Lue keskustelun säännöt.
Tytär paljastui kiusaajaksi - nyt huutaa ja raivoaa
18.03.2019 |
Selvisi viime viikolla, että 15.v tyttäreni on muutaman muun tytön kanssa kiusannut luokkalaistaan tyttöä. On jätetty pois porukasta, piiloteltu kenkiä ja vaatteita, salakuvaamista jne. Tämä selvisi, kun opettaja otti yhteyttä ja tänään sitten iltapäivällä mennään selvittelemään tilannetta.
Itse olen hyvin pettynyt lapseen ja itseeni. Itse kun olen ollut koulukiusattu, niin olen yrittänyt kasvattaa lapsistani fiksuja ja muut huomioon ottavia. Tuntuu uskomattoman pahalta, että oma lapsi on kiusaaja.
Mutta perjantaina kun asia selvisi, keskustelimme isänsä kanssa tietysti ja yritettiin selvittää asiaa. Tytär selitti niitä perus, että "nokun muutkin" ja "emmä ollu ainoo", ihankun se olisi joku syy tai oikeutus. Tyttäreltä lähti sitten puhelin ja läppäri takavarikkoon. Isänsä vei vielä tv:nkin pois tyttären huoneesta. Ja siitähän sitten reimu repes, alkoi haukkuminen, sossuilla uhkailu, kiristäminen jne jos ei saa puhelinta takaisin. Isänsä otti tänään puhelimen ja läppärin mukaan töihinsä ja jättää sinne, koska tytär on yrittänyt penkoa kaikki kaapit ja etsiä. Nyt sitten haukkuu ja mököttää ja näyttää mieltään. Ei mm suostu syömään ja kävikin sitten lauantaina mäkkärissä (kotiarestista huolimatta). Otettiin sitten myös pankkikortti takavarikkoon. Huutaa, että kidutamme häntä ja viemme hänen oikeutensa, että hän tekee lastensuojeluilmoituksen.
Viimepäivät ovat olleet aika h*lvettiä ja tuntuu, etten tunne enää lastani. Rakastan häntä tietysti, mutta tuntuu niin pahalta katsoa, miten ilkeä hän on. Emme kasvattaneet hänestä itsekästä, ilkeää kiusaajaa, mikä hän nyt kuitenkin on. En oikein tiedä miten olla. Pelottaa oikein miten iltapäivä menee.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä, kirjoitan tunnekouhun vallassa, pakko avautua.
Kommentit (853)
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Entä sitten, kun tytär sanoo, ettei häntä kenenkään itsemurhat kiinnosta.
Ja miten kauan tätä "keskustelua" pitäisi käydä? 20v vai 40v. ilman mitään rangaistusta jos kiusaa toisia?
Jos tytär on nyt 15v niin hänen kanssaan on käyty jo kymmeniä keskusteluja niin päiväkodissa, kuin koulussa, muutaman kuukauden väliajoin, vaikka häntä ei olisi kiusattu tai ollut kiusaaja, ihan yleisellä tasolla. Mahdollisesti vielä asiasta keskusteltu kotona.
Jos 15v on normaalisti kehittynyt, niin kyllä hänen on täytynyt tietää ja ymmärtävän kiusaamisen olevan väärin, josta seuraa rangaistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Toivon mukaan tilanne on eri sillon jos lapsesi masentuu ja kertoo haluavansa tappaa itsensä.
Aivan oikein tehty. Tyttö mököttää aikansa, mutta ymmärtää vähitellen, että teoilla on seurauksensa. Tavaroita voi palautella yksi kerrallaan vähitellen, kun varmistuu keskustelemalla, että hän on ymmärtänyt, mitä on tehnyt ja pyytänyt kiusatulta anteeksi.
Onpa ihmeellistä suhtautumista kiusaamiseen tälläkin palstalla joillakin. Silitellään kiusaajan päätä, vähätellään kiusaamista, kaikki rangaistukset liian vakavia, asiat "ei niin mustavalkoisia", syyllistetään uhria...
Te teette suuren karhunpalveluksen omille lapsillenne, jos tällä tavalla suhtaudutte. Kiusaamiseen kun liittyy tekoja, jotka aikuisten maailmassa luetaan rikoksiksi: kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, kotirauhan häirintä, omaisuusrikos ja väkivaltarikos. Mitä teette sitten, kun oma kullannuppunne istuu aikuisena tai jo teini-iässä oikeudessa vastaamassa teoistaan Suomen valtiolle? Menettekö sinne selittämään, että taustalla oli ristiriitoja, ei kaikki ole mustavalkoista, uhri on syyllinen ja rangaistukset liian kovia?
Yläkoulun opettajana on pakko liputtaa selkeiden sääntöjen ja rajojen pitämisen puolesta. Keskustelu ja päähän silittely on muotia ja sitä kiusaajaa pitäisi ymmärtää ja sen kanssa pitäisi loputtomiin keskustella eikä mitään rangaistuksia voi tulla, kun muuten sille tulee paha mieli... Mutta koulumaailmassa ja todellisessa maailmassa ei voida joka asiasta keskustella ja vääntää ja ymmärtää. On olemassa sääntöjä, koulussa ja yhteiskunnassa, ja niitä ei rikota tai tulee seuraamus. Yksinkertaista.
Olen juuri joutunut palaaveeraamaan vanhemman kanssa, koska hänestä oli kohtuutonta, että olin moittinut hänen lastaan kaverin lippiksen heittämisestä roskikseen ja pakottanut hänet nostamaan kyseisen lippiksen roskiksesta ja ojentamaan sen takaisin omistajalle. Ei väliä, vaikka tapahtumalle oli silminnäkijöinä paitsi minä (olen ottanut lapsen silmätikuksi eikä minun sanaani voi luottaa) ja koko luokallinen muita teinejä (valehtelevat, koska hänen teininsä on uhri ja muut kiusaajia). Ei myöskään ole väliä sillä, että teini kertoi heittäneensä lippiksen roskikseen ihan vain huvikseen (painostin tämän tunnustuksen viattomasta lapsesta). Minun olisi pitänyt keskustella tämän teinin kanssa ja selvittää tapauksen taustat huolella ja ilmeisesti todeta näkökykyni virheelliseksi. Ei meillä koulussa ole oikeasti aikaa pohtia tuntitolkulla kuka teki, mitä teki ja miksi teki. Riittää, kun on nähty tilanne, kuultu tekijöitä ja pyydetty anteeksi siltä, jolle oli tehty vääryyttä ja jotenkin hyvitetty teko. Mutta se ei riitä. Kun se musta on saatava valkoiseksi tai ainakin osittain harmaaksi.
Te vanhemmat jotka niin haluatte keskustella ja vääntää ja kääntää näitä tapauksia: teidän helpot ja kohteliaat lapsenne ovat oikeasti kaksinaamaisia valehtelijoita, joiden röhkeyden te varmistatte peittelemällä kaikki teot ja oikeuttamalla ne. Kun ei ole kanttia tunnustaa, että lapsi on tehnyt väärin, niin sen jälkeen te opetatte sille lapselle, että saa tehdä väärin. Ja vika on aina muissa. Kyseisen palaverin äitikin totesi lopuksi, että vaikka teini olisikin tehnyt sen, mistä häntä syytin, niin vika on vain ja yksin minun, kun en estänyt häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Tämä paras kommentti tähän asti. Tyttären on opittava mitä kiusaamisesta oikeasti seuraa, ei se kiusaaminen lopu viemällä tavaroita tyttäreltä. Oikeastaan pitäisin sitä outona jos itse olisi teini ja kaverin vanhemmat ottaisivat häneltä kaikki tavarat pois, voi jopa johtaa tyttären hyljeksintään kaveripiirissä. Nuo itsemurhat ja vastaavat ovat hyviä keinoja avata tyttären silmät hänen tekojensa mahdollisista seurauksista.
Kyllä, tuossa viestissä oli hyviä pointteja, jotka toivottavasti useimmille vanhemmille tulee mieleen käydä läpi lapsen kanssa, mutta miksi teinin pitäisi tällaisessa tilanteessa saada puhelin takaisin ennen kuin asia on käyty perusteellisesti läpi ja jokainen kivi käännetty? Kehen teinin pitäisi nyt saada pitää yhteyttä? Siihen omaan porukkaan, jonka kanssa on hölmöilty? Miksi? Itse en näe sitä millään tavalla terveellisenä, vaan päinvastoin.
Ja nämä asiathan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Teinin kanssa käydään kaikki mahdollinen läpi, että tajuaa tekojensa vakavuuden, mutta silti on paikallaan pitää taukoa tuollaista hölmöilyä ruokkivasta kaveripiiristä ja somesta. Sitten kun asia on puitu läpi kaikkien asianosaisten kanssa ja asialle on laitettu piste ja teini pystyy vakuuttamaan vanhempansa että on ansainnut luottamuksen, saa tietenkin puhelimensa takaisin. Sitä ennen kouluun ja harrastuksiin liittyviä asioita ja viestintää voi hoitaa ilman että puhelin on teinillä itsellään.
Karsastan myös todella paljon tätä "kaveripiireissä hyljeksintää" ja "nykynuorten elämä on somessa". Onko sellaiset kaverit kaveruuden arvoisia jotka hylkää pienen sometauon aikana? Minkälaiset vanhemmat ylipäätään kasvattavat tällaisia lapsia, että kaveri hyljätään? Ja olisiko meillä vanhemmilla itsetutkiskelun paikka siinäkin, että mehän se lapsien elämän pyöriminen vain sen somen ympärillä on mahdollistettu ja mahdollistetaan.
Minulla itselläni on leikki-ikäisistä teini-iän kynnyksellä oleviin lapsiin. Meillä puhutaan näiden isompien kanssa paljon somesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Parhaimmillaan somehan on ihan loistava väline, en ole ehdottomasti sitä vastaan ja käytän sitä itsekin, mutta on ilahduttavaa, että yhä useammat vanhemmat ovat somekriittisiä ja omatkin lapset ovat löytäneet kaveripiirit muista vähän somea käyttävistä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastensuojeluilmoituksella uhkailuun sanoin omalle raivokiukkuteinille, että siitä vaan.
Sijoituksessa toisella paikkakunnalla saattaa tosin jäädä kavereiden näkeminen vähemmälle ja prosessi ei lakkaa sillä ettei se ole enää hauska.
Mulla on sellainen sääntö, ettei paria käyttäytymismuotoa siedetä lainkaan ja niissä on sitten ihan erilaiset seuraukset kuin muuten. Nämä ovat itsemurhalla uhkailu ja tuo lasulässytys.
Itsariuhkailua ei onneksi ole ollutkaan, mutta siitä sanoin lapsen kaverin harrastaamaa koko perheensä kiristystä seuranneena jo etukäteen, että jos samanlaisia ongelmia tulee meillä niin hankin hänelle kaiken mahdollisen avun. Ymmärsi yskän.
--
Ei kannata omien traumojen takia alkaa demonisoimaan lastaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kun pahin höyry on raivottu kannattaa teini houkutella neuvotteluun siten että pitää sitä omana ideanaan.
Tässä vasta empaattinen äiti
Empaattinen ei ole sama asia kuin ukkosenjohdattimeksi ja kynnysmatoksi heittäytyminen. Vanhemman velvollisuudet kasvattajana ja aikuisuuden mallina eivät lopu murrosikään. Se tarkoittaa myös sitä, että rajojaan hakevalle murkulle pitää osata olla myös "kova".
Omani ovat molemmat jo täysi-ikäisiä ja selvisimme mun metodeilla ilman pahempia traumoja koko perhe. Vaikka sitten ilman "empatiaa" :D
Jos uhkailet itsemurhalla, niin...
Valtavan hienoa kommunikointia. Muuta ei voi todeta
Siis tässähän on nimenomaan kyseessä itsemurhalla uhkailu. Eli kun ei saa omaa tahtoa läpi, niin uhkaillaan. Ei oikeaa itsetuhoisuutta vaan lyömäaseena käytetään sitä minkä tiedetään satuttavan vanhempia eniten. Ja vanhemman vastavetohan tässä on erinomainen. Jos uhkailet itsemurhalla, niin minä hankin sinulle apua. Sehän osoittaa aitoa välittämistä ja samalla sitä, että asia on vakava.
Luitko näitä viestejä. Et
Tähän liittyen, luin.
"Selitähän nyt vähän kun en ymmärrä.
Viestini oli, että jos uhkailet itsemurhalla otan sen aina 100% vakavasti ja järjestän sinulle kaiken mahdollisen avun mitä löydän. Mikä tässä on sinun järkeilysi mukaan väärin? Tein lapselle selväksi ettei kyseessä ole leikki vaan haudan vakava asia, jonka minä otan vakavasti enkä luistele siitä ohi "et ole tosissasi" taktiikalla.
Osa motiiviani toki on etten hyväksy tällä asialla pelleilyä pelleilyn vuoksi ja se kaiketi on sitten väärin? Pitäisi vaan kaverin vanhempien tyyliin kuunnella likimain päivittäin rärä "Mä tapan itteni!" huutoa ja olla kuin ei olisikaan......"
Luitko itse ajatuksen kanssa? Miten saat tuosta huonon vanhemman? Kommentoin ihmisenä, joka on oikeasti nuorena aikuisena ollut vakavasti masentunut ja harkinnut itsemurhaa. Tuollaiset puheet pitää ottaa vakavasti.
Mitä jos sinulle olisi etukäteen tehty selväksi . Ihan kuten tässä. Tästä ET puhu. Mitään muutahan tuossa ei lukenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Entä sitten, kun tytär sanoo, ettei häntä kenenkään itsemurhat kiinnosta.
Ja miten kauan tätä "keskustelua" pitäisi käydä? 20v vai 40v. ilman mitään rangaistusta jos kiusaa toisia?
Jos tytär on nyt 15v niin hänen kanssaan on käyty jo kymmeniä keskusteluja niin päiväkodissa, kuin koulussa, muutaman kuukauden väliajoin, vaikka häntä ei olisi kiusattu tai ollut kiusaaja, ihan yleisellä tasolla. Mahdollisesti vielä asiasta keskusteltu kotona.
Jos 15v on normaalisti kehittynyt, niin kyllä hänen on täytynyt tietää ja ymmärtävän kiusaamisen olevan väärin, josta seuraa rangaistus.
Rangaistus on taas pääasia. Ja liioittelu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Entä sitten, kun tytär sanoo, ettei häntä kenenkään itsemurhat kiinnosta.
Ja miten kauan tätä "keskustelua" pitäisi käydä? 20v vai 40v. ilman mitään rangaistusta jos kiusaa toisia?
Jos tytär on nyt 15v niin hänen kanssaan on käyty jo kymmeniä keskusteluja niin päiväkodissa, kuin koulussa, muutaman kuukauden väliajoin, vaikka häntä ei olisi kiusattu tai ollut kiusaaja, ihan yleisellä tasolla. Mahdollisesti vielä asiasta keskusteltu kotona.
Jos 15v on normaalisti kehittynyt, niin kyllä hänen on täytynyt tietää ja ymmärtävän kiusaamisen olevan väärin, josta seuraa rangaistus.
Rangaistus on taas pääasia. Ja liioittelu
Teoilla on seurauksensa, piste. Elämä ei mene niin että kun hölmöillään niin sitten yritetään vaan keskustella ja ymmärtää, mikä ihme sen lapsen sai näin toimimaan. Eli annetaan ymmärtää, että siitähän ei voi olla kyse, että nyt vaan tuli virheratkaisu omaa tyhmyyttään. Kasvaa lapsia, jotka eivät elämässä kestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekö teidän mielestänne auttaa asiaa, että vastavuoroisesti kiusaatte omaa lastanne ja viette kaikki pois, knnykät, läppärit ja tv:t ja vielä kotiarestikin päälle ? Kiusaaminen on väärin toki, mutta teidän rangaistukset ovat järjettömät. Asioista keskustellaan, että mitä tehdään ja miten jatkossa toimitaan, sekä ihan anteeksipyyntöä kiusatulle. Sulkekaa vielä pimeään lukittuun koppiin niin kyllä se kakara jossain vaiheessa nöyrtyy. sitähän te teette, eli nöyryytätte vastavuoroisesti omaa lastanne.
Siinä kanssa yksi lässynlässy joka ei saa kyllä minkäänlaista kuria omaan kakaraansa jos semmoinen on toivottavasti ei.
Rumaa kielenkäyttöä. Ja mistä sinä tiedät mitään kenenenkään lapsista tai heidän rajoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Entä sitten, kun tytär sanoo, ettei häntä kenenkään itsemurhat kiinnosta.
Ja miten kauan tätä "keskustelua" pitäisi käydä? 20v vai 40v. ilman mitään rangaistusta jos kiusaa toisia?
Jos tytär on nyt 15v niin hänen kanssaan on käyty jo kymmeniä keskusteluja niin päiväkodissa, kuin koulussa, muutaman kuukauden väliajoin, vaikka häntä ei olisi kiusattu tai ollut kiusaaja, ihan yleisellä tasolla. Mahdollisesti vielä asiasta keskusteltu kotona.
Jos 15v on normaalisti kehittynyt, niin kyllä hänen on täytynyt tietää ja ymmärtävän kiusaamisen olevan väärin, josta seuraa rangaistus.
Rangaistus on taas pääasia. Ja liioittelu
Teoilla on seurauksensa, piste. Elämä ei mene niin että kun hölmöillään niin sitten yritetään vaan keskustella ja ymmärtää, mikä ihme sen lapsen sai näin toimimaan. Eli annetaan ymmärtää, että siitähän ei voi olla kyse, että nyt vaan tuli virheratkaisu omaa tyhmyyttään. Kasvaa lapsia, jotka eivät elämässä kestä mitään.
Rangaistus ja seuraus on eri asioita. Sen varmaan ymmärrät. Mutta et sinä siitä rangaistuskostoajattelusta luovu. Se on surullista mutta näin monet lapset kasvaa. Ja se näkyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opettajana on pakko liputtaa selkeiden sääntöjen ja rajojen pitämisen puolesta. Keskustelu ja päähän silittely on muotia ja sitä kiusaajaa pitäisi ymmärtää ja sen kanssa pitäisi loputtomiin keskustella eikä mitään rangaistuksia voi tulla, kun muuten sille tulee paha mieli... Mutta koulumaailmassa ja todellisessa maailmassa ei voida joka asiasta keskustella ja vääntää ja ymmärtää. On olemassa sääntöjä, koulussa ja yhteiskunnassa, ja niitä ei rikota tai tulee seuraamus. Yksinkertaista.
Olen juuri joutunut palaaveeraamaan vanhemman kanssa, koska hänestä oli kohtuutonta, että olin moittinut hänen lastaan kaverin lippiksen heittämisestä roskikseen ja pakottanut hänet nostamaan kyseisen lippiksen roskiksesta ja ojentamaan sen takaisin omistajalle. Ei väliä, vaikka tapahtumalle oli silminnäkijöinä paitsi minä (olen ottanut lapsen silmätikuksi eikä minun sanaani voi luottaa) ja koko luokallinen muita teinejä (valehtelevat, koska hänen teininsä on uhri ja muut kiusaajia). Ei myöskään ole väliä sillä, että teini kertoi heittäneensä lippiksen roskikseen ihan vain huvikseen (painostin tämän tunnustuksen viattomasta lapsesta). Minun olisi pitänyt keskustella tämän teinin kanssa ja selvittää tapauksen taustat huolella ja ilmeisesti todeta näkökykyni virheelliseksi. Ei meillä koulussa ole oikeasti aikaa pohtia tuntitolkulla kuka teki, mitä teki ja miksi teki. Riittää, kun on nähty tilanne, kuultu tekijöitä ja pyydetty anteeksi siltä, jolle oli tehty vääryyttä ja jotenkin hyvitetty teko. Mutta se ei riitä. Kun se musta on saatava valkoiseksi tai ainakin osittain harmaaksi.
Te vanhemmat jotka niin haluatte keskustella ja vääntää ja kääntää näitä tapauksia: teidän helpot ja kohteliaat lapsenne ovat oikeasti kaksinaamaisia valehtelijoita, joiden röhkeyden te varmistatte peittelemällä kaikki teot ja oikeuttamalla ne. Kun ei ole kanttia tunnustaa, että lapsi on tehnyt väärin, niin sen jälkeen te opetatte sille lapselle, että saa tehdä väärin. Ja vika on aina muissa. Kyseisen palaverin äitikin totesi lopuksi, että vaikka teini olisikin tehnyt sen, mistä häntä syytin, niin vika on vain ja yksin minun, kun en estänyt häntä.
Viesti kuvastaa hyvin mitä ajattelet teineistä. Ehkä myös ihmisistä ylipäätään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Entä sitten, kun tytär sanoo, ettei häntä kenenkään itsemurhat kiinnosta.
Ja miten kauan tätä "keskustelua" pitäisi käydä? 20v vai 40v. ilman mitään rangaistusta jos kiusaa toisia?
Jos tytär on nyt 15v niin hänen kanssaan on käyty jo kymmeniä keskusteluja niin päiväkodissa, kuin koulussa, muutaman kuukauden väliajoin, vaikka häntä ei olisi kiusattu tai ollut kiusaaja, ihan yleisellä tasolla. Mahdollisesti vielä asiasta keskusteltu kotona.
Jos 15v on normaalisti kehittynyt, niin kyllä hänen on täytynyt tietää ja ymmärtävän kiusaamisen olevan väärin, josta seuraa rangaistus.
Rangaistus on taas pääasia. Ja liioittelu
Teoilla on seurauksensa, piste. Elämä ei mene niin että kun hölmöillään niin sitten yritetään vaan keskustella ja ymmärtää, mikä ihme sen lapsen sai näin toimimaan. Eli annetaan ymmärtää, että siitähän ei voi olla kyse, että nyt vaan tuli virheratkaisu omaa tyhmyyttään. Kasvaa lapsia, jotka eivät elämässä kestä mitään.
Rangaistus ja seuraus on eri asioita. Sen varmaan ymmärrät. Mutta et sinä siitä rangaistuskostoajattelusta luovu. Se on surullista mutta näin monet lapset kasvaa. Ja se näkyy
Miten tässä tapauksessa hoitaisit asian, ap:n siis? Ihan mielenkiinnosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihmettelen niitä jotka puolustavat kiusaamista harrastavaa teiniä. Mitä ihmeen pullamössö-sukupolvea te kiusaajan puolustelijat oikein haluatte kasvattaa. Jos ei osaa käyttäytyä siitä tulee sanktioita. Pienemmästä rikkeestä pienempi ja isommasta isompi. Näin toimii oikeusvaltio.
Jos ei osaa käyttää puhelinta niin kuin kuuluu sen pitämisen oikeus pidätetään niin kauan kun tietää ettei sitä käytetä väärin. Ja jos huutaa ja kiroaa vanhemmilleen lähtee läppäri ja jos karkaa arestista lähtee telkkari. (näin siis tässä tap.)
Jos ajaa kännissä lähtee kortti. Jos haistattelee ja lintsaa tösissä vaihtuu työnkuva elle koko työpaikka. Jos tappaa jonkun lähtee vapaus.
Minä puolustan teiniä siksi, että ajattelen sen niin, että parempia tuloksia syntyisi jos vanhemmat pystyisivät ymmärtämään teiniä ja sitä kautta pääsemään eteenpäin asian selvittämiseksi. Hyvällä. Huomatkaa, että tekoa en hyväksy enkä puolusta.
Voi sitä pää punaisena huutaa ja antaa raippaa vaikka kuinka, mutta jos teini on kuitenkin yhtä kovapäinen, niin teini vaan kovettaa suojaansa ja taistelee vastaan. Teini jossain kohtaa murtuu ja pakon edessä nöyrtyy, mutta oppiko mitään ja oliko sen arvoista.
Kuka täällä on kannattanut huutamista ja raippaa? Puhutaan teinin puhelimesta voi hyvänen aika! Samasta puhelimesta, jolla kiusannut! Sinustako nämä ovat verrannollisia seuraamuksia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
isä45 kirjoitti:
Aika rajut rangaistukset, varsinkin tuo puhelimen vienti, nykynuorten elämä käytännössä pyörii sen puhelimen ja somen ympärillä.
Itse tekisin ennemmin niin että näyttäisin tyttärelle tapauksia missä ihmiset tehneet itsemurhia kiusaamisen takia. Voi kysyä tyttäreltä haluaako hän elää sen taakan kanssa että on aiheuttanut jonkun itsemurhan tai sairastumisen vakavaan masennukseen.
Voihan sen puhelimen ottaa pois kunnes tytär suostuu istumaan alas ja kuuntelemaan teitä, mutta en näe siinä hyötyä että viedään vain tavarat tyttäreltä ja aiheutetaan enemmän raivoamista, ei se sillä tavalla opi mitä seurauksia kiusaamisesta aiheutuu kiusatulle.
Entä sitten, kun tytär sanoo, ettei häntä kenenkään itsemurhat kiinnosta.
Ja miten kauan tätä "keskustelua" pitäisi käydä? 20v vai 40v. ilman mitään rangaistusta jos kiusaa toisia?
Jos tytär on nyt 15v niin hänen kanssaan on käyty jo kymmeniä keskusteluja niin päiväkodissa, kuin koulussa, muutaman kuukauden väliajoin, vaikka häntä ei olisi kiusattu tai ollut kiusaaja, ihan yleisellä tasolla. Mahdollisesti vielä asiasta keskusteltu kotona.
Jos 15v on normaalisti kehittynyt, niin kyllä hänen on täytynyt tietää ja ymmärtävän kiusaamisen olevan väärin, josta seuraa rangaistus.
Rangaistus on taas pääasia. Ja liioittelu
Teoilla on seurauksensa, piste. Elämä ei mene niin että kun hölmöillään niin sitten yritetään vaan keskustella ja ymmärtää, mikä ihme sen lapsen sai näin toimimaan. Eli annetaan ymmärtää, että siitähän ei voi olla kyse, että nyt vaan tuli virheratkaisu omaa tyhmyyttään. Kasvaa lapsia, jotka eivät elämässä kestä mitään.
Rangaistus ja seuraus on eri asioita. Sen varmaan ymmärrät. Mutta et sinä siitä rangaistuskostoajattelusta luovu. Se on surullista mutta näin monet lapset kasvaa. Ja se näkyy
Miten tässä tapauksessa hoitaisit asian, ap:n siis? Ihan mielenkiinnosta
Tämä on tietenkin provo. Mutta jos meillä 15v ilmoitettaisiin kiusanneen jotakuta (tosin nämä tapaukset ovat paljon monimutkaisempia, sellaista ilmoitusta ei tulisi, vaan kuvaus jostain tapahtumista), keskustelisimme asiasta. Yleensä taustalla on monien vuosien historia. Voisimme puhua näistä, nykyisestä tilanteesta, kunkin roolista ja tunteista. Puhuisimme miten nyt kannattaisi toimia, että tilanne olisi kaikille mahdollisimman hyvä.
Minun lapseni ovat empaattisia. Eikä meistä kukaan usko että maailmassa on musta ja valkoinen.
Kyllä kännykän ja läppärin pois ottaminen on ollut välttämätön, jo "tutkinnollisista" syistä, jos tytär on salakuvannut uhriaan.
Ja jos uhri tekee rikosilmoituksen, myös poliisi on kiinnostunut ensimmäisenä puhelimesta ja läppäristä. Siinä ei teinin möykkääminen auta.
Ihmettelen tätä loputonta keskustelua ja vääntämistä, mihin se johtaa ja mitkä ovat tavoitteet, ihan kuin 15v ei tietäisi kiusaamisen olevan väärin.
Tässä ketjussa näkyy, että jotkut vanhemmat ovat ymmärtäneet täysin väärin nykyisten lastenpsykiatrien kehotuksen olla rankaisematta lasta. Sillä tarkoitetaan väkivaltaa, kohtuuttomia ja asiaan liittymättömiä rangaistuksia. Vaikkapa lyömistä, nöyryyttämistä, vaatteiden viemistä, isoja ramgaistuksia mitättömistä jutuista (et pääse harrastukseen kun kaadoit maitolasin). Sen sijaan mikäli puhuminen pelkästään ei auta, niim lapselta saa ottaa esim puhelimen pois, jos käyttää sitä asiattomasti. Tai jos lapsi lyö sinua pesäpallomailalla, niin sen mailan saa ottaa pois. Mikä ihmeen pyhälehmä kännykästä on tullut, että vaikka teini ottaisi levittäisi sillä alastonkuvia luokkakaverista, niin puhelimeen ei saa koskea?!
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa näkyy, että jotkut vanhemmat ovat ymmärtäneet täysin väärin nykyisten lastenpsykiatrien kehotuksen olla rankaisematta lasta. Sillä tarkoitetaan väkivaltaa, kohtuuttomia ja asiaan liittymättömiä rangaistuksia. Vaikkapa lyömistä, nöyryyttämistä, vaatteiden viemistä, isoja ramgaistuksia mitättömistä jutuista (et pääse harrastukseen kun kaadoit maitolasin). Sen sijaan mikäli puhuminen pelkästään ei auta, niim lapselta saa ottaa esim puhelimen pois, jos käyttää sitä asiattomasti. Tai jos lapsi lyö sinua pesäpallomailalla, niin sen mailan saa ottaa pois. Mikä ihmeen pyhälehmä kännykästä on tullut, että vaikka teini ottaisi levittäisi sillä alastonkuvia luokkakaverista, niin puhelimeen ei saa koskea?!
No kyllä se aika kohtuutonta on viedä TV koska toinen halusi istua yksin omassa huoneessaan.
Jotenkin ap nyt signalloi täysin typerästi omaa hyvyyttään vanhempana. Jutelkaa teinin kanssa, käykää tapahtuma läpi ja sopikaa rangaistus. Sopiminen ei tarkoita, ettette te sanoisi, mikä se rankku sitten on. Mielivaltainen ylilyöminen ja riehuminen ei edusta mitään ja katkoo varmiten välit teinin kanssa.
Eli keskustelu, siitä se lähtee. Kuuntelette myös teiniä. Nostakaa moraali pöydälle, empatia jne. Sitten sovitte lopuksi, että koska käyttää puhelinta kiusaamiseen, niin puhelin menee nyt varikkoon joksikin tietyksi ajaksi. Se voi olla vaikka 3 tai 5 tai 7 päivää. Teini tietää, mikä meni mönkään ja rangaistuksen pituus on tiedossa valmiiksi.
Siinä kanssa yksi lässynlässy joka ei saa kyllä minkäänlaista kuria omaan kakaraansa jos semmoinen on toivottavasti ei.