kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin, osalla elämä on päättynyt ennen aikojaan, osa taas ei koskaan päässyt irti epäempaattisuudesta ja ovat esim. ajautuneet rikoksiin. Epäilemättä ainakin osa näistä kärsi erilaisia rangaistuksia jo kouluaikana. Minulle niistä rangaistuksista ei ollut minkäänlaista apua.
Minua on myös kiusattu vuosia, eikä minuakaan olisi kännykän takavarikointi lohduttanut. Sen sijaan kaikki muu tämä oheistoiminta, jota ap on tässä harjoittanut olisi todellakin ollut paikallaan. Minun kiusaajani olivat "keskustelleet" asiat kotona, ja koululle palaveriin tuli vanhempi-lapsi-paketti, joka kertoi että homma hoidossa, olemme keskustelleet, pentti pyytää nyt anteeksi, heippa. Ja vanhempi oli selkeästi kokoajan oman lapsensa puolella, kiusaamista vähätellen. Varmaan sanomattakin selvää, että eipä loppunut kiusaaminen tähän. Asian voi hoitaa monin tavoin, itse kiusattuna pidän ap:n tapaa hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Miksi taustalla ei voisi olla joku selvittämätön riita. Asia pitää selvittää kokonaisuutena mistä kaikki on saanut alkunsa. Harvoin yksi on vain pelkästään hyvis ja toinen vain ainoastaan pahis.
Selvittämätön riita ei oikeuta kiusaamista. Jos on selvittämätön riita, niin se kuuluisi selvittää keskustelemalla, eikä kiusaamalla. Kiusaamiseen monesti liittyy se, että väärin keinoin ja toista alas painamalla yritetään saada itselle jotain vahvuuden tunnetta ja pönkittää omaa egoa ja asemaa. Usein kiusaaminen kohdistuu myös aika puolustuskyvyttömään lapseen, jolla on vähän tai ei ollenkaan ystäviä puolustamassa, tai jolla on muitakin ongelmia. Kiusaamisessa monesti myös hyökätään joukolla yhden ihmisen kimppuun. Yritätkö kenties kieltää tällaisen ongelman olemassaolon, ja syyllistää uhria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Tässä vasta empaattinen äiti
Empaattinen ei ole sama asia kuin ukkosenjohdattimeksi ja kynnysmatoksi heittäytyminen. Vanhemman velvollisuudet kasvattajana ja aikuisuuden mallina eivät lopu murrosikään. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojaan hakevalle murkulle pitää osata olla myös "kova".
Omani ovat molemmat jo täysi-ikäisiä ja selvisimme mun metodeilla ilman pahempia traumoja koko perhe. Vaikka sitten ilman "empatiaa" :D
Jos uhkailet itsemurhalla, niin...
Valtavan hienoa kommunikointia. Muuta ei voi todeta
Siis tässähän on nimenomaan kyseessä itsemurhalla uhkailu. Eli kun ei saa omaa tahtoa läpi, niin uhkaillaan. Ei oikeaa itsetuhoisuutta vaan lyömäaseena käytetään sitä minkä tiedetään satuttavan vanhempia eniten. Ja vanhemman vastavetohan tässä on erinomainen. Jos uhkailet itsemurhalla, niin minä hankin sinulle apua. Sehän osoittaa aitoa välittämistä ja samalla sitä, että asia on vakava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Miksi taustalla ei voisi olla joku selvittämätön riita. Asia pitää selvittää kokonaisuutena mistä kaikki on saanut alkunsa. Harvoin yksi on vain pelkästään hyvis ja toinen vain ainoastaan pahis.
Minua kiusattiin eräästä näkyvästä ulkonäöllisestä asiasta. Avaatko, millä tavalla olin myös osaltani pahis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Miksi taustalla ei voisi olla joku selvittämätön riita. Asia pitää selvittää kokonaisuutena mistä kaikki on saanut alkunsa. Harvoin yksi on vain pelkästään hyvis ja toinen vain ainoastaan pahis.
Aika usein on kyllä valitettavasti niin, että siihen kiusaamiseen ei tarvita ollenkaan provokaatiota sen kiusatun taholta. Tai no, kaltaistesi mielestä varmaan on omaa syytä, jos ei ole oikeanlaiset vaatteet, puhetapa on hassu, tai on peräti rillit hankkinut. Toki sitä pitääkin sitten jo kiusatun kiusaajiltaan pyydellä anteeksi, kun näin aiheutti kiusaamisensa. Kiusaajahan se sinusta on se todellinen uhri tässä kaikessa ja kiusattu voisi vissiin vaikka heittää itsensä narun jatkoksi, ettei pilaa muiden eloa ja oloa, eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Tässä vasta empaattinen äiti
Empaattinen ei ole sama asia kuin ukkosenjohdattimeksi ja kynnysmatoksi heittäytyminen. Vanhemman velvollisuudet kasvattajana ja aikuisuuden mallina eivät lopu murrosikään. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojaan hakevalle murkulle pitää osata olla myös "kova".
Omani ovat molemmat jo täysi-ikäisiä ja selvisimme mun metodeilla ilman pahempia traumoja koko perhe. Vaikka sitten ilman "empatiaa" :D
Jos uhkailet itsemurhalla, niin...
Valtavan hienoa kommunikointia. Muuta ei voi todeta
Siis tässähän on nimenomaan kyseessä itsemurhalla uhkailu. Eli kun ei saa omaa tahtoa läpi, niin uhkaillaan. Ei oikeaa itsetuhoisuutta vaan lyömäaseena käytetään sitä minkä tiedetään satuttavan vanhempia eniten. Ja vanhemman vastavetohan tässä on erinomainen. Jos uhkailet itsemurhalla, niin minä hankin sinulle apua. Sehän osoittaa aitoa välittämistä ja samalla sitä, että asia on vakava.
Luitko näitä viestejä. Et
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Miksi taustalla ei voisi olla joku selvittämätön riita. Asia pitää selvittää kokonaisuutena mistä kaikki on saanut alkunsa. Harvoin yksi on vain pelkästään hyvis ja toinen vain ainoastaan pahis.
Aika usein on kyllä valitettavasti niin, että siihen kiusaamiseen ei tarvita ollenkaan provokaatiota sen kiusatun taholta. Tai no, kaltaistesi mielestä varmaan on omaa syytä, jos ei ole oikeanlaiset vaatteet, puhetapa on hassu, tai on peräti rillit hankkinut. Toki sitä pitääkin sitten jo kiusatun kiusaajiltaan pyydellä anteeksi, kun näin aiheutti kiusaamisensa. Kiusaajahan se sinusta on se todellinen uhri tässä kaikessa ja kiusattu voisi vissiin vaikka heittää itsensä narun jatkoksi, ettei pilaa muiden eloa ja oloa, eikö niin?
Keskustelu on mahdotonta, kun selkeästi takana on joku oma pakkomielle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Tässä vasta empaattinen äiti
Empaattinen ei ole sama asia kuin ukkosenjohdattimeksi ja kynnysmatoksi heittäytyminen. Vanhemman velvollisuudet kasvattajana ja aikuisuuden mallina eivät lopu murrosikään. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojaan hakevalle murkulle pitää osata olla myös "kova".
Omani ovat molemmat jo täysi-ikäisiä ja selvisimme mun metodeilla ilman pahempia traumoja koko perhe. Vaikka sitten ilman "empatiaa" :D
Jos uhkailet itsemurhalla, niin...
Valtavan hienoa kommunikointia. Muuta ei voi todeta
Siis tässähän on nimenomaan kyseessä itsemurhalla uhkailu. Eli kun ei saa omaa tahtoa läpi, niin uhkaillaan. Ei oikeaa itsetuhoisuutta vaan lyömäaseena käytetään sitä minkä tiedetään satuttavan vanhempia eniten. Ja vanhemman vastavetohan tässä on erinomainen. Jos uhkailet itsemurhalla, niin minä hankin sinulle apua. Sehän osoittaa aitoa välittämistä ja samalla sitä, että asia on vakava.
Luitko näitä viestejä. Et
Tähän liittyen, luin.
"Selitähän nyt vähän kun en ymmärrä.
Viestini oli, että jos uhkailet itsemurhalla otan sen aina 100% vakavasti ja järjestän sinulle kaiken mahdollisen avun mitä löydän. Mikä tässä on sinun järkeilysi mukaan väärin? Tein lapselle selväksi ettei kyseessä ole leikki vaan haudan vakava asia, jonka minä otan vakavasti enkä luistele siitä ohi "et ole tosissasi" taktiikalla.
Osa motiiviani toki on etten hyväksy tällä asialla pelleilyä pelleilyn vuoksi ja se kaiketi on sitten väärin? Pitäisi vaan kaverin vanhempien tyyliin kuunnella likimain päivittäin rärä "Mä tapan itteni!" huutoa ja olla kuin ei olisikaan......"
Luitko itse ajatuksen kanssa? Miten saat tuosta huonon vanhemman? Kommentoin ihmisenä, joka on oikeasti nuorena aikuisena ollut vakavasti masentunut ja harkinnut itsemurhaa. Tuollaiset puheet pitää ottaa vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Itse olen ollut todella pitkään kiusattu ja voin ihan rehellisesti sanoa että minua ei paljon olisi lohduttanut vaikka kiusaajien puhelimen käyttö olisi estetty (tosin silloin ei vielä eletty kännykkä aikaa). Television takavarikoiminen tuskin sekään vertaa.
Osa näistä entisistä kiusaajista on saanut tukea kasvussa ja se on paras asia mitä on tapahtunut ja mikä on myös minua auttanut eteenpäin. Ikävä kyllä kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin, osalla elämä on päättynyt ennen aikojaan, osa taas ei koskaan päässyt irti epäempaattisuudesta ja ovat esim. ajautuneet rikoksiin. Epäilemättä ainakin osa näistä kärsi erilaisia rangaistuksia jo kouluaikana. Minulle niistä rangaistuksista ei ollut minkäänlaista apua.
Miten niin kiusaajien saamista rangaistuksista ei ole ollut sinulle mitään apua? Itse entisenä koulukiusattuna olisin ollut tyytyväinen, jos joku kiusaajista olisi saanut jonkinlaisen rangaistuksen, mutta sellaista ei koskaan tullut. Kiusaajien rankaiseminen osoittaa sitä, että kiusaamista ei hyväksytä, ja se tuntuu minusta hyvältä. Se saa ajattelemaan, että ehkä tässä maailmassa on jotain oikeudenmukaisuutta, ja että muutkin ihmiset ovat huomanneet sen, että kiusattua kohtaan on tehty väärin.
Rangaistuksista huolimatta kiusaaminen jatkui, miten niistä olisi ollut apua?
Ehkä rangaistukset eivät sitten olleet tarpeeksi kovia. Voi myös olla, että kiusaajat ovat olleet jotenkin henkisesti häiriintyneitä, siis joku persoonallisuushäiriö, adhd, narsismi, psykopatia jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen tuntuu että sellaisilla ihmisillä joita ei ole kiusattu on täysin hukassa se, mitä se voi pahimmillaan olla.. lukekaapa huvikseen joitakin näitä poliisin julkaisemia whatsapp-viestiketjuja jne. " voisitko ****a tehdä itsarin, kaikki olis onnellisempia kun sua ei olis ". Tässäkin ollaan kovin huolissaan vaan kiusaajasta ja jopa epäillään, että olisikohan tässäkin kuitenkin se kiusattu edes vähän syyllinen.. Eka askel tilanteen ratkaisuun on oikeasti ymmärtää, millaisesta ja miten vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Valitettavasti se epäluotettavin lähde on kyllä yleensä se kiusaava teini.
Tsemppiä ap, olispa kaikki vanhemmat kuin sinä
Itse olen ollut todella pitkään kiusattu ja voin ihan rehellisesti sanoa että minua ei paljon olisi lohduttanut vaikka kiusaajien puhelimen käyttö olisi estetty (tosin silloin ei vielä eletty kännykkä aikaa). Television takavarikoiminen tuskin sekään vertaa.
Osa näistä entisistä kiusaajista on saanut tukea kasvussa ja se on paras asia mitä on tapahtunut ja mikä on myös minua auttanut eteenpäin. Ikävä kyllä kaikille ei ole käynyt yhtä hyvin, osalla elämä on päättynyt ennen aikojaan, osa taas ei koskaan päässyt irti epäempaattisuudesta ja ovat esim. ajautuneet rikoksiin. Epäilemättä ainakin osa näistä kärsi erilaisia rangaistuksia jo kouluaikana. Minulle niistä rangaistuksista ei ollut minkäänlaista apua.
Miten niin kiusaajien saamista rangaistuksista ei ole ollut sinulle mitään apua? Itse entisenä koulukiusattuna olisin ollut tyytyväinen, jos joku kiusaajista olisi saanut jonkinlaisen rangaistuksen, mutta sellaista ei koskaan tullut. Kiusaajien rankaiseminen osoittaa sitä, että kiusaamista ei hyväksytä, ja se tuntuu minusta hyvältä. Se saa ajattelemaan, että ehkä tässä maailmassa on jotain oikeudenmukaisuutta, ja että muutkin ihmiset ovat huomanneet sen, että kiusattua kohtaan on tehty väärin.
Rangaistuksista huolimatta kiusaaminen jatkui, miten niistä olisi ollut apua?
Ehkä rangaistukset eivät sitten olleet tarpeeksi kovia. Voi myös olla, että kiusaajat ovat olleet jotenkin henkisesti häiriintyneitä, siis joku persoonallisuushäiriö, adhd, narsismi, psykopatia jne.
Osa varmasti olikin. Ja osa on saanut ihan kunnon rangaistukset ainakin myöhemmin ihan muista asioista. Parantanut nämä rangaistukset ei ole heidän tapojaan.
Osalla joilla on taustalla esim. adhd on varmasti saanut avun jonka turvin ovat selvinneet ja lopettaneet kiusaamisen. En kuitenkaan usko että se apu olisi tullut rangaistuksista. En tosin tiedä onko he sellaisia saaneet mutta tiedän hiukan kotitaustoista joten ainakaan rangaistukset ei ole ollut se pääasiallisin keino heitä auttaa.
Tämä paras kommentti tähän asti. Tyttären on opittava mitä kiusaamisesta oikeasti seuraa, ei se kiusaaminen lopu viemällä tavaroita tyttäreltä. Oikeastaan pitäisin sitä outona jos itse olisi teini ja kaverin vanhemmat ottaisivat häneltä kaikki tavarat pois, voi jopa johtaa tyttären hyljeksintään kaveripiirissä. Nuo itsemurhat ja vastaavat ovat hyviä keinoja avata tyttären silmät hänen tekojensa mahdollisista seurauksista.